Tavoitteet 2016

Meidän viime vuoden tavoitteista toteutui ainoastaan Sennan RTK1-koulutustunnus rally-tokossa. Oltiin ehkä laiskoja ja saamattomia kisarintamalla, mutta entäs sitten! En jaksa ottaa paineita, tehdään sitä mikä hyvältä tuntuu ja silloin kun siltä tuntuu :). Vaikka vuosi 2015 olikin harrastusrintamalla edeltäjäänsä selvästi hiljaisempi, niin toisaalta se toi mukanaan niin paljon uutta ja ihmeellistä että peittoaa edellisvuodet mennen tullen. Vuoden ensimmäisen postauksen viimeisessä virkkeessä totean odottavani kisojen ja treenien lisäksi vuodelta 2015 "kaikkea muuta kivaa ja yllättävää". Tuossa vaiheessa pentukuume roihusi ja aavistus pienen perropennun liittymisestä laumaan oli jo olemassa. Nesi saapui huhtikuun alussa tuoden mukanaan suuren annoksen aitoa elämäniloa, pentumaisia kujeita sekä joukon uusia tuttavuuksia - juuri sitä mitä meidän lauma tarvitsi. Niin pitkään oli tuntunut siltä, kuin jotain puuttuisi. Ei puutu enää, mulla on kaikki mitä tarvitsen. Kolme hienoa ja niin kovin rakasta koiraa, joista on vuoden aikana hioutunut varsin mutkaton ja yhteen sopiva jengi :).

Vuodelle 2016 tärkein tavoite on nauttia elämästä, treeneistä ja toivottavasti myös niistä kisoista tämän kolmikon kanssa. Toivon, että Senna ja Sumi saisivat elää jatkossakin terveinä ja toimitakykyisinä seura- ja harrastuskoirina. Nesin kohdalla suurin odotus kohdistuu ensi kevään terveystutkimuksiin, siihen miltä kyynärät näyttävät silloin ja onko selässä mahdollisia nikamamuutoksia. Terveysjutut huolettaa aina ja niihin suhtaudun vakavasti, mutta nekin ovat loppuen lopuksi asioita joiden kanssa on vain opittava elämään. Tehdään sitä mitä pystytään, tärkeintä on että saadaan tehdä sitä yhdessä :).

Tulostavoitteiden asettaminen on ollut mulle aina haastavaa ja harkitsin jopa jättäväni ne kokonaan tulevalta vuodelta, kunnes kaverini totesi, että jos aikoo treenata niin täytyyhän silloin olla myös tavoitteita. Joten tässä ne tulevat, suoritus- ja tulostavoitteet vuodelle 2016:

SENNA

- Rally-tokosta RTK2

- Pari näyttelykäyntiä veteraaniluokassa

SUMI

- Rally-tokosta RTK1 & AVO-luokan korkkaus

- Agilityssa laadukkaita treenejä pienillä toistomäärillä, mahdollisesti vielä joitakin kisastartteja ennen eläköitymistä lajista

- Yksi näyttelykäynti veteraaniluokassa

NESI 

- Tokosta ALO1

- Rally-tokosta RTK1

- Agilityssa kisavalmius, mikäli pystymme jatkamaan lajin treenaamista

Lisäksi haluamme vielä toivottaa kaikille oikein  
onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta 2016!

Joulutervehdys!

Fysioterapiassa

Nesi kävi viime viikon torstaina fysioterapiassa Elina Karhumäellä, koska halusin saada tietoa Nesin lihaksiston kehittymisestä sekä tietää, onko Nesi mahdollisesti keventänyt OCD-epäilyksen saanutta vasenta kyynäräänsä.  Selkeää ontumista kun en ole missään vaiheessa huomannut.

Fyssarin mukaan Nesin lihaksisto on kehittynyt tasaisesta, eikä kropasta huomaa että vasemmassa etujalassa olisi jotain vikaa, kroppa on kuulemma hyvässä kunnossa. Ainoastaan vasemmassa kyljessä oli hieman kireyttä, sanoi selkeäksi törmäyskohdaksi eli joko Nesi on juossut jotain päin tai joku on juossut Nesiä päin. Fyssari myös venytteli molemmat etujalat ääriasennosta toiseen pitäen hetken paikallaan, Nesi ei aristanut eikä näyttänyt kipua millään tavalla ja liikeradat oli erinomaiset. 

Mukaan saatiin jumppaohjeet syvien lihasten, erityisesti selkä- ja vatsalihasten kehittämistä/vahvistamista varten, jotta Nesi pystyisi kannattelemaan kroppaansa oikein eikä varaisi liikaa painoa etupäälle. Metsälenkkejä tasaisessa/helppo kulkuisessa umpimetsässä mahdollisimman paljon ja asfaltilla kävelyä mahdollisimman vähän. Uimista suositteli kovasti, on kuulemma monella koiralla ainoa keino vahvistaa kunnolla etupään/etupäätä tukevia lihaksia. Totesi kuitenkin, että näin nuorta ja kehittymätöntä ei voi vielä kovin pitkää aikaa uittaa, joten suositteli nyt parin kuukauden ajan treenaamaan muilla tavoilla ja vuoden vaihteen jälkeen aloittamaan pikkuhiljaa säännöllisen uimisen. 

Käytin viime viikolla lagotot samalla fyssarilla ja kerroin jo silloin Nesin OCD-epäilyksestä, ja nyt viikon aikana fyssari oli jutellut parin eläinlääkärin kanssa aiheesta ts. lähinnä röntgenkuvien luotettavuudesta vrt. CT-kuvat. Kuulemma nyt kun koiria on alettu enemmän CT-kuvaamaan, niin on tullut ilmi useampiakin tapauksia, joissa röntgenkuvassa on näkynyt muutosta, mutta CT-kuva on ollut puhdas. Fyssari myös kertoi oman mielipiteensä kyynärpäitten tähystyksestä eikä omien kokemustensa (asiakkaittensa ja oman saksanpaimenkoiransa) perusteella suosittelisi oireettomalle koiralle. Tähystyksestä kun seuraa aina kuntoutus, koira todnäk ontuu jalkaa jonkin aikaa (mikä taas vaikuttaa muuhun kroppaan ja lihaksistoon) ja nivelen turha sörkkiminen voi lisätä nivelrikon riskiä. Lähtiessä fyssari sanoikin mulle, että "unohda hetkeksi koko OCD, seuraa koiraa, jumppaa, lenkkeile ja treenaa". Kuulemma järkevällä lenkittämisellä ja treenaamisella en koiraa saa rikottua ja vaikka jotain ongelmaa olisikin, niin liikunta ja lihaksiston kehittäminen on paras mitä tässä vaiheessa voi tehdä. Ei myöskään nähnyt estettä agilityn treenaamiselle, koska Nesi ei vielä hetkeen voisi kuitenkaan mitään kroppaa tai etupäätä rasittavaa tehdä. 

Vielä en ole itse huokaissut helpotuksesta, mutta jos tuohon on luottamista niin olihan tuo positiivinen käynti. Kaiken huipuksi Nesi oli käynnillä SUPER hienosti, malttoi maata koko ajan (40 min) rennosti ja rauhallisesti. Fyssari kehui sitä todella hienoksi ja reippaaksi nuoreksi koiraksi. Harvoin kuulemma tapaa pääkopaltaan noin kivoja nuoria koiria, jotka malttaisivat olla käsiteltävänä sen kummemmin stressaamatta uutta tilannetta. Kuulemma hieno koira, jonka kanssa on tehty hyvää työtä. Liikutus! 

Joten ehkä me nyt näillä tiedoilla mennään eteen päin, päivä kerrallaan, mutta ehkä astetta levollisemmin mielin. Fyssarin toteamukset tähystyksestä olivat pitkälti samoja, mitä olimme jo Nesin kasvattajan kanssa pohtineet. Joten, jos oireita ei talven aikana esiinny, niin en näe toistaiseksi syytä tähystykselle tai uusille kuville. Nesi on joka tapauksessa menossa kevään aikana virallisiin luustotutkimuksiin ja aion silloin ottaa koko paketin eli lonkat, kyynärät, polvet, selkä, silmät ja kilppari sekä mahdollisesti myös olkanivelet. Lisäksi harkitsen CT-kuvien otattamista Nesin kyynäristä tai ainakin vasemmasta kyynärästä, jos se vain on mahdollista tehdä virallisten kuvien yhteydessä. En siis haluaisi myöskään rauhoittaa Nesiä ylimääräistä kertaa ellei ole pakko, vaan otetaan kaikki sitten kerralla jos mahdollista.

Senna ja Sumi kävivät myös toissa viikolla fyssarilla. Molemmat olivat rintarangan seudulta aikas pahasti jumissa, selvästi ikä alkaa näkyä kummankin kropassa. Senna sai matkaansa piikkipallon, jotta voidaan kotona hieroa ja vilkastuttaa verenkiertoa lihaksissa.  Sumin aksailuja on taas tullut pohdittua ja treenailu tuleekin jatkossa olemaan enempi omaksi iloksi tekemistä kuin tavoitteellista harrastamista, agilitysta yritän oikeasti kirjoittaa joku päivä!

Heikkoon valoon

Lokakuun alussa käväistiin lagottojen kanssa alokasluokan rally-tokokisoissa. Sennalle kotiintuomisina koulutustunnus RTK1 pisteillä 88/100. Sumille ei valitettavasti tulosta, ensimmäiset 7 kylttiä meni superhienosti, mutta sitten ei enää jaksanut keskittyä ja -10 p. virheitä alkoi ropista. Joten Sumin kanssa jatketaan vielä koulutustunnuksen metsästystä.

Nesin kanssa on jatkettu tokon treenausta ja erityisesti maanantaiset treenit Tamskilla ovat tuoneet tähän lajiin rutkasti lisää inspiraatiota! Treenikertoja on jo takana neljä, joista Nesi on osallistunut kolmelle ja itse olin viime kerralla paikalla kuunteluoppilaana. Uutta opeteltavaa on paljon ja läksyjen määrä kasvaa kerta kerran jälkeen. Tähän mennessä opeteltuja asioita ovat mm. käsitarget, collar grab, vihjesanat lelu- ja namipalkoille, namista/lelusta luopuminen, fokuksen vahvistaminen häiriössä sekä stabiliteetti. Nesi on innokas ja tunnollinen pieni treenaaja, joka suhtautuu kaikkeen tekemiseen vakavissaan. Lelulla palkkautuu superhienosti, mutta namipalkkoja on jouduttu hieman testailemaan, jotta löytyisi se kaikista suurin herkku. Mulle tämä on uutta, koska olen tottunut siihen että lagotot tekevät jo pelkän ruokanappulan eteen ihan mitä tahansa.

Agilitya ei olla tehty yhtään, taitaa itseasiassa olla menossa pisin aksatauko pitkään aikaan. Tästä voisi melkein kirjoittaa oman postauksensa jossain vaiheessa kun vain jaksaisi ja saisi aikaiseksi, ajatuksia nimittäin riittäisi. Kisoja tai ohjattuja treenejä ei ole toistaiseksi suunnitelmissa, mutta Tamskin uudelle hallille sain kulkuoikeuden viime viikolla, joten omatoimitreenimahdollisuus on varauskalenterin tunnuksia vaille hyppysissä, eli ehkä me taas kohta treenataan. Samalla lisenssiseura vaihtui HSKH:sta Tamskiin, mitä en ole oikein vielä sisäistänyt. Viimeiseen neljään vuoteen on mahtunut aikamoista suhailua seurasta toiseen, ollaan aloitettu kisaaminen Levekin riveissä kesällä 2011, siirrytty talvella 2011-2012 hetkeksi I-HAH:iin kunnes vaihdettiin jo kesällä 2012 takaisin Levekiin. 2014 keväällä kesken lisenssikauden vaihdettiin seuraa HSKH:n ja sieltä nyt (taas kesken kauden) Tamskiin. Huh! 

Levek on meidän ns. "kotiseura", siellä ollaan aloitettu Sennan kanssa tokon treenaaminen vuonna 2005 ja agilityn treenaaminen 2006. Tampereelle muuton myötä liityin parin vuoden tauon jälkeen uudestaan Levekin jäseneksi ja siellä ollaan käyty nyt syksylläkin tokoilemassa. Levekillä on tosi mahtavat puitteet kaikkeen treenaamiseen kesäisin, kausi- ja kurssimaksut sopivan edulliset ja muutenkin homma toimii. Pieni seura, jossa kaikki tuntee kaikki ja yhteisöllisyyttä riittää. Tykkään. Kaikesta huolimatta Tamskista tuli meidän edustusseura, koska puitteet agiltyn treenaamiseen uuden hallin myötä ovat sen verran hyvät, ettei Tampereen alueelta oikein vastaavia löydy. Omatoimitreenimaksu on vielä järkevän suuruinen, tilaa treenata on runsaasti, lenkkimaastoja riittää ja hallille ajaa meiltä kymmenessä minuutissa. Joten siksi Tamsk. Tarjonta eri lajien koulutuksien ja treenien osalta on myös monipuolinen, meillä tosin on nyt talvikaudelle ainoastaan Nesille treenipaikka tokoryhmässä, mutta lisäksi olen nyt ilmoitellut Sennaa yksittäisiin rally-tokotreeneihin AVO-luokkaa silmällä pitäen. Ja itseni ilmoitin parille kerralle fysiikkatreeneihin (jaiks!!) ja salibandyaikaisia taitojakin pääsisi virkistämään halutessaan perjantai-iltaisin Tamskin omalla sählyvuorolla. Kaikenlaista siis löytyisi!

Tampereen Pikkukoirien syysretkellä

Retkeilyä ollaan myös hieman harrastettu. Toissa viikonloppuna osallistuimme Tampereen Pikkukoirien syysretkelle koko lauman voimin Lempäälässä ja viime viikonloppuna kävimme Sennan ja Nesin kanssa Wildfinn-syysretkellä Hämeenlinnassa. Molemmilla retkillä tehtiin noin 5-6 km lenkit, Lempäälässä paistettiin makkaraa laavulla (Nesi oli erittäin avulias makkaranpaistaja, ei ne makkarat mutta ne kepit!) ja Hämeenlinnan reissulta löytyi reitin varrelta mukava pieni makkaranpaisto- ja eväittensyöntipaikka ihan järvenrannalta. 

Wildfinn-syysretkellä

Ikävämpiäkin uutisia saatiin Nesin kanssa tällä viikolla, kun käväistiin Helsingissä Malmin Animagissa/Apexissa nuorten koirien nivelterveystarkastuksessa. Takaraajoista kuvattiin lonkat, polvet ja kintereet, joissa kaikki näytti hyvältä. Kyynäristä oikea oli ok, mutta vasemmassa näkyi että rustonalaisen luun määrä olisi mahdollisesti lisääntynyt ja tästä ortopedi teki OCD-epäilyksen, joka on mahdollista vahvistaa ainoastaan tähystyksellä. Nesi ei ole missään vaiheessa oireillut vasenta etujalkaansa, ei ontunut tai aristellut edes tutkittaessa. Tästä syystä tähystysaikaa ei varattu heti, vaan toistaiseksi seuraillaan tilannetta. Sain eilen röntgenkuvat itselleni ja luultavasti käymme kysymässä niistä lausuntoa vielä toiselta ortopediltä ennen päätöstä tähystyksestä. Toistaiseksi jatketaan siis normaalia elämää, seuraillen kuitenkin alkaako jalka oireilemaan. Piinaavaa ja tuskallista, mutta yritän elää asian kanssa päivä kerrallaan, vaikka se olisikin vaikeaa. Nesi on mulle liian tärkeä ja liian rakas pieni koiralapsi... Ei sille saisi tapahtua mitään pahaa.

 

Tokokärpäsen puraisema

Viikko on aloitettu tokoilun merkeissä ja huomaan olevani pitkästä aikaa innostunut tästä lajista! Suurin kiitos kuuluu Nesille, pikkuperron kanssa on hauska treenata :).

Maanantaina oli ensimmäinen kerta Tamskin pentutokoa Piia Karisen ja Riitta Kivimäen vetämänä. Treenien aluksi käytiin lyhyt esittelykierros ja hieman yleisiä asioita treenienkulusta yms. minkä jälkeen siirryttiin ensimmäiseen asiaan treenilistalla: koirien hakemiseen autosta/häkistä, koiran kuljettamiseen autolta halliin ja häkissä hiljaa odotteluun. Pohjustuksena tähän oli, että jatkossakin onnistuneet treenit ja kisasuoritukset lähtevät siitä miten koira osaa käyttäytyä treeni-/kisakentän ulkopuolella. Häkistä ei rynnitä, hallille ei kiskota ja häkissä ei huudeta, vaan koira opetetaan alusta asti hallitsemaan virettään myös kentän ulkopuolella. Tässä vaiheessa on pakko myöntää, että Nesi ei osaa odottaa lupaa autosta/häkistä poistumiseen... Hups! Eli ainakin meille tämä harjoitus tuli tarpeeseen :D. Käytännössä harjoitus toteutettiin siten, että häkin ovi avattiin ja jos koira yritti tulla ulos ilman lupaa, niin ovi laitettiin takaisin kiinni. Koira ikään kuin pakotettiin luopumaan pyrkimyksestä päästä ulos häkistä ja laitettiin miettimään, millä toiminnolla häkin ovi avautuu uudelleen (=istumalla paikallaan häkissä) ja mitä vaatii että pääsee häkistä ulos (=paikallaan odottamisen ja vapautuskäskyn). Kun koira alkoi tämän hoksaamaan ja malttoi pysyä paikallaan oven ollessa auki, palkattiin suorituksesta namilla, minkä jälkeen häkin ovi laitettiin uudestaan kiinni eli ikään kuin "nollattiin" tilanne. Tätä toistettiin muutama kerta, kunnes koiralle annettiin lupa tulla häkistä ulos. Nesi oli tässä harjoituksessa aika sitkeä, sain useamman kerran laittaa häkinoven takaisin kiinni ennen kuin sen peppu alkoi pysyä paikallaan. Se ei varsinaisesti yrittänyt rynniä, siltä ei vain oltu koskaan vastaavaa vaadittu, ei ainakaan yhtä selkeästi.

Tämän jälkeen koiran kanssa kuljettiin pihan poikki hallille, tarkoituksena että koira kulkisi mahdollisimman rennosti ja vetämättä. Sujui meiltä ihan ok hyvin, pientä remmin kiristymistä, mutta nopeasti hoksasi että pitää kulkea vierellä ja katsekontaktiakin tarjosi oma-aloitteisesti. Hallilla käytiin yksi kerrallaan tutustumassa kenttään siten että koira kulki vierellä remmissä ja käveltiin pari kertaa ristiin rastiin kentän poikki. Seuraavaksi koirat laitettiin häkkeihin odottamaan, palkattiin jos olivat hiljaa ja huomautettiin jos alkoivat enempi mekkaloimaan. Nesi käyttäytyi melko hyvin, halliin se tutustui reippaasti eikä se reagoinut mitenkään poikkeavasti hallin ääniin, ihmisiin tai koiriin. Vilske tuolla on nimittäin melkoinen, kun kenttiä on samassa tilassa viisi ja ovia halliin vain kaksi. Häkissä Nesi jonkin aikaa vinkui, mutta lopulta hiljeni kun en kiinnittänyt siihen huomiota.

Ennen treenien päättymistä jokainen kävi vielä yksi kerrallaan kentällä leikkimässä kouluttajien valvovan silmänalla, tarkoituksena lähinnä katsoa miten kukakin koira leikkii ja tästä sai myös palautetta sekä vinkkejä jatkoa ajatellen. Nesi oli oma reipas itsensä ja leikki täysillä niin kuin aina, puuha jota se rakastaa yli kaiken :D. Leluiksi valkkasin kaksi tavallista narulelua, joilla tehtiin perusvetoleikkiä, lelunvaihtoa ja kouluttajien pyynnöstä kuolleelle palkalle lähetystä. Nesi luopui lelusta melko hyvin, lelunvaihdot oli ok jos paria kunniakierrosta ei lasketa ja kuolleelle palkalle se juoksi hienosti. Kouluttajat kuvailivat Nesin leikkimistä raivoisaksi, mutta olivat ilmeisesti tyytyväisiä siihen miten hyvin Nesi malttoi kuitenkin lelusta luopua ja odottaa lähetystä kuolleelle palkalle. Kokonaisuudessaan näytti kuulemma hyvältä eikä huomautettavaa ollut :). 

Läksyksi seuraavalle kerralle tuli käsitargetin opettaminen eli koira olisi tarkoitus opettaa koskettamaan kuonolla kämmentä. Tämän treenaaminen aloitettiin tänään, vähän on hakusessa mutta ehkä se tästä!

Tiistai-ilta kului jälleen Levekillä. Nesi treenasi jatkoryhmässä muitten koirien ja ihmisten ohituksia, seuraamista, paikallaoloa, liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Seuraamista tehtiin pidempiä pätkiä imuttamalla ja parin askeleen pätkiä sivulla kontaktissa. Nesi alkaa selkeästi hahmottamaan molempia osa-alueita, se hakeutuu jo aika usein itsenäisesti vasemmalle sivulle ja katsekontaktia tarjoaa lähes jatkuvasti. Varsinaiseen seuraamiseen on kuitenkin vielä pitkästi matkaa, mutta alku näyttää lupaavalta :). Paikkamakuu ei meiltä vielä suju, jostain syystä Nesillä on ollut nyt ongelmia maahanmenossa ja erityisesti siellä pysymisessä, joten naksuttelin näitä sille myöhemmin sivummalla. Hyvin alkoi hoksaamaan! Istuminen sen sijaan sujui kivasti muutaman metrin matkalta kun vain kävi riittävän usein palkkaamassa. Liikkeestä seisomista tehtiin tötsän ympäri kiertämällä eli ensi seuruutettiin (imutettiin) tötsän ympäri ja sen jälkeen nami kuonon eteen ja "odota" -> koira pysähtyy. En ollut vielä ehtinyt miettiä miten Nesille tämän aion oikeasti opettaa, mutta ainakin tuo yksinkertainen konsti (jolla Sennakin on opetettu) toimi ihan kivasti, Nesi pysähtyi joka kerta ja kesti vaikka otin pari askelta eteen päin. Tästä sitten palkkailin muutaman kerran, eikä yksikään tassu hievahtanut :). Se on niin ihanan keskittynyt ja jotenkin jämpti tyyppi! Liikkeestä maahanmeno jätettiin sattuneesta syystä väliin ja lopetettiin meidän treenit tähän, tuli ihan tarpeeksi paljon treeniä pikkuperrolle!

Sennan kanssa käytiin vielä kilparyhmässä treenailemassa, ensin häiriöseuraamista, ihmisten ja koirien ohituksia, tervehtimistä jne. Tosi jees!! Ei mummokoira haahuillut yhtään vaan oikein tosissaan teki hommia! Kesken sikinsokin-ryhmäseuraamisen huudettiin "liike seis" ja niiltä sijoilta paikkamakuu sekä heti perään istuminen. Kaikki vaihdot tehtiin vuorotellen. Hieman oli Sennalla levottoman näköinen ilme, selkeesti hukkasi mut ihmisten ja koirien joukkoon ja yritti etsiä. Pysyi kuitenkin ja kaiken kaikkiaan tuntui hyödylliseltä ja hauskalta harjoitukselta! Samalla idealla tehtiin vielä myöhemmin jääviä, eli seuruutettiin koiria ryhmässä pienellä alueella ja käskystä jätettiin istumaan/seisomaan/maahan vaikka koirat olisivat olleet miten lähellä toisiaan. Meni kokonaisuudessaan yllättävänkin kivasti, koirat kestivät superhyvin! Lisäksi tehtiin kouluttajan kanssa kertaalleen tunnari, Senna maistoi väärää mutta toi oman. Itestään tehtiin myös kaukoja pitkältä matkalta ja muistuteltiin luoksetulon stoppeja mieleen. Pätevä mummokoira jaksoi tosi hienosti treenata, eipä lähtenyt kertaakaan haahuilemaan tai nuuskimaan omiaan vaikka setti oli pitkä. On sen kanssa vaan kiva treenata!

Lopuksi käytiin vielä lenkillä, oli pimeää! Voisi ehkä alkaa harkita otsalampun hankintaa ja Nesi tarttisi oman valopannan.

Pinkki-Nesi ja Keltainen-Sumppu :D

 

Missä me mennään?

Syyskuu on ollut varsin hektistä aikaa. Reissaamista useamman sadan kilometrin verran sekä majoittumista toisten nurkissa. Kiireistä, huoletonta, helppoa, rentoa ja yhtä vuoristorataa. Viikko Tampereella, pari viikkoa Tuusulassa ja parin viikonlopun verran reissaamista Itä-Suomessa. Viime viikolla palattiin kuitenkin Tampereelle jokseenkin pysyvästi, elämä etelässä saa hetkeksi jäädä ja keskitytään nyt Tampereella olemiseen :). Käytännössä tämä tarkoittaa koulujuttujen rustaamista päiväsaikaan ja treenejä, lenkkejä ja kavereiden treffaamista iltaisin. Jotenkin ihanan vapaata kesän töitten jälkeen, joskin stressistä ja kiireestä pitää edelleen huolta koulu, josko sitä vielä jonakin päivänä kandiksi valmistuisi ;). 

Koirille kuuluu hyvää, ei mitään erityistä. Senna on voinut hyvin ja se on saanut elää varsin huoletonta mummokoiran elämää ja olla aktiivisesti menossa mukana. Metsälenkit se on joutunut tosin viettämään nyt remmissä, mun luotto siihen alkaa meinaan olla aika nolla toissa viikkoisen (lyhyen) karkureissun jälkeen. Joko sen kuulo ja näkö ovat jo heikentyneet tai sitten se on vain itsepäinen ja antaa nenän viedä mukanaan. Pysykööt siis remmissä kaikkien mielenrauhan säilyttämiseksi :P. Harrastusrintamalle kuuluu Sennan näkökulmasta katsottuna varsin hyvää, sillä mummokoiralla on oma treenipaikka Levekin tiistai-tokotreeneissä! Uudet tokosäännöt ovat mulle aika hämärän peitossa ja kun noiden kahden muun tokotaidot ovat sen verran onnettomat, niin Sennan kanssa on hyvä käytännössä opiskella uusia liikkeitä :). Ja ei varmaan tarvitse kertoa miten innoissaan ikinuori mummokoira oli päästessään parin vuoden tauon jälkeen tokoilemaan tuttuakin tutumpaan paikkaan ;).

Sumi on nauttinut lähes päivittäisistä metsälenkeistä ja stressannut reissaamista sekä parin viikon ajan kestänyttä elämistä viiden koiran laumassa... Liika on liikaa sanoo Sumppu! Nyt onneksi meno on rauhoittunut ja pikkukoira saanut mielenrauhan. Agilitya ollaan treenattu todella vähän. Omatoimitreenaamiselle ei ole oikein löytynyt aikaa ja nyt Tampereella meillä ei ole siihen edes mahdollisuutta, ei ainakaan toistaiseksi. Jotain pitäisi keksiä, mutta mitä... Siinäpä vasta pulma. Muutenkin fiilikset Sumin kanssa treenaamisesta ja kisaamisesta on tosi ristiriitaiset. Syyskuun alussa käytiin yhden kerran Harrin treeneissä SDP:llä ja meno tuntui hyvältä, lähdöt & kontaktit toimi ja koira kulki muutenkin kivasti. Toissa sunnuntaisista rotumestiksistä ei kuitenkaan jäänyt juurikaan kerrottavaa, ainoastaan sekava fiilis. Toisin sanoen, meni niin surkeasti että mun oma usko alkaa vähitellen hiipumaan ja mieleen on hiipinyt sellainenkin ajatus, että olisiko aika jättää aktiivisempi kisaaminen & harrastaminen suosiolla tähän. Heitin ajatuksen ilmoille jo sunnuntaina ja kommenttina sainkin, että miksen keskittyisi jatkossa Nesiin. Totta. Mulla on kasvamassa kiva ja potentiaalinen aksakoira, jonka kanssa voisi jo vähitellen alkaa treenaamaan ahkerammin. Miksi en siis laittaisi käytettävissä olevia resursseja, aikaa ja rahaa, siihen? Jokatapauksessa Sumin eläköityminen olisi ajankohtaista vuoden sisällä, se on vain ikävä tosiasia. Miksi on niin vaikeaa luopua..? En halua. Täytyisi myös keksiä Sumille jokin "eläkelaji". Tokon tyrmäsin jo, ei sen eikä mun hermoilla lähdetä enää sille tielle. Rally-tokoa ollaan vähän tehty, mutta en tiedä onko mun oma kiinnostukseni kyseistä lajia kohtaan riittävän suuri. Haku voisi olla aika jees, mutta mahdollisuudet päästä harrastamaan on heikot. Joten en tiedä. Pitää miettiä. 

Lapsikoira Nesistä on puolestaan kasvanut junnukoira Nesi ja kapinoiva teinikin nostaa jo välillä päätään ;). Mutta on se vieläkin varsin kiltti ja kiva! Helppo ja mutkaton reissukoira, joka on kotonaan paikassa kuin paikassa mistä vain lelukoppa löytyy. Ja jos ei löydy, niin leluja voi aina keksiä itse tai vaikkapa askarrella! Pientä nakertelua ja hampaiden käyttöä on siis ollut havaittavissa, mutta ei onneksi mitään suurempaa ja jos vain aktivoinnin määrä on riittävää niin aika rauhallisesti tuo osaa olla. Arkielämässä Nesi on siis edelleen varsin helppo, energinen kylläkin, mutta niinhän tuon ikäisen kuuluukin olla. Pieniä juttuja on kuitenkin nyt noussut tuon nakertelun lisäksi esille, esim. lehtien, moottoripyörien ja autojen jahtaamista on yrittänyt. Pari kertaa myös alkanut rallattelemaan "enpäs annakaan kiinni, en tuu luokse, enenenen!" mutta onneksi vain kerran tai kaksi. Pöhinä ja vahtihaukkuminen on ehkä se itseäni eniten ärsyttävä piirre, joka on nyt viimeisen kuukauden aikana tullut esille. Tähän olen yrittänyt alusta asti puuttua ja toivon, ettei jää pysyväksi tavaksi. Lähinnä pöhinää aiheuttaa oudot ja yllättävät jutut pimeällä, kaverin luona myös vahti aika railakkaasti jos joku kulki ovesta, mitä tosin ei ole kotona tai porukoilla tehnyt lainkaan. Hiljaisin se edelleen mun koirista on ja sellaisena toivottavasti pysyykin!

Nesin treenirintamalle kuuluu erityisesti tokon osalta hyvää, agilityn osalta ei niin hyvää, mutta ehkä sitäkin puolta voisi lähteä kehittelemään. Tokoilemassa ollaan käyty nyt pari kertaa Levekin jatkoryhmässä tiistai-iltaisin. Eihän tuo pentu vielä mitään osaa, mutta ollaan ainakin päästy tekemään alkeita kotiolojen lisäksi myös häiriössä ja ylipäänsä se että ympärillä häärii melkein toistakymmentä muuta koiraa on aina hyvää treeniä :). Olen myös yrittänyt alusta asti keskittyä siihen, että silloin kun tehdään, tehdään täysillä ja fokus pysyy koko ajan siinä mitä tehdään. Tuossa tosin ei ole ollut ongelmia, Nesi nimittäin nostaa kierrokset nollasta sataan sekunnissa ja sai viime viikollakin kehuja & ihmettelyjä siitä miten tarkka ja keskittymiskykyinen se on. Sen sijaan kierrosten laskeminen täysillä tekemisen jälkeen on se juttu mikä vaatii erityistä huomiota, en halua vahingossakaan opettaa Nesistä ylikierroksilla käyvää hyrrää joka ei osaa hallita virettään. Aika hyvin tuo pentu on virettään laskenut, kun lelut ja namit menee taskuun piiloon. Sitten vain ollaan hetki, ihmetellään toisten tekemistä ja kävellään rauhassa. Varsinaista ongelmaa ei siis vielä ole, Nesi on lagottojen jälkeen tuntunut tosi helpolta hallittavalta, se ei vingu, komenna tai häslää mitään ylimääräistä. Tapittaa vain paikallaan "mitä seuraavaks tehtäis?" ja kun tehdään niin se tekee.  Hieno pieni, kunpa en vain pilaisi sitä!

Levekin tokotreenien lisäksi pääsimme Nesin kanssa Tamskin penturyhmään, jota kouluttavat Piia Karinen ja Riitta Kivimäki. Treenit alkavat tänään ja jatkuvat ainakin vuoden loppuun asti. Kyseessä on siis pentujen perustaitoihin pohjautuva kurssi, jolla tärkeintä ei ole liikkeiden opettelu kaavamaisesti vaan erilaiset tavat muokata koiran toimintaa ja yhteistyötä ohjaajan kanssa. 

"Tavoitteena on rakentaa koiralle perusvalmiudet toimia koetilanteissa palkkanaan pelkkä yhteistyö ohjaajan kanssa."

Tarvitseeko edes kertoa miten innoissani olen?! Tätä mä niiin tartten ja sopii meille varmasti hyvin! 

Tokoa mahtuu siis syksyyn varsin mukavasti, seuraavaksi sitten agilitykuvioita suunnittelemaan. Kaiken kaikkiaan olen kyllä innoissani kun se pikkupentuaika on takana päin ja ehkä alan vähitellen itsekin tajuta, että mulla on nyt oikeasti käsissäni se kauan kaipaamani nuori ja potentiaalinen koira, jonka kanssa on mahdollista harrastaa lähes mitä tahansa ja vain taivas on rajana. Toki kaikenlaista voi aina sattua ja terveystutkimuksia joutuu odottamaan vielä ainakin kevääseen asti, mutta kuitenkin. Ehkä tästä saa kuitenkin nauttia nyt? Pieni pelko on tottakai takaraivossa jatkuvasti, mutta aina pahimpina hetkinä lohduttaudun sillä, että vaikkei Nesistä koskaan huippuharrastuskoiraa tulisikaan, niin on se osoittanut olevansa luonteeltaan niin hieno ja mahtava tyyppi ettei sillä oikeastaan ole väliä mitä me harrastetaan tai millä tasolla, tärkeintä on että saadaan tehdä jotain ja viettää aikaa yhdessä :). 

Tulkoon tuulet

Huhheijaa tätä päivitystahtia! Oikeesti kesä on mennyt kuin siivillä, ei voi muuta sanoa. Jos yrittäisi taas tiivistää kaiken viimeisen 2 kk ajalta edes jotenkin. 

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna suunnattiin Nesin kanssa Agirotuun seuraamaan sunnuntain joukkuekisoja. Kisaamaassa oli useampi Caraydan -joukkue ja näin ollen paikalla oli myös useampi Nesin sukulaiskoira :). Oli todella mukava tavata Caraydan -jengiä, paljon uusi koiria ja ihmisiä! R-pentueesta oli myös kivasti pentuja paikalla, Nesin lisäksi veljet Robin, Sulo, Mauri ja Töpö :).  

Nesi, Robin, Töpö ja Sulo

Toisena viikonloppuna (10.-12.7.) huristeltiin Kaarinaan Suomen Lagottoklubin kesäpäiville - minä ja Senna jo peräti kymmenettä kertaa! Lagottoporukasta on vuosien saatossa tullut sen verran tärkeä ettei tuolta yksinkertaisesti osaisi olla poissa :). Me saatiin onneksi koirien kanssa oma huone ja yleiset tilat jaettiin Pauliinan & äitinsä kanssa, joten oli tuttuja ympärillä ja koirat saivat häärätä varsin vapaasti :D. Perjantai-ilta meni pitkälti majoittuessa ja jonkin aikaa oltiin myös porukalla rannassa. Sumi ja Nesi keksivät hiekkaleikit ja kaksikolla taisikin olla varsin hauskaa..! Lauantaina kouluttelin aamupäivän agilitya, ihmisillä oli mukavasti kiinnostusta lajia kohtaan ja potentiaalisia tyyppejä löytyi! Iltapäivällä treenasin hieman omien koirien kanssa ja kuvailin trimmauskoulutuksen aikana, kunnes Kesäpäiväshown ajaksi vetäydyttiin lepäilemään. Illalla saunottiin, uitiin, grillattiin, syötiin ja juoruttiin eli kesäpäivien paras osuus :D. Sunnuntaina kisailtiin vielä leikkimielisesti rally-tokossa ja seurattiin hajutunnistusnäytöstä ennen kotiin lähtöä. Hauskaa oli, ensi vuonna taas uudestaan! Koirillakin oli hauskaa, Senna tapansa mukaan nautti vapaudesta ja rapsutuksista, Sumi oli varsin mainio tyyppi ja käyttäytyi superhienosti, ensimmäiset kesäpäivät kun se oikeasti kesti olla koko päivän toisten koirien seurassa ilman sen suurempia ahdistumisia. Nesi taas sulautui lagottoporukkaan erinomaisesti, se on niin helppo ja mutkaton tyyppi! Hurmasi ihmisiä ja koiria sekä löysi monta uutta leikkikaveria :).

Heinäkuun viimeinen viikonloppu vietettiin Viitasaaren lähistöllä Keski-Suomessa mökkeillen, käytin tuolloin kaksi lomapäivää eli reissussa oltiin yhteensä neljä päivää. Koirat menivät ekana iltana ihan sekaisin, olivat olleet ensin työpäivän ajan yksin ja sitten viisi tuntia autossa niin vähemmästäkin riemu repeää ;). Koirien mökkiloma koostui uimisesta, saunomisesta, mustikoiden syömisestä ja yleisestä riehumisesta ja hääräämisestä :D. Nesikin oppi kunnolla uimaan, lähti hakemaan lelua kauempaakin ja polski superhienosti :). Saunomaankin oppi, nökötti kiltisti ylimmällä lauteella :D. 

Elokuu toi mukanaan muutoksen tuulia ja oma aika & energia meni pitkälti asioita järjestäessä ja pohtiessa. Lagotot viettivätkin puolet elokuusta Tampereella, joten kaikenlaiset harrastelut ovat olleet nyt tauolla. Nesin kanssa on jotain puuhasteltu, alkukuusta treenattiin tokoa erästä näyttötilaisuutta varten ja loppukuusta ollaan käyty tekemässä pari kertaa agilitya, mutta aika vähällä on senkin treenit olleet. Lagottojen näyttelytreeneihin osallistuttiin alkukuusta Kelkkapuistossa ja Nesi oppi pönöttämään hienosti! On se nätti, vaikka itse sanonkin ;). Vielä kun saisi tasajalkapomput pois niin alkaisi liikkuminenkin sujumaan :D. Mätsäreissä on käyty nyt kahdesti, ensimmäisellä kertaa Vantaalla tuloksella pienten pentujen PUN4 ja toisen kerran Imatralla, jolloin matkaan lähti sininen nauha, syynä ehkäpä ne pomput ;).

Uusista tuulista lisää myöhemmin, mutta sanottakoon jo että meidän lauman löytää nykyisin Tampereelta :)

Ollaanko tämä kesä näin?

Aika kiitää. Aika kiitää ihan liian nopeasti. Keväällä mietin, että Nesin tulon myötä voisi alkaa päivittää blogiakin ahkerammin, jotta kaikki pentuajan touhut säilyisivät varmasti muistissa. Tänään kuitenkin tajusin, että mun pienestä koiravauvasta on kasvanut jo "iso" koiralapsi. Lainausmerkeissä iso, koska oikeasti siitä tuskin kovin isoa koskaan kasvaa. Nesi on saanut mm. lisänimet "kääpiö", "hyttynen" ja "kirppu". Omasta mielestään pentu on ISO koira. Sille on jo hankittu isojen koirien panta (pentupannasta joku puri lukon rikki), se on ollut nyt kolme viikkoa sisäsiisti (!!) ja muutenkin sen tekemisissä alkaa olla jo jotakin tolkkua. Viikon päästä Nesi täyttää jo 5 kk! Strategiset mitat tällä hetkellä (= 20 viikkoisena) on n. 6,5-7 kg ja 35 cm. Eli ei sen pitäisi ainakaan miniksi jäädä ;). Turkin ajelin ensimmäisen kerran toukokuun puolessa välissä Nesin ollessa noin 13 viikkoa. Nyt sekin on jo kasvanut ja pitäisi päättää ilmoittaako loppukesästä pentunäyttelyyn vai vetääkö kohta uudestaan lyhyeksi.

Viimeisen 1,5 kk aikana ei ole tapahtunut mitään suurta ja ihmeellistä, aika perusarkea ollaan elelty. Arkipäivät menee töissä ja illat lenkkeillessä, treenatessa tai pentutreffeillä. Treenit on ollut pitkälti aksapainoitteisia (yllätysyllätys) vaikka oikeasti tokoilu tekisi hyvää koko laumalle, erityisesti Sumille ja Nesille. Tokon SM-kisoistakin käytiin kesäkuun alussa hakemassa motivaatiota ja uusia treenitarvikkeita (ruutumerkit ja -nauha), mutta seuraavaksi pitäisi tassutella sinne kentälle asti! Kisaturistina mulla oli mukana Nesi sekä siskonsa Elma, pennut saivat katsella ja ihmetellä ihmis- ja koiravilinää, ja aika monet tuli pentuja moikkaamaan :). Samaisena päivänä kävimme myös ensimmäistä kertaa Koirakahvila Vainussa, jossa pennut saivat omat luun muotoiset keksit ja syömisen jälkeen olikin hyvä käydä kahvilan sohvalle nukkumaan, oli rankka päivä pienillä! 

Touko-kesäkuussa tuli muutenkin vietettyä pitkästä aikaa viikonloppuja Tampereella. Toukokuun lopulla oli myös Sennan Wildfinn-tapaaminen Ruovedellä ja myös juhannus oltiin Tampereella. Yhtenä viikonloppuna kävimme myös Nesin kanssa PiVesien eli Pirkanmaan Vesikoirien tapaamisessa. Uimisen makuun päästiin myös Tampere-viikonloppujen aikana, Sumi kastoi talviturkkinsa jo toukokuun puolella, me muut juhannuksena. Oli kylmää!! Nesin kanssa käytiin jo toukokuussa ihmettelemässä järven rannalla ja vähän se innostui kepin perässä kahlailemaan jo silloin, mutta juhannusviikonloppuna se innostui hakemaan lelua kauempaakin järvestä ja ui ensimmäisen kerran kunnolla! Hieno pentu ja alusta asti hyvä uintitekniikka :). Sennakin kävi uimassa, karkasi suoraan kohti ulappaa kunnes jossain vaiheessa suvaitsi palata takaisin rantaan ;). Ei tullut kutinaoireita, onneksi. Ne kun ovat olleet Sennan vitsauksena parin viime kesän ajan ja uiminen luonnonvesissä on jäänyt tästä syystä vähemmälle.

 

Agilitya ollaan tosiaan treenattu, mutta ei mitenkään hullun aktiivisesti. Normaali tahti on ollut 1-2 viikossa, kerran ohjatut ja kerran omatoimi. Olen tykännyt meidän tämän kesän treeniryhmästä kovasti, harmi vain ettei toukokuussa päästy ihan kaikille kerroille ja pari kertaa on jouduttu perumaan sääolosuhteiden takia. Sumi on ollut pääasiassa tosi kiva treenikaveri ja tehnyt hienosti hommia! Muutama viikko sitten tehtiin takaaleikkaustreeniä, SM-viikonlopun jälkeen medien yksilöhypäriä (nollana puoleen väliin, lopussa pari kinkkisempää kohtaa, mutta aika jees silti!) ja tällä viikolla keskityttiin yksittäisiin osa-alueisiin: valsseja & tiukkoja käännöksiä erikoisesteillä (pituus, okseri, muuri), puomi-putki -erottelua ja keppi-putki -erottelua. Meni aika kivasti! Putki-puomi -erottelussa sai aika voimakkaasti tyrkätä putkeen, mutta puomin suorittaa hienosti pelkällä kiipeekiipee -käskyllä, hyvä! Kepeille haki myös hienosti vähän haastavammista kulmista, ei mennyt kertaakaan ohi eikä myöskään avokulmasta läpi, vaan kääntyi hienosti! Meillä oli siis putki hämäyksenä ihan keppien takana, suu suoraan näkyvissä ykkösväliin, mutta Sumi ei edes yrittänyt putkeen, superhyvä :). Omatoimitreeneissä ollaa keskitytty peruskontakti- ja keppitreeniin sekä irtoamisiin. 

Nesikin on pikkuhiljaa lekin ohessa aloitellut aksaamista. Asenne sillä on jo nyt täyskymppi, en käsitä miten se voikin olla niin liekeissä jo parin treenikerran jälkeen! Pentu tietää täsmälleen mitä kentälle on tullut tekemään, keskittyy tosi hienosti ja tekee hommia täysillä. Nyt ollaan tehty lähinnä putkea, parin esteen läpijuoksua ja siivekkeen kiertoja. Nyt vain pitäisi alkaa etenemään suunnitelmallisemmin, erityisesti palkkausta pitäisi pohtia sillä Nesi odottaa nyt saavansa palkan (lelun) multa kädestä ja on siten aika kiinni, vaikka haluaisin että se oppisi alusta asti irtoamaan. Kuollut palkka ei toistaiseksi kiinnosta, mutta pitää alkaa voimakkaammin hetsaamaan ja tehdä siitä kiinnostavampi. Lisäksi appari + heittopalkka vois olla aika jees. Mutta liikaa en jaksa vielä näistä stressata, meillä ei ole kiire :). 

Pari viimeistä viikonloppua on vietetty Helsingissä. Viime lauantaina kokousteltiin Lohjalla, jossa mulla oli mukana vain Nesi. Pentu sai leikkiä koko illan kolmisen viikkoa nuoremman lagottotyttö Demin ja 9 kk ikäisen lagottotyttö Tinken kanssa. Omatoimiset pennut puuhastelivat keskenään ulkona, kun me kokousteltiin sisällä... Välillä käytiin vain katsomassa, ettei mitään kiellettyä ollut meneillään. Yleensä siellä painittiin, kisattiin luusta ja juostiin pitkin pihaa. Jossain vaiheessa iltaa koko porukka tassutteli peräkanaa sisälle keittiöön, naamat ja tassut mudassa tottakai! Ja sitten hetkeksi keittiön pöydän alle nukkumaan kunnes taas oli aika herättää kaverit ja suunnata uudestaan ulos ;). Sunnuntaina suunnattiin hiukan extempore Sennan ja Nesin kanssa Citylagottojen tapaamiseen Siltamäkeen. Senna tapansa mukaan hengasi pitkälti itestään (ja söi ruohoa, mur), Nesi riehui ja juoksenteli sekä keräsi pentumaiseen tapaan runsaasti huomiota. Kaikki olettivat sen olevan lagotto ja saatoin hieman kyllästyä korjaamaan "tää on itseasiassa perro..." :D.

Tänä viikonloppuna ohjelmaa on ollut enempi, eilen suunnattiin heti töitten jälkeen Toppelundin koirarannalle viilentymään helteiden paahtaessa. Sennan ilme sen juostessa rantaveteen oli niiin onnellinen etten hetkeen ole sitä niin onnellisena nähnyt, ai että se rakastaa uimista! Se polskisi, lilluttelisi ja jahtaisi vesikuplia vaikka kuinka kauan. Nytkin kävi vain pari kertaa rannassa ja suostui lähtemään pois lähinnä siksi että alkoi tulla kylmä, joskaan en usko sen paljoa Sennaa haitanneen. Toppelundin ranta on tosi matala, joten koirat saivat mennä aika pitkälle kunnes jalat eivät enää yltäneet pohjaan ja näin ollen itsekin pystyi kahlaamaan melko kauas rannasta. Sumi ja Nesi tulivat hienosti mukana ja uivat myös, mutta kävivät välillä rannassa josta taas hetken päästä kutsuin ne uimaan. Muita koiria rannalla oli paljon ja meno & vilske melkoista. Meitä ei kuitenkaan haitannut, kun meressä riitti tilaa ja rannassa oltiin niin vähän. Sumi kesti koirapaljouden superhyvin, en tiedä onko Nesin tulo pidentänyt sen pinnaa vai oliko sen huomio niin hyvin kaikessa muussa ettei vieraat koirat herättäneet ahdistusta. Voisi hyvinkin ottaa joskus uusiksi! Tämän jälkeen suunnattiin vielä Ojankoon treenaamaan ja kun lopulta päästiin puoli kympin jälkeen kotiin oltiin kaikki lähes valmiita kömpimään yöunille. Rankka ilta!

Tänään puolestaan tehtiin Nesin kanssa retki Suomenlinnaan, seurana Pauliina & Nova. Nesi oli tapansa mukaan koko reissun ajan tosi reipas ja osasi käyttäytyä superhienosti. Keskustassa oli tosi paljon porukkaa ja vähän sai pieni pentu väistellä väenpaljoudessa jottei jäisi jalkoihin, mutta hyvin selvittiin Kauppatorille. Lautta Suomenlinnaan oli juuri lähdössä ja täpötäysi, mutta jotenkin saatiin itsemme ja koirat sullottua kannelle. Nesi on niin rauhallinen ja välinpitämätön, ettei edes vieressä istunutta nuorta poikaa tuntunut haittaavan vaikka yksi pieni vesikoira istui melkein kyljessä kiinni ;). Suomenlinnassa käytiin tietty ostamassa pehmikset (jostain syystä Nesi tietää jo saavansa tötteröosan, ai miten niin hemmoteltu...), tassuteltiin ympäriinsä, tutkittiin pimeitä käytäviä (ei aiheuttanut ihmetystä) ja käytiin kallioilla istumassa & kuvailemassa. Japanilaisturistit ja muutamat ohikulkijat laukaisivat koirissa hetkellisesti jonkin vahtimisvietin ja ensimmäistä kertaa Nesi ei meinannut jättää pöhisemistä yhteen kertaan vaan jäi kyttäämään. Murr. Nesi ei nimittäin ole juurikaan vahtihaukkunut tai pöhissyt, yleensä se reagoi uusiin asioihin pohtimalla hetken ja lähestyy sitten häntä heiluen ja vähän mielistellen. Kyllä se nytkin rauhoittui ja oli ihan ok, mutta silti saa olla tarkkana jatkossa. Paluumatka sujui väsyneissä merkeissä ja taitaa pentu vedellä loppuillan sikeitä :).

Siinäpä kaikki mitä mieleen juolahti, romaanihan tästä tuli mutta olkoot :D. 

Blogin päivittyessä harvakseltaan mainittakoon vielä että meidät löytää myös instagramista nimimerkillä @anyidannu. Sinne päivittyy tosin muitakin kuin koirajuttuja, mutta koska koirat on sen verran iso osa elämää niin on ne sitä myös instagramissa ;). 

 

Kuulumisia

Huh, kun aika kuluu nopeasti ja katoaa kummasti jonnekin. Meille ei kuulu mitään ihmeempää, hieman kiireistä nyt kun kesätyöt/harjoittelu alkoi pari viikkoa sitten ja lisäksi olen koulutellut lagotoille agilitya ja rally-tokoa, muuten yrittänyt touhuta kaikkea pientä omien koirien kanssa :). Kesäkuun puolen välin jälkeen onneksi helpottaa, kun koulujutut vähenee ja kouluttamiset päättyy, saa muutaman tunnin enemmän aikaa viikkoon!

Käytännössä ollaa treenattu viimeisen kuukauden aikana ainoastaan agilitya ja sitäkin suunnilleen kerran viikossa, paitsi nyt treenimäärä lisääntyy kun Sumilla alkoi tällä viikolla kesäkauden ohjatut treenit - kaatosateessa ja myrskyssä tottakai! Sumppu kulki aika kivasti ja ensimmäinen palaute uudelta kouluttajalta oli, ettei näe mitään syytä miksei voitaisi Sumin kanssa saada nollia kolmosista ja kisata vuoden päässä SM-kisoissa. Olin nimittäin puhunut asiasta aiemmin ja listannut suurimmaksi ongelmaksi kokonaisuuden hallinnan radalla. Meiltä kun sujuu esim. kaikki ohjaustekniset jutut hyvin silloin kun pystyn keskittymään vain niihin, mutta kun pitää hallita ohjaus ja rytmitys kaikilla yli 20 esteellä niin  multa hajoaa pakka kolmosluokan tasoisilla radoilla. Mutta suunta on ylöspäin, nyt vain kesä kunnolla treeniä ja syksyllä lähdetään metsästämään nollia! 

Pentu kasvaa ja kehittyy, tai noh miten sen nyt ottaa :D. Kirppu se on, siitä ei pääse mihinkään ja viimeisten kahden viikon aikana ei olla taidettu ehtiä treenata mitään uutta. Temppuvalikoima on pienempi kuin mitä kuvittelin sen olevan 13 viikon ikäisenä, mutta toisaalta olen tyytyväinen moneen muuhun asiaan ja vaikka on ollut kiireistä, niin arki sujuu olosuhteisiin nähden pennun ja kahden aikuisen koiran kanssa varsin mutkattomasti. Uusia kokemuksiakaan ei ole ehtinyt oikein järjestämään, mutta olen laskenut sen varaan että kyllä niitä normiarjessakin tulee ja yrittänyt ottaa pennun mukaan kaikkialle. Autoilu sujuu erinomaisesti, kouluttamisten ajan odottaa hallilla hiljaa häkissään, vappuna matkustettiin metrolla ongelmitta, eilen kuljettiin melko vaivattomasti kaikkien kolmen kanssa bussilla Vantaalle, torstaina oltiin Tuomarinkartanolla näyttelyssä ja liikkui reippaasti ihmisten ja koirien seassa, samoin vappuna tassutteli keskustassa reippaasti ja viihtyi paremmin omilla jaloillaan kuin sylissä. 

Toisia koiriakin on päässyt tapaamaan, aikuisiin suhtautuu edelleen pidättyväisesti, mutta pentujen kanssa on rohkaistunut hienosti leikkimään :). Ollaan treffattu pari kertaa Nesin kanssa saman ikäistä Iona-shelttiä, pari viikkoa nuorempaa Börje-perroa, Nesin omia sisaruksia sekä muutaman viikon nuorempia Caraydan S-pentuja ja eilen innostui leikkimään kunnolla 7 kk ikäisen lagoton kanssa eikä koko- ja ikäero haitannut! Myös samassa kerroksessa asuva 10 kk ikäinen Nala-lagotto olisi kiva leikkikaveri :). Äitikoira Mila käväisi myös Helsingissä muutama viikko sitten ja iskäkoira Ralphia ollaan tavattu useammankin kerran. 

Kotona Nesi on edelleen aikamoinen riiwiö, mutta jonkin verran on pureminen ja kaikkeen mahdolliseen tarttuminen vähentynyt. Murahdus ja "ei" tehoaa jo aika hyvin, lenkille lähtöä ja ruoanantamista helpottaa suuresti se miten hienosti Nesi osaa jo odottaa kiltisti paikallaan, malttaa jopa paremmin kuin lagotot! Lenkkeily sujuu myös kivasti, vaikka olenkin joutunut nyt lenkkeilemään paljon koko lauman kanssa. Lyhyillä hihnalenkeillä Nesi kulkee kivasti mukana, on onneksi sen verran kasvanut ettei enää tuota ongelmia pysyä mukana lagottojen vauhdissa. Kävelee myös remmissä pääsääntöisesti vetämättä ja suoraan, olen yrittänyt olla tarkka ja korjata heti jos remmi vähänkin kiristyy. Vapaana kulkee porukan mukana, tulee luokse kutsusta ja on selkeästi vähentänyt vieraitten ihmisten perään juoksemista. Ainoastaan tuossa omassa pihassa on kunnolla kokeillut, pitääkö kutsuja noudattaa ja karkaillut ohikulkijoitten luokse.

Julkisilla paikoilla, kylässä ja treeneissä Nesi on käyttäytynyt aina hienosti, sopivan reipas ja helppo pentu paikassa kuin paikassa. Suhtautuu mietiskelevästi ja rauhallisesti uusiin asioihin, mutta on reipas ja vaikka jännittäisi niin pääsee asioista nopeasti yli. Aika pian löytyy myös se riiwiö-vaihde jos vähän yllyttää ;). Ihmiset on edelleen superihania, mutta onneksi malttiakin on alkanut löytymään eikä hyökkää enää kaikkien kimppuun vaan huomioi ihmiset jos ne huomioivat hänet. Syliin rauhoittuu myös hienosti, eilenkin hämmästeltiin miten se jaksaa olla niin kauan sylissä ja on niin tyytyväinen :D. Ja taas parin minuutin päästä juoksee jo rallia toisen koiran kanssa ja kaivaa kuoppia. Nesillä ei myöskään ole toistaiseksi esiintynyt minkäänlaista pöhinää tms. uusia jännittäviä asioita kohtaan, vaikka velipojat taitaakin jo käyttää hieman ääntään jos jokin asia epäilyttää. Nesi ei myöskään ole keksinyt vahtihaukkua, vaan räksyttää vain satunnaisesti leikin yhteydessä. Hyvä vaan! Saa nähdä keksiikö vahtimisen kun mennään viikon päästä ensimmäistä kertaa käymään porukoilla Tampereella, lagotot kun vahtivat siellä vähän turhankin äänekkäästi välillä :P. Opettavat vielä pahoja tapoja pienelle!

Aika vapaata lapsuutta on siis Nesi saanut viettää, ei ainakaan ole treenien määrällä pilattu... Mutta ei se mitään, antaa kasvaa rauhassa ja oikeasti tärkeintä on se että arki toimii, treenata ehtii myöhemminkin. Multa on nyt myös pari ihmistä kyselleet, että mitä olen tykännyt pennusta ja millainen se on ollut. Tuohon on ollut helppo vastata, koska käytännössä Nesi on ollut juuri sellainen pentu mitä olen toivonutkin! Reipas, taistelutahtoinen, tasapainoinen ja sopivan pehmeä/herkkä. Superenerginen, mutta ei liian vilkas vaan osaa myös olla rauhassa, keskittyä ja malttiakin löytyy. Ainoastaan yksinjäämistä protestoi edelleen äänekkäästi, mutta ainakaan toistaiseksi kukaan naapureista ei ole valittanut että täältä kuuluisi päiväsaikaan liikaa melua, eli todennäköisesti kitisee vain silloin kun lähden ja rahoittuu sitten. Sisäsiisteys on vielä myös vaiheessa, ei tunnu paljoa pentua haittaavan tekeekö sisälle vai ulos, tosin mitenkään kovin holtiton sisälle tekijä se ei ole missään vaiheessa ollut. Nyt olen alkanut vähän huomauttamaan asiasta jos jää kiinni itseteosta, semmoinen pieni vihjaus ettei tarpeiden tekeminen sisälle ole sallittua. Pari kertaa onkin nyt mennyt ovelle istumaan sen näköisenä, että nyt olisi hei hätä ;). 

Lagotoille kuuluu myös hyvää ja tavallista, Sennalla on ollut ehkä taas vähän enempi vatsan kanssa ongelmia mutta ei mitään suuresti normaalista poikkeavaa. Pennun kanssa tulevat ok hyvin toimeen, Sennaa lähinnä ärsyttää Nesin mielistely, se kun pörrää aina aamuisin innoissaan Sennan ympärillä lelu suussa ja jos lelua ei ole, niin se yrittää nuolla ja antaa pusuja :D. Ja sekös vasta Sennan mielestä onkin ällöttävää! Sumi välttelee edelleen Nesiä ja Nesi pääsääntöisesti tietää ettei Sumia kannata härnätä. Pari kertaa Sumi on sanonut tiukemmin, mutta välillä ollut yllättävänkin lepsu. Ulkona se ei välitä pennusta käytännössä yhtään ja Nesin mielestä onkin ihan parasta juosta täysiä Sumin perässä! Sumi on sen idoli, sopivasti vauhtia ja asennetta! Eilen Sumi jopa innostui vähän juoksuleikkiin Nesin kanssa ja pitivät keskenään juoksuhepuli- ja kuopankaivuukilpailuja. 

On mulla kyllä hieno kolmikko, ei sitä enää osaisi elää kahden kanssa ja ilman Nesiä. Tiistaina tosin lagotot ottavat varaslähdön viikonlopun viettoon ja lähtevät Tampere-lomalle, joten jäädään pennun kanssa muutamaksi päiväksi kahdestaan. Tekee varmaan ihan hyvää vaihtelua meille kaikille :).

Tokoilua & sosiaalistamista

Tiistaina kävimme lagottojen tokotreeneissä Kelkkapuistossa, Sumin olin ilmoittanut koulutukseen, mutta loppuen lopuksi tein kaikkien kolmen kanssa. Sumin kanssa luoksetuloa, seuraamista, jääviä, noutokapulan pitämistä ja kaukoja. Luoksetulossa oli tosi malttamaton varastelija, tätä ei pitäisi tehdä ensimmäisenä. Tai ehkä juuri pitäisikin, jotta pääsee huomauttamaan ja puuttumaan ylivireisyyteen? Seuraaminen oli tosi kivantuntuista, niin kuin Sumin kanssa aina. Käännökset on ollut ainoa selkeä heikkous ja niistä olen nyt palkkaillut, parantaa koko ajan! Jäävät ok, maahanmenossa yrittää ryömiä vastaan kun palaan luokse... Hmm. Rasittavan malttamaton tyyppi! Seisomisen treenaamista aloiteltiin nyt uudestaan pallon kanssa, tuntuis toimivan! Viime viikolla tehtiin Ojangossa muutama toisto ja nyt Sumi muisti idean heti, jee. Noutokapulan pitäminen on aika katastrofaalista, vähän ongelma mitä sen kanssa tekee... Kiihtyy lievästi sanottuna liikaa kapulasta. Kaukoja tehtiin muutama (istu-maahan) vaihto ihan läheltä, ok. Sennan kanssa tein myös kaikkea edellä mainittua, mutta VOI-versioina, ihan jees. Kaukot tosi makeet, seuruu, jäävät ja nouto ok, luoksari surkea... Saatiin kyllä pari tosi hyvää stoppia ja maahanmenoa, mutta välillä tukki korvat totaalisesti. Lopuksi vielä Nesi pääsi kentälle pyörimään, kierreltiin ensin kenttää ympäri jotta sai rauhassa tutustua paikkaan, toiset koirat taas vähän jänskätti, mutta kouluttaja-Hannan luokse karkasi häntä kiivaasti vispaten. Kenttäkierroksen jälkeen mentiin sivummalle leikkimään ja ensimmäistä kertaa Nesi leikki vieraassa paikassa oikeasti hyvin! Heittelin tennispalloa ja palkkasin takaisin tuonnista narupallolla, vaihtoi hyvin ja taisteli hienosti! Sitten taas palloa palkaksi jne. Lisäksi treenattiin vähän katsekontaktia, on jo aika hyvin tajunnut ettei nami tule koskaan käden tuijottamisesta vaan aina pitää ensin katsoa silmiin. Tätä olen yrittänyt vahvistaa ihan joka tilanteessa ja kaikessa palkkaamisessa missä se vain on loogista ja mahdollista. 

Keskiviikkona käytiin Nesin kanssa bussilla Itiksessä, meni aikas kivasti! Bussissa matkasi ongelmitta. Enimmäkseen katseli uteliaana ikkunasta ulos, ei kiinnostunut vieraista ihmisistä ja rauhoittui kiltisti syliin. Vähän ehkä aluksi jännitti, mutta ihan pienesti vain. Sama juttu kauppakeskuksen sisällä, tuntui että sylissä aluksi jännitti, mutta kun laskin rauhallisessa paikassa maahan niin istahti paikalleen katselemaan ja ihmettelemään, ja kun lähdettiin liikkeelle niin käveli hienosti remmissä häntä heiluen. Ei yrittänyt mennä ihmisten luokse, kulki vain vierellä niin kuin kävisi useinkin shoppailemassa ;). Hieno pentu! Tykkään niin tuosta sen asenteesta uusia juttuja kohtaan, mikään ei jännitä tai pelota hirveästi, mutta kaikkea uutta pitää hetki ihmetellä eli ei ryntää minnekään suinpäin. Hetken ihmettelyn jälkeen on kuitenkin hurjan reipas, mutta ei mitenkään rasittavan reipas tai ylisosiaalinen. Tietty tilanne voi muuttua suuntaan tai toiseen, mutta ainakin tällä hetkellä näyttää lupaavalta :). 

Eilen kävimme kasvattaja-Kaisin luona Espoossa leikittämässä 6-viikkoisia Mutru-Essoja. Tosin ei ne Nesin mielestä tarpeeksi leikkineet, taisi olla vähän ulkopuolinen vaikka pentuja olikin sen kanssa aitauksessa aina vain 2-3 kerrallaan. Yritti kyllä hakea leikkimään ja pari kertaa taklasi pieniä, mutta ei ne oikein syttyneet yritykselle :D. Ja kerrankin Nesi näytti isolta, oikea jättiläispentu ja suuri karvakasa niihin verrattuna! Todellisuus kuitenkin selvisi punnittaessa, Nesi 9 viikkoa painoi tasan 3,0 kg. Pieni se on, ei voi muuta sanoa! 300 g tullut viikossa lisää. Korkeutta en ole nyt yrittänyt mitata, mutta alkuviikosta oli noin 23 cm korkea. Voisi tuonne Nesin omalle sivulla alkaa kerätä punnitus- ja mittaustuloksia, samoin Sumin kasvutulokset voisi jostain etsiä kun sitä aika ahkerasti pentuna punnitsin ja mittasin.

Kuvituksena puhelimeen tallentuneita ei-niin-laadukkaita otoksia viimeisen kahden viikon ajalta.