Pääsimme lyhyellä varoitusajalla osallistumaan Keravan Agility Teamin järjestämään agilitykoulutukseen, jossa kouluttajana toimi MM-kisoissakin Suomea edustanut Ville Liukka. Treeniaikaa oli mukavasti, ryhmässä treenasi 8 koirakkoa ja aikaa oli 4 tuntia. Aluksi tutustuimme itsenäisesti rataan, minkä jälkeen kävimme yhdessä läpi joitakin kohtia. Ennen ensimmäisen koiran suoritusvuoroa saimme vielä ohjeet treenien lomassa tehtäviin fysiikkatreeneihin, joista taisin unohtaa puolet jo heti kättelyssä :D. Suoritusjärjestys oli mini-medi-maksi ja jokainen pääsi tekemään radalla kaksi sessiota. Yhdessä medi- ja maksiohjaajien kanssa aloitettin fysiikkatreenillä, oli varsin hauskaa ja mielenkiintoista!
Itse rata oli aika ristiriitainen, toisaalta ihan hirveä ja toisaalta todella kiva. Hirveä siksi, että se oli profiililtaan todella nopea. Koira sai juosta satalasissa, kun ite piti keskittyä koko ajan ohjaamiseen ja olemaan ajoissa. Kiva siksi, että parempaa kisatreeniä saa hakea! Joutui oikeasti laittamaan töppöstä toisen eteen samalla kun keskittyi ohjaamiseen ja rytmitykseen. Huh! Meille eniten vaikeuksia tuotti pätkä 15-18. Ei Sumi kovin montaa kertaa A:lle ehtinyt karata, ei sen jälkeen kun tein selkeän putkijarrun 16-putkelle. Ongelma oli se, että putkijarrun vuoksi jäin jälkeen ja koira pinkoi metrien päässä. 17-putken Sumi tajusi hakea vielä varsin mallikkaasti, mutta tuo 18-takaakierto... Juu ei. Ei mitään toivoa ehtiä. Ennen ensimmäisen session päättymistä kokeiltiin vielä pari kertaa pelkkä 17-18 väli sylkkärillä, mikä toimi ihan jees kun olin lähellä ja vauhtia ei ollut niin paljoa. Heti toisen session aluksi tökättiin tikulla jäätä ja otettiin koko pätkä 15-18. Ja sehän toimi!!! Vaikka olin kaukana, Sumi haki putken ja se lähti sylkkärillä takaa-kiertoon, jipiiii!!! Ehkä yksi suurimmista onnistumisen kokemuksista pitkään aikaan. Oli kuulemma näyttänytkin hienolta, jes!
Yleisilmeeltään meidän tekeminen oli kuitenkin aika sähläämistä, oltaisiin pystytty parempaankin. Lisäksi tuntui ettei omat jalat liiku minnekään, Sumi kulki ihan kamalan lujaa ja itseltä loppui viime hetkillä kunto ihan kesken. Ainakin oli treenien päätteeksi kaikkensa antanut fiilis, jos ei muuta! En tiedä painoiko fysiikkatreenikin vähän alla, ehkä.
Tässä vielä joitakin yksittäisiä huomioita koulutuksesta, lähinnä siitä miten Ville asiat tekee:
-treenit 1-2 krt/vko (sis. kisat!)
Itse rata oli aika ristiriitainen, toisaalta ihan hirveä ja toisaalta todella kiva. Hirveä siksi, että se oli profiililtaan todella nopea. Koira sai juosta satalasissa, kun ite piti keskittyä koko ajan ohjaamiseen ja olemaan ajoissa. Kiva siksi, että parempaa kisatreeniä saa hakea! Joutui oikeasti laittamaan töppöstä toisen eteen samalla kun keskittyi ohjaamiseen ja rytmitykseen. Huh! Meille eniten vaikeuksia tuotti pätkä 15-18. Ei Sumi kovin montaa kertaa A:lle ehtinyt karata, ei sen jälkeen kun tein selkeän putkijarrun 16-putkelle. Ongelma oli se, että putkijarrun vuoksi jäin jälkeen ja koira pinkoi metrien päässä. 17-putken Sumi tajusi hakea vielä varsin mallikkaasti, mutta tuo 18-takaakierto... Juu ei. Ei mitään toivoa ehtiä. Ennen ensimmäisen session päättymistä kokeiltiin vielä pari kertaa pelkkä 17-18 väli sylkkärillä, mikä toimi ihan jees kun olin lähellä ja vauhtia ei ollut niin paljoa. Heti toisen session aluksi tökättiin tikulla jäätä ja otettiin koko pätkä 15-18. Ja sehän toimi!!! Vaikka olin kaukana, Sumi haki putken ja se lähti sylkkärillä takaa-kiertoon, jipiiii!!! Ehkä yksi suurimmista onnistumisen kokemuksista pitkään aikaan. Oli kuulemma näyttänytkin hienolta, jes!
Yleisilmeeltään meidän tekeminen oli kuitenkin aika sähläämistä, oltaisiin pystytty parempaankin. Lisäksi tuntui ettei omat jalat liiku minnekään, Sumi kulki ihan kamalan lujaa ja itseltä loppui viime hetkillä kunto ihan kesken. Ainakin oli treenien päätteeksi kaikkensa antanut fiilis, jos ei muuta! En tiedä painoiko fysiikkatreenikin vähän alla, ehkä.
Tässä vielä joitakin yksittäisiä huomioita koulutuksesta, lähinnä siitä miten Ville asiat tekee:
-treenit 1-2 krt/vko (sis. kisat!)
-syyskausi tekniikkaa, kevät kisanomaista
-tekniikka opetellaan erikseen, kisatreenit erikseen
-> kisatreeneissä AINA täysiä ja kisanomaisesti alusta loppuun (vauhti!)
-80% treenisuorituksista/radasta oltava onnistunutta (osa koirista vaatii enemmän)
-koira menee aina täysiä, omalla kehonkielellä kerrotaan milloin ja minne käännytään
-käsi kertoo minne mennään, rintamasuunta minne seuraavaksi
-ero lähetyksissä takaakiertoon ja irtoamiseen
-> normi irtoamisessa saman puolen käsi & jalka eteen -> koiralle merkki siitä että jatketaan täysillä eteen päin
-> takaakierroissa vastakkainen käsi & jalka -> merkki koiralle takaakierrosta
-> lisäksi erottelu milloin käännytään siivekkeen ympäri (vastakkainen käsi) ja milloin hypätään ristiin (koiran puoleinen käsi)
-vastakäännös tietyissä tilanteissä välttämätön, joissakin riski että tulee esteestä ohi (peruskäännös/sylkkäri varmempi)
-> riippuu myös koirasta
Ville korosti myös paljon sitä, että vaikka hän tekee itse jonkin asian tietyllä tavalla, niin joku toinen kouluttaja saattaa tehdä saman asian täysin toisella tapaa. Jokaisen pitäisikin koulutuksissa käydessään tunnistaa ja valkata ne jutut, mitkä omalla koiralla toimii eikä orjallisesti noudattaa kouluttajan jokaista sanaa saatika mennä seuraavalle kouluttajalle sanomaan "mutta kun se ja se sano niin ja näin" mikäli neuvot eroavatkin edellisen kouluttajan neuvoista. Kaikkea voi kokeilla ja neuvoja kuunnella, mutta käyttöön valkataan ne itselle ja omalle koiralle parhaiten sopivat jutut :).
