Agirotu 2011

Agirotu 2011 kisattiin Lappeenrannassa, minne starttasimme Sumin kanssa aikaisin lauantaiaamuna. Ensimmäinen startti kisattiin puolenpäivän aikaan melkoisessa hellesäässä, jo rataantutustumisen jälkeen oli niin kuuma ja voimatonolo ettei mitään rajaa... Sumi yllättävää kyllä jaksoi hyvin ja teki hommia olosuhteisiin nähden kivasti. Oma keskittyminen sen sijaan oli jossain ihan muualla ja sen jälkeen kun heti tokalta esteeltä tuli kielto mentiinkin loppurata varsin huolimattomasti läpi, mikä näkyi myös virhepisteiden määrässä: rv 20 av +3,15 s tulos 23,15 sij. 11/39. Ei hyvä.

Radan jälkeen sai onneksi rauhassa kerätä voimia päivän toista koitosta varten ja samalla fiilistellä Agirodun tunnelmaa & katsella upeiden koirakoiden menoa Finnish Open SM -finaalissa. Oli kyllä hienoja suorituksia!

Meidän seuraava startti oli vuorossa vasta kuuden jälkeen illalla. Valssit meinasivat levitä vähän turhan pitkiksi, kepeiltä tuli kielto ja joku mystinen vitonen saatiin jostakin (mulle on vieläkin epäselvää mistä se tuli?), mutta muuten ihan kivaa ja vauhdikasta menoa. Lopputulos rv 10 av -4,53 sij. 10/30.

Illaksi suuntasimme mökkeilemään tuttujemme luokse Suomenniemelle eli noin tunnin ajomatkan päähän Lappeenrannasta. Saimme Sumin kanssa yöpyä varsin viihtyisässä pikkuaitassa ja koiraseuraa Sumille piti norwichinterrieri Taika :). Mökkielämä oli selvästi Sumin mieleen, ehdottomasti parasta hupia oli ottaa kunnolla vauhtia ja hypätä laiturilta järveen! Seuraavana aamuna pikkukoira oli vakaasti sitä mieltä, että hän jää mökille eikä lähde minnekään kisaamaan ;).

Sunnuntaina oli vuorossa joukkuekilpailut, joihin saatiin tänä vuonna muodostettua peräti kaksi lagottojoukkuetta: Lentävät Lagotot osallistuivat medikilpailevien luokkaan ja Tryffelikuonot maksikilpaileviin. Lentävät Lagotot olivat vuorossa ensin ja joukkueeseen kuului mun ja Sumin lisäksi Sirpa & Ambra, Tanja & Alma sekä Satu & Zida. Menestystä ei tullut, mutta hauskaa oli ja ainakin jäi parannettavaa ensivuotta ajatellen! Ainoastaan Sirpa & Ambra onnistuivat tekemään puhtaan nollaradan, muut joukkueen jäsenet keskittyivätkin enemmän tai vähemmän pisteiden keruuseen ;). Sumpun kanssa mm. kierrettiin yksi hyppy, mentiin putki ylimääräisenä esteenä edestakaisin ja taisi sitä yksi rimakin tulla alas... Kaikki tuo tapahtui ihan alkuradasta, Sumi kävi pikkuisen kierroksilla, mutta onneksi meno rauhoittui loppua kohti ja suurinosa radasta mentiin ihan nätisti. 

Tuloksellisesti ei siis mitenkään loistokas viikonloppu mun ja Sumin osalta, mutta toisaalta tuonne lähdettiinkin pitämään hauskaa. Muuten viikonloppu olikin todella onnistunut ja seura oli ihan parasta! Ja vaikka lagottojoukkueet jäivätkin sijoituksissa häntäpäähän niin yksilöradoilla lagotot tekivät hienoja nollatuloksia sijoitusten kera, mikä on noin isoissa kisoissa ihan huippu juttu! Ja ensi vuonna uudestaan, tottakai :D.

Sumpun ensimmäinen nolla & LUVA!

Kisasimme Sumin kanssa toissapäivänä eli 5.7. Tamskin kisoissa Eteläpuistossa, tuomarina toimi Kari Jalonen. Ensimmäinen rata oli agirata ja jotenkin erikoinen, ei oikein mun mieleinen rata. Rataantutustumisessa ehkä eniten päänvaivaa aiheutti kepeille vienti, joka oli mielestäni hieman haastava ottaen huomioon että kyseessä oli ykkösten rata. Noh, mun ja Sumpun ensimmäinen virhe sattui jo heti alussa, nimittäin ensimmäinen rima tuli alas... Ja Sumihan ei yleensä syyttä rimoja tiputtele. Kepeille vienti sen sijaan onnistui! Se suurin virhe sattui kuitenkin heti keppien jälkeen viidennellä esteellä, en ollut jostain syystä ottanut rataantutustumisessa ollenkaan huomioon kuinka helposti koira (varsinkin kontaktihullu sellainen) lukee keppien jälkeen puomin, kun sen sijaan olisi pitänyt hypätä puomin viereinen hyppy... Ja Sumihan meni puomille. Olisin ihan hyvin voinut valssata tai tehdä persjätön keppien jälkeen, jolloin olisin helposti saanut ohjattua Sumin hypylle (jääden itse puomin ja hypyn väliin), mutta ei, en tajunnut tuota! Harmittaa, sillä loppurata sujui kivasti ja ilman virheitä.

Toinen rata oli hypäri ja varsin vauhdikas sellainen, sai pinkoa ihan tosissaan! Pelkäsin etten pysyisi tällä radalla Sumin vauhdissa ja rataantutustumisen jälkeen oli sellainen olo, ettei hommasta tule yhtään mitään... Ainoa keino selviytyä oli luottaa Sumin irtoamiseen esteille tai lähinnä putkiin, jolloin sain itse aina hieman etumatkaa ja pystyin juoksemaan jo valmiiksi seuraaville esteille. Riskinotto kannatti, Sumi toimi hienosti ja rata mentiin varsin sutjakasti läpi, ilman virheitä!! Aikakin oli hyvä, 30,36 sek. ihanneajan ollessa 40 sek. Tuloksemme oli siis rv 0 av -9,64 sij. 3.! Ja kilpailukirjaan ilmestyi ensimmäinen LUVA -merkintä, jee :D. 

Huomisesta alkaakin sitten ehkäpä tämän kesän paras viikonloppu, jota ollaankin jo ehditty odottaa. Huomenna suuntaan ensin itse Turkuun ja Ruisrockiin katsomaan maailman parasta bändiä eli Paramorea, mistä illalla takaisin Tampereelle ja lauantaiaamuna matka jatkuu kera Sumpun kohti Lappeenrantaa ja elämämme ensimmäistä Agirotua. Huippu viikonloppu siis tiedossa!

Kuvat jälleen (c) Tytti Käyhkö, suuri kiitos!

Joka Koiran Sprinttimestaruus

Joka Koiran Sprinttimestaruus 2011 ratkottiin tänään Kaupin vinttikoiraradalla ja kilpailun järjestäjänä toimi Tampereen Seudun Greyhoundklubi ry (TSGK). Senna osallistui kilpailussa yli 40 cm luokkaan ja Sumin olin ilmoittanut alle 40 cm luokkaan.

Alle 40 senttiset kisasivat ensin, Sumi juoksi porukan keskivaiheilla numerolla 20. Ilmoittatuneita oli tässä luokassa muistaakseni 36 ja muutama oli jättänyt tulematta, mahdollisesti kovan helteen vuoksi. Torstain treenien perusteella tiesin, ettei Sumi vieheestä kiinnostu, joten jätin sen lähtöön ja juoksin itse maaliin vastaanottamaan sitä. Sumppu juoksi hienosti, joskin vähän ennen maalia/maalin kohdilla se hieman hidasti vauhtia, mikä saattoi näkyä ajassa. Koirien juoksema matka oli 80 m ja Sumin aika tuolla matkalla 9,22 s. :).

Senna puolestaan juoksi isoissa koirissa numerolla seitsemän. Mietin ennen meidän vuoroa että jätänkö sen lähtöviivalle ja juoksen itse maaliin vastaanottamaan (niin kuin olen aina tehnyt Rotu Racessa ja Mansen Murressa), mutta lopulta päätin ottaa riskin ja lähettää Sennan itse vieheen perään. Torstaina se juoksi sen n. 40 m matkan hienosti, mutta epäilin että 80 m olisi sille vielä liian pitkä matka ja että Senna jäisi puolenvälin paikkeilla odottamaan mua, mutta ei! Mun lagotoksi naamioitunut pikkuvinttikoira ampaisi vauhdilla vieheen perään ja juoksi täysiä koko matkan, ilman että sitä oli kukaan tuttu ihminen vastaanottamassa maalissa :D. Ja voi että se tykkää tuosta touhusta, pakko alkaa käymään radalla useamminkin sen kanssa! Täytyy vain toivoa että sen mielenkiinto rajoittuu noihin elottomiin vieheisiin, ettei jonakin päivänä käy niin että Senna päättää lähteä esim. jäniksen perään... Se ei enää oliskaan kiva juttu.

Ja Sennan aika oli tosiaan 8,65 s. eli se ei ihan päässyt muutama vuosi sitten Mansen Murressa juoksemaansa aikaan 7,95 s. mutta onhan tuokin tosi hyvä aika 7-vuotiaalle koiralle :). Sijoituksia en tiedä, paitsi sen ettei kummankaan ajalla ylletty kolmen parhaan joukkoon. 

Väärässä paikassa väärään aikaan

Olimme tänään Sumin kanssa Tampereen Pikkukoirien (TaPit) järjestämällä agilityn teematunnilla, jonka aiheena oli oikea-aikainen ohjaus. Tunnin vetäjänä toimi Outi Harju ja meidän lisäksi treeneihin osallistui kolme kooikerhondjea: Olli, Jana ja Loki. Lisäksi Senna oli mukana katselemassa toisten menoa ja kerjäämässä nameja, joskin pääsi se tekemään radan reunalla hieman seuraamista sekä menemään radan kerran läpi "pentuhypyillä" eli ihan matalilla rimoilla :).

(c) Tytti Käyhkö

Outin suunnittelema rata koostui lähinnä hypyistä, joiden lisäksi kentällä oli kaksi putkea ja puomi. Sumille rata oli aika yksinkertainen, mutta itse en meinannut (taaskaan) muistaa kaikkia kiemuroita ja ohjaus oli paikoin vähän mitä sattuu. Sain kuitenkin hyviä neuvoja ohjauksen saamiseksi oikea-aikaisemmaksi, vielä kun vain muistaisi ne ja osaisi soveltaa vinkkejä radalla jatkossakin. Sumppu meni ihan kivasti, kuumuus taisi viedä suurimman vauhdin, mutta kyllä se silti jaksoi hyvin työskennellä. Ehkä sitä täytyi hieman enemmän viedä esteille kuin tavallisesti ja puomin kontaktien kanssa oli hieman ongelmia, olisiko johtunut kenties hieman vieraammasta ja helposti tärisevästä puomista, mitä Sumi muutenkin tuntui vähän aristelevan.

(c) Tytti Käyhkö

Treenien jälkeen suuntasimme vielä uittamaan koiria. 7 kk:n ikäinen Loki -koikkeri osoittautui jälleen porukan vesipedoksi (parin viikon takaisella mökkireissulla se jouduttiin hakemaan uimalla järvestä kun ei muuten tullut rantaan), miten joku voikin rakastaa vesikuplia niin suuresti! Edes Sennan uinti- ja vesikuplahulluus ei ole mitään verrattuna tuon koikkeripojan vesileikkeihin!

Lagotosta vinttikoiraksi

Kävimme tänään pikkukoiraporukalla (TaPit) kokeilemassa viehejuoksua Kaupin vinttikoiraradalla. Juoksutreenit järjesti Pirkanmaan Vinttikoirakerho (VPK) ja treeneihin sai osallistua kaikenrotuiset neljän euron ilmoittautumismaksua vastaan. 

Menimme paikalle jo kuudeksi ilmoittautumaan, mutta itse radalle koirat pääsivät vasta moottorivieheen perässä juosseiden vinttikoirien jälkeen. Meidän kaksikosta Senna pääsi radalle ensimmäisenä ja ensikertalaisena se sai ajaa takaa käsiviehettä n. 40 metrin matkan verran. Senna osoittautuikin oikein päteväksi vinttikoiraksi, vieheen lähtiessä liikkeelle se ampaisi heti perään, joskin kiinnostus viehettä kohtaan hiipui heti sen pysähdyttyä eikä Sennalla ollut kiinnostusta käydä "saaliiseen" kiinni. Sen sijaan se juoksi naama virneessä ja häntä liehuen takaisin mun luokse, minkä jälkeen haimme vieheen yhdessä takaisin lähtöpaikalle ja ei kun uudestaan! Jokainen koira sai siis juosta vieheen perässä kaksi kertaa.

Sumin vuoro oli heti Sennan jälkeen ja se oli radalle päästessään ihan tohkeissaan, selvästi kiva paikka kun kerran Sennakin kävi siellä! Jo ennakkoon olin aavistellut, ettei Sumi välttämättä innostu vieheestä ja olin oikeassa. Tai kyllähän se ensimmäisellä yrittämällä lähti vieheen perään, mutta muutaman metrin takaa-ajon jälkeen Sumi kyllästyi ja radan hajut veivät sen mennessään. Toisella yrittämällä Sumi ei edes vaivautunut lähtemään vieheen perään, vaan sen sijaan sen mielestä olisi ollut paljon hauskempaa juoksennella radalla vapaasti ja tutkia paikkoja. 

Eli viehejuoksu ei ollut ihan Sumin juttu, mutta Sennan kanssa voisi kyllä kokeilla touhua uudestaankin, sillä se selvästi syttyi vieheelle ja tajusi homman idean :).  

Kiitos kuvista Tytti!

Me blogataan!

Tai me yritetään raapustaa tekemisistämme blogia, mutta nähtäväksi jää miten bloggaamisen tälläkertaa käy. Kovin aktiivista en tästäkään blogista lupaa, mutta aikomus olisi aina silloin tällöin kirjoitella tänne kuulumisia treeneistä, kisoista ja ihan arkielämästäkin, sekä saada kuvia näytille :).

Blogin päätähtinä seikkailevat lagottonartut Senna ja Sumi. Senna toimittaa enimmäkseen aktiivisen seurakoiran virkaa ja tokoilee siinä sivussa, haavena olisi mahdollisesti palata vielä kisakentille näin muutaman vuoden tauon jälkeen. Sumin kanssa puolestaan yritän treenata aktiivisesti agilitya ja tällähetkellä aloittelemme kisauraamme medi1-luokassa.