Tokokärpäsen puraisema

Viikko on aloitettu tokoilun merkeissä ja huomaan olevani pitkästä aikaa innostunut tästä lajista! Suurin kiitos kuuluu Nesille, pikkuperron kanssa on hauska treenata :).

Maanantaina oli ensimmäinen kerta Tamskin pentutokoa Piia Karisen ja Riitta Kivimäen vetämänä. Treenien aluksi käytiin lyhyt esittelykierros ja hieman yleisiä asioita treenienkulusta yms. minkä jälkeen siirryttiin ensimmäiseen asiaan treenilistalla: koirien hakemiseen autosta/häkistä, koiran kuljettamiseen autolta halliin ja häkissä hiljaa odotteluun. Pohjustuksena tähän oli, että jatkossakin onnistuneet treenit ja kisasuoritukset lähtevät siitä miten koira osaa käyttäytyä treeni-/kisakentän ulkopuolella. Häkistä ei rynnitä, hallille ei kiskota ja häkissä ei huudeta, vaan koira opetetaan alusta asti hallitsemaan virettään myös kentän ulkopuolella. Tässä vaiheessa on pakko myöntää, että Nesi ei osaa odottaa lupaa autosta/häkistä poistumiseen... Hups! Eli ainakin meille tämä harjoitus tuli tarpeeseen :D. Käytännössä harjoitus toteutettiin siten, että häkin ovi avattiin ja jos koira yritti tulla ulos ilman lupaa, niin ovi laitettiin takaisin kiinni. Koira ikään kuin pakotettiin luopumaan pyrkimyksestä päästä ulos häkistä ja laitettiin miettimään, millä toiminnolla häkin ovi avautuu uudelleen (=istumalla paikallaan häkissä) ja mitä vaatii että pääsee häkistä ulos (=paikallaan odottamisen ja vapautuskäskyn). Kun koira alkoi tämän hoksaamaan ja malttoi pysyä paikallaan oven ollessa auki, palkattiin suorituksesta namilla, minkä jälkeen häkin ovi laitettiin uudestaan kiinni eli ikään kuin "nollattiin" tilanne. Tätä toistettiin muutama kerta, kunnes koiralle annettiin lupa tulla häkistä ulos. Nesi oli tässä harjoituksessa aika sitkeä, sain useamman kerran laittaa häkinoven takaisin kiinni ennen kuin sen peppu alkoi pysyä paikallaan. Se ei varsinaisesti yrittänyt rynniä, siltä ei vain oltu koskaan vastaavaa vaadittu, ei ainakaan yhtä selkeästi.

Tämän jälkeen koiran kanssa kuljettiin pihan poikki hallille, tarkoituksena että koira kulkisi mahdollisimman rennosti ja vetämättä. Sujui meiltä ihan ok hyvin, pientä remmin kiristymistä, mutta nopeasti hoksasi että pitää kulkea vierellä ja katsekontaktiakin tarjosi oma-aloitteisesti. Hallilla käytiin yksi kerrallaan tutustumassa kenttään siten että koira kulki vierellä remmissä ja käveltiin pari kertaa ristiin rastiin kentän poikki. Seuraavaksi koirat laitettiin häkkeihin odottamaan, palkattiin jos olivat hiljaa ja huomautettiin jos alkoivat enempi mekkaloimaan. Nesi käyttäytyi melko hyvin, halliin se tutustui reippaasti eikä se reagoinut mitenkään poikkeavasti hallin ääniin, ihmisiin tai koiriin. Vilske tuolla on nimittäin melkoinen, kun kenttiä on samassa tilassa viisi ja ovia halliin vain kaksi. Häkissä Nesi jonkin aikaa vinkui, mutta lopulta hiljeni kun en kiinnittänyt siihen huomiota.

Ennen treenien päättymistä jokainen kävi vielä yksi kerrallaan kentällä leikkimässä kouluttajien valvovan silmänalla, tarkoituksena lähinnä katsoa miten kukakin koira leikkii ja tästä sai myös palautetta sekä vinkkejä jatkoa ajatellen. Nesi oli oma reipas itsensä ja leikki täysillä niin kuin aina, puuha jota se rakastaa yli kaiken :D. Leluiksi valkkasin kaksi tavallista narulelua, joilla tehtiin perusvetoleikkiä, lelunvaihtoa ja kouluttajien pyynnöstä kuolleelle palkalle lähetystä. Nesi luopui lelusta melko hyvin, lelunvaihdot oli ok jos paria kunniakierrosta ei lasketa ja kuolleelle palkalle se juoksi hienosti. Kouluttajat kuvailivat Nesin leikkimistä raivoisaksi, mutta olivat ilmeisesti tyytyväisiä siihen miten hyvin Nesi malttoi kuitenkin lelusta luopua ja odottaa lähetystä kuolleelle palkalle. Kokonaisuudessaan näytti kuulemma hyvältä eikä huomautettavaa ollut :). 

Läksyksi seuraavalle kerralle tuli käsitargetin opettaminen eli koira olisi tarkoitus opettaa koskettamaan kuonolla kämmentä. Tämän treenaaminen aloitettiin tänään, vähän on hakusessa mutta ehkä se tästä!

Tiistai-ilta kului jälleen Levekillä. Nesi treenasi jatkoryhmässä muitten koirien ja ihmisten ohituksia, seuraamista, paikallaoloa, liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Seuraamista tehtiin pidempiä pätkiä imuttamalla ja parin askeleen pätkiä sivulla kontaktissa. Nesi alkaa selkeästi hahmottamaan molempia osa-alueita, se hakeutuu jo aika usein itsenäisesti vasemmalle sivulle ja katsekontaktia tarjoaa lähes jatkuvasti. Varsinaiseen seuraamiseen on kuitenkin vielä pitkästi matkaa, mutta alku näyttää lupaavalta :). Paikkamakuu ei meiltä vielä suju, jostain syystä Nesillä on ollut nyt ongelmia maahanmenossa ja erityisesti siellä pysymisessä, joten naksuttelin näitä sille myöhemmin sivummalla. Hyvin alkoi hoksaamaan! Istuminen sen sijaan sujui kivasti muutaman metrin matkalta kun vain kävi riittävän usein palkkaamassa. Liikkeestä seisomista tehtiin tötsän ympäri kiertämällä eli ensi seuruutettiin (imutettiin) tötsän ympäri ja sen jälkeen nami kuonon eteen ja "odota" -> koira pysähtyy. En ollut vielä ehtinyt miettiä miten Nesille tämän aion oikeasti opettaa, mutta ainakin tuo yksinkertainen konsti (jolla Sennakin on opetettu) toimi ihan kivasti, Nesi pysähtyi joka kerta ja kesti vaikka otin pari askelta eteen päin. Tästä sitten palkkailin muutaman kerran, eikä yksikään tassu hievahtanut :). Se on niin ihanan keskittynyt ja jotenkin jämpti tyyppi! Liikkeestä maahanmeno jätettiin sattuneesta syystä väliin ja lopetettiin meidän treenit tähän, tuli ihan tarpeeksi paljon treeniä pikkuperrolle!

Sennan kanssa käytiin vielä kilparyhmässä treenailemassa, ensin häiriöseuraamista, ihmisten ja koirien ohituksia, tervehtimistä jne. Tosi jees!! Ei mummokoira haahuillut yhtään vaan oikein tosissaan teki hommia! Kesken sikinsokin-ryhmäseuraamisen huudettiin "liike seis" ja niiltä sijoilta paikkamakuu sekä heti perään istuminen. Kaikki vaihdot tehtiin vuorotellen. Hieman oli Sennalla levottoman näköinen ilme, selkeesti hukkasi mut ihmisten ja koirien joukkoon ja yritti etsiä. Pysyi kuitenkin ja kaiken kaikkiaan tuntui hyödylliseltä ja hauskalta harjoitukselta! Samalla idealla tehtiin vielä myöhemmin jääviä, eli seuruutettiin koiria ryhmässä pienellä alueella ja käskystä jätettiin istumaan/seisomaan/maahan vaikka koirat olisivat olleet miten lähellä toisiaan. Meni kokonaisuudessaan yllättävänkin kivasti, koirat kestivät superhyvin! Lisäksi tehtiin kouluttajan kanssa kertaalleen tunnari, Senna maistoi väärää mutta toi oman. Itestään tehtiin myös kaukoja pitkältä matkalta ja muistuteltiin luoksetulon stoppeja mieleen. Pätevä mummokoira jaksoi tosi hienosti treenata, eipä lähtenyt kertaakaan haahuilemaan tai nuuskimaan omiaan vaikka setti oli pitkä. On sen kanssa vaan kiva treenata!

Lopuksi käytiin vielä lenkillä, oli pimeää! Voisi ehkä alkaa harkita otsalampun hankintaa ja Nesi tarttisi oman valopannan.

Pinkki-Nesi ja Keltainen-Sumppu :D

 

Missä me mennään?

Syyskuu on ollut varsin hektistä aikaa. Reissaamista useamman sadan kilometrin verran sekä majoittumista toisten nurkissa. Kiireistä, huoletonta, helppoa, rentoa ja yhtä vuoristorataa. Viikko Tampereella, pari viikkoa Tuusulassa ja parin viikonlopun verran reissaamista Itä-Suomessa. Viime viikolla palattiin kuitenkin Tampereelle jokseenkin pysyvästi, elämä etelässä saa hetkeksi jäädä ja keskitytään nyt Tampereella olemiseen :). Käytännössä tämä tarkoittaa koulujuttujen rustaamista päiväsaikaan ja treenejä, lenkkejä ja kavereiden treffaamista iltaisin. Jotenkin ihanan vapaata kesän töitten jälkeen, joskin stressistä ja kiireestä pitää edelleen huolta koulu, josko sitä vielä jonakin päivänä kandiksi valmistuisi ;). 

Koirille kuuluu hyvää, ei mitään erityistä. Senna on voinut hyvin ja se on saanut elää varsin huoletonta mummokoiran elämää ja olla aktiivisesti menossa mukana. Metsälenkit se on joutunut tosin viettämään nyt remmissä, mun luotto siihen alkaa meinaan olla aika nolla toissa viikkoisen (lyhyen) karkureissun jälkeen. Joko sen kuulo ja näkö ovat jo heikentyneet tai sitten se on vain itsepäinen ja antaa nenän viedä mukanaan. Pysykööt siis remmissä kaikkien mielenrauhan säilyttämiseksi :P. Harrastusrintamalle kuuluu Sennan näkökulmasta katsottuna varsin hyvää, sillä mummokoiralla on oma treenipaikka Levekin tiistai-tokotreeneissä! Uudet tokosäännöt ovat mulle aika hämärän peitossa ja kun noiden kahden muun tokotaidot ovat sen verran onnettomat, niin Sennan kanssa on hyvä käytännössä opiskella uusia liikkeitä :). Ja ei varmaan tarvitse kertoa miten innoissaan ikinuori mummokoira oli päästessään parin vuoden tauon jälkeen tokoilemaan tuttuakin tutumpaan paikkaan ;).

Sumi on nauttinut lähes päivittäisistä metsälenkeistä ja stressannut reissaamista sekä parin viikon ajan kestänyttä elämistä viiden koiran laumassa... Liika on liikaa sanoo Sumppu! Nyt onneksi meno on rauhoittunut ja pikkukoira saanut mielenrauhan. Agilitya ollaan treenattu todella vähän. Omatoimitreenaamiselle ei ole oikein löytynyt aikaa ja nyt Tampereella meillä ei ole siihen edes mahdollisuutta, ei ainakaan toistaiseksi. Jotain pitäisi keksiä, mutta mitä... Siinäpä vasta pulma. Muutenkin fiilikset Sumin kanssa treenaamisesta ja kisaamisesta on tosi ristiriitaiset. Syyskuun alussa käytiin yhden kerran Harrin treeneissä SDP:llä ja meno tuntui hyvältä, lähdöt & kontaktit toimi ja koira kulki muutenkin kivasti. Toissa sunnuntaisista rotumestiksistä ei kuitenkaan jäänyt juurikaan kerrottavaa, ainoastaan sekava fiilis. Toisin sanoen, meni niin surkeasti että mun oma usko alkaa vähitellen hiipumaan ja mieleen on hiipinyt sellainenkin ajatus, että olisiko aika jättää aktiivisempi kisaaminen & harrastaminen suosiolla tähän. Heitin ajatuksen ilmoille jo sunnuntaina ja kommenttina sainkin, että miksen keskittyisi jatkossa Nesiin. Totta. Mulla on kasvamassa kiva ja potentiaalinen aksakoira, jonka kanssa voisi jo vähitellen alkaa treenaamaan ahkerammin. Miksi en siis laittaisi käytettävissä olevia resursseja, aikaa ja rahaa, siihen? Jokatapauksessa Sumin eläköityminen olisi ajankohtaista vuoden sisällä, se on vain ikävä tosiasia. Miksi on niin vaikeaa luopua..? En halua. Täytyisi myös keksiä Sumille jokin "eläkelaji". Tokon tyrmäsin jo, ei sen eikä mun hermoilla lähdetä enää sille tielle. Rally-tokoa ollaan vähän tehty, mutta en tiedä onko mun oma kiinnostukseni kyseistä lajia kohtaan riittävän suuri. Haku voisi olla aika jees, mutta mahdollisuudet päästä harrastamaan on heikot. Joten en tiedä. Pitää miettiä. 

Lapsikoira Nesistä on puolestaan kasvanut junnukoira Nesi ja kapinoiva teinikin nostaa jo välillä päätään ;). Mutta on se vieläkin varsin kiltti ja kiva! Helppo ja mutkaton reissukoira, joka on kotonaan paikassa kuin paikassa mistä vain lelukoppa löytyy. Ja jos ei löydy, niin leluja voi aina keksiä itse tai vaikkapa askarrella! Pientä nakertelua ja hampaiden käyttöä on siis ollut havaittavissa, mutta ei onneksi mitään suurempaa ja jos vain aktivoinnin määrä on riittävää niin aika rauhallisesti tuo osaa olla. Arkielämässä Nesi on siis edelleen varsin helppo, energinen kylläkin, mutta niinhän tuon ikäisen kuuluukin olla. Pieniä juttuja on kuitenkin nyt noussut tuon nakertelun lisäksi esille, esim. lehtien, moottoripyörien ja autojen jahtaamista on yrittänyt. Pari kertaa myös alkanut rallattelemaan "enpäs annakaan kiinni, en tuu luokse, enenenen!" mutta onneksi vain kerran tai kaksi. Pöhinä ja vahtihaukkuminen on ehkä se itseäni eniten ärsyttävä piirre, joka on nyt viimeisen kuukauden aikana tullut esille. Tähän olen yrittänyt alusta asti puuttua ja toivon, ettei jää pysyväksi tavaksi. Lähinnä pöhinää aiheuttaa oudot ja yllättävät jutut pimeällä, kaverin luona myös vahti aika railakkaasti jos joku kulki ovesta, mitä tosin ei ole kotona tai porukoilla tehnyt lainkaan. Hiljaisin se edelleen mun koirista on ja sellaisena toivottavasti pysyykin!

Nesin treenirintamalle kuuluu erityisesti tokon osalta hyvää, agilityn osalta ei niin hyvää, mutta ehkä sitäkin puolta voisi lähteä kehittelemään. Tokoilemassa ollaan käyty nyt pari kertaa Levekin jatkoryhmässä tiistai-iltaisin. Eihän tuo pentu vielä mitään osaa, mutta ollaan ainakin päästy tekemään alkeita kotiolojen lisäksi myös häiriössä ja ylipäänsä se että ympärillä häärii melkein toistakymmentä muuta koiraa on aina hyvää treeniä :). Olen myös yrittänyt alusta asti keskittyä siihen, että silloin kun tehdään, tehdään täysillä ja fokus pysyy koko ajan siinä mitä tehdään. Tuossa tosin ei ole ollut ongelmia, Nesi nimittäin nostaa kierrokset nollasta sataan sekunnissa ja sai viime viikollakin kehuja & ihmettelyjä siitä miten tarkka ja keskittymiskykyinen se on. Sen sijaan kierrosten laskeminen täysillä tekemisen jälkeen on se juttu mikä vaatii erityistä huomiota, en halua vahingossakaan opettaa Nesistä ylikierroksilla käyvää hyrrää joka ei osaa hallita virettään. Aika hyvin tuo pentu on virettään laskenut, kun lelut ja namit menee taskuun piiloon. Sitten vain ollaan hetki, ihmetellään toisten tekemistä ja kävellään rauhassa. Varsinaista ongelmaa ei siis vielä ole, Nesi on lagottojen jälkeen tuntunut tosi helpolta hallittavalta, se ei vingu, komenna tai häslää mitään ylimääräistä. Tapittaa vain paikallaan "mitä seuraavaks tehtäis?" ja kun tehdään niin se tekee.  Hieno pieni, kunpa en vain pilaisi sitä!

Levekin tokotreenien lisäksi pääsimme Nesin kanssa Tamskin penturyhmään, jota kouluttavat Piia Karinen ja Riitta Kivimäki. Treenit alkavat tänään ja jatkuvat ainakin vuoden loppuun asti. Kyseessä on siis pentujen perustaitoihin pohjautuva kurssi, jolla tärkeintä ei ole liikkeiden opettelu kaavamaisesti vaan erilaiset tavat muokata koiran toimintaa ja yhteistyötä ohjaajan kanssa. 

"Tavoitteena on rakentaa koiralle perusvalmiudet toimia koetilanteissa palkkanaan pelkkä yhteistyö ohjaajan kanssa."

Tarvitseeko edes kertoa miten innoissani olen?! Tätä mä niiin tartten ja sopii meille varmasti hyvin! 

Tokoa mahtuu siis syksyyn varsin mukavasti, seuraavaksi sitten agilitykuvioita suunnittelemaan. Kaiken kaikkiaan olen kyllä innoissani kun se pikkupentuaika on takana päin ja ehkä alan vähitellen itsekin tajuta, että mulla on nyt oikeasti käsissäni se kauan kaipaamani nuori ja potentiaalinen koira, jonka kanssa on mahdollista harrastaa lähes mitä tahansa ja vain taivas on rajana. Toki kaikenlaista voi aina sattua ja terveystutkimuksia joutuu odottamaan vielä ainakin kevääseen asti, mutta kuitenkin. Ehkä tästä saa kuitenkin nauttia nyt? Pieni pelko on tottakai takaraivossa jatkuvasti, mutta aina pahimpina hetkinä lohduttaudun sillä, että vaikkei Nesistä koskaan huippuharrastuskoiraa tulisikaan, niin on se osoittanut olevansa luonteeltaan niin hieno ja mahtava tyyppi ettei sillä oikeastaan ole väliä mitä me harrastetaan tai millä tasolla, tärkeintä on että saadaan tehdä jotain ja viettää aikaa yhdessä :). 

Tulkoon tuulet

Huhheijaa tätä päivitystahtia! Oikeesti kesä on mennyt kuin siivillä, ei voi muuta sanoa. Jos yrittäisi taas tiivistää kaiken viimeisen 2 kk ajalta edes jotenkin. 

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna suunnattiin Nesin kanssa Agirotuun seuraamaan sunnuntain joukkuekisoja. Kisaamaassa oli useampi Caraydan -joukkue ja näin ollen paikalla oli myös useampi Nesin sukulaiskoira :). Oli todella mukava tavata Caraydan -jengiä, paljon uusi koiria ja ihmisiä! R-pentueesta oli myös kivasti pentuja paikalla, Nesin lisäksi veljet Robin, Sulo, Mauri ja Töpö :).  

Nesi, Robin, Töpö ja Sulo

Toisena viikonloppuna (10.-12.7.) huristeltiin Kaarinaan Suomen Lagottoklubin kesäpäiville - minä ja Senna jo peräti kymmenettä kertaa! Lagottoporukasta on vuosien saatossa tullut sen verran tärkeä ettei tuolta yksinkertaisesti osaisi olla poissa :). Me saatiin onneksi koirien kanssa oma huone ja yleiset tilat jaettiin Pauliinan & äitinsä kanssa, joten oli tuttuja ympärillä ja koirat saivat häärätä varsin vapaasti :D. Perjantai-ilta meni pitkälti majoittuessa ja jonkin aikaa oltiin myös porukalla rannassa. Sumi ja Nesi keksivät hiekkaleikit ja kaksikolla taisikin olla varsin hauskaa..! Lauantaina kouluttelin aamupäivän agilitya, ihmisillä oli mukavasti kiinnostusta lajia kohtaan ja potentiaalisia tyyppejä löytyi! Iltapäivällä treenasin hieman omien koirien kanssa ja kuvailin trimmauskoulutuksen aikana, kunnes Kesäpäiväshown ajaksi vetäydyttiin lepäilemään. Illalla saunottiin, uitiin, grillattiin, syötiin ja juoruttiin eli kesäpäivien paras osuus :D. Sunnuntaina kisailtiin vielä leikkimielisesti rally-tokossa ja seurattiin hajutunnistusnäytöstä ennen kotiin lähtöä. Hauskaa oli, ensi vuonna taas uudestaan! Koirillakin oli hauskaa, Senna tapansa mukaan nautti vapaudesta ja rapsutuksista, Sumi oli varsin mainio tyyppi ja käyttäytyi superhienosti, ensimmäiset kesäpäivät kun se oikeasti kesti olla koko päivän toisten koirien seurassa ilman sen suurempia ahdistumisia. Nesi taas sulautui lagottoporukkaan erinomaisesti, se on niin helppo ja mutkaton tyyppi! Hurmasi ihmisiä ja koiria sekä löysi monta uutta leikkikaveria :).

Heinäkuun viimeinen viikonloppu vietettiin Viitasaaren lähistöllä Keski-Suomessa mökkeillen, käytin tuolloin kaksi lomapäivää eli reissussa oltiin yhteensä neljä päivää. Koirat menivät ekana iltana ihan sekaisin, olivat olleet ensin työpäivän ajan yksin ja sitten viisi tuntia autossa niin vähemmästäkin riemu repeää ;). Koirien mökkiloma koostui uimisesta, saunomisesta, mustikoiden syömisestä ja yleisestä riehumisesta ja hääräämisestä :D. Nesikin oppi kunnolla uimaan, lähti hakemaan lelua kauempaakin ja polski superhienosti :). Saunomaankin oppi, nökötti kiltisti ylimmällä lauteella :D. 

Elokuu toi mukanaan muutoksen tuulia ja oma aika & energia meni pitkälti asioita järjestäessä ja pohtiessa. Lagotot viettivätkin puolet elokuusta Tampereella, joten kaikenlaiset harrastelut ovat olleet nyt tauolla. Nesin kanssa on jotain puuhasteltu, alkukuusta treenattiin tokoa erästä näyttötilaisuutta varten ja loppukuusta ollaan käyty tekemässä pari kertaa agilitya, mutta aika vähällä on senkin treenit olleet. Lagottojen näyttelytreeneihin osallistuttiin alkukuusta Kelkkapuistossa ja Nesi oppi pönöttämään hienosti! On se nätti, vaikka itse sanonkin ;). Vielä kun saisi tasajalkapomput pois niin alkaisi liikkuminenkin sujumaan :D. Mätsäreissä on käyty nyt kahdesti, ensimmäisellä kertaa Vantaalla tuloksella pienten pentujen PUN4 ja toisen kerran Imatralla, jolloin matkaan lähti sininen nauha, syynä ehkäpä ne pomput ;).

Uusista tuulista lisää myöhemmin, mutta sanottakoon jo että meidän lauman löytää nykyisin Tampereelta :)