Kadonnutta sorkkaa metsästämässä

(c) Tanja Malmberg

Senna pääsi toissa viikonloppuna (14.-15.6) mukaan Tampereen Pikkukoirien järjestämälle MEJÄ-kurssille. Aika montaa lajia on tullut Sennan kanssa kokeiltua näiden kymmenen vuoden aikana, mutta verijälkeä ei koskaan ennen tätä. Kurssi pidettiin Kangasalan Ruutanassa ja kouluttajana meillä toimi Tanja Kortelainen. 

Kurssi jakautui kahdelle päivälle, kun ensin käytiin lauantai-iltana tekemässä jäljet ja sunnuntaiaamuna ajamassa ne. Jälkien teko oli vähintäänkin mielenkiintoista, olen aina vähän naureskellut ajatukselle verisen sienen ulkoiluttamisesta keskellä metsää ja nyt pääsin itse tositoimiin! Hyvässä seurassa jälkien teko oli kuitenkin hauskaa, suuremmilta veritahroilta vältyttiin ja kuuset saivat latvaansa kauniiit punaiset rusetit. Jälkien pituudeksi tuli noin 50 metriä.

(c) Tanja Malmberg

(c) Tanja Malmberg

Seuraavana aamuna suunnattiin metsään koirien kanssa ja jaettiin jokaiselle ajettava jälki. Senna taisi olla vuorossa kolmantena. Verijälkeä ei tosiaan oltu aiemmin ajettu, mutta koska Senna on tehnyt jonkin verran tavallista pk-jälkeä niin sillä oli selkeästi jo metsään mentäessä oletus siitä että kyse on jäljestämisestä. Makauksen Senna nuuski huolella ja näyttäessäni sille jäljen suunnan lähti se määrätietoisesti ajamaan jälkeä. Alussa oli hieman haparointia ja ehkäpä 15 metrin kohdalla se hieman ajautui jäljeltä pois, mutta samantien kun kouluttaja huomautti meidän menevän väärään suuntaan Senna korjasi itse ja jatkoi vauhdilla eteenpäin. Itse en ehtinyt edes merkkinauhoja katselemaan, Senna eteni lopun sen verran määrätietoisesti ettei oikeasta suunnasta ollut epäilystäkään! Varmuuskin selvästi kasvoi mitä pidemmälle päästin ja loppumakauksella odottanut sorkka osoittautui todella kiinnostavaksi. Eli Sennan työskentely vaikutti varsin lupaavalta ja saatiin myös kouluttajalta hyvää palautetta:

"Sennaa ei ikä paina vaan alkumakauksen tutkimisen jälkeen alkaa määrätietoinen ja reipasvauhtinen jäljestys. Ei juuri suunnan tarkistuksia, vaan jäljen päällä edetään rivakkaa vauhtia suoraan sorkalle, joka kiinnostaa. Sennalle voi rohkeasti tehdä pidempiä jälkiä, joihin lisää kulmia ja katkoksia jo muutaman harjoituksen jälkeen. Reipas veteraani!"

Lisäksi suullisena palautteena saatiin heti jäljen jälkeen, että seuraavalla kerralla voisi kiinnittää myös vauhtiin vähän huomiota ettei tarvitsisi perässä juosta :D. Malttia siis lisää..! Ja jatko-ohjeistuksen perusteella meidän täytynee lähteä uudestaankin mejäilemään, Sennalta ainakin vaikuttaisi löytyvän potentiaalia tähän lajiin :). 


 

(c) Tanja Malmberg

Kuvista kiitos Tanjalle!

Roturace 2014

Osallistuttiin Sennan kanssa 8.6. Hyvinkäällä järjestettyyn Roturace -juoksukilpailuun, kun Sennan kasvattaja Sallis kokosi sinne kaksi kasvateistaan koostunutta joukkuetta, Wildfinn Girls ja Wildfinn Boys. Ratajuoksu on selkeästi Sennan juttu ja vieheen jahtaaminen superhauskaa! Valitettavasti meidän suoritus ei vain tällä kertaa ihan onnistunut, koska viehe pysähtyi kesken juoksun. Tai ilmeisesti se pysäytettiin tarkoituksella, koska astuin itse liian lähelle viehenarua... Ja kyllä pikkuisen harmitti! Olisi pitänyt vain pysyä paikallaan eikä liikkua mihinkään, mutta en tajunnut että naru menee niin jännästi maalialueen poikki eikä sitä myöskään erottanut hiekasta kunnolla. Vieheen pysähtyessä Senna tietenkin myös pysähtyi ja jäi katselemaan vähän ihmetellen että "mitäs nyt?" ja tuli sitten kutsusta luokse ylittäen maaliviivan. Loppuajaksi saatiin reilut 14 sekuntia. Vähän harmittaa, olisi ollut kiva saada Sennalle kunnon aika, mutta ehkä sitten ensi vuonna uudestaan jos Senna on silloin edelleen juoksukunnossa :). 

(c) Salla-Mari Kuusinen

Kokonaistuloksissa Wildfinn Girlsin sijoitus oli 34. ja Wildfinn Boysin 36. eli jäsenten välinen voitto tuli kuitenkin tytöille ;). Ja hienosti kaikki juoksivat ja suurin osa innostui jahtaamaan viehettäkin!

Lopuksi käytiin vielä turisti-Sumin kanssa pyörähtämässä Roturace Match Showssa. Näyttelyremmiä meillä ei tietenkään ollut mukana ja näyttelyjuttuja ollaan treenattu viimeksi ehkä pari-kolme vuotta sitten, mutta väliäkös sillä! Sumin esiintyminen meni vähän sinne päin, juostessa nenä veti maahan ja seisotuksessa yritti tarjota istumista. Ja tuomari ei meinannut uskoa Sumin täyttävän elokuussa seitsemän, luuli pennuksi! Kehästä poistuessa sain myös kuulla parilta kehää seuranneelta kilpakumppanilta Sumilla olevan mahtava elämänasenne, kun on ikäisekseen niin virkeä ja energinen! Ja onhan sen asenne ihan huikea, ei voi kiistää :D. Vähän jäi hämäräksi miten kehä käytännössä pyöri, mutta ilmeisesti sijoituttiin oman erämme punaisen nauhan saaneissa kolmanneksi. Palkinnoksi saatiin joku parvekekukkanen, jota ollaan nyt epätoivoisesti yritetty pitää hengissä. Pientä välikuihtumista (=viikonloppu Tampereella) lukuunottamatta se on säilynyt varsin kivasti, myös siihen nähden ettei meillä ole parveketta ja kukkanen on saanut tyytyä majailemaan keittiön pöydällä :D. Ja kyllä, en tiedä kasveista mitään.

(c) Vanhaenglanninlammaskoirat ry.

Alkukesän liitelyt

Agilitya ollaan edelleen treenattu liian vähän. Kevään viimeisessä Annen valmennuksessa käytiin kolmisen viikkoa sitten, yhdet treenit HSKH:lla Maijan valvovan silmän alla ja kahdet omatoimitreenit. Kisatauolta palattiin toissa viikolla ja käytiin hakemassa Purinalta yksi huono ja yksi hyvä hylky. 

Annen treeneistä suurimpana juttuna käteen jäi onnistunut putkesta puomin yli leijeröinti kepeille, oli hieno! Tosin sanomattakin lienee selvää ettei se noin vain onnistunut, vaan muutaman kerran jouduttiin sitä treenaamaan tuloksetta ennen kuin lopulta saatiin Sumi hoksaamaan mitä siltä vaadittiin. Ja sen jälkeen se tekikin ainoastaan onnistuneita toistoja, hieno Sumppu! Poikkeuksellisesti tehtiin nyt koko rata yhdessä sessiossa läpi ja hienosti jaksettiin, pientä sähläystä mutta ei muistaakseni mitään suurempaa ongelmaa. Lopuksi vedettiin rata vielä nopeasti läpi melkein nollana, ongelmana taisi olla lähinnä Sumin hakeutuminen puomille kun olisi pitänyt mennä putkeen nro 13.

Toissa viikolla kisattiin HAU:n järjestämässä Purina Openissa kahden radan verran. Ensimmäisenä ulkokentällä Anne Saviojan varsin sujuvalla hypärillä, jolla Sumi kuitenkin meni ja varasti lähdöstä kaikista aamun paniikkitreeneistä ja lämppäriesteillä valmistelusta huolimatta. ARG. Kävi sitten hyppäämässä väärän esteen eli hylky heti kättelyssä. Otettiin alusta ja tehtiin rata läpi, mutta tuntui ettei Sumi ollut oikein ohjauksessa mukana, kaarrokset levisi ja yritti hakea vääriä esteitä. Tämän jälkeen painuttiin nopealle lenkille ja päätin että katsotaan nyt vielä se toinen rata, vaikka olin varma ettei siitäkään mitään tulisi. Koira ei ollut mukana ja itseä ärsytti.


Helsinki 03.06.2014, HAU

Tuomari Anne Savioja

B-hyppyrata

HYL

Lenkin jälkeen suunnattiin sisälle tarkastelemaan Esa Muotkan agilityrataa ja aika nopeasti totesin sen melko vaativaksi. Tai lähinnä pitkäksi ja vaikeasti muistettavaksi. Odotellessa yritin koota itseni ja kaivaa paremman asenteen tekemiseen. Päätin, etten mieti liikoja vaan mennään pitämään radalle hauskaa niin kuin aina ennenkin ja katsotaan mitä tulee. Ekan radan jäljiltä odotukset ei olleet kovinkaan korkealla. Sumi yritti taas temppuilla lähdössä, mutta maltoin mieleni ja odotin niin kauan kunnes se alkoi rauhoittumaan. Ja kyllä, se pysyi! Valitettavasti vain kolmantena esteenä ollut putken pää ei jostain syystä Sumille hahmottunut ja se meni vetämään siitä ohi hakeutuen väärään päähän eli taas hylky kolmannelta esteeltä. Putki oli siis puomin alla ja sille oli täysin suora linja esteiltä 1 ja 2, mutta jostain syystä Sumi ei sitä löytänyt, en tiedä vedinkö itse jo liikaa pois päin vai oliko putki niin hämärässä kohtaa ettei Sumi nähnyt sitä kunnolla.

Rataantutustumisessa olin varma että hyllytetään useammassakin kohtaa, putken kauempaan päähän viennit (radalla x2), putki/puomi -erottelut ja tiukat valssit kun eivät lukeudu meidän vahvuuksiin. Yllättäen kuitenkin selvittiin loppuradasta, eli siis esteeltä kolme eteen päin, varsin mallikkaasti! Vedettiin oikeasti täysillä loppuun asti, ihan eri asenteella kuin tavallisesti kisoissa. Ja Sumppu kulki hienosti, oli todella hyvin mukana ja lähti ohjaukseen, ihan eri koira kuin ekalla radalla! Vaikka todellisuudessa suurempi muutos tapahtui varmastikin omassa ohjaamisessani eikä niinkään koirassa, en antanut Sumille tilaisuutta hakeutua väärille esteille ja olin sen verran edellä että ehdin viedä sen oikeaan suuntaan. Tai siltä se ainakin tuntui, olisi ollut kiva saada tämä rata videolle.


Helsinki 03.06.2014, HAU

Tuomari Esa Muotka

A-agilityrata

HYL

Mitä tästä opimme, jatkossa vedetään kisoissakin täysillä eikä varota ja varmistella! Annekin itseasiassa totesi viime treeneissä, ettei meidän meno näyttänyt niin hyvältä kuin yleensä, koska mulla itsellä oli käsijarru päällä. Nyt siitä on vain päästävä eroon! Saatiin muutenkin lista asioita, joita kesän aikana pitäisi treenata, mm. nuo putken kauempaan päähän viennit, liikkeestä irrottautuminen kontakteilla (valssit & persjätöt), heittopalkat putkien jälkeen (hakeutuu liikaa käteen) ja putkijarrut vahvemmiksi.


Kuvat on viime viikkoiselta lenkiltä Laajasalosta, kun käytiin Riikan kanssa tutustumassa Kruunuvuoren hylättyihin huviloihin.