ROPpikoira, mätsäri ja Nääsin aksakoulutus

Roppikoira :)

Senna aloitti kevään näyttelyturneen toissa viikonloppuna Kerimäellä ja paljoa paremmin ei olisi voinut mennä! Tuomari jakoi melko paljon H:ta ja EH:ta, olisiko 9 koirasta vain kolme saanut ERI:n. Senna oli vetskunarttuna luonnollisesti viimeisenä arvosteluvuorossa ja tuomaripöydän edessä seistessä ei ollut ehkä se itsevarminolo, varsinkaan kun kuulin sanelusta sanat "maksimikokoinen" ja "kuivunut pää". Ööh. Hämmennys olikin melkoisen suuri, kun tuomari totesi kehäsihteerille "ja se saa kaiken" ja sen jälkeen kysyi multa "kelpaako serti?". No tottahan toki! Seuraavaksi mulle lykättiin pino ruusukkeita käteen ja poseerattiin Sennan kanssa tuomarin vieressä kameralle. Mites tässä näin kävi?! Senna sai siis erinomaisen ja ainoana lagottona SA:n, eli näin ollen se sai myös SERTin, oli ROP-veteraani ja ROP!! Ei ollenkaan hullumpi saavutus 12-vuotiaalta :). Itseasiassa Sennan ikään nähden hyvä kunto taisikin olla yksi syy siihen, miksi tuomari halusi Sennan palkita sen lisäksi että tykkäsi muutenkin kevyemmästä tyypistä. Tuomari nimittäin totesi kysyttyään Sennan ikää arvostelun alussa, että "sehän on sitten ihan oikea veteraani, eikä mikään 8 vuotta ja 3 päivää" :D. 

Kerimäki RN 02.04.2016

Tuomari Elena Ruskovaara

Wildfinn Aleksiina ERI1 SA PN1 SERT ROP ROP-vet

"12 v. Mittasuhteiltaan hyvä. Hyvä solakka runko ja kohtuulliset kulmaukset. Pää vaikuttaa jo kuivuneelta ja kapealta. Pitkähkö kuono. Maksimikoko. Ikään nähden hyvä karva ja oikein asettunut häntä. Liikkuu sujuvasti ja yhdensuuntaisesti."

Lauantaina käytiin koko porukalla treenaamassa Racinel -areenalla järjestetyssä mätsärissä. Tulokset näytti erittäin siniseltä:
 

Senna veteraanien SIN1

Sumi veteraanien SIN2

Hilja isojen aikuisten SIN3

Nesi pienten aikuisten SIN, ei sijoitusta
 

Senna siis jatkoi voittoputkeaan hienolla ja innokkaalla esiintymisellä, sai taas kehuja hyvästä kunnosta ja hämmästelyjä miten sillä voi edelleen olla kaikki hampaat suussa :D. Sumi kävi pitkästä aikaa treenaamassa näyttelyjuttuja, vähän turhan paljon kierroksia pikkukoiralla, mutta kykeni silti esiintymään ihan ok hyvin. Nesiltä sujui seisominen ja pöydällä kopelointi todella hyvin, mutta liikkuminen ei... Harjoiteltiin vielä ennen kehää ja se meni hyvin, mutta kehässä Nesi luuli vissiin olevansa kenguruitten mätsärissä :P. Sinisten kehään tsempattiin ja Nesi oli super kiltisti ja niin kovin hieno, mutta eipä sillä tuomaria enää hurmattu. Hyvää treeniä kuitenkin :). 

Sumi, Hilja ja Nesi kävivät myös makkaransyöntikilpailussa. Nesin suoritus kariutui maisteluun, mikä olikin vähän arvattavissa... Ehkä maailman ennakkoluuloisin pikkuperro jonka täytyy ensin maistella ennen kuin voi todeta että tarjottu ruoka on oikeasti hyvää :D. Tosin, tällä logiikalla se käy läpi ihan kaiken muunkin, kävyt, puunpalaset, nenäliinat, lelut, kivet... Siis ihan kaiken mitä vain voi maistaa! Rasitus. Noh, Hilja ja Sumppu olivat paremmin kartalla makkaransyönnistä, Sumin aika oli luokkaa 5.75 sek ja Hiljan aika hieman reilut 6 sek. Voitto meni eräälle lagottopennulle, jonka aika oli jotain alle 4 sek!

Mätsärikaverikuva, Hilja ja Nesi!

Vaikka Sumppu kävi tänään mätsärissä treenaamassa, niin aiemmista suunnitelmista poiketen sen viralliseen näyttelyyn osallistuminen lykkääntyykin syksymmälle. En uskaltanut vielä ilmoittaa sitä Spankkuliiton II-erikoisnäyttelyyn, vaikka se olisi ollut lähellä ja tutulla kentällä. Sumin turkki on nimittäin vielä aika onneton, se ei ole kasvanut niin nopeasti kuin oletin ja kiharat loistavat poissaolollaan. Voi olla, että se olisi toukokuun alussa näyttänyt jo ihan hyvältä tai sitten ei. 
 

  

Nesin kanssa osallistuttiin pääsiäisenä Tamskin hallilla järjestettyyn Hanna Hyvärisen rytmitysseminaariin. Saadessani radan etukäteen sähköpostiin mietin jo, että olikohan sittenkään hyvä idea ilmoittaa Nesiä vielä oikeaan agilitykoulutukseen kun eihän se osaa vielä oikein mitään. Ja jos rehellisiä ollaan, niin vielä Nesin ensimmäisen treenisession jälkeenkin kävi mielessä vaihtaa koiraa, mutta päätin että suunta on vain ylös päin ja se kannatti! Sähläävästä ja kierroksilla käyvästä pikkuperrosta kuoriutui varsin pätevä aksakoiran alku, joka alkoi oikeasti toimia niin kuin pitäisi! Mehän ollaan tähän asti tehty lähinnä vain suoria pätkiä, helppoja linjoja, irtoamista ja yritetty siten vahvistaa estefokusta. Nesi ei siis ole ennen joutunut juurikaan kiinnittämään huomiota mun liikkeeseen tai ohjaukseen, eikä mun sen puoleen ole tarvinnut miettiä miten oikeasti ohjaisin nimenomaan Nesiä jotta saisin sen toimimaan haluammallani tavalla. Monta kertaa oli mielessä, miten helppoa Sumin kanssa on tehdä töitä radalla, kun koiransa oikeasti tuntee. Tietää milloin pitää hidastaa ja milloin voi kääntyä, jotta koira vielä suorittaa esteen mutta kääntyy samalla sujuvasti. Tai miten paljon pitää kiihdyttää, jotta ehtii tehdä suunnittelemansa ohjaukset. Ja huomasi senkin, miten kokematon sitä on ohjaajana, kun on aiemmin ohjannut vain yhtä aksakoiraa, joka on oppinut lukemaan nimenomaan mun liikettä ja antamaan niin kovin paljon anteeksi virheitä. 

Ei siis ihan helpot lähtökohdat aloittaa uuden koiran kanssa, mutta Nesi kyllä loppuen lopuksi yllätti pätevyydellään. Saatiin toisessa sessiossa todella hyviä onnistumisia, irtoamisia esteille, tiukkoja käännöksiä ja ohjaukseen mukaan lähtemistä. Ehkä hieman kokeneemman koiran kanssa olisi saanut enempi irti rytmitys-teemasta, mutta toisaalta tuo teki nimenomaan mun ja Nesin yhteistyölle todella hyvää. Lisäksi Hannalta saatiin vinkkejä jatkoa ajatellen, tärkeimpänä se että Nesin kanssa treenit pitää suunnitella aina alusta loppuun asti huolella. Mitä tekee, millaisissa osissa ja miten monta toistoa. Treenin tulee olla hallittu kokonaisuus, jotta Nesi ei pääse missään vaiheessa riekkumaan, turhautumaan ja rallattelemaan omiaan. Lisäksi Hanna kehotti lisäämään irtoamistreeniin myös kääntymisiä ja rytmitystä, jotta Nesi oppisi vähitellen lukemaan mun liikettä ja kokoamaan itsensä käännöksiin. Kaiken kaikkiaan koulutuksesta jäi siis todella positiivinen fiilis :).

Tulkoon tuulet

Huhheijaa tätä päivitystahtia! Oikeesti kesä on mennyt kuin siivillä, ei voi muuta sanoa. Jos yrittäisi taas tiivistää kaiken viimeisen 2 kk ajalta edes jotenkin. 

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna suunnattiin Nesin kanssa Agirotuun seuraamaan sunnuntain joukkuekisoja. Kisaamaassa oli useampi Caraydan -joukkue ja näin ollen paikalla oli myös useampi Nesin sukulaiskoira :). Oli todella mukava tavata Caraydan -jengiä, paljon uusi koiria ja ihmisiä! R-pentueesta oli myös kivasti pentuja paikalla, Nesin lisäksi veljet Robin, Sulo, Mauri ja Töpö :).  

Nesi, Robin, Töpö ja Sulo

Toisena viikonloppuna (10.-12.7.) huristeltiin Kaarinaan Suomen Lagottoklubin kesäpäiville - minä ja Senna jo peräti kymmenettä kertaa! Lagottoporukasta on vuosien saatossa tullut sen verran tärkeä ettei tuolta yksinkertaisesti osaisi olla poissa :). Me saatiin onneksi koirien kanssa oma huone ja yleiset tilat jaettiin Pauliinan & äitinsä kanssa, joten oli tuttuja ympärillä ja koirat saivat häärätä varsin vapaasti :D. Perjantai-ilta meni pitkälti majoittuessa ja jonkin aikaa oltiin myös porukalla rannassa. Sumi ja Nesi keksivät hiekkaleikit ja kaksikolla taisikin olla varsin hauskaa..! Lauantaina kouluttelin aamupäivän agilitya, ihmisillä oli mukavasti kiinnostusta lajia kohtaan ja potentiaalisia tyyppejä löytyi! Iltapäivällä treenasin hieman omien koirien kanssa ja kuvailin trimmauskoulutuksen aikana, kunnes Kesäpäiväshown ajaksi vetäydyttiin lepäilemään. Illalla saunottiin, uitiin, grillattiin, syötiin ja juoruttiin eli kesäpäivien paras osuus :D. Sunnuntaina kisailtiin vielä leikkimielisesti rally-tokossa ja seurattiin hajutunnistusnäytöstä ennen kotiin lähtöä. Hauskaa oli, ensi vuonna taas uudestaan! Koirillakin oli hauskaa, Senna tapansa mukaan nautti vapaudesta ja rapsutuksista, Sumi oli varsin mainio tyyppi ja käyttäytyi superhienosti, ensimmäiset kesäpäivät kun se oikeasti kesti olla koko päivän toisten koirien seurassa ilman sen suurempia ahdistumisia. Nesi taas sulautui lagottoporukkaan erinomaisesti, se on niin helppo ja mutkaton tyyppi! Hurmasi ihmisiä ja koiria sekä löysi monta uutta leikkikaveria :).

Heinäkuun viimeinen viikonloppu vietettiin Viitasaaren lähistöllä Keski-Suomessa mökkeillen, käytin tuolloin kaksi lomapäivää eli reissussa oltiin yhteensä neljä päivää. Koirat menivät ekana iltana ihan sekaisin, olivat olleet ensin työpäivän ajan yksin ja sitten viisi tuntia autossa niin vähemmästäkin riemu repeää ;). Koirien mökkiloma koostui uimisesta, saunomisesta, mustikoiden syömisestä ja yleisestä riehumisesta ja hääräämisestä :D. Nesikin oppi kunnolla uimaan, lähti hakemaan lelua kauempaakin ja polski superhienosti :). Saunomaankin oppi, nökötti kiltisti ylimmällä lauteella :D. 

Elokuu toi mukanaan muutoksen tuulia ja oma aika & energia meni pitkälti asioita järjestäessä ja pohtiessa. Lagotot viettivätkin puolet elokuusta Tampereella, joten kaikenlaiset harrastelut ovat olleet nyt tauolla. Nesin kanssa on jotain puuhasteltu, alkukuusta treenattiin tokoa erästä näyttötilaisuutta varten ja loppukuusta ollaan käyty tekemässä pari kertaa agilitya, mutta aika vähällä on senkin treenit olleet. Lagottojen näyttelytreeneihin osallistuttiin alkukuusta Kelkkapuistossa ja Nesi oppi pönöttämään hienosti! On se nätti, vaikka itse sanonkin ;). Vielä kun saisi tasajalkapomput pois niin alkaisi liikkuminenkin sujumaan :D. Mätsäreissä on käyty nyt kahdesti, ensimmäisellä kertaa Vantaalla tuloksella pienten pentujen PUN4 ja toisen kerran Imatralla, jolloin matkaan lähti sininen nauha, syynä ehkäpä ne pomput ;).

Uusista tuulista lisää myöhemmin, mutta sanottakoon jo että meidän lauman löytää nykyisin Tampereelta :)

Roturace 2014

Osallistuttiin Sennan kanssa 8.6. Hyvinkäällä järjestettyyn Roturace -juoksukilpailuun, kun Sennan kasvattaja Sallis kokosi sinne kaksi kasvateistaan koostunutta joukkuetta, Wildfinn Girls ja Wildfinn Boys. Ratajuoksu on selkeästi Sennan juttu ja vieheen jahtaaminen superhauskaa! Valitettavasti meidän suoritus ei vain tällä kertaa ihan onnistunut, koska viehe pysähtyi kesken juoksun. Tai ilmeisesti se pysäytettiin tarkoituksella, koska astuin itse liian lähelle viehenarua... Ja kyllä pikkuisen harmitti! Olisi pitänyt vain pysyä paikallaan eikä liikkua mihinkään, mutta en tajunnut että naru menee niin jännästi maalialueen poikki eikä sitä myöskään erottanut hiekasta kunnolla. Vieheen pysähtyessä Senna tietenkin myös pysähtyi ja jäi katselemaan vähän ihmetellen että "mitäs nyt?" ja tuli sitten kutsusta luokse ylittäen maaliviivan. Loppuajaksi saatiin reilut 14 sekuntia. Vähän harmittaa, olisi ollut kiva saada Sennalle kunnon aika, mutta ehkä sitten ensi vuonna uudestaan jos Senna on silloin edelleen juoksukunnossa :). 

(c) Salla-Mari Kuusinen

Kokonaistuloksissa Wildfinn Girlsin sijoitus oli 34. ja Wildfinn Boysin 36. eli jäsenten välinen voitto tuli kuitenkin tytöille ;). Ja hienosti kaikki juoksivat ja suurin osa innostui jahtaamaan viehettäkin!

Lopuksi käytiin vielä turisti-Sumin kanssa pyörähtämässä Roturace Match Showssa. Näyttelyremmiä meillä ei tietenkään ollut mukana ja näyttelyjuttuja ollaan treenattu viimeksi ehkä pari-kolme vuotta sitten, mutta väliäkös sillä! Sumin esiintyminen meni vähän sinne päin, juostessa nenä veti maahan ja seisotuksessa yritti tarjota istumista. Ja tuomari ei meinannut uskoa Sumin täyttävän elokuussa seitsemän, luuli pennuksi! Kehästä poistuessa sain myös kuulla parilta kehää seuranneelta kilpakumppanilta Sumilla olevan mahtava elämänasenne, kun on ikäisekseen niin virkeä ja energinen! Ja onhan sen asenne ihan huikea, ei voi kiistää :D. Vähän jäi hämäräksi miten kehä käytännössä pyöri, mutta ilmeisesti sijoituttiin oman erämme punaisen nauhan saaneissa kolmanneksi. Palkinnoksi saatiin joku parvekekukkanen, jota ollaan nyt epätoivoisesti yritetty pitää hengissä. Pientä välikuihtumista (=viikonloppu Tampereella) lukuunottamatta se on säilynyt varsin kivasti, myös siihen nähden ettei meillä ole parveketta ja kukkanen on saanut tyytyä majailemaan keittiön pöydällä :D. Ja kyllä, en tiedä kasveista mitään.

(c) Vanhaenglanninlammaskoirat ry.

Aktiivista meininkiä

Sunnuntain ohjelmaan kuului Tamskin match show Hakametsän jäähallilla, jonne mukaan lähti tällä kertaa ainoastaan Senna. Pääsiäisenä Sennaa jostain syystä jänskätti mätsärissä kovasti, mutta nyt se oli onneksi taas oma itsensä ja esiintyi reippaasti! Ehkei sen liikkuminen kehässä ole vieläkään sitä parasta mahdollista, sen tulisi olla paljon ryhdikkäämpi, mutta ainakin parempaan suuntaan ollaan menossa. Tuomari ei kuitenkaan tainnut täysin vakuuttua Sennasta, kun tulokseksi tuli punaisten veteraanien neljäs. Veteraaneja ei siis ollut kuin seitsemän ja neljä niistä sai punaisen nauhan ;). Mätsärin jälkeen käytiin pikaisesti kotona, napattiin Sumi mukaan ja suunnattiin pikkukoiralenkille Hervantaan.

Tänään ohjelmassa piti olla agilitya heti aamusta, mutta suunnitelmat muuttui kun suunnattiinkin Hellun & Syken kanssa Niihamaan tokoilemaan, jäljestämään ja lenkkeilemään. Tehtiin lyhyet ja ytimekkäät treenit eikä lenkkikään ollut mikään hirmuisen pitkä, mutta aikaa vierähti kuitenkin kolmisen tuntia... Hups! Tehtiin ensin Sennalle ja Sykelle jäljet pellolle, joskaan en ollut varautunut aloittamaan Sennan jälkitreenejä vielä tänään, joten jäljestä tuli ruhtinaalliset 12 m pitkä kun namit loppui kesken... Noo, parempi sekin kuin ei mitään! Ensi kerralla tehdään sitten pidempi :D. Senna jäljesti kyllä hyvin ja muisti mistä on kyse, mutta jälki vain loppui ennen kuin lagotto ehti päästä nenänsä kanssa kunnolla vauhtiin. 

Jälkien vanhetessa tehtiin hieman tokoa, Senna aloitti tekemällä ruutua, noutoa ja luoksaria pysäytyksellä. Ruutua tehtiin namipalkalla ja se oli ihan jees, mutta todettiin että jatkossa voisi treenata kosketusalustalla ja apuohjaajan kanssa, joka palkkaisi Sennan pallolla. Sennalle on alunperin opettu ruutu kosketusalustalla, mutta koska palkkaaminen oli hidasta namipalkalla (Senna ei silloin vielä palkkaantunut pallosta niin hyvin kuin nykyisin), niin vaihdettiin namialustaan. Mutta namialustakaan ei ole ollut pidemmän päälle toimiva, koska se aiheuttaa ylimääräistä nuuskimista ja namien etsintää. Eli jatkossa kosketusalusta + pallo ja vain joskus harvoin vahvistetaan namialustalla. Nouto oli myös ok, mutta Sennan tapaan aika konemainen suoritus. Tähän yritetään jatkossa saada intoa lisää, olisi hyvä jos Sennan saisi palkkaantumaan jo itse noudosta. Luoksetulo puolestaan hajoaa nyt vähän käsiin, kun sekä luoksetulo että pysäytys ovat liian hitaita. Pitäisi tehdä molempia erikseen ja vaatia kerralla vain toista, joko nopeaa luoksetuloa tai nopeaa pysähdystä. Nyt täytyisi vain oikeasti tehdä se kunnon treenisuunnitelma ja alkaa treenaamaan joka päivä. Tai edes joka toinen!

Sumpun kanssa tehtiin kevyemmät treenit, ainoastaan seuraamista ja noutoa, sekä niiden välissä lelunvaihtoleikkiä. Seuraaminen oli suurimmaksi osaksi ihan kivan tuntuista ja ilmeisesti myös melko hyvän näköistä, mitä Sumi nyt hieman meinasi kytätä kättä ja pomppia, mutta hyppiminen loppui kun tajusin itse ottaa lyhyempää askelta. Noudossa ei oikeastaan mitään suurta huomautettavaa. Sumin nouto on siis siinä pisteessä, että into kapulaa kohtaan on kova, oikea ote ei vielä mitenkään hirveän varma ja kapulan se tuo hyvin muttei osaa tulla sen kanssa vielä sivulle. Tuota kapula suussa sivulletuloa täytyisi alkaa nyt seuraavaksi treenata. Kokonaisuudessaan Sumi taisi tehdä porukan parhaat treenit, joskin siltä yleensä vaaditaankin vähiten ja tarkkuus on "vähän sinne päin".

Illalla lähdetään korkkaamaan agilityn kesäkausi, ensimmäiset ohjatut treenit ovat tosin vasta viikon päästä, mutta mennään porukalla treenaamaan omatoimisesti jo nyt. Kivaa kun meillä on pieni, aktiivinen ja suurimmaksi osaksi myös aiemmilta kesiltä tuttu treeniporukka :).

Toukokuu saapui

Viime viikonloppu meni mukavasti Vantaalla Hellun & Syken kanssa. Perjantaina tehtiin parin tunnin lenkki Paloheinässä, ja ilmeisesti myöhäisestä ajankohdasta johtuen saatiin lenkkeillä kaikessa rauhassa ja kuunnella lintujen viserrystä. Lauantai puolestaan vierähti AKK:n mätsärissä, joka oli kaikin puolin onnistunut tapahtuma. Match Shown jälkeen kävimme vielä Viikissä lenkillä ennen Vantaalle paluuta. Sunnuntai oli lepopäivä koirille, kun suuntasimme päiväksi keskustaan ja illalla matkattiin Tampereelle. Kiva viikonloppu hyvässä seurassa siis :).

Alkuviikko keskityttiin enimmäkseen lenkkeilyyn, mutta loppuviikosta päästiin myös treenaamisen makuun. Torstaina oli Harri Huittisen ohjaustekniikkakurssin ensimmäinen kerta ja perjantaiaamuna käytiin vielä treenaamassa samoja asioita omatoimisesti. Sumin toiset hakutreenit oli tänään, niistä tarkemmin myöhemmin! Tokoa ei olla juurikaan treenattu, täytyisi nyt ryhdistäytyä ja väsätä Sennalle treenisuunnitelma, Sumillekin ehkä joku kevennetty versio. Samoin jälkitreenit ajattelin aloittaa Sennan kanssa, tavoitteena tehdä ja ajaa yksi jälki/viikko, saa nähdä miten onnistuu...!  

Niin kuin kuvasta näkyy, Sumi pääsi tällä viikolla eroon karvoistansa ja Sennaa odottaa sama kohtalo lähipäivinä. On tuo lyhyt turkki vain niin helppo, ei lähde risut & oksat metsästä mukaan ja peseminen on varsin vaivatonta kun turkki kuivuu hetkessä :). Koirat saivat myös punkkipannat kaulaansa sen jälkeen kun löysin Sumista parin päivän sisällä yhteensä kuusi punkkia!! Meillä ei ole aiemmin juuri punkkeja ollut, tiedä sitten mistä nuo nyt ovat ilmestyneet :(. Sennasta en punkkeja kovasta etsinnästä huolimatta ole löytänyt.

Sitä sun tätä

Blogi laahaa taas pahasti jäljessä, mutta tässä hieman pääsiäistouhuja :).

Perjantai 6.4

Pitkänäperjantaina kävimme pitkästä aikaa Match Showssa Hakametsän jäähallilla. Sennan sain ilmoittaa veteraaneihin, vaikka se onkin vielä "alaikäinen" ja Sumi esiintyi isoissa aikuisissa. Senna sai punaisen nauhan ja sijoittui viidenneksi, Sumille sininen nauha eikä sijoitusta, joskin tuomari valitsi Sumin noin kymmenen parhaan joukkoon 24 sinisen nauhan saaneen joukosta.

Lauantai 7.4

Lauantaina osallistuimme Sumin kanssa Tampereen Pikkukoirien järjestämään Elina Jänesniemen agilitykoulutukseen Sport Dog Parkilla. Treenasimme mölli-ykkösten ryhmässä eli keskityimme aikalailla perusjuttuihin, mikä sopikin meille todella hyvin. Ihan aluksi tutustuttiin rataan itsenäisesti, minkä jälkeen Elina kävi sen vielä meidän kanssa läpi. Joihinkin kohtiin saatiin ohjauskuviot valmiina ja joissakin kohdissa saatiin itse valita miten ohjataan, mieluiten kuitenkin niin että valittaisiin se kaikista vähiten tuttu ohjaustapa. Kokonaisuudessaan koulutus meni Sumin osalta kivasti ja sen kanssa tekeminen tuntui helpolta, mahtava treenikaveri! :)

Joitakin mieleen jääneitä asioita satunnaisessa järjestyksessä: 

- aloittelevan koiran kanssa irtoaminen + esteet varmaksi ensin ja sen jälkeen tekniikkatreeniä

- putkijarrutukset 

-> koiralle kerrotaan putken jälkeen tehtävästä käännöksestä ennen putkea

- ponnistuskohdat ja viennit esteille 

-> "keilausliike", ei kättä liian ylös!

- luotto pitkälti liikkeeseen, paitsi putki-puomi -erottelut & kepit suullisella käskyllä

-> koiran pitää erottaa ne ja osata suorittaa itsenäisesti

- oma liike jatkuu vielä palkkauksen jälkeenkin

- laatu ennen määrää!

-> mieluummin rata useammassa pätkässä onnistuneesta, kuin koko rata "vähän sinne päin"

-> tekniikkaa treenatessa radalla vain muutama este

Sunnuntai 8.4

Pääsiäislenkki Niihamassa Hellun & Syken kanssa, hyvä lenkki hienossa säässä! Koirat innostuivat riehumaan jäällä oikein kunnolla, ja Senna ja Syke jatkoivat remuamista vielä metsäpolullakin.

Maanantai 9.4

Maanantaina suunnattiin Sumin kanssa SDP:lle epiksiin, ilmoitin sen yhteen starttiin mölliradalle ja yhteen kisaavien. Möllirata tuntui hyvältä, meno vaikutti nopealta ja Sumi irtosi esteille hyvin. Hylyksi kuitenkin meni, kun olin itse myöhässä ja Sumi irtosi vähän liiankin hyvin putken väärään päähän. Kilpailevien rata taas ei tuntunut niin hyvältä, Sumi pudotti ensimmäisen riman, eikä pysähtynyt puomin alastulolle, joten otettiin uudestaan -> HYL. Ei niin kivan näköistä menoa ja melkoista sähläystä.