Heikkoon valoon

Lokakuun alussa käväistiin lagottojen kanssa alokasluokan rally-tokokisoissa. Sennalle kotiintuomisina koulutustunnus RTK1 pisteillä 88/100. Sumille ei valitettavasti tulosta, ensimmäiset 7 kylttiä meni superhienosti, mutta sitten ei enää jaksanut keskittyä ja -10 p. virheitä alkoi ropista. Joten Sumin kanssa jatketaan vielä koulutustunnuksen metsästystä.

Nesin kanssa on jatkettu tokon treenausta ja erityisesti maanantaiset treenit Tamskilla ovat tuoneet tähän lajiin rutkasti lisää inspiraatiota! Treenikertoja on jo takana neljä, joista Nesi on osallistunut kolmelle ja itse olin viime kerralla paikalla kuunteluoppilaana. Uutta opeteltavaa on paljon ja läksyjen määrä kasvaa kerta kerran jälkeen. Tähän mennessä opeteltuja asioita ovat mm. käsitarget, collar grab, vihjesanat lelu- ja namipalkoille, namista/lelusta luopuminen, fokuksen vahvistaminen häiriössä sekä stabiliteetti. Nesi on innokas ja tunnollinen pieni treenaaja, joka suhtautuu kaikkeen tekemiseen vakavissaan. Lelulla palkkautuu superhienosti, mutta namipalkkoja on jouduttu hieman testailemaan, jotta löytyisi se kaikista suurin herkku. Mulle tämä on uutta, koska olen tottunut siihen että lagotot tekevät jo pelkän ruokanappulan eteen ihan mitä tahansa.

Agilitya ei olla tehty yhtään, taitaa itseasiassa olla menossa pisin aksatauko pitkään aikaan. Tästä voisi melkein kirjoittaa oman postauksensa jossain vaiheessa kun vain jaksaisi ja saisi aikaiseksi, ajatuksia nimittäin riittäisi. Kisoja tai ohjattuja treenejä ei ole toistaiseksi suunnitelmissa, mutta Tamskin uudelle hallille sain kulkuoikeuden viime viikolla, joten omatoimitreenimahdollisuus on varauskalenterin tunnuksia vaille hyppysissä, eli ehkä me taas kohta treenataan. Samalla lisenssiseura vaihtui HSKH:sta Tamskiin, mitä en ole oikein vielä sisäistänyt. Viimeiseen neljään vuoteen on mahtunut aikamoista suhailua seurasta toiseen, ollaan aloitettu kisaaminen Levekin riveissä kesällä 2011, siirrytty talvella 2011-2012 hetkeksi I-HAH:iin kunnes vaihdettiin jo kesällä 2012 takaisin Levekiin. 2014 keväällä kesken lisenssikauden vaihdettiin seuraa HSKH:n ja sieltä nyt (taas kesken kauden) Tamskiin. Huh! 

Levek on meidän ns. "kotiseura", siellä ollaan aloitettu Sennan kanssa tokon treenaaminen vuonna 2005 ja agilityn treenaaminen 2006. Tampereelle muuton myötä liityin parin vuoden tauon jälkeen uudestaan Levekin jäseneksi ja siellä ollaan käyty nyt syksylläkin tokoilemassa. Levekillä on tosi mahtavat puitteet kaikkeen treenaamiseen kesäisin, kausi- ja kurssimaksut sopivan edulliset ja muutenkin homma toimii. Pieni seura, jossa kaikki tuntee kaikki ja yhteisöllisyyttä riittää. Tykkään. Kaikesta huolimatta Tamskista tuli meidän edustusseura, koska puitteet agiltyn treenaamiseen uuden hallin myötä ovat sen verran hyvät, ettei Tampereen alueelta oikein vastaavia löydy. Omatoimitreenimaksu on vielä järkevän suuruinen, tilaa treenata on runsaasti, lenkkimaastoja riittää ja hallille ajaa meiltä kymmenessä minuutissa. Joten siksi Tamsk. Tarjonta eri lajien koulutuksien ja treenien osalta on myös monipuolinen, meillä tosin on nyt talvikaudelle ainoastaan Nesille treenipaikka tokoryhmässä, mutta lisäksi olen nyt ilmoitellut Sennaa yksittäisiin rally-tokotreeneihin AVO-luokkaa silmällä pitäen. Ja itseni ilmoitin parille kerralle fysiikkatreeneihin (jaiks!!) ja salibandyaikaisia taitojakin pääsisi virkistämään halutessaan perjantai-iltaisin Tamskin omalla sählyvuorolla. Kaikenlaista siis löytyisi!

Tampereen Pikkukoirien syysretkellä

Retkeilyä ollaan myös hieman harrastettu. Toissa viikonloppuna osallistuimme Tampereen Pikkukoirien syysretkelle koko lauman voimin Lempäälässä ja viime viikonloppuna kävimme Sennan ja Nesin kanssa Wildfinn-syysretkellä Hämeenlinnassa. Molemmilla retkillä tehtiin noin 5-6 km lenkit, Lempäälässä paistettiin makkaraa laavulla (Nesi oli erittäin avulias makkaranpaistaja, ei ne makkarat mutta ne kepit!) ja Hämeenlinnan reissulta löytyi reitin varrelta mukava pieni makkaranpaisto- ja eväittensyöntipaikka ihan järvenrannalta. 

Wildfinn-syysretkellä

Ikävämpiäkin uutisia saatiin Nesin kanssa tällä viikolla, kun käväistiin Helsingissä Malmin Animagissa/Apexissa nuorten koirien nivelterveystarkastuksessa. Takaraajoista kuvattiin lonkat, polvet ja kintereet, joissa kaikki näytti hyvältä. Kyynäristä oikea oli ok, mutta vasemmassa näkyi että rustonalaisen luun määrä olisi mahdollisesti lisääntynyt ja tästä ortopedi teki OCD-epäilyksen, joka on mahdollista vahvistaa ainoastaan tähystyksellä. Nesi ei ole missään vaiheessa oireillut vasenta etujalkaansa, ei ontunut tai aristellut edes tutkittaessa. Tästä syystä tähystysaikaa ei varattu heti, vaan toistaiseksi seuraillaan tilannetta. Sain eilen röntgenkuvat itselleni ja luultavasti käymme kysymässä niistä lausuntoa vielä toiselta ortopediltä ennen päätöstä tähystyksestä. Toistaiseksi jatketaan siis normaalia elämää, seuraillen kuitenkin alkaako jalka oireilemaan. Piinaavaa ja tuskallista, mutta yritän elää asian kanssa päivä kerrallaan, vaikka se olisikin vaikeaa. Nesi on mulle liian tärkeä ja liian rakas pieni koiralapsi... Ei sille saisi tapahtua mitään pahaa.

 

Elokuun kuulumisia

Kisasimme Sumin kanssa kesän viimeiset agilityt Janakkalassa heinäkuun viimeisenä lauantaina. Päivä oli kuuma ja kisapaikka & lenkkimaastot loistavat, mutta tulospuoli jäi laimeaksi, 2xhyl. Ekalta radalta törkeä puomin kontaktin yli hyppääminen, pari virhettä kepeiltä ja sen jälkeen hypyn ohi suoraan putkeen -> hyl. Toiselta radalta hylky tuli heti tokalta esteeltä ja muutenkin rata mentiin aika lusmuillen läpi, fiilis oli tuon ekan radan jäljiltä ihan hukassa. Liikaa kisoja lyhyen ajan sisällä ja liian vähän treeniä, niin ei pakka pysy kasassa. Parasta siis siirtyä kisatauolle.

Viime viikolla vietimme sunnuntaista keskiviikkoon mökkilomaa Keski-Suomessa, joskin 6-vuotias serkkuni piti huolen siitä ettei rauhallisesta ja rentouttavasta lomasta ollut tietoakaan ;). Koirat kuitenkin nauttivat suuresti, varsinkin Sumi otti kaiken ilon irti mökkielämästä juosten ja riehuen, sekä hyppimällä säännöllisin väliajoin laiturilta järveen. Senna puolestaan keskittyi uimiseen, se vietti helpostikin 10 min yhteenputkeen järvessä, minkä jälkeen täytyi tietenkin päästä saunaan lämmittelemään ;). 

Mutta oli mökkireissusta vähän ikäviäkin seurauksia, sillä keskiviikkona huomasin Sumin silmän punoittavan & rähmivän, ja seuraavana aamuna silmä oli melkein kokonaan ummessa. Saatiin samaiselle iltapäivälle aika eläinkääkäriin, missä lääkäri totesi jonkin risun tms. tökänneen Sumia silmään. Hoidoksi saatiin silmätipat 4 krt/pvä kahden viikon ajan sekä kipulääkitys neljäksi päiväksi. Nyt tuosta on kulunut viisi päivää ja silmä on lähtenyt paranemaan hyvin.

Silmäepisodin takia Sumilta jäi kuitenkin Suomen Lagottoklubin kesäpäivät väliin, joten suuntasimme sinne tällä kertaa Sennan kanssa kahdestaan. Kesäpäivät järjestettiin tänä vuonna Kvarnuddenissa, Pernajassa. Paikka osoittautui varsin kivaksi, perjantai-iltaa lukuunottamatta saimme olla lagottoporukalla täysin keskenämme eikä muista ihmisistä ollut tietoakaan. Kvarnuddenissa oli myös mukava hiekkaranta ja koirat saivatkin aika vapaasti polskia meressä. Lauantain ohjelmaan kuului turkkien trimmausta, koirien uimaopetusta, kesäpäiväshow (eli eräänlainen mätsäri) sekä lagottoaiheinen tietokilpailu, josta onnistuin voittamaan koirille aktivointipallon :). Sunnuntaina luvassa oli hakua ja rally-tokoa, joista sai osallistua joko toiseen tai molempiin. Itse tein sen päätöksen että osallistutaan vain rally-tokoon, hakua kun on tullut kokeiltua ennenkin. Lounaan jälkeen koittikin jo kotiinlähdön aika, hauskaa oli tänäkin vuonna, suuret kiitokset siitä järjestäjille sekä kaikille osallistujille! Ensi vuonna taas uudestaan :).