Kevään Valo

Aika vain lipuu ja blogi jää unholaan, mutta josko nyt saisi korjattua asiaa ainakin alkuvuoden kuulumisten osalta!

Senna on viettänyt pitkälti eläkepäiviä, eipä sen kanssa ole tullut treenattua oikein mitään... En tiedä pitäisikö. Toisinaan vielä mietin sen kanssa kisaamista rally-tokossa, toisinaan taas ajattelen että sen osalta kisat on tässä. Ei melkein 12-vuotiaan enää tarvitse kisata. Näyttelyyn meidän tosin piti mennä jo tammikuussa, kun Senna oli ilmoitettu Turun Winter Dog Showhun. Näyttely jäi kuitenkin välistä päällekkäisten aikataulujen takia, Nesi kun oli ilmoitettu myös ja arvioin Sennan olevan kehässä sen kanssa samaan aikaan. Loppuen lopuksi olisin kyllä ehtinyt viedä molemmat kehään, mutta tein päätöksen jättää Senna kotiin ja säästää sitä näyttelystressiltä. Päätettiin siis odottaa kevään näyttelyitä ja nyt Senna onkin ilmoitettu Kerimäelle 2.4. ja Ruovedelle 24.4. sekä Tampereelle 30.4.

Ikäkin alkaa jo jossain määrin Sennasta näkyä, vaikka mun mittapuun mukaan se onkin energinen ja nuorekas melkein 12-vuotias. Jotain pieniä juttuja kuitenkin ilmenee jo ihan arkielämässä. Senna kyllä kuulee ja näkee, mutta esimerkiksi metsälenkeillä sen perään saa katsoa selkeästi aiempaa enemmän. Pari kertaa käynyt niin, että Senna on jäänyt enempi jälkeen ja lähtenyt kutsuttaessa ihan eri suuntaan, eli jotenkin sen on vaikea paikallistaa mistä ääni tulee. Näkökyvyn heikentymisen puolestaan huomaa palkatessa, Sennan on vaikea tarkentaa kädessä olevaan namiin ja toisinaan se haukkasee joko ilmaa tai useimmiten mun kättä. Hämäränäkö Sennalla on ollut jo pari vuotta aika heikko. Sennalta on myös kadonnut ehkä hitunen itsevarmuutta ja varsinkin sosiaalisissa tilanteissa se on alkanut selkeästi stressaantumaan, mitä ei ennen ole ollut havaittavissa. Tammikuun lopussa Sennalta poistettiin pari ihomuutosta, jotka tutkittiin ja todettiin hyvän laatuisiksi eli ei syytä suurempaan huoleen.

Sumi on mun ongelmakoira, siis siksi etten tiedä mitä sen kanssa harrastaisi! Agilitya ollaan tehty viimeisen puolen vuoden aikana todella vähän, tänä vuonna Sumi on käynyt esteillä tasan kerran. Mulla on kriisi, koska toisaalta mieli tekisi treenata, mutta toisaalta taas tavoitteeton treenaaminen 8,5-vuotiaan koiran kanssa ei hirveästi houkuta, ennemmin säästelisi Sumin kroppaa. Mua tekisi myös mieli viedä Sumi jossain vaiheessa lonkka- ja selkäkuviin, katsoa mikä siellä on tilanne... Sumi ei kyllä ole selkeästi oireillut, se ei ole levon jälkeen kankea eikä ole vielä kertaakaan elämänsä aikana ontunut (*kopkop!!*) vaikka vauhti ja vaaralliset tilanteet on aina ollut olennainen osa sen elämää. 

Eli siis, aksa on Sumin osalta ollut tauolla ja aiemmin olen väläytellyt, että sitten eläkkeellä Sumin kanssa treenataan tokoa ja rally-tokoa. Siis sitten kun se on vähän rauhoittunut iän myötä, jaksaa keskittyä ja kykenee järjelliseen työskentelyyn. Hah. Turha toivo. Siis toki Sumissa olisi potentiaalia, mutta työtäkin riittäisi vireenhallinnassa kiitettävästi ja en tiedä riittääkö mun kärsivällisyys. Toko toisaalta kiinnostaisi mua jopa enemmän, vaikka rally-tokossa kisaaminen olisi Sumin kanssa helpompaa. Mutta tartteeko sitä kisata? Löytyykö motivaatio treenata ilman tavoitteita? En tiedä. Sumppu on vaan niin aksakoira, ei toko. Toistaiseksi Sumikin on siis nauttinut lähinnä lenkkeilystä, vaikka oikeasti pitäisi keksiä senkin pääkopalle töitä. Joku hajutunnistusjuttu vois toki myös toimia.  Ja näyttelyyn Sumppu on menossa toukokuussa, jaiks! Ehkä siitä tuleekin näyttelytähti :D.

Nesin kanssa taas edetään agilityssa ja tokossa hiljaa ja hitaasti, mutta toivoittavasti huolella. Agilityssa 5-8 esteen hyppy-putki -radat sujuu jo suhteellisen hyvin, mikäli linjat ovat suoria ja ohjaaja on tarkka ja ajoissa. Rimat on ollut nyt 20 cm, nostellaan niitä pikkuhiljaa. Muita esteitä Nesi ei ole juurikaan tehnyt, jotenkin ajatellut että "se on vasta niin nuori, eihän sen vielä tartte" vaikka fakta on, että mun pieni lapsikoira täytti jo helmikuussa vuoden! Hullua. Joten eilen testattiin ensimmäistä kertaa keppejä ohjureilla ja tehtiin hyppysuoran osana muuria, joka tosin ei Nesin mielestä poikennut normaalista hypystä mitenkään. Keppien kanssa päädyin nyt tosiaan ohjureihin, joskaan namipalkka ei tuntunut hirveän kiinnostavalta eli vaihdetaan leluun heti kun homma alkaa Nesille jokseenkin hahmottumaan ja toivotaan että ajatus pysyy vauhdin mukana. Ja että se vauhti ja rytmi löytyisi. Toisena vaihtoehtona mietin 2x2-tekniikkaa ja voi olla sitäkin testataan kesällä kun saadaan kepit omalle pihalle, eipä kai siitä haittaakaan ole että toisella metodilla vahvistaa :). Lisäksi listalla on aloittaa vihdoinkin laatikkotreeni puomia varten (kyllä, tätäkin olisi voinut treenata jo viime kesästä asti... köhköh) ja nyt näyttäisi siltä että saataisiin porukka kasaan juoksu-A -treenejä varten! Tuossa projektissa vertaistuki on meinaan enemmän kuin tarpeen :).

Toki mieltä varjostaa edelleen Nesin syksyinen OCD-epäily, mikä varmasti onkin yksi syy mun "agilitylukkoon" ja siihen ettei treenaaminen ole täysillä ja tavoitteellisesti innostanut. Nyt ajatuksena olisi ensin katsoa miltä kyynärät näyttää virallisissa röntgenkuvissa, jotka otetaan joskus kesällä, ja mikäli syytä huoleen edelleen on niin sitten CT-kuvat. 

Tokossa edetään maltilla, pientä edistymistä tapahtuu koko ajan. Erityisen iloinen olen kyllä Nesistä tokokoirana, se on niin erilainen kuin Senna ja Sumi. Keskittynyt, innokas, sopivan vakava ja kuitenkin iloinen. Hauska tyyppi, jonka kanssa on helppo ja miellyttävä treenata. Edelleen haaveilen, että loppuvuodesta korkattaisiin viralliset kisat niin tokossa kuin myös rally-tokossa, ja ahkeralla treenaamisella se varmasti olisikin mahdollista. Rally-tokoa en tosin ole Nesin kanssa treenannut, vaan lasken sen varaan että alokasluokka mennään läpi tokotaidoilla, ainoastaan eteentulo ja oikealta sivulletulo pitäisi opetella erikseen. Tällä hetkellä Nesi tosin kuvittelee, että rally-tokokyltit pitää kiertää samaan tapaan kuin tötsän kierto tokossa tai siivekkeet agilityssa... Joten asialle pitäisi ehkä tehdä jotakin :D.  

Nesi oli muuten viime viikonloppuna ensimmäisissä agilityepiksissään supermölli-luokassa, oli aika jännää! Tosi outoa kisata uudella koiralla. Ihan ei mennyt putkeen ts. nimenomaan sinne meni, Nesin mielestä hyppyjen suorittaminen oli ihan yliarvostettua ja putket imi pientä perroa. Lisäksi mennään Nesin kanssa pääsiäisenä sen ihka ensimmäiseen ohjattuun agilitykoulutukseen, Hanna Hyvärisen rytmitysseminaariin. Ja huhtikuulle Nesi on ilmoitettu rally-tokoepisten mölliluokkaan... Mun lapsikoirasta tulee oikeasti iso kun se alkaa jo käymään kisoissa ja koulutuksissa! Apua :D.

Alkuvuoden kujeita

Aloitetaan meidän tämän vuoden kisakauden avauksesta, mikä tapahtui tällä kertaa rally-tokon merkeissä Ylöjärvellä 10.1. Molemmat koirat olivat ensimmäisessä alokasluokan ryhmässä eli päästiin tositoimiin heti aamusta. Tällä kertaa Senna oli suoritusvuorossa ensin, mitä hieman jännitin, mutta täysin turhaan! Sennuska suoritti radan läpi todella hienosti ja meiltä rokotettiin vain pari pistettä pikkuvirheistä, toinen taisi lähteä vinosta eteentulosta ja toinen väljästä vasemmasta täyskäännöksestä. Senna oli ensimmäisen ryhmän jälkeen toisena, joten jouduttiin odottelemaan kisakirjaa toisen ryhmän päättymiseen asti. Toisen ryhmän aikana pudottiin palkintosijoilta, Sennan lopputulos oli siten ALOHYV 98/100 p. ja sij. 5. Lisäksi Sennalla taisi olla koko kisan toiseksi tai ainakin kolmanneksi nopein aika, huippua! 

Sumin kanssa ei mennyt tuloksellisesti ihan niin hyvin, mutta olen silti erittäin tyytyväinen pikkukoiran työskentelyyn radalla. Virheitä ei loppuen lopuksi tullut paljoa, mutta pisteitä lähti runsaasti ja suurin osa menee kyllä omaan piikkiin. Heti lähdössä mentiin metsään, kun Sumi varasti ja lähti liikkeelle samantien kun olin saanut lähtöluvan. Sumi kävi siis tökkäämässä lähtökylttiä enkä tajunnut että tämäkin olisi pitänyt uusia vaan jatkettiin matkaa eli tästä -10 p. Heti toisella kyltillä (koira eteen, oikealta sivulle) sössittiin lisää, ensimmäisellä yrityksella eteentulo oli huono ja uusin sen eli -3 p., toisella yrittämällä Sumi ei pysähtynyt takaakierron jälkeen perusasentoon enkä lähtenyt enää uusimaan joten taas -10 p. Tämän jälkeen tsempattiin ja kolmannelta kyltiltä maaliin asti meni todella kivasti! Jotain pikkuvirheitä tuli -3 p. verran, mutta ei mitään suurempaa, onneksi. Sumin tulos lopulta ALOHYV 74/100 p. Tiukille meni, mutta hyväksytty kuitenkin! Harmittaa vain nuo alun mokailut, typeriä virheitä.

Muuten ei ole tullut rally-tokoa treenattua, mutta agilitya senkin edestä! Treenimotivaatio on koko alkuvuoden ollut huipussaan ja ollaankin käyty hallilla 2-3 kertaa viikossa. Saatiin nyt myös vakkaritreeniseuraa kun Pauliina & Nova hankkivat vapaatreenikortin Ojanko Areenalle. Joten mikäs siinä treenatessa kun on kerrankin palkkaus- ja kuvausapua paikalla! Lisäksi treenit tulee suunniteltua huomattavasti paremmin kuin yksin treenatessa. Ollaan pyritty tekemään nyt niin, että kerran viikossa olisi ns. ratatreenit jolloin rakennetaan lyhyehkö rata jonkin teeman ympärille, ja kerran viikossa estetreenit joissa treenataan yksittäisiä esteitä eli Sumin kanssa lähinnä kontakteja ja keppejä. Hyvin on sujunut, kontaktit alkaa taas vähitellen toimia haluamallani tavalla ja ratatreeneissä Sumi on liikkunut hyvin. Aika paljon on tehty vauhti- ja irtoamisharjoituksia helpoilla ja suorilla radan pätkillä, ja viime treenien jälkeen alkoikin vähän epäilyttää saanko Sumia hetkeen kääntymään kun toinen painaa tuhatta ja sataa eteenpäin :D.

HSKH:n epiksissäkin käytiin tammikuussa. Alunperin mun oli tarkoitus kisata ainoastaan Sumin kanssa kisaavien radalla ja Sennan kanssa putkirallissa, mutta suunnitelmat menikin uusiksi. Lopulta päädyin ohjaamaan Novaa medimöllien radalle ja Pauliina Sennaa putkiralliin, kunnon koiranvaihtoepikset! Aiemmin olin ohjannut Novaa ehkä kaksi kertaa marraskuussa ja ottaen huomioon että Nova on aloittanut agilityn kunnolla vasta lokakuussa, niin meidän episdebyytti meni vallanmainiosti! Nova on oikeasti todella potentiaalinen aksakoira, hakee jo nyt kivasti esteitä ja menee lujaa, sen kanssa oli ilo kisata :). Tulokseksi ekalta radalta kymppi ja tokalta HYL eli X-määrä virhepisteitä kun ei mölleissä oikeita hylkyjä jaettu. Pauliinan ja Sennan yhteistyö sujui myös loistavasti, ei noita meidän koiria näytä lainaohjaajat häiritsevän kun itse tekeminen on niin huippu kivaa ;). Loppuillasta päästiin vielä Suminkin kanssa radalle, jolla lähinnä seinään päättyvät kepit ja 180 asteen käännös pituudelle tuotti ongelmia :P. Tiedetään ainakin mitä treenata!

Tokon osalta otettiin tänään ensimmäinen askel kohti ALO1-tulosta eli aloitettiin treenaaminen. Olimme Sumin kanssa Suomen Lagottoklubin järkkäämässä tokokoulutuksessa Tuusulassa Keravan Agility Teamin hallilla, kouluttajana Hanna Salovuori. Oli aika hektistä alkuunsa, kun koirakkoja oli kahdeksan kahden tunnin treeneissä, yksi kerrallaan kentän perällä suorittamassa liikkeitä kouluttajan kanssa ja loput seitsemän yritti mahtua kentän toiselle puolikkaalle. Juu ei onnistunut, ei varsinkaan kun Sumi kävi jo valmiiksi kierroksilla oletettuaan että hallissa tehdään agilitya. Ensimmäinen tunti menikin odotellessa ja rauhoittuessa, vasta 1,5 tunnin jälkeen aloin oikeasti tekemään Sumin kanssa. Otettiin vähän seuraamista (väljää...), liikkeestä maahanmenoa (aika jees!), kaukoja (siirteli toista takajalkaansa maahan-istu -vaihdossa)) ja noutokapulan pitoa (pyörittelee kapulaa sennamaisesti takahampaissa :P). 

Kouluttajan luokse mentiin viimeisenä. Jokainen sai valita yhden ongelmaliikkeen, mutta itse totesin heti ettei meillä semmoista ole kun ei olla treenattu, vaan suurin ongelma on vire ja rauhoittuminen erityisesti liikkeiden välissä sekä korkeasta vireestä johtuva äänenkäyttö suorituksen aikana. Sumi kyllä tekee täysillä, mutta tasan silloin kun tehdään ja kun ei tehdä sen huomio on kaikessa muussa (agilityesteissä, toisissa koirissa, hajuissa jne.) eikä se keskity saatika rauhoitu. Päädyttiin tekemään yksinkertaista harjoitusta, jossa Sumin oli tarkoitus maata hiljaa paikallaan reagoimatta mihinkään ympärillä tapahtuvaan ja pitää katsekontaktia yllä. Ääntelystä kielsin ja jos yritti karata käskin tiukasti takaisin makuulle. Palkka etujalkojen väliin aina kun oli hiljaa ja piti katsekontaktia. Samalla Hanna häiriköi, kulki ihan Sumin vierestä, tömisteli, kuljetti kättä sen edessä, jutteli sille, yritti houkutella luokseen jne. mihin Sumi reagoi yllättävän vähän! Korkeintaan katsoi, mutta ei noussut edes houkuteltaessa vaikka Hanna oli kyykyssä Sumin nenän edessä. Oikeastaan Sumin keskittyminen vain parani ja tuntui että se oikein tsemppasi mitä enemmän häiriötä oli. Kouluttajan loppupuhuttelun ajankin Sumi makasi hienosti hiljaa paikallaan, ihan kuin oikea tokokoira! En muista milloin se olisi ollut noin levollinen ja rauhallinen, varsinkaan kun vieressä oli agilityesteet :D. Oikeasti me ei siis tehty koulutuksessa mitään, harjoiteltiin vain miten käyttäydytään silloin kun ei tehdä mitään. Ja tämä sai mun oman tokomotivaation nousemaan varmasti enemmän kuin kympin arvoinen liikesuoritus! Ensi viikolla uudestaan, josko siihen mennessä saataisiin jotain treenattuakin ja päästäisiin tekemään liikkeitäkin.

Tulipas taas romaani. Pitäisi ehkä päivitellä useammin niin saisi aikaiseksi lyhyempiä postauksia. Kuvat on otettu eilen Itä-Uudenmaan Lagottojen tapaamisessa Askolassa Kylänpäänjärvellä. Kannatti ajaa Helsingistä asti, oli kivaa ja koirillakin selvästi hauskaa :).

360 astetta

Viime lauantaina startattiin auton nokka kohti Lahtea kello kahdeksalta aamulla ja poimittiin Pauliina & Nova Kellokoskelta kyytiin. Kisapaikalle saavuttiin hieman ennen puolta kymmentä, kannettiin tavarat & koirat sisään ja käytiin ilmoittautumassa. Pauliina & Nova kisasivat jo ensimmäisessä ALO-ryhmässä ja me vasta toisessa, jonka rataantutustuminen oli klo. 12.15. Ehdittiin siis hyvin käydä aamulenkillä, purkaa jännitystä ja totuttaa Sumi kisapaikkaan. Kisat olivat Sumin ensimmäiset viralliset, joten se myös mitattiin kilpailukirjan varmentamisen yhteydessä. Meni melkein alle 40 senttisestä, mutta raksi laitettiin kuitenkin kohtaan 40-50 cm ;).

Sumin kanssa startattiin toisen ryhmän toisena koirakkona ja Sennan kanssa viimeisenä, joten hyvin ehti vaihtaa koiran välissä. Sumin kanssa oli kiva olla radalla, saatiin kaikki liikkeet suoritettua oikeaoppisesti ja hyvällä vireellä! Jotain pieniä virheitä kuitenkin tuli, spiraalin kohdalla Sumi meinasi alkaa nuuskimaan kaksi kertaa samaa kohtaa ja sen jälkeen yritti vielä pari kertaa uudestaan laittaa kuonon maahan, veikkaisin että spiraalin kohdalle oli joskus maailmassa tippunut jokin nami ja tämän jälkeen Sumppu keksi että namijälkiä saattaisi löytyä vielä lisää :P. Maaliin päästessä olo oli huojentunut, pisteitä en tiennyt, mutta veikkasin että kyllä sieltä hyväksytty tulos pitäisi tulla ellen vahingossa itse söhlinyt jotakin liikettä (rally-tokossa enemmän kuin todennäköistä).

Senna-raukka joutui odottelemaan omaa vuoroaan pitkälle iltapäivään, näytti aika loukkaantuneelta makoillessaan häkissään, ei ehkä ihan sen lemppari tapa viettää lauantaipäivää :D. Ilmeisesti Senna oli kuitenkin kerännyt koko päivän kierroksia ja mustasukkaisuuspuuskassaan se olikin todella kivassa vireessä! Lisäksi se oli saanut aamulla vain miniannoksen ruokaa, joten ahnerohmatti yritti koko ajan roikkua taskussa ja varastaa nameja, mahtavaa :D. Käytiin vähän pihalla tekemässä liikkeitä ja hieman ennen meidän suoritusta lykkäsin Sennan hetkeksi Pauliinalle ja menin itse kauemmaksi odottamaan. Edellisen koirakon suorituksen ollessa puolivälissä nappasin Sennan, siirryttiin odottelualueelle ja melkein samantien päästiin kehään. Lähdössä Senna tuntui todella kivalta, se oli tosi täpäkänoloinen! Eikä Sennan keskittyminen ja vire lopahtanut suorituksen aikana hetkeksikään, se teki kaiken todella hienosti!

Tuloksia jouduttiin hetki odottelemaan, mutta lopulta saatiin kilpailukirjat takaisin. Tuloslaput olivat mukavaa luettavaa, Sumille pisteitä 89/100 ja Sennalle peräti 95/100!! Molemmat saivat myös kommentteja -osioon maininnan iloisesta suorituksesta :). Kummallakaan ei ollut suurempia virheitä, ainoastaan joitakin yhden pisteen virheitä. Sumin virheet johtuivat lähinnä tuosta nuuskimisesta, puutteellista yhteistyötä ja kontrollin puutetta sekä pari hihnan kiristymistä (tästä ollaan ilmeisesti tosi tarkkoja!). Sennan pisteet lähtivät yhdestä eteentulon kosketuksesta, pienestä pompusta spiraalin aikana ja pujottelusta jossa itse tein liian äkkinäisen liikkeen eikä Senna pysynyt mukana, jolloin remmi kiristyi ja koira jäi jälkeen. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tosi tyytyväinen molempien suorituksiin, Sennan virheet menee lähes kokonaan ohjaajan piikkiin ja Sumi taas kaipaa vielä lisää varmuutta ja kokemusta tekemiseen, ensimmäiseksi viralliseksi kisaksi kuitenkin aika jees :).

Kisojen jälkeen käytiin vielä nopeasti moikkaamassa Sumin ja Novan kasvattajaa, ja Nova pääsi trimmattavaksi ensi viikonlopun näyttelyä varten. Ehdittiin siinä samalla vaihtamaan nopeasti kuulumiset, ei oltukaan käyty Sumin kanssa Lahdessa varmaan neljään vuoteen! Kiirettä heillä riittää Tryffdeli-kahvilan pyörittämisessä, Sumin äitikoira, 9-vuotias Siiri oli nytkin ollut koko päivän tryffelijahdissa :).

Sunnuntaina huristeltiin ensin kahdeksitoista Hyvinkäälle koirauintiin ja sieltä suoraan Tuusulaan KAT:n uuden hallin avaisepiksiin. Onneksi ajoin koirien turkit (tällä kertaa vitosterällä/0,6 mm) maanantaina, joten turkkien kuivuminen ei kauaa kestänyt. Kisaavien rata oli aika jees, pari haastavampaa kohtaa ja sopivasti suoraa. Minien rataa seuratessa haastavimmaksi osoittautui A:n alle sijoitettuun putkeen vienti, jonka toisella puolella oli pituus houkuttimena/ohjaajan tiellä (olis tehnyt mieli siirtää sitä puolimetriä oikealle :D). Koira siis piti ohjata melko ahtaassa paikassa A:n ja pituuden välissä olevaan putkeen. Mulla oli tavoitteena tehdä oikea-aikainen persjättö, mutta toteutuksesta tuli, yllätysyllätys, vääräaikainen persjättö ja Sumi luki pituuden -> HYL. Loppurata ok. Uusinnassa päätin blokata pituuden paremmin ja siten ottaa riskin että Sumi karkaa A:lle, mutta pikkukoira olikin SUPERhieno ja meni kiltisti putkeen!! Pitäisi oikeasti luottaa siihen enemmän, se kyllä suorittaa oikeat esteet ilman turhaa murehtimista jos vain itse ohjaa selkeästi ja riittävän napakasti! Tästä onnistumisesta saatiin tosi kiva draivi loppuradalle, harmi vain että puomin kontakti meni pipariksi (!!!) ja hyllytin tarkoituksella ottamalla sen uusiksi.

 

Kulunut viikko onkin ollut varsin kiireinen, mulla on ollut pitkästä aikaa koulua 8-16 melkein joka päivä kiitos riistaeläintieteen intensiivikurssin, mutta en valita! On nimittäin ollut tosi mielenkiintoinen kurssi ja tarjonnut taas mukavasti uusia kokemuksia tällaiselle kaupunkilaistytölle :D. Tästä johtuen ei kuitenkaan olla ehditty käydä Ojangossa kertaakaan, mutta tiistai-iltana treenattiin Kelkkapuistossa rally-tokoa ja eilen käytiin AKK:n agilityssa pohtimassa kontaktiongelmaa. Todettiin kouluttajamme Dean kanssa, että kokeillaan vaihtaa 2on2offien palkkaustapaa A:lle ja puomille, nykyisellään kun edistymistä ei ole tapahtunut pitkään aikaan ja junnataan paikoillaan. Tästä ehkä myöhemmin lisää!



Huomenna otetaan suunnaksi Tampere ja lauantaiaamuna matka jatkuu Sumin kanssa kohti Keski-Suomea!

Sitä sun tätä

Blogi laahaa taas pahasti jäljessä, mutta tässä hieman pääsiäistouhuja :).

Perjantai 6.4

Pitkänäperjantaina kävimme pitkästä aikaa Match Showssa Hakametsän jäähallilla. Sennan sain ilmoittaa veteraaneihin, vaikka se onkin vielä "alaikäinen" ja Sumi esiintyi isoissa aikuisissa. Senna sai punaisen nauhan ja sijoittui viidenneksi, Sumille sininen nauha eikä sijoitusta, joskin tuomari valitsi Sumin noin kymmenen parhaan joukkoon 24 sinisen nauhan saaneen joukosta.

Lauantai 7.4

Lauantaina osallistuimme Sumin kanssa Tampereen Pikkukoirien järjestämään Elina Jänesniemen agilitykoulutukseen Sport Dog Parkilla. Treenasimme mölli-ykkösten ryhmässä eli keskityimme aikalailla perusjuttuihin, mikä sopikin meille todella hyvin. Ihan aluksi tutustuttiin rataan itsenäisesti, minkä jälkeen Elina kävi sen vielä meidän kanssa läpi. Joihinkin kohtiin saatiin ohjauskuviot valmiina ja joissakin kohdissa saatiin itse valita miten ohjataan, mieluiten kuitenkin niin että valittaisiin se kaikista vähiten tuttu ohjaustapa. Kokonaisuudessaan koulutus meni Sumin osalta kivasti ja sen kanssa tekeminen tuntui helpolta, mahtava treenikaveri! :)

Joitakin mieleen jääneitä asioita satunnaisessa järjestyksessä: 

- aloittelevan koiran kanssa irtoaminen + esteet varmaksi ensin ja sen jälkeen tekniikkatreeniä

- putkijarrutukset 

-> koiralle kerrotaan putken jälkeen tehtävästä käännöksestä ennen putkea

- ponnistuskohdat ja viennit esteille 

-> "keilausliike", ei kättä liian ylös!

- luotto pitkälti liikkeeseen, paitsi putki-puomi -erottelut & kepit suullisella käskyllä

-> koiran pitää erottaa ne ja osata suorittaa itsenäisesti

- oma liike jatkuu vielä palkkauksen jälkeenkin

- laatu ennen määrää!

-> mieluummin rata useammassa pätkässä onnistuneesta, kuin koko rata "vähän sinne päin"

-> tekniikkaa treenatessa radalla vain muutama este

Sunnuntai 8.4

Pääsiäislenkki Niihamassa Hellun & Syken kanssa, hyvä lenkki hienossa säässä! Koirat innostuivat riehumaan jäällä oikein kunnolla, ja Senna ja Syke jatkoivat remuamista vielä metsäpolullakin.

Maanantai 9.4

Maanantaina suunnattiin Sumin kanssa SDP:lle epiksiin, ilmoitin sen yhteen starttiin mölliradalle ja yhteen kisaavien. Möllirata tuntui hyvältä, meno vaikutti nopealta ja Sumi irtosi esteille hyvin. Hylyksi kuitenkin meni, kun olin itse myöhässä ja Sumi irtosi vähän liiankin hyvin putken väärään päähän. Kilpailevien rata taas ei tuntunut niin hyvältä, Sumi pudotti ensimmäisen riman, eikä pysähtynyt puomin alastulolle, joten otettiin uudestaan -> HYL. Ei niin kivan näköistä menoa ja melkoista sähläystä.