Aina ei voi onnistua

Viikonloppuna käytiin hakemassa HSKH:n kisoista pari kappaletta hylkyjä. Sumilla vähän liikaa kierroksia ja itsellä ehkä pieniä nousupaineita, joten eihän se lopputulos kovin hyvä voi olla. Ekalla radalla Sumi ei pysynyt lapasessa yhtään, taisi mennä kaksi putkea kolmesta väärään suuntaan ja muutenkin aika kaoottista menoa. Tokalla radalla törkimys-lagotto pomppas puomin kontaktin yli ja radan loppupuolella hyllytettiin Sumin karatessa väärälle hypylle, mikä tosin menee ohjaajan piikkiin. Että semmoista, ei meillä kakkosluokassa ole näin huonosti mennytkään! Hyllytettiin lahjakkaasti ja tuota kontaktin yli pomppimista ei ole tapahtunut sitten Janakkalan kisojen 2011. Oikeasti. Nyt olisi vajaat kaksi viikkoa aikaa palata maanpinnalle, treenata kontakteja, asennoitua oikein ja unohtaa nousupaineet. 

Vantaa 25.10.2014 HSKH

Tuomari Minna Räsänen

A-agilityrata  

HYL

Vantaa 25.10.2014 HSKH

Tuomari Minna Räsänen

B-agilityrata

HYL

Agilityn lisäksi ollaan treenattu taas vaihteeksi rally-tokoa. Sain houkuteltua Pauliinan & Nova-lagoton ilmoittautumaan meidän seuraksi Lahteen kisoihin tulevalle viikonlopulle ja viimeiset kolme tiistai-iltaa ollaankin vietetty lagottoporukalla Kelkkapuistossa treenaten. Lisäksi kävimme viime sunnuntaina kertaalleen treenaamassa Konalassa ja eilen suuntasimme "kenraaliharjoituksiin" Ojankoon. Jonkin verran ollaan treenattu myös kotioloissa ilman kylttejä, Sennan kanssa lähinnä eteentuloja ja Sumin kanssa liikkeitä joissa ohjaaja kiertää koiran ympäri. Pikkukoira kun yrittää itsepintaisesti pitää katsekontaktia koko kierroksen ajan eli toisin sanoen leikkiä pöllöä. Ja tietäähän sen miten siinä käy, peppu "vahingossa" liikkuu aina vähäsen. Eikä aina niin vähääkään. Toinen suuri ongelma Sumin kanssa on se ettei se oikein ole hoksannut että remmissäkin voi tehdä "töitä". Vapaana se työskentelee huomattavasti intensiivisemmin, kun taas remmissä keskittymiskyky meinaa rakoilla. Senna sen sijaan on tehnyt ratoja tosi hienosti! Ja sen kanssa on niin älyttömän helppoa ja vaivatonta treenata. Mutta Sennan ongelma onkin se kisatilanne, se miten se jäätyy kehässä täysin kun itse jännitän. Eli saas nähdä miten käy, voi olla että lauantain jälkeen tarvitsen taas pienen hermoloman tästä lajista :D.

Aiemmin on jäänyt rustaamatta ylös Sennan mejä-treenit syksyn ajalta. Kaksi kertaa ollaan oltu Tappien kanssa treenaamassa, syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Sääksjärvellä ja lokakuun toisena Niihamassa. Syyskuussa Sennan jäljen pituudeksi tuli 170 askelta eli noin 100 m (?). Jälki kulki helpossa maastossa, eikä ongelmia juurikaan ollut, Senna ajoi jäljen alusta loppuun asti hienosti! Toisella kerralla olikin sitten ongelmia senkin edestä. Jälki oli hieman alle 200 m pitkä ja sisälsi pari loivaa kulmaa, ei siis mitenkään erityisen vaikea. Maastokin oli ok. Jostain syystä jäljen ajo oli kuitenkin koko matkan ajan melkoista sähläämistä, Senna kyllä yritti ihan hirmuisesti ja intoa oli, mutta sillä oli selvästi vaikeuksia pysyä jäljellä. Jokunen parempi pätkäkin saatiin, mutta enemmän tuli eksymisiä. Itse en mejästä hirveästi ymmärrä ja tehdäänkin tätä vain omaksi iloksi, joten paha lähteä tarkemmin analysoimaan... Ehkä seuraavalla kerralla taas paremmalla menestyksellä. Sorkka kuitenkin löytyi ja Senna tykkäisi ihan hirmuisesti pitää aarteet itsellään, ehkä sillekin täytyy ensi kesäksi hankkia oma sorkka jos ja kun mejäilyä jatketaan :D. 

Kuvat kuukauden takaiselta Team Minilagottojen lenkiltä eli niissä esiintyvät Sumi ja sukulaistyttö Nova (Cantharellin Evviva la Luna Nuova). 

Ohjaustekniikkakurssi

Kävimme Sumin kanssa toukokuussa Tampereen Pikkukoirien järjestämän neljän kerran ohjaustekniikkakurssin, jonka vetäjänä toimi agilitytuomari Harri Huittinen. Tarkoitus oli kirjoittaa jokaisesta kerrasta erikseen, mutta noh, ei sitten tullut kirjoitettua ja näin jälkikäteen on paha lähteä muistelemaan treenejä yksityiskohtia myöten. Halusin kuitenkin (lähinnä itseäni varten) tehdä listan jokaisella kurssikerralla läpikäydyistä asioista, ettei ihan kaikki unohdu. Ensimmäisestä treenikerrasta tosin löytyy oma postauksensa täältä.

1. Kerta

- valssi

- persjättö

- takaaleikkaus

2. Kerta

- takaakierto

- twisti

- saksalainen

3. Kerta 

- ihmisnuoli

- viskileikkaus

- putkijarrutus

4. Kerta

- erilaisia kepeille menokulmia

- jaakotus

- välistäveto

- päällejuoksu

Kokonaisuudessaan kurssi oli erittäin antoisa ja mukava, Harrin koulutustyyli sopi meille todella hyvin. Tunnissa ehti käymään hyvin kolme eri tekniikkaa läpi, kun harjoitukset pidettiin lyhyinä ja helppoina. Monet tekniikat olivat meille jo jossain määrin tuttuja, mutta oli silti hyödyllistä treenata niitä valvovan silmän alla ja saada palautetta suorituksista, mikä meni hyvin ja missä olisi vielä parannettavaa. Mikään asia ei ollut meille erityisen vaikea, mutta ehkä itselläni on eniten opeteltavaa twistissä ja saksalaisessa, lähinnä liikkeen saamisessa sujuvammaksi. Sumin kanssa taas pitäisi harjoitella erityisesti kokoamista sekä putkijarrustusta, meinasi jokaisella kerralla kaarrokset levitä. Kepeille tarvitsisi myös lisää itsenäisyyttä, mutta sitä ollaankin nyt kevään & kesän aikana treenattu. Muutenkin Sumi toimi koko kurssin ajan tosi kivasti, oli helppoa keskittyä omaan liikkumiseen, virheitten korjaamiseen ja ohjauksen hiomiseen, kun koira kulki niin hyvin :).

Hakukurssin viimeiset kolme kertaa

3. Kerta 26.5.12

Hakuiltiin Niihamassa ja Sumilla oli kolme maalimiestä melko pienellä alueella. Sumi oli autosta otettaessa ja liivejä päälle laitettaessa todella kiihtyneessä mielentilassa, lämpimän sään vuoksi peräkontin luukku oli nimittäin ollut auki ja Sumi oli häkistään päässyt katselemaan toisten koirien sekä maalimiesten menoa metsään. Tietenkin se on aina vähän seko, mutta nyt vielä enempi kierroksilla. No, jokatapauksessa Sumi pääsi varastamaan kun puin sille liivejä päälle ja se ehtikin juosta useamman metrin metsän puolelle ennen kuin tuli kutsusta takaisin. Toisella yrittämällä se pääsi etsintöihin luvan kanssa, mutta tälläkin kertaa Sumi paineli täysiä polkua pitkin eteenpäin ohittaen kaikkien maalimiesten piilot. Viimeisen maalimiehen ohitettuaan se ilmeisesti kuitenkin tajusi etsintäalueen loppuvan ja palattiin taaksepäin. Jos oikein muistan, niin kaikki kolme maalimiestä löytyi melko pienellä vaivalla, joskin jonkin verran taisi olla yliyrittämistä ja hösläämistä ilmassa. Ihan jees treenit kuitenkin. 

4. Kerta 2.6.12

Oltiin mun lempparitreenipaikassa (sama kuin toisella kerralla), Ylöjärven puuvuorella. Ne maastot vaan on tosi kivat! Tällä kertaa jokaiselle koiralle otettiin kaksi maalimiestä + tyhjä alue. Käytännössä treeni toteutettiin siten, että ensin tehtiin etsintää tyhjällä alueella n. 10 min, minkä aikana maalimiehet odottivat autossa ja vasta puhelinsoiton saatuansa menivät piiloon parkkiksen toiselle puolelle (eri puolelle siis kuin jossa tyhjäalue oli). Sumi lähti etsintään vauhdilla ja todella innokkaasti, kauheeta rallia ja suuria loikkia pitkin poikin metsää :D. Aika pian se kuitenkin alkoi rauhoittumaan ja selvästi keskittymään etsintään. Uutena juttuna Sumi alkoi tehdä ns. "hakukaarroksia" eli kun kävelimme puolulla ja hetkeä myöhemmin tiellä vaihtaessamme toiselle puolelle metsää, Sumi teki vuorotellen kävelyreittimme molemmin puolin U:n muotoisia kaarroksia. Tiellä kävellessämmekin se hakeutui koko ajan metsän puolelle ja jäi aina välillä tuijottamaan meitä kuin sanoen "mitä ihmettä te siellä teette, ne eksyneet on täällä metsässä, ei tiellä!!". Lopulta Sumi sai tahtonsa läpi ja pääsi tositoimiin, se oli nyt tyhjän alueen jälkeen selvästi keskittyneempi kuin mitä aiemmilla treenikerroilla ja maalimiehet löytyivät nopeasti. Tosin piilot olivat muutenkin melko helppoja johtuen tavallista pidemmästä etsinnästä. Oli ehkä kevään parhaat treenit, vaikka välillä sitä miettikin onko koko lauantaiaamupäivän viettäminen metsässä kaatosaateessa kovinkaan järkevää ;D. Mutta oli se sen arvoista (ehdottomasti!) ja loppuen lopuksi sade ei edes haitannut juuri yhtään, tehtiin vielä soramontulla lenkkikin treenien päätteeksi :).

5. Kerta 10.6.12

Kurssin viimeisellä kerralla treenattiin hyttysten joukkohyökkäyksen armoilla (niitä oli ihan tajuttomasti!) Kirskaanniemessä ja tällä kertaa meitä olikin paikalla iso joukko, kaikki kurssilaiset + mun isä joka lähti treeneihin mukaan miesmaalimieheksi ;). Sumi pääsi heti toisena koirana metsään ja vaikka paikka oli tällä kertaa uusi, niin heti liivit päälle saatuansa se oli valmis etsintään ja ihan tärisi innosta! Maalimiehiä oli jälleen kolme, alue ei ollut hirveän iso, mutta kuitenkin isompi kuin jolla Niihamassa ollaan treenattu. Heti luvan saatuansa Sumi ampaisi täysiä metsään ja juoksi polkua pitkin lähes suoraan kauimmaisen maalimiehen luokse! Hyvä kun siinä ehti itse edes tajuamaan mitä tapahtui, kuuli vain miten maalimies alkoi jossain kaukana kehumaan koiraa. Sumi tosin oli tällä kertaa sitä mieltä, ettei palkkana olleet nakit olleet kovinkaan kiinnostavia, vaan sillä oli kauhea kiire päästä jatkamaan etsintää. Toinen maalimies löytyi melkein yhtä nopeasti, mutta taas sama juttu, Sumi ei meinannut malttaa syödä nameja :P. Kolmas maalimies oli piilossa kiven päällä, eikä se (onneksi) löytynyt ihan niin helposti kuin kaksi aiempaa, vaan Sumi joutui tekemään hieman töitäkin. Ja löytyihän se maalimies sinnikkään etsinnän jälkeen ja siinä vaiheessa myös namitkin maistuivat :). Kaikin puolin kiva treeni, mitä nyt täytyy jatkossa ottaa mukaan vähän mielekkäämpiä nameja, joskin nakkien korvaajaa voi olla vaikea löytää... hmm. Isäkin selvisi treeneistä hyvin ja oli selvästi suosituin maalimies ;). Koko kurssi kun on treenattu samalla kuuden koirakon + kouluttajan porukalla, niin ajateltiin että olisi hyvä saada vaihteeksi maalimieheksi joku vieras ihminen ja mielellään miespuolinen sellainen. Isä pääsi sitten viimeiselle kerralle mukaan ja taisi ihan tykätä touhusta (hyttysistä huolimatta), kun kotimatkalla totesi, että "olihan se ihan mielenkiintoista, voisi lähteä toistekin" :D.

Tämä oli siis kurssin viimeinen kerta, yhteensähän kurssi kesti kuusi kertaa, mutta meiltä jäi yhdet treenit välistä. Kurssi oli todella onnistunut, suuri kiitos kouluttaja Tiinalle ja muille kurssilaisille! Ollaan Sumin kanssa enemmän kuin innokkaita jatkamaan lajin harrastamista omatoimitreenien merkeissä :). Itse olen myös täysin tykästynyt tähän "pelastuskoira" -tyyppiseen tapaan treenata, vie kyllä voiton pk-puolesta mennen tullen! Varsinkin jos treenaa vain omaksi iloksi niin kuin me, eikä ole aikomustakaan lähteä kisaamaan lajissa. Sumi kehittyi kurssin aikana selvästi ja oli hauska huomata miten hyvin laji sille sopii. Jos Sumpulta kysyisi, niin haku taitaisi voittaa jopa agilityn!

Aktiivista meininkiä

Sunnuntain ohjelmaan kuului Tamskin match show Hakametsän jäähallilla, jonne mukaan lähti tällä kertaa ainoastaan Senna. Pääsiäisenä Sennaa jostain syystä jänskätti mätsärissä kovasti, mutta nyt se oli onneksi taas oma itsensä ja esiintyi reippaasti! Ehkei sen liikkuminen kehässä ole vieläkään sitä parasta mahdollista, sen tulisi olla paljon ryhdikkäämpi, mutta ainakin parempaan suuntaan ollaan menossa. Tuomari ei kuitenkaan tainnut täysin vakuuttua Sennasta, kun tulokseksi tuli punaisten veteraanien neljäs. Veteraaneja ei siis ollut kuin seitsemän ja neljä niistä sai punaisen nauhan ;). Mätsärin jälkeen käytiin pikaisesti kotona, napattiin Sumi mukaan ja suunnattiin pikkukoiralenkille Hervantaan.

Tänään ohjelmassa piti olla agilitya heti aamusta, mutta suunnitelmat muuttui kun suunnattiinkin Hellun & Syken kanssa Niihamaan tokoilemaan, jäljestämään ja lenkkeilemään. Tehtiin lyhyet ja ytimekkäät treenit eikä lenkkikään ollut mikään hirmuisen pitkä, mutta aikaa vierähti kuitenkin kolmisen tuntia... Hups! Tehtiin ensin Sennalle ja Sykelle jäljet pellolle, joskaan en ollut varautunut aloittamaan Sennan jälkitreenejä vielä tänään, joten jäljestä tuli ruhtinaalliset 12 m pitkä kun namit loppui kesken... Noo, parempi sekin kuin ei mitään! Ensi kerralla tehdään sitten pidempi :D. Senna jäljesti kyllä hyvin ja muisti mistä on kyse, mutta jälki vain loppui ennen kuin lagotto ehti päästä nenänsä kanssa kunnolla vauhtiin. 

Jälkien vanhetessa tehtiin hieman tokoa, Senna aloitti tekemällä ruutua, noutoa ja luoksaria pysäytyksellä. Ruutua tehtiin namipalkalla ja se oli ihan jees, mutta todettiin että jatkossa voisi treenata kosketusalustalla ja apuohjaajan kanssa, joka palkkaisi Sennan pallolla. Sennalle on alunperin opettu ruutu kosketusalustalla, mutta koska palkkaaminen oli hidasta namipalkalla (Senna ei silloin vielä palkkaantunut pallosta niin hyvin kuin nykyisin), niin vaihdettiin namialustaan. Mutta namialustakaan ei ole ollut pidemmän päälle toimiva, koska se aiheuttaa ylimääräistä nuuskimista ja namien etsintää. Eli jatkossa kosketusalusta + pallo ja vain joskus harvoin vahvistetaan namialustalla. Nouto oli myös ok, mutta Sennan tapaan aika konemainen suoritus. Tähän yritetään jatkossa saada intoa lisää, olisi hyvä jos Sennan saisi palkkaantumaan jo itse noudosta. Luoksetulo puolestaan hajoaa nyt vähän käsiin, kun sekä luoksetulo että pysäytys ovat liian hitaita. Pitäisi tehdä molempia erikseen ja vaatia kerralla vain toista, joko nopeaa luoksetuloa tai nopeaa pysähdystä. Nyt täytyisi vain oikeasti tehdä se kunnon treenisuunnitelma ja alkaa treenaamaan joka päivä. Tai edes joka toinen!

Sumpun kanssa tehtiin kevyemmät treenit, ainoastaan seuraamista ja noutoa, sekä niiden välissä lelunvaihtoleikkiä. Seuraaminen oli suurimmaksi osaksi ihan kivan tuntuista ja ilmeisesti myös melko hyvän näköistä, mitä Sumi nyt hieman meinasi kytätä kättä ja pomppia, mutta hyppiminen loppui kun tajusin itse ottaa lyhyempää askelta. Noudossa ei oikeastaan mitään suurta huomautettavaa. Sumin nouto on siis siinä pisteessä, että into kapulaa kohtaan on kova, oikea ote ei vielä mitenkään hirveän varma ja kapulan se tuo hyvin muttei osaa tulla sen kanssa vielä sivulle. Tuota kapula suussa sivulletuloa täytyisi alkaa nyt seuraavaksi treenata. Kokonaisuudessaan Sumi taisi tehdä porukan parhaat treenit, joskin siltä yleensä vaaditaankin vähiten ja tarkkuus on "vähän sinne päin".

Illalla lähdetään korkkaamaan agilityn kesäkausi, ensimmäiset ohjatut treenit ovat tosin vasta viikon päästä, mutta mennään porukalla treenaamaan omatoimisesti jo nyt. Kivaa kun meillä on pieni, aktiivinen ja suurimmaksi osaksi myös aiemmilta kesiltä tuttu treeniporukka :).

Toiset hakutreenit

Lauantaiaamuna oltiin toistamiseen hakuilemassa. Tällä kertaa treenattiin Ylöjärven Puuvuorella ja Sumille tehtiin hieman edelliskertaa haastavampi etsintä. Nyt Sumi selvästi tiesi, mitä siltä vaadittiin ja ensimmäinen maalimies löytyikin varsin vaivattomasti. Toisesta lähellä olleesta maalimiehestä se sai myös hajun, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi vahvaa sillä se jatkoi pian matkaa kauimpana olleen maalimiehen luokse. Tämän jälkeen palattiin etsimään väliin jäänyttä maalimiestä, jonka löytyminen olikin astetta haastavampi homma. Sumilla oli kyllä haju ja se yritti kovasti paikantaa sen lähdettä käyden aina välillä meidän luona, tarkistamalla edellisiä piiloja ja pyörimällä viimeisen piilon lähistöllä. Kouluttajamme Tiinan mukaan Sumi teki hajuerottelua varmistaakseen, että sen saama haju oli nimenomaan kadonneen henkilön eikä kenenkään meistä muista. Kun maalismies ei Sumin sinnikkäästä etsinnästä huolimatta meinannut löytyä, helpotettiin harjoitusta siten että kuljimme siksakkia vähitellen lähemmäksi piiloa, jolloin Sumi saikin hajun melko nopeasti ja hoksasi maalimiehen. Aika paljon se sai tehdä töitä viimeisen maalimiehen löytymiseksi, mutta yllättävän hyvin se jaksoi etsiä! Sumi saikin kehuja työskentelystään ja hajujenerottelusta, tarkkanenäinen koiruus siis :).

Sumpulla on ollut treeneissä käytössä joskus kauan sitten ostamani ja Sennalle pienennetyt pk-liivit, mutta tarkoitus olisi tehdä Sumille omat ja hieman persoonallisemmat liivit. Nuo kun ovat sille pienentämisestä huolimatta liian isot ja omaan silmään ei-niin-kovin-hienot. Me kun treenataan hakua vain huvin vuoksi harrastusmielessä, niin liivit saavat periaatteessa olla millaiset tahansa, pääasia on että koira tietää liivit päälle saatuansa olevansa töissä.

Kuvista kiitos Tytille!

Ensimmäiset ohjaustekniikkatreenit

Torstaina alkoi Tampereen Pikkukoirien järjestämä neljän kerran ohjaustekniikkakurssi, jonka vetäjänä toimii Harri Huittinen. Hakukurssin lisäksi tämä oli sellainen minne oli pakko päästä, onneksi ehdittiin ilmoittautua ajoissa ja mahduttiin mukaan.

Ensimmäisellä kerralla ohjelmassa oli valssit, persjättö ja takaa-leikkaus. Teimme koko treenien ajan oheisen ratapiirroksen seitsemää ensimmäistä estettä eli lopetimme aina kepeille. Ensimmäisessä treenisessiossa harjoiteltiin valsseja esteiden 1 & 2 sekä 3 & 4 väliin sekä pakkovalssia esteelle 6. Valssit ei ole ollenkaan mun vahvuus ja samat ongelmat toistui nytkin: olen väärässä paikassa, huidon väärään suuntaan ja pysähdyn odottamaan koiraa, jolloin jään siitä jälkeen. Oman liikkeen pitäisi kuulemma olla nopeampaa ja ohjauksen rohkeampaa, lisää treeniä siis! 

Toisessa sessiossa harjoiteltiin valssien tilalla persjättöjä eli tehtiin samaa radan pätkää, mutta vaihdettiin vain tekniikkaa. Persjätöt sujui ehkä hieman paremmin, ongelmana lähinnä taas se sama, että hidastin itse vauhtia esteen 2 jälkeen vilkaistessani olkani yli, että tuleehan se Sumi varmasti sieltä... Eli mun pitäisi luottaa enemmän koiraan, Sumi tulee kyllä ilman varmisteluitakin. Ongelmia tuli myös kepeillä, kun en meinannut malttaa odottaa Sumia esteellä 6, vaan ajaudun itse liikaa kepeille, jolloin Sumille jäi todella vähän tilaa lähteä pujottelemaan... Se joko yritti väärältä puolelta tai oikealta puolelta toisesta välistä, mutta ensimmäiseen väliin se ei mahtunut kääntymään. Lopulta maltoin odottaa ja antaa Sumille tilaa, jolloin se hakikin kepit hienosti. 

Viimeisenä otettiin takaa-leikkauksia, nämä sujui hyvin! Joskin mulla oli taas pieniä malttamattomuus ongelmia ennen keppejä, hups! Tehtiin pätkä kaksi kertaa ja korjattiin ainoastaan kepeille lähetystä. Lisäksi Sumin kanssa olisi hyvä harjoitella "kokoomista", jotta se oppisi merkistä lyhentämään askelta ennen hyppyjä eikä siten hyppäisi niin pitkälle, Sumi kun etenee varsin pitkillä loikilla ja mikäli heti hypyn jälkeen käännytään jyrkästi, niin kaarrokset leviää pakostikin.  

Jäi hyvä fiilis :). Ensi kertaa odotellessa!

Ensimmäiset hakutreenit

Tänään alkoi Tampereen Pikkukoirien hakukurssi, jota odotettiin Sumin kanssa erittäin innokkaasti. Kurssi kestää yhteensä kuusi kertaa ja kouluttajana toimii Tiina Hynninen.

Sumin kanssa on hakua kokeiltu tätä ennen vain kerran, kolmisen vuotta sitten Levekin hakupäivässä. Silloin treenattiin pk-tyyppisesti, eli koira lähetettiin etsimään maalimiehiä keskilinjalta. Sumi hoksasi homman tuolloin hyvin, tosin se myös näki kun maalimiehet menivät namien kanssa metsään eli etsintä oli sinänsä aika helppoa. Pikkukoirien kurssilla sen sijaan treenataan enempi pelastuskoiratyyppisesti, eli maalimiehiä etsitään ikään kuin yhdessä koiran kanssa siten että koira kulkee edellä ja saa rauhassa etsiä, ja itse seurataan perässä. Meille tuo sopii todella hyvin, sillä Sumin pienen koon takia meillä ei ole aikomustakaan lähteä kisaamaan pk-puolelle eli kyseessä on puhtaasti harrastus. 

Sumi oli autosta päästessään ihan innoissaan ja sillä oli hirmuinen kiire kohti metsää. En tiedä pystyikö se muistamaan edellistä hakukertaa niin pitkän ajan takaa, mutta ainakin se lähti liivit päälle saatuansa innokkaasti etenemään. Ensimmäinen maalimies tuli vastaan hieman yllättäen metsän reunassa olleen rakennuksen nurkalla ja sille Sumin täytyi pari kertaa epäluuloisesti haukahtaa, mutta lopetti heti tajuttuaan ihmisen olevan tuttu ja tarjoavan nameja. Namit syötyään annoin Sumille luvan lähteä etsimään seuraavaa maalimiestä ja Sumi suunnisti suoraan metsänpuolelle. Nyt se selvästi etsi ja saikin melkein heti vainun molemmista jäljellä olevista maalimiehistä. Ensimmäinen löytyikin melko helposti ja heti hajun saatuaan Sumi meni maalimiehen luokse reippaasti häntä heiluen. Viimeinen maalimies oli hieman haastavampi löydettävä, mutta Sumi ei lannistunut vaan jatkoi etsimistä käyden aina välillä mun luona tarkistamassa perässä kulkevat ihmiset ja varmistamassa ettei haju ollut meistä lähtöisin. Lopulta se sai hajun myös viimeisestä maalimiehestä ja suunnisti sen luokse nopeasti ja itsenäisesti. Lopuksi vielä kaikki palkkasivat ja kehuivat Sumia, joskin Sumi oli vähän sitä mieltä, että etsintöjä oltaisiin voitu vielä jatkaakin ;).

Kaiken kaikkiaan Sumi sai Tiinalta positiivista palautetta työskentelystään, joskin Sumin kanssa pitäisi kiinnittää huomiota alun rauhoittumiseen sekä olla tarkkana, ettei se lähde etsimään seuraavaa maalimiestä ennen kuin vasta luvan saatuaan. Omaankin silmään Sumin meno näytti hyvältä, tuntui että se oikeasti tykkäsi tuosta puuhasta viilettäessään metsässä häntä heiluen ja iloinen virne naamallaan, mutta kuitenkin tosissaan etsien :). Tuli sellainen olo, että haku voisi hyvinkin olla Sumille sopiva laji!

Laskiaispuuhia

(c) Tytti Käyhkö

 

Sunnuntaina suunnattiin Sumin kanssa Tampereen Pikkukoirien laskiaisretkelle Kirskaanniemen laavulle. Paikalle saapui mukavasti pikkukoiria, olisiko meitä ihmisiä ollut noin kaksitoista ja koiria muutama enemmän. Laavulle ei ollut parkkikselta kuin reilu kilometri matkaa, mutta aikaa reissuun kului kolmisen tuntia kun paistettiin nuotiolla makkaraa, syötiin laskiaispullia ja tutkittiin lämmittelyksi laavun ympäristöä. Sumin mielestä reissun kohokohta oli ehdottomasti makkaranpaisto, mikäs muukaan!

Sumin elämä on muutenkin ollut viimeiset pari päivää aika luksusta, kun se on saanut nauttia ainoana koirana olosta sekä lenkkeilystä pakkasen kovettamilla hangilla. Sumppu juoksee, kierii, kaivaa ja taas juoksee... Että voikin olla pikkukoiralla hauskaa! Omistajalla sen sijaan on vaikeuksia pysyä perässä, kun viikonlopun lumisateiden jäljiltä meidän lähipellon polut ovat osittain hävinneet näkyvistä ja sokkona on yllättävän hankalaa pysytellä kovaksi tallatulla alueella. Lähes joka toisella askeleella astuu harhaan ja huomaa putoavansa hankeen niin että lunta on puoleen väliin reittä... Melkoista kuntoliikuntaa!

Väärässä paikassa väärään aikaan

Olimme tänään Sumin kanssa Tampereen Pikkukoirien (TaPit) järjestämällä agilityn teematunnilla, jonka aiheena oli oikea-aikainen ohjaus. Tunnin vetäjänä toimi Outi Harju ja meidän lisäksi treeneihin osallistui kolme kooikerhondjea: Olli, Jana ja Loki. Lisäksi Senna oli mukana katselemassa toisten menoa ja kerjäämässä nameja, joskin pääsi se tekemään radan reunalla hieman seuraamista sekä menemään radan kerran läpi "pentuhypyillä" eli ihan matalilla rimoilla :).

(c) Tytti Käyhkö

Outin suunnittelema rata koostui lähinnä hypyistä, joiden lisäksi kentällä oli kaksi putkea ja puomi. Sumille rata oli aika yksinkertainen, mutta itse en meinannut (taaskaan) muistaa kaikkia kiemuroita ja ohjaus oli paikoin vähän mitä sattuu. Sain kuitenkin hyviä neuvoja ohjauksen saamiseksi oikea-aikaisemmaksi, vielä kun vain muistaisi ne ja osaisi soveltaa vinkkejä radalla jatkossakin. Sumppu meni ihan kivasti, kuumuus taisi viedä suurimman vauhdin, mutta kyllä se silti jaksoi hyvin työskennellä. Ehkä sitä täytyi hieman enemmän viedä esteille kuin tavallisesti ja puomin kontaktien kanssa oli hieman ongelmia, olisiko johtunut kenties hieman vieraammasta ja helposti tärisevästä puomista, mitä Sumi muutenkin tuntui vähän aristelevan.

(c) Tytti Käyhkö

Treenien jälkeen suuntasimme vielä uittamaan koiria. 7 kk:n ikäinen Loki -koikkeri osoittautui jälleen porukan vesipedoksi (parin viikon takaisella mökkireissulla se jouduttiin hakemaan uimalla järvestä kun ei muuten tullut rantaan), miten joku voikin rakastaa vesikuplia niin suuresti! Edes Sennan uinti- ja vesikuplahulluus ei ole mitään verrattuna tuon koikkeripojan vesileikkeihin!

Lagotosta vinttikoiraksi

Kävimme tänään pikkukoiraporukalla (TaPit) kokeilemassa viehejuoksua Kaupin vinttikoiraradalla. Juoksutreenit järjesti Pirkanmaan Vinttikoirakerho (VPK) ja treeneihin sai osallistua kaikenrotuiset neljän euron ilmoittautumismaksua vastaan. 

Menimme paikalle jo kuudeksi ilmoittautumaan, mutta itse radalle koirat pääsivät vasta moottorivieheen perässä juosseiden vinttikoirien jälkeen. Meidän kaksikosta Senna pääsi radalle ensimmäisenä ja ensikertalaisena se sai ajaa takaa käsiviehettä n. 40 metrin matkan verran. Senna osoittautuikin oikein päteväksi vinttikoiraksi, vieheen lähtiessä liikkeelle se ampaisi heti perään, joskin kiinnostus viehettä kohtaan hiipui heti sen pysähdyttyä eikä Sennalla ollut kiinnostusta käydä "saaliiseen" kiinni. Sen sijaan se juoksi naama virneessä ja häntä liehuen takaisin mun luokse, minkä jälkeen haimme vieheen yhdessä takaisin lähtöpaikalle ja ei kun uudestaan! Jokainen koira sai siis juosta vieheen perässä kaksi kertaa.

Sumin vuoro oli heti Sennan jälkeen ja se oli radalle päästessään ihan tohkeissaan, selvästi kiva paikka kun kerran Sennakin kävi siellä! Jo ennakkoon olin aavistellut, ettei Sumi välttämättä innostu vieheestä ja olin oikeassa. Tai kyllähän se ensimmäisellä yrittämällä lähti vieheen perään, mutta muutaman metrin takaa-ajon jälkeen Sumi kyllästyi ja radan hajut veivät sen mennessään. Toisella yrittämällä Sumi ei edes vaivautunut lähtemään vieheen perään, vaan sen sijaan sen mielestä olisi ollut paljon hauskempaa juoksennella radalla vapaasti ja tutkia paikkoja. 

Eli viehejuoksu ei ollut ihan Sumin juttu, mutta Sennan kanssa voisi kyllä kokeilla touhua uudestaankin, sillä se selvästi syttyi vieheelle ja tajusi homman idean :).  

Kiitos kuvista Tytti!