ROPpikoira, mätsäri ja Nääsin aksakoulutus

Roppikoira :)

Senna aloitti kevään näyttelyturneen toissa viikonloppuna Kerimäellä ja paljoa paremmin ei olisi voinut mennä! Tuomari jakoi melko paljon H:ta ja EH:ta, olisiko 9 koirasta vain kolme saanut ERI:n. Senna oli vetskunarttuna luonnollisesti viimeisenä arvosteluvuorossa ja tuomaripöydän edessä seistessä ei ollut ehkä se itsevarminolo, varsinkaan kun kuulin sanelusta sanat "maksimikokoinen" ja "kuivunut pää". Ööh. Hämmennys olikin melkoisen suuri, kun tuomari totesi kehäsihteerille "ja se saa kaiken" ja sen jälkeen kysyi multa "kelpaako serti?". No tottahan toki! Seuraavaksi mulle lykättiin pino ruusukkeita käteen ja poseerattiin Sennan kanssa tuomarin vieressä kameralle. Mites tässä näin kävi?! Senna sai siis erinomaisen ja ainoana lagottona SA:n, eli näin ollen se sai myös SERTin, oli ROP-veteraani ja ROP!! Ei ollenkaan hullumpi saavutus 12-vuotiaalta :). Itseasiassa Sennan ikään nähden hyvä kunto taisikin olla yksi syy siihen, miksi tuomari halusi Sennan palkita sen lisäksi että tykkäsi muutenkin kevyemmästä tyypistä. Tuomari nimittäin totesi kysyttyään Sennan ikää arvostelun alussa, että "sehän on sitten ihan oikea veteraani, eikä mikään 8 vuotta ja 3 päivää" :D. 

Kerimäki RN 02.04.2016

Tuomari Elena Ruskovaara

Wildfinn Aleksiina ERI1 SA PN1 SERT ROP ROP-vet

"12 v. Mittasuhteiltaan hyvä. Hyvä solakka runko ja kohtuulliset kulmaukset. Pää vaikuttaa jo kuivuneelta ja kapealta. Pitkähkö kuono. Maksimikoko. Ikään nähden hyvä karva ja oikein asettunut häntä. Liikkuu sujuvasti ja yhdensuuntaisesti."

Lauantaina käytiin koko porukalla treenaamassa Racinel -areenalla järjestetyssä mätsärissä. Tulokset näytti erittäin siniseltä:
 

Senna veteraanien SIN1

Sumi veteraanien SIN2

Hilja isojen aikuisten SIN3

Nesi pienten aikuisten SIN, ei sijoitusta
 

Senna siis jatkoi voittoputkeaan hienolla ja innokkaalla esiintymisellä, sai taas kehuja hyvästä kunnosta ja hämmästelyjä miten sillä voi edelleen olla kaikki hampaat suussa :D. Sumi kävi pitkästä aikaa treenaamassa näyttelyjuttuja, vähän turhan paljon kierroksia pikkukoiralla, mutta kykeni silti esiintymään ihan ok hyvin. Nesiltä sujui seisominen ja pöydällä kopelointi todella hyvin, mutta liikkuminen ei... Harjoiteltiin vielä ennen kehää ja se meni hyvin, mutta kehässä Nesi luuli vissiin olevansa kenguruitten mätsärissä :P. Sinisten kehään tsempattiin ja Nesi oli super kiltisti ja niin kovin hieno, mutta eipä sillä tuomaria enää hurmattu. Hyvää treeniä kuitenkin :). 

Sumi, Hilja ja Nesi kävivät myös makkaransyöntikilpailussa. Nesin suoritus kariutui maisteluun, mikä olikin vähän arvattavissa... Ehkä maailman ennakkoluuloisin pikkuperro jonka täytyy ensin maistella ennen kuin voi todeta että tarjottu ruoka on oikeasti hyvää :D. Tosin, tällä logiikalla se käy läpi ihan kaiken muunkin, kävyt, puunpalaset, nenäliinat, lelut, kivet... Siis ihan kaiken mitä vain voi maistaa! Rasitus. Noh, Hilja ja Sumppu olivat paremmin kartalla makkaransyönnistä, Sumin aika oli luokkaa 5.75 sek ja Hiljan aika hieman reilut 6 sek. Voitto meni eräälle lagottopennulle, jonka aika oli jotain alle 4 sek!

Mätsärikaverikuva, Hilja ja Nesi!

Vaikka Sumppu kävi tänään mätsärissä treenaamassa, niin aiemmista suunnitelmista poiketen sen viralliseen näyttelyyn osallistuminen lykkääntyykin syksymmälle. En uskaltanut vielä ilmoittaa sitä Spankkuliiton II-erikoisnäyttelyyn, vaikka se olisi ollut lähellä ja tutulla kentällä. Sumin turkki on nimittäin vielä aika onneton, se ei ole kasvanut niin nopeasti kuin oletin ja kiharat loistavat poissaolollaan. Voi olla, että se olisi toukokuun alussa näyttänyt jo ihan hyvältä tai sitten ei. 
 

  

Nesin kanssa osallistuttiin pääsiäisenä Tamskin hallilla järjestettyyn Hanna Hyvärisen rytmitysseminaariin. Saadessani radan etukäteen sähköpostiin mietin jo, että olikohan sittenkään hyvä idea ilmoittaa Nesiä vielä oikeaan agilitykoulutukseen kun eihän se osaa vielä oikein mitään. Ja jos rehellisiä ollaan, niin vielä Nesin ensimmäisen treenisession jälkeenkin kävi mielessä vaihtaa koiraa, mutta päätin että suunta on vain ylös päin ja se kannatti! Sähläävästä ja kierroksilla käyvästä pikkuperrosta kuoriutui varsin pätevä aksakoiran alku, joka alkoi oikeasti toimia niin kuin pitäisi! Mehän ollaan tähän asti tehty lähinnä vain suoria pätkiä, helppoja linjoja, irtoamista ja yritetty siten vahvistaa estefokusta. Nesi ei siis ole ennen joutunut juurikaan kiinnittämään huomiota mun liikkeeseen tai ohjaukseen, eikä mun sen puoleen ole tarvinnut miettiä miten oikeasti ohjaisin nimenomaan Nesiä jotta saisin sen toimimaan haluammallani tavalla. Monta kertaa oli mielessä, miten helppoa Sumin kanssa on tehdä töitä radalla, kun koiransa oikeasti tuntee. Tietää milloin pitää hidastaa ja milloin voi kääntyä, jotta koira vielä suorittaa esteen mutta kääntyy samalla sujuvasti. Tai miten paljon pitää kiihdyttää, jotta ehtii tehdä suunnittelemansa ohjaukset. Ja huomasi senkin, miten kokematon sitä on ohjaajana, kun on aiemmin ohjannut vain yhtä aksakoiraa, joka on oppinut lukemaan nimenomaan mun liikettä ja antamaan niin kovin paljon anteeksi virheitä. 

Ei siis ihan helpot lähtökohdat aloittaa uuden koiran kanssa, mutta Nesi kyllä loppuen lopuksi yllätti pätevyydellään. Saatiin toisessa sessiossa todella hyviä onnistumisia, irtoamisia esteille, tiukkoja käännöksiä ja ohjaukseen mukaan lähtemistä. Ehkä hieman kokeneemman koiran kanssa olisi saanut enempi irti rytmitys-teemasta, mutta toisaalta tuo teki nimenomaan mun ja Nesin yhteistyölle todella hyvää. Lisäksi Hannalta saatiin vinkkejä jatkoa ajatellen, tärkeimpänä se että Nesin kanssa treenit pitää suunnitella aina alusta loppuun asti huolella. Mitä tekee, millaisissa osissa ja miten monta toistoa. Treenin tulee olla hallittu kokonaisuus, jotta Nesi ei pääse missään vaiheessa riekkumaan, turhautumaan ja rallattelemaan omiaan. Lisäksi Hanna kehotti lisäämään irtoamistreeniin myös kääntymisiä ja rytmitystä, jotta Nesi oppisi vähitellen lukemaan mun liikettä ja kokoamaan itsensä käännöksiin. Kaiken kaikkiaan koulutuksesta jäi siis todella positiivinen fiilis :).

Ville Liukan agilitykoulutus 08.03.2015

Pääsimme lyhyellä varoitusajalla osallistumaan Keravan Agility Teamin järjestämään agilitykoulutukseen, jossa kouluttajana toimi MM-kisoissakin Suomea edustanut Ville Liukka. Treeniaikaa oli mukavasti, ryhmässä treenasi 8 koirakkoa ja aikaa oli 4 tuntia. Aluksi tutustuimme itsenäisesti rataan, minkä jälkeen kävimme yhdessä läpi joitakin kohtia. Ennen ensimmäisen koiran suoritusvuoroa saimme vielä ohjeet treenien lomassa tehtäviin fysiikkatreeneihin, joista taisin unohtaa puolet jo heti kättelyssä :D. Suoritusjärjestys oli mini-medi-maksi ja jokainen pääsi tekemään radalla kaksi sessiota. Yhdessä medi- ja maksiohjaajien kanssa aloitettin fysiikkatreenillä, oli varsin hauskaa ja mielenkiintoista! 

Itse rata oli aika ristiriitainen, toisaalta ihan hirveä ja toisaalta todella kiva. Hirveä siksi, että se oli profiililtaan todella nopea. Koira sai juosta satalasissa, kun ite piti keskittyä koko ajan ohjaamiseen ja olemaan ajoissa. Kiva siksi, että parempaa kisatreeniä saa hakea! Joutui oikeasti laittamaan töppöstä toisen eteen samalla kun keskittyi ohjaamiseen ja rytmitykseen. Huh! Meille eniten vaikeuksia tuotti pätkä 15-18. Ei Sumi kovin montaa kertaa A:lle ehtinyt karata, ei sen jälkeen kun tein selkeän putkijarrun 16-putkelle. Ongelma oli se, että putkijarrun vuoksi jäin jälkeen ja koira pinkoi metrien päässä. 17-putken Sumi tajusi hakea vielä varsin mallikkaasti, mutta tuo 18-takaakierto... Juu ei. Ei mitään toivoa ehtiä. Ennen ensimmäisen session päättymistä kokeiltiin vielä pari kertaa pelkkä 17-18 väli sylkkärillä, mikä toimi ihan jees kun olin lähellä ja vauhtia ei ollut niin paljoa. Heti toisen session aluksi tökättiin tikulla jäätä ja otettiin koko pätkä 15-18. Ja sehän toimi!!! Vaikka olin kaukana, Sumi haki putken ja se lähti sylkkärillä takaa-kiertoon, jipiiii!!! Ehkä yksi suurimmista onnistumisen kokemuksista pitkään aikaan. Oli kuulemma näyttänytkin hienolta, jes!

Yleisilmeeltään meidän tekeminen oli kuitenkin aika sähläämistä, oltaisiin pystytty parempaankin. Lisäksi tuntui ettei omat jalat liiku minnekään, Sumi kulki ihan kamalan lujaa ja itseltä loppui viime hetkillä kunto ihan kesken. Ainakin oli treenien päätteeksi kaikkensa antanut fiilis, jos ei muuta! En tiedä painoiko fysiikkatreenikin vähän alla, ehkä.


Tässä vielä joitakin yksittäisiä huomioita koulutuksesta, lähinnä siitä miten Ville asiat tekee:


-treenit 1-2 krt/vko (sis. kisat!)

-syyskausi tekniikkaa, kevät kisanomaista

-tekniikka opetellaan erikseen, kisatreenit erikseen

 -> kisatreeneissä AINA täysiä ja kisanomaisesti alusta loppuun (vauhti!)

-80% treenisuorituksista/radasta oltava onnistunutta (osa koirista vaatii enemmän)

-koira menee aina täysiä, omalla kehonkielellä kerrotaan milloin ja minne käännytään

-käsi kertoo minne mennään, rintamasuunta minne seuraavaksi 

-ero lähetyksissä takaakiertoon ja irtoamiseen

 -> normi irtoamisessa saman puolen käsi & jalka eteen -> koiralle merkki siitä että jatketaan täysillä eteen päin

 -> takaakierroissa vastakkainen käsi & jalka -> merkki koiralle takaakierrosta

 -> lisäksi erottelu milloin käännytään siivekkeen ympäri (vastakkainen käsi) ja milloin hypätään ristiin (koiran puoleinen käsi)

-vastakäännös tietyissä tilanteissä välttämätön, joissakin riski että tulee esteestä ohi (peruskäännös/sylkkäri varmempi)

 -> riippuu myös koirasta

Ville korosti myös paljon sitä, että vaikka hän tekee itse jonkin asian tietyllä tavalla, niin joku toinen kouluttaja saattaa tehdä saman asian täysin toisella tapaa. Jokaisen pitäisikin koulutuksissa käydessään tunnistaa ja valkata ne jutut, mitkä omalla koiralla toimii eikä orjallisesti noudattaa kouluttajan jokaista sanaa saatika mennä seuraavalle kouluttajalle sanomaan "mutta kun se ja se sano niin ja näin" mikäli neuvot eroavatkin edellisen kouluttajan neuvoista. Kaikkea voi kokeilla ja neuvoja kuunnella, mutta käyttöön valkataan ne itselle ja omalle koiralle parhaiten sopivat jutut :). 

Oppia hakemassa

Syyskuussa kävimme kahdessa agilitykoulutuksessa, Tampereen Pikkukoirien järjestämässä Sanna Lehtosen koulutuksessa SDP:llä ja Jenna Caloanderin koulutuksessa AST:llä Espoossa. 

Sanna Lehtosen koulutuksessa (07.09.2014) teimme useampaa lyhyttä radan pätkää ja keskityimme perusohjaustekniikoiden eli persjättöjen, valssien ja takaaleikkausten hiomiseen. Ratojen välissä käytimme runsaasti aikaa keskusteluun ryhmän ja kouluttajan kesken, mikä oli varsin antoisaa! Kokonaisuudessaan koulutuksessa keskityttiinkin paljon perusasioihin ja niiden toimimiseen kisatilanteissa. Vähän keskustelimme myös kisaamisen psyykkisestä puolesta ja tavoitteiden asettamisesta kisa- ja treeniradoille. Sen sijaan vaikeat ja erikoisemmat ohjauskuviot eivät kuuluneet koulutuksen sisältöön. Tein koulutuksesta yksinkertaiset muistiinpanot parin päivän viiveellä:

-Perusojaustekniikat (valssit, persjätöt, takaaleikkaukset) ja rytminvaihdokset riittävät

-Rytmitys: ohjaaja kiihdyttää 

-> koira etenee hidastamatta kunnes ohjaaja tekee rytmin muutoksen 

-> ohjaajan vauhdin hidastuminen merkki koiralle suunnanvaihdosta

-Agilityssa ei jaeta tyylipisteitä vaan voittaja on se joka suorittaa kaikki esteet oikein ja oikeassa järjestyksessä kaikista nopeiten

-"Hienojen" ohjaustekniikoiden viljely radalla on siis suurimmaksi osaksi turhaa, joskin tietyissä tapauksissa toimivia

-Koiran palkkauksesta: ns. "kuollut palkka", kun esteen jälkeen on tarkoitus kääntyä/hidastaa koiran vauhtia ja lentävä/liikkuva palkka, kun tarkoituksena on jatkaa suoraan hidastamatta

-Palkkaus virheen jälkeen: jos koiran virhe -> ei palkkaa, jos ohjaajan virhe -> palkka, jos et tiedä kumman virhe -> jatka virheen jälkeen parin esteen verran ja palkkaa onnistuneesta suorituksesta

-Kokeneenkin koiran kanssa kannattaa tehdä helppoja irtoamisharjoituksia ja palkata niistä heitettävällä lelulla 

-> vahvistaa koiran perusosaamista ja on koiran mielestä hauskaa -> VAUHTI!

-Kisaamisesta & treenaamisesta: sama asenne kisoihin ja treeneihin

Jenna Caloanderin koulutuksessa (20.09.2014) teimme sopivan haastavaa 21 esteistä rataa, mikä sisälsi monipuolisesti erilaisia ohjauskuvioita. Treenit vedettiin läpi yhdessä sessiossa ja rata muutamassa osassa. Alkua jännitin hieman ts. esteitä 4-6, mutta 5-hypyn leijeröinti puomin takaa onnistuikin vallanmainiosti! Sen sijaan eniten vaikeuksia tuotti 10-kepeille vienti, alkuunsa Sumi sujahti putkeen ja sen jälkeen olin monella toistolla liian myöhässä enkä ehtinyt lähettämään Sumia kepeille kunnolla. Jennan hyvillä vinkeillä tästä kuitenkin selvittiin! Loppuradasta ei ollut kovin suuria ongelmia, 14-kepeille treenattiin tiukkaa pakkovalssia ja parin toiston jälkeen se alkoi sujumaan mukavasti. 16-hypylle tehtiin poispäinkäännös, mistä saatiin Jennalta kehuja! Kysyi miten se on Sumille opetettu kun kääntyy niin kivasti :). Kouluttajana Jenna oli muutenkin todella kannustava ja mukava, mutta kuitenkin vaativa ja neuvoi kaiken loppuun asti huolella & selkeästi.  Sumi sai myös kehuja vauhdistaan ja asenteestaan, lisäksi Jenna kyseli treenien lomassa meidän agilitytaustoista, tulevaisuuden suunnitelmista ja ihmetteli miten ollaan vasta kakkosissa kun Sumin teknisenosaamisen puolesta voitaisiin jo hyvinkin kisata kolmosissa. Kaiken kaikkiaan tykkäsin Jennan koulutuksesta todella paljon, pakko päästä pian uudestaan!

Näiden koulutusten lisäksi ollaan käyty nyt lokakuun puolella kahdesti Annen treeneissä ja kerran HSKH:n tehiskouluttaa -teematreeneissä harjoittelemassa serpentiiniä ja välistävetoja. Säännöllisten ohjattujen treenien puuttuessa päädyin myös ottamaan syksyksi paikan AKK:n (eli ainejärjestömme alakerhon) treeniryhmään, jossa kouluttajana toimii Dea Ivanov ja treenit ovat aina keskiviikkoisin Purinalla. Todelliset yötreenit, joka toinen viikko 21-22 ja joka toinen 22-23 eli kotona olemme siinä puolenyön tienoilla ;).