Viime viikonloppu (8.-9.11.) alkoi vauhdikkaasti huristelemalla agilitytreeneihin Lempäälään. Treenit ei menneet erityisen hyvin, multa oli vähän veto poissa intensiivisen kouluviikon jäljiltä ja Sumissa puolestaan näkyi viikon tekemättömyys yli-energisyytenä. Ei hyvä yhdistelmä perjantai-illan treeneihin! Yö vietettiin porukoitten luona Tampereella ja seuraavana aamuna startattiin Sumin kanssa kohti Keski-Suomea. Ensin ajettiin Viitasaarelle moikkaamaan kaveria, jonka kanssa nähdään nykyisin ihan liian harvoin ja paluumatkalla Jyväskylään poikettiin vielä tätini perheen luona Äänekoskella. Viitasaarella Sumi pääsi pitkän ajomatkan päätteeksi lenkkeilemään ja Äänekoskella sai hetken juosta ja riehua pihalla. Tampereella ja Keski-Suomessa oli jopa kiitettävästi lunta, oli mukava matkata viikolopun ajaksi synkästä ja pimeästä Helsingistä keskelle talvea :). Nämä kuvat tosin ovat vanhoja, nostalgia-fiilistelykuvia Jyväskylästä neljän vuoden takaa. Valitettavasti kamera ei tällä reissulla päässyt ulkoilemaan.
Illaksi suunnattiin Jyväskylään tuttuihin Kortepohjan maisemiin ja yövyttiin Tarjan solukämpässä, mikä ei ollenkaan vastannut niitä kauhukuvia mitä olin kyseisistä DDR:ksikin ristityistä opiskelija-asunnoista omina Jyväskylä-aikoinani kuullut! Tai sitten olin liian hyvin valmistautunut kohtaamaan torakoita :D. Käytiin me myös iltalenkin yhteydessä pyörähtämässä meidän vanhan kotitalon pihalla, joka kuuluu samaiseen Kortepohjan Ylioppilaskylään, mutta eipä Sumi tunnistanut tuttua F-talon C-rappua enää omakseen. Aika jännä fiilis siellä oli pyöriä, tuntui kuin olisi siirtynyt menneisyydestä tulevaisuuteen, jossa kaikki oli samanaikaisesti säilynyt ennallaan ja kuitenkin muuttunut paljon. Ikävä Jyväskylään ei tullut, vaikka vähän olikin pakko leikitellä ajatuksella, että mitäs jos ei olisikaan koskaan lähtenyt pois ja mitäs jos asuisi siellä vieläkin. Mutta nykyisin muistelen vain lämmöllä sitä jäätävän kylmää ja runsas lumista pakkastalvea sekä pitkiä lenkkejä Laajavuoressa ja Tuomiojärven jäällä. Sumi ei ole varmasti ikinä ollut niin hyvässä kunnossa kuin tuon talven jälkeen!
Seuraavana aamuna suuntasin ensin Jyväskylä KV -näyttelyyn katselemaan lagottokehää, joka olikin varsin nopeasti ohi ripeän italialaissedän tuomaroimana. Kehän jälkeen tehtiin pieni shoppailukierros, minkä jälkeen kaikki muut lähtivät kotimatkalle ja minä & Sumi kohti Killeriä ja JAT:in agilitykisoja. JAT:in halli oli jäätävän kylmä, hurr! Ei lämmitystä ja ovet auki koko kisojen ajan. Tuomarina kakkosluokilla oli Kari Jalonen ja radat oli just sen näköiset, sopivasti kaikkea ja jännät rataprofiilit. Ekalla radalla Sumppu loikkasi TAAS puomin kontaktin yli, ARG! Tehtiin kuitenkin rata loppuun ja otettiin loppuradasta vielä yksi kielto kun lähdin ennakoimaan käännöstä putkeen ja Sumi tuli hypystä ohi. Tuloksena siis 10 virhepistettä ja sijoitus kolmas. Toiselle radalla lähtiessä ei ollut kovin hyvä fiilis, olin itse ihan kohmeessa ja puomi vaatii selvästikin treeniä. Lisäksi Sumi oli sekä lähdössä että radalla hieman outo, ihan kuin se olisi säikähtänyt jotakin ennen radan alkua/rataantutustumisen aikana (startattiin ekana, eli suunnattiin tutustumisen jälkeen suoraan radalle) ja sama jatkui vielä radan jälkeenkin. Epätavallista käyttäytymistä Sumilta, se on kyllä paukkuarka eli olisi hyvinkin voinut reagoida johonkin kovaan tai yllättävään ääneen, mutta tavallisesti Sumi työskentelee agilityssa niin korkeassa vireessä ettei se kiinnitä mihinkään pamauksiin yms. huomiota. Radalla Sumi kulki suurimmaksi osaksi ihan hyvin, mutta pari kertaa se irtosi tavallista huonommin ja kiellot oli lähellä. Sellaista pelastelua koko rata, ei ollenkaan meidän parasta, mutta taisteltiin loppuun asti. Maaliin päästiin ilman virheitä eli tehtiin NOLLA-tulos, mutta arvasin ettei meidän aika ollut erityisen hyvä, joten jouduttiin jännittämään sijoitusta loppujen medikoirakoiden ajan. Lopulta sijoituttiin täpärästi toiseksi eli
Sumille SERT ja siirto kolmosluokkaan!!!
Jyväskylä 09.11.2014 JAT
Tuomari Kari Jalonen
B-agilityrata
Jyväskylä 09.11.2014 JAT
Tuomari Kari Jalonen
A-agilityrata
 |
| Uusi Medi3-luokkalainen :) |
Olisi sitä voinut kolmosiin nousta paremmallakin ratasuorituksella, mutta tällä mennään! Tämän eteen on tehty niin paljon töitä ja tästä on haaveiltu niin kauan, että pakko sitä on olla tyytyväinen ja onnellinen :). Ja Sumi on paras, se on tavallisesti aina täysillä mukana, se ei ikinä luovuta ja se tekee aina parhaansa, hieno pieni lagotto! Nyt olisi tämän vuoden tavoite saavutettu ja oikeastaan koko meidän agilityuran suurin tavoite, sillä tämän pidemmälle en ole uskaltanut tavoitteita asettaa, ainoastaan haaveilla. Saa nähdä korkataanko kolmosten kisat vielä tänä vuonna vai aloitetaanko kisaaminen uudessa luokassa vasta ensi vuoden puolella. Agilityradoille tuskin osallistutaan, loppuvuosi menee nimittäin kontaktitreenien parissa, mutta josko sitä kävisi yhden hypärin katsastamassa parin viikon päästä... Vaikka mitäpä tässä kiirehtimään, kun ensi vuonnakin ehtii hyvin kisata :).
