Mummokoiran näyttelyturnee

Päivitettävää taas riittäisi, mutta jaetaan nämä selkeyden vuoksi nyt ainakin pariin postaukseen ja aloitetaan Sennan huhti-toukokuun näyttelyvisiiteistä :).

Kerimäen jälkeen Senna oli ilmoitettu huhtikuun loppupuolella vielä Ruoveden ryhmikseen ja Tampere KV-näyttelyyn. Näistä jouduimme kuitenkin jättämään Ruoveden välistä, koska Nesi sairastui ilmeisesti kennelyskään ja jouduimme pitämään koko lauman kolmisen viikkoa karenssissa. Ruovedellä olin kuitenkin mukana turistina ja ihan toimettomana ei siellä tarvinnut pyöriä, sillä sain esittää ihanaa Tiltua (Wildfinn LaFerrari) paras narttu -kehässä sekä kasvattajaryhmässä. Paras narttu -kehästä lähti Tiltun matkaan sijoitus PN2 ja serti, kasvattajaryhmässä kennel Wildfinn oli ensin ROP-kasvattaja ja vielä sen jälkeen isossa kehässä BIS1-kasvattaja! Huikeeta :).

(c) Ossi Närvänen

Tampereen kansainväliseen pääsi jo Sennakin mukaan, mikä oli mummokoiran mielestä aika jännää. Senna ei esiintynyt normaalin iloisesti ja rennosti, mikä oli itselle pettymys, mutta tuloslistaa vilkaistessa sitä ei kyllä huomaa. Veteraaninarttuja oli yhteensä kolme, joista yhdelle EH ja kahdelle ERI. Senna sai ERI:n ja mun hämmästykseksi se osoitettiin luokkansa ykköseksi kera SA:n! ROP- ja VSP-vet sijoitukset oli aika läpihuutojuttu, olihan meillä vastassa yksi Suomen voitokkaimmista lagotoista, upea Matias. Eli Senna oli lopulta VSP-veteraani. Kehän jälkeen käytiin hakemassa palkintopossu ja siirryttiin sen jälkeen odottelemaan isoja kehiä eli siis parhaan kasvattajaryhmän valintaa. Esitin Tampereella yksilökehässä myös Tiltun (Wildfinn LaFerrari) junnunartuissa ja Reenan (Wildfinn Modena) valionartuissa, sekä jäin tosiaan vielä avuksi parhaan kasvattajaryhmän esittämiseen isossa kehässä sillä kennel Wildfinn oli jälleen ROP-kasvattaja. Myöhään iltapäivästä meno oli jo aika hysteeristä, liekö vappumunkeista ja saman henkisestä seurasta johtuvaa, joten treenaamisetkin päättyi kauheeseen hekotukseen ja messuhallin lattialla koirien kanssa istuskeluun :D. Lopulta päästiin sinne isoonkin kehään, oli se aika hienoa tuollaisessa isommassa KV-näyttelyssä! Mulla oli tällä kertaa remmin päässä ihana Bertta (Wildfinn Babera), joka esiintyi erittäin mallikkaasti :). Jatkoon päästiin ja kaikeksi yllätykseksi lopullinen sijoitus oli BIS3!!! 

Tampere KV 30.04.2016

Tuomari Juha Putkonen

Wildfinn Aleksiina ERI1 SA VSP-vet

"12 v. kookkaan puoleinen, erinomaisessa kunnossa esitetty veteraani. Narttumainen, hieman pitkä kuonoinen pää. Sopivasti kaareutunut kallo. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä rintakehä. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä, tiivis karva. Saisi nostaa häntäänsä paremmin liikkeessä. Liikkuu hyvin halutessaan."

Seuraavana näyttelynä vuorossa oli Spanieliliiton II-erikoisnäyttely Levekin kentällä Lempäälässä. Lagottoja oli ilmoitettu harvinaisen vähän, ainoastaan 7 joista kehässä pyörähti 6. Senna esiintyi hyvin ja sai hienon arvostelun ollen ERI1 PN3 vara-SERT ROP-vet. Näin ollen päästiin myös isoon kehään pyörähtämään ja lopulta Senna oli vielä BIS3-veteraani :D. Kaikin puolin hieno ja hyvä päivä siis!

Lempäälä 05.05.2016

Tuomari Kirsi Nieminen

Wildfinn Aleksiina ERI1 SA PN3 VASERT ROP-vet

"12-vuotias, erinomaisessa kunnossa oleva veteraani. Oikea koko ja hyvät mittasuhteet. Feminiinen, jo hieman kuivunut pää. Edelleen erinomainen ylälinja. Hyvä, tiivis runko. Hyvät kulmaukset. Erinomainen karvanlaatu. Liikkuu ikäisekseen erinomaisesti. Esitetään hyvin."

(c) Salla-Mari Kuusinen

Lahden ryhmikseen meidän ei pitänyt lähteä tuomarinmuutoksen takia, mutta jotenkin sinne vain päädyttiin. Odotukset ei olleet kovin korkealla, mutta Sennan fiilis oli loistava ja se esiintyi kehässä iloisesti. Ilmeisesti teki vaikutuksen myös tuomariin, koska vastoin odotuksia Senna sai ERI:n, voitti luokkansa ja oli VSP-veteraani.

Lahti RN 08.05.2016

Tuomari Reia Leikola-Walden

Wildfinn Aleksiina ERI1 VSP-vet

"12-vuotias, isokokoinen veteraani. Naisellinen, kauttaaltaan kapea pää. Riittävä luusto. Hyvä ylälinja. Niukasti kulmautunut edestä, normaalisti takaa. Liikkuu kovin ahtaasti takaa. Riittävällä sivuaskeleella. Turkki ok. Iloinen luonne."

Palkintojätski :D

Kevään viimeiseksi näyttelyksi jäi Reisjärven ryhmis, josta positiivinen fiilis taisi jäädä ainoastaan Sennalle :D. Helkutin pitkä matka, pilvinen ja vilpoinen sää, tuomarinmuutos tuomari jolle ei olisi pitänyt koiraa viedä ja mitäs vielä... Noh, käytiin hakemassa H ja arvostelu, jossa ei ollut oikeastaan mitään hyvää. Mulle sinänsä aika sama, koska näyttelyt nyt on näyttelyitä, niissä on huvikseen kiva käydä mutta ei niillä mulle ole sen suurempaa merkitystä. Lähinnä oli harmi, että Sennan hieno tulosputki päättyi näin ;).

Reisjärvi 14.05.2016

Tuomari Harry Tast

Wildfinn Aleksiina H

"Säkäkorkeus ylärajalla. Kokonaisuus korkearaajainen ja ilmava. Pää kevyt suhteessa runkoon. Hyvä profiili ja kirsu. Niukat etukulmaukset. Puutteellinen eturinta ja kehittymätön rintakehä. Liikkuu hyvin takaa, etuliikkeet leveät ja kyynärpäistä sidotut. Hyvä karvanlaatu."

Seuraavia näyttelyitä ei ole suunnitelmissa ihan hetkeen, näillä näkymin erkkari on seuraava ja sekin on vasta elokuun puolessa välissä. Sennan piti saada nyt kesätukkakin, mutta enhän mää uskaltanut sen pörröturkkia leikata näyttelypituutta lyhyemmäksi :D. Takkuja selvitellessä ja pohjavillaa poistaessa tosin kävi aikas monta kertaa mielessä, että pitäisikö tarttua vaan trimmeriin ja vetäistä koko turkki alas. Noh, saa odotella sinne elokuun lopulle... Mutta sitten lähtee turkki! 

 

ROPpikoira, mätsäri ja Nääsin aksakoulutus

Roppikoira :)

Senna aloitti kevään näyttelyturneen toissa viikonloppuna Kerimäellä ja paljoa paremmin ei olisi voinut mennä! Tuomari jakoi melko paljon H:ta ja EH:ta, olisiko 9 koirasta vain kolme saanut ERI:n. Senna oli vetskunarttuna luonnollisesti viimeisenä arvosteluvuorossa ja tuomaripöydän edessä seistessä ei ollut ehkä se itsevarminolo, varsinkaan kun kuulin sanelusta sanat "maksimikokoinen" ja "kuivunut pää". Ööh. Hämmennys olikin melkoisen suuri, kun tuomari totesi kehäsihteerille "ja se saa kaiken" ja sen jälkeen kysyi multa "kelpaako serti?". No tottahan toki! Seuraavaksi mulle lykättiin pino ruusukkeita käteen ja poseerattiin Sennan kanssa tuomarin vieressä kameralle. Mites tässä näin kävi?! Senna sai siis erinomaisen ja ainoana lagottona SA:n, eli näin ollen se sai myös SERTin, oli ROP-veteraani ja ROP!! Ei ollenkaan hullumpi saavutus 12-vuotiaalta :). Itseasiassa Sennan ikään nähden hyvä kunto taisikin olla yksi syy siihen, miksi tuomari halusi Sennan palkita sen lisäksi että tykkäsi muutenkin kevyemmästä tyypistä. Tuomari nimittäin totesi kysyttyään Sennan ikää arvostelun alussa, että "sehän on sitten ihan oikea veteraani, eikä mikään 8 vuotta ja 3 päivää" :D. 

Kerimäki RN 02.04.2016

Tuomari Elena Ruskovaara

Wildfinn Aleksiina ERI1 SA PN1 SERT ROP ROP-vet

"12 v. Mittasuhteiltaan hyvä. Hyvä solakka runko ja kohtuulliset kulmaukset. Pää vaikuttaa jo kuivuneelta ja kapealta. Pitkähkö kuono. Maksimikoko. Ikään nähden hyvä karva ja oikein asettunut häntä. Liikkuu sujuvasti ja yhdensuuntaisesti."

Lauantaina käytiin koko porukalla treenaamassa Racinel -areenalla järjestetyssä mätsärissä. Tulokset näytti erittäin siniseltä:
 

Senna veteraanien SIN1

Sumi veteraanien SIN2

Hilja isojen aikuisten SIN3

Nesi pienten aikuisten SIN, ei sijoitusta
 

Senna siis jatkoi voittoputkeaan hienolla ja innokkaalla esiintymisellä, sai taas kehuja hyvästä kunnosta ja hämmästelyjä miten sillä voi edelleen olla kaikki hampaat suussa :D. Sumi kävi pitkästä aikaa treenaamassa näyttelyjuttuja, vähän turhan paljon kierroksia pikkukoiralla, mutta kykeni silti esiintymään ihan ok hyvin. Nesiltä sujui seisominen ja pöydällä kopelointi todella hyvin, mutta liikkuminen ei... Harjoiteltiin vielä ennen kehää ja se meni hyvin, mutta kehässä Nesi luuli vissiin olevansa kenguruitten mätsärissä :P. Sinisten kehään tsempattiin ja Nesi oli super kiltisti ja niin kovin hieno, mutta eipä sillä tuomaria enää hurmattu. Hyvää treeniä kuitenkin :). 

Sumi, Hilja ja Nesi kävivät myös makkaransyöntikilpailussa. Nesin suoritus kariutui maisteluun, mikä olikin vähän arvattavissa... Ehkä maailman ennakkoluuloisin pikkuperro jonka täytyy ensin maistella ennen kuin voi todeta että tarjottu ruoka on oikeasti hyvää :D. Tosin, tällä logiikalla se käy läpi ihan kaiken muunkin, kävyt, puunpalaset, nenäliinat, lelut, kivet... Siis ihan kaiken mitä vain voi maistaa! Rasitus. Noh, Hilja ja Sumppu olivat paremmin kartalla makkaransyönnistä, Sumin aika oli luokkaa 5.75 sek ja Hiljan aika hieman reilut 6 sek. Voitto meni eräälle lagottopennulle, jonka aika oli jotain alle 4 sek!

Mätsärikaverikuva, Hilja ja Nesi!

Vaikka Sumppu kävi tänään mätsärissä treenaamassa, niin aiemmista suunnitelmista poiketen sen viralliseen näyttelyyn osallistuminen lykkääntyykin syksymmälle. En uskaltanut vielä ilmoittaa sitä Spankkuliiton II-erikoisnäyttelyyn, vaikka se olisi ollut lähellä ja tutulla kentällä. Sumin turkki on nimittäin vielä aika onneton, se ei ole kasvanut niin nopeasti kuin oletin ja kiharat loistavat poissaolollaan. Voi olla, että se olisi toukokuun alussa näyttänyt jo ihan hyvältä tai sitten ei. 
 

  

Nesin kanssa osallistuttiin pääsiäisenä Tamskin hallilla järjestettyyn Hanna Hyvärisen rytmitysseminaariin. Saadessani radan etukäteen sähköpostiin mietin jo, että olikohan sittenkään hyvä idea ilmoittaa Nesiä vielä oikeaan agilitykoulutukseen kun eihän se osaa vielä oikein mitään. Ja jos rehellisiä ollaan, niin vielä Nesin ensimmäisen treenisession jälkeenkin kävi mielessä vaihtaa koiraa, mutta päätin että suunta on vain ylös päin ja se kannatti! Sähläävästä ja kierroksilla käyvästä pikkuperrosta kuoriutui varsin pätevä aksakoiran alku, joka alkoi oikeasti toimia niin kuin pitäisi! Mehän ollaan tähän asti tehty lähinnä vain suoria pätkiä, helppoja linjoja, irtoamista ja yritetty siten vahvistaa estefokusta. Nesi ei siis ole ennen joutunut juurikaan kiinnittämään huomiota mun liikkeeseen tai ohjaukseen, eikä mun sen puoleen ole tarvinnut miettiä miten oikeasti ohjaisin nimenomaan Nesiä jotta saisin sen toimimaan haluammallani tavalla. Monta kertaa oli mielessä, miten helppoa Sumin kanssa on tehdä töitä radalla, kun koiransa oikeasti tuntee. Tietää milloin pitää hidastaa ja milloin voi kääntyä, jotta koira vielä suorittaa esteen mutta kääntyy samalla sujuvasti. Tai miten paljon pitää kiihdyttää, jotta ehtii tehdä suunnittelemansa ohjaukset. Ja huomasi senkin, miten kokematon sitä on ohjaajana, kun on aiemmin ohjannut vain yhtä aksakoiraa, joka on oppinut lukemaan nimenomaan mun liikettä ja antamaan niin kovin paljon anteeksi virheitä. 

Ei siis ihan helpot lähtökohdat aloittaa uuden koiran kanssa, mutta Nesi kyllä loppuen lopuksi yllätti pätevyydellään. Saatiin toisessa sessiossa todella hyviä onnistumisia, irtoamisia esteille, tiukkoja käännöksiä ja ohjaukseen mukaan lähtemistä. Ehkä hieman kokeneemman koiran kanssa olisi saanut enempi irti rytmitys-teemasta, mutta toisaalta tuo teki nimenomaan mun ja Nesin yhteistyölle todella hyvää. Lisäksi Hannalta saatiin vinkkejä jatkoa ajatellen, tärkeimpänä se että Nesin kanssa treenit pitää suunnitella aina alusta loppuun asti huolella. Mitä tekee, millaisissa osissa ja miten monta toistoa. Treenin tulee olla hallittu kokonaisuus, jotta Nesi ei pääse missään vaiheessa riekkumaan, turhautumaan ja rallattelemaan omiaan. Lisäksi Hanna kehotti lisäämään irtoamistreeniin myös kääntymisiä ja rytmitystä, jotta Nesi oppisi vähitellen lukemaan mun liikettä ja kokoamaan itsensä käännöksiin. Kaiken kaikkiaan koulutuksesta jäi siis todella positiivinen fiilis :).

Kevään Valo

Aika vain lipuu ja blogi jää unholaan, mutta josko nyt saisi korjattua asiaa ainakin alkuvuoden kuulumisten osalta!

Senna on viettänyt pitkälti eläkepäiviä, eipä sen kanssa ole tullut treenattua oikein mitään... En tiedä pitäisikö. Toisinaan vielä mietin sen kanssa kisaamista rally-tokossa, toisinaan taas ajattelen että sen osalta kisat on tässä. Ei melkein 12-vuotiaan enää tarvitse kisata. Näyttelyyn meidän tosin piti mennä jo tammikuussa, kun Senna oli ilmoitettu Turun Winter Dog Showhun. Näyttely jäi kuitenkin välistä päällekkäisten aikataulujen takia, Nesi kun oli ilmoitettu myös ja arvioin Sennan olevan kehässä sen kanssa samaan aikaan. Loppuen lopuksi olisin kyllä ehtinyt viedä molemmat kehään, mutta tein päätöksen jättää Senna kotiin ja säästää sitä näyttelystressiltä. Päätettiin siis odottaa kevään näyttelyitä ja nyt Senna onkin ilmoitettu Kerimäelle 2.4. ja Ruovedelle 24.4. sekä Tampereelle 30.4.

Ikäkin alkaa jo jossain määrin Sennasta näkyä, vaikka mun mittapuun mukaan se onkin energinen ja nuorekas melkein 12-vuotias. Jotain pieniä juttuja kuitenkin ilmenee jo ihan arkielämässä. Senna kyllä kuulee ja näkee, mutta esimerkiksi metsälenkeillä sen perään saa katsoa selkeästi aiempaa enemmän. Pari kertaa käynyt niin, että Senna on jäänyt enempi jälkeen ja lähtenyt kutsuttaessa ihan eri suuntaan, eli jotenkin sen on vaikea paikallistaa mistä ääni tulee. Näkökyvyn heikentymisen puolestaan huomaa palkatessa, Sennan on vaikea tarkentaa kädessä olevaan namiin ja toisinaan se haukkasee joko ilmaa tai useimmiten mun kättä. Hämäränäkö Sennalla on ollut jo pari vuotta aika heikko. Sennalta on myös kadonnut ehkä hitunen itsevarmuutta ja varsinkin sosiaalisissa tilanteissa se on alkanut selkeästi stressaantumaan, mitä ei ennen ole ollut havaittavissa. Tammikuun lopussa Sennalta poistettiin pari ihomuutosta, jotka tutkittiin ja todettiin hyvän laatuisiksi eli ei syytä suurempaan huoleen.

Sumi on mun ongelmakoira, siis siksi etten tiedä mitä sen kanssa harrastaisi! Agilitya ollaan tehty viimeisen puolen vuoden aikana todella vähän, tänä vuonna Sumi on käynyt esteillä tasan kerran. Mulla on kriisi, koska toisaalta mieli tekisi treenata, mutta toisaalta taas tavoitteeton treenaaminen 8,5-vuotiaan koiran kanssa ei hirveästi houkuta, ennemmin säästelisi Sumin kroppaa. Mua tekisi myös mieli viedä Sumi jossain vaiheessa lonkka- ja selkäkuviin, katsoa mikä siellä on tilanne... Sumi ei kyllä ole selkeästi oireillut, se ei ole levon jälkeen kankea eikä ole vielä kertaakaan elämänsä aikana ontunut (*kopkop!!*) vaikka vauhti ja vaaralliset tilanteet on aina ollut olennainen osa sen elämää. 

Eli siis, aksa on Sumin osalta ollut tauolla ja aiemmin olen väläytellyt, että sitten eläkkeellä Sumin kanssa treenataan tokoa ja rally-tokoa. Siis sitten kun se on vähän rauhoittunut iän myötä, jaksaa keskittyä ja kykenee järjelliseen työskentelyyn. Hah. Turha toivo. Siis toki Sumissa olisi potentiaalia, mutta työtäkin riittäisi vireenhallinnassa kiitettävästi ja en tiedä riittääkö mun kärsivällisyys. Toko toisaalta kiinnostaisi mua jopa enemmän, vaikka rally-tokossa kisaaminen olisi Sumin kanssa helpompaa. Mutta tartteeko sitä kisata? Löytyykö motivaatio treenata ilman tavoitteita? En tiedä. Sumppu on vaan niin aksakoira, ei toko. Toistaiseksi Sumikin on siis nauttinut lähinnä lenkkeilystä, vaikka oikeasti pitäisi keksiä senkin pääkopalle töitä. Joku hajutunnistusjuttu vois toki myös toimia.  Ja näyttelyyn Sumppu on menossa toukokuussa, jaiks! Ehkä siitä tuleekin näyttelytähti :D.

Nesin kanssa taas edetään agilityssa ja tokossa hiljaa ja hitaasti, mutta toivoittavasti huolella. Agilityssa 5-8 esteen hyppy-putki -radat sujuu jo suhteellisen hyvin, mikäli linjat ovat suoria ja ohjaaja on tarkka ja ajoissa. Rimat on ollut nyt 20 cm, nostellaan niitä pikkuhiljaa. Muita esteitä Nesi ei ole juurikaan tehnyt, jotenkin ajatellut että "se on vasta niin nuori, eihän sen vielä tartte" vaikka fakta on, että mun pieni lapsikoira täytti jo helmikuussa vuoden! Hullua. Joten eilen testattiin ensimmäistä kertaa keppejä ohjureilla ja tehtiin hyppysuoran osana muuria, joka tosin ei Nesin mielestä poikennut normaalista hypystä mitenkään. Keppien kanssa päädyin nyt tosiaan ohjureihin, joskaan namipalkka ei tuntunut hirveän kiinnostavalta eli vaihdetaan leluun heti kun homma alkaa Nesille jokseenkin hahmottumaan ja toivotaan että ajatus pysyy vauhdin mukana. Ja että se vauhti ja rytmi löytyisi. Toisena vaihtoehtona mietin 2x2-tekniikkaa ja voi olla sitäkin testataan kesällä kun saadaan kepit omalle pihalle, eipä kai siitä haittaakaan ole että toisella metodilla vahvistaa :). Lisäksi listalla on aloittaa vihdoinkin laatikkotreeni puomia varten (kyllä, tätäkin olisi voinut treenata jo viime kesästä asti... köhköh) ja nyt näyttäisi siltä että saataisiin porukka kasaan juoksu-A -treenejä varten! Tuossa projektissa vertaistuki on meinaan enemmän kuin tarpeen :).

Toki mieltä varjostaa edelleen Nesin syksyinen OCD-epäily, mikä varmasti onkin yksi syy mun "agilitylukkoon" ja siihen ettei treenaaminen ole täysillä ja tavoitteellisesti innostanut. Nyt ajatuksena olisi ensin katsoa miltä kyynärät näyttää virallisissa röntgenkuvissa, jotka otetaan joskus kesällä, ja mikäli syytä huoleen edelleen on niin sitten CT-kuvat. 

Tokossa edetään maltilla, pientä edistymistä tapahtuu koko ajan. Erityisen iloinen olen kyllä Nesistä tokokoirana, se on niin erilainen kuin Senna ja Sumi. Keskittynyt, innokas, sopivan vakava ja kuitenkin iloinen. Hauska tyyppi, jonka kanssa on helppo ja miellyttävä treenata. Edelleen haaveilen, että loppuvuodesta korkattaisiin viralliset kisat niin tokossa kuin myös rally-tokossa, ja ahkeralla treenaamisella se varmasti olisikin mahdollista. Rally-tokoa en tosin ole Nesin kanssa treenannut, vaan lasken sen varaan että alokasluokka mennään läpi tokotaidoilla, ainoastaan eteentulo ja oikealta sivulletulo pitäisi opetella erikseen. Tällä hetkellä Nesi tosin kuvittelee, että rally-tokokyltit pitää kiertää samaan tapaan kuin tötsän kierto tokossa tai siivekkeet agilityssa... Joten asialle pitäisi ehkä tehdä jotakin :D.  

Nesi oli muuten viime viikonloppuna ensimmäisissä agilityepiksissään supermölli-luokassa, oli aika jännää! Tosi outoa kisata uudella koiralla. Ihan ei mennyt putkeen ts. nimenomaan sinne meni, Nesin mielestä hyppyjen suorittaminen oli ihan yliarvostettua ja putket imi pientä perroa. Lisäksi mennään Nesin kanssa pääsiäisenä sen ihka ensimmäiseen ohjattuun agilitykoulutukseen, Hanna Hyvärisen rytmitysseminaariin. Ja huhtikuulle Nesi on ilmoitettu rally-tokoepisten mölliluokkaan... Mun lapsikoirasta tulee oikeasti iso kun se alkaa jo käymään kisoissa ja koulutuksissa! Apua :D.

Tavoitteet 2016

Meidän viime vuoden tavoitteista toteutui ainoastaan Sennan RTK1-koulutustunnus rally-tokossa. Oltiin ehkä laiskoja ja saamattomia kisarintamalla, mutta entäs sitten! En jaksa ottaa paineita, tehdään sitä mikä hyvältä tuntuu ja silloin kun siltä tuntuu :). Vaikka vuosi 2015 olikin harrastusrintamalla edeltäjäänsä selvästi hiljaisempi, niin toisaalta se toi mukanaan niin paljon uutta ja ihmeellistä että peittoaa edellisvuodet mennen tullen. Vuoden ensimmäisen postauksen viimeisessä virkkeessä totean odottavani kisojen ja treenien lisäksi vuodelta 2015 "kaikkea muuta kivaa ja yllättävää". Tuossa vaiheessa pentukuume roihusi ja aavistus pienen perropennun liittymisestä laumaan oli jo olemassa. Nesi saapui huhtikuun alussa tuoden mukanaan suuren annoksen aitoa elämäniloa, pentumaisia kujeita sekä joukon uusia tuttavuuksia - juuri sitä mitä meidän lauma tarvitsi. Niin pitkään oli tuntunut siltä, kuin jotain puuttuisi. Ei puutu enää, mulla on kaikki mitä tarvitsen. Kolme hienoa ja niin kovin rakasta koiraa, joista on vuoden aikana hioutunut varsin mutkaton ja yhteen sopiva jengi :).

Vuodelle 2016 tärkein tavoite on nauttia elämästä, treeneistä ja toivottavasti myös niistä kisoista tämän kolmikon kanssa. Toivon, että Senna ja Sumi saisivat elää jatkossakin terveinä ja toimitakykyisinä seura- ja harrastuskoirina. Nesin kohdalla suurin odotus kohdistuu ensi kevään terveystutkimuksiin, siihen miltä kyynärät näyttävät silloin ja onko selässä mahdollisia nikamamuutoksia. Terveysjutut huolettaa aina ja niihin suhtaudun vakavasti, mutta nekin ovat loppuen lopuksi asioita joiden kanssa on vain opittava elämään. Tehdään sitä mitä pystytään, tärkeintä on että saadaan tehdä sitä yhdessä :).

Tulostavoitteiden asettaminen on ollut mulle aina haastavaa ja harkitsin jopa jättäväni ne kokonaan tulevalta vuodelta, kunnes kaverini totesi, että jos aikoo treenata niin täytyyhän silloin olla myös tavoitteita. Joten tässä ne tulevat, suoritus- ja tulostavoitteet vuodelle 2016:

SENNA

- Rally-tokosta RTK2

- Pari näyttelykäyntiä veteraaniluokassa

SUMI

- Rally-tokosta RTK1 & AVO-luokan korkkaus

- Agilityssa laadukkaita treenejä pienillä toistomäärillä, mahdollisesti vielä joitakin kisastartteja ennen eläköitymistä lajista

- Yksi näyttelykäynti veteraaniluokassa

NESI 

- Tokosta ALO1

- Rally-tokosta RTK1

- Agilityssa kisavalmius, mikäli pystymme jatkamaan lajin treenaamista

Lisäksi haluamme vielä toivottaa kaikille oikein  
onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta 2016!

Joulutervehdys!

Fysioterapiassa

Nesi kävi viime viikon torstaina fysioterapiassa Elina Karhumäellä, koska halusin saada tietoa Nesin lihaksiston kehittymisestä sekä tietää, onko Nesi mahdollisesti keventänyt OCD-epäilyksen saanutta vasenta kyynäräänsä.  Selkeää ontumista kun en ole missään vaiheessa huomannut.

Fyssarin mukaan Nesin lihaksisto on kehittynyt tasaisesta, eikä kropasta huomaa että vasemmassa etujalassa olisi jotain vikaa, kroppa on kuulemma hyvässä kunnossa. Ainoastaan vasemmassa kyljessä oli hieman kireyttä, sanoi selkeäksi törmäyskohdaksi eli joko Nesi on juossut jotain päin tai joku on juossut Nesiä päin. Fyssari myös venytteli molemmat etujalat ääriasennosta toiseen pitäen hetken paikallaan, Nesi ei aristanut eikä näyttänyt kipua millään tavalla ja liikeradat oli erinomaiset. 

Mukaan saatiin jumppaohjeet syvien lihasten, erityisesti selkä- ja vatsalihasten kehittämistä/vahvistamista varten, jotta Nesi pystyisi kannattelemaan kroppaansa oikein eikä varaisi liikaa painoa etupäälle. Metsälenkkejä tasaisessa/helppo kulkuisessa umpimetsässä mahdollisimman paljon ja asfaltilla kävelyä mahdollisimman vähän. Uimista suositteli kovasti, on kuulemma monella koiralla ainoa keino vahvistaa kunnolla etupään/etupäätä tukevia lihaksia. Totesi kuitenkin, että näin nuorta ja kehittymätöntä ei voi vielä kovin pitkää aikaa uittaa, joten suositteli nyt parin kuukauden ajan treenaamaan muilla tavoilla ja vuoden vaihteen jälkeen aloittamaan pikkuhiljaa säännöllisen uimisen. 

Käytin viime viikolla lagotot samalla fyssarilla ja kerroin jo silloin Nesin OCD-epäilyksestä, ja nyt viikon aikana fyssari oli jutellut parin eläinlääkärin kanssa aiheesta ts. lähinnä röntgenkuvien luotettavuudesta vrt. CT-kuvat. Kuulemma nyt kun koiria on alettu enemmän CT-kuvaamaan, niin on tullut ilmi useampiakin tapauksia, joissa röntgenkuvassa on näkynyt muutosta, mutta CT-kuva on ollut puhdas. Fyssari myös kertoi oman mielipiteensä kyynärpäitten tähystyksestä eikä omien kokemustensa (asiakkaittensa ja oman saksanpaimenkoiransa) perusteella suosittelisi oireettomalle koiralle. Tähystyksestä kun seuraa aina kuntoutus, koira todnäk ontuu jalkaa jonkin aikaa (mikä taas vaikuttaa muuhun kroppaan ja lihaksistoon) ja nivelen turha sörkkiminen voi lisätä nivelrikon riskiä. Lähtiessä fyssari sanoikin mulle, että "unohda hetkeksi koko OCD, seuraa koiraa, jumppaa, lenkkeile ja treenaa". Kuulemma järkevällä lenkittämisellä ja treenaamisella en koiraa saa rikottua ja vaikka jotain ongelmaa olisikin, niin liikunta ja lihaksiston kehittäminen on paras mitä tässä vaiheessa voi tehdä. Ei myöskään nähnyt estettä agilityn treenaamiselle, koska Nesi ei vielä hetkeen voisi kuitenkaan mitään kroppaa tai etupäätä rasittavaa tehdä. 

Vielä en ole itse huokaissut helpotuksesta, mutta jos tuohon on luottamista niin olihan tuo positiivinen käynti. Kaiken huipuksi Nesi oli käynnillä SUPER hienosti, malttoi maata koko ajan (40 min) rennosti ja rauhallisesti. Fyssari kehui sitä todella hienoksi ja reippaaksi nuoreksi koiraksi. Harvoin kuulemma tapaa pääkopaltaan noin kivoja nuoria koiria, jotka malttaisivat olla käsiteltävänä sen kummemmin stressaamatta uutta tilannetta. Kuulemma hieno koira, jonka kanssa on tehty hyvää työtä. Liikutus! 

Joten ehkä me nyt näillä tiedoilla mennään eteen päin, päivä kerrallaan, mutta ehkä astetta levollisemmin mielin. Fyssarin toteamukset tähystyksestä olivat pitkälti samoja, mitä olimme jo Nesin kasvattajan kanssa pohtineet. Joten, jos oireita ei talven aikana esiinny, niin en näe toistaiseksi syytä tähystykselle tai uusille kuville. Nesi on joka tapauksessa menossa kevään aikana virallisiin luustotutkimuksiin ja aion silloin ottaa koko paketin eli lonkat, kyynärät, polvet, selkä, silmät ja kilppari sekä mahdollisesti myös olkanivelet. Lisäksi harkitsen CT-kuvien otattamista Nesin kyynäristä tai ainakin vasemmasta kyynärästä, jos se vain on mahdollista tehdä virallisten kuvien yhteydessä. En siis haluaisi myöskään rauhoittaa Nesiä ylimääräistä kertaa ellei ole pakko, vaan otetaan kaikki sitten kerralla jos mahdollista.

Senna ja Sumi kävivät myös toissa viikolla fyssarilla. Molemmat olivat rintarangan seudulta aikas pahasti jumissa, selvästi ikä alkaa näkyä kummankin kropassa. Senna sai matkaansa piikkipallon, jotta voidaan kotona hieroa ja vilkastuttaa verenkiertoa lihaksissa.  Sumin aksailuja on taas tullut pohdittua ja treenailu tuleekin jatkossa olemaan enempi omaksi iloksi tekemistä kuin tavoitteellista harrastamista, agilitysta yritän oikeasti kirjoittaa joku päivä!

Heikkoon valoon

Lokakuun alussa käväistiin lagottojen kanssa alokasluokan rally-tokokisoissa. Sennalle kotiintuomisina koulutustunnus RTK1 pisteillä 88/100. Sumille ei valitettavasti tulosta, ensimmäiset 7 kylttiä meni superhienosti, mutta sitten ei enää jaksanut keskittyä ja -10 p. virheitä alkoi ropista. Joten Sumin kanssa jatketaan vielä koulutustunnuksen metsästystä.

Nesin kanssa on jatkettu tokon treenausta ja erityisesti maanantaiset treenit Tamskilla ovat tuoneet tähän lajiin rutkasti lisää inspiraatiota! Treenikertoja on jo takana neljä, joista Nesi on osallistunut kolmelle ja itse olin viime kerralla paikalla kuunteluoppilaana. Uutta opeteltavaa on paljon ja läksyjen määrä kasvaa kerta kerran jälkeen. Tähän mennessä opeteltuja asioita ovat mm. käsitarget, collar grab, vihjesanat lelu- ja namipalkoille, namista/lelusta luopuminen, fokuksen vahvistaminen häiriössä sekä stabiliteetti. Nesi on innokas ja tunnollinen pieni treenaaja, joka suhtautuu kaikkeen tekemiseen vakavissaan. Lelulla palkkautuu superhienosti, mutta namipalkkoja on jouduttu hieman testailemaan, jotta löytyisi se kaikista suurin herkku. Mulle tämä on uutta, koska olen tottunut siihen että lagotot tekevät jo pelkän ruokanappulan eteen ihan mitä tahansa.

Agilitya ei olla tehty yhtään, taitaa itseasiassa olla menossa pisin aksatauko pitkään aikaan. Tästä voisi melkein kirjoittaa oman postauksensa jossain vaiheessa kun vain jaksaisi ja saisi aikaiseksi, ajatuksia nimittäin riittäisi. Kisoja tai ohjattuja treenejä ei ole toistaiseksi suunnitelmissa, mutta Tamskin uudelle hallille sain kulkuoikeuden viime viikolla, joten omatoimitreenimahdollisuus on varauskalenterin tunnuksia vaille hyppysissä, eli ehkä me taas kohta treenataan. Samalla lisenssiseura vaihtui HSKH:sta Tamskiin, mitä en ole oikein vielä sisäistänyt. Viimeiseen neljään vuoteen on mahtunut aikamoista suhailua seurasta toiseen, ollaan aloitettu kisaaminen Levekin riveissä kesällä 2011, siirrytty talvella 2011-2012 hetkeksi I-HAH:iin kunnes vaihdettiin jo kesällä 2012 takaisin Levekiin. 2014 keväällä kesken lisenssikauden vaihdettiin seuraa HSKH:n ja sieltä nyt (taas kesken kauden) Tamskiin. Huh! 

Levek on meidän ns. "kotiseura", siellä ollaan aloitettu Sennan kanssa tokon treenaaminen vuonna 2005 ja agilityn treenaaminen 2006. Tampereelle muuton myötä liityin parin vuoden tauon jälkeen uudestaan Levekin jäseneksi ja siellä ollaan käyty nyt syksylläkin tokoilemassa. Levekillä on tosi mahtavat puitteet kaikkeen treenaamiseen kesäisin, kausi- ja kurssimaksut sopivan edulliset ja muutenkin homma toimii. Pieni seura, jossa kaikki tuntee kaikki ja yhteisöllisyyttä riittää. Tykkään. Kaikesta huolimatta Tamskista tuli meidän edustusseura, koska puitteet agiltyn treenaamiseen uuden hallin myötä ovat sen verran hyvät, ettei Tampereen alueelta oikein vastaavia löydy. Omatoimitreenimaksu on vielä järkevän suuruinen, tilaa treenata on runsaasti, lenkkimaastoja riittää ja hallille ajaa meiltä kymmenessä minuutissa. Joten siksi Tamsk. Tarjonta eri lajien koulutuksien ja treenien osalta on myös monipuolinen, meillä tosin on nyt talvikaudelle ainoastaan Nesille treenipaikka tokoryhmässä, mutta lisäksi olen nyt ilmoitellut Sennaa yksittäisiin rally-tokotreeneihin AVO-luokkaa silmällä pitäen. Ja itseni ilmoitin parille kerralle fysiikkatreeneihin (jaiks!!) ja salibandyaikaisia taitojakin pääsisi virkistämään halutessaan perjantai-iltaisin Tamskin omalla sählyvuorolla. Kaikenlaista siis löytyisi!

Tampereen Pikkukoirien syysretkellä

Retkeilyä ollaan myös hieman harrastettu. Toissa viikonloppuna osallistuimme Tampereen Pikkukoirien syysretkelle koko lauman voimin Lempäälässä ja viime viikonloppuna kävimme Sennan ja Nesin kanssa Wildfinn-syysretkellä Hämeenlinnassa. Molemmilla retkillä tehtiin noin 5-6 km lenkit, Lempäälässä paistettiin makkaraa laavulla (Nesi oli erittäin avulias makkaranpaistaja, ei ne makkarat mutta ne kepit!) ja Hämeenlinnan reissulta löytyi reitin varrelta mukava pieni makkaranpaisto- ja eväittensyöntipaikka ihan järvenrannalta. 

Wildfinn-syysretkellä

Ikävämpiäkin uutisia saatiin Nesin kanssa tällä viikolla, kun käväistiin Helsingissä Malmin Animagissa/Apexissa nuorten koirien nivelterveystarkastuksessa. Takaraajoista kuvattiin lonkat, polvet ja kintereet, joissa kaikki näytti hyvältä. Kyynäristä oikea oli ok, mutta vasemmassa näkyi että rustonalaisen luun määrä olisi mahdollisesti lisääntynyt ja tästä ortopedi teki OCD-epäilyksen, joka on mahdollista vahvistaa ainoastaan tähystyksellä. Nesi ei ole missään vaiheessa oireillut vasenta etujalkaansa, ei ontunut tai aristellut edes tutkittaessa. Tästä syystä tähystysaikaa ei varattu heti, vaan toistaiseksi seuraillaan tilannetta. Sain eilen röntgenkuvat itselleni ja luultavasti käymme kysymässä niistä lausuntoa vielä toiselta ortopediltä ennen päätöstä tähystyksestä. Toistaiseksi jatketaan siis normaalia elämää, seuraillen kuitenkin alkaako jalka oireilemaan. Piinaavaa ja tuskallista, mutta yritän elää asian kanssa päivä kerrallaan, vaikka se olisikin vaikeaa. Nesi on mulle liian tärkeä ja liian rakas pieni koiralapsi... Ei sille saisi tapahtua mitään pahaa.

 

Tokokärpäsen puraisema

Viikko on aloitettu tokoilun merkeissä ja huomaan olevani pitkästä aikaa innostunut tästä lajista! Suurin kiitos kuuluu Nesille, pikkuperron kanssa on hauska treenata :).

Maanantaina oli ensimmäinen kerta Tamskin pentutokoa Piia Karisen ja Riitta Kivimäen vetämänä. Treenien aluksi käytiin lyhyt esittelykierros ja hieman yleisiä asioita treenienkulusta yms. minkä jälkeen siirryttiin ensimmäiseen asiaan treenilistalla: koirien hakemiseen autosta/häkistä, koiran kuljettamiseen autolta halliin ja häkissä hiljaa odotteluun. Pohjustuksena tähän oli, että jatkossakin onnistuneet treenit ja kisasuoritukset lähtevät siitä miten koira osaa käyttäytyä treeni-/kisakentän ulkopuolella. Häkistä ei rynnitä, hallille ei kiskota ja häkissä ei huudeta, vaan koira opetetaan alusta asti hallitsemaan virettään myös kentän ulkopuolella. Tässä vaiheessa on pakko myöntää, että Nesi ei osaa odottaa lupaa autosta/häkistä poistumiseen... Hups! Eli ainakin meille tämä harjoitus tuli tarpeeseen :D. Käytännössä harjoitus toteutettiin siten, että häkin ovi avattiin ja jos koira yritti tulla ulos ilman lupaa, niin ovi laitettiin takaisin kiinni. Koira ikään kuin pakotettiin luopumaan pyrkimyksestä päästä ulos häkistä ja laitettiin miettimään, millä toiminnolla häkin ovi avautuu uudelleen (=istumalla paikallaan häkissä) ja mitä vaatii että pääsee häkistä ulos (=paikallaan odottamisen ja vapautuskäskyn). Kun koira alkoi tämän hoksaamaan ja malttoi pysyä paikallaan oven ollessa auki, palkattiin suorituksesta namilla, minkä jälkeen häkin ovi laitettiin uudestaan kiinni eli ikään kuin "nollattiin" tilanne. Tätä toistettiin muutama kerta, kunnes koiralle annettiin lupa tulla häkistä ulos. Nesi oli tässä harjoituksessa aika sitkeä, sain useamman kerran laittaa häkinoven takaisin kiinni ennen kuin sen peppu alkoi pysyä paikallaan. Se ei varsinaisesti yrittänyt rynniä, siltä ei vain oltu koskaan vastaavaa vaadittu, ei ainakaan yhtä selkeästi.

Tämän jälkeen koiran kanssa kuljettiin pihan poikki hallille, tarkoituksena että koira kulkisi mahdollisimman rennosti ja vetämättä. Sujui meiltä ihan ok hyvin, pientä remmin kiristymistä, mutta nopeasti hoksasi että pitää kulkea vierellä ja katsekontaktiakin tarjosi oma-aloitteisesti. Hallilla käytiin yksi kerrallaan tutustumassa kenttään siten että koira kulki vierellä remmissä ja käveltiin pari kertaa ristiin rastiin kentän poikki. Seuraavaksi koirat laitettiin häkkeihin odottamaan, palkattiin jos olivat hiljaa ja huomautettiin jos alkoivat enempi mekkaloimaan. Nesi käyttäytyi melko hyvin, halliin se tutustui reippaasti eikä se reagoinut mitenkään poikkeavasti hallin ääniin, ihmisiin tai koiriin. Vilske tuolla on nimittäin melkoinen, kun kenttiä on samassa tilassa viisi ja ovia halliin vain kaksi. Häkissä Nesi jonkin aikaa vinkui, mutta lopulta hiljeni kun en kiinnittänyt siihen huomiota.

Ennen treenien päättymistä jokainen kävi vielä yksi kerrallaan kentällä leikkimässä kouluttajien valvovan silmänalla, tarkoituksena lähinnä katsoa miten kukakin koira leikkii ja tästä sai myös palautetta sekä vinkkejä jatkoa ajatellen. Nesi oli oma reipas itsensä ja leikki täysillä niin kuin aina, puuha jota se rakastaa yli kaiken :D. Leluiksi valkkasin kaksi tavallista narulelua, joilla tehtiin perusvetoleikkiä, lelunvaihtoa ja kouluttajien pyynnöstä kuolleelle palkalle lähetystä. Nesi luopui lelusta melko hyvin, lelunvaihdot oli ok jos paria kunniakierrosta ei lasketa ja kuolleelle palkalle se juoksi hienosti. Kouluttajat kuvailivat Nesin leikkimistä raivoisaksi, mutta olivat ilmeisesti tyytyväisiä siihen miten hyvin Nesi malttoi kuitenkin lelusta luopua ja odottaa lähetystä kuolleelle palkalle. Kokonaisuudessaan näytti kuulemma hyvältä eikä huomautettavaa ollut :). 

Läksyksi seuraavalle kerralle tuli käsitargetin opettaminen eli koira olisi tarkoitus opettaa koskettamaan kuonolla kämmentä. Tämän treenaaminen aloitettiin tänään, vähän on hakusessa mutta ehkä se tästä!

Tiistai-ilta kului jälleen Levekillä. Nesi treenasi jatkoryhmässä muitten koirien ja ihmisten ohituksia, seuraamista, paikallaoloa, liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Seuraamista tehtiin pidempiä pätkiä imuttamalla ja parin askeleen pätkiä sivulla kontaktissa. Nesi alkaa selkeästi hahmottamaan molempia osa-alueita, se hakeutuu jo aika usein itsenäisesti vasemmalle sivulle ja katsekontaktia tarjoaa lähes jatkuvasti. Varsinaiseen seuraamiseen on kuitenkin vielä pitkästi matkaa, mutta alku näyttää lupaavalta :). Paikkamakuu ei meiltä vielä suju, jostain syystä Nesillä on ollut nyt ongelmia maahanmenossa ja erityisesti siellä pysymisessä, joten naksuttelin näitä sille myöhemmin sivummalla. Hyvin alkoi hoksaamaan! Istuminen sen sijaan sujui kivasti muutaman metrin matkalta kun vain kävi riittävän usein palkkaamassa. Liikkeestä seisomista tehtiin tötsän ympäri kiertämällä eli ensi seuruutettiin (imutettiin) tötsän ympäri ja sen jälkeen nami kuonon eteen ja "odota" -> koira pysähtyy. En ollut vielä ehtinyt miettiä miten Nesille tämän aion oikeasti opettaa, mutta ainakin tuo yksinkertainen konsti (jolla Sennakin on opetettu) toimi ihan kivasti, Nesi pysähtyi joka kerta ja kesti vaikka otin pari askelta eteen päin. Tästä sitten palkkailin muutaman kerran, eikä yksikään tassu hievahtanut :). Se on niin ihanan keskittynyt ja jotenkin jämpti tyyppi! Liikkeestä maahanmeno jätettiin sattuneesta syystä väliin ja lopetettiin meidän treenit tähän, tuli ihan tarpeeksi paljon treeniä pikkuperrolle!

Sennan kanssa käytiin vielä kilparyhmässä treenailemassa, ensin häiriöseuraamista, ihmisten ja koirien ohituksia, tervehtimistä jne. Tosi jees!! Ei mummokoira haahuillut yhtään vaan oikein tosissaan teki hommia! Kesken sikinsokin-ryhmäseuraamisen huudettiin "liike seis" ja niiltä sijoilta paikkamakuu sekä heti perään istuminen. Kaikki vaihdot tehtiin vuorotellen. Hieman oli Sennalla levottoman näköinen ilme, selkeesti hukkasi mut ihmisten ja koirien joukkoon ja yritti etsiä. Pysyi kuitenkin ja kaiken kaikkiaan tuntui hyödylliseltä ja hauskalta harjoitukselta! Samalla idealla tehtiin vielä myöhemmin jääviä, eli seuruutettiin koiria ryhmässä pienellä alueella ja käskystä jätettiin istumaan/seisomaan/maahan vaikka koirat olisivat olleet miten lähellä toisiaan. Meni kokonaisuudessaan yllättävänkin kivasti, koirat kestivät superhyvin! Lisäksi tehtiin kouluttajan kanssa kertaalleen tunnari, Senna maistoi väärää mutta toi oman. Itestään tehtiin myös kaukoja pitkältä matkalta ja muistuteltiin luoksetulon stoppeja mieleen. Pätevä mummokoira jaksoi tosi hienosti treenata, eipä lähtenyt kertaakaan haahuilemaan tai nuuskimaan omiaan vaikka setti oli pitkä. On sen kanssa vaan kiva treenata!

Lopuksi käytiin vielä lenkillä, oli pimeää! Voisi ehkä alkaa harkita otsalampun hankintaa ja Nesi tarttisi oman valopannan.

Pinkki-Nesi ja Keltainen-Sumppu :D

 

Missä me mennään?

Syyskuu on ollut varsin hektistä aikaa. Reissaamista useamman sadan kilometrin verran sekä majoittumista toisten nurkissa. Kiireistä, huoletonta, helppoa, rentoa ja yhtä vuoristorataa. Viikko Tampereella, pari viikkoa Tuusulassa ja parin viikonlopun verran reissaamista Itä-Suomessa. Viime viikolla palattiin kuitenkin Tampereelle jokseenkin pysyvästi, elämä etelässä saa hetkeksi jäädä ja keskitytään nyt Tampereella olemiseen :). Käytännössä tämä tarkoittaa koulujuttujen rustaamista päiväsaikaan ja treenejä, lenkkejä ja kavereiden treffaamista iltaisin. Jotenkin ihanan vapaata kesän töitten jälkeen, joskin stressistä ja kiireestä pitää edelleen huolta koulu, josko sitä vielä jonakin päivänä kandiksi valmistuisi ;). 

Koirille kuuluu hyvää, ei mitään erityistä. Senna on voinut hyvin ja se on saanut elää varsin huoletonta mummokoiran elämää ja olla aktiivisesti menossa mukana. Metsälenkit se on joutunut tosin viettämään nyt remmissä, mun luotto siihen alkaa meinaan olla aika nolla toissa viikkoisen (lyhyen) karkureissun jälkeen. Joko sen kuulo ja näkö ovat jo heikentyneet tai sitten se on vain itsepäinen ja antaa nenän viedä mukanaan. Pysykööt siis remmissä kaikkien mielenrauhan säilyttämiseksi :P. Harrastusrintamalle kuuluu Sennan näkökulmasta katsottuna varsin hyvää, sillä mummokoiralla on oma treenipaikka Levekin tiistai-tokotreeneissä! Uudet tokosäännöt ovat mulle aika hämärän peitossa ja kun noiden kahden muun tokotaidot ovat sen verran onnettomat, niin Sennan kanssa on hyvä käytännössä opiskella uusia liikkeitä :). Ja ei varmaan tarvitse kertoa miten innoissaan ikinuori mummokoira oli päästessään parin vuoden tauon jälkeen tokoilemaan tuttuakin tutumpaan paikkaan ;).

Sumi on nauttinut lähes päivittäisistä metsälenkeistä ja stressannut reissaamista sekä parin viikon ajan kestänyttä elämistä viiden koiran laumassa... Liika on liikaa sanoo Sumppu! Nyt onneksi meno on rauhoittunut ja pikkukoira saanut mielenrauhan. Agilitya ollaan treenattu todella vähän. Omatoimitreenaamiselle ei ole oikein löytynyt aikaa ja nyt Tampereella meillä ei ole siihen edes mahdollisuutta, ei ainakaan toistaiseksi. Jotain pitäisi keksiä, mutta mitä... Siinäpä vasta pulma. Muutenkin fiilikset Sumin kanssa treenaamisesta ja kisaamisesta on tosi ristiriitaiset. Syyskuun alussa käytiin yhden kerran Harrin treeneissä SDP:llä ja meno tuntui hyvältä, lähdöt & kontaktit toimi ja koira kulki muutenkin kivasti. Toissa sunnuntaisista rotumestiksistä ei kuitenkaan jäänyt juurikaan kerrottavaa, ainoastaan sekava fiilis. Toisin sanoen, meni niin surkeasti että mun oma usko alkaa vähitellen hiipumaan ja mieleen on hiipinyt sellainenkin ajatus, että olisiko aika jättää aktiivisempi kisaaminen & harrastaminen suosiolla tähän. Heitin ajatuksen ilmoille jo sunnuntaina ja kommenttina sainkin, että miksen keskittyisi jatkossa Nesiin. Totta. Mulla on kasvamassa kiva ja potentiaalinen aksakoira, jonka kanssa voisi jo vähitellen alkaa treenaamaan ahkerammin. Miksi en siis laittaisi käytettävissä olevia resursseja, aikaa ja rahaa, siihen? Jokatapauksessa Sumin eläköityminen olisi ajankohtaista vuoden sisällä, se on vain ikävä tosiasia. Miksi on niin vaikeaa luopua..? En halua. Täytyisi myös keksiä Sumille jokin "eläkelaji". Tokon tyrmäsin jo, ei sen eikä mun hermoilla lähdetä enää sille tielle. Rally-tokoa ollaan vähän tehty, mutta en tiedä onko mun oma kiinnostukseni kyseistä lajia kohtaan riittävän suuri. Haku voisi olla aika jees, mutta mahdollisuudet päästä harrastamaan on heikot. Joten en tiedä. Pitää miettiä. 

Lapsikoira Nesistä on puolestaan kasvanut junnukoira Nesi ja kapinoiva teinikin nostaa jo välillä päätään ;). Mutta on se vieläkin varsin kiltti ja kiva! Helppo ja mutkaton reissukoira, joka on kotonaan paikassa kuin paikassa mistä vain lelukoppa löytyy. Ja jos ei löydy, niin leluja voi aina keksiä itse tai vaikkapa askarrella! Pientä nakertelua ja hampaiden käyttöä on siis ollut havaittavissa, mutta ei onneksi mitään suurempaa ja jos vain aktivoinnin määrä on riittävää niin aika rauhallisesti tuo osaa olla. Arkielämässä Nesi on siis edelleen varsin helppo, energinen kylläkin, mutta niinhän tuon ikäisen kuuluukin olla. Pieniä juttuja on kuitenkin nyt noussut tuon nakertelun lisäksi esille, esim. lehtien, moottoripyörien ja autojen jahtaamista on yrittänyt. Pari kertaa myös alkanut rallattelemaan "enpäs annakaan kiinni, en tuu luokse, enenenen!" mutta onneksi vain kerran tai kaksi. Pöhinä ja vahtihaukkuminen on ehkä se itseäni eniten ärsyttävä piirre, joka on nyt viimeisen kuukauden aikana tullut esille. Tähän olen yrittänyt alusta asti puuttua ja toivon, ettei jää pysyväksi tavaksi. Lähinnä pöhinää aiheuttaa oudot ja yllättävät jutut pimeällä, kaverin luona myös vahti aika railakkaasti jos joku kulki ovesta, mitä tosin ei ole kotona tai porukoilla tehnyt lainkaan. Hiljaisin se edelleen mun koirista on ja sellaisena toivottavasti pysyykin!

Nesin treenirintamalle kuuluu erityisesti tokon osalta hyvää, agilityn osalta ei niin hyvää, mutta ehkä sitäkin puolta voisi lähteä kehittelemään. Tokoilemassa ollaan käyty nyt pari kertaa Levekin jatkoryhmässä tiistai-iltaisin. Eihän tuo pentu vielä mitään osaa, mutta ollaan ainakin päästy tekemään alkeita kotiolojen lisäksi myös häiriössä ja ylipäänsä se että ympärillä häärii melkein toistakymmentä muuta koiraa on aina hyvää treeniä :). Olen myös yrittänyt alusta asti keskittyä siihen, että silloin kun tehdään, tehdään täysillä ja fokus pysyy koko ajan siinä mitä tehdään. Tuossa tosin ei ole ollut ongelmia, Nesi nimittäin nostaa kierrokset nollasta sataan sekunnissa ja sai viime viikollakin kehuja & ihmettelyjä siitä miten tarkka ja keskittymiskykyinen se on. Sen sijaan kierrosten laskeminen täysillä tekemisen jälkeen on se juttu mikä vaatii erityistä huomiota, en halua vahingossakaan opettaa Nesistä ylikierroksilla käyvää hyrrää joka ei osaa hallita virettään. Aika hyvin tuo pentu on virettään laskenut, kun lelut ja namit menee taskuun piiloon. Sitten vain ollaan hetki, ihmetellään toisten tekemistä ja kävellään rauhassa. Varsinaista ongelmaa ei siis vielä ole, Nesi on lagottojen jälkeen tuntunut tosi helpolta hallittavalta, se ei vingu, komenna tai häslää mitään ylimääräistä. Tapittaa vain paikallaan "mitä seuraavaks tehtäis?" ja kun tehdään niin se tekee.  Hieno pieni, kunpa en vain pilaisi sitä!

Levekin tokotreenien lisäksi pääsimme Nesin kanssa Tamskin penturyhmään, jota kouluttavat Piia Karinen ja Riitta Kivimäki. Treenit alkavat tänään ja jatkuvat ainakin vuoden loppuun asti. Kyseessä on siis pentujen perustaitoihin pohjautuva kurssi, jolla tärkeintä ei ole liikkeiden opettelu kaavamaisesti vaan erilaiset tavat muokata koiran toimintaa ja yhteistyötä ohjaajan kanssa. 

"Tavoitteena on rakentaa koiralle perusvalmiudet toimia koetilanteissa palkkanaan pelkkä yhteistyö ohjaajan kanssa."

Tarvitseeko edes kertoa miten innoissani olen?! Tätä mä niiin tartten ja sopii meille varmasti hyvin! 

Tokoa mahtuu siis syksyyn varsin mukavasti, seuraavaksi sitten agilitykuvioita suunnittelemaan. Kaiken kaikkiaan olen kyllä innoissani kun se pikkupentuaika on takana päin ja ehkä alan vähitellen itsekin tajuta, että mulla on nyt oikeasti käsissäni se kauan kaipaamani nuori ja potentiaalinen koira, jonka kanssa on mahdollista harrastaa lähes mitä tahansa ja vain taivas on rajana. Toki kaikenlaista voi aina sattua ja terveystutkimuksia joutuu odottamaan vielä ainakin kevääseen asti, mutta kuitenkin. Ehkä tästä saa kuitenkin nauttia nyt? Pieni pelko on tottakai takaraivossa jatkuvasti, mutta aina pahimpina hetkinä lohduttaudun sillä, että vaikkei Nesistä koskaan huippuharrastuskoiraa tulisikaan, niin on se osoittanut olevansa luonteeltaan niin hieno ja mahtava tyyppi ettei sillä oikeastaan ole väliä mitä me harrastetaan tai millä tasolla, tärkeintä on että saadaan tehdä jotain ja viettää aikaa yhdessä :). 

Tulkoon tuulet

Huhheijaa tätä päivitystahtia! Oikeesti kesä on mennyt kuin siivillä, ei voi muuta sanoa. Jos yrittäisi taas tiivistää kaiken viimeisen 2 kk ajalta edes jotenkin. 

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna suunnattiin Nesin kanssa Agirotuun seuraamaan sunnuntain joukkuekisoja. Kisaamaassa oli useampi Caraydan -joukkue ja näin ollen paikalla oli myös useampi Nesin sukulaiskoira :). Oli todella mukava tavata Caraydan -jengiä, paljon uusi koiria ja ihmisiä! R-pentueesta oli myös kivasti pentuja paikalla, Nesin lisäksi veljet Robin, Sulo, Mauri ja Töpö :).  

Nesi, Robin, Töpö ja Sulo

Toisena viikonloppuna (10.-12.7.) huristeltiin Kaarinaan Suomen Lagottoklubin kesäpäiville - minä ja Senna jo peräti kymmenettä kertaa! Lagottoporukasta on vuosien saatossa tullut sen verran tärkeä ettei tuolta yksinkertaisesti osaisi olla poissa :). Me saatiin onneksi koirien kanssa oma huone ja yleiset tilat jaettiin Pauliinan & äitinsä kanssa, joten oli tuttuja ympärillä ja koirat saivat häärätä varsin vapaasti :D. Perjantai-ilta meni pitkälti majoittuessa ja jonkin aikaa oltiin myös porukalla rannassa. Sumi ja Nesi keksivät hiekkaleikit ja kaksikolla taisikin olla varsin hauskaa..! Lauantaina kouluttelin aamupäivän agilitya, ihmisillä oli mukavasti kiinnostusta lajia kohtaan ja potentiaalisia tyyppejä löytyi! Iltapäivällä treenasin hieman omien koirien kanssa ja kuvailin trimmauskoulutuksen aikana, kunnes Kesäpäiväshown ajaksi vetäydyttiin lepäilemään. Illalla saunottiin, uitiin, grillattiin, syötiin ja juoruttiin eli kesäpäivien paras osuus :D. Sunnuntaina kisailtiin vielä leikkimielisesti rally-tokossa ja seurattiin hajutunnistusnäytöstä ennen kotiin lähtöä. Hauskaa oli, ensi vuonna taas uudestaan! Koirillakin oli hauskaa, Senna tapansa mukaan nautti vapaudesta ja rapsutuksista, Sumi oli varsin mainio tyyppi ja käyttäytyi superhienosti, ensimmäiset kesäpäivät kun se oikeasti kesti olla koko päivän toisten koirien seurassa ilman sen suurempia ahdistumisia. Nesi taas sulautui lagottoporukkaan erinomaisesti, se on niin helppo ja mutkaton tyyppi! Hurmasi ihmisiä ja koiria sekä löysi monta uutta leikkikaveria :).

Heinäkuun viimeinen viikonloppu vietettiin Viitasaaren lähistöllä Keski-Suomessa mökkeillen, käytin tuolloin kaksi lomapäivää eli reissussa oltiin yhteensä neljä päivää. Koirat menivät ekana iltana ihan sekaisin, olivat olleet ensin työpäivän ajan yksin ja sitten viisi tuntia autossa niin vähemmästäkin riemu repeää ;). Koirien mökkiloma koostui uimisesta, saunomisesta, mustikoiden syömisestä ja yleisestä riehumisesta ja hääräämisestä :D. Nesikin oppi kunnolla uimaan, lähti hakemaan lelua kauempaakin ja polski superhienosti :). Saunomaankin oppi, nökötti kiltisti ylimmällä lauteella :D. 

Elokuu toi mukanaan muutoksen tuulia ja oma aika & energia meni pitkälti asioita järjestäessä ja pohtiessa. Lagotot viettivätkin puolet elokuusta Tampereella, joten kaikenlaiset harrastelut ovat olleet nyt tauolla. Nesin kanssa on jotain puuhasteltu, alkukuusta treenattiin tokoa erästä näyttötilaisuutta varten ja loppukuusta ollaan käyty tekemässä pari kertaa agilitya, mutta aika vähällä on senkin treenit olleet. Lagottojen näyttelytreeneihin osallistuttiin alkukuusta Kelkkapuistossa ja Nesi oppi pönöttämään hienosti! On se nätti, vaikka itse sanonkin ;). Vielä kun saisi tasajalkapomput pois niin alkaisi liikkuminenkin sujumaan :D. Mätsäreissä on käyty nyt kahdesti, ensimmäisellä kertaa Vantaalla tuloksella pienten pentujen PUN4 ja toisen kerran Imatralla, jolloin matkaan lähti sininen nauha, syynä ehkäpä ne pomput ;).

Uusista tuulista lisää myöhemmin, mutta sanottakoon jo että meidän lauman löytää nykyisin Tampereelta :)