Laskiaispuuhia

(c) Tytti Käyhkö

 

Sunnuntaina suunnattiin Sumin kanssa Tampereen Pikkukoirien laskiaisretkelle Kirskaanniemen laavulle. Paikalle saapui mukavasti pikkukoiria, olisiko meitä ihmisiä ollut noin kaksitoista ja koiria muutama enemmän. Laavulle ei ollut parkkikselta kuin reilu kilometri matkaa, mutta aikaa reissuun kului kolmisen tuntia kun paistettiin nuotiolla makkaraa, syötiin laskiaispullia ja tutkittiin lämmittelyksi laavun ympäristöä. Sumin mielestä reissun kohokohta oli ehdottomasti makkaranpaisto, mikäs muukaan!

Sumin elämä on muutenkin ollut viimeiset pari päivää aika luksusta, kun se on saanut nauttia ainoana koirana olosta sekä lenkkeilystä pakkasen kovettamilla hangilla. Sumppu juoksee, kierii, kaivaa ja taas juoksee... Että voikin olla pikkukoiralla hauskaa! Omistajalla sen sijaan on vaikeuksia pysyä perässä, kun viikonlopun lumisateiden jäljiltä meidän lähipellon polut ovat osittain hävinneet näkyvistä ja sokkona on yllättävän hankalaa pysytellä kovaksi tallatulla alueella. Lähes joka toisella askeleella astuu harhaan ja huomaa putoavansa hankeen niin että lunta on puoleen väliin reittä... Melkoista kuntoliikuntaa!

Tuulta, tuiskua ja pakkasta

Perjantaina päästiin pitkästä aikaa treenaamaan agilitya, ja vaikka sää olikin hurjan kylmä niin sisällä hallissa oli onneksi lämmin. Sumin lisäksi matkaan lähti myös Senna, joka vähäisen treenaajamäärän vuoksi pääsi pitkästä aikaa tekemään rataa (miniesteillä tosin) ja toimimaan nollakoirana! Senna oli ihan täpinöissään ja vielä kotonakin sen naamalta loisti iloinen virne ja häntä heilui, hassu koira :). Itse ratakin meni Sennan osalta melko hyvin, itse en vain osannut sitä ohjata ja meno oli töksähtelevää, Sennaa on niin erilaista viedä verrattuna Sumiin. Sumpunkin treenit meni suhteellisen hyvin, ei mitään kovin suurta ongelmaa ilmennyt, mutta ei me ihan täydellisestikään suoriuduttu. Lopuksi jäi treeniaikaa vielä sen verran jäljelle, että ehdittiin treenaamaan itsenäisesti kontakteja, keppejä ja irtoamisia. A:lla kontaktit sujui todella kivasti, mutta puomilla Sumin keskittyminen herpaantui mahdollisesti vieressä treenanneen koiran takia ja vähän oli hakemista. Kepit oli ihan huiput ja maltoin lopettaa jo parin toiston jälkeen, kun menivät niin hienosti!