Kevään Valo

Aika vain lipuu ja blogi jää unholaan, mutta josko nyt saisi korjattua asiaa ainakin alkuvuoden kuulumisten osalta!

Senna on viettänyt pitkälti eläkepäiviä, eipä sen kanssa ole tullut treenattua oikein mitään... En tiedä pitäisikö. Toisinaan vielä mietin sen kanssa kisaamista rally-tokossa, toisinaan taas ajattelen että sen osalta kisat on tässä. Ei melkein 12-vuotiaan enää tarvitse kisata. Näyttelyyn meidän tosin piti mennä jo tammikuussa, kun Senna oli ilmoitettu Turun Winter Dog Showhun. Näyttely jäi kuitenkin välistä päällekkäisten aikataulujen takia, Nesi kun oli ilmoitettu myös ja arvioin Sennan olevan kehässä sen kanssa samaan aikaan. Loppuen lopuksi olisin kyllä ehtinyt viedä molemmat kehään, mutta tein päätöksen jättää Senna kotiin ja säästää sitä näyttelystressiltä. Päätettiin siis odottaa kevään näyttelyitä ja nyt Senna onkin ilmoitettu Kerimäelle 2.4. ja Ruovedelle 24.4. sekä Tampereelle 30.4.

Ikäkin alkaa jo jossain määrin Sennasta näkyä, vaikka mun mittapuun mukaan se onkin energinen ja nuorekas melkein 12-vuotias. Jotain pieniä juttuja kuitenkin ilmenee jo ihan arkielämässä. Senna kyllä kuulee ja näkee, mutta esimerkiksi metsälenkeillä sen perään saa katsoa selkeästi aiempaa enemmän. Pari kertaa käynyt niin, että Senna on jäänyt enempi jälkeen ja lähtenyt kutsuttaessa ihan eri suuntaan, eli jotenkin sen on vaikea paikallistaa mistä ääni tulee. Näkökyvyn heikentymisen puolestaan huomaa palkatessa, Sennan on vaikea tarkentaa kädessä olevaan namiin ja toisinaan se haukkasee joko ilmaa tai useimmiten mun kättä. Hämäränäkö Sennalla on ollut jo pari vuotta aika heikko. Sennalta on myös kadonnut ehkä hitunen itsevarmuutta ja varsinkin sosiaalisissa tilanteissa se on alkanut selkeästi stressaantumaan, mitä ei ennen ole ollut havaittavissa. Tammikuun lopussa Sennalta poistettiin pari ihomuutosta, jotka tutkittiin ja todettiin hyvän laatuisiksi eli ei syytä suurempaan huoleen.

Sumi on mun ongelmakoira, siis siksi etten tiedä mitä sen kanssa harrastaisi! Agilitya ollaan tehty viimeisen puolen vuoden aikana todella vähän, tänä vuonna Sumi on käynyt esteillä tasan kerran. Mulla on kriisi, koska toisaalta mieli tekisi treenata, mutta toisaalta taas tavoitteeton treenaaminen 8,5-vuotiaan koiran kanssa ei hirveästi houkuta, ennemmin säästelisi Sumin kroppaa. Mua tekisi myös mieli viedä Sumi jossain vaiheessa lonkka- ja selkäkuviin, katsoa mikä siellä on tilanne... Sumi ei kyllä ole selkeästi oireillut, se ei ole levon jälkeen kankea eikä ole vielä kertaakaan elämänsä aikana ontunut (*kopkop!!*) vaikka vauhti ja vaaralliset tilanteet on aina ollut olennainen osa sen elämää. 

Eli siis, aksa on Sumin osalta ollut tauolla ja aiemmin olen väläytellyt, että sitten eläkkeellä Sumin kanssa treenataan tokoa ja rally-tokoa. Siis sitten kun se on vähän rauhoittunut iän myötä, jaksaa keskittyä ja kykenee järjelliseen työskentelyyn. Hah. Turha toivo. Siis toki Sumissa olisi potentiaalia, mutta työtäkin riittäisi vireenhallinnassa kiitettävästi ja en tiedä riittääkö mun kärsivällisyys. Toko toisaalta kiinnostaisi mua jopa enemmän, vaikka rally-tokossa kisaaminen olisi Sumin kanssa helpompaa. Mutta tartteeko sitä kisata? Löytyykö motivaatio treenata ilman tavoitteita? En tiedä. Sumppu on vaan niin aksakoira, ei toko. Toistaiseksi Sumikin on siis nauttinut lähinnä lenkkeilystä, vaikka oikeasti pitäisi keksiä senkin pääkopalle töitä. Joku hajutunnistusjuttu vois toki myös toimia.  Ja näyttelyyn Sumppu on menossa toukokuussa, jaiks! Ehkä siitä tuleekin näyttelytähti :D.

Nesin kanssa taas edetään agilityssa ja tokossa hiljaa ja hitaasti, mutta toivoittavasti huolella. Agilityssa 5-8 esteen hyppy-putki -radat sujuu jo suhteellisen hyvin, mikäli linjat ovat suoria ja ohjaaja on tarkka ja ajoissa. Rimat on ollut nyt 20 cm, nostellaan niitä pikkuhiljaa. Muita esteitä Nesi ei ole juurikaan tehnyt, jotenkin ajatellut että "se on vasta niin nuori, eihän sen vielä tartte" vaikka fakta on, että mun pieni lapsikoira täytti jo helmikuussa vuoden! Hullua. Joten eilen testattiin ensimmäistä kertaa keppejä ohjureilla ja tehtiin hyppysuoran osana muuria, joka tosin ei Nesin mielestä poikennut normaalista hypystä mitenkään. Keppien kanssa päädyin nyt tosiaan ohjureihin, joskaan namipalkka ei tuntunut hirveän kiinnostavalta eli vaihdetaan leluun heti kun homma alkaa Nesille jokseenkin hahmottumaan ja toivotaan että ajatus pysyy vauhdin mukana. Ja että se vauhti ja rytmi löytyisi. Toisena vaihtoehtona mietin 2x2-tekniikkaa ja voi olla sitäkin testataan kesällä kun saadaan kepit omalle pihalle, eipä kai siitä haittaakaan ole että toisella metodilla vahvistaa :). Lisäksi listalla on aloittaa vihdoinkin laatikkotreeni puomia varten (kyllä, tätäkin olisi voinut treenata jo viime kesästä asti... köhköh) ja nyt näyttäisi siltä että saataisiin porukka kasaan juoksu-A -treenejä varten! Tuossa projektissa vertaistuki on meinaan enemmän kuin tarpeen :).

Toki mieltä varjostaa edelleen Nesin syksyinen OCD-epäily, mikä varmasti onkin yksi syy mun "agilitylukkoon" ja siihen ettei treenaaminen ole täysillä ja tavoitteellisesti innostanut. Nyt ajatuksena olisi ensin katsoa miltä kyynärät näyttää virallisissa röntgenkuvissa, jotka otetaan joskus kesällä, ja mikäli syytä huoleen edelleen on niin sitten CT-kuvat. 

Tokossa edetään maltilla, pientä edistymistä tapahtuu koko ajan. Erityisen iloinen olen kyllä Nesistä tokokoirana, se on niin erilainen kuin Senna ja Sumi. Keskittynyt, innokas, sopivan vakava ja kuitenkin iloinen. Hauska tyyppi, jonka kanssa on helppo ja miellyttävä treenata. Edelleen haaveilen, että loppuvuodesta korkattaisiin viralliset kisat niin tokossa kuin myös rally-tokossa, ja ahkeralla treenaamisella se varmasti olisikin mahdollista. Rally-tokoa en tosin ole Nesin kanssa treenannut, vaan lasken sen varaan että alokasluokka mennään läpi tokotaidoilla, ainoastaan eteentulo ja oikealta sivulletulo pitäisi opetella erikseen. Tällä hetkellä Nesi tosin kuvittelee, että rally-tokokyltit pitää kiertää samaan tapaan kuin tötsän kierto tokossa tai siivekkeet agilityssa... Joten asialle pitäisi ehkä tehdä jotakin :D.  

Nesi oli muuten viime viikonloppuna ensimmäisissä agilityepiksissään supermölli-luokassa, oli aika jännää! Tosi outoa kisata uudella koiralla. Ihan ei mennyt putkeen ts. nimenomaan sinne meni, Nesin mielestä hyppyjen suorittaminen oli ihan yliarvostettua ja putket imi pientä perroa. Lisäksi mennään Nesin kanssa pääsiäisenä sen ihka ensimmäiseen ohjattuun agilitykoulutukseen, Hanna Hyvärisen rytmitysseminaariin. Ja huhtikuulle Nesi on ilmoitettu rally-tokoepisten mölliluokkaan... Mun lapsikoirasta tulee oikeasti iso kun se alkaa jo käymään kisoissa ja koulutuksissa! Apua :D.

Heikkoon valoon

Lokakuun alussa käväistiin lagottojen kanssa alokasluokan rally-tokokisoissa. Sennalle kotiintuomisina koulutustunnus RTK1 pisteillä 88/100. Sumille ei valitettavasti tulosta, ensimmäiset 7 kylttiä meni superhienosti, mutta sitten ei enää jaksanut keskittyä ja -10 p. virheitä alkoi ropista. Joten Sumin kanssa jatketaan vielä koulutustunnuksen metsästystä.

Nesin kanssa on jatkettu tokon treenausta ja erityisesti maanantaiset treenit Tamskilla ovat tuoneet tähän lajiin rutkasti lisää inspiraatiota! Treenikertoja on jo takana neljä, joista Nesi on osallistunut kolmelle ja itse olin viime kerralla paikalla kuunteluoppilaana. Uutta opeteltavaa on paljon ja läksyjen määrä kasvaa kerta kerran jälkeen. Tähän mennessä opeteltuja asioita ovat mm. käsitarget, collar grab, vihjesanat lelu- ja namipalkoille, namista/lelusta luopuminen, fokuksen vahvistaminen häiriössä sekä stabiliteetti. Nesi on innokas ja tunnollinen pieni treenaaja, joka suhtautuu kaikkeen tekemiseen vakavissaan. Lelulla palkkautuu superhienosti, mutta namipalkkoja on jouduttu hieman testailemaan, jotta löytyisi se kaikista suurin herkku. Mulle tämä on uutta, koska olen tottunut siihen että lagotot tekevät jo pelkän ruokanappulan eteen ihan mitä tahansa.

Agilitya ei olla tehty yhtään, taitaa itseasiassa olla menossa pisin aksatauko pitkään aikaan. Tästä voisi melkein kirjoittaa oman postauksensa jossain vaiheessa kun vain jaksaisi ja saisi aikaiseksi, ajatuksia nimittäin riittäisi. Kisoja tai ohjattuja treenejä ei ole toistaiseksi suunnitelmissa, mutta Tamskin uudelle hallille sain kulkuoikeuden viime viikolla, joten omatoimitreenimahdollisuus on varauskalenterin tunnuksia vaille hyppysissä, eli ehkä me taas kohta treenataan. Samalla lisenssiseura vaihtui HSKH:sta Tamskiin, mitä en ole oikein vielä sisäistänyt. Viimeiseen neljään vuoteen on mahtunut aikamoista suhailua seurasta toiseen, ollaan aloitettu kisaaminen Levekin riveissä kesällä 2011, siirrytty talvella 2011-2012 hetkeksi I-HAH:iin kunnes vaihdettiin jo kesällä 2012 takaisin Levekiin. 2014 keväällä kesken lisenssikauden vaihdettiin seuraa HSKH:n ja sieltä nyt (taas kesken kauden) Tamskiin. Huh! 

Levek on meidän ns. "kotiseura", siellä ollaan aloitettu Sennan kanssa tokon treenaaminen vuonna 2005 ja agilityn treenaaminen 2006. Tampereelle muuton myötä liityin parin vuoden tauon jälkeen uudestaan Levekin jäseneksi ja siellä ollaan käyty nyt syksylläkin tokoilemassa. Levekillä on tosi mahtavat puitteet kaikkeen treenaamiseen kesäisin, kausi- ja kurssimaksut sopivan edulliset ja muutenkin homma toimii. Pieni seura, jossa kaikki tuntee kaikki ja yhteisöllisyyttä riittää. Tykkään. Kaikesta huolimatta Tamskista tuli meidän edustusseura, koska puitteet agiltyn treenaamiseen uuden hallin myötä ovat sen verran hyvät, ettei Tampereen alueelta oikein vastaavia löydy. Omatoimitreenimaksu on vielä järkevän suuruinen, tilaa treenata on runsaasti, lenkkimaastoja riittää ja hallille ajaa meiltä kymmenessä minuutissa. Joten siksi Tamsk. Tarjonta eri lajien koulutuksien ja treenien osalta on myös monipuolinen, meillä tosin on nyt talvikaudelle ainoastaan Nesille treenipaikka tokoryhmässä, mutta lisäksi olen nyt ilmoitellut Sennaa yksittäisiin rally-tokotreeneihin AVO-luokkaa silmällä pitäen. Ja itseni ilmoitin parille kerralle fysiikkatreeneihin (jaiks!!) ja salibandyaikaisia taitojakin pääsisi virkistämään halutessaan perjantai-iltaisin Tamskin omalla sählyvuorolla. Kaikenlaista siis löytyisi!

Tampereen Pikkukoirien syysretkellä

Retkeilyä ollaan myös hieman harrastettu. Toissa viikonloppuna osallistuimme Tampereen Pikkukoirien syysretkelle koko lauman voimin Lempäälässä ja viime viikonloppuna kävimme Sennan ja Nesin kanssa Wildfinn-syysretkellä Hämeenlinnassa. Molemmilla retkillä tehtiin noin 5-6 km lenkit, Lempäälässä paistettiin makkaraa laavulla (Nesi oli erittäin avulias makkaranpaistaja, ei ne makkarat mutta ne kepit!) ja Hämeenlinnan reissulta löytyi reitin varrelta mukava pieni makkaranpaisto- ja eväittensyöntipaikka ihan järvenrannalta. 

Wildfinn-syysretkellä

Ikävämpiäkin uutisia saatiin Nesin kanssa tällä viikolla, kun käväistiin Helsingissä Malmin Animagissa/Apexissa nuorten koirien nivelterveystarkastuksessa. Takaraajoista kuvattiin lonkat, polvet ja kintereet, joissa kaikki näytti hyvältä. Kyynäristä oikea oli ok, mutta vasemmassa näkyi että rustonalaisen luun määrä olisi mahdollisesti lisääntynyt ja tästä ortopedi teki OCD-epäilyksen, joka on mahdollista vahvistaa ainoastaan tähystyksellä. Nesi ei ole missään vaiheessa oireillut vasenta etujalkaansa, ei ontunut tai aristellut edes tutkittaessa. Tästä syystä tähystysaikaa ei varattu heti, vaan toistaiseksi seuraillaan tilannetta. Sain eilen röntgenkuvat itselleni ja luultavasti käymme kysymässä niistä lausuntoa vielä toiselta ortopediltä ennen päätöstä tähystyksestä. Toistaiseksi jatketaan siis normaalia elämää, seuraillen kuitenkin alkaako jalka oireilemaan. Piinaavaa ja tuskallista, mutta yritän elää asian kanssa päivä kerrallaan, vaikka se olisikin vaikeaa. Nesi on mulle liian tärkeä ja liian rakas pieni koiralapsi... Ei sille saisi tapahtua mitään pahaa.

 

Alkuvuoden kujeita

Aloitetaan meidän tämän vuoden kisakauden avauksesta, mikä tapahtui tällä kertaa rally-tokon merkeissä Ylöjärvellä 10.1. Molemmat koirat olivat ensimmäisessä alokasluokan ryhmässä eli päästiin tositoimiin heti aamusta. Tällä kertaa Senna oli suoritusvuorossa ensin, mitä hieman jännitin, mutta täysin turhaan! Sennuska suoritti radan läpi todella hienosti ja meiltä rokotettiin vain pari pistettä pikkuvirheistä, toinen taisi lähteä vinosta eteentulosta ja toinen väljästä vasemmasta täyskäännöksestä. Senna oli ensimmäisen ryhmän jälkeen toisena, joten jouduttiin odottelemaan kisakirjaa toisen ryhmän päättymiseen asti. Toisen ryhmän aikana pudottiin palkintosijoilta, Sennan lopputulos oli siten ALOHYV 98/100 p. ja sij. 5. Lisäksi Sennalla taisi olla koko kisan toiseksi tai ainakin kolmanneksi nopein aika, huippua! 

Sumin kanssa ei mennyt tuloksellisesti ihan niin hyvin, mutta olen silti erittäin tyytyväinen pikkukoiran työskentelyyn radalla. Virheitä ei loppuen lopuksi tullut paljoa, mutta pisteitä lähti runsaasti ja suurin osa menee kyllä omaan piikkiin. Heti lähdössä mentiin metsään, kun Sumi varasti ja lähti liikkeelle samantien kun olin saanut lähtöluvan. Sumi kävi siis tökkäämässä lähtökylttiä enkä tajunnut että tämäkin olisi pitänyt uusia vaan jatkettiin matkaa eli tästä -10 p. Heti toisella kyltillä (koira eteen, oikealta sivulle) sössittiin lisää, ensimmäisellä yrityksella eteentulo oli huono ja uusin sen eli -3 p., toisella yrittämällä Sumi ei pysähtynyt takaakierron jälkeen perusasentoon enkä lähtenyt enää uusimaan joten taas -10 p. Tämän jälkeen tsempattiin ja kolmannelta kyltiltä maaliin asti meni todella kivasti! Jotain pikkuvirheitä tuli -3 p. verran, mutta ei mitään suurempaa, onneksi. Sumin tulos lopulta ALOHYV 74/100 p. Tiukille meni, mutta hyväksytty kuitenkin! Harmittaa vain nuo alun mokailut, typeriä virheitä.

Muuten ei ole tullut rally-tokoa treenattua, mutta agilitya senkin edestä! Treenimotivaatio on koko alkuvuoden ollut huipussaan ja ollaankin käyty hallilla 2-3 kertaa viikossa. Saatiin nyt myös vakkaritreeniseuraa kun Pauliina & Nova hankkivat vapaatreenikortin Ojanko Areenalle. Joten mikäs siinä treenatessa kun on kerrankin palkkaus- ja kuvausapua paikalla! Lisäksi treenit tulee suunniteltua huomattavasti paremmin kuin yksin treenatessa. Ollaan pyritty tekemään nyt niin, että kerran viikossa olisi ns. ratatreenit jolloin rakennetaan lyhyehkö rata jonkin teeman ympärille, ja kerran viikossa estetreenit joissa treenataan yksittäisiä esteitä eli Sumin kanssa lähinnä kontakteja ja keppejä. Hyvin on sujunut, kontaktit alkaa taas vähitellen toimia haluamallani tavalla ja ratatreeneissä Sumi on liikkunut hyvin. Aika paljon on tehty vauhti- ja irtoamisharjoituksia helpoilla ja suorilla radan pätkillä, ja viime treenien jälkeen alkoikin vähän epäilyttää saanko Sumia hetkeen kääntymään kun toinen painaa tuhatta ja sataa eteenpäin :D.

HSKH:n epiksissäkin käytiin tammikuussa. Alunperin mun oli tarkoitus kisata ainoastaan Sumin kanssa kisaavien radalla ja Sennan kanssa putkirallissa, mutta suunnitelmat menikin uusiksi. Lopulta päädyin ohjaamaan Novaa medimöllien radalle ja Pauliina Sennaa putkiralliin, kunnon koiranvaihtoepikset! Aiemmin olin ohjannut Novaa ehkä kaksi kertaa marraskuussa ja ottaen huomioon että Nova on aloittanut agilityn kunnolla vasta lokakuussa, niin meidän episdebyytti meni vallanmainiosti! Nova on oikeasti todella potentiaalinen aksakoira, hakee jo nyt kivasti esteitä ja menee lujaa, sen kanssa oli ilo kisata :). Tulokseksi ekalta radalta kymppi ja tokalta HYL eli X-määrä virhepisteitä kun ei mölleissä oikeita hylkyjä jaettu. Pauliinan ja Sennan yhteistyö sujui myös loistavasti, ei noita meidän koiria näytä lainaohjaajat häiritsevän kun itse tekeminen on niin huippu kivaa ;). Loppuillasta päästiin vielä Suminkin kanssa radalle, jolla lähinnä seinään päättyvät kepit ja 180 asteen käännös pituudelle tuotti ongelmia :P. Tiedetään ainakin mitä treenata!

Tokon osalta otettiin tänään ensimmäinen askel kohti ALO1-tulosta eli aloitettiin treenaaminen. Olimme Sumin kanssa Suomen Lagottoklubin järkkäämässä tokokoulutuksessa Tuusulassa Keravan Agility Teamin hallilla, kouluttajana Hanna Salovuori. Oli aika hektistä alkuunsa, kun koirakkoja oli kahdeksan kahden tunnin treeneissä, yksi kerrallaan kentän perällä suorittamassa liikkeitä kouluttajan kanssa ja loput seitsemän yritti mahtua kentän toiselle puolikkaalle. Juu ei onnistunut, ei varsinkaan kun Sumi kävi jo valmiiksi kierroksilla oletettuaan että hallissa tehdään agilitya. Ensimmäinen tunti menikin odotellessa ja rauhoittuessa, vasta 1,5 tunnin jälkeen aloin oikeasti tekemään Sumin kanssa. Otettiin vähän seuraamista (väljää...), liikkeestä maahanmenoa (aika jees!), kaukoja (siirteli toista takajalkaansa maahan-istu -vaihdossa)) ja noutokapulan pitoa (pyörittelee kapulaa sennamaisesti takahampaissa :P). 

Kouluttajan luokse mentiin viimeisenä. Jokainen sai valita yhden ongelmaliikkeen, mutta itse totesin heti ettei meillä semmoista ole kun ei olla treenattu, vaan suurin ongelma on vire ja rauhoittuminen erityisesti liikkeiden välissä sekä korkeasta vireestä johtuva äänenkäyttö suorituksen aikana. Sumi kyllä tekee täysillä, mutta tasan silloin kun tehdään ja kun ei tehdä sen huomio on kaikessa muussa (agilityesteissä, toisissa koirissa, hajuissa jne.) eikä se keskity saatika rauhoitu. Päädyttiin tekemään yksinkertaista harjoitusta, jossa Sumin oli tarkoitus maata hiljaa paikallaan reagoimatta mihinkään ympärillä tapahtuvaan ja pitää katsekontaktia yllä. Ääntelystä kielsin ja jos yritti karata käskin tiukasti takaisin makuulle. Palkka etujalkojen väliin aina kun oli hiljaa ja piti katsekontaktia. Samalla Hanna häiriköi, kulki ihan Sumin vierestä, tömisteli, kuljetti kättä sen edessä, jutteli sille, yritti houkutella luokseen jne. mihin Sumi reagoi yllättävän vähän! Korkeintaan katsoi, mutta ei noussut edes houkuteltaessa vaikka Hanna oli kyykyssä Sumin nenän edessä. Oikeastaan Sumin keskittyminen vain parani ja tuntui että se oikein tsemppasi mitä enemmän häiriötä oli. Kouluttajan loppupuhuttelun ajankin Sumi makasi hienosti hiljaa paikallaan, ihan kuin oikea tokokoira! En muista milloin se olisi ollut noin levollinen ja rauhallinen, varsinkaan kun vieressä oli agilityesteet :D. Oikeasti me ei siis tehty koulutuksessa mitään, harjoiteltiin vain miten käyttäydytään silloin kun ei tehdä mitään. Ja tämä sai mun oman tokomotivaation nousemaan varmasti enemmän kuin kympin arvoinen liikesuoritus! Ensi viikolla uudestaan, josko siihen mennessä saataisiin jotain treenattuakin ja päästäisiin tekemään liikkeitäkin.

Tulipas taas romaani. Pitäisi ehkä päivitellä useammin niin saisi aikaiseksi lyhyempiä postauksia. Kuvat on otettu eilen Itä-Uudenmaan Lagottojen tapaamisessa Askolassa Kylänpäänjärvellä. Kannatti ajaa Helsingistä asti, oli kivaa ja koirillakin selvästi hauskaa :).

Tavoitteet 2015

Senna

- Rally-tokossa RTK1 & RTK2

- 1-2 näyttelykäyntiä
- treenata MEJÄä useamman kerran vuoden aikana
- käydään koirakylpylässä säännöllisen epäsäännöllisesti

Sennan kanssa edetään päivä kerrallaan sen ehdoilla, ei 11 vuotta täyttävälle koiralle oikein voi totisia tavoitteita edes asettaa. Ikäisekseen Senna on erinomaisessa kunnossa ja mieleltään virkeä, ei siitä ikä juurikaan näy ja hyvä niin! Tosiasia kuitenkin on, että moni tuon ikäinen koira on jo eläkkeellä kaikesta harrastamisesta ja usein tulee pohdittua mitä sen kanssa kannattaa enää tehdä ja mitä ei. Senna pääsee edelleen pari kertaa viikossa hallille tekemään tokoa/rally-tokoa/putki-siivekeagilitya ja kestoltaan treenit ovat n. 5-10 min. Vähän toistoja ja paljon iloista mieltä :). Lenkit tehdään edelleen normaalisti, joskin loppusyksystä totesin etten ota sitä enää jatkossa mukaan pidemmille metsälenkeille. En siksi etteikö se jaksaisi, vaan siksi ettei se itse tajua hidastaa tahtia. Tosin, kun kerroin joulukuussa fyssarille Sennan toilailuista kolmen tunnin metsälenkillä (siitä miten se hyppii, pomppii ja kiipeilee kuin mikäkin kakara) niin fyssari totesi "Anna sen olla koira" ja sanoi, että jos Senna itse haluaa juosta ja riehua niin ei sen tekemisiä pitäisi liikaa rajoittaa. Joten me jatketaan normaalia elämää järkevissä rajoissa, kaikista pisimmät lenkit jätetään pois ohjelmasta, mutta pientä treenaamista ja normaaleja lenkkejä jatketaan niin kauan kuin Senna niistä nauttii. Ainakin tällä hetkellä treenaaminen tekee sen superiloiseksi ja talvi & lumipallot saa hännän vispaamaan lenkillä propellinlailla, joten ihan heti en usko sen kyllästyvän ;). Sillä on takuuvarmasti jokin Peter Pan -syndrooma! 

Rally-tokossa aiotaan edelleen kisata ja näyttelyissä käydä omaksi iloksi. Alunperin tarkoitus oli hakea Sennalle vain RTK1-koulutustunnus, mutta koska se on tällä hetkellä vain yhden hyväksytyn tuloksen päässä ja Senna osaa jo periaatteessa kaikki avoimen luokan liikkeet niin eiköhän me vielä kokeilla sitä avoimessakin kisaamista :). Sen pidemmälle tuskin edetään, mutta jotta treenaaminen ei kävisi liian tylsäksi ja yksitoikkoiseksi niin aloitellaan varmaan myös VOI-MES -liikkeiden treenaamista ihan vain omaksi iloksi. Näyttelyissä käydään myös mikäli jaksan turkkia kasvatella ja sopivia näyttelyitä tulee vastaan, mutta tämä jää luultavasti loppukesään tai syksyyn. MEJÄstä puolestaan innostuttiin viime kesänä ja sen treenaamista olisi tarkoitus jatkaa, juuri sopivaa puuhaa Sennalle! 

Tärkeimpänä toivoisin, että Senna pysyisi tänäkin vuonna mahdollisimman terveenä & hyvä kuntoisena ja saisimme nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä :).

Sumi

- Agilityssa nollatuloksia & hyviä ratoja

- Rally-tokossa RTK1
- Tokosta ALO1
- 1-2 näyttelykäyntiä
- Päästä treenaamaan hakua

Sumin päälaji tulee ainakin vielä tämän vuoden olemaan agility, mutta vähitellen aletaan hidastamaan treeni- ja kisatahtia. Olisi hienoa voida listata tavoitteeksi SM-nollien saamisen kasaan SERT:eistä puhumattakaan, mutta eiköhän ne ole meidän tavoittamattomissa. SM-nollat olisi periaatteessa mahdollista saada kasaa mikäli treenaisi ja kisaisi ahkerasti, mutta meidän nollaprosentin ja kokemattomuuden kolmosissa huomioonottaen tuosta tulisi vain pakkopullaa nollien metsästystä ja sitä en halua. SERT:ien kohdalla taas tulee vastaan Sumin vauhti, hyvällä onnella ja tuurilla ehkä joskus jostakin voitaisiin yksi saada, mutta koska valioitumiseen niitä tarvitsisi vielä kaksi lisää ja ensimmäisen & kolmannen välillä pitäisi kulua vuosi, niin siinä vaiheessa alkaa jo Sumilla tulla ikä vastaan. Ja mielestäni en ole tässä asiassa pessimisti, vaan realisti. Sumi täyttää elokuussa 8 v. ja tärkein toive olisikin, että saataisiin vielä tämä vuosi treenata ja kisata melko ahkerasti ja saisimme tehtyä kolmosissa hyviä, onnistuneita ratoja ja mielellään edes pari-kolme puhdasta nollarataa :). Starttien määrä tulee todennäköisesti olemaan pienempi kuin viime vuonna, mutta kokeillaan josko laatu korvaisi määrän ;).

Rally-tokossa on ollut nyt ajatuksena edetä Sumin kanssa koulutustunnus/vuosi -taktiikalla, eli nyt yritetään kevään aikana saada se viimeinen ALOHYV-tulos alokasluokan koulutustunnusta varten ja avoinluokka olisi sitten vuorossa ensi vuonna. Sinänsä ei olisi mitenkään mahdotonta kisata Suminkin kanssa vielä tämän vuoden aikana avoimessa, oikeastaan täysin mahdollista eikä se vaatisi edes hirveästi treeniä, mutta haluan edetä rauhassa ja olla ahnehtimatta liikaa, täytyyhän Sumin agilityeläkepäivillekin jotain säästää ;).

Kolmaskohta lienee yllättävin (tai neljäs... :D), eli ALO1-tulos tokosta. Tämän tavoitteen innostuin asettamaan puhtaasti uusien tokosääntöjen julkaisun myötä, sillä alokasluokka, ja itseasiassa myös avoinluokka, näyttää uusien suoritusohjeiden valossa huomattavasti paremmin Sumille sopivalta. Samalla oma motivaatiokin hiukan kasvoi ja katsotaan josko lähdettäisiin oikeasti kokeilemaan syksyllä tokossa kisaamista. Sumi ja toko eivät ole koskaan oikein sopineet yhteen ja tästä syystä en sen kanssa ole tokoa juurikaan tehnyt, mutta alusta asti mulla on ollut tavoitteena että Sumi kisaisi tokossa edes yhden ALO1-tuloksen verran. Mutta jos nyt innostutaan treenaamaan ja saadaan kokonaisuus pysymään kasassa, niin en pitäisi mitenkään mahdottomana hakea tokosta koulutustunnusta alokasluokasta tai kisata jopa avoimessa joskus tulevaisuudessa. Katsotaan katsotaan, tälle vuodelle riittää kuitenkin tuo yksi tulos, ihan riittävän suuri tavoite meille ;).

Sumi täyttää tosiaan elokuun lopussa 8 v. ja tästä syystä olisi ajatuksena käyttää Sumikin loppuvuodesta yhdessä tai kahdessa näyttelyssä veteraaniluokassa. Sumi on ollut elämänsä aikana neljä kertaa virallisessa näyttelyssä ja edellisen kerran vuonna 2009... Eli yli viisi vuotta sitten. Esiintymisen uskoisin sujuvan ihan ok hyvin, tottakai olisi hyvä käydä parissa mätsärissä kevään ja kesän aikana treenaamassa, ei siitä ainakaan haittaa olisi. Suurempi ongelma on Sumin turkki, se miten sen saisi ylipäänsä kasvamaan riittävän pitkäksi ja kiharaksi sekä se miten maltan olla leikkaamatta sitä :D.

Viimeisenä tavoitteena olisi päästä taas pitkästä aikaa treenaamaan hakua. Meidän hakuharrastus on ollut hyvin painottuneena Tampereelle ja kun siellä ei nykyisin tule niin paljoa vietettyä aikaa niin ei tule sitten hakuiltuakaan... Mutta tänä vuonna voisi edes yrittää ahkerammin :).  

Kaiken kaikkiaan odotan tätä vuotta innolla, niin treenejä kuin myös kisoja ja kaikkea muuta kivaa ja yllättävää ;)

Vuosi 2014

Hauskaa Uutta Vuotta! Me ollaan lomailtu kunnolla ja nyt vähitellen palailtu normiarkeen. Tällä viikolla on jo kertaalleen treenattu agilitya ja eilen kisattiin vuoden ensimmäiset kisat rally-tokossa, mutta niistä lisää myöhemmin :).

Vuosi sitten listasin koirille pitkästä aikaa tavoitteita ja ihme kyllä, tällä kertaa me jopa toteutettiin niistä ainakin puolet ja osa moninkertaisesti, jes!

Tavoitteet vuodelle 2014 olivat:

Senna

-Rally-tokosta RTK1

-Yksi näyttelykäynti veteraaniluokassa

Sumi

-Agilityssa puuttuvat LUVA:t ykkösistä -> nousu kakkosiin

-Rally-tokosta RTK1 

-Ilmaisun opettaminen hakutreeneihin

Ja ne toteutuivat seuraavasti:

Senna

Rally-toko

Sennan kanssa ei viime vuonna saavutettu rally-tokosta alokasluokan koulutustunnusta ja kisaaminenkin jäi loppuvuoteen. Vuosi sitten ajatuksena oli lähteä kisaamaan heti kun laji virallistuisi toukokuun alussa, mutta yrityksestä huolimatta ei saatu koepaikkaa ennen kuin vasta elokuussa. Ensimmäiset viralliset kisat menikin sitten kaikkea muuta paitsi hyvin, 67 pistettä ja hylätty. Tämän jälkeen ei kuukauteen edes ajateltu koko lajia, kunnes lokakuussa aloitettiin oikeasti tavoitteellinen treenaaminen ja marraskuun alussa saavutettiin ensimmäinen hyväksytty tulos saaden hienot 95 pistettä :). 

Toko

Tämän vuoden suurin yllättäjä - me käytiin kahdessa tokokokeessa! Ei voi sanoa että kokeet olisivat menneet millään tapaa hyvin, mutta tärkeintä tässä onkin oman tokokoekammoni voittaminen. Viisi vuotta sitä haudottiin mielessä ja maaliskuun kokeessa jännitys hipoi pilviä, mutta selvittiin hengissä! Elokuussa puolestaan voitettiin Spanieliliiton joukkuemestaruus, kiitos hienoja tuloksia tehneen joukkueemme ;).

Näyttelyt

Tavoitteena oli käydä yhdessä näyttelyssä, mutta tämä saavutettiin kolminkertaisesti. Ensimmäinen näyttely oli heti helmikuussa Jyväskylä KV, josta tuloksena veteraaniluokasta ERI2. Toinen näyttely oli Helsingin kesänäyttely, jossa Senna yllätti tuloksella ERI1, SA, PN4, Vara-Sert & ROP-vet! Hieno prinsessa :). Erkkarista tuli myös ERI, mutta ei sijoitusta. Senna sai siis kaikista näyttelyistä erinomaisen, joten tyytyväisiä ollaan!

Näiden lajien lisäksi tutustuttiin viime vuoden aikana MEJÄän, käytiin säännöllisesti koirakylpylässä ja Senna pääsi myös tekemään paljon putki-siivekeagilitya :).

Sumi

Agility

Agilitya treenattiin paljon ja me myös kisattiin paljon. Tehtiin täysillä ja asenteella, epäonnistuttiin, kehityttiin ja onnistuttiin. Sumi oli mahtava treeni- ja kisakaveri! Tavoitteeksi olin vuosi sitten asettanut kakkosiin nousun, joskin haaveilin kolmosiin noususta ja uskoin sen olevan mahdollista mikäli saataisiin ehjä kisakausi ilman sairasteluja ja suurempia taukoja. Vuosi sitten meillä oli ykkösistä yksi LUVA ja takana pitkä kisatauko, mutta heti vuoden ensimmäisestä startista saatiin meidän toinen LUVA. Tämän jälkeen sählättiin vitosia ja kymppejä, kunnes maaliskuussa vedettiin pakkonollalla SERT ja siirryttiin kakkosiin eli tavoite tuli saavutettua! Keväällä ehdittiin hakea tuntumaa parista kakkosluokan startista ennen kesän hiljaisempaa treeni- ja kisakautta, joskin Agirodusta käytiin nappaamassa yksi luvaton nollatulos Open SM-karsintaradalta. Finaaliradalla oli hienoa juosta, mutta vielä hienompaa oli lagottoporukan keskuudessa vallinnut yhteishenki, mahtava viikonloppu! Elokuussa lähdettiin sitten kunnolla nollajahtiin, mutta kun niitä puhtaita ratoja ei saatu tehdyksi alkoi jossain vaiheessa oma kärsivällisyys ja usko tekemiseen hiipua. Syyskuussa käytiin parissa loistavassa koulutuksessa hakemassa oppia ja luottoa tekemiseen sekä taisin myös Annelle vuodattaa meidän nollatonta kakkosissa tahkoamista, kun alkoi yhä enemmän tuntua siltä että ongelma on henkinen eikä fyysinen. Tämän jälkeen jokin loksahti paikoilleen ja syyskuun viimeisenä viikonloppuna napattiin meidän ensimmäinen kakkosten LUVA! Myös tekeminen kisaradoilla parani ja jo seuraavista kisoista saatiin toinen LUVA nollavoitolla :D. Ehdottomasti meidän paras kisoissa tehty nollarata, fiilis oli huikea! Tähän väliin mahtui yhdet epäonnisemmat kisat, kunnes marraskuussa käytiin Jyväskylässä tekemässä nollarata, saatiin SERT ja noustiin kuin noustiinkin kolmosiin! Kokonaisuudessaan meillä oli loistava agilityvuosi.

Rally-Toko

Sumin vuosi oli hyvin agilitypainotteinen, mutta rally-tokoa treenattiin lokakuun aikana sen verran että uskaltauduin ilmoittamaan Suminkin yhteen rally-tokokisaan. Sähläri-Sumppu yllätti ja nappasi marraskuussa Lahden kisoista 89 pistettä ja sai kisakirjaansa hyväksytyn tuloksen! Tästä on hyvä jatkaa :).

Muita lajeja Sumi ei viime vuonna tainnutkaan treenata, hakua ei tehty yhtään (harmi!) ja tokoilukin rajoittui pariin yksittäiseen kertaan. 

Kokonaisuudessaan meidän vuosi oli erittäin aktiivinen ja kisa- & koekäyntejä tuli varmasti enemmän kuin koskaan ennen. Tähän vaikutti varmasti myös se, että molemmat koirat pysyivät koko vuoden ajan melko terveinä. Itseasiassa Senna ei käynyt viime vuoden aikana kertaakaan eläinlääkärissä, mikä on vähintäänkin historiallista ja tosi jees kymmenvuotiaalta :). Sumi kävi lääkärissä kerran, kun se sattui saamaan ilmeisesti Agirotu-tuliaisena erittäin ärhäkän ripuli-oksennustaudin juuri pahimpien helteiden aikaan. Joulukuussa sillä oli myös reilun viikonlopun kestänyt yskä, mutta se meni onneksi nopeasti ohitse.

Vuoden alussa vaihdettiin myös seuraa ja siirryttiin HSKH:n riveihin. Iso seura ja paljon jäseniä, mutta vähitellen on päästy sisälle porukkaan ja saatu uusia tuttavuuksia. Lagottotoiminnassa on myös tullut oltua aktiivisesti mukana ja vaikka viime vuosi menikin todella pitkälti Helsingissä ehdittiin me myös osallistua Tampereen Pikkukoirien MEJÄ-treeneihin sekä tapaamaan koirallisia Tampere-kavereita lenkkeilyn ja kisojen merkeissä. 

Vuosi 2014 oli hieno koirailuvuosi, toivottavasti vuosi 2015 olisi vieläkin parempi!

360 astetta

Viime lauantaina startattiin auton nokka kohti Lahtea kello kahdeksalta aamulla ja poimittiin Pauliina & Nova Kellokoskelta kyytiin. Kisapaikalle saavuttiin hieman ennen puolta kymmentä, kannettiin tavarat & koirat sisään ja käytiin ilmoittautumassa. Pauliina & Nova kisasivat jo ensimmäisessä ALO-ryhmässä ja me vasta toisessa, jonka rataantutustuminen oli klo. 12.15. Ehdittiin siis hyvin käydä aamulenkillä, purkaa jännitystä ja totuttaa Sumi kisapaikkaan. Kisat olivat Sumin ensimmäiset viralliset, joten se myös mitattiin kilpailukirjan varmentamisen yhteydessä. Meni melkein alle 40 senttisestä, mutta raksi laitettiin kuitenkin kohtaan 40-50 cm ;).

Sumin kanssa startattiin toisen ryhmän toisena koirakkona ja Sennan kanssa viimeisenä, joten hyvin ehti vaihtaa koiran välissä. Sumin kanssa oli kiva olla radalla, saatiin kaikki liikkeet suoritettua oikeaoppisesti ja hyvällä vireellä! Jotain pieniä virheitä kuitenkin tuli, spiraalin kohdalla Sumi meinasi alkaa nuuskimaan kaksi kertaa samaa kohtaa ja sen jälkeen yritti vielä pari kertaa uudestaan laittaa kuonon maahan, veikkaisin että spiraalin kohdalle oli joskus maailmassa tippunut jokin nami ja tämän jälkeen Sumppu keksi että namijälkiä saattaisi löytyä vielä lisää :P. Maaliin päästessä olo oli huojentunut, pisteitä en tiennyt, mutta veikkasin että kyllä sieltä hyväksytty tulos pitäisi tulla ellen vahingossa itse söhlinyt jotakin liikettä (rally-tokossa enemmän kuin todennäköistä).

Senna-raukka joutui odottelemaan omaa vuoroaan pitkälle iltapäivään, näytti aika loukkaantuneelta makoillessaan häkissään, ei ehkä ihan sen lemppari tapa viettää lauantaipäivää :D. Ilmeisesti Senna oli kuitenkin kerännyt koko päivän kierroksia ja mustasukkaisuuspuuskassaan se olikin todella kivassa vireessä! Lisäksi se oli saanut aamulla vain miniannoksen ruokaa, joten ahnerohmatti yritti koko ajan roikkua taskussa ja varastaa nameja, mahtavaa :D. Käytiin vähän pihalla tekemässä liikkeitä ja hieman ennen meidän suoritusta lykkäsin Sennan hetkeksi Pauliinalle ja menin itse kauemmaksi odottamaan. Edellisen koirakon suorituksen ollessa puolivälissä nappasin Sennan, siirryttiin odottelualueelle ja melkein samantien päästiin kehään. Lähdössä Senna tuntui todella kivalta, se oli tosi täpäkänoloinen! Eikä Sennan keskittyminen ja vire lopahtanut suorituksen aikana hetkeksikään, se teki kaiken todella hienosti!

Tuloksia jouduttiin hetki odottelemaan, mutta lopulta saatiin kilpailukirjat takaisin. Tuloslaput olivat mukavaa luettavaa, Sumille pisteitä 89/100 ja Sennalle peräti 95/100!! Molemmat saivat myös kommentteja -osioon maininnan iloisesta suorituksesta :). Kummallakaan ei ollut suurempia virheitä, ainoastaan joitakin yhden pisteen virheitä. Sumin virheet johtuivat lähinnä tuosta nuuskimisesta, puutteellista yhteistyötä ja kontrollin puutetta sekä pari hihnan kiristymistä (tästä ollaan ilmeisesti tosi tarkkoja!). Sennan pisteet lähtivät yhdestä eteentulon kosketuksesta, pienestä pompusta spiraalin aikana ja pujottelusta jossa itse tein liian äkkinäisen liikkeen eikä Senna pysynyt mukana, jolloin remmi kiristyi ja koira jäi jälkeen. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tosi tyytyväinen molempien suorituksiin, Sennan virheet menee lähes kokonaan ohjaajan piikkiin ja Sumi taas kaipaa vielä lisää varmuutta ja kokemusta tekemiseen, ensimmäiseksi viralliseksi kisaksi kuitenkin aika jees :).

Kisojen jälkeen käytiin vielä nopeasti moikkaamassa Sumin ja Novan kasvattajaa, ja Nova pääsi trimmattavaksi ensi viikonlopun näyttelyä varten. Ehdittiin siinä samalla vaihtamaan nopeasti kuulumiset, ei oltukaan käyty Sumin kanssa Lahdessa varmaan neljään vuoteen! Kiirettä heillä riittää Tryffdeli-kahvilan pyörittämisessä, Sumin äitikoira, 9-vuotias Siiri oli nytkin ollut koko päivän tryffelijahdissa :).

Sunnuntaina huristeltiin ensin kahdeksitoista Hyvinkäälle koirauintiin ja sieltä suoraan Tuusulaan KAT:n uuden hallin avaisepiksiin. Onneksi ajoin koirien turkit (tällä kertaa vitosterällä/0,6 mm) maanantaina, joten turkkien kuivuminen ei kauaa kestänyt. Kisaavien rata oli aika jees, pari haastavampaa kohtaa ja sopivasti suoraa. Minien rataa seuratessa haastavimmaksi osoittautui A:n alle sijoitettuun putkeen vienti, jonka toisella puolella oli pituus houkuttimena/ohjaajan tiellä (olis tehnyt mieli siirtää sitä puolimetriä oikealle :D). Koira siis piti ohjata melko ahtaassa paikassa A:n ja pituuden välissä olevaan putkeen. Mulla oli tavoitteena tehdä oikea-aikainen persjättö, mutta toteutuksesta tuli, yllätysyllätys, vääräaikainen persjättö ja Sumi luki pituuden -> HYL. Loppurata ok. Uusinnassa päätin blokata pituuden paremmin ja siten ottaa riskin että Sumi karkaa A:lle, mutta pikkukoira olikin SUPERhieno ja meni kiltisti putkeen!! Pitäisi oikeasti luottaa siihen enemmän, se kyllä suorittaa oikeat esteet ilman turhaa murehtimista jos vain itse ohjaa selkeästi ja riittävän napakasti! Tästä onnistumisesta saatiin tosi kiva draivi loppuradalle, harmi vain että puomin kontakti meni pipariksi (!!!) ja hyllytin tarkoituksella ottamalla sen uusiksi.

 

Kulunut viikko onkin ollut varsin kiireinen, mulla on ollut pitkästä aikaa koulua 8-16 melkein joka päivä kiitos riistaeläintieteen intensiivikurssin, mutta en valita! On nimittäin ollut tosi mielenkiintoinen kurssi ja tarjonnut taas mukavasti uusia kokemuksia tällaiselle kaupunkilaistytölle :D. Tästä johtuen ei kuitenkaan olla ehditty käydä Ojangossa kertaakaan, mutta tiistai-iltana treenattiin Kelkkapuistossa rally-tokoa ja eilen käytiin AKK:n agilityssa pohtimassa kontaktiongelmaa. Todettiin kouluttajamme Dean kanssa, että kokeillaan vaihtaa 2on2offien palkkaustapaa A:lle ja puomille, nykyisellään kun edistymistä ei ole tapahtunut pitkään aikaan ja junnataan paikoillaan. Tästä ehkä myöhemmin lisää!



Huomenna otetaan suunnaksi Tampere ja lauantaiaamuna matka jatkuu Sumin kanssa kohti Keski-Suomea!

Aina ei voi onnistua

Viikonloppuna käytiin hakemassa HSKH:n kisoista pari kappaletta hylkyjä. Sumilla vähän liikaa kierroksia ja itsellä ehkä pieniä nousupaineita, joten eihän se lopputulos kovin hyvä voi olla. Ekalla radalla Sumi ei pysynyt lapasessa yhtään, taisi mennä kaksi putkea kolmesta väärään suuntaan ja muutenkin aika kaoottista menoa. Tokalla radalla törkimys-lagotto pomppas puomin kontaktin yli ja radan loppupuolella hyllytettiin Sumin karatessa väärälle hypylle, mikä tosin menee ohjaajan piikkiin. Että semmoista, ei meillä kakkosluokassa ole näin huonosti mennytkään! Hyllytettiin lahjakkaasti ja tuota kontaktin yli pomppimista ei ole tapahtunut sitten Janakkalan kisojen 2011. Oikeasti. Nyt olisi vajaat kaksi viikkoa aikaa palata maanpinnalle, treenata kontakteja, asennoitua oikein ja unohtaa nousupaineet. 

Vantaa 25.10.2014 HSKH

Tuomari Minna Räsänen

A-agilityrata  

HYL

Vantaa 25.10.2014 HSKH

Tuomari Minna Räsänen

B-agilityrata

HYL

Agilityn lisäksi ollaan treenattu taas vaihteeksi rally-tokoa. Sain houkuteltua Pauliinan & Nova-lagoton ilmoittautumaan meidän seuraksi Lahteen kisoihin tulevalle viikonlopulle ja viimeiset kolme tiistai-iltaa ollaankin vietetty lagottoporukalla Kelkkapuistossa treenaten. Lisäksi kävimme viime sunnuntaina kertaalleen treenaamassa Konalassa ja eilen suuntasimme "kenraaliharjoituksiin" Ojankoon. Jonkin verran ollaan treenattu myös kotioloissa ilman kylttejä, Sennan kanssa lähinnä eteentuloja ja Sumin kanssa liikkeitä joissa ohjaaja kiertää koiran ympäri. Pikkukoira kun yrittää itsepintaisesti pitää katsekontaktia koko kierroksen ajan eli toisin sanoen leikkiä pöllöä. Ja tietäähän sen miten siinä käy, peppu "vahingossa" liikkuu aina vähäsen. Eikä aina niin vähääkään. Toinen suuri ongelma Sumin kanssa on se ettei se oikein ole hoksannut että remmissäkin voi tehdä "töitä". Vapaana se työskentelee huomattavasti intensiivisemmin, kun taas remmissä keskittymiskyky meinaa rakoilla. Senna sen sijaan on tehnyt ratoja tosi hienosti! Ja sen kanssa on niin älyttömän helppoa ja vaivatonta treenata. Mutta Sennan ongelma onkin se kisatilanne, se miten se jäätyy kehässä täysin kun itse jännitän. Eli saas nähdä miten käy, voi olla että lauantain jälkeen tarvitsen taas pienen hermoloman tästä lajista :D.

Aiemmin on jäänyt rustaamatta ylös Sennan mejä-treenit syksyn ajalta. Kaksi kertaa ollaan oltu Tappien kanssa treenaamassa, syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Sääksjärvellä ja lokakuun toisena Niihamassa. Syyskuussa Sennan jäljen pituudeksi tuli 170 askelta eli noin 100 m (?). Jälki kulki helpossa maastossa, eikä ongelmia juurikaan ollut, Senna ajoi jäljen alusta loppuun asti hienosti! Toisella kerralla olikin sitten ongelmia senkin edestä. Jälki oli hieman alle 200 m pitkä ja sisälsi pari loivaa kulmaa, ei siis mitenkään erityisen vaikea. Maastokin oli ok. Jostain syystä jäljen ajo oli kuitenkin koko matkan ajan melkoista sähläämistä, Senna kyllä yritti ihan hirmuisesti ja intoa oli, mutta sillä oli selvästi vaikeuksia pysyä jäljellä. Jokunen parempi pätkäkin saatiin, mutta enemmän tuli eksymisiä. Itse en mejästä hirveästi ymmärrä ja tehdäänkin tätä vain omaksi iloksi, joten paha lähteä tarkemmin analysoimaan... Ehkä seuraavalla kerralla taas paremmalla menestyksellä. Sorkka kuitenkin löytyi ja Senna tykkäisi ihan hirmuisesti pitää aarteet itsellään, ehkä sillekin täytyy ensi kesäksi hankkia oma sorkka jos ja kun mejäilyä jatketaan :D. 

Kuvat kuukauden takaiselta Team Minilagottojen lenkiltä eli niissä esiintyvät Sumi ja sukulaistyttö Nova (Cantharellin Evviva la Luna Nuova). 

Kesän tapahtumat, kisat ja näyttelyt

Blogi taukoili lahjakkaasti kaksi kuukautta kirjoittajan paiskiessa töitä ja koirien läkähtyessä helteisiin, mutta nyt kun (kesä)lomaa on viikko takana ja viikko edessä niin voisi yrittää koota kesän tekemiset tännekin!

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna (27.-29.6.) suuntasimme Lagottoklubin kesäpäiville Kaarinaan Piispanrantaan. Paikka oli upea, laajat nurmikentät omenapuineen ja runsaasti tilaa koirien temmeltää. Majoitustilat oli tilavat, ruoka hyvää ja merenrantakin löytyi. Ohjelmaa oli tyypilliseen tapaan runsaasti ja parista aiemmasta vuodesta poiketen osallistuttiinkin aika ahkerasti. Lauantaina käytiin rally-tokoilemassa, temppu-/koiratanssikoulutuksessa ja Sumi ilmaisi myös halunsa osallistua uimakouluun treenaamalla uimahyppyjä iiiisolta laiturilta! Illalla kokoonnuttiin perinteiseen tapaan grillaamaan hyvässä seurassa, lagottoporukka on oikeasti paras! Sunnuntaina kisailtiin vielä rally-tokossa ja temppukisassa, joista molemmista Senna meni ja vei voiton... Hups. Sumppu tuli rally-tokossa kakkoseksi, aika pätevä sekin! Ensi vuonna taas uudestaan, silloin oliskin vuorossa mun ja Sennan kymmenennet Kesäpäivät, hullua! 

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna (5.-6.7.) oli vuorossa kesän ehkä odotetuin tapahtuma eli Agirotu 2014. Viikonloppu meni lagottomaisissa merkeissä, sunnuntain joukkuekisassa mukana oli peräti viisi lagottojoukkuetta eli yhteensä 20 lagottoa ja hyvä edustus saatiin jo lauantain yksilökisoihinkin. Lauantaina startattiin liikkeelle aikaisin aamulla ja haettiin matkaseuralaisemme Charlotte & Usva-lagotto kyytiin Espoosta ennen kuin suuntasimme kohti Janakkalaa. Kisapaikalla vallattiin nopeasti Peterin teltta (suuri kiitos vielä!) koirinemme ja kaikkine tavaroinemme. Kolmosluokkalaiset olivat aloittaneet oman urakkansa jo aikaisin aamulla, mutta meillä kävi Sumin kanssa tuuri ja saimme kaikessa rauhassa odotella omaa vuoroamme melkein puoleen päivään asti. Ensimmäinen rata oli aika tasaisen varmaa menoa, edettiin koko ajan, mutta jotenkin tuntui hitaalta ja tahmealta. Tehtiin kuitenkin meidän ensimmäinen kakkosten nollarata ja lunastettiin paikkamme Open SM-finaaliin! Aika oli kuitenkin huono, nollia tuli aika paljon ja sijoitus vasta 9. eli ei LUVAa. Finaalista ei jäänyt paljoa kerrottavaa, yksi kielto jo aika alussa ja hylky Sumin karatessa A:lle. Päivän viimeisestä radasta tykkäsin eniten, illan viiletessä saatiin jo päälle vähän parempi vauhti ja asenne. Tehtiin hyvää nollarataa aina viimeiselle suoralle asti, kunnes Sumi sujahti suoraan keppien kakkosväliin eli vitonen napsahti tulokseksi. Harmituksesta huolimatta päivän saldo virallisilta radoilta oli kuitenkin hyvä: nolla ja vitonen, ainoana virheenä keppien kakkosväli. Sunnuntaina oli vuorossa joukkuekilpailut, joista päällimmäisenä jäi mieleen hyvä fiilis, mahtavat lagottojoukkuelaiset, armoton kiire ja sähläys sekä omat mokailut radalla... Hienosti Sumi sujahti "putkeenputkeenputkeen" kunnes tajusin ettei se rata niin mennytkään... Totaalinen HUPS! Mutta saatiin ainakin tuomari nauramaan ja joukkuekaverit turhautumaan :D. Kiitos vielä hienosta viikonlopusta kaikille lagotoille omistajineen, teidän kanssa oli mukava kisata!

Janakkala 05.07.2014 JanKK

Tuomari Anne Viitanen

A-agilityrata  

Nopeus 3,69 m/s / Aikavirhe -6,39 s / Ratavirheet 0 / Tulos 0 / Sijoitus 9.

Janakkala 05.07.2014 JanKK

Tuomari Henri Luomala

B-agilityrata

Aika 44,80 s / Nopeus 3,55 m/s / Aikavirhe -4,20 s / Ratavirheet 5 / Tulos 5 / Sijoitus 6.

Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina eli 27.7. käytiin pyörähtämässä Sennan kanssa Helsingin Kesänäyttelyssä Tuomarinkartanossa. Näyttelyä edeltävä viikko sisälsi pientä kriiseilyä turkin kanssa, kun totesin ettei ehditä Sallikselle trimmiin vaan oli tartuttava saksiin itse. Senna on käynyt elämänsä aikana varmaan parissakymmenessä näyttelyssä, mutta koskaan aiemmin en ollut sitä itse näyttelyitä varten trimmannut, joten pientä paniikkia ilmassa. Kaiken huipuksi olin kesäkuussa leikannut turkin vähän turhan lyhyeksi, joten ihan hirveästi ei ollut tehtävissä vaan mentiin sillä turkilla mitä oli. Päivä oli todella helteinen ja kuuma, tuntui ikuisuudelta odottaa omaa vuoroa kehän laidalla. Kehässä Senna esiintyi kohtalaisesti, malttoi seistä hyvin mutta olisi voinut liikkua reippaammin. Tuloksena ERI1 SA PN4 vara-SERT ROP-vet! :). Arvostelu on saksaksi, joten itse ymmärrän siitä ehkä kaksi sanaa, mutta ilmeisesti arvostelukin oli varsin hyvä!

Helsinki KR 27.07.2014

Tuomari Hana Ahrens, Itävalta

Wildfinn Aleksiina VET ERI1 SA PN4 vara-SERT ROP-vet

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna kisasimme Sennan kanssa Spanieliliiton tokomestaruuskisoissa Tuusulassa. Tuloksena AVO3 113 p. mikä ei hirveästi herättänyt tunteita puoleen eikä toiseen. Käytiin vain tekemässä liikkeet, yritettiin saada mahdollisimman paljon pisteitä kasaan ja suoriutua kokeesta läpi. Tulos ei missään nimessä ole hyvä, mutta se on parempi kuin edellisen kokeen tulos. Olimme mukana myös Suomen Lagottoklubin joukkueessa, joka hienoja suorituksia tehneiden joukkuetovereiden ansiosta voitti mestaruuden :).

Tuusula 02.08.2014

Tuomari Salme Mujunen

AVO3, 113 p.

Tokokokeesta seuraavana päivänä oli vuorossa Lagottojen erikoisnäyttely Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksella. Päivästä oli odotettavissa pitkä ja helteinen, joten raahasin mukanani molemmat koirat, kaksi häkkiä ja kauhean määrän muuta tavaraa. Kehiä ei tullut juurikaan seurattua, mutta pääasia olikin viettää mukava päivä lagottomaisessa seurassa ja vaihtaa kuulumisia :). Tosin tänäkin vuonna aika tuntui loppuvan kesken, olisin voinut viipyä erkkarissa vielä muutaman tunnin :D. Omista koirista Senna pääsi makkaranpaiston ja myyntikojun hoitamisen lisäksi pyörähtämään kehässä saaden erinomaisen, mutta ilman luokkasijoitusta.

Helsinki Erikoisnäyttely 03.08.2014

Tuomari Adriana Griffa Bocca, Italia

Wildfinn Aleksiina VET ERI

Loppuvuoden suunnitelmia

Sanomattakin taitaa olla selvää, ettei meidän tälle vuodelle asetetut tavoitteet ole toteutuneet, mutta koska vuotta on vielä pari kuukautta jäljellä niin ajattelin asettaa loppuvuodelle muutaman treenitavoitteen. Tulostavoitteet odottakoot ensi vuoteen, jos sellaisia enää edes asetan. 

(c) Jenni Kukkola

Senna

TOKO: Aikomuksena aloittaa jälleen säännöllinen treenaaminen ja keskittyä jatkossa aiempaa enemmän VOI/EVL -liikkeiden opetteluun. Sennalla on kaikista ylempien luokkien liikkeistä jonkinlainen käsitys, mutta aika huteralla pohjalla ollaan, sillä niiden treenaaminen on aina ollut enemmän tai vähemmän epäsäännöllistä ja suunnittelematonta. Nyt olisi tarkoitus palata kaikissa liikkeissä ihan perusasioihin ja edetä suunnitelman mukaan. Kisat yritän pitää poissa mielestä, mutta sellaisen tavoitteen ajattelin asettaa, että alkuvuodesta käytäisiin yhdessä avoimenluokan tokokokeessa. Tuloksella ei ole väliä (tai niin yritän itselleni kovasti vakuutella), vaan tavoitteena on iloinen & rento suoritus sekä tokokoekammon voittaminen. Eli pääsiasia että ylipäänsä osallistutaan ja tehdään parhaamme.

RALLY-TOKO: Yritetään päästä lajiin paremmin sisälle ja käydä vielä ainakin pari kertaa lagottojen rally-tokotreeneissä hakemassa oppia. Muuten treenaaminen taitaa jäädä itsenäisen harjoittelun varaan, tavoitteena saada alokasluokan liikkeet haltuun ja vähitellen kasvattaa radan pituutta. Alkuvuodesta kokeilemaan ensin taitoja mölliluokkaan ja keväämmällä alokasluokkaan.

JÄLKI: Tarkoituksena oli ajaa tänä vuonna vielä pari jälkeä tai edes yksi, mutta katsotaan nyt miten kauan tuo lumi päättää maassa pysyä. Suuria tavoitteita ei ole, mutta haluaisin saada vielä pari hyvää jälkeä alle ennen ensi kevättä.

(c) Jenni Kukkola

Sumi

AGILITY: Loppuvuosi treenataan noin jokatoinen viikko Levekillä ohjatuissa ja kerran viikossa AKK:n omatoimitreeneissä, eli treenimäärä on 1-2 krt/vko. AKK:n treeneissä keskitytään ennen kaikkea lähtö- ja kontaktitreeniin (ne meidän suurimmat ongelmat), mutta jonkin verran tehdään myös tekniikka- ja irtoamistreeniä. Levekillä ratatreeniä, tarvittaessa pilkotaan radat pienempiin osiin. Mahdollisuutta omatoimitreeneihin meillä ei tällä hetkellä ole (harmi!), mutta kevätkaudelle olisi tarkoitus hankkia kausikortti ja päästä treenaamaan omatoimisesti 2-3 krt/vko. Kisoja olisi tarkoitus katsella helmi-maaliskuulle.

HAKU: Ei säännöllisiä treenejä, mutta toivottavasti päästäisiin treenaaman edes silloin tällöin. Nyt syksyllä treenitahti on ollut 1-2 krt/kk. Kotioloissa olisi ajatuksena aloittaa ilmaisutreenit, vaikka tosiaan ihan vain omaksi iloksi lajia harrastetaankin.

TOKO: Ei tarkkaa suunnitelmaa, mutta ehkä sellaisen voisi yrittää tehdä. Luultavasti treenataan jatkossakin lähinnä ALO/AVO-liikkeitä, tavoitteena rauhalliset ja hallitut suoritukset... Mitenköhän musta tuntuu, että kaikista listaamistani tavoitteista tämä on vaikein toteuttaa?! Joo, ehkä unohdetaan toko Sumin osalta, epätoivo iski jo nyt :D. 

RALLY-TOKO: Kerran ollaan kokeiltu ja itseasiassa Sumi toimi aika kivasti! Yli-innokas se on niin kuin tokossakin, mutta tässä lajissa se on ehkä sallittuakin. Voisi olla hyvinkin mahdollista saada alokasluokan liikkeet kasaan tämän vuoden puolella ja kokeilla Suminkin kanssa kisaamista ainakin mölliluokassa, miksei alokkaassakin. 

(c) Jenni Kukkola

 

Kuvat eilisistä treeneistä, kiitos Jennille & Valalle treeniseurasta sekä kuvista!