Aina ei voi onnistua

Viikonloppuna käytiin hakemassa HSKH:n kisoista pari kappaletta hylkyjä. Sumilla vähän liikaa kierroksia ja itsellä ehkä pieniä nousupaineita, joten eihän se lopputulos kovin hyvä voi olla. Ekalla radalla Sumi ei pysynyt lapasessa yhtään, taisi mennä kaksi putkea kolmesta väärään suuntaan ja muutenkin aika kaoottista menoa. Tokalla radalla törkimys-lagotto pomppas puomin kontaktin yli ja radan loppupuolella hyllytettiin Sumin karatessa väärälle hypylle, mikä tosin menee ohjaajan piikkiin. Että semmoista, ei meillä kakkosluokassa ole näin huonosti mennytkään! Hyllytettiin lahjakkaasti ja tuota kontaktin yli pomppimista ei ole tapahtunut sitten Janakkalan kisojen 2011. Oikeasti. Nyt olisi vajaat kaksi viikkoa aikaa palata maanpinnalle, treenata kontakteja, asennoitua oikein ja unohtaa nousupaineet. 

Vantaa 25.10.2014 HSKH

Tuomari Minna Räsänen

A-agilityrata  

HYL

Vantaa 25.10.2014 HSKH

Tuomari Minna Räsänen

B-agilityrata

HYL

Agilityn lisäksi ollaan treenattu taas vaihteeksi rally-tokoa. Sain houkuteltua Pauliinan & Nova-lagoton ilmoittautumaan meidän seuraksi Lahteen kisoihin tulevalle viikonlopulle ja viimeiset kolme tiistai-iltaa ollaankin vietetty lagottoporukalla Kelkkapuistossa treenaten. Lisäksi kävimme viime sunnuntaina kertaalleen treenaamassa Konalassa ja eilen suuntasimme "kenraaliharjoituksiin" Ojankoon. Jonkin verran ollaan treenattu myös kotioloissa ilman kylttejä, Sennan kanssa lähinnä eteentuloja ja Sumin kanssa liikkeitä joissa ohjaaja kiertää koiran ympäri. Pikkukoira kun yrittää itsepintaisesti pitää katsekontaktia koko kierroksen ajan eli toisin sanoen leikkiä pöllöä. Ja tietäähän sen miten siinä käy, peppu "vahingossa" liikkuu aina vähäsen. Eikä aina niin vähääkään. Toinen suuri ongelma Sumin kanssa on se ettei se oikein ole hoksannut että remmissäkin voi tehdä "töitä". Vapaana se työskentelee huomattavasti intensiivisemmin, kun taas remmissä keskittymiskyky meinaa rakoilla. Senna sen sijaan on tehnyt ratoja tosi hienosti! Ja sen kanssa on niin älyttömän helppoa ja vaivatonta treenata. Mutta Sennan ongelma onkin se kisatilanne, se miten se jäätyy kehässä täysin kun itse jännitän. Eli saas nähdä miten käy, voi olla että lauantain jälkeen tarvitsen taas pienen hermoloman tästä lajista :D.

Aiemmin on jäänyt rustaamatta ylös Sennan mejä-treenit syksyn ajalta. Kaksi kertaa ollaan oltu Tappien kanssa treenaamassa, syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Sääksjärvellä ja lokakuun toisena Niihamassa. Syyskuussa Sennan jäljen pituudeksi tuli 170 askelta eli noin 100 m (?). Jälki kulki helpossa maastossa, eikä ongelmia juurikaan ollut, Senna ajoi jäljen alusta loppuun asti hienosti! Toisella kerralla olikin sitten ongelmia senkin edestä. Jälki oli hieman alle 200 m pitkä ja sisälsi pari loivaa kulmaa, ei siis mitenkään erityisen vaikea. Maastokin oli ok. Jostain syystä jäljen ajo oli kuitenkin koko matkan ajan melkoista sähläämistä, Senna kyllä yritti ihan hirmuisesti ja intoa oli, mutta sillä oli selvästi vaikeuksia pysyä jäljellä. Jokunen parempi pätkäkin saatiin, mutta enemmän tuli eksymisiä. Itse en mejästä hirveästi ymmärrä ja tehdäänkin tätä vain omaksi iloksi, joten paha lähteä tarkemmin analysoimaan... Ehkä seuraavalla kerralla taas paremmalla menestyksellä. Sorkka kuitenkin löytyi ja Senna tykkäisi ihan hirmuisesti pitää aarteet itsellään, ehkä sillekin täytyy ensi kesäksi hankkia oma sorkka jos ja kun mejäilyä jatketaan :D. 

Kuvat kuukauden takaiselta Team Minilagottojen lenkiltä eli niissä esiintyvät Sumi ja sukulaistyttö Nova (Cantharellin Evviva la Luna Nuova). 

Kadonnutta sorkkaa metsästämässä

(c) Tanja Malmberg

Senna pääsi toissa viikonloppuna (14.-15.6) mukaan Tampereen Pikkukoirien järjestämälle MEJÄ-kurssille. Aika montaa lajia on tullut Sennan kanssa kokeiltua näiden kymmenen vuoden aikana, mutta verijälkeä ei koskaan ennen tätä. Kurssi pidettiin Kangasalan Ruutanassa ja kouluttajana meillä toimi Tanja Kortelainen. 

Kurssi jakautui kahdelle päivälle, kun ensin käytiin lauantai-iltana tekemässä jäljet ja sunnuntaiaamuna ajamassa ne. Jälkien teko oli vähintäänkin mielenkiintoista, olen aina vähän naureskellut ajatukselle verisen sienen ulkoiluttamisesta keskellä metsää ja nyt pääsin itse tositoimiin! Hyvässä seurassa jälkien teko oli kuitenkin hauskaa, suuremmilta veritahroilta vältyttiin ja kuuset saivat latvaansa kauniiit punaiset rusetit. Jälkien pituudeksi tuli noin 50 metriä.

(c) Tanja Malmberg

(c) Tanja Malmberg

Seuraavana aamuna suunnattiin metsään koirien kanssa ja jaettiin jokaiselle ajettava jälki. Senna taisi olla vuorossa kolmantena. Verijälkeä ei tosiaan oltu aiemmin ajettu, mutta koska Senna on tehnyt jonkin verran tavallista pk-jälkeä niin sillä oli selkeästi jo metsään mentäessä oletus siitä että kyse on jäljestämisestä. Makauksen Senna nuuski huolella ja näyttäessäni sille jäljen suunnan lähti se määrätietoisesti ajamaan jälkeä. Alussa oli hieman haparointia ja ehkäpä 15 metrin kohdalla se hieman ajautui jäljeltä pois, mutta samantien kun kouluttaja huomautti meidän menevän väärään suuntaan Senna korjasi itse ja jatkoi vauhdilla eteenpäin. Itse en ehtinyt edes merkkinauhoja katselemaan, Senna eteni lopun sen verran määrätietoisesti ettei oikeasta suunnasta ollut epäilystäkään! Varmuuskin selvästi kasvoi mitä pidemmälle päästin ja loppumakauksella odottanut sorkka osoittautui todella kiinnostavaksi. Eli Sennan työskentely vaikutti varsin lupaavalta ja saatiin myös kouluttajalta hyvää palautetta:

"Sennaa ei ikä paina vaan alkumakauksen tutkimisen jälkeen alkaa määrätietoinen ja reipasvauhtinen jäljestys. Ei juuri suunnan tarkistuksia, vaan jäljen päällä edetään rivakkaa vauhtia suoraan sorkalle, joka kiinnostaa. Sennalle voi rohkeasti tehdä pidempiä jälkiä, joihin lisää kulmia ja katkoksia jo muutaman harjoituksen jälkeen. Reipas veteraani!"

Lisäksi suullisena palautteena saatiin heti jäljen jälkeen, että seuraavalla kerralla voisi kiinnittää myös vauhtiin vähän huomiota ettei tarvitsisi perässä juosta :D. Malttia siis lisää..! Ja jatko-ohjeistuksen perusteella meidän täytynee lähteä uudestaankin mejäilemään, Sennalta ainakin vaikuttaisi löytyvän potentiaalia tähän lajiin :). 


 

(c) Tanja Malmberg

Kuvista kiitos Tanjalle!