Heikkoon valoon

Lokakuun alussa käväistiin lagottojen kanssa alokasluokan rally-tokokisoissa. Sennalle kotiintuomisina koulutustunnus RTK1 pisteillä 88/100. Sumille ei valitettavasti tulosta, ensimmäiset 7 kylttiä meni superhienosti, mutta sitten ei enää jaksanut keskittyä ja -10 p. virheitä alkoi ropista. Joten Sumin kanssa jatketaan vielä koulutustunnuksen metsästystä.

Nesin kanssa on jatkettu tokon treenausta ja erityisesti maanantaiset treenit Tamskilla ovat tuoneet tähän lajiin rutkasti lisää inspiraatiota! Treenikertoja on jo takana neljä, joista Nesi on osallistunut kolmelle ja itse olin viime kerralla paikalla kuunteluoppilaana. Uutta opeteltavaa on paljon ja läksyjen määrä kasvaa kerta kerran jälkeen. Tähän mennessä opeteltuja asioita ovat mm. käsitarget, collar grab, vihjesanat lelu- ja namipalkoille, namista/lelusta luopuminen, fokuksen vahvistaminen häiriössä sekä stabiliteetti. Nesi on innokas ja tunnollinen pieni treenaaja, joka suhtautuu kaikkeen tekemiseen vakavissaan. Lelulla palkkautuu superhienosti, mutta namipalkkoja on jouduttu hieman testailemaan, jotta löytyisi se kaikista suurin herkku. Mulle tämä on uutta, koska olen tottunut siihen että lagotot tekevät jo pelkän ruokanappulan eteen ihan mitä tahansa.

Agilitya ei olla tehty yhtään, taitaa itseasiassa olla menossa pisin aksatauko pitkään aikaan. Tästä voisi melkein kirjoittaa oman postauksensa jossain vaiheessa kun vain jaksaisi ja saisi aikaiseksi, ajatuksia nimittäin riittäisi. Kisoja tai ohjattuja treenejä ei ole toistaiseksi suunnitelmissa, mutta Tamskin uudelle hallille sain kulkuoikeuden viime viikolla, joten omatoimitreenimahdollisuus on varauskalenterin tunnuksia vaille hyppysissä, eli ehkä me taas kohta treenataan. Samalla lisenssiseura vaihtui HSKH:sta Tamskiin, mitä en ole oikein vielä sisäistänyt. Viimeiseen neljään vuoteen on mahtunut aikamoista suhailua seurasta toiseen, ollaan aloitettu kisaaminen Levekin riveissä kesällä 2011, siirrytty talvella 2011-2012 hetkeksi I-HAH:iin kunnes vaihdettiin jo kesällä 2012 takaisin Levekiin. 2014 keväällä kesken lisenssikauden vaihdettiin seuraa HSKH:n ja sieltä nyt (taas kesken kauden) Tamskiin. Huh! 

Levek on meidän ns. "kotiseura", siellä ollaan aloitettu Sennan kanssa tokon treenaaminen vuonna 2005 ja agilityn treenaaminen 2006. Tampereelle muuton myötä liityin parin vuoden tauon jälkeen uudestaan Levekin jäseneksi ja siellä ollaan käyty nyt syksylläkin tokoilemassa. Levekillä on tosi mahtavat puitteet kaikkeen treenaamiseen kesäisin, kausi- ja kurssimaksut sopivan edulliset ja muutenkin homma toimii. Pieni seura, jossa kaikki tuntee kaikki ja yhteisöllisyyttä riittää. Tykkään. Kaikesta huolimatta Tamskista tuli meidän edustusseura, koska puitteet agiltyn treenaamiseen uuden hallin myötä ovat sen verran hyvät, ettei Tampereen alueelta oikein vastaavia löydy. Omatoimitreenimaksu on vielä järkevän suuruinen, tilaa treenata on runsaasti, lenkkimaastoja riittää ja hallille ajaa meiltä kymmenessä minuutissa. Joten siksi Tamsk. Tarjonta eri lajien koulutuksien ja treenien osalta on myös monipuolinen, meillä tosin on nyt talvikaudelle ainoastaan Nesille treenipaikka tokoryhmässä, mutta lisäksi olen nyt ilmoitellut Sennaa yksittäisiin rally-tokotreeneihin AVO-luokkaa silmällä pitäen. Ja itseni ilmoitin parille kerralle fysiikkatreeneihin (jaiks!!) ja salibandyaikaisia taitojakin pääsisi virkistämään halutessaan perjantai-iltaisin Tamskin omalla sählyvuorolla. Kaikenlaista siis löytyisi!

Tampereen Pikkukoirien syysretkellä

Retkeilyä ollaan myös hieman harrastettu. Toissa viikonloppuna osallistuimme Tampereen Pikkukoirien syysretkelle koko lauman voimin Lempäälässä ja viime viikonloppuna kävimme Sennan ja Nesin kanssa Wildfinn-syysretkellä Hämeenlinnassa. Molemmilla retkillä tehtiin noin 5-6 km lenkit, Lempäälässä paistettiin makkaraa laavulla (Nesi oli erittäin avulias makkaranpaistaja, ei ne makkarat mutta ne kepit!) ja Hämeenlinnan reissulta löytyi reitin varrelta mukava pieni makkaranpaisto- ja eväittensyöntipaikka ihan järvenrannalta. 

Wildfinn-syysretkellä

Ikävämpiäkin uutisia saatiin Nesin kanssa tällä viikolla, kun käväistiin Helsingissä Malmin Animagissa/Apexissa nuorten koirien nivelterveystarkastuksessa. Takaraajoista kuvattiin lonkat, polvet ja kintereet, joissa kaikki näytti hyvältä. Kyynäristä oikea oli ok, mutta vasemmassa näkyi että rustonalaisen luun määrä olisi mahdollisesti lisääntynyt ja tästä ortopedi teki OCD-epäilyksen, joka on mahdollista vahvistaa ainoastaan tähystyksellä. Nesi ei ole missään vaiheessa oireillut vasenta etujalkaansa, ei ontunut tai aristellut edes tutkittaessa. Tästä syystä tähystysaikaa ei varattu heti, vaan toistaiseksi seuraillaan tilannetta. Sain eilen röntgenkuvat itselleni ja luultavasti käymme kysymässä niistä lausuntoa vielä toiselta ortopediltä ennen päätöstä tähystyksestä. Toistaiseksi jatketaan siis normaalia elämää, seuraillen kuitenkin alkaako jalka oireilemaan. Piinaavaa ja tuskallista, mutta yritän elää asian kanssa päivä kerrallaan, vaikka se olisikin vaikeaa. Nesi on mulle liian tärkeä ja liian rakas pieni koiralapsi... Ei sille saisi tapahtua mitään pahaa.

 

Alkuvuoden kujeita

Aloitetaan meidän tämän vuoden kisakauden avauksesta, mikä tapahtui tällä kertaa rally-tokon merkeissä Ylöjärvellä 10.1. Molemmat koirat olivat ensimmäisessä alokasluokan ryhmässä eli päästiin tositoimiin heti aamusta. Tällä kertaa Senna oli suoritusvuorossa ensin, mitä hieman jännitin, mutta täysin turhaan! Sennuska suoritti radan läpi todella hienosti ja meiltä rokotettiin vain pari pistettä pikkuvirheistä, toinen taisi lähteä vinosta eteentulosta ja toinen väljästä vasemmasta täyskäännöksestä. Senna oli ensimmäisen ryhmän jälkeen toisena, joten jouduttiin odottelemaan kisakirjaa toisen ryhmän päättymiseen asti. Toisen ryhmän aikana pudottiin palkintosijoilta, Sennan lopputulos oli siten ALOHYV 98/100 p. ja sij. 5. Lisäksi Sennalla taisi olla koko kisan toiseksi tai ainakin kolmanneksi nopein aika, huippua! 

Sumin kanssa ei mennyt tuloksellisesti ihan niin hyvin, mutta olen silti erittäin tyytyväinen pikkukoiran työskentelyyn radalla. Virheitä ei loppuen lopuksi tullut paljoa, mutta pisteitä lähti runsaasti ja suurin osa menee kyllä omaan piikkiin. Heti lähdössä mentiin metsään, kun Sumi varasti ja lähti liikkeelle samantien kun olin saanut lähtöluvan. Sumi kävi siis tökkäämässä lähtökylttiä enkä tajunnut että tämäkin olisi pitänyt uusia vaan jatkettiin matkaa eli tästä -10 p. Heti toisella kyltillä (koira eteen, oikealta sivulle) sössittiin lisää, ensimmäisellä yrityksella eteentulo oli huono ja uusin sen eli -3 p., toisella yrittämällä Sumi ei pysähtynyt takaakierron jälkeen perusasentoon enkä lähtenyt enää uusimaan joten taas -10 p. Tämän jälkeen tsempattiin ja kolmannelta kyltiltä maaliin asti meni todella kivasti! Jotain pikkuvirheitä tuli -3 p. verran, mutta ei mitään suurempaa, onneksi. Sumin tulos lopulta ALOHYV 74/100 p. Tiukille meni, mutta hyväksytty kuitenkin! Harmittaa vain nuo alun mokailut, typeriä virheitä.

Muuten ei ole tullut rally-tokoa treenattua, mutta agilitya senkin edestä! Treenimotivaatio on koko alkuvuoden ollut huipussaan ja ollaankin käyty hallilla 2-3 kertaa viikossa. Saatiin nyt myös vakkaritreeniseuraa kun Pauliina & Nova hankkivat vapaatreenikortin Ojanko Areenalle. Joten mikäs siinä treenatessa kun on kerrankin palkkaus- ja kuvausapua paikalla! Lisäksi treenit tulee suunniteltua huomattavasti paremmin kuin yksin treenatessa. Ollaan pyritty tekemään nyt niin, että kerran viikossa olisi ns. ratatreenit jolloin rakennetaan lyhyehkö rata jonkin teeman ympärille, ja kerran viikossa estetreenit joissa treenataan yksittäisiä esteitä eli Sumin kanssa lähinnä kontakteja ja keppejä. Hyvin on sujunut, kontaktit alkaa taas vähitellen toimia haluamallani tavalla ja ratatreeneissä Sumi on liikkunut hyvin. Aika paljon on tehty vauhti- ja irtoamisharjoituksia helpoilla ja suorilla radan pätkillä, ja viime treenien jälkeen alkoikin vähän epäilyttää saanko Sumia hetkeen kääntymään kun toinen painaa tuhatta ja sataa eteenpäin :D.

HSKH:n epiksissäkin käytiin tammikuussa. Alunperin mun oli tarkoitus kisata ainoastaan Sumin kanssa kisaavien radalla ja Sennan kanssa putkirallissa, mutta suunnitelmat menikin uusiksi. Lopulta päädyin ohjaamaan Novaa medimöllien radalle ja Pauliina Sennaa putkiralliin, kunnon koiranvaihtoepikset! Aiemmin olin ohjannut Novaa ehkä kaksi kertaa marraskuussa ja ottaen huomioon että Nova on aloittanut agilityn kunnolla vasta lokakuussa, niin meidän episdebyytti meni vallanmainiosti! Nova on oikeasti todella potentiaalinen aksakoira, hakee jo nyt kivasti esteitä ja menee lujaa, sen kanssa oli ilo kisata :). Tulokseksi ekalta radalta kymppi ja tokalta HYL eli X-määrä virhepisteitä kun ei mölleissä oikeita hylkyjä jaettu. Pauliinan ja Sennan yhteistyö sujui myös loistavasti, ei noita meidän koiria näytä lainaohjaajat häiritsevän kun itse tekeminen on niin huippu kivaa ;). Loppuillasta päästiin vielä Suminkin kanssa radalle, jolla lähinnä seinään päättyvät kepit ja 180 asteen käännös pituudelle tuotti ongelmia :P. Tiedetään ainakin mitä treenata!

Tokon osalta otettiin tänään ensimmäinen askel kohti ALO1-tulosta eli aloitettiin treenaaminen. Olimme Sumin kanssa Suomen Lagottoklubin järkkäämässä tokokoulutuksessa Tuusulassa Keravan Agility Teamin hallilla, kouluttajana Hanna Salovuori. Oli aika hektistä alkuunsa, kun koirakkoja oli kahdeksan kahden tunnin treeneissä, yksi kerrallaan kentän perällä suorittamassa liikkeitä kouluttajan kanssa ja loput seitsemän yritti mahtua kentän toiselle puolikkaalle. Juu ei onnistunut, ei varsinkaan kun Sumi kävi jo valmiiksi kierroksilla oletettuaan että hallissa tehdään agilitya. Ensimmäinen tunti menikin odotellessa ja rauhoittuessa, vasta 1,5 tunnin jälkeen aloin oikeasti tekemään Sumin kanssa. Otettiin vähän seuraamista (väljää...), liikkeestä maahanmenoa (aika jees!), kaukoja (siirteli toista takajalkaansa maahan-istu -vaihdossa)) ja noutokapulan pitoa (pyörittelee kapulaa sennamaisesti takahampaissa :P). 

Kouluttajan luokse mentiin viimeisenä. Jokainen sai valita yhden ongelmaliikkeen, mutta itse totesin heti ettei meillä semmoista ole kun ei olla treenattu, vaan suurin ongelma on vire ja rauhoittuminen erityisesti liikkeiden välissä sekä korkeasta vireestä johtuva äänenkäyttö suorituksen aikana. Sumi kyllä tekee täysillä, mutta tasan silloin kun tehdään ja kun ei tehdä sen huomio on kaikessa muussa (agilityesteissä, toisissa koirissa, hajuissa jne.) eikä se keskity saatika rauhoitu. Päädyttiin tekemään yksinkertaista harjoitusta, jossa Sumin oli tarkoitus maata hiljaa paikallaan reagoimatta mihinkään ympärillä tapahtuvaan ja pitää katsekontaktia yllä. Ääntelystä kielsin ja jos yritti karata käskin tiukasti takaisin makuulle. Palkka etujalkojen väliin aina kun oli hiljaa ja piti katsekontaktia. Samalla Hanna häiriköi, kulki ihan Sumin vierestä, tömisteli, kuljetti kättä sen edessä, jutteli sille, yritti houkutella luokseen jne. mihin Sumi reagoi yllättävän vähän! Korkeintaan katsoi, mutta ei noussut edes houkuteltaessa vaikka Hanna oli kyykyssä Sumin nenän edessä. Oikeastaan Sumin keskittyminen vain parani ja tuntui että se oikein tsemppasi mitä enemmän häiriötä oli. Kouluttajan loppupuhuttelun ajankin Sumi makasi hienosti hiljaa paikallaan, ihan kuin oikea tokokoira! En muista milloin se olisi ollut noin levollinen ja rauhallinen, varsinkaan kun vieressä oli agilityesteet :D. Oikeasti me ei siis tehty koulutuksessa mitään, harjoiteltiin vain miten käyttäydytään silloin kun ei tehdä mitään. Ja tämä sai mun oman tokomotivaation nousemaan varmasti enemmän kuin kympin arvoinen liikesuoritus! Ensi viikolla uudestaan, josko siihen mennessä saataisiin jotain treenattuakin ja päästäisiin tekemään liikkeitäkin.

Tulipas taas romaani. Pitäisi ehkä päivitellä useammin niin saisi aikaiseksi lyhyempiä postauksia. Kuvat on otettu eilen Itä-Uudenmaan Lagottojen tapaamisessa Askolassa Kylänpäänjärvellä. Kannatti ajaa Helsingistä asti, oli kivaa ja koirillakin selvästi hauskaa :).

360 astetta

Viime lauantaina startattiin auton nokka kohti Lahtea kello kahdeksalta aamulla ja poimittiin Pauliina & Nova Kellokoskelta kyytiin. Kisapaikalle saavuttiin hieman ennen puolta kymmentä, kannettiin tavarat & koirat sisään ja käytiin ilmoittautumassa. Pauliina & Nova kisasivat jo ensimmäisessä ALO-ryhmässä ja me vasta toisessa, jonka rataantutustuminen oli klo. 12.15. Ehdittiin siis hyvin käydä aamulenkillä, purkaa jännitystä ja totuttaa Sumi kisapaikkaan. Kisat olivat Sumin ensimmäiset viralliset, joten se myös mitattiin kilpailukirjan varmentamisen yhteydessä. Meni melkein alle 40 senttisestä, mutta raksi laitettiin kuitenkin kohtaan 40-50 cm ;).

Sumin kanssa startattiin toisen ryhmän toisena koirakkona ja Sennan kanssa viimeisenä, joten hyvin ehti vaihtaa koiran välissä. Sumin kanssa oli kiva olla radalla, saatiin kaikki liikkeet suoritettua oikeaoppisesti ja hyvällä vireellä! Jotain pieniä virheitä kuitenkin tuli, spiraalin kohdalla Sumi meinasi alkaa nuuskimaan kaksi kertaa samaa kohtaa ja sen jälkeen yritti vielä pari kertaa uudestaan laittaa kuonon maahan, veikkaisin että spiraalin kohdalle oli joskus maailmassa tippunut jokin nami ja tämän jälkeen Sumppu keksi että namijälkiä saattaisi löytyä vielä lisää :P. Maaliin päästessä olo oli huojentunut, pisteitä en tiennyt, mutta veikkasin että kyllä sieltä hyväksytty tulos pitäisi tulla ellen vahingossa itse söhlinyt jotakin liikettä (rally-tokossa enemmän kuin todennäköistä).

Senna-raukka joutui odottelemaan omaa vuoroaan pitkälle iltapäivään, näytti aika loukkaantuneelta makoillessaan häkissään, ei ehkä ihan sen lemppari tapa viettää lauantaipäivää :D. Ilmeisesti Senna oli kuitenkin kerännyt koko päivän kierroksia ja mustasukkaisuuspuuskassaan se olikin todella kivassa vireessä! Lisäksi se oli saanut aamulla vain miniannoksen ruokaa, joten ahnerohmatti yritti koko ajan roikkua taskussa ja varastaa nameja, mahtavaa :D. Käytiin vähän pihalla tekemässä liikkeitä ja hieman ennen meidän suoritusta lykkäsin Sennan hetkeksi Pauliinalle ja menin itse kauemmaksi odottamaan. Edellisen koirakon suorituksen ollessa puolivälissä nappasin Sennan, siirryttiin odottelualueelle ja melkein samantien päästiin kehään. Lähdössä Senna tuntui todella kivalta, se oli tosi täpäkänoloinen! Eikä Sennan keskittyminen ja vire lopahtanut suorituksen aikana hetkeksikään, se teki kaiken todella hienosti!

Tuloksia jouduttiin hetki odottelemaan, mutta lopulta saatiin kilpailukirjat takaisin. Tuloslaput olivat mukavaa luettavaa, Sumille pisteitä 89/100 ja Sennalle peräti 95/100!! Molemmat saivat myös kommentteja -osioon maininnan iloisesta suorituksesta :). Kummallakaan ei ollut suurempia virheitä, ainoastaan joitakin yhden pisteen virheitä. Sumin virheet johtuivat lähinnä tuosta nuuskimisesta, puutteellista yhteistyötä ja kontrollin puutetta sekä pari hihnan kiristymistä (tästä ollaan ilmeisesti tosi tarkkoja!). Sennan pisteet lähtivät yhdestä eteentulon kosketuksesta, pienestä pompusta spiraalin aikana ja pujottelusta jossa itse tein liian äkkinäisen liikkeen eikä Senna pysynyt mukana, jolloin remmi kiristyi ja koira jäi jälkeen. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tosi tyytyväinen molempien suorituksiin, Sennan virheet menee lähes kokonaan ohjaajan piikkiin ja Sumi taas kaipaa vielä lisää varmuutta ja kokemusta tekemiseen, ensimmäiseksi viralliseksi kisaksi kuitenkin aika jees :).

Kisojen jälkeen käytiin vielä nopeasti moikkaamassa Sumin ja Novan kasvattajaa, ja Nova pääsi trimmattavaksi ensi viikonlopun näyttelyä varten. Ehdittiin siinä samalla vaihtamaan nopeasti kuulumiset, ei oltukaan käyty Sumin kanssa Lahdessa varmaan neljään vuoteen! Kiirettä heillä riittää Tryffdeli-kahvilan pyörittämisessä, Sumin äitikoira, 9-vuotias Siiri oli nytkin ollut koko päivän tryffelijahdissa :).

Sunnuntaina huristeltiin ensin kahdeksitoista Hyvinkäälle koirauintiin ja sieltä suoraan Tuusulaan KAT:n uuden hallin avaisepiksiin. Onneksi ajoin koirien turkit (tällä kertaa vitosterällä/0,6 mm) maanantaina, joten turkkien kuivuminen ei kauaa kestänyt. Kisaavien rata oli aika jees, pari haastavampaa kohtaa ja sopivasti suoraa. Minien rataa seuratessa haastavimmaksi osoittautui A:n alle sijoitettuun putkeen vienti, jonka toisella puolella oli pituus houkuttimena/ohjaajan tiellä (olis tehnyt mieli siirtää sitä puolimetriä oikealle :D). Koira siis piti ohjata melko ahtaassa paikassa A:n ja pituuden välissä olevaan putkeen. Mulla oli tavoitteena tehdä oikea-aikainen persjättö, mutta toteutuksesta tuli, yllätysyllätys, vääräaikainen persjättö ja Sumi luki pituuden -> HYL. Loppurata ok. Uusinnassa päätin blokata pituuden paremmin ja siten ottaa riskin että Sumi karkaa A:lle, mutta pikkukoira olikin SUPERhieno ja meni kiltisti putkeen!! Pitäisi oikeasti luottaa siihen enemmän, se kyllä suorittaa oikeat esteet ilman turhaa murehtimista jos vain itse ohjaa selkeästi ja riittävän napakasti! Tästä onnistumisesta saatiin tosi kiva draivi loppuradalle, harmi vain että puomin kontakti meni pipariksi (!!!) ja hyllytin tarkoituksella ottamalla sen uusiksi.

 

Kulunut viikko onkin ollut varsin kiireinen, mulla on ollut pitkästä aikaa koulua 8-16 melkein joka päivä kiitos riistaeläintieteen intensiivikurssin, mutta en valita! On nimittäin ollut tosi mielenkiintoinen kurssi ja tarjonnut taas mukavasti uusia kokemuksia tällaiselle kaupunkilaistytölle :D. Tästä johtuen ei kuitenkaan olla ehditty käydä Ojangossa kertaakaan, mutta tiistai-iltana treenattiin Kelkkapuistossa rally-tokoa ja eilen käytiin AKK:n agilityssa pohtimassa kontaktiongelmaa. Todettiin kouluttajamme Dean kanssa, että kokeillaan vaihtaa 2on2offien palkkaustapaa A:lle ja puomille, nykyisellään kun edistymistä ei ole tapahtunut pitkään aikaan ja junnataan paikoillaan. Tästä ehkä myöhemmin lisää!



Huomenna otetaan suunnaksi Tampere ja lauantaiaamuna matka jatkuu Sumin kanssa kohti Keski-Suomea!

Kesän tapahtumat, kisat ja näyttelyt

Blogi taukoili lahjakkaasti kaksi kuukautta kirjoittajan paiskiessa töitä ja koirien läkähtyessä helteisiin, mutta nyt kun (kesä)lomaa on viikko takana ja viikko edessä niin voisi yrittää koota kesän tekemiset tännekin!

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna (27.-29.6.) suuntasimme Lagottoklubin kesäpäiville Kaarinaan Piispanrantaan. Paikka oli upea, laajat nurmikentät omenapuineen ja runsaasti tilaa koirien temmeltää. Majoitustilat oli tilavat, ruoka hyvää ja merenrantakin löytyi. Ohjelmaa oli tyypilliseen tapaan runsaasti ja parista aiemmasta vuodesta poiketen osallistuttiinkin aika ahkerasti. Lauantaina käytiin rally-tokoilemassa, temppu-/koiratanssikoulutuksessa ja Sumi ilmaisi myös halunsa osallistua uimakouluun treenaamalla uimahyppyjä iiiisolta laiturilta! Illalla kokoonnuttiin perinteiseen tapaan grillaamaan hyvässä seurassa, lagottoporukka on oikeasti paras! Sunnuntaina kisailtiin vielä rally-tokossa ja temppukisassa, joista molemmista Senna meni ja vei voiton... Hups. Sumppu tuli rally-tokossa kakkoseksi, aika pätevä sekin! Ensi vuonna taas uudestaan, silloin oliskin vuorossa mun ja Sennan kymmenennet Kesäpäivät, hullua! 

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna (5.-6.7.) oli vuorossa kesän ehkä odotetuin tapahtuma eli Agirotu 2014. Viikonloppu meni lagottomaisissa merkeissä, sunnuntain joukkuekisassa mukana oli peräti viisi lagottojoukkuetta eli yhteensä 20 lagottoa ja hyvä edustus saatiin jo lauantain yksilökisoihinkin. Lauantaina startattiin liikkeelle aikaisin aamulla ja haettiin matkaseuralaisemme Charlotte & Usva-lagotto kyytiin Espoosta ennen kuin suuntasimme kohti Janakkalaa. Kisapaikalla vallattiin nopeasti Peterin teltta (suuri kiitos vielä!) koirinemme ja kaikkine tavaroinemme. Kolmosluokkalaiset olivat aloittaneet oman urakkansa jo aikaisin aamulla, mutta meillä kävi Sumin kanssa tuuri ja saimme kaikessa rauhassa odotella omaa vuoroamme melkein puoleen päivään asti. Ensimmäinen rata oli aika tasaisen varmaa menoa, edettiin koko ajan, mutta jotenkin tuntui hitaalta ja tahmealta. Tehtiin kuitenkin meidän ensimmäinen kakkosten nollarata ja lunastettiin paikkamme Open SM-finaaliin! Aika oli kuitenkin huono, nollia tuli aika paljon ja sijoitus vasta 9. eli ei LUVAa. Finaalista ei jäänyt paljoa kerrottavaa, yksi kielto jo aika alussa ja hylky Sumin karatessa A:lle. Päivän viimeisestä radasta tykkäsin eniten, illan viiletessä saatiin jo päälle vähän parempi vauhti ja asenne. Tehtiin hyvää nollarataa aina viimeiselle suoralle asti, kunnes Sumi sujahti suoraan keppien kakkosväliin eli vitonen napsahti tulokseksi. Harmituksesta huolimatta päivän saldo virallisilta radoilta oli kuitenkin hyvä: nolla ja vitonen, ainoana virheenä keppien kakkosväli. Sunnuntaina oli vuorossa joukkuekilpailut, joista päällimmäisenä jäi mieleen hyvä fiilis, mahtavat lagottojoukkuelaiset, armoton kiire ja sähläys sekä omat mokailut radalla... Hienosti Sumi sujahti "putkeenputkeenputkeen" kunnes tajusin ettei se rata niin mennytkään... Totaalinen HUPS! Mutta saatiin ainakin tuomari nauramaan ja joukkuekaverit turhautumaan :D. Kiitos vielä hienosta viikonlopusta kaikille lagotoille omistajineen, teidän kanssa oli mukava kisata!

Janakkala 05.07.2014 JanKK

Tuomari Anne Viitanen

A-agilityrata  

Nopeus 3,69 m/s / Aikavirhe -6,39 s / Ratavirheet 0 / Tulos 0 / Sijoitus 9.

Janakkala 05.07.2014 JanKK

Tuomari Henri Luomala

B-agilityrata

Aika 44,80 s / Nopeus 3,55 m/s / Aikavirhe -4,20 s / Ratavirheet 5 / Tulos 5 / Sijoitus 6.

Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina eli 27.7. käytiin pyörähtämässä Sennan kanssa Helsingin Kesänäyttelyssä Tuomarinkartanossa. Näyttelyä edeltävä viikko sisälsi pientä kriiseilyä turkin kanssa, kun totesin ettei ehditä Sallikselle trimmiin vaan oli tartuttava saksiin itse. Senna on käynyt elämänsä aikana varmaan parissakymmenessä näyttelyssä, mutta koskaan aiemmin en ollut sitä itse näyttelyitä varten trimmannut, joten pientä paniikkia ilmassa. Kaiken huipuksi olin kesäkuussa leikannut turkin vähän turhan lyhyeksi, joten ihan hirveästi ei ollut tehtävissä vaan mentiin sillä turkilla mitä oli. Päivä oli todella helteinen ja kuuma, tuntui ikuisuudelta odottaa omaa vuoroa kehän laidalla. Kehässä Senna esiintyi kohtalaisesti, malttoi seistä hyvin mutta olisi voinut liikkua reippaammin. Tuloksena ERI1 SA PN4 vara-SERT ROP-vet! :). Arvostelu on saksaksi, joten itse ymmärrän siitä ehkä kaksi sanaa, mutta ilmeisesti arvostelukin oli varsin hyvä!

Helsinki KR 27.07.2014

Tuomari Hana Ahrens, Itävalta

Wildfinn Aleksiina VET ERI1 SA PN4 vara-SERT ROP-vet

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna kisasimme Sennan kanssa Spanieliliiton tokomestaruuskisoissa Tuusulassa. Tuloksena AVO3 113 p. mikä ei hirveästi herättänyt tunteita puoleen eikä toiseen. Käytiin vain tekemässä liikkeet, yritettiin saada mahdollisimman paljon pisteitä kasaan ja suoriutua kokeesta läpi. Tulos ei missään nimessä ole hyvä, mutta se on parempi kuin edellisen kokeen tulos. Olimme mukana myös Suomen Lagottoklubin joukkueessa, joka hienoja suorituksia tehneiden joukkuetovereiden ansiosta voitti mestaruuden :).

Tuusula 02.08.2014

Tuomari Salme Mujunen

AVO3, 113 p.

Tokokokeesta seuraavana päivänä oli vuorossa Lagottojen erikoisnäyttely Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksella. Päivästä oli odotettavissa pitkä ja helteinen, joten raahasin mukanani molemmat koirat, kaksi häkkiä ja kauhean määrän muuta tavaraa. Kehiä ei tullut juurikaan seurattua, mutta pääasia olikin viettää mukava päivä lagottomaisessa seurassa ja vaihtaa kuulumisia :). Tosin tänäkin vuonna aika tuntui loppuvan kesken, olisin voinut viipyä erkkarissa vielä muutaman tunnin :D. Omista koirista Senna pääsi makkaranpaiston ja myyntikojun hoitamisen lisäksi pyörähtämään kehässä saaden erinomaisen, mutta ilman luokkasijoitusta.

Helsinki Erikoisnäyttely 03.08.2014

Tuomari Adriana Griffa Bocca, Italia

Wildfinn Aleksiina VET ERI