Ollaanko tämä kesä näin?

Aika kiitää. Aika kiitää ihan liian nopeasti. Keväällä mietin, että Nesin tulon myötä voisi alkaa päivittää blogiakin ahkerammin, jotta kaikki pentuajan touhut säilyisivät varmasti muistissa. Tänään kuitenkin tajusin, että mun pienestä koiravauvasta on kasvanut jo "iso" koiralapsi. Lainausmerkeissä iso, koska oikeasti siitä tuskin kovin isoa koskaan kasvaa. Nesi on saanut mm. lisänimet "kääpiö", "hyttynen" ja "kirppu". Omasta mielestään pentu on ISO koira. Sille on jo hankittu isojen koirien panta (pentupannasta joku puri lukon rikki), se on ollut nyt kolme viikkoa sisäsiisti (!!) ja muutenkin sen tekemisissä alkaa olla jo jotakin tolkkua. Viikon päästä Nesi täyttää jo 5 kk! Strategiset mitat tällä hetkellä (= 20 viikkoisena) on n. 6,5-7 kg ja 35 cm. Eli ei sen pitäisi ainakaan miniksi jäädä ;). Turkin ajelin ensimmäisen kerran toukokuun puolessa välissä Nesin ollessa noin 13 viikkoa. Nyt sekin on jo kasvanut ja pitäisi päättää ilmoittaako loppukesästä pentunäyttelyyn vai vetääkö kohta uudestaan lyhyeksi.

Viimeisen 1,5 kk aikana ei ole tapahtunut mitään suurta ja ihmeellistä, aika perusarkea ollaan elelty. Arkipäivät menee töissä ja illat lenkkeillessä, treenatessa tai pentutreffeillä. Treenit on ollut pitkälti aksapainoitteisia (yllätysyllätys) vaikka oikeasti tokoilu tekisi hyvää koko laumalle, erityisesti Sumille ja Nesille. Tokon SM-kisoistakin käytiin kesäkuun alussa hakemassa motivaatiota ja uusia treenitarvikkeita (ruutumerkit ja -nauha), mutta seuraavaksi pitäisi tassutella sinne kentälle asti! Kisaturistina mulla oli mukana Nesi sekä siskonsa Elma, pennut saivat katsella ja ihmetellä ihmis- ja koiravilinää, ja aika monet tuli pentuja moikkaamaan :). Samaisena päivänä kävimme myös ensimmäistä kertaa Koirakahvila Vainussa, jossa pennut saivat omat luun muotoiset keksit ja syömisen jälkeen olikin hyvä käydä kahvilan sohvalle nukkumaan, oli rankka päivä pienillä! 

Touko-kesäkuussa tuli muutenkin vietettyä pitkästä aikaa viikonloppuja Tampereella. Toukokuun lopulla oli myös Sennan Wildfinn-tapaaminen Ruovedellä ja myös juhannus oltiin Tampereella. Yhtenä viikonloppuna kävimme myös Nesin kanssa PiVesien eli Pirkanmaan Vesikoirien tapaamisessa. Uimisen makuun päästiin myös Tampere-viikonloppujen aikana, Sumi kastoi talviturkkinsa jo toukokuun puolella, me muut juhannuksena. Oli kylmää!! Nesin kanssa käytiin jo toukokuussa ihmettelemässä järven rannalla ja vähän se innostui kepin perässä kahlailemaan jo silloin, mutta juhannusviikonloppuna se innostui hakemaan lelua kauempaakin järvestä ja ui ensimmäisen kerran kunnolla! Hieno pentu ja alusta asti hyvä uintitekniikka :). Sennakin kävi uimassa, karkasi suoraan kohti ulappaa kunnes jossain vaiheessa suvaitsi palata takaisin rantaan ;). Ei tullut kutinaoireita, onneksi. Ne kun ovat olleet Sennan vitsauksena parin viime kesän ajan ja uiminen luonnonvesissä on jäänyt tästä syystä vähemmälle.

 

Agilitya ollaan tosiaan treenattu, mutta ei mitenkään hullun aktiivisesti. Normaali tahti on ollut 1-2 viikossa, kerran ohjatut ja kerran omatoimi. Olen tykännyt meidän tämän kesän treeniryhmästä kovasti, harmi vain ettei toukokuussa päästy ihan kaikille kerroille ja pari kertaa on jouduttu perumaan sääolosuhteiden takia. Sumi on ollut pääasiassa tosi kiva treenikaveri ja tehnyt hienosti hommia! Muutama viikko sitten tehtiin takaaleikkaustreeniä, SM-viikonlopun jälkeen medien yksilöhypäriä (nollana puoleen väliin, lopussa pari kinkkisempää kohtaa, mutta aika jees silti!) ja tällä viikolla keskityttiin yksittäisiin osa-alueisiin: valsseja & tiukkoja käännöksiä erikoisesteillä (pituus, okseri, muuri), puomi-putki -erottelua ja keppi-putki -erottelua. Meni aika kivasti! Putki-puomi -erottelussa sai aika voimakkaasti tyrkätä putkeen, mutta puomin suorittaa hienosti pelkällä kiipeekiipee -käskyllä, hyvä! Kepeille haki myös hienosti vähän haastavammista kulmista, ei mennyt kertaakaan ohi eikä myöskään avokulmasta läpi, vaan kääntyi hienosti! Meillä oli siis putki hämäyksenä ihan keppien takana, suu suoraan näkyvissä ykkösväliin, mutta Sumi ei edes yrittänyt putkeen, superhyvä :). Omatoimitreeneissä ollaa keskitytty peruskontakti- ja keppitreeniin sekä irtoamisiin. 

Nesikin on pikkuhiljaa lekin ohessa aloitellut aksaamista. Asenne sillä on jo nyt täyskymppi, en käsitä miten se voikin olla niin liekeissä jo parin treenikerran jälkeen! Pentu tietää täsmälleen mitä kentälle on tullut tekemään, keskittyy tosi hienosti ja tekee hommia täysillä. Nyt ollaan tehty lähinnä putkea, parin esteen läpijuoksua ja siivekkeen kiertoja. Nyt vain pitäisi alkaa etenemään suunnitelmallisemmin, erityisesti palkkausta pitäisi pohtia sillä Nesi odottaa nyt saavansa palkan (lelun) multa kädestä ja on siten aika kiinni, vaikka haluaisin että se oppisi alusta asti irtoamaan. Kuollut palkka ei toistaiseksi kiinnosta, mutta pitää alkaa voimakkaammin hetsaamaan ja tehdä siitä kiinnostavampi. Lisäksi appari + heittopalkka vois olla aika jees. Mutta liikaa en jaksa vielä näistä stressata, meillä ei ole kiire :). 

Pari viimeistä viikonloppua on vietetty Helsingissä. Viime lauantaina kokousteltiin Lohjalla, jossa mulla oli mukana vain Nesi. Pentu sai leikkiä koko illan kolmisen viikkoa nuoremman lagottotyttö Demin ja 9 kk ikäisen lagottotyttö Tinken kanssa. Omatoimiset pennut puuhastelivat keskenään ulkona, kun me kokousteltiin sisällä... Välillä käytiin vain katsomassa, ettei mitään kiellettyä ollut meneillään. Yleensä siellä painittiin, kisattiin luusta ja juostiin pitkin pihaa. Jossain vaiheessa iltaa koko porukka tassutteli peräkanaa sisälle keittiöön, naamat ja tassut mudassa tottakai! Ja sitten hetkeksi keittiön pöydän alle nukkumaan kunnes taas oli aika herättää kaverit ja suunnata uudestaan ulos ;). Sunnuntaina suunnattiin hiukan extempore Sennan ja Nesin kanssa Citylagottojen tapaamiseen Siltamäkeen. Senna tapansa mukaan hengasi pitkälti itestään (ja söi ruohoa, mur), Nesi riehui ja juoksenteli sekä keräsi pentumaiseen tapaan runsaasti huomiota. Kaikki olettivat sen olevan lagotto ja saatoin hieman kyllästyä korjaamaan "tää on itseasiassa perro..." :D.

Tänä viikonloppuna ohjelmaa on ollut enempi, eilen suunnattiin heti töitten jälkeen Toppelundin koirarannalle viilentymään helteiden paahtaessa. Sennan ilme sen juostessa rantaveteen oli niiin onnellinen etten hetkeen ole sitä niin onnellisena nähnyt, ai että se rakastaa uimista! Se polskisi, lilluttelisi ja jahtaisi vesikuplia vaikka kuinka kauan. Nytkin kävi vain pari kertaa rannassa ja suostui lähtemään pois lähinnä siksi että alkoi tulla kylmä, joskaan en usko sen paljoa Sennaa haitanneen. Toppelundin ranta on tosi matala, joten koirat saivat mennä aika pitkälle kunnes jalat eivät enää yltäneet pohjaan ja näin ollen itsekin pystyi kahlaamaan melko kauas rannasta. Sumi ja Nesi tulivat hienosti mukana ja uivat myös, mutta kävivät välillä rannassa josta taas hetken päästä kutsuin ne uimaan. Muita koiria rannalla oli paljon ja meno & vilske melkoista. Meitä ei kuitenkaan haitannut, kun meressä riitti tilaa ja rannassa oltiin niin vähän. Sumi kesti koirapaljouden superhyvin, en tiedä onko Nesin tulo pidentänyt sen pinnaa vai oliko sen huomio niin hyvin kaikessa muussa ettei vieraat koirat herättäneet ahdistusta. Voisi hyvinkin ottaa joskus uusiksi! Tämän jälkeen suunnattiin vielä Ojankoon treenaamaan ja kun lopulta päästiin puoli kympin jälkeen kotiin oltiin kaikki lähes valmiita kömpimään yöunille. Rankka ilta!

Tänään puolestaan tehtiin Nesin kanssa retki Suomenlinnaan, seurana Pauliina & Nova. Nesi oli tapansa mukaan koko reissun ajan tosi reipas ja osasi käyttäytyä superhienosti. Keskustassa oli tosi paljon porukkaa ja vähän sai pieni pentu väistellä väenpaljoudessa jottei jäisi jalkoihin, mutta hyvin selvittiin Kauppatorille. Lautta Suomenlinnaan oli juuri lähdössä ja täpötäysi, mutta jotenkin saatiin itsemme ja koirat sullottua kannelle. Nesi on niin rauhallinen ja välinpitämätön, ettei edes vieressä istunutta nuorta poikaa tuntunut haittaavan vaikka yksi pieni vesikoira istui melkein kyljessä kiinni ;). Suomenlinnassa käytiin tietty ostamassa pehmikset (jostain syystä Nesi tietää jo saavansa tötteröosan, ai miten niin hemmoteltu...), tassuteltiin ympäriinsä, tutkittiin pimeitä käytäviä (ei aiheuttanut ihmetystä) ja käytiin kallioilla istumassa & kuvailemassa. Japanilaisturistit ja muutamat ohikulkijat laukaisivat koirissa hetkellisesti jonkin vahtimisvietin ja ensimmäistä kertaa Nesi ei meinannut jättää pöhisemistä yhteen kertaan vaan jäi kyttäämään. Murr. Nesi ei nimittäin ole juurikaan vahtihaukkunut tai pöhissyt, yleensä se reagoi uusiin asioihin pohtimalla hetken ja lähestyy sitten häntä heiluen ja vähän mielistellen. Kyllä se nytkin rauhoittui ja oli ihan ok, mutta silti saa olla tarkkana jatkossa. Paluumatka sujui väsyneissä merkeissä ja taitaa pentu vedellä loppuillan sikeitä :).

Siinäpä kaikki mitä mieleen juolahti, romaanihan tästä tuli mutta olkoot :D. 

Blogin päivittyessä harvakseltaan mainittakoon vielä että meidät löytää myös instagramista nimimerkillä @anyidannu. Sinne päivittyy tosin muitakin kuin koirajuttuja, mutta koska koirat on sen verran iso osa elämää niin on ne sitä myös instagramissa ;). 

 

Alkuvuoden kujeita

Aloitetaan meidän tämän vuoden kisakauden avauksesta, mikä tapahtui tällä kertaa rally-tokon merkeissä Ylöjärvellä 10.1. Molemmat koirat olivat ensimmäisessä alokasluokan ryhmässä eli päästiin tositoimiin heti aamusta. Tällä kertaa Senna oli suoritusvuorossa ensin, mitä hieman jännitin, mutta täysin turhaan! Sennuska suoritti radan läpi todella hienosti ja meiltä rokotettiin vain pari pistettä pikkuvirheistä, toinen taisi lähteä vinosta eteentulosta ja toinen väljästä vasemmasta täyskäännöksestä. Senna oli ensimmäisen ryhmän jälkeen toisena, joten jouduttiin odottelemaan kisakirjaa toisen ryhmän päättymiseen asti. Toisen ryhmän aikana pudottiin palkintosijoilta, Sennan lopputulos oli siten ALOHYV 98/100 p. ja sij. 5. Lisäksi Sennalla taisi olla koko kisan toiseksi tai ainakin kolmanneksi nopein aika, huippua! 

Sumin kanssa ei mennyt tuloksellisesti ihan niin hyvin, mutta olen silti erittäin tyytyväinen pikkukoiran työskentelyyn radalla. Virheitä ei loppuen lopuksi tullut paljoa, mutta pisteitä lähti runsaasti ja suurin osa menee kyllä omaan piikkiin. Heti lähdössä mentiin metsään, kun Sumi varasti ja lähti liikkeelle samantien kun olin saanut lähtöluvan. Sumi kävi siis tökkäämässä lähtökylttiä enkä tajunnut että tämäkin olisi pitänyt uusia vaan jatkettiin matkaa eli tästä -10 p. Heti toisella kyltillä (koira eteen, oikealta sivulle) sössittiin lisää, ensimmäisellä yrityksella eteentulo oli huono ja uusin sen eli -3 p., toisella yrittämällä Sumi ei pysähtynyt takaakierron jälkeen perusasentoon enkä lähtenyt enää uusimaan joten taas -10 p. Tämän jälkeen tsempattiin ja kolmannelta kyltiltä maaliin asti meni todella kivasti! Jotain pikkuvirheitä tuli -3 p. verran, mutta ei mitään suurempaa, onneksi. Sumin tulos lopulta ALOHYV 74/100 p. Tiukille meni, mutta hyväksytty kuitenkin! Harmittaa vain nuo alun mokailut, typeriä virheitä.

Muuten ei ole tullut rally-tokoa treenattua, mutta agilitya senkin edestä! Treenimotivaatio on koko alkuvuoden ollut huipussaan ja ollaankin käyty hallilla 2-3 kertaa viikossa. Saatiin nyt myös vakkaritreeniseuraa kun Pauliina & Nova hankkivat vapaatreenikortin Ojanko Areenalle. Joten mikäs siinä treenatessa kun on kerrankin palkkaus- ja kuvausapua paikalla! Lisäksi treenit tulee suunniteltua huomattavasti paremmin kuin yksin treenatessa. Ollaan pyritty tekemään nyt niin, että kerran viikossa olisi ns. ratatreenit jolloin rakennetaan lyhyehkö rata jonkin teeman ympärille, ja kerran viikossa estetreenit joissa treenataan yksittäisiä esteitä eli Sumin kanssa lähinnä kontakteja ja keppejä. Hyvin on sujunut, kontaktit alkaa taas vähitellen toimia haluamallani tavalla ja ratatreeneissä Sumi on liikkunut hyvin. Aika paljon on tehty vauhti- ja irtoamisharjoituksia helpoilla ja suorilla radan pätkillä, ja viime treenien jälkeen alkoikin vähän epäilyttää saanko Sumia hetkeen kääntymään kun toinen painaa tuhatta ja sataa eteenpäin :D.

HSKH:n epiksissäkin käytiin tammikuussa. Alunperin mun oli tarkoitus kisata ainoastaan Sumin kanssa kisaavien radalla ja Sennan kanssa putkirallissa, mutta suunnitelmat menikin uusiksi. Lopulta päädyin ohjaamaan Novaa medimöllien radalle ja Pauliina Sennaa putkiralliin, kunnon koiranvaihtoepikset! Aiemmin olin ohjannut Novaa ehkä kaksi kertaa marraskuussa ja ottaen huomioon että Nova on aloittanut agilityn kunnolla vasta lokakuussa, niin meidän episdebyytti meni vallanmainiosti! Nova on oikeasti todella potentiaalinen aksakoira, hakee jo nyt kivasti esteitä ja menee lujaa, sen kanssa oli ilo kisata :). Tulokseksi ekalta radalta kymppi ja tokalta HYL eli X-määrä virhepisteitä kun ei mölleissä oikeita hylkyjä jaettu. Pauliinan ja Sennan yhteistyö sujui myös loistavasti, ei noita meidän koiria näytä lainaohjaajat häiritsevän kun itse tekeminen on niin huippu kivaa ;). Loppuillasta päästiin vielä Suminkin kanssa radalle, jolla lähinnä seinään päättyvät kepit ja 180 asteen käännös pituudelle tuotti ongelmia :P. Tiedetään ainakin mitä treenata!

Tokon osalta otettiin tänään ensimmäinen askel kohti ALO1-tulosta eli aloitettiin treenaaminen. Olimme Sumin kanssa Suomen Lagottoklubin järkkäämässä tokokoulutuksessa Tuusulassa Keravan Agility Teamin hallilla, kouluttajana Hanna Salovuori. Oli aika hektistä alkuunsa, kun koirakkoja oli kahdeksan kahden tunnin treeneissä, yksi kerrallaan kentän perällä suorittamassa liikkeitä kouluttajan kanssa ja loput seitsemän yritti mahtua kentän toiselle puolikkaalle. Juu ei onnistunut, ei varsinkaan kun Sumi kävi jo valmiiksi kierroksilla oletettuaan että hallissa tehdään agilitya. Ensimmäinen tunti menikin odotellessa ja rauhoittuessa, vasta 1,5 tunnin jälkeen aloin oikeasti tekemään Sumin kanssa. Otettiin vähän seuraamista (väljää...), liikkeestä maahanmenoa (aika jees!), kaukoja (siirteli toista takajalkaansa maahan-istu -vaihdossa)) ja noutokapulan pitoa (pyörittelee kapulaa sennamaisesti takahampaissa :P). 

Kouluttajan luokse mentiin viimeisenä. Jokainen sai valita yhden ongelmaliikkeen, mutta itse totesin heti ettei meillä semmoista ole kun ei olla treenattu, vaan suurin ongelma on vire ja rauhoittuminen erityisesti liikkeiden välissä sekä korkeasta vireestä johtuva äänenkäyttö suorituksen aikana. Sumi kyllä tekee täysillä, mutta tasan silloin kun tehdään ja kun ei tehdä sen huomio on kaikessa muussa (agilityesteissä, toisissa koirissa, hajuissa jne.) eikä se keskity saatika rauhoitu. Päädyttiin tekemään yksinkertaista harjoitusta, jossa Sumin oli tarkoitus maata hiljaa paikallaan reagoimatta mihinkään ympärillä tapahtuvaan ja pitää katsekontaktia yllä. Ääntelystä kielsin ja jos yritti karata käskin tiukasti takaisin makuulle. Palkka etujalkojen väliin aina kun oli hiljaa ja piti katsekontaktia. Samalla Hanna häiriköi, kulki ihan Sumin vierestä, tömisteli, kuljetti kättä sen edessä, jutteli sille, yritti houkutella luokseen jne. mihin Sumi reagoi yllättävän vähän! Korkeintaan katsoi, mutta ei noussut edes houkuteltaessa vaikka Hanna oli kyykyssä Sumin nenän edessä. Oikeastaan Sumin keskittyminen vain parani ja tuntui että se oikein tsemppasi mitä enemmän häiriötä oli. Kouluttajan loppupuhuttelun ajankin Sumi makasi hienosti hiljaa paikallaan, ihan kuin oikea tokokoira! En muista milloin se olisi ollut noin levollinen ja rauhallinen, varsinkaan kun vieressä oli agilityesteet :D. Oikeasti me ei siis tehty koulutuksessa mitään, harjoiteltiin vain miten käyttäydytään silloin kun ei tehdä mitään. Ja tämä sai mun oman tokomotivaation nousemaan varmasti enemmän kuin kympin arvoinen liikesuoritus! Ensi viikolla uudestaan, josko siihen mennessä saataisiin jotain treenattuakin ja päästäisiin tekemään liikkeitäkin.

Tulipas taas romaani. Pitäisi ehkä päivitellä useammin niin saisi aikaiseksi lyhyempiä postauksia. Kuvat on otettu eilen Itä-Uudenmaan Lagottojen tapaamisessa Askolassa Kylänpäänjärvellä. Kannatti ajaa Helsingistä asti, oli kivaa ja koirillakin selvästi hauskaa :).

Citylagottojen tapaaminen Pitkäkoskella

Tänään ohjelmassa oli yllättäen Citylagottojen tapaaminen Pitkäkoskella, yllättäen siksi että tapaamisesta sovittiin vasta edellisenä päivänä. Lyhyestä varoitusajasta huolimatta paikalle saapui toistakymmentä lagottoa omistajineen viettämään viimeistä pääsiäispäivää. Me ei käydä käytännössä koskaan koirapuistoissa, mutta Pitkäkosken koirapuisto on paikkana aika jees, riittävän iso ja luonnonläheinen. Tosin siitä huolimatta jätin Sumin suosiolla kotiin ja otin mukaan vain Sennan. Eikä Sennakaan toisten kanssa leiki tai riehu, mutta kulki porukan mukana ja vaikutti varsin tyytyväiseltä oloonsa. Suurimmaksi hauskuudeksi lagottojen keskuudessa nousi kuraojissa ja -lätäköissä läträäminen, oli varsin märkää touhua :D. Taisin olla ainoa joka sai viedä kotiin puhtaan ja kuivan koiran. Puistoilun jälkeen käväistiin vielä pienemmällä porukalla Pitkäkosken ulkoilumajalla jätskillä ja munkeilla, oli hyvää! Hieno päivä ja onnistunut tapaaminen hyvässä seurassa, mikäs sen parempi tapa lopetella pääsiäisenviettoa :).