2011

Vuodelle 2011 meillä oli ainoastaan yksi tavoite, olla aktiivisempia kuin vuonna 2010. Tulostavoitteita en ole asettanut pitkään aikaan ja jopa tuo yksinkertainen tavoite tuntui vuosi sitten ihan riittävän haasteelliselta.

Helmikuu 2011

Vuoden alussa asuimme vielä Jyväskylässä, josta mieleen jäi lähinnä tajuttoman kylmä ja runsasluminen talvi sekä olosuhteiden salliessa tehdyt pitkät lenkit jäällä. Harrastusrintamalla oli hiljaista ja koirakavereita ei ollut. Oikeastaan ainoa asia, mitä Jyväskylästä kaipaan on juurikin hyvät lenkkeilymahdollisuudet ja se, ettei tarvinnut kävellä kuin sata metriä ja koirat pystyi laskemaan irti vaikka koko lenkin ajaksi, jäätä ja metsää riitti tallusteltavaksi.

Toukokuu 2011

Huhtikuussa muutimme takaisin Tampereelle. Agilityssa siirryimme Siljan ryhmästä Jyrkin ryhmään ja treenipäivä muuttui perjantaista keskiviikkoon. Tokoakin jatkoimme Levekillä lähes vuoden taon jälkeen, minkä lisäksi olin ilmoittautunut helmikuun alussa tokon koulutusohjaajakurssille. Viikonloppukoulutukset järjestettiin kahtena viikonloppuna maalis-huhtikuun aikana, kesällä suoritin vaadittavat 10 koulutuskertaa kouluttamalla seuramme tokotreeneissä ja lokakuussa kävin seuraamassa VOI- ja EVL-luokkien tokokokeet eli ne luokat joissa en itse ole kilpaillut. Lisäksi kouluttelin vielä kouluporukalle tokoa loppuvuodesta.

Kesäkuu 2011

Koulutusohjaajakurssin kautta tutustuin Tampereen Pikkukoiriin, kun kuulin eräältä kurssikaverilta yhdistyksestä ja sen toiminnasta. Jonkin aikaa mietittyäni päädyin  rekisteröitymään yhdistyksen foorumille ja hakemaan jäsenyyttä, sillä Sumi täytti pikkukoirille vaaditun kriteerin ollen alle 43 cm korkea. Lähdimmekin heti touko-kesäkuussa aktiivisesti mukaan toimintaan ja hetkeäkään en ole katunut! Pikkukoirien kautta olemme päässeet harrastamaan/kokeilemaan mm. agilitya, jälkeä, koiratanssia, vinttikoirajuoksua ja flyballia sekä osallistumaan useille yhteislenkeille, mökkiviikonloppuun ja koirakylpyläreissuun. Ennen kaikkea yhdistyksen toimintaan osallistuminen on tuonut mukanaan monia uusia tuttavuuksia ja samanhenkisiä kavereita, joihin tuskin olisin muuten tutustunut.

Tamskin agilitykisat 5.7.2011

Aktiivisimmin olemme harrastaneet agilitya, jossa aloitimme Sumin kanssa kisaamisen toukokuussa. Ensimmäiset startit lähentelivät katastrofia, mutta "vahingossa" päädyimme seuraaviin kisoihin jo juhannuksena seurakaverini yllyttämänä. Juhannuskisoja seurasi vielä pari muuta isompaa agilitytapahtumaa, joihin osallistumisesta olin aiempina vuosina vain haaveillut, erityisesti Agirotu oli tämän vuoden kohokohta! Lokakuun alussa aloitimme treenamisen Itä-Helsingin Agilityharrastajissa ja loppuvuodesta kisasimme vielä kolme starttia. Vuoden kokonaistarttimäärä oli 18, joiden joukossa yksi nollatulos & LUVA. Agilityn lisäksi Sumi treenasi vuoden aikana tokoa ja osallistuimme kerran möllikisoihin. Kävimme myös muutaman kerran näyttelytreeneissä sekä yhdessä mätsärissä.

Elokuu 2011 (Lagottoklubin kesäpäivät)

Sennan vuosi oli vähemmän aktiivinen, virallisissa kisoissa tai näyttelyissä ei käyty kertaakaan. Epävirallisesti kisasimme kaksi kertaa agilityssa ja kerran tokossa sekä kävimme yhdessä mätsärissä. Muuten Sennan kanssa keskityttiin tokon treenaamiseen, mutta sitäkin teimme enemmän omaksi iloksi kuin tavoitteellisesti.

Alkuvuoden hiljaiselosta huolimatta meidän tämän vuoden tavoite täyttyi täysin ja kokonaisuudessaan vuosi oli erittäin aktiivinen. Parin hiljaisemman vuoden jälkeen muistin taas, miksi koiraharrastus on niin mahtava juttu ja kuinka hyviä kavereita & tuttuja koirapiireistä voi parhaimmillaan löytää :).

Joulutervehdys!

Se olis joululoma!

Jes, viimeinen tentti tuli eilen suoritettua ja pienen pakkaamisen jälkeen huristeltiin koirien kanssa Tampereelle joululoman viettoon. Täällä olisikin tarkoitus viettää seuraavat neljä viikkoa, Vantaalle palataan vasta tammikuun puolessa välissä. 

   

Meidän ensimmäinen agilitykisakausi sai tänään päätöksensä Tamskin kisoissa, joissa oli kaikille luokille yksi startti. Fiilis oli hyvä ja rento, ja oli hauska nähdä tuttuja kisaamassa. Yritin ottaa rataantutustumisessa kaikki meille vaikeat kohdat huomioon, mutta tietenkin tehtiin virheitä sellaisissa kohdissa joita en osannut ottaa huomioon... Hups! Jo alkuradasta otettiin yksi kielto Sumin sännätessä putkesta tultuaan hypyn ohi kohti A:ta ja hylky tuli heti paria estettä myöhemmin kun Sumi sujahti putken väärään päähän. Että semmoista sähläystä!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Meidän itsenäisyyspäivän vietto on sujunut varsin perinteisissä merkeissä. Lähdettiin aamulla jo ennen yhdeksää tarpomaan kohti Takahuhtia, jossa treffasimme Hellun & Donnan ja jatkoimme lenkkiä Takahuhdin peltojen läpi Niihaman metsiin. Noin 2,5 tunnin metsässä rämpimisen, lätäköiden välttelyn ja purojen yli hyppimisen jälkeen suuntasimme lopulta Niihaman maneesille seuraamaan jokavuotista itsenäisyyspäivän ryhmänäyttelyä. Koirat olivatkin loppupäivän aika väsähtäneitä, Sennakin riehui ja juoksi lenkin aikana enemmän kuin pitkään aikaan! Lieneekö eilen illalla satanut uusi lumi vaikuttanut asiaan ;).

Missä ihmeessä se lumi viipyy?

Viime vuonna lokakuun 12. päivä Jyväskylässä näytti tältä:

  

Mutta tänä vuonna Helsingissä ei ole ollut lumesta tietoakaan ja nyt on kuitenkin jo joulukuu :-/. Ja sää on erittäin syksyinen, synkkä ja märkä. Toivottaisin lumen ja pakkasen tervetulleeksi milloin vain!

Säästä agilityyn eli palattiin kisakentille viime sunnuntaina, jolloin starttasimme I-HAH:n kisoissa Hyvinkäällä. Kisat alkoivat hyvin lupaavasti: Myöhästyin ekan radan rataantutustumisesta! Ei siinä auttanut muu kuin katsoa ensimmäisten koirakoiden suoritukset ja painaa rata mieleen, minkä jälkeen hain Sumin autosta sisälle halliin ja melkein samantien jouduttiin radalle. Itse rata oli aika kiva, juuri sellainen meille sopiva ykkösluokan rata. Harmi vain, että meidän ensimmäinen virhe tuli heti toisella esteellä, kun Sumi kääntyi takaisin mustasta U-putkesta. Saman se teki vielä toisen kerran radan puolivälin paikkeilla, jossa oli myös tumma U-putki. Eli tuloksena 10 ja jokunen sekunti yliaikaa. Toinen rata oli jo hieman haastavampi. Meidän kohtaloksi koitui tiukka keppikulma, kun Sumi sai käännettyä itsensä vasta toiseen väliin. Lopulta rata meni hylyksi, kun varmistin että Sumi tällä kertaa suorittaisi keppien jälkeisen U-putken, minkä seurauksena jäin itse jälkeen putkea seuranneella hyppysuoralla ja Sumi luki viereisen A-esteen. 

Näiden kisojen jälkeen olisi hieman tehnyt mieli ilmoittaa Sumi vielä Jyväskylään 10.12, mutta lopulta luovuin ajatuksesta ja päätin keskittyä katselemaan ensi vuoden kisakalenteria. Vietetään siis loppuvuosi rennosti ja osallistutaan ainoastaan Tamskin kisoihin 17.12.

Varastettua aikaa

Viimeiset kaksi kuukautta on mennyt sellaisella vauhdilla ja kiireellä, etten edes tiedä mitä tänne pitäisi kirjoittaa! Aloitin elokuun lopussa opiskelut Helsingissä, jossa asuin ensimmäisen kuukauden ajan soluasunnossa kunnes muutin lokakuun alussa pieneen kaksioon Vantaalle eli koiratkin pääsivät vihdoinkin muuttamaan Tampereelta pääkaupunkiseudulle. Treenirintamalle kuuluu hyvää, saimme talveksi treenipaikan Itä-Helsingin agilityharrastajista eli agilityn treenaaminen jatkuu ilman suurempia taukoja. Nyt takana on kolme treenikertaa I-HAH:ssa ja olen kyllä tykännyt, vaikka Levekin treenejä ja tuttua treeniporukkaa onkin vähän ikävä.

Tokoakin ollaan jonkin verran treenattu, lähinnä kouluporukalla Viikissä. Varsinkin Sennan kanssa on ollut tosi kiva treenata, tuntuu että se jaksaisi tehdä hommia vaikka kuinka kauan ja suurella innolla, mikä ei Sennan kohdalla ole ollenkaan itsestäänselvä juttu. Sumin kanssa on lähinnä vain höntsäilty, mulla ei vain itsellä riitä kärsivällisyys sen kanssa kunnon treenaamiseen. On vain niin paljon helpompi keskittyä Sennaan ja lohduttautua ajatuksella, että Sumin ykkösjuttu on agility, ei toko. 

  

Elokuun kuulumisia

Kisasimme Sumin kanssa kesän viimeiset agilityt Janakkalassa heinäkuun viimeisenä lauantaina. Päivä oli kuuma ja kisapaikka & lenkkimaastot loistavat, mutta tulospuoli jäi laimeaksi, 2xhyl. Ekalta radalta törkeä puomin kontaktin yli hyppääminen, pari virhettä kepeiltä ja sen jälkeen hypyn ohi suoraan putkeen -> hyl. Toiselta radalta hylky tuli heti tokalta esteeltä ja muutenkin rata mentiin aika lusmuillen läpi, fiilis oli tuon ekan radan jäljiltä ihan hukassa. Liikaa kisoja lyhyen ajan sisällä ja liian vähän treeniä, niin ei pakka pysy kasassa. Parasta siis siirtyä kisatauolle.

Viime viikolla vietimme sunnuntaista keskiviikkoon mökkilomaa Keski-Suomessa, joskin 6-vuotias serkkuni piti huolen siitä ettei rauhallisesta ja rentouttavasta lomasta ollut tietoakaan ;). Koirat kuitenkin nauttivat suuresti, varsinkin Sumi otti kaiken ilon irti mökkielämästä juosten ja riehuen, sekä hyppimällä säännöllisin väliajoin laiturilta järveen. Senna puolestaan keskittyi uimiseen, se vietti helpostikin 10 min yhteenputkeen järvessä, minkä jälkeen täytyi tietenkin päästä saunaan lämmittelemään ;). 

Mutta oli mökkireissusta vähän ikäviäkin seurauksia, sillä keskiviikkona huomasin Sumin silmän punoittavan & rähmivän, ja seuraavana aamuna silmä oli melkein kokonaan ummessa. Saatiin samaiselle iltapäivälle aika eläinkääkäriin, missä lääkäri totesi jonkin risun tms. tökänneen Sumia silmään. Hoidoksi saatiin silmätipat 4 krt/pvä kahden viikon ajan sekä kipulääkitys neljäksi päiväksi. Nyt tuosta on kulunut viisi päivää ja silmä on lähtenyt paranemaan hyvin.

Silmäepisodin takia Sumilta jäi kuitenkin Suomen Lagottoklubin kesäpäivät väliin, joten suuntasimme sinne tällä kertaa Sennan kanssa kahdestaan. Kesäpäivät järjestettiin tänä vuonna Kvarnuddenissa, Pernajassa. Paikka osoittautui varsin kivaksi, perjantai-iltaa lukuunottamatta saimme olla lagottoporukalla täysin keskenämme eikä muista ihmisistä ollut tietoakaan. Kvarnuddenissa oli myös mukava hiekkaranta ja koirat saivatkin aika vapaasti polskia meressä. Lauantain ohjelmaan kuului turkkien trimmausta, koirien uimaopetusta, kesäpäiväshow (eli eräänlainen mätsäri) sekä lagottoaiheinen tietokilpailu, josta onnistuin voittamaan koirille aktivointipallon :). Sunnuntaina luvassa oli hakua ja rally-tokoa, joista sai osallistua joko toiseen tai molempiin. Itse tein sen päätöksen että osallistutaan vain rally-tokoon, hakua kun on tullut kokeiltua ennenkin. Lounaan jälkeen koittikin jo kotiinlähdön aika, hauskaa oli tänäkin vuonna, suuret kiitokset siitä järjestäjille sekä kaikille osallistujille! Ensi vuonna taas uudestaan :).

Agirotu 2011

Agirotu 2011 kisattiin Lappeenrannassa, minne starttasimme Sumin kanssa aikaisin lauantaiaamuna. Ensimmäinen startti kisattiin puolenpäivän aikaan melkoisessa hellesäässä, jo rataantutustumisen jälkeen oli niin kuuma ja voimatonolo ettei mitään rajaa... Sumi yllättävää kyllä jaksoi hyvin ja teki hommia olosuhteisiin nähden kivasti. Oma keskittyminen sen sijaan oli jossain ihan muualla ja sen jälkeen kun heti tokalta esteeltä tuli kielto mentiinkin loppurata varsin huolimattomasti läpi, mikä näkyi myös virhepisteiden määrässä: rv 20 av +3,15 s tulos 23,15 sij. 11/39. Ei hyvä.

Radan jälkeen sai onneksi rauhassa kerätä voimia päivän toista koitosta varten ja samalla fiilistellä Agirodun tunnelmaa & katsella upeiden koirakoiden menoa Finnish Open SM -finaalissa. Oli kyllä hienoja suorituksia!

Meidän seuraava startti oli vuorossa vasta kuuden jälkeen illalla. Valssit meinasivat levitä vähän turhan pitkiksi, kepeiltä tuli kielto ja joku mystinen vitonen saatiin jostakin (mulle on vieläkin epäselvää mistä se tuli?), mutta muuten ihan kivaa ja vauhdikasta menoa. Lopputulos rv 10 av -4,53 sij. 10/30.

Illaksi suuntasimme mökkeilemään tuttujemme luokse Suomenniemelle eli noin tunnin ajomatkan päähän Lappeenrannasta. Saimme Sumin kanssa yöpyä varsin viihtyisässä pikkuaitassa ja koiraseuraa Sumille piti norwichinterrieri Taika :). Mökkielämä oli selvästi Sumin mieleen, ehdottomasti parasta hupia oli ottaa kunnolla vauhtia ja hypätä laiturilta järveen! Seuraavana aamuna pikkukoira oli vakaasti sitä mieltä, että hän jää mökille eikä lähde minnekään kisaamaan ;).

Sunnuntaina oli vuorossa joukkuekilpailut, joihin saatiin tänä vuonna muodostettua peräti kaksi lagottojoukkuetta: Lentävät Lagotot osallistuivat medikilpailevien luokkaan ja Tryffelikuonot maksikilpaileviin. Lentävät Lagotot olivat vuorossa ensin ja joukkueeseen kuului mun ja Sumin lisäksi Sirpa & Ambra, Tanja & Alma sekä Satu & Zida. Menestystä ei tullut, mutta hauskaa oli ja ainakin jäi parannettavaa ensivuotta ajatellen! Ainoastaan Sirpa & Ambra onnistuivat tekemään puhtaan nollaradan, muut joukkueen jäsenet keskittyivätkin enemmän tai vähemmän pisteiden keruuseen ;). Sumpun kanssa mm. kierrettiin yksi hyppy, mentiin putki ylimääräisenä esteenä edestakaisin ja taisi sitä yksi rimakin tulla alas... Kaikki tuo tapahtui ihan alkuradasta, Sumi kävi pikkuisen kierroksilla, mutta onneksi meno rauhoittui loppua kohti ja suurinosa radasta mentiin ihan nätisti. 

Tuloksellisesti ei siis mitenkään loistokas viikonloppu mun ja Sumin osalta, mutta toisaalta tuonne lähdettiinkin pitämään hauskaa. Muuten viikonloppu olikin todella onnistunut ja seura oli ihan parasta! Ja vaikka lagottojoukkueet jäivätkin sijoituksissa häntäpäähän niin yksilöradoilla lagotot tekivät hienoja nollatuloksia sijoitusten kera, mikä on noin isoissa kisoissa ihan huippu juttu! Ja ensi vuonna uudestaan, tottakai :D.

Sumpun ensimmäinen nolla & LUVA!

Kisasimme Sumin kanssa toissapäivänä eli 5.7. Tamskin kisoissa Eteläpuistossa, tuomarina toimi Kari Jalonen. Ensimmäinen rata oli agirata ja jotenkin erikoinen, ei oikein mun mieleinen rata. Rataantutustumisessa ehkä eniten päänvaivaa aiheutti kepeille vienti, joka oli mielestäni hieman haastava ottaen huomioon että kyseessä oli ykkösten rata. Noh, mun ja Sumpun ensimmäinen virhe sattui jo heti alussa, nimittäin ensimmäinen rima tuli alas... Ja Sumihan ei yleensä syyttä rimoja tiputtele. Kepeille vienti sen sijaan onnistui! Se suurin virhe sattui kuitenkin heti keppien jälkeen viidennellä esteellä, en ollut jostain syystä ottanut rataantutustumisessa ollenkaan huomioon kuinka helposti koira (varsinkin kontaktihullu sellainen) lukee keppien jälkeen puomin, kun sen sijaan olisi pitänyt hypätä puomin viereinen hyppy... Ja Sumihan meni puomille. Olisin ihan hyvin voinut valssata tai tehdä persjätön keppien jälkeen, jolloin olisin helposti saanut ohjattua Sumin hypylle (jääden itse puomin ja hypyn väliin), mutta ei, en tajunnut tuota! Harmittaa, sillä loppurata sujui kivasti ja ilman virheitä.

Toinen rata oli hypäri ja varsin vauhdikas sellainen, sai pinkoa ihan tosissaan! Pelkäsin etten pysyisi tällä radalla Sumin vauhdissa ja rataantutustumisen jälkeen oli sellainen olo, ettei hommasta tule yhtään mitään... Ainoa keino selviytyä oli luottaa Sumin irtoamiseen esteille tai lähinnä putkiin, jolloin sain itse aina hieman etumatkaa ja pystyin juoksemaan jo valmiiksi seuraaville esteille. Riskinotto kannatti, Sumi toimi hienosti ja rata mentiin varsin sutjakasti läpi, ilman virheitä!! Aikakin oli hyvä, 30,36 sek. ihanneajan ollessa 40 sek. Tuloksemme oli siis rv 0 av -9,64 sij. 3.! Ja kilpailukirjaan ilmestyi ensimmäinen LUVA -merkintä, jee :D. 

Huomisesta alkaakin sitten ehkäpä tämän kesän paras viikonloppu, jota ollaankin jo ehditty odottaa. Huomenna suuntaan ensin itse Turkuun ja Ruisrockiin katsomaan maailman parasta bändiä eli Paramorea, mistä illalla takaisin Tampereelle ja lauantaiaamuna matka jatkuu kera Sumpun kohti Lappeenrantaa ja elämämme ensimmäistä Agirotua. Huippu viikonloppu siis tiedossa!

Kuvat jälleen (c) Tytti Käyhkö, suuri kiitos!

Joka Koiran Sprinttimestaruus

Joka Koiran Sprinttimestaruus 2011 ratkottiin tänään Kaupin vinttikoiraradalla ja kilpailun järjestäjänä toimi Tampereen Seudun Greyhoundklubi ry (TSGK). Senna osallistui kilpailussa yli 40 cm luokkaan ja Sumin olin ilmoittanut alle 40 cm luokkaan.

Alle 40 senttiset kisasivat ensin, Sumi juoksi porukan keskivaiheilla numerolla 20. Ilmoittatuneita oli tässä luokassa muistaakseni 36 ja muutama oli jättänyt tulematta, mahdollisesti kovan helteen vuoksi. Torstain treenien perusteella tiesin, ettei Sumi vieheestä kiinnostu, joten jätin sen lähtöön ja juoksin itse maaliin vastaanottamaan sitä. Sumppu juoksi hienosti, joskin vähän ennen maalia/maalin kohdilla se hieman hidasti vauhtia, mikä saattoi näkyä ajassa. Koirien juoksema matka oli 80 m ja Sumin aika tuolla matkalla 9,22 s. :).

Senna puolestaan juoksi isoissa koirissa numerolla seitsemän. Mietin ennen meidän vuoroa että jätänkö sen lähtöviivalle ja juoksen itse maaliin vastaanottamaan (niin kuin olen aina tehnyt Rotu Racessa ja Mansen Murressa), mutta lopulta päätin ottaa riskin ja lähettää Sennan itse vieheen perään. Torstaina se juoksi sen n. 40 m matkan hienosti, mutta epäilin että 80 m olisi sille vielä liian pitkä matka ja että Senna jäisi puolenvälin paikkeilla odottamaan mua, mutta ei! Mun lagotoksi naamioitunut pikkuvinttikoira ampaisi vauhdilla vieheen perään ja juoksi täysiä koko matkan, ilman että sitä oli kukaan tuttu ihminen vastaanottamassa maalissa :D. Ja voi että se tykkää tuosta touhusta, pakko alkaa käymään radalla useamminkin sen kanssa! Täytyy vain toivoa että sen mielenkiinto rajoittuu noihin elottomiin vieheisiin, ettei jonakin päivänä käy niin että Senna päättää lähteä esim. jäniksen perään... Se ei enää oliskaan kiva juttu.

Ja Sennan aika oli tosiaan 8,65 s. eli se ei ihan päässyt muutama vuosi sitten Mansen Murressa juoksemaansa aikaan 7,95 s. mutta onhan tuokin tosi hyvä aika 7-vuotiaalle koiralle :). Sijoituksia en tiedä, paitsi sen ettei kummankaan ajalla ylletty kolmen parhaan joukkoon. 

Väärässä paikassa väärään aikaan

Olimme tänään Sumin kanssa Tampereen Pikkukoirien (TaPit) järjestämällä agilityn teematunnilla, jonka aiheena oli oikea-aikainen ohjaus. Tunnin vetäjänä toimi Outi Harju ja meidän lisäksi treeneihin osallistui kolme kooikerhondjea: Olli, Jana ja Loki. Lisäksi Senna oli mukana katselemassa toisten menoa ja kerjäämässä nameja, joskin pääsi se tekemään radan reunalla hieman seuraamista sekä menemään radan kerran läpi "pentuhypyillä" eli ihan matalilla rimoilla :).

(c) Tytti Käyhkö

Outin suunnittelema rata koostui lähinnä hypyistä, joiden lisäksi kentällä oli kaksi putkea ja puomi. Sumille rata oli aika yksinkertainen, mutta itse en meinannut (taaskaan) muistaa kaikkia kiemuroita ja ohjaus oli paikoin vähän mitä sattuu. Sain kuitenkin hyviä neuvoja ohjauksen saamiseksi oikea-aikaisemmaksi, vielä kun vain muistaisi ne ja osaisi soveltaa vinkkejä radalla jatkossakin. Sumppu meni ihan kivasti, kuumuus taisi viedä suurimman vauhdin, mutta kyllä se silti jaksoi hyvin työskennellä. Ehkä sitä täytyi hieman enemmän viedä esteille kuin tavallisesti ja puomin kontaktien kanssa oli hieman ongelmia, olisiko johtunut kenties hieman vieraammasta ja helposti tärisevästä puomista, mitä Sumi muutenkin tuntui vähän aristelevan.

(c) Tytti Käyhkö

Treenien jälkeen suuntasimme vielä uittamaan koiria. 7 kk:n ikäinen Loki -koikkeri osoittautui jälleen porukan vesipedoksi (parin viikon takaisella mökkireissulla se jouduttiin hakemaan uimalla järvestä kun ei muuten tullut rantaan), miten joku voikin rakastaa vesikuplia niin suuresti! Edes Sennan uinti- ja vesikuplahulluus ei ole mitään verrattuna tuon koikkeripojan vesileikkeihin!

Lagotosta vinttikoiraksi

Kävimme tänään pikkukoiraporukalla (TaPit) kokeilemassa viehejuoksua Kaupin vinttikoiraradalla. Juoksutreenit järjesti Pirkanmaan Vinttikoirakerho (VPK) ja treeneihin sai osallistua kaikenrotuiset neljän euron ilmoittautumismaksua vastaan. 

Menimme paikalle jo kuudeksi ilmoittautumaan, mutta itse radalle koirat pääsivät vasta moottorivieheen perässä juosseiden vinttikoirien jälkeen. Meidän kaksikosta Senna pääsi radalle ensimmäisenä ja ensikertalaisena se sai ajaa takaa käsiviehettä n. 40 metrin matkan verran. Senna osoittautuikin oikein päteväksi vinttikoiraksi, vieheen lähtiessä liikkeelle se ampaisi heti perään, joskin kiinnostus viehettä kohtaan hiipui heti sen pysähdyttyä eikä Sennalla ollut kiinnostusta käydä "saaliiseen" kiinni. Sen sijaan se juoksi naama virneessä ja häntä liehuen takaisin mun luokse, minkä jälkeen haimme vieheen yhdessä takaisin lähtöpaikalle ja ei kun uudestaan! Jokainen koira sai siis juosta vieheen perässä kaksi kertaa.

Sumin vuoro oli heti Sennan jälkeen ja se oli radalle päästessään ihan tohkeissaan, selvästi kiva paikka kun kerran Sennakin kävi siellä! Jo ennakkoon olin aavistellut, ettei Sumi välttämättä innostu vieheestä ja olin oikeassa. Tai kyllähän se ensimmäisellä yrittämällä lähti vieheen perään, mutta muutaman metrin takaa-ajon jälkeen Sumi kyllästyi ja radan hajut veivät sen mennessään. Toisella yrittämällä Sumi ei edes vaivautunut lähtemään vieheen perään, vaan sen sijaan sen mielestä olisi ollut paljon hauskempaa juoksennella radalla vapaasti ja tutkia paikkoja. 

Eli viehejuoksu ei ollut ihan Sumin juttu, mutta Sennan kanssa voisi kyllä kokeilla touhua uudestaankin, sillä se selvästi syttyi vieheelle ja tajusi homman idean :).  

Kiitos kuvista Tytti!

Me blogataan!

Tai me yritetään raapustaa tekemisistämme blogia, mutta nähtäväksi jää miten bloggaamisen tälläkertaa käy. Kovin aktiivista en tästäkään blogista lupaa, mutta aikomus olisi aina silloin tällöin kirjoitella tänne kuulumisia treeneistä, kisoista ja ihan arkielämästäkin, sekä saada kuvia näytille :).

Blogin päätähtinä seikkailevat lagottonartut Senna ja Sumi. Senna toimittaa enimmäkseen aktiivisen seurakoiran virkaa ja tokoilee siinä sivussa, haavena olisi mahdollisesti palata vielä kisakentille näin muutaman vuoden tauon jälkeen. Sumin kanssa puolestaan yritän treenata aktiivisesti agilitya ja tällähetkellä aloittelemme kisauraamme medi1-luokassa.