Kevään Valo

Aika vain lipuu ja blogi jää unholaan, mutta josko nyt saisi korjattua asiaa ainakin alkuvuoden kuulumisten osalta!

Senna on viettänyt pitkälti eläkepäiviä, eipä sen kanssa ole tullut treenattua oikein mitään... En tiedä pitäisikö. Toisinaan vielä mietin sen kanssa kisaamista rally-tokossa, toisinaan taas ajattelen että sen osalta kisat on tässä. Ei melkein 12-vuotiaan enää tarvitse kisata. Näyttelyyn meidän tosin piti mennä jo tammikuussa, kun Senna oli ilmoitettu Turun Winter Dog Showhun. Näyttely jäi kuitenkin välistä päällekkäisten aikataulujen takia, Nesi kun oli ilmoitettu myös ja arvioin Sennan olevan kehässä sen kanssa samaan aikaan. Loppuen lopuksi olisin kyllä ehtinyt viedä molemmat kehään, mutta tein päätöksen jättää Senna kotiin ja säästää sitä näyttelystressiltä. Päätettiin siis odottaa kevään näyttelyitä ja nyt Senna onkin ilmoitettu Kerimäelle 2.4. ja Ruovedelle 24.4. sekä Tampereelle 30.4.

Ikäkin alkaa jo jossain määrin Sennasta näkyä, vaikka mun mittapuun mukaan se onkin energinen ja nuorekas melkein 12-vuotias. Jotain pieniä juttuja kuitenkin ilmenee jo ihan arkielämässä. Senna kyllä kuulee ja näkee, mutta esimerkiksi metsälenkeillä sen perään saa katsoa selkeästi aiempaa enemmän. Pari kertaa käynyt niin, että Senna on jäänyt enempi jälkeen ja lähtenyt kutsuttaessa ihan eri suuntaan, eli jotenkin sen on vaikea paikallistaa mistä ääni tulee. Näkökyvyn heikentymisen puolestaan huomaa palkatessa, Sennan on vaikea tarkentaa kädessä olevaan namiin ja toisinaan se haukkasee joko ilmaa tai useimmiten mun kättä. Hämäränäkö Sennalla on ollut jo pari vuotta aika heikko. Sennalta on myös kadonnut ehkä hitunen itsevarmuutta ja varsinkin sosiaalisissa tilanteissa se on alkanut selkeästi stressaantumaan, mitä ei ennen ole ollut havaittavissa. Tammikuun lopussa Sennalta poistettiin pari ihomuutosta, jotka tutkittiin ja todettiin hyvän laatuisiksi eli ei syytä suurempaan huoleen.

Sumi on mun ongelmakoira, siis siksi etten tiedä mitä sen kanssa harrastaisi! Agilitya ollaan tehty viimeisen puolen vuoden aikana todella vähän, tänä vuonna Sumi on käynyt esteillä tasan kerran. Mulla on kriisi, koska toisaalta mieli tekisi treenata, mutta toisaalta taas tavoitteeton treenaaminen 8,5-vuotiaan koiran kanssa ei hirveästi houkuta, ennemmin säästelisi Sumin kroppaa. Mua tekisi myös mieli viedä Sumi jossain vaiheessa lonkka- ja selkäkuviin, katsoa mikä siellä on tilanne... Sumi ei kyllä ole selkeästi oireillut, se ei ole levon jälkeen kankea eikä ole vielä kertaakaan elämänsä aikana ontunut (*kopkop!!*) vaikka vauhti ja vaaralliset tilanteet on aina ollut olennainen osa sen elämää. 

Eli siis, aksa on Sumin osalta ollut tauolla ja aiemmin olen väläytellyt, että sitten eläkkeellä Sumin kanssa treenataan tokoa ja rally-tokoa. Siis sitten kun se on vähän rauhoittunut iän myötä, jaksaa keskittyä ja kykenee järjelliseen työskentelyyn. Hah. Turha toivo. Siis toki Sumissa olisi potentiaalia, mutta työtäkin riittäisi vireenhallinnassa kiitettävästi ja en tiedä riittääkö mun kärsivällisyys. Toko toisaalta kiinnostaisi mua jopa enemmän, vaikka rally-tokossa kisaaminen olisi Sumin kanssa helpompaa. Mutta tartteeko sitä kisata? Löytyykö motivaatio treenata ilman tavoitteita? En tiedä. Sumppu on vaan niin aksakoira, ei toko. Toistaiseksi Sumikin on siis nauttinut lähinnä lenkkeilystä, vaikka oikeasti pitäisi keksiä senkin pääkopalle töitä. Joku hajutunnistusjuttu vois toki myös toimia.  Ja näyttelyyn Sumppu on menossa toukokuussa, jaiks! Ehkä siitä tuleekin näyttelytähti :D.

Nesin kanssa taas edetään agilityssa ja tokossa hiljaa ja hitaasti, mutta toivoittavasti huolella. Agilityssa 5-8 esteen hyppy-putki -radat sujuu jo suhteellisen hyvin, mikäli linjat ovat suoria ja ohjaaja on tarkka ja ajoissa. Rimat on ollut nyt 20 cm, nostellaan niitä pikkuhiljaa. Muita esteitä Nesi ei ole juurikaan tehnyt, jotenkin ajatellut että "se on vasta niin nuori, eihän sen vielä tartte" vaikka fakta on, että mun pieni lapsikoira täytti jo helmikuussa vuoden! Hullua. Joten eilen testattiin ensimmäistä kertaa keppejä ohjureilla ja tehtiin hyppysuoran osana muuria, joka tosin ei Nesin mielestä poikennut normaalista hypystä mitenkään. Keppien kanssa päädyin nyt tosiaan ohjureihin, joskaan namipalkka ei tuntunut hirveän kiinnostavalta eli vaihdetaan leluun heti kun homma alkaa Nesille jokseenkin hahmottumaan ja toivotaan että ajatus pysyy vauhdin mukana. Ja että se vauhti ja rytmi löytyisi. Toisena vaihtoehtona mietin 2x2-tekniikkaa ja voi olla sitäkin testataan kesällä kun saadaan kepit omalle pihalle, eipä kai siitä haittaakaan ole että toisella metodilla vahvistaa :). Lisäksi listalla on aloittaa vihdoinkin laatikkotreeni puomia varten (kyllä, tätäkin olisi voinut treenata jo viime kesästä asti... köhköh) ja nyt näyttäisi siltä että saataisiin porukka kasaan juoksu-A -treenejä varten! Tuossa projektissa vertaistuki on meinaan enemmän kuin tarpeen :).

Toki mieltä varjostaa edelleen Nesin syksyinen OCD-epäily, mikä varmasti onkin yksi syy mun "agilitylukkoon" ja siihen ettei treenaaminen ole täysillä ja tavoitteellisesti innostanut. Nyt ajatuksena olisi ensin katsoa miltä kyynärät näyttää virallisissa röntgenkuvissa, jotka otetaan joskus kesällä, ja mikäli syytä huoleen edelleen on niin sitten CT-kuvat. 

Tokossa edetään maltilla, pientä edistymistä tapahtuu koko ajan. Erityisen iloinen olen kyllä Nesistä tokokoirana, se on niin erilainen kuin Senna ja Sumi. Keskittynyt, innokas, sopivan vakava ja kuitenkin iloinen. Hauska tyyppi, jonka kanssa on helppo ja miellyttävä treenata. Edelleen haaveilen, että loppuvuodesta korkattaisiin viralliset kisat niin tokossa kuin myös rally-tokossa, ja ahkeralla treenaamisella se varmasti olisikin mahdollista. Rally-tokoa en tosin ole Nesin kanssa treenannut, vaan lasken sen varaan että alokasluokka mennään läpi tokotaidoilla, ainoastaan eteentulo ja oikealta sivulletulo pitäisi opetella erikseen. Tällä hetkellä Nesi tosin kuvittelee, että rally-tokokyltit pitää kiertää samaan tapaan kuin tötsän kierto tokossa tai siivekkeet agilityssa... Joten asialle pitäisi ehkä tehdä jotakin :D.  

Nesi oli muuten viime viikonloppuna ensimmäisissä agilityepiksissään supermölli-luokassa, oli aika jännää! Tosi outoa kisata uudella koiralla. Ihan ei mennyt putkeen ts. nimenomaan sinne meni, Nesin mielestä hyppyjen suorittaminen oli ihan yliarvostettua ja putket imi pientä perroa. Lisäksi mennään Nesin kanssa pääsiäisenä sen ihka ensimmäiseen ohjattuun agilitykoulutukseen, Hanna Hyvärisen rytmitysseminaariin. Ja huhtikuulle Nesi on ilmoitettu rally-tokoepisten mölliluokkaan... Mun lapsikoirasta tulee oikeasti iso kun se alkaa jo käymään kisoissa ja koulutuksissa! Apua :D.

Heikkoon valoon

Lokakuun alussa käväistiin lagottojen kanssa alokasluokan rally-tokokisoissa. Sennalle kotiintuomisina koulutustunnus RTK1 pisteillä 88/100. Sumille ei valitettavasti tulosta, ensimmäiset 7 kylttiä meni superhienosti, mutta sitten ei enää jaksanut keskittyä ja -10 p. virheitä alkoi ropista. Joten Sumin kanssa jatketaan vielä koulutustunnuksen metsästystä.

Nesin kanssa on jatkettu tokon treenausta ja erityisesti maanantaiset treenit Tamskilla ovat tuoneet tähän lajiin rutkasti lisää inspiraatiota! Treenikertoja on jo takana neljä, joista Nesi on osallistunut kolmelle ja itse olin viime kerralla paikalla kuunteluoppilaana. Uutta opeteltavaa on paljon ja läksyjen määrä kasvaa kerta kerran jälkeen. Tähän mennessä opeteltuja asioita ovat mm. käsitarget, collar grab, vihjesanat lelu- ja namipalkoille, namista/lelusta luopuminen, fokuksen vahvistaminen häiriössä sekä stabiliteetti. Nesi on innokas ja tunnollinen pieni treenaaja, joka suhtautuu kaikkeen tekemiseen vakavissaan. Lelulla palkkautuu superhienosti, mutta namipalkkoja on jouduttu hieman testailemaan, jotta löytyisi se kaikista suurin herkku. Mulle tämä on uutta, koska olen tottunut siihen että lagotot tekevät jo pelkän ruokanappulan eteen ihan mitä tahansa.

Agilitya ei olla tehty yhtään, taitaa itseasiassa olla menossa pisin aksatauko pitkään aikaan. Tästä voisi melkein kirjoittaa oman postauksensa jossain vaiheessa kun vain jaksaisi ja saisi aikaiseksi, ajatuksia nimittäin riittäisi. Kisoja tai ohjattuja treenejä ei ole toistaiseksi suunnitelmissa, mutta Tamskin uudelle hallille sain kulkuoikeuden viime viikolla, joten omatoimitreenimahdollisuus on varauskalenterin tunnuksia vaille hyppysissä, eli ehkä me taas kohta treenataan. Samalla lisenssiseura vaihtui HSKH:sta Tamskiin, mitä en ole oikein vielä sisäistänyt. Viimeiseen neljään vuoteen on mahtunut aikamoista suhailua seurasta toiseen, ollaan aloitettu kisaaminen Levekin riveissä kesällä 2011, siirrytty talvella 2011-2012 hetkeksi I-HAH:iin kunnes vaihdettiin jo kesällä 2012 takaisin Levekiin. 2014 keväällä kesken lisenssikauden vaihdettiin seuraa HSKH:n ja sieltä nyt (taas kesken kauden) Tamskiin. Huh! 

Levek on meidän ns. "kotiseura", siellä ollaan aloitettu Sennan kanssa tokon treenaaminen vuonna 2005 ja agilityn treenaaminen 2006. Tampereelle muuton myötä liityin parin vuoden tauon jälkeen uudestaan Levekin jäseneksi ja siellä ollaan käyty nyt syksylläkin tokoilemassa. Levekillä on tosi mahtavat puitteet kaikkeen treenaamiseen kesäisin, kausi- ja kurssimaksut sopivan edulliset ja muutenkin homma toimii. Pieni seura, jossa kaikki tuntee kaikki ja yhteisöllisyyttä riittää. Tykkään. Kaikesta huolimatta Tamskista tuli meidän edustusseura, koska puitteet agiltyn treenaamiseen uuden hallin myötä ovat sen verran hyvät, ettei Tampereen alueelta oikein vastaavia löydy. Omatoimitreenimaksu on vielä järkevän suuruinen, tilaa treenata on runsaasti, lenkkimaastoja riittää ja hallille ajaa meiltä kymmenessä minuutissa. Joten siksi Tamsk. Tarjonta eri lajien koulutuksien ja treenien osalta on myös monipuolinen, meillä tosin on nyt talvikaudelle ainoastaan Nesille treenipaikka tokoryhmässä, mutta lisäksi olen nyt ilmoitellut Sennaa yksittäisiin rally-tokotreeneihin AVO-luokkaa silmällä pitäen. Ja itseni ilmoitin parille kerralle fysiikkatreeneihin (jaiks!!) ja salibandyaikaisia taitojakin pääsisi virkistämään halutessaan perjantai-iltaisin Tamskin omalla sählyvuorolla. Kaikenlaista siis löytyisi!

Tampereen Pikkukoirien syysretkellä

Retkeilyä ollaan myös hieman harrastettu. Toissa viikonloppuna osallistuimme Tampereen Pikkukoirien syysretkelle koko lauman voimin Lempäälässä ja viime viikonloppuna kävimme Sennan ja Nesin kanssa Wildfinn-syysretkellä Hämeenlinnassa. Molemmilla retkillä tehtiin noin 5-6 km lenkit, Lempäälässä paistettiin makkaraa laavulla (Nesi oli erittäin avulias makkaranpaistaja, ei ne makkarat mutta ne kepit!) ja Hämeenlinnan reissulta löytyi reitin varrelta mukava pieni makkaranpaisto- ja eväittensyöntipaikka ihan järvenrannalta. 

Wildfinn-syysretkellä

Ikävämpiäkin uutisia saatiin Nesin kanssa tällä viikolla, kun käväistiin Helsingissä Malmin Animagissa/Apexissa nuorten koirien nivelterveystarkastuksessa. Takaraajoista kuvattiin lonkat, polvet ja kintereet, joissa kaikki näytti hyvältä. Kyynäristä oikea oli ok, mutta vasemmassa näkyi että rustonalaisen luun määrä olisi mahdollisesti lisääntynyt ja tästä ortopedi teki OCD-epäilyksen, joka on mahdollista vahvistaa ainoastaan tähystyksellä. Nesi ei ole missään vaiheessa oireillut vasenta etujalkaansa, ei ontunut tai aristellut edes tutkittaessa. Tästä syystä tähystysaikaa ei varattu heti, vaan toistaiseksi seuraillaan tilannetta. Sain eilen röntgenkuvat itselleni ja luultavasti käymme kysymässä niistä lausuntoa vielä toiselta ortopediltä ennen päätöstä tähystyksestä. Toistaiseksi jatketaan siis normaalia elämää, seuraillen kuitenkin alkaako jalka oireilemaan. Piinaavaa ja tuskallista, mutta yritän elää asian kanssa päivä kerrallaan, vaikka se olisikin vaikeaa. Nesi on mulle liian tärkeä ja liian rakas pieni koiralapsi... Ei sille saisi tapahtua mitään pahaa.

 

Missä me mennään?

Syyskuu on ollut varsin hektistä aikaa. Reissaamista useamman sadan kilometrin verran sekä majoittumista toisten nurkissa. Kiireistä, huoletonta, helppoa, rentoa ja yhtä vuoristorataa. Viikko Tampereella, pari viikkoa Tuusulassa ja parin viikonlopun verran reissaamista Itä-Suomessa. Viime viikolla palattiin kuitenkin Tampereelle jokseenkin pysyvästi, elämä etelässä saa hetkeksi jäädä ja keskitytään nyt Tampereella olemiseen :). Käytännössä tämä tarkoittaa koulujuttujen rustaamista päiväsaikaan ja treenejä, lenkkejä ja kavereiden treffaamista iltaisin. Jotenkin ihanan vapaata kesän töitten jälkeen, joskin stressistä ja kiireestä pitää edelleen huolta koulu, josko sitä vielä jonakin päivänä kandiksi valmistuisi ;). 

Koirille kuuluu hyvää, ei mitään erityistä. Senna on voinut hyvin ja se on saanut elää varsin huoletonta mummokoiran elämää ja olla aktiivisesti menossa mukana. Metsälenkit se on joutunut tosin viettämään nyt remmissä, mun luotto siihen alkaa meinaan olla aika nolla toissa viikkoisen (lyhyen) karkureissun jälkeen. Joko sen kuulo ja näkö ovat jo heikentyneet tai sitten se on vain itsepäinen ja antaa nenän viedä mukanaan. Pysykööt siis remmissä kaikkien mielenrauhan säilyttämiseksi :P. Harrastusrintamalle kuuluu Sennan näkökulmasta katsottuna varsin hyvää, sillä mummokoiralla on oma treenipaikka Levekin tiistai-tokotreeneissä! Uudet tokosäännöt ovat mulle aika hämärän peitossa ja kun noiden kahden muun tokotaidot ovat sen verran onnettomat, niin Sennan kanssa on hyvä käytännössä opiskella uusia liikkeitä :). Ja ei varmaan tarvitse kertoa miten innoissaan ikinuori mummokoira oli päästessään parin vuoden tauon jälkeen tokoilemaan tuttuakin tutumpaan paikkaan ;).

Sumi on nauttinut lähes päivittäisistä metsälenkeistä ja stressannut reissaamista sekä parin viikon ajan kestänyttä elämistä viiden koiran laumassa... Liika on liikaa sanoo Sumppu! Nyt onneksi meno on rauhoittunut ja pikkukoira saanut mielenrauhan. Agilitya ollaan treenattu todella vähän. Omatoimitreenaamiselle ei ole oikein löytynyt aikaa ja nyt Tampereella meillä ei ole siihen edes mahdollisuutta, ei ainakaan toistaiseksi. Jotain pitäisi keksiä, mutta mitä... Siinäpä vasta pulma. Muutenkin fiilikset Sumin kanssa treenaamisesta ja kisaamisesta on tosi ristiriitaiset. Syyskuun alussa käytiin yhden kerran Harrin treeneissä SDP:llä ja meno tuntui hyvältä, lähdöt & kontaktit toimi ja koira kulki muutenkin kivasti. Toissa sunnuntaisista rotumestiksistä ei kuitenkaan jäänyt juurikaan kerrottavaa, ainoastaan sekava fiilis. Toisin sanoen, meni niin surkeasti että mun oma usko alkaa vähitellen hiipumaan ja mieleen on hiipinyt sellainenkin ajatus, että olisiko aika jättää aktiivisempi kisaaminen & harrastaminen suosiolla tähän. Heitin ajatuksen ilmoille jo sunnuntaina ja kommenttina sainkin, että miksen keskittyisi jatkossa Nesiin. Totta. Mulla on kasvamassa kiva ja potentiaalinen aksakoira, jonka kanssa voisi jo vähitellen alkaa treenaamaan ahkerammin. Miksi en siis laittaisi käytettävissä olevia resursseja, aikaa ja rahaa, siihen? Jokatapauksessa Sumin eläköityminen olisi ajankohtaista vuoden sisällä, se on vain ikävä tosiasia. Miksi on niin vaikeaa luopua..? En halua. Täytyisi myös keksiä Sumille jokin "eläkelaji". Tokon tyrmäsin jo, ei sen eikä mun hermoilla lähdetä enää sille tielle. Rally-tokoa ollaan vähän tehty, mutta en tiedä onko mun oma kiinnostukseni kyseistä lajia kohtaan riittävän suuri. Haku voisi olla aika jees, mutta mahdollisuudet päästä harrastamaan on heikot. Joten en tiedä. Pitää miettiä. 

Lapsikoira Nesistä on puolestaan kasvanut junnukoira Nesi ja kapinoiva teinikin nostaa jo välillä päätään ;). Mutta on se vieläkin varsin kiltti ja kiva! Helppo ja mutkaton reissukoira, joka on kotonaan paikassa kuin paikassa mistä vain lelukoppa löytyy. Ja jos ei löydy, niin leluja voi aina keksiä itse tai vaikkapa askarrella! Pientä nakertelua ja hampaiden käyttöä on siis ollut havaittavissa, mutta ei onneksi mitään suurempaa ja jos vain aktivoinnin määrä on riittävää niin aika rauhallisesti tuo osaa olla. Arkielämässä Nesi on siis edelleen varsin helppo, energinen kylläkin, mutta niinhän tuon ikäisen kuuluukin olla. Pieniä juttuja on kuitenkin nyt noussut tuon nakertelun lisäksi esille, esim. lehtien, moottoripyörien ja autojen jahtaamista on yrittänyt. Pari kertaa myös alkanut rallattelemaan "enpäs annakaan kiinni, en tuu luokse, enenenen!" mutta onneksi vain kerran tai kaksi. Pöhinä ja vahtihaukkuminen on ehkä se itseäni eniten ärsyttävä piirre, joka on nyt viimeisen kuukauden aikana tullut esille. Tähän olen yrittänyt alusta asti puuttua ja toivon, ettei jää pysyväksi tavaksi. Lähinnä pöhinää aiheuttaa oudot ja yllättävät jutut pimeällä, kaverin luona myös vahti aika railakkaasti jos joku kulki ovesta, mitä tosin ei ole kotona tai porukoilla tehnyt lainkaan. Hiljaisin se edelleen mun koirista on ja sellaisena toivottavasti pysyykin!

Nesin treenirintamalle kuuluu erityisesti tokon osalta hyvää, agilityn osalta ei niin hyvää, mutta ehkä sitäkin puolta voisi lähteä kehittelemään. Tokoilemassa ollaan käyty nyt pari kertaa Levekin jatkoryhmässä tiistai-iltaisin. Eihän tuo pentu vielä mitään osaa, mutta ollaan ainakin päästy tekemään alkeita kotiolojen lisäksi myös häiriössä ja ylipäänsä se että ympärillä häärii melkein toistakymmentä muuta koiraa on aina hyvää treeniä :). Olen myös yrittänyt alusta asti keskittyä siihen, että silloin kun tehdään, tehdään täysillä ja fokus pysyy koko ajan siinä mitä tehdään. Tuossa tosin ei ole ollut ongelmia, Nesi nimittäin nostaa kierrokset nollasta sataan sekunnissa ja sai viime viikollakin kehuja & ihmettelyjä siitä miten tarkka ja keskittymiskykyinen se on. Sen sijaan kierrosten laskeminen täysillä tekemisen jälkeen on se juttu mikä vaatii erityistä huomiota, en halua vahingossakaan opettaa Nesistä ylikierroksilla käyvää hyrrää joka ei osaa hallita virettään. Aika hyvin tuo pentu on virettään laskenut, kun lelut ja namit menee taskuun piiloon. Sitten vain ollaan hetki, ihmetellään toisten tekemistä ja kävellään rauhassa. Varsinaista ongelmaa ei siis vielä ole, Nesi on lagottojen jälkeen tuntunut tosi helpolta hallittavalta, se ei vingu, komenna tai häslää mitään ylimääräistä. Tapittaa vain paikallaan "mitä seuraavaks tehtäis?" ja kun tehdään niin se tekee.  Hieno pieni, kunpa en vain pilaisi sitä!

Levekin tokotreenien lisäksi pääsimme Nesin kanssa Tamskin penturyhmään, jota kouluttavat Piia Karinen ja Riitta Kivimäki. Treenit alkavat tänään ja jatkuvat ainakin vuoden loppuun asti. Kyseessä on siis pentujen perustaitoihin pohjautuva kurssi, jolla tärkeintä ei ole liikkeiden opettelu kaavamaisesti vaan erilaiset tavat muokata koiran toimintaa ja yhteistyötä ohjaajan kanssa. 

"Tavoitteena on rakentaa koiralle perusvalmiudet toimia koetilanteissa palkkanaan pelkkä yhteistyö ohjaajan kanssa."

Tarvitseeko edes kertoa miten innoissani olen?! Tätä mä niiin tartten ja sopii meille varmasti hyvin! 

Tokoa mahtuu siis syksyyn varsin mukavasti, seuraavaksi sitten agilitykuvioita suunnittelemaan. Kaiken kaikkiaan olen kyllä innoissani kun se pikkupentuaika on takana päin ja ehkä alan vähitellen itsekin tajuta, että mulla on nyt oikeasti käsissäni se kauan kaipaamani nuori ja potentiaalinen koira, jonka kanssa on mahdollista harrastaa lähes mitä tahansa ja vain taivas on rajana. Toki kaikenlaista voi aina sattua ja terveystutkimuksia joutuu odottamaan vielä ainakin kevääseen asti, mutta kuitenkin. Ehkä tästä saa kuitenkin nauttia nyt? Pieni pelko on tottakai takaraivossa jatkuvasti, mutta aina pahimpina hetkinä lohduttaudun sillä, että vaikkei Nesistä koskaan huippuharrastuskoiraa tulisikaan, niin on se osoittanut olevansa luonteeltaan niin hieno ja mahtava tyyppi ettei sillä oikeastaan ole väliä mitä me harrastetaan tai millä tasolla, tärkeintä on että saadaan tehdä jotain ja viettää aikaa yhdessä :). 

Tulkoon tuulet

Huhheijaa tätä päivitystahtia! Oikeesti kesä on mennyt kuin siivillä, ei voi muuta sanoa. Jos yrittäisi taas tiivistää kaiken viimeisen 2 kk ajalta edes jotenkin. 

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna suunnattiin Nesin kanssa Agirotuun seuraamaan sunnuntain joukkuekisoja. Kisaamaassa oli useampi Caraydan -joukkue ja näin ollen paikalla oli myös useampi Nesin sukulaiskoira :). Oli todella mukava tavata Caraydan -jengiä, paljon uusi koiria ja ihmisiä! R-pentueesta oli myös kivasti pentuja paikalla, Nesin lisäksi veljet Robin, Sulo, Mauri ja Töpö :).  

Nesi, Robin, Töpö ja Sulo

Toisena viikonloppuna (10.-12.7.) huristeltiin Kaarinaan Suomen Lagottoklubin kesäpäiville - minä ja Senna jo peräti kymmenettä kertaa! Lagottoporukasta on vuosien saatossa tullut sen verran tärkeä ettei tuolta yksinkertaisesti osaisi olla poissa :). Me saatiin onneksi koirien kanssa oma huone ja yleiset tilat jaettiin Pauliinan & äitinsä kanssa, joten oli tuttuja ympärillä ja koirat saivat häärätä varsin vapaasti :D. Perjantai-ilta meni pitkälti majoittuessa ja jonkin aikaa oltiin myös porukalla rannassa. Sumi ja Nesi keksivät hiekkaleikit ja kaksikolla taisikin olla varsin hauskaa..! Lauantaina kouluttelin aamupäivän agilitya, ihmisillä oli mukavasti kiinnostusta lajia kohtaan ja potentiaalisia tyyppejä löytyi! Iltapäivällä treenasin hieman omien koirien kanssa ja kuvailin trimmauskoulutuksen aikana, kunnes Kesäpäiväshown ajaksi vetäydyttiin lepäilemään. Illalla saunottiin, uitiin, grillattiin, syötiin ja juoruttiin eli kesäpäivien paras osuus :D. Sunnuntaina kisailtiin vielä leikkimielisesti rally-tokossa ja seurattiin hajutunnistusnäytöstä ennen kotiin lähtöä. Hauskaa oli, ensi vuonna taas uudestaan! Koirillakin oli hauskaa, Senna tapansa mukaan nautti vapaudesta ja rapsutuksista, Sumi oli varsin mainio tyyppi ja käyttäytyi superhienosti, ensimmäiset kesäpäivät kun se oikeasti kesti olla koko päivän toisten koirien seurassa ilman sen suurempia ahdistumisia. Nesi taas sulautui lagottoporukkaan erinomaisesti, se on niin helppo ja mutkaton tyyppi! Hurmasi ihmisiä ja koiria sekä löysi monta uutta leikkikaveria :).

Heinäkuun viimeinen viikonloppu vietettiin Viitasaaren lähistöllä Keski-Suomessa mökkeillen, käytin tuolloin kaksi lomapäivää eli reissussa oltiin yhteensä neljä päivää. Koirat menivät ekana iltana ihan sekaisin, olivat olleet ensin työpäivän ajan yksin ja sitten viisi tuntia autossa niin vähemmästäkin riemu repeää ;). Koirien mökkiloma koostui uimisesta, saunomisesta, mustikoiden syömisestä ja yleisestä riehumisesta ja hääräämisestä :D. Nesikin oppi kunnolla uimaan, lähti hakemaan lelua kauempaakin ja polski superhienosti :). Saunomaankin oppi, nökötti kiltisti ylimmällä lauteella :D. 

Elokuu toi mukanaan muutoksen tuulia ja oma aika & energia meni pitkälti asioita järjestäessä ja pohtiessa. Lagotot viettivätkin puolet elokuusta Tampereella, joten kaikenlaiset harrastelut ovat olleet nyt tauolla. Nesin kanssa on jotain puuhasteltu, alkukuusta treenattiin tokoa erästä näyttötilaisuutta varten ja loppukuusta ollaan käyty tekemässä pari kertaa agilitya, mutta aika vähällä on senkin treenit olleet. Lagottojen näyttelytreeneihin osallistuttiin alkukuusta Kelkkapuistossa ja Nesi oppi pönöttämään hienosti! On se nätti, vaikka itse sanonkin ;). Vielä kun saisi tasajalkapomput pois niin alkaisi liikkuminenkin sujumaan :D. Mätsäreissä on käyty nyt kahdesti, ensimmäisellä kertaa Vantaalla tuloksella pienten pentujen PUN4 ja toisen kerran Imatralla, jolloin matkaan lähti sininen nauha, syynä ehkäpä ne pomput ;).

Uusista tuulista lisää myöhemmin, mutta sanottakoon jo että meidän lauman löytää nykyisin Tampereelta :)

Ollaanko tämä kesä näin?

Aika kiitää. Aika kiitää ihan liian nopeasti. Keväällä mietin, että Nesin tulon myötä voisi alkaa päivittää blogiakin ahkerammin, jotta kaikki pentuajan touhut säilyisivät varmasti muistissa. Tänään kuitenkin tajusin, että mun pienestä koiravauvasta on kasvanut jo "iso" koiralapsi. Lainausmerkeissä iso, koska oikeasti siitä tuskin kovin isoa koskaan kasvaa. Nesi on saanut mm. lisänimet "kääpiö", "hyttynen" ja "kirppu". Omasta mielestään pentu on ISO koira. Sille on jo hankittu isojen koirien panta (pentupannasta joku puri lukon rikki), se on ollut nyt kolme viikkoa sisäsiisti (!!) ja muutenkin sen tekemisissä alkaa olla jo jotakin tolkkua. Viikon päästä Nesi täyttää jo 5 kk! Strategiset mitat tällä hetkellä (= 20 viikkoisena) on n. 6,5-7 kg ja 35 cm. Eli ei sen pitäisi ainakaan miniksi jäädä ;). Turkin ajelin ensimmäisen kerran toukokuun puolessa välissä Nesin ollessa noin 13 viikkoa. Nyt sekin on jo kasvanut ja pitäisi päättää ilmoittaako loppukesästä pentunäyttelyyn vai vetääkö kohta uudestaan lyhyeksi.

Viimeisen 1,5 kk aikana ei ole tapahtunut mitään suurta ja ihmeellistä, aika perusarkea ollaan elelty. Arkipäivät menee töissä ja illat lenkkeillessä, treenatessa tai pentutreffeillä. Treenit on ollut pitkälti aksapainoitteisia (yllätysyllätys) vaikka oikeasti tokoilu tekisi hyvää koko laumalle, erityisesti Sumille ja Nesille. Tokon SM-kisoistakin käytiin kesäkuun alussa hakemassa motivaatiota ja uusia treenitarvikkeita (ruutumerkit ja -nauha), mutta seuraavaksi pitäisi tassutella sinne kentälle asti! Kisaturistina mulla oli mukana Nesi sekä siskonsa Elma, pennut saivat katsella ja ihmetellä ihmis- ja koiravilinää, ja aika monet tuli pentuja moikkaamaan :). Samaisena päivänä kävimme myös ensimmäistä kertaa Koirakahvila Vainussa, jossa pennut saivat omat luun muotoiset keksit ja syömisen jälkeen olikin hyvä käydä kahvilan sohvalle nukkumaan, oli rankka päivä pienillä! 

Touko-kesäkuussa tuli muutenkin vietettyä pitkästä aikaa viikonloppuja Tampereella. Toukokuun lopulla oli myös Sennan Wildfinn-tapaaminen Ruovedellä ja myös juhannus oltiin Tampereella. Yhtenä viikonloppuna kävimme myös Nesin kanssa PiVesien eli Pirkanmaan Vesikoirien tapaamisessa. Uimisen makuun päästiin myös Tampere-viikonloppujen aikana, Sumi kastoi talviturkkinsa jo toukokuun puolella, me muut juhannuksena. Oli kylmää!! Nesin kanssa käytiin jo toukokuussa ihmettelemässä järven rannalla ja vähän se innostui kepin perässä kahlailemaan jo silloin, mutta juhannusviikonloppuna se innostui hakemaan lelua kauempaakin järvestä ja ui ensimmäisen kerran kunnolla! Hieno pentu ja alusta asti hyvä uintitekniikka :). Sennakin kävi uimassa, karkasi suoraan kohti ulappaa kunnes jossain vaiheessa suvaitsi palata takaisin rantaan ;). Ei tullut kutinaoireita, onneksi. Ne kun ovat olleet Sennan vitsauksena parin viime kesän ajan ja uiminen luonnonvesissä on jäänyt tästä syystä vähemmälle.

 

Agilitya ollaan tosiaan treenattu, mutta ei mitenkään hullun aktiivisesti. Normaali tahti on ollut 1-2 viikossa, kerran ohjatut ja kerran omatoimi. Olen tykännyt meidän tämän kesän treeniryhmästä kovasti, harmi vain ettei toukokuussa päästy ihan kaikille kerroille ja pari kertaa on jouduttu perumaan sääolosuhteiden takia. Sumi on ollut pääasiassa tosi kiva treenikaveri ja tehnyt hienosti hommia! Muutama viikko sitten tehtiin takaaleikkaustreeniä, SM-viikonlopun jälkeen medien yksilöhypäriä (nollana puoleen väliin, lopussa pari kinkkisempää kohtaa, mutta aika jees silti!) ja tällä viikolla keskityttiin yksittäisiin osa-alueisiin: valsseja & tiukkoja käännöksiä erikoisesteillä (pituus, okseri, muuri), puomi-putki -erottelua ja keppi-putki -erottelua. Meni aika kivasti! Putki-puomi -erottelussa sai aika voimakkaasti tyrkätä putkeen, mutta puomin suorittaa hienosti pelkällä kiipeekiipee -käskyllä, hyvä! Kepeille haki myös hienosti vähän haastavammista kulmista, ei mennyt kertaakaan ohi eikä myöskään avokulmasta läpi, vaan kääntyi hienosti! Meillä oli siis putki hämäyksenä ihan keppien takana, suu suoraan näkyvissä ykkösväliin, mutta Sumi ei edes yrittänyt putkeen, superhyvä :). Omatoimitreeneissä ollaa keskitytty peruskontakti- ja keppitreeniin sekä irtoamisiin. 

Nesikin on pikkuhiljaa lekin ohessa aloitellut aksaamista. Asenne sillä on jo nyt täyskymppi, en käsitä miten se voikin olla niin liekeissä jo parin treenikerran jälkeen! Pentu tietää täsmälleen mitä kentälle on tullut tekemään, keskittyy tosi hienosti ja tekee hommia täysillä. Nyt ollaan tehty lähinnä putkea, parin esteen läpijuoksua ja siivekkeen kiertoja. Nyt vain pitäisi alkaa etenemään suunnitelmallisemmin, erityisesti palkkausta pitäisi pohtia sillä Nesi odottaa nyt saavansa palkan (lelun) multa kädestä ja on siten aika kiinni, vaikka haluaisin että se oppisi alusta asti irtoamaan. Kuollut palkka ei toistaiseksi kiinnosta, mutta pitää alkaa voimakkaammin hetsaamaan ja tehdä siitä kiinnostavampi. Lisäksi appari + heittopalkka vois olla aika jees. Mutta liikaa en jaksa vielä näistä stressata, meillä ei ole kiire :). 

Pari viimeistä viikonloppua on vietetty Helsingissä. Viime lauantaina kokousteltiin Lohjalla, jossa mulla oli mukana vain Nesi. Pentu sai leikkiä koko illan kolmisen viikkoa nuoremman lagottotyttö Demin ja 9 kk ikäisen lagottotyttö Tinken kanssa. Omatoimiset pennut puuhastelivat keskenään ulkona, kun me kokousteltiin sisällä... Välillä käytiin vain katsomassa, ettei mitään kiellettyä ollut meneillään. Yleensä siellä painittiin, kisattiin luusta ja juostiin pitkin pihaa. Jossain vaiheessa iltaa koko porukka tassutteli peräkanaa sisälle keittiöön, naamat ja tassut mudassa tottakai! Ja sitten hetkeksi keittiön pöydän alle nukkumaan kunnes taas oli aika herättää kaverit ja suunnata uudestaan ulos ;). Sunnuntaina suunnattiin hiukan extempore Sennan ja Nesin kanssa Citylagottojen tapaamiseen Siltamäkeen. Senna tapansa mukaan hengasi pitkälti itestään (ja söi ruohoa, mur), Nesi riehui ja juoksenteli sekä keräsi pentumaiseen tapaan runsaasti huomiota. Kaikki olettivat sen olevan lagotto ja saatoin hieman kyllästyä korjaamaan "tää on itseasiassa perro..." :D.

Tänä viikonloppuna ohjelmaa on ollut enempi, eilen suunnattiin heti töitten jälkeen Toppelundin koirarannalle viilentymään helteiden paahtaessa. Sennan ilme sen juostessa rantaveteen oli niiin onnellinen etten hetkeen ole sitä niin onnellisena nähnyt, ai että se rakastaa uimista! Se polskisi, lilluttelisi ja jahtaisi vesikuplia vaikka kuinka kauan. Nytkin kävi vain pari kertaa rannassa ja suostui lähtemään pois lähinnä siksi että alkoi tulla kylmä, joskaan en usko sen paljoa Sennaa haitanneen. Toppelundin ranta on tosi matala, joten koirat saivat mennä aika pitkälle kunnes jalat eivät enää yltäneet pohjaan ja näin ollen itsekin pystyi kahlaamaan melko kauas rannasta. Sumi ja Nesi tulivat hienosti mukana ja uivat myös, mutta kävivät välillä rannassa josta taas hetken päästä kutsuin ne uimaan. Muita koiria rannalla oli paljon ja meno & vilske melkoista. Meitä ei kuitenkaan haitannut, kun meressä riitti tilaa ja rannassa oltiin niin vähän. Sumi kesti koirapaljouden superhyvin, en tiedä onko Nesin tulo pidentänyt sen pinnaa vai oliko sen huomio niin hyvin kaikessa muussa ettei vieraat koirat herättäneet ahdistusta. Voisi hyvinkin ottaa joskus uusiksi! Tämän jälkeen suunnattiin vielä Ojankoon treenaamaan ja kun lopulta päästiin puoli kympin jälkeen kotiin oltiin kaikki lähes valmiita kömpimään yöunille. Rankka ilta!

Tänään puolestaan tehtiin Nesin kanssa retki Suomenlinnaan, seurana Pauliina & Nova. Nesi oli tapansa mukaan koko reissun ajan tosi reipas ja osasi käyttäytyä superhienosti. Keskustassa oli tosi paljon porukkaa ja vähän sai pieni pentu väistellä väenpaljoudessa jottei jäisi jalkoihin, mutta hyvin selvittiin Kauppatorille. Lautta Suomenlinnaan oli juuri lähdössä ja täpötäysi, mutta jotenkin saatiin itsemme ja koirat sullottua kannelle. Nesi on niin rauhallinen ja välinpitämätön, ettei edes vieressä istunutta nuorta poikaa tuntunut haittaavan vaikka yksi pieni vesikoira istui melkein kyljessä kiinni ;). Suomenlinnassa käytiin tietty ostamassa pehmikset (jostain syystä Nesi tietää jo saavansa tötteröosan, ai miten niin hemmoteltu...), tassuteltiin ympäriinsä, tutkittiin pimeitä käytäviä (ei aiheuttanut ihmetystä) ja käytiin kallioilla istumassa & kuvailemassa. Japanilaisturistit ja muutamat ohikulkijat laukaisivat koirissa hetkellisesti jonkin vahtimisvietin ja ensimmäistä kertaa Nesi ei meinannut jättää pöhisemistä yhteen kertaan vaan jäi kyttäämään. Murr. Nesi ei nimittäin ole juurikaan vahtihaukkunut tai pöhissyt, yleensä se reagoi uusiin asioihin pohtimalla hetken ja lähestyy sitten häntä heiluen ja vähän mielistellen. Kyllä se nytkin rauhoittui ja oli ihan ok, mutta silti saa olla tarkkana jatkossa. Paluumatka sujui väsyneissä merkeissä ja taitaa pentu vedellä loppuillan sikeitä :).

Siinäpä kaikki mitä mieleen juolahti, romaanihan tästä tuli mutta olkoot :D. 

Blogin päivittyessä harvakseltaan mainittakoon vielä että meidät löytää myös instagramista nimimerkillä @anyidannu. Sinne päivittyy tosin muitakin kuin koirajuttuja, mutta koska koirat on sen verran iso osa elämää niin on ne sitä myös instagramissa ;). 

 

Ensimmäinen viikko

Nesi on ollut meillä nyt reilun viikon ja arki alkaa vähitellen rullaamaan kolmen koiran voimin :). Sennan kanssa pentu tulee jo kivasti toimeen, vaikka Senna aika mustasukkainen onkin pennun saamasta huomiosta ja tulee jatkuvasti lelu suussa hakemaan huomiota jos pennun kanssa leikkii ;). Senna pitää myös tarkasti huolen omasta ruoastaan ja omista leluistaan, mutta silleen nätisti pienellä murinalla. Tosin nyt loppuviikosta Senna on alkanut kiusaamaan pentua leluilla, oikein ällyyttää juoksemaan perässä :D. Ja muutenkin on hakenut leikkiin, mutta toistaiseksi eivät ole päässeet kunnolla yhteisymmärrykseen leikkimistavasta. Sumi ja Nesi ovat olleet samassa tilassa lähinnä silloin kun pentu on ollut väsynyt sekä aamulenkit olen alusta asti tehnyt koko porukan kanssa yhdessä. Sumin mielestä pentu on ahdistava ja ensimmäiset päivät se juoksi muristen karkuun joko möksäänsä tai jonnekin nurkkaan. Nyt suurin ahdistus on alkanut mennä ohitse ja vaikuttaisi siltä että Sumin pennun sietokyky olisi pikkuhiljaa kasvamassa. Edetään asenteella "maltti on valttia" eli kaikessa rauhassa, turha kiirehtiä :)

Millainen pentu Nesi sitten on?

- Reipas ja vauhdikas, tutustuu uusiin asioihin yleensä oma-aloitteisesti ja mikäli jokin asia jännittää niin se menee yleensä hetkessä ohitse

- Rakastaa ihmisiä ja tervehtii kaikkia häntä heiluen

- Koiriin suhtautuu kohteliaasti, aluksi hieman varautuneesti ja pian yrittää hakea nätisti leikkimään

- Liikkuu mielellään erilaisilla alustoilla ja on utelias

- Tarttuu hampaillaan kiinni ihan kaikkeen! Matot on parhaita retuutuskohteita, kumisaappaiden kanssa on kiva painia ja kenkiä raahaa eteisestä olkkariin heti kun silmä välttää. On myös keksinyt, että jos kerta kengät pitää vaihtaa leluun, niin on ihan okei ottaa olkkarista pallo mukaan, viedä se eteiseen ja vaihtaa se kenkään. Liian fiksu..?!

- Leikkii myös leluilla hienosti, jahtaa ja tarttuu kiinni hyvällä otteella. Tuo myös lelun mielellään kutsuttaessa takaisin.

- Todella ahne ja perso ruoalle, tosin palkkana lelu toistaiseksi vähän mieluisampi

- Nukkuu 8 h yöunia, jippiii! Tosin sammuu jo yhdeksältä illalla, joten puoliväkisin olen yrittänyt valvottaa yhteentoista asti ettei tarttisi ihan hirveän aikaisin herätä. Nukkuu siis 23-07, eli ihan jees

- Tekee tarpeensa kiltisti ulos ja sisälle vain pakosta. Öisin ei ole tehnyt ollenkaan ja päivälläkin vain pidempien yksinolojen aikana

- Läheisriippuvainen ja mukavuudenhaluinen, tykkää olla siellä missä muut ja nukkuu mieluiten mahdollisimman pehmeässä & muhkeassa paikassa

- Ei tykkää portin taakse tai häkkiin telkeämisestä, kompostikehikot ei pidättele vaan kiipeää ketterästi yli

- Protestoi äänekkäästi yksinjäämistä, mutta parempaan suuntaan on menty! Ei muutenkaan se kaikista hiljaisin tyyppi

- Automatkustus sujuu jo hyvin, vaikka tätäkin vähän mietin sen jälkeen kun pentu hakureissulla Tampereelta Helsinkiin huusi lähes koko matkan oli sitten sylissä tai boksissa, rauhoittui vasta kehä ykkösellä. Nyt on kuitenkin matkustanut kiltisti ja hiljaa boksissaan takakontissa!

- Kävelee hihnassa jo kivasti, vaikka edelleen onkin suurimmaksi osaksi vapaana. Tulee kutsusta luokse ja alkaa vähitellen tajuta ettei kaikkien ohikulkijoiden luokse rynnätä

- Tykkää ilmeisesti vedestä. Suihku on jees ja eilen ratkaisin mysteerin, miksi pennun takatassut ovat märät ja miksi koirien vesikippo on aina nykyisin täynnä hiekkaa ja roskia. Laskin yhteen 1 + 1 ja sain teorialleni vahvistuksen kun löysin pennun puoliksi vesikiposta :D

- Draama Queen. Kauhea huuto ja kiljunta kynsienleikkuusta. Vaikkei sakset edes osuneet koko kynteen! Ja leikatessa oli hiljaa. Draama Queen. 

Tämmöisiä havaintoja tähän mennessä, katsotaan miltä näyttää viikon, kuukauden tai vuoden päästä :D. Tällä hetkellä vaikuttaisi todella kivalta ja lupaavalta pennulta, hauska, reipas ja ovela tyyppi! Yksinolot kun saisi vielä sujumaan niin sanoisin täydelliseksi ;)

Pääsiäinen meni kotiutuessa, mutta tällä viikolla olen yrittänyt keksiä jo joka päivälle jotain uutta tekemistä. Tiistaina käytiin kylässä, keskiviikko huilattiin, torstaina kyläiltiin ja tavattiin kaverin aikuista lagottoa, perjantaina käytiin ensimmäistä kertaa treenihallilla, lauantaina treffattiin Robin & Mauri -veljiä ja tänään käytiin Ojangossa ihmettelemässä agilitykisoja sekä katsomassa (=häiriköimässä :D) Ralph-iskän kettistreenejä. 

Painoa Nesille ei ole viikossa tullut paljoakaan lisää, ainoastaan 200 g. Painoi siis 7-viikkoisena 2,5 kg ja nyt 8 viikkoisena 2,7 kg. Pikkuinen tyttö siis! Eikä varmaan kovin suureksi kasvakaan, olen asettanut tavoitteeksi että korkeutta olisi aikuisena edes 38 cm ;). Mieluiten kuitenkin vähän enemmän. 

"Isojen koirien" kanssa ollaan tottakai myös touhuttu. Alkuviikosta tehtiin pidempää lenkkiä ja heräteltiin kadoksissa ollutta tokomotivaatiota, perjantaina Sumppu pääsi pitkästä aikaa aksaamaan ja molemmat tekivät ulkokentällä tokoa. Senna on komenteleva kaikkitietäjä ja Sumi ylivireinen sähläri, mutta vielä en ole menettänyt toivoani tokon suhteen :D. Lauantaipäivä puolestaan vietettiin Sennan kanssa PetExpossa Suomen Lagottoklubin ständillä. Ei onneksi oltu kuin kolme tuntia, sillä oli aika stressaava meno Sennan mielestä... Se on selvästi alkanut vanhemmiten stressaamaan herkemmin, vaikka onkin aina ollut tosi helppo ja välinpitämätön kaikissa tilanteissa. Ehkei myöskään ihan noin suuri väkimäärä, jatkuvasti rapsuttavat ihmiset ja lääppivät lapset ole muutenkaan ihan sen juttu. Senna kun ei koskaan ole ollut erityisen ihmisrakas, ei se vihaa muttei se myöskään rakasta. Omat ihmiset on tosi tosi tärkeitä, mutta muista se ei niin välitä :). Antoi kuitenkin hienosti rapsuttaa ja meni itse ihmisten luokse. Sennan mielestä reissussa parasta oli selkeesti se kun sai olla mun kanssa kahdestaan ja matkustaa bussissa! Iloinen se oli ja häntä heilui ;D

Kisoja tai tapahtumia ei tällä hetkellä ole juurikaan tiedossa, pidetään taukoa. Senna ja Sumi oli ilmoitettu pääsiäiselle rally-tokokisoihin tarkoituksena hakea molemmille koularit alokkaasta, mutta jätettiin erään pennunhakureissun vuoksi kisat lopulta väliin ;). Vähän harmitti, koska alokasluokan rally-tokokisapaikkoja on rasittava metsästää ja lisäksi nyt alkaa ulkokausi ja olen niiiin paljon enempi hallikisaaja. Sama pätee agilityyn, en vain tykkää :D. Aina paistaa aurinko, on kuuma ja häikäisee, tai sitten sataa vettä ja on märkää ja kuraista ;D. Ei siis tulla kisaamaan agilityssakaan varmaan hetkeen, tosin sääolosuhteiden vaihtelut eivät ole ainoa tai saatika tärkein syy, vaan yksinkertaisesti meidän ei kannata just nyt käyttää aikaa ja rahaa kisaamiseen. Sumille kevät & kesä on ollut hengitystiejuttujen toteamisen jälkeen aina pahinta aikaa, kai se reagoi johonkin siitepölyyn tms. joten ei oikein järkevää kisailla. Lisäksi meillä on vielä paljon treenattavaa jotta voitaisiin oikeasti tehdä hyviä ratoja kolmosissa ja kun ei olla lähdetty SM-nolliakaan keräämään niin ei senkään takia kannata. Treenataan nyt kevät & kesä rauhassa ja kisaillaan ahkerammin sitten syksymmällä :) 

 

(c) Taneli Pekkanen

Sieniretkellä

Sunnuntaina teimme jotain historiallista - lähdimme sienestämään! Hullua. Mun toinen sienestysreissu koskaan (tai en ainakaan muista kuin yhden ennen tätä) ja koirien ensimmäinen. Olen jo aiemmin tiedostanut olevani tältä(kin) osin varsin epätyypillinen lagotonomistaja, mutta kerrankos tätäkin "lajia" on kokeiltava! Eikä se nyt erityisen kamalaa ollut, joskaan ei myöskään kovin palkitsevaa sillä sienisaldo jäi omalta osaltani varsin pieneksi. Sumi sen sijaan esitti potentiaalista sienikoiraa, pari kertaa näytettiin koirille suppiksia ja palkkasin haistelusta, eikä mennyt kauaakaan kun Sumi jo pysähtyi nuuskimaan sammaleista rinnettä ja pienen tutkimisen jälkeen sieltä löytyikin pikkuisia suppiksia! Tämän jälkeen löysi vielä pari muutakin rykelmää, eli ei ollut ainakaan täysin sattumaa. Meinasi tosin myös maistella sieniä, mikä täytynee kitkeä jotenkin pois. Senna keskittyi vahtimaan ettei kukaan eksy metsään ja syömään (=varastamaan) eväitä, eikä ainakaan toistaiseksi kiinnostunut sienistä.

Senna: "Oliks meillä niit eväitä? NÄLKÄ!!" :D