Kevään Valo

Aika vain lipuu ja blogi jää unholaan, mutta josko nyt saisi korjattua asiaa ainakin alkuvuoden kuulumisten osalta!

Senna on viettänyt pitkälti eläkepäiviä, eipä sen kanssa ole tullut treenattua oikein mitään... En tiedä pitäisikö. Toisinaan vielä mietin sen kanssa kisaamista rally-tokossa, toisinaan taas ajattelen että sen osalta kisat on tässä. Ei melkein 12-vuotiaan enää tarvitse kisata. Näyttelyyn meidän tosin piti mennä jo tammikuussa, kun Senna oli ilmoitettu Turun Winter Dog Showhun. Näyttely jäi kuitenkin välistä päällekkäisten aikataulujen takia, Nesi kun oli ilmoitettu myös ja arvioin Sennan olevan kehässä sen kanssa samaan aikaan. Loppuen lopuksi olisin kyllä ehtinyt viedä molemmat kehään, mutta tein päätöksen jättää Senna kotiin ja säästää sitä näyttelystressiltä. Päätettiin siis odottaa kevään näyttelyitä ja nyt Senna onkin ilmoitettu Kerimäelle 2.4. ja Ruovedelle 24.4. sekä Tampereelle 30.4.

Ikäkin alkaa jo jossain määrin Sennasta näkyä, vaikka mun mittapuun mukaan se onkin energinen ja nuorekas melkein 12-vuotias. Jotain pieniä juttuja kuitenkin ilmenee jo ihan arkielämässä. Senna kyllä kuulee ja näkee, mutta esimerkiksi metsälenkeillä sen perään saa katsoa selkeästi aiempaa enemmän. Pari kertaa käynyt niin, että Senna on jäänyt enempi jälkeen ja lähtenyt kutsuttaessa ihan eri suuntaan, eli jotenkin sen on vaikea paikallistaa mistä ääni tulee. Näkökyvyn heikentymisen puolestaan huomaa palkatessa, Sennan on vaikea tarkentaa kädessä olevaan namiin ja toisinaan se haukkasee joko ilmaa tai useimmiten mun kättä. Hämäränäkö Sennalla on ollut jo pari vuotta aika heikko. Sennalta on myös kadonnut ehkä hitunen itsevarmuutta ja varsinkin sosiaalisissa tilanteissa se on alkanut selkeästi stressaantumaan, mitä ei ennen ole ollut havaittavissa. Tammikuun lopussa Sennalta poistettiin pari ihomuutosta, jotka tutkittiin ja todettiin hyvän laatuisiksi eli ei syytä suurempaan huoleen.

Sumi on mun ongelmakoira, siis siksi etten tiedä mitä sen kanssa harrastaisi! Agilitya ollaan tehty viimeisen puolen vuoden aikana todella vähän, tänä vuonna Sumi on käynyt esteillä tasan kerran. Mulla on kriisi, koska toisaalta mieli tekisi treenata, mutta toisaalta taas tavoitteeton treenaaminen 8,5-vuotiaan koiran kanssa ei hirveästi houkuta, ennemmin säästelisi Sumin kroppaa. Mua tekisi myös mieli viedä Sumi jossain vaiheessa lonkka- ja selkäkuviin, katsoa mikä siellä on tilanne... Sumi ei kyllä ole selkeästi oireillut, se ei ole levon jälkeen kankea eikä ole vielä kertaakaan elämänsä aikana ontunut (*kopkop!!*) vaikka vauhti ja vaaralliset tilanteet on aina ollut olennainen osa sen elämää. 

Eli siis, aksa on Sumin osalta ollut tauolla ja aiemmin olen väläytellyt, että sitten eläkkeellä Sumin kanssa treenataan tokoa ja rally-tokoa. Siis sitten kun se on vähän rauhoittunut iän myötä, jaksaa keskittyä ja kykenee järjelliseen työskentelyyn. Hah. Turha toivo. Siis toki Sumissa olisi potentiaalia, mutta työtäkin riittäisi vireenhallinnassa kiitettävästi ja en tiedä riittääkö mun kärsivällisyys. Toko toisaalta kiinnostaisi mua jopa enemmän, vaikka rally-tokossa kisaaminen olisi Sumin kanssa helpompaa. Mutta tartteeko sitä kisata? Löytyykö motivaatio treenata ilman tavoitteita? En tiedä. Sumppu on vaan niin aksakoira, ei toko. Toistaiseksi Sumikin on siis nauttinut lähinnä lenkkeilystä, vaikka oikeasti pitäisi keksiä senkin pääkopalle töitä. Joku hajutunnistusjuttu vois toki myös toimia.  Ja näyttelyyn Sumppu on menossa toukokuussa, jaiks! Ehkä siitä tuleekin näyttelytähti :D.

Nesin kanssa taas edetään agilityssa ja tokossa hiljaa ja hitaasti, mutta toivoittavasti huolella. Agilityssa 5-8 esteen hyppy-putki -radat sujuu jo suhteellisen hyvin, mikäli linjat ovat suoria ja ohjaaja on tarkka ja ajoissa. Rimat on ollut nyt 20 cm, nostellaan niitä pikkuhiljaa. Muita esteitä Nesi ei ole juurikaan tehnyt, jotenkin ajatellut että "se on vasta niin nuori, eihän sen vielä tartte" vaikka fakta on, että mun pieni lapsikoira täytti jo helmikuussa vuoden! Hullua. Joten eilen testattiin ensimmäistä kertaa keppejä ohjureilla ja tehtiin hyppysuoran osana muuria, joka tosin ei Nesin mielestä poikennut normaalista hypystä mitenkään. Keppien kanssa päädyin nyt tosiaan ohjureihin, joskaan namipalkka ei tuntunut hirveän kiinnostavalta eli vaihdetaan leluun heti kun homma alkaa Nesille jokseenkin hahmottumaan ja toivotaan että ajatus pysyy vauhdin mukana. Ja että se vauhti ja rytmi löytyisi. Toisena vaihtoehtona mietin 2x2-tekniikkaa ja voi olla sitäkin testataan kesällä kun saadaan kepit omalle pihalle, eipä kai siitä haittaakaan ole että toisella metodilla vahvistaa :). Lisäksi listalla on aloittaa vihdoinkin laatikkotreeni puomia varten (kyllä, tätäkin olisi voinut treenata jo viime kesästä asti... köhköh) ja nyt näyttäisi siltä että saataisiin porukka kasaan juoksu-A -treenejä varten! Tuossa projektissa vertaistuki on meinaan enemmän kuin tarpeen :).

Toki mieltä varjostaa edelleen Nesin syksyinen OCD-epäily, mikä varmasti onkin yksi syy mun "agilitylukkoon" ja siihen ettei treenaaminen ole täysillä ja tavoitteellisesti innostanut. Nyt ajatuksena olisi ensin katsoa miltä kyynärät näyttää virallisissa röntgenkuvissa, jotka otetaan joskus kesällä, ja mikäli syytä huoleen edelleen on niin sitten CT-kuvat. 

Tokossa edetään maltilla, pientä edistymistä tapahtuu koko ajan. Erityisen iloinen olen kyllä Nesistä tokokoirana, se on niin erilainen kuin Senna ja Sumi. Keskittynyt, innokas, sopivan vakava ja kuitenkin iloinen. Hauska tyyppi, jonka kanssa on helppo ja miellyttävä treenata. Edelleen haaveilen, että loppuvuodesta korkattaisiin viralliset kisat niin tokossa kuin myös rally-tokossa, ja ahkeralla treenaamisella se varmasti olisikin mahdollista. Rally-tokoa en tosin ole Nesin kanssa treenannut, vaan lasken sen varaan että alokasluokka mennään läpi tokotaidoilla, ainoastaan eteentulo ja oikealta sivulletulo pitäisi opetella erikseen. Tällä hetkellä Nesi tosin kuvittelee, että rally-tokokyltit pitää kiertää samaan tapaan kuin tötsän kierto tokossa tai siivekkeet agilityssa... Joten asialle pitäisi ehkä tehdä jotakin :D.  

Nesi oli muuten viime viikonloppuna ensimmäisissä agilityepiksissään supermölli-luokassa, oli aika jännää! Tosi outoa kisata uudella koiralla. Ihan ei mennyt putkeen ts. nimenomaan sinne meni, Nesin mielestä hyppyjen suorittaminen oli ihan yliarvostettua ja putket imi pientä perroa. Lisäksi mennään Nesin kanssa pääsiäisenä sen ihka ensimmäiseen ohjattuun agilitykoulutukseen, Hanna Hyvärisen rytmitysseminaariin. Ja huhtikuulle Nesi on ilmoitettu rally-tokoepisten mölliluokkaan... Mun lapsikoirasta tulee oikeasti iso kun se alkaa jo käymään kisoissa ja koulutuksissa! Apua :D.

Heikkoon valoon

Lokakuun alussa käväistiin lagottojen kanssa alokasluokan rally-tokokisoissa. Sennalle kotiintuomisina koulutustunnus RTK1 pisteillä 88/100. Sumille ei valitettavasti tulosta, ensimmäiset 7 kylttiä meni superhienosti, mutta sitten ei enää jaksanut keskittyä ja -10 p. virheitä alkoi ropista. Joten Sumin kanssa jatketaan vielä koulutustunnuksen metsästystä.

Nesin kanssa on jatkettu tokon treenausta ja erityisesti maanantaiset treenit Tamskilla ovat tuoneet tähän lajiin rutkasti lisää inspiraatiota! Treenikertoja on jo takana neljä, joista Nesi on osallistunut kolmelle ja itse olin viime kerralla paikalla kuunteluoppilaana. Uutta opeteltavaa on paljon ja läksyjen määrä kasvaa kerta kerran jälkeen. Tähän mennessä opeteltuja asioita ovat mm. käsitarget, collar grab, vihjesanat lelu- ja namipalkoille, namista/lelusta luopuminen, fokuksen vahvistaminen häiriössä sekä stabiliteetti. Nesi on innokas ja tunnollinen pieni treenaaja, joka suhtautuu kaikkeen tekemiseen vakavissaan. Lelulla palkkautuu superhienosti, mutta namipalkkoja on jouduttu hieman testailemaan, jotta löytyisi se kaikista suurin herkku. Mulle tämä on uutta, koska olen tottunut siihen että lagotot tekevät jo pelkän ruokanappulan eteen ihan mitä tahansa.

Agilitya ei olla tehty yhtään, taitaa itseasiassa olla menossa pisin aksatauko pitkään aikaan. Tästä voisi melkein kirjoittaa oman postauksensa jossain vaiheessa kun vain jaksaisi ja saisi aikaiseksi, ajatuksia nimittäin riittäisi. Kisoja tai ohjattuja treenejä ei ole toistaiseksi suunnitelmissa, mutta Tamskin uudelle hallille sain kulkuoikeuden viime viikolla, joten omatoimitreenimahdollisuus on varauskalenterin tunnuksia vaille hyppysissä, eli ehkä me taas kohta treenataan. Samalla lisenssiseura vaihtui HSKH:sta Tamskiin, mitä en ole oikein vielä sisäistänyt. Viimeiseen neljään vuoteen on mahtunut aikamoista suhailua seurasta toiseen, ollaan aloitettu kisaaminen Levekin riveissä kesällä 2011, siirrytty talvella 2011-2012 hetkeksi I-HAH:iin kunnes vaihdettiin jo kesällä 2012 takaisin Levekiin. 2014 keväällä kesken lisenssikauden vaihdettiin seuraa HSKH:n ja sieltä nyt (taas kesken kauden) Tamskiin. Huh! 

Levek on meidän ns. "kotiseura", siellä ollaan aloitettu Sennan kanssa tokon treenaaminen vuonna 2005 ja agilityn treenaaminen 2006. Tampereelle muuton myötä liityin parin vuoden tauon jälkeen uudestaan Levekin jäseneksi ja siellä ollaan käyty nyt syksylläkin tokoilemassa. Levekillä on tosi mahtavat puitteet kaikkeen treenaamiseen kesäisin, kausi- ja kurssimaksut sopivan edulliset ja muutenkin homma toimii. Pieni seura, jossa kaikki tuntee kaikki ja yhteisöllisyyttä riittää. Tykkään. Kaikesta huolimatta Tamskista tuli meidän edustusseura, koska puitteet agiltyn treenaamiseen uuden hallin myötä ovat sen verran hyvät, ettei Tampereen alueelta oikein vastaavia löydy. Omatoimitreenimaksu on vielä järkevän suuruinen, tilaa treenata on runsaasti, lenkkimaastoja riittää ja hallille ajaa meiltä kymmenessä minuutissa. Joten siksi Tamsk. Tarjonta eri lajien koulutuksien ja treenien osalta on myös monipuolinen, meillä tosin on nyt talvikaudelle ainoastaan Nesille treenipaikka tokoryhmässä, mutta lisäksi olen nyt ilmoitellut Sennaa yksittäisiin rally-tokotreeneihin AVO-luokkaa silmällä pitäen. Ja itseni ilmoitin parille kerralle fysiikkatreeneihin (jaiks!!) ja salibandyaikaisia taitojakin pääsisi virkistämään halutessaan perjantai-iltaisin Tamskin omalla sählyvuorolla. Kaikenlaista siis löytyisi!

Tampereen Pikkukoirien syysretkellä

Retkeilyä ollaan myös hieman harrastettu. Toissa viikonloppuna osallistuimme Tampereen Pikkukoirien syysretkelle koko lauman voimin Lempäälässä ja viime viikonloppuna kävimme Sennan ja Nesin kanssa Wildfinn-syysretkellä Hämeenlinnassa. Molemmilla retkillä tehtiin noin 5-6 km lenkit, Lempäälässä paistettiin makkaraa laavulla (Nesi oli erittäin avulias makkaranpaistaja, ei ne makkarat mutta ne kepit!) ja Hämeenlinnan reissulta löytyi reitin varrelta mukava pieni makkaranpaisto- ja eväittensyöntipaikka ihan järvenrannalta. 

Wildfinn-syysretkellä

Ikävämpiäkin uutisia saatiin Nesin kanssa tällä viikolla, kun käväistiin Helsingissä Malmin Animagissa/Apexissa nuorten koirien nivelterveystarkastuksessa. Takaraajoista kuvattiin lonkat, polvet ja kintereet, joissa kaikki näytti hyvältä. Kyynäristä oikea oli ok, mutta vasemmassa näkyi että rustonalaisen luun määrä olisi mahdollisesti lisääntynyt ja tästä ortopedi teki OCD-epäilyksen, joka on mahdollista vahvistaa ainoastaan tähystyksellä. Nesi ei ole missään vaiheessa oireillut vasenta etujalkaansa, ei ontunut tai aristellut edes tutkittaessa. Tästä syystä tähystysaikaa ei varattu heti, vaan toistaiseksi seuraillaan tilannetta. Sain eilen röntgenkuvat itselleni ja luultavasti käymme kysymässä niistä lausuntoa vielä toiselta ortopediltä ennen päätöstä tähystyksestä. Toistaiseksi jatketaan siis normaalia elämää, seuraillen kuitenkin alkaako jalka oireilemaan. Piinaavaa ja tuskallista, mutta yritän elää asian kanssa päivä kerrallaan, vaikka se olisikin vaikeaa. Nesi on mulle liian tärkeä ja liian rakas pieni koiralapsi... Ei sille saisi tapahtua mitään pahaa.

 

Tokokärpäsen puraisema

Viikko on aloitettu tokoilun merkeissä ja huomaan olevani pitkästä aikaa innostunut tästä lajista! Suurin kiitos kuuluu Nesille, pikkuperron kanssa on hauska treenata :).

Maanantaina oli ensimmäinen kerta Tamskin pentutokoa Piia Karisen ja Riitta Kivimäen vetämänä. Treenien aluksi käytiin lyhyt esittelykierros ja hieman yleisiä asioita treenienkulusta yms. minkä jälkeen siirryttiin ensimmäiseen asiaan treenilistalla: koirien hakemiseen autosta/häkistä, koiran kuljettamiseen autolta halliin ja häkissä hiljaa odotteluun. Pohjustuksena tähän oli, että jatkossakin onnistuneet treenit ja kisasuoritukset lähtevät siitä miten koira osaa käyttäytyä treeni-/kisakentän ulkopuolella. Häkistä ei rynnitä, hallille ei kiskota ja häkissä ei huudeta, vaan koira opetetaan alusta asti hallitsemaan virettään myös kentän ulkopuolella. Tässä vaiheessa on pakko myöntää, että Nesi ei osaa odottaa lupaa autosta/häkistä poistumiseen... Hups! Eli ainakin meille tämä harjoitus tuli tarpeeseen :D. Käytännössä harjoitus toteutettiin siten, että häkin ovi avattiin ja jos koira yritti tulla ulos ilman lupaa, niin ovi laitettiin takaisin kiinni. Koira ikään kuin pakotettiin luopumaan pyrkimyksestä päästä ulos häkistä ja laitettiin miettimään, millä toiminnolla häkin ovi avautuu uudelleen (=istumalla paikallaan häkissä) ja mitä vaatii että pääsee häkistä ulos (=paikallaan odottamisen ja vapautuskäskyn). Kun koira alkoi tämän hoksaamaan ja malttoi pysyä paikallaan oven ollessa auki, palkattiin suorituksesta namilla, minkä jälkeen häkin ovi laitettiin uudestaan kiinni eli ikään kuin "nollattiin" tilanne. Tätä toistettiin muutama kerta, kunnes koiralle annettiin lupa tulla häkistä ulos. Nesi oli tässä harjoituksessa aika sitkeä, sain useamman kerran laittaa häkinoven takaisin kiinni ennen kuin sen peppu alkoi pysyä paikallaan. Se ei varsinaisesti yrittänyt rynniä, siltä ei vain oltu koskaan vastaavaa vaadittu, ei ainakaan yhtä selkeästi.

Tämän jälkeen koiran kanssa kuljettiin pihan poikki hallille, tarkoituksena että koira kulkisi mahdollisimman rennosti ja vetämättä. Sujui meiltä ihan ok hyvin, pientä remmin kiristymistä, mutta nopeasti hoksasi että pitää kulkea vierellä ja katsekontaktiakin tarjosi oma-aloitteisesti. Hallilla käytiin yksi kerrallaan tutustumassa kenttään siten että koira kulki vierellä remmissä ja käveltiin pari kertaa ristiin rastiin kentän poikki. Seuraavaksi koirat laitettiin häkkeihin odottamaan, palkattiin jos olivat hiljaa ja huomautettiin jos alkoivat enempi mekkaloimaan. Nesi käyttäytyi melko hyvin, halliin se tutustui reippaasti eikä se reagoinut mitenkään poikkeavasti hallin ääniin, ihmisiin tai koiriin. Vilske tuolla on nimittäin melkoinen, kun kenttiä on samassa tilassa viisi ja ovia halliin vain kaksi. Häkissä Nesi jonkin aikaa vinkui, mutta lopulta hiljeni kun en kiinnittänyt siihen huomiota.

Ennen treenien päättymistä jokainen kävi vielä yksi kerrallaan kentällä leikkimässä kouluttajien valvovan silmänalla, tarkoituksena lähinnä katsoa miten kukakin koira leikkii ja tästä sai myös palautetta sekä vinkkejä jatkoa ajatellen. Nesi oli oma reipas itsensä ja leikki täysillä niin kuin aina, puuha jota se rakastaa yli kaiken :D. Leluiksi valkkasin kaksi tavallista narulelua, joilla tehtiin perusvetoleikkiä, lelunvaihtoa ja kouluttajien pyynnöstä kuolleelle palkalle lähetystä. Nesi luopui lelusta melko hyvin, lelunvaihdot oli ok jos paria kunniakierrosta ei lasketa ja kuolleelle palkalle se juoksi hienosti. Kouluttajat kuvailivat Nesin leikkimistä raivoisaksi, mutta olivat ilmeisesti tyytyväisiä siihen miten hyvin Nesi malttoi kuitenkin lelusta luopua ja odottaa lähetystä kuolleelle palkalle. Kokonaisuudessaan näytti kuulemma hyvältä eikä huomautettavaa ollut :). 

Läksyksi seuraavalle kerralle tuli käsitargetin opettaminen eli koira olisi tarkoitus opettaa koskettamaan kuonolla kämmentä. Tämän treenaaminen aloitettiin tänään, vähän on hakusessa mutta ehkä se tästä!

Tiistai-ilta kului jälleen Levekillä. Nesi treenasi jatkoryhmässä muitten koirien ja ihmisten ohituksia, seuraamista, paikallaoloa, liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Seuraamista tehtiin pidempiä pätkiä imuttamalla ja parin askeleen pätkiä sivulla kontaktissa. Nesi alkaa selkeästi hahmottamaan molempia osa-alueita, se hakeutuu jo aika usein itsenäisesti vasemmalle sivulle ja katsekontaktia tarjoaa lähes jatkuvasti. Varsinaiseen seuraamiseen on kuitenkin vielä pitkästi matkaa, mutta alku näyttää lupaavalta :). Paikkamakuu ei meiltä vielä suju, jostain syystä Nesillä on ollut nyt ongelmia maahanmenossa ja erityisesti siellä pysymisessä, joten naksuttelin näitä sille myöhemmin sivummalla. Hyvin alkoi hoksaamaan! Istuminen sen sijaan sujui kivasti muutaman metrin matkalta kun vain kävi riittävän usein palkkaamassa. Liikkeestä seisomista tehtiin tötsän ympäri kiertämällä eli ensi seuruutettiin (imutettiin) tötsän ympäri ja sen jälkeen nami kuonon eteen ja "odota" -> koira pysähtyy. En ollut vielä ehtinyt miettiä miten Nesille tämän aion oikeasti opettaa, mutta ainakin tuo yksinkertainen konsti (jolla Sennakin on opetettu) toimi ihan kivasti, Nesi pysähtyi joka kerta ja kesti vaikka otin pari askelta eteen päin. Tästä sitten palkkailin muutaman kerran, eikä yksikään tassu hievahtanut :). Se on niin ihanan keskittynyt ja jotenkin jämpti tyyppi! Liikkeestä maahanmeno jätettiin sattuneesta syystä väliin ja lopetettiin meidän treenit tähän, tuli ihan tarpeeksi paljon treeniä pikkuperrolle!

Sennan kanssa käytiin vielä kilparyhmässä treenailemassa, ensin häiriöseuraamista, ihmisten ja koirien ohituksia, tervehtimistä jne. Tosi jees!! Ei mummokoira haahuillut yhtään vaan oikein tosissaan teki hommia! Kesken sikinsokin-ryhmäseuraamisen huudettiin "liike seis" ja niiltä sijoilta paikkamakuu sekä heti perään istuminen. Kaikki vaihdot tehtiin vuorotellen. Hieman oli Sennalla levottoman näköinen ilme, selkeesti hukkasi mut ihmisten ja koirien joukkoon ja yritti etsiä. Pysyi kuitenkin ja kaiken kaikkiaan tuntui hyödylliseltä ja hauskalta harjoitukselta! Samalla idealla tehtiin vielä myöhemmin jääviä, eli seuruutettiin koiria ryhmässä pienellä alueella ja käskystä jätettiin istumaan/seisomaan/maahan vaikka koirat olisivat olleet miten lähellä toisiaan. Meni kokonaisuudessaan yllättävänkin kivasti, koirat kestivät superhyvin! Lisäksi tehtiin kouluttajan kanssa kertaalleen tunnari, Senna maistoi väärää mutta toi oman. Itestään tehtiin myös kaukoja pitkältä matkalta ja muistuteltiin luoksetulon stoppeja mieleen. Pätevä mummokoira jaksoi tosi hienosti treenata, eipä lähtenyt kertaakaan haahuilemaan tai nuuskimaan omiaan vaikka setti oli pitkä. On sen kanssa vaan kiva treenata!

Lopuksi käytiin vielä lenkillä, oli pimeää! Voisi ehkä alkaa harkita otsalampun hankintaa ja Nesi tarttisi oman valopannan.

Pinkki-Nesi ja Keltainen-Sumppu :D

 

Missä me mennään?

Syyskuu on ollut varsin hektistä aikaa. Reissaamista useamman sadan kilometrin verran sekä majoittumista toisten nurkissa. Kiireistä, huoletonta, helppoa, rentoa ja yhtä vuoristorataa. Viikko Tampereella, pari viikkoa Tuusulassa ja parin viikonlopun verran reissaamista Itä-Suomessa. Viime viikolla palattiin kuitenkin Tampereelle jokseenkin pysyvästi, elämä etelässä saa hetkeksi jäädä ja keskitytään nyt Tampereella olemiseen :). Käytännössä tämä tarkoittaa koulujuttujen rustaamista päiväsaikaan ja treenejä, lenkkejä ja kavereiden treffaamista iltaisin. Jotenkin ihanan vapaata kesän töitten jälkeen, joskin stressistä ja kiireestä pitää edelleen huolta koulu, josko sitä vielä jonakin päivänä kandiksi valmistuisi ;). 

Koirille kuuluu hyvää, ei mitään erityistä. Senna on voinut hyvin ja se on saanut elää varsin huoletonta mummokoiran elämää ja olla aktiivisesti menossa mukana. Metsälenkit se on joutunut tosin viettämään nyt remmissä, mun luotto siihen alkaa meinaan olla aika nolla toissa viikkoisen (lyhyen) karkureissun jälkeen. Joko sen kuulo ja näkö ovat jo heikentyneet tai sitten se on vain itsepäinen ja antaa nenän viedä mukanaan. Pysykööt siis remmissä kaikkien mielenrauhan säilyttämiseksi :P. Harrastusrintamalle kuuluu Sennan näkökulmasta katsottuna varsin hyvää, sillä mummokoiralla on oma treenipaikka Levekin tiistai-tokotreeneissä! Uudet tokosäännöt ovat mulle aika hämärän peitossa ja kun noiden kahden muun tokotaidot ovat sen verran onnettomat, niin Sennan kanssa on hyvä käytännössä opiskella uusia liikkeitä :). Ja ei varmaan tarvitse kertoa miten innoissaan ikinuori mummokoira oli päästessään parin vuoden tauon jälkeen tokoilemaan tuttuakin tutumpaan paikkaan ;).

Sumi on nauttinut lähes päivittäisistä metsälenkeistä ja stressannut reissaamista sekä parin viikon ajan kestänyttä elämistä viiden koiran laumassa... Liika on liikaa sanoo Sumppu! Nyt onneksi meno on rauhoittunut ja pikkukoira saanut mielenrauhan. Agilitya ollaan treenattu todella vähän. Omatoimitreenaamiselle ei ole oikein löytynyt aikaa ja nyt Tampereella meillä ei ole siihen edes mahdollisuutta, ei ainakaan toistaiseksi. Jotain pitäisi keksiä, mutta mitä... Siinäpä vasta pulma. Muutenkin fiilikset Sumin kanssa treenaamisesta ja kisaamisesta on tosi ristiriitaiset. Syyskuun alussa käytiin yhden kerran Harrin treeneissä SDP:llä ja meno tuntui hyvältä, lähdöt & kontaktit toimi ja koira kulki muutenkin kivasti. Toissa sunnuntaisista rotumestiksistä ei kuitenkaan jäänyt juurikaan kerrottavaa, ainoastaan sekava fiilis. Toisin sanoen, meni niin surkeasti että mun oma usko alkaa vähitellen hiipumaan ja mieleen on hiipinyt sellainenkin ajatus, että olisiko aika jättää aktiivisempi kisaaminen & harrastaminen suosiolla tähän. Heitin ajatuksen ilmoille jo sunnuntaina ja kommenttina sainkin, että miksen keskittyisi jatkossa Nesiin. Totta. Mulla on kasvamassa kiva ja potentiaalinen aksakoira, jonka kanssa voisi jo vähitellen alkaa treenaamaan ahkerammin. Miksi en siis laittaisi käytettävissä olevia resursseja, aikaa ja rahaa, siihen? Jokatapauksessa Sumin eläköityminen olisi ajankohtaista vuoden sisällä, se on vain ikävä tosiasia. Miksi on niin vaikeaa luopua..? En halua. Täytyisi myös keksiä Sumille jokin "eläkelaji". Tokon tyrmäsin jo, ei sen eikä mun hermoilla lähdetä enää sille tielle. Rally-tokoa ollaan vähän tehty, mutta en tiedä onko mun oma kiinnostukseni kyseistä lajia kohtaan riittävän suuri. Haku voisi olla aika jees, mutta mahdollisuudet päästä harrastamaan on heikot. Joten en tiedä. Pitää miettiä. 

Lapsikoira Nesistä on puolestaan kasvanut junnukoira Nesi ja kapinoiva teinikin nostaa jo välillä päätään ;). Mutta on se vieläkin varsin kiltti ja kiva! Helppo ja mutkaton reissukoira, joka on kotonaan paikassa kuin paikassa mistä vain lelukoppa löytyy. Ja jos ei löydy, niin leluja voi aina keksiä itse tai vaikkapa askarrella! Pientä nakertelua ja hampaiden käyttöä on siis ollut havaittavissa, mutta ei onneksi mitään suurempaa ja jos vain aktivoinnin määrä on riittävää niin aika rauhallisesti tuo osaa olla. Arkielämässä Nesi on siis edelleen varsin helppo, energinen kylläkin, mutta niinhän tuon ikäisen kuuluukin olla. Pieniä juttuja on kuitenkin nyt noussut tuon nakertelun lisäksi esille, esim. lehtien, moottoripyörien ja autojen jahtaamista on yrittänyt. Pari kertaa myös alkanut rallattelemaan "enpäs annakaan kiinni, en tuu luokse, enenenen!" mutta onneksi vain kerran tai kaksi. Pöhinä ja vahtihaukkuminen on ehkä se itseäni eniten ärsyttävä piirre, joka on nyt viimeisen kuukauden aikana tullut esille. Tähän olen yrittänyt alusta asti puuttua ja toivon, ettei jää pysyväksi tavaksi. Lähinnä pöhinää aiheuttaa oudot ja yllättävät jutut pimeällä, kaverin luona myös vahti aika railakkaasti jos joku kulki ovesta, mitä tosin ei ole kotona tai porukoilla tehnyt lainkaan. Hiljaisin se edelleen mun koirista on ja sellaisena toivottavasti pysyykin!

Nesin treenirintamalle kuuluu erityisesti tokon osalta hyvää, agilityn osalta ei niin hyvää, mutta ehkä sitäkin puolta voisi lähteä kehittelemään. Tokoilemassa ollaan käyty nyt pari kertaa Levekin jatkoryhmässä tiistai-iltaisin. Eihän tuo pentu vielä mitään osaa, mutta ollaan ainakin päästy tekemään alkeita kotiolojen lisäksi myös häiriössä ja ylipäänsä se että ympärillä häärii melkein toistakymmentä muuta koiraa on aina hyvää treeniä :). Olen myös yrittänyt alusta asti keskittyä siihen, että silloin kun tehdään, tehdään täysillä ja fokus pysyy koko ajan siinä mitä tehdään. Tuossa tosin ei ole ollut ongelmia, Nesi nimittäin nostaa kierrokset nollasta sataan sekunnissa ja sai viime viikollakin kehuja & ihmettelyjä siitä miten tarkka ja keskittymiskykyinen se on. Sen sijaan kierrosten laskeminen täysillä tekemisen jälkeen on se juttu mikä vaatii erityistä huomiota, en halua vahingossakaan opettaa Nesistä ylikierroksilla käyvää hyrrää joka ei osaa hallita virettään. Aika hyvin tuo pentu on virettään laskenut, kun lelut ja namit menee taskuun piiloon. Sitten vain ollaan hetki, ihmetellään toisten tekemistä ja kävellään rauhassa. Varsinaista ongelmaa ei siis vielä ole, Nesi on lagottojen jälkeen tuntunut tosi helpolta hallittavalta, se ei vingu, komenna tai häslää mitään ylimääräistä. Tapittaa vain paikallaan "mitä seuraavaks tehtäis?" ja kun tehdään niin se tekee.  Hieno pieni, kunpa en vain pilaisi sitä!

Levekin tokotreenien lisäksi pääsimme Nesin kanssa Tamskin penturyhmään, jota kouluttavat Piia Karinen ja Riitta Kivimäki. Treenit alkavat tänään ja jatkuvat ainakin vuoden loppuun asti. Kyseessä on siis pentujen perustaitoihin pohjautuva kurssi, jolla tärkeintä ei ole liikkeiden opettelu kaavamaisesti vaan erilaiset tavat muokata koiran toimintaa ja yhteistyötä ohjaajan kanssa. 

"Tavoitteena on rakentaa koiralle perusvalmiudet toimia koetilanteissa palkkanaan pelkkä yhteistyö ohjaajan kanssa."

Tarvitseeko edes kertoa miten innoissani olen?! Tätä mä niiin tartten ja sopii meille varmasti hyvin! 

Tokoa mahtuu siis syksyyn varsin mukavasti, seuraavaksi sitten agilitykuvioita suunnittelemaan. Kaiken kaikkiaan olen kyllä innoissani kun se pikkupentuaika on takana päin ja ehkä alan vähitellen itsekin tajuta, että mulla on nyt oikeasti käsissäni se kauan kaipaamani nuori ja potentiaalinen koira, jonka kanssa on mahdollista harrastaa lähes mitä tahansa ja vain taivas on rajana. Toki kaikenlaista voi aina sattua ja terveystutkimuksia joutuu odottamaan vielä ainakin kevääseen asti, mutta kuitenkin. Ehkä tästä saa kuitenkin nauttia nyt? Pieni pelko on tottakai takaraivossa jatkuvasti, mutta aina pahimpina hetkinä lohduttaudun sillä, että vaikkei Nesistä koskaan huippuharrastuskoiraa tulisikaan, niin on se osoittanut olevansa luonteeltaan niin hieno ja mahtava tyyppi ettei sillä oikeastaan ole väliä mitä me harrastetaan tai millä tasolla, tärkeintä on että saadaan tehdä jotain ja viettää aikaa yhdessä :). 

Tokoilua & sosiaalistamista

Tiistaina kävimme lagottojen tokotreeneissä Kelkkapuistossa, Sumin olin ilmoittanut koulutukseen, mutta loppuen lopuksi tein kaikkien kolmen kanssa. Sumin kanssa luoksetuloa, seuraamista, jääviä, noutokapulan pitämistä ja kaukoja. Luoksetulossa oli tosi malttamaton varastelija, tätä ei pitäisi tehdä ensimmäisenä. Tai ehkä juuri pitäisikin, jotta pääsee huomauttamaan ja puuttumaan ylivireisyyteen? Seuraaminen oli tosi kivantuntuista, niin kuin Sumin kanssa aina. Käännökset on ollut ainoa selkeä heikkous ja niistä olen nyt palkkaillut, parantaa koko ajan! Jäävät ok, maahanmenossa yrittää ryömiä vastaan kun palaan luokse... Hmm. Rasittavan malttamaton tyyppi! Seisomisen treenaamista aloiteltiin nyt uudestaan pallon kanssa, tuntuis toimivan! Viime viikolla tehtiin Ojangossa muutama toisto ja nyt Sumi muisti idean heti, jee. Noutokapulan pitäminen on aika katastrofaalista, vähän ongelma mitä sen kanssa tekee... Kiihtyy lievästi sanottuna liikaa kapulasta. Kaukoja tehtiin muutama (istu-maahan) vaihto ihan läheltä, ok. Sennan kanssa tein myös kaikkea edellä mainittua, mutta VOI-versioina, ihan jees. Kaukot tosi makeet, seuruu, jäävät ja nouto ok, luoksari surkea... Saatiin kyllä pari tosi hyvää stoppia ja maahanmenoa, mutta välillä tukki korvat totaalisesti. Lopuksi vielä Nesi pääsi kentälle pyörimään, kierreltiin ensin kenttää ympäri jotta sai rauhassa tutustua paikkaan, toiset koirat taas vähän jänskätti, mutta kouluttaja-Hannan luokse karkasi häntä kiivaasti vispaten. Kenttäkierroksen jälkeen mentiin sivummalle leikkimään ja ensimmäistä kertaa Nesi leikki vieraassa paikassa oikeasti hyvin! Heittelin tennispalloa ja palkkasin takaisin tuonnista narupallolla, vaihtoi hyvin ja taisteli hienosti! Sitten taas palloa palkaksi jne. Lisäksi treenattiin vähän katsekontaktia, on jo aika hyvin tajunnut ettei nami tule koskaan käden tuijottamisesta vaan aina pitää ensin katsoa silmiin. Tätä olen yrittänyt vahvistaa ihan joka tilanteessa ja kaikessa palkkaamisessa missä se vain on loogista ja mahdollista. 

Keskiviikkona käytiin Nesin kanssa bussilla Itiksessä, meni aikas kivasti! Bussissa matkasi ongelmitta. Enimmäkseen katseli uteliaana ikkunasta ulos, ei kiinnostunut vieraista ihmisistä ja rauhoittui kiltisti syliin. Vähän ehkä aluksi jännitti, mutta ihan pienesti vain. Sama juttu kauppakeskuksen sisällä, tuntui että sylissä aluksi jännitti, mutta kun laskin rauhallisessa paikassa maahan niin istahti paikalleen katselemaan ja ihmettelemään, ja kun lähdettiin liikkeelle niin käveli hienosti remmissä häntä heiluen. Ei yrittänyt mennä ihmisten luokse, kulki vain vierellä niin kuin kävisi useinkin shoppailemassa ;). Hieno pentu! Tykkään niin tuosta sen asenteesta uusia juttuja kohtaan, mikään ei jännitä tai pelota hirveästi, mutta kaikkea uutta pitää hetki ihmetellä eli ei ryntää minnekään suinpäin. Hetken ihmettelyn jälkeen on kuitenkin hurjan reipas, mutta ei mitenkään rasittavan reipas tai ylisosiaalinen. Tietty tilanne voi muuttua suuntaan tai toiseen, mutta ainakin tällä hetkellä näyttää lupaavalta :). 

Eilen kävimme kasvattaja-Kaisin luona Espoossa leikittämässä 6-viikkoisia Mutru-Essoja. Tosin ei ne Nesin mielestä tarpeeksi leikkineet, taisi olla vähän ulkopuolinen vaikka pentuja olikin sen kanssa aitauksessa aina vain 2-3 kerrallaan. Yritti kyllä hakea leikkimään ja pari kertaa taklasi pieniä, mutta ei ne oikein syttyneet yritykselle :D. Ja kerrankin Nesi näytti isolta, oikea jättiläispentu ja suuri karvakasa niihin verrattuna! Todellisuus kuitenkin selvisi punnittaessa, Nesi 9 viikkoa painoi tasan 3,0 kg. Pieni se on, ei voi muuta sanoa! 300 g tullut viikossa lisää. Korkeutta en ole nyt yrittänyt mitata, mutta alkuviikosta oli noin 23 cm korkea. Voisi tuonne Nesin omalle sivulla alkaa kerätä punnitus- ja mittaustuloksia, samoin Sumin kasvutulokset voisi jostain etsiä kun sitä aika ahkerasti pentuna punnitsin ja mittasin.

Kuvituksena puhelimeen tallentuneita ei-niin-laadukkaita otoksia viimeisen kahden viikon ajalta.

Alkuvuoden kujeita

Aloitetaan meidän tämän vuoden kisakauden avauksesta, mikä tapahtui tällä kertaa rally-tokon merkeissä Ylöjärvellä 10.1. Molemmat koirat olivat ensimmäisessä alokasluokan ryhmässä eli päästiin tositoimiin heti aamusta. Tällä kertaa Senna oli suoritusvuorossa ensin, mitä hieman jännitin, mutta täysin turhaan! Sennuska suoritti radan läpi todella hienosti ja meiltä rokotettiin vain pari pistettä pikkuvirheistä, toinen taisi lähteä vinosta eteentulosta ja toinen väljästä vasemmasta täyskäännöksestä. Senna oli ensimmäisen ryhmän jälkeen toisena, joten jouduttiin odottelemaan kisakirjaa toisen ryhmän päättymiseen asti. Toisen ryhmän aikana pudottiin palkintosijoilta, Sennan lopputulos oli siten ALOHYV 98/100 p. ja sij. 5. Lisäksi Sennalla taisi olla koko kisan toiseksi tai ainakin kolmanneksi nopein aika, huippua! 

Sumin kanssa ei mennyt tuloksellisesti ihan niin hyvin, mutta olen silti erittäin tyytyväinen pikkukoiran työskentelyyn radalla. Virheitä ei loppuen lopuksi tullut paljoa, mutta pisteitä lähti runsaasti ja suurin osa menee kyllä omaan piikkiin. Heti lähdössä mentiin metsään, kun Sumi varasti ja lähti liikkeelle samantien kun olin saanut lähtöluvan. Sumi kävi siis tökkäämässä lähtökylttiä enkä tajunnut että tämäkin olisi pitänyt uusia vaan jatkettiin matkaa eli tästä -10 p. Heti toisella kyltillä (koira eteen, oikealta sivulle) sössittiin lisää, ensimmäisellä yrityksella eteentulo oli huono ja uusin sen eli -3 p., toisella yrittämällä Sumi ei pysähtynyt takaakierron jälkeen perusasentoon enkä lähtenyt enää uusimaan joten taas -10 p. Tämän jälkeen tsempattiin ja kolmannelta kyltiltä maaliin asti meni todella kivasti! Jotain pikkuvirheitä tuli -3 p. verran, mutta ei mitään suurempaa, onneksi. Sumin tulos lopulta ALOHYV 74/100 p. Tiukille meni, mutta hyväksytty kuitenkin! Harmittaa vain nuo alun mokailut, typeriä virheitä.

Muuten ei ole tullut rally-tokoa treenattua, mutta agilitya senkin edestä! Treenimotivaatio on koko alkuvuoden ollut huipussaan ja ollaankin käyty hallilla 2-3 kertaa viikossa. Saatiin nyt myös vakkaritreeniseuraa kun Pauliina & Nova hankkivat vapaatreenikortin Ojanko Areenalle. Joten mikäs siinä treenatessa kun on kerrankin palkkaus- ja kuvausapua paikalla! Lisäksi treenit tulee suunniteltua huomattavasti paremmin kuin yksin treenatessa. Ollaan pyritty tekemään nyt niin, että kerran viikossa olisi ns. ratatreenit jolloin rakennetaan lyhyehkö rata jonkin teeman ympärille, ja kerran viikossa estetreenit joissa treenataan yksittäisiä esteitä eli Sumin kanssa lähinnä kontakteja ja keppejä. Hyvin on sujunut, kontaktit alkaa taas vähitellen toimia haluamallani tavalla ja ratatreeneissä Sumi on liikkunut hyvin. Aika paljon on tehty vauhti- ja irtoamisharjoituksia helpoilla ja suorilla radan pätkillä, ja viime treenien jälkeen alkoikin vähän epäilyttää saanko Sumia hetkeen kääntymään kun toinen painaa tuhatta ja sataa eteenpäin :D.

HSKH:n epiksissäkin käytiin tammikuussa. Alunperin mun oli tarkoitus kisata ainoastaan Sumin kanssa kisaavien radalla ja Sennan kanssa putkirallissa, mutta suunnitelmat menikin uusiksi. Lopulta päädyin ohjaamaan Novaa medimöllien radalle ja Pauliina Sennaa putkiralliin, kunnon koiranvaihtoepikset! Aiemmin olin ohjannut Novaa ehkä kaksi kertaa marraskuussa ja ottaen huomioon että Nova on aloittanut agilityn kunnolla vasta lokakuussa, niin meidän episdebyytti meni vallanmainiosti! Nova on oikeasti todella potentiaalinen aksakoira, hakee jo nyt kivasti esteitä ja menee lujaa, sen kanssa oli ilo kisata :). Tulokseksi ekalta radalta kymppi ja tokalta HYL eli X-määrä virhepisteitä kun ei mölleissä oikeita hylkyjä jaettu. Pauliinan ja Sennan yhteistyö sujui myös loistavasti, ei noita meidän koiria näytä lainaohjaajat häiritsevän kun itse tekeminen on niin huippu kivaa ;). Loppuillasta päästiin vielä Suminkin kanssa radalle, jolla lähinnä seinään päättyvät kepit ja 180 asteen käännös pituudelle tuotti ongelmia :P. Tiedetään ainakin mitä treenata!

Tokon osalta otettiin tänään ensimmäinen askel kohti ALO1-tulosta eli aloitettiin treenaaminen. Olimme Sumin kanssa Suomen Lagottoklubin järkkäämässä tokokoulutuksessa Tuusulassa Keravan Agility Teamin hallilla, kouluttajana Hanna Salovuori. Oli aika hektistä alkuunsa, kun koirakkoja oli kahdeksan kahden tunnin treeneissä, yksi kerrallaan kentän perällä suorittamassa liikkeitä kouluttajan kanssa ja loput seitsemän yritti mahtua kentän toiselle puolikkaalle. Juu ei onnistunut, ei varsinkaan kun Sumi kävi jo valmiiksi kierroksilla oletettuaan että hallissa tehdään agilitya. Ensimmäinen tunti menikin odotellessa ja rauhoittuessa, vasta 1,5 tunnin jälkeen aloin oikeasti tekemään Sumin kanssa. Otettiin vähän seuraamista (väljää...), liikkeestä maahanmenoa (aika jees!), kaukoja (siirteli toista takajalkaansa maahan-istu -vaihdossa)) ja noutokapulan pitoa (pyörittelee kapulaa sennamaisesti takahampaissa :P). 

Kouluttajan luokse mentiin viimeisenä. Jokainen sai valita yhden ongelmaliikkeen, mutta itse totesin heti ettei meillä semmoista ole kun ei olla treenattu, vaan suurin ongelma on vire ja rauhoittuminen erityisesti liikkeiden välissä sekä korkeasta vireestä johtuva äänenkäyttö suorituksen aikana. Sumi kyllä tekee täysillä, mutta tasan silloin kun tehdään ja kun ei tehdä sen huomio on kaikessa muussa (agilityesteissä, toisissa koirissa, hajuissa jne.) eikä se keskity saatika rauhoitu. Päädyttiin tekemään yksinkertaista harjoitusta, jossa Sumin oli tarkoitus maata hiljaa paikallaan reagoimatta mihinkään ympärillä tapahtuvaan ja pitää katsekontaktia yllä. Ääntelystä kielsin ja jos yritti karata käskin tiukasti takaisin makuulle. Palkka etujalkojen väliin aina kun oli hiljaa ja piti katsekontaktia. Samalla Hanna häiriköi, kulki ihan Sumin vierestä, tömisteli, kuljetti kättä sen edessä, jutteli sille, yritti houkutella luokseen jne. mihin Sumi reagoi yllättävän vähän! Korkeintaan katsoi, mutta ei noussut edes houkuteltaessa vaikka Hanna oli kyykyssä Sumin nenän edessä. Oikeastaan Sumin keskittyminen vain parani ja tuntui että se oikein tsemppasi mitä enemmän häiriötä oli. Kouluttajan loppupuhuttelun ajankin Sumi makasi hienosti hiljaa paikallaan, ihan kuin oikea tokokoira! En muista milloin se olisi ollut noin levollinen ja rauhallinen, varsinkaan kun vieressä oli agilityesteet :D. Oikeasti me ei siis tehty koulutuksessa mitään, harjoiteltiin vain miten käyttäydytään silloin kun ei tehdä mitään. Ja tämä sai mun oman tokomotivaation nousemaan varmasti enemmän kuin kympin arvoinen liikesuoritus! Ensi viikolla uudestaan, josko siihen mennessä saataisiin jotain treenattuakin ja päästäisiin tekemään liikkeitäkin.

Tulipas taas romaani. Pitäisi ehkä päivitellä useammin niin saisi aikaiseksi lyhyempiä postauksia. Kuvat on otettu eilen Itä-Uudenmaan Lagottojen tapaamisessa Askolassa Kylänpäänjärvellä. Kannatti ajaa Helsingistä asti, oli kivaa ja koirillakin selvästi hauskaa :).

Tavoitteet 2015

Senna

- Rally-tokossa RTK1 & RTK2

- 1-2 näyttelykäyntiä
- treenata MEJÄä useamman kerran vuoden aikana
- käydään koirakylpylässä säännöllisen epäsäännöllisesti

Sennan kanssa edetään päivä kerrallaan sen ehdoilla, ei 11 vuotta täyttävälle koiralle oikein voi totisia tavoitteita edes asettaa. Ikäisekseen Senna on erinomaisessa kunnossa ja mieleltään virkeä, ei siitä ikä juurikaan näy ja hyvä niin! Tosiasia kuitenkin on, että moni tuon ikäinen koira on jo eläkkeellä kaikesta harrastamisesta ja usein tulee pohdittua mitä sen kanssa kannattaa enää tehdä ja mitä ei. Senna pääsee edelleen pari kertaa viikossa hallille tekemään tokoa/rally-tokoa/putki-siivekeagilitya ja kestoltaan treenit ovat n. 5-10 min. Vähän toistoja ja paljon iloista mieltä :). Lenkit tehdään edelleen normaalisti, joskin loppusyksystä totesin etten ota sitä enää jatkossa mukaan pidemmille metsälenkeille. En siksi etteikö se jaksaisi, vaan siksi ettei se itse tajua hidastaa tahtia. Tosin, kun kerroin joulukuussa fyssarille Sennan toilailuista kolmen tunnin metsälenkillä (siitä miten se hyppii, pomppii ja kiipeilee kuin mikäkin kakara) niin fyssari totesi "Anna sen olla koira" ja sanoi, että jos Senna itse haluaa juosta ja riehua niin ei sen tekemisiä pitäisi liikaa rajoittaa. Joten me jatketaan normaalia elämää järkevissä rajoissa, kaikista pisimmät lenkit jätetään pois ohjelmasta, mutta pientä treenaamista ja normaaleja lenkkejä jatketaan niin kauan kuin Senna niistä nauttii. Ainakin tällä hetkellä treenaaminen tekee sen superiloiseksi ja talvi & lumipallot saa hännän vispaamaan lenkillä propellinlailla, joten ihan heti en usko sen kyllästyvän ;). Sillä on takuuvarmasti jokin Peter Pan -syndrooma! 

Rally-tokossa aiotaan edelleen kisata ja näyttelyissä käydä omaksi iloksi. Alunperin tarkoitus oli hakea Sennalle vain RTK1-koulutustunnus, mutta koska se on tällä hetkellä vain yhden hyväksytyn tuloksen päässä ja Senna osaa jo periaatteessa kaikki avoimen luokan liikkeet niin eiköhän me vielä kokeilla sitä avoimessakin kisaamista :). Sen pidemmälle tuskin edetään, mutta jotta treenaaminen ei kävisi liian tylsäksi ja yksitoikkoiseksi niin aloitellaan varmaan myös VOI-MES -liikkeiden treenaamista ihan vain omaksi iloksi. Näyttelyissä käydään myös mikäli jaksan turkkia kasvatella ja sopivia näyttelyitä tulee vastaan, mutta tämä jää luultavasti loppukesään tai syksyyn. MEJÄstä puolestaan innostuttiin viime kesänä ja sen treenaamista olisi tarkoitus jatkaa, juuri sopivaa puuhaa Sennalle! 

Tärkeimpänä toivoisin, että Senna pysyisi tänäkin vuonna mahdollisimman terveenä & hyvä kuntoisena ja saisimme nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä :).

Sumi

- Agilityssa nollatuloksia & hyviä ratoja

- Rally-tokossa RTK1
- Tokosta ALO1
- 1-2 näyttelykäyntiä
- Päästä treenaamaan hakua

Sumin päälaji tulee ainakin vielä tämän vuoden olemaan agility, mutta vähitellen aletaan hidastamaan treeni- ja kisatahtia. Olisi hienoa voida listata tavoitteeksi SM-nollien saamisen kasaan SERT:eistä puhumattakaan, mutta eiköhän ne ole meidän tavoittamattomissa. SM-nollat olisi periaatteessa mahdollista saada kasaa mikäli treenaisi ja kisaisi ahkerasti, mutta meidän nollaprosentin ja kokemattomuuden kolmosissa huomioonottaen tuosta tulisi vain pakkopullaa nollien metsästystä ja sitä en halua. SERT:ien kohdalla taas tulee vastaan Sumin vauhti, hyvällä onnella ja tuurilla ehkä joskus jostakin voitaisiin yksi saada, mutta koska valioitumiseen niitä tarvitsisi vielä kaksi lisää ja ensimmäisen & kolmannen välillä pitäisi kulua vuosi, niin siinä vaiheessa alkaa jo Sumilla tulla ikä vastaan. Ja mielestäni en ole tässä asiassa pessimisti, vaan realisti. Sumi täyttää elokuussa 8 v. ja tärkein toive olisikin, että saataisiin vielä tämä vuosi treenata ja kisata melko ahkerasti ja saisimme tehtyä kolmosissa hyviä, onnistuneita ratoja ja mielellään edes pari-kolme puhdasta nollarataa :). Starttien määrä tulee todennäköisesti olemaan pienempi kuin viime vuonna, mutta kokeillaan josko laatu korvaisi määrän ;).

Rally-tokossa on ollut nyt ajatuksena edetä Sumin kanssa koulutustunnus/vuosi -taktiikalla, eli nyt yritetään kevään aikana saada se viimeinen ALOHYV-tulos alokasluokan koulutustunnusta varten ja avoinluokka olisi sitten vuorossa ensi vuonna. Sinänsä ei olisi mitenkään mahdotonta kisata Suminkin kanssa vielä tämän vuoden aikana avoimessa, oikeastaan täysin mahdollista eikä se vaatisi edes hirveästi treeniä, mutta haluan edetä rauhassa ja olla ahnehtimatta liikaa, täytyyhän Sumin agilityeläkepäivillekin jotain säästää ;).

Kolmaskohta lienee yllättävin (tai neljäs... :D), eli ALO1-tulos tokosta. Tämän tavoitteen innostuin asettamaan puhtaasti uusien tokosääntöjen julkaisun myötä, sillä alokasluokka, ja itseasiassa myös avoinluokka, näyttää uusien suoritusohjeiden valossa huomattavasti paremmin Sumille sopivalta. Samalla oma motivaatiokin hiukan kasvoi ja katsotaan josko lähdettäisiin oikeasti kokeilemaan syksyllä tokossa kisaamista. Sumi ja toko eivät ole koskaan oikein sopineet yhteen ja tästä syystä en sen kanssa ole tokoa juurikaan tehnyt, mutta alusta asti mulla on ollut tavoitteena että Sumi kisaisi tokossa edes yhden ALO1-tuloksen verran. Mutta jos nyt innostutaan treenaamaan ja saadaan kokonaisuus pysymään kasassa, niin en pitäisi mitenkään mahdottomana hakea tokosta koulutustunnusta alokasluokasta tai kisata jopa avoimessa joskus tulevaisuudessa. Katsotaan katsotaan, tälle vuodelle riittää kuitenkin tuo yksi tulos, ihan riittävän suuri tavoite meille ;).

Sumi täyttää tosiaan elokuun lopussa 8 v. ja tästä syystä olisi ajatuksena käyttää Sumikin loppuvuodesta yhdessä tai kahdessa näyttelyssä veteraaniluokassa. Sumi on ollut elämänsä aikana neljä kertaa virallisessa näyttelyssä ja edellisen kerran vuonna 2009... Eli yli viisi vuotta sitten. Esiintymisen uskoisin sujuvan ihan ok hyvin, tottakai olisi hyvä käydä parissa mätsärissä kevään ja kesän aikana treenaamassa, ei siitä ainakaan haittaa olisi. Suurempi ongelma on Sumin turkki, se miten sen saisi ylipäänsä kasvamaan riittävän pitkäksi ja kiharaksi sekä se miten maltan olla leikkaamatta sitä :D.

Viimeisenä tavoitteena olisi päästä taas pitkästä aikaa treenaamaan hakua. Meidän hakuharrastus on ollut hyvin painottuneena Tampereelle ja kun siellä ei nykyisin tule niin paljoa vietettyä aikaa niin ei tule sitten hakuiltuakaan... Mutta tänä vuonna voisi edes yrittää ahkerammin :).  

Kaiken kaikkiaan odotan tätä vuotta innolla, niin treenejä kuin myös kisoja ja kaikkea muuta kivaa ja yllättävää ;)

Vuosi 2014

Hauskaa Uutta Vuotta! Me ollaan lomailtu kunnolla ja nyt vähitellen palailtu normiarkeen. Tällä viikolla on jo kertaalleen treenattu agilitya ja eilen kisattiin vuoden ensimmäiset kisat rally-tokossa, mutta niistä lisää myöhemmin :).

Vuosi sitten listasin koirille pitkästä aikaa tavoitteita ja ihme kyllä, tällä kertaa me jopa toteutettiin niistä ainakin puolet ja osa moninkertaisesti, jes!

Tavoitteet vuodelle 2014 olivat:

Senna

-Rally-tokosta RTK1

-Yksi näyttelykäynti veteraaniluokassa

Sumi

-Agilityssa puuttuvat LUVA:t ykkösistä -> nousu kakkosiin

-Rally-tokosta RTK1 

-Ilmaisun opettaminen hakutreeneihin

Ja ne toteutuivat seuraavasti:

Senna

Rally-toko

Sennan kanssa ei viime vuonna saavutettu rally-tokosta alokasluokan koulutustunnusta ja kisaaminenkin jäi loppuvuoteen. Vuosi sitten ajatuksena oli lähteä kisaamaan heti kun laji virallistuisi toukokuun alussa, mutta yrityksestä huolimatta ei saatu koepaikkaa ennen kuin vasta elokuussa. Ensimmäiset viralliset kisat menikin sitten kaikkea muuta paitsi hyvin, 67 pistettä ja hylätty. Tämän jälkeen ei kuukauteen edes ajateltu koko lajia, kunnes lokakuussa aloitettiin oikeasti tavoitteellinen treenaaminen ja marraskuun alussa saavutettiin ensimmäinen hyväksytty tulos saaden hienot 95 pistettä :). 

Toko

Tämän vuoden suurin yllättäjä - me käytiin kahdessa tokokokeessa! Ei voi sanoa että kokeet olisivat menneet millään tapaa hyvin, mutta tärkeintä tässä onkin oman tokokoekammoni voittaminen. Viisi vuotta sitä haudottiin mielessä ja maaliskuun kokeessa jännitys hipoi pilviä, mutta selvittiin hengissä! Elokuussa puolestaan voitettiin Spanieliliiton joukkuemestaruus, kiitos hienoja tuloksia tehneen joukkueemme ;).

Näyttelyt

Tavoitteena oli käydä yhdessä näyttelyssä, mutta tämä saavutettiin kolminkertaisesti. Ensimmäinen näyttely oli heti helmikuussa Jyväskylä KV, josta tuloksena veteraaniluokasta ERI2. Toinen näyttely oli Helsingin kesänäyttely, jossa Senna yllätti tuloksella ERI1, SA, PN4, Vara-Sert & ROP-vet! Hieno prinsessa :). Erkkarista tuli myös ERI, mutta ei sijoitusta. Senna sai siis kaikista näyttelyistä erinomaisen, joten tyytyväisiä ollaan!

Näiden lajien lisäksi tutustuttiin viime vuoden aikana MEJÄän, käytiin säännöllisesti koirakylpylässä ja Senna pääsi myös tekemään paljon putki-siivekeagilitya :).

Sumi

Agility

Agilitya treenattiin paljon ja me myös kisattiin paljon. Tehtiin täysillä ja asenteella, epäonnistuttiin, kehityttiin ja onnistuttiin. Sumi oli mahtava treeni- ja kisakaveri! Tavoitteeksi olin vuosi sitten asettanut kakkosiin nousun, joskin haaveilin kolmosiin noususta ja uskoin sen olevan mahdollista mikäli saataisiin ehjä kisakausi ilman sairasteluja ja suurempia taukoja. Vuosi sitten meillä oli ykkösistä yksi LUVA ja takana pitkä kisatauko, mutta heti vuoden ensimmäisestä startista saatiin meidän toinen LUVA. Tämän jälkeen sählättiin vitosia ja kymppejä, kunnes maaliskuussa vedettiin pakkonollalla SERT ja siirryttiin kakkosiin eli tavoite tuli saavutettua! Keväällä ehdittiin hakea tuntumaa parista kakkosluokan startista ennen kesän hiljaisempaa treeni- ja kisakautta, joskin Agirodusta käytiin nappaamassa yksi luvaton nollatulos Open SM-karsintaradalta. Finaaliradalla oli hienoa juosta, mutta vielä hienompaa oli lagottoporukan keskuudessa vallinnut yhteishenki, mahtava viikonloppu! Elokuussa lähdettiin sitten kunnolla nollajahtiin, mutta kun niitä puhtaita ratoja ei saatu tehdyksi alkoi jossain vaiheessa oma kärsivällisyys ja usko tekemiseen hiipua. Syyskuussa käytiin parissa loistavassa koulutuksessa hakemassa oppia ja luottoa tekemiseen sekä taisin myös Annelle vuodattaa meidän nollatonta kakkosissa tahkoamista, kun alkoi yhä enemmän tuntua siltä että ongelma on henkinen eikä fyysinen. Tämän jälkeen jokin loksahti paikoilleen ja syyskuun viimeisenä viikonloppuna napattiin meidän ensimmäinen kakkosten LUVA! Myös tekeminen kisaradoilla parani ja jo seuraavista kisoista saatiin toinen LUVA nollavoitolla :D. Ehdottomasti meidän paras kisoissa tehty nollarata, fiilis oli huikea! Tähän väliin mahtui yhdet epäonnisemmat kisat, kunnes marraskuussa käytiin Jyväskylässä tekemässä nollarata, saatiin SERT ja noustiin kuin noustiinkin kolmosiin! Kokonaisuudessaan meillä oli loistava agilityvuosi.

Rally-Toko

Sumin vuosi oli hyvin agilitypainotteinen, mutta rally-tokoa treenattiin lokakuun aikana sen verran että uskaltauduin ilmoittamaan Suminkin yhteen rally-tokokisaan. Sähläri-Sumppu yllätti ja nappasi marraskuussa Lahden kisoista 89 pistettä ja sai kisakirjaansa hyväksytyn tuloksen! Tästä on hyvä jatkaa :).

Muita lajeja Sumi ei viime vuonna tainnutkaan treenata, hakua ei tehty yhtään (harmi!) ja tokoilukin rajoittui pariin yksittäiseen kertaan. 

Kokonaisuudessaan meidän vuosi oli erittäin aktiivinen ja kisa- & koekäyntejä tuli varmasti enemmän kuin koskaan ennen. Tähän vaikutti varmasti myös se, että molemmat koirat pysyivät koko vuoden ajan melko terveinä. Itseasiassa Senna ei käynyt viime vuoden aikana kertaakaan eläinlääkärissä, mikä on vähintäänkin historiallista ja tosi jees kymmenvuotiaalta :). Sumi kävi lääkärissä kerran, kun se sattui saamaan ilmeisesti Agirotu-tuliaisena erittäin ärhäkän ripuli-oksennustaudin juuri pahimpien helteiden aikaan. Joulukuussa sillä oli myös reilun viikonlopun kestänyt yskä, mutta se meni onneksi nopeasti ohitse.

Vuoden alussa vaihdettiin myös seuraa ja siirryttiin HSKH:n riveihin. Iso seura ja paljon jäseniä, mutta vähitellen on päästy sisälle porukkaan ja saatu uusia tuttavuuksia. Lagottotoiminnassa on myös tullut oltua aktiivisesti mukana ja vaikka viime vuosi menikin todella pitkälti Helsingissä ehdittiin me myös osallistua Tampereen Pikkukoirien MEJÄ-treeneihin sekä tapaamaan koirallisia Tampere-kavereita lenkkeilyn ja kisojen merkeissä. 

Vuosi 2014 oli hieno koirailuvuosi, toivottavasti vuosi 2015 olisi vieläkin parempi!

Kesän tapahtumat, kisat ja näyttelyt

Blogi taukoili lahjakkaasti kaksi kuukautta kirjoittajan paiskiessa töitä ja koirien läkähtyessä helteisiin, mutta nyt kun (kesä)lomaa on viikko takana ja viikko edessä niin voisi yrittää koota kesän tekemiset tännekin!

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna (27.-29.6.) suuntasimme Lagottoklubin kesäpäiville Kaarinaan Piispanrantaan. Paikka oli upea, laajat nurmikentät omenapuineen ja runsaasti tilaa koirien temmeltää. Majoitustilat oli tilavat, ruoka hyvää ja merenrantakin löytyi. Ohjelmaa oli tyypilliseen tapaan runsaasti ja parista aiemmasta vuodesta poiketen osallistuttiinkin aika ahkerasti. Lauantaina käytiin rally-tokoilemassa, temppu-/koiratanssikoulutuksessa ja Sumi ilmaisi myös halunsa osallistua uimakouluun treenaamalla uimahyppyjä iiiisolta laiturilta! Illalla kokoonnuttiin perinteiseen tapaan grillaamaan hyvässä seurassa, lagottoporukka on oikeasti paras! Sunnuntaina kisailtiin vielä rally-tokossa ja temppukisassa, joista molemmista Senna meni ja vei voiton... Hups. Sumppu tuli rally-tokossa kakkoseksi, aika pätevä sekin! Ensi vuonna taas uudestaan, silloin oliskin vuorossa mun ja Sennan kymmenennet Kesäpäivät, hullua! 

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna (5.-6.7.) oli vuorossa kesän ehkä odotetuin tapahtuma eli Agirotu 2014. Viikonloppu meni lagottomaisissa merkeissä, sunnuntain joukkuekisassa mukana oli peräti viisi lagottojoukkuetta eli yhteensä 20 lagottoa ja hyvä edustus saatiin jo lauantain yksilökisoihinkin. Lauantaina startattiin liikkeelle aikaisin aamulla ja haettiin matkaseuralaisemme Charlotte & Usva-lagotto kyytiin Espoosta ennen kuin suuntasimme kohti Janakkalaa. Kisapaikalla vallattiin nopeasti Peterin teltta (suuri kiitos vielä!) koirinemme ja kaikkine tavaroinemme. Kolmosluokkalaiset olivat aloittaneet oman urakkansa jo aikaisin aamulla, mutta meillä kävi Sumin kanssa tuuri ja saimme kaikessa rauhassa odotella omaa vuoroamme melkein puoleen päivään asti. Ensimmäinen rata oli aika tasaisen varmaa menoa, edettiin koko ajan, mutta jotenkin tuntui hitaalta ja tahmealta. Tehtiin kuitenkin meidän ensimmäinen kakkosten nollarata ja lunastettiin paikkamme Open SM-finaaliin! Aika oli kuitenkin huono, nollia tuli aika paljon ja sijoitus vasta 9. eli ei LUVAa. Finaalista ei jäänyt paljoa kerrottavaa, yksi kielto jo aika alussa ja hylky Sumin karatessa A:lle. Päivän viimeisestä radasta tykkäsin eniten, illan viiletessä saatiin jo päälle vähän parempi vauhti ja asenne. Tehtiin hyvää nollarataa aina viimeiselle suoralle asti, kunnes Sumi sujahti suoraan keppien kakkosväliin eli vitonen napsahti tulokseksi. Harmituksesta huolimatta päivän saldo virallisilta radoilta oli kuitenkin hyvä: nolla ja vitonen, ainoana virheenä keppien kakkosväli. Sunnuntaina oli vuorossa joukkuekilpailut, joista päällimmäisenä jäi mieleen hyvä fiilis, mahtavat lagottojoukkuelaiset, armoton kiire ja sähläys sekä omat mokailut radalla... Hienosti Sumi sujahti "putkeenputkeenputkeen" kunnes tajusin ettei se rata niin mennytkään... Totaalinen HUPS! Mutta saatiin ainakin tuomari nauramaan ja joukkuekaverit turhautumaan :D. Kiitos vielä hienosta viikonlopusta kaikille lagotoille omistajineen, teidän kanssa oli mukava kisata!

Janakkala 05.07.2014 JanKK

Tuomari Anne Viitanen

A-agilityrata  

Nopeus 3,69 m/s / Aikavirhe -6,39 s / Ratavirheet 0 / Tulos 0 / Sijoitus 9.

Janakkala 05.07.2014 JanKK

Tuomari Henri Luomala

B-agilityrata

Aika 44,80 s / Nopeus 3,55 m/s / Aikavirhe -4,20 s / Ratavirheet 5 / Tulos 5 / Sijoitus 6.

Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina eli 27.7. käytiin pyörähtämässä Sennan kanssa Helsingin Kesänäyttelyssä Tuomarinkartanossa. Näyttelyä edeltävä viikko sisälsi pientä kriiseilyä turkin kanssa, kun totesin ettei ehditä Sallikselle trimmiin vaan oli tartuttava saksiin itse. Senna on käynyt elämänsä aikana varmaan parissakymmenessä näyttelyssä, mutta koskaan aiemmin en ollut sitä itse näyttelyitä varten trimmannut, joten pientä paniikkia ilmassa. Kaiken huipuksi olin kesäkuussa leikannut turkin vähän turhan lyhyeksi, joten ihan hirveästi ei ollut tehtävissä vaan mentiin sillä turkilla mitä oli. Päivä oli todella helteinen ja kuuma, tuntui ikuisuudelta odottaa omaa vuoroa kehän laidalla. Kehässä Senna esiintyi kohtalaisesti, malttoi seistä hyvin mutta olisi voinut liikkua reippaammin. Tuloksena ERI1 SA PN4 vara-SERT ROP-vet! :). Arvostelu on saksaksi, joten itse ymmärrän siitä ehkä kaksi sanaa, mutta ilmeisesti arvostelukin oli varsin hyvä!

Helsinki KR 27.07.2014

Tuomari Hana Ahrens, Itävalta

Wildfinn Aleksiina VET ERI1 SA PN4 vara-SERT ROP-vet

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna kisasimme Sennan kanssa Spanieliliiton tokomestaruuskisoissa Tuusulassa. Tuloksena AVO3 113 p. mikä ei hirveästi herättänyt tunteita puoleen eikä toiseen. Käytiin vain tekemässä liikkeet, yritettiin saada mahdollisimman paljon pisteitä kasaan ja suoriutua kokeesta läpi. Tulos ei missään nimessä ole hyvä, mutta se on parempi kuin edellisen kokeen tulos. Olimme mukana myös Suomen Lagottoklubin joukkueessa, joka hienoja suorituksia tehneiden joukkuetovereiden ansiosta voitti mestaruuden :).

Tuusula 02.08.2014

Tuomari Salme Mujunen

AVO3, 113 p.

Tokokokeesta seuraavana päivänä oli vuorossa Lagottojen erikoisnäyttely Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksella. Päivästä oli odotettavissa pitkä ja helteinen, joten raahasin mukanani molemmat koirat, kaksi häkkiä ja kauhean määrän muuta tavaraa. Kehiä ei tullut juurikaan seurattua, mutta pääasia olikin viettää mukava päivä lagottomaisessa seurassa ja vaihtaa kuulumisia :). Tosin tänäkin vuonna aika tuntui loppuvan kesken, olisin voinut viipyä erkkarissa vielä muutaman tunnin :D. Omista koirista Senna pääsi makkaranpaiston ja myyntikojun hoitamisen lisäksi pyörähtämään kehässä saaden erinomaisen, mutta ilman luokkasijoitusta.

Helsinki Erikoisnäyttely 03.08.2014

Tuomari Adriana Griffa Bocca, Italia

Wildfinn Aleksiina VET ERI