Joulutervehdys!

Sumppu aarrejahdissa

Oltiin pari viikkoa sitten normaalilla päivälenkillä tuossa lähimetsässä, kun Sumi alkoi hurjasti kaivamaan ja vaistomaisesti kielsin, kun ei se normaalisti tuollaista tee enkä tiennyt mikä sen niin villitsi. Sumi lopetti kaivamisen ja meinasin jo jatkaa matkaa, kunnes kuitenkin päätin käydä tarkistamassa kuopanalun. Sumi oli salamana takaisin kaivuupaikalla, jatkoi kaivamista ja tämmöinen sieltä lopulta löytyi:

Epäilin maahikkaaksi eli tryffelin sukulaiseksi ei-syötäväksi maasieneksi. Kotiin päästyämme lähetin kuvan Sumin kasvattajalle Jaanalle ja kuulemma kuvan perusteella kyseessä voisi olla mäntymaahikas. Maahikkaan haju on ilmeisesti hieman saman tyyppinen kuin tryffelin, joten periaatteessa olisi kai mahdollista että Sumi voisi syksyllä löytää myös tryffeleitä! Sitä vain ihmettelen vieläkin, miten se nyt yhtäkkiä tuollaisen keksi kaivaa, mutta mukava yllätys silti :). 

Osoitteenmuutos

Muutettiin koirien kanssa vuodenvaihteessa Vantaalta Helsingin Viikkiin. Asuntohakemus lähti marraskuun lopulla, viikkoa myöhemmin tuli asuntotarjous ja parin päivän miettimisajan jälkeen vastaanotin asunnon. Melkoisen nopeaa toimintaa, varsinkin kun hakemuksen jättäminen oli varsin spontaaniteko. Järjellä ajateltuna edellinen asunto oli todella hyvä ja täysin toimiva. Vielä muuttopäivänä katsellessani tyhjentyvää Vantaan asuntoa mietin olinko ihan hullu luopuessani siitä. Mutta se ei vain tuntunut enää hyvältä. Vantaa-elämä oli jo nähty ja oli muutoksen aika. 

Tavarat pakkasin yhdessä yössä ja seuraavana päivänä ne siirrettiin asunnosta toiseen parissa tunnissa, tehokasta sanoisinko! Muuton ehdottomasti aikaavievin osuus oli uuden asunnon siivoaminen, mutta lopulta kaiken pinttyneen lian ja pölyn alta paljastui mitä mukavin pieni asunto. Juuri sopiva yhdelle ihmiselle ja kahdelle koiralle. Kuusi neliötä lähti, mutta eipä ole ollut ikävä, kun tilalle saatiin selkeästi paremmat lenkkimaastot ja koulumatka lyheni merkittävästi.

 

Ensimmäiset Viikki-viikot ovat sisältäneet melkoisia pakkaspäiviä, mutta eipä ole tahtia haitannut. Olen iloinnut kouluun kävelemisestä, bussiaikatauluista luopumisesta, lähikaupasta ja pitkistä metsä- & peltolenkeistä. Treenattu on myös, ojankolenkkeilty ja yhtenä iltana suunnattiin Paloheinän lenkkipoluille, josta pakkanen oli karkoittanut lähes kaikki lenkkeilijät ja koirat saivat riehua vapaasti. Tosin vapaasti ne on hilluneet viime aikoina muutenkin, varsinkin Sumi on ottanut ilon irti uusista maastoista. 

Ehkä tästä vielä koti tulee. Ainakin nyt Viikki tuntuu hyvältä eikä Vantaalle ole ikävä.

2013

Alkuvuosi on sujunut varsin kivasti ja ollaan mielestäni oltu jopa suhteellisen aktiivisia harrastusrintamalla, jes! Joskin Sumi joutui viettämään tammi-helmikuussa kuukauden verran sairaslomaa loukattuaan kyntensä, mutta muuten ei ole tarvinnut taukoilla, onneksi :).  

Ollaan tehty melko paljon metsä- ja peltolenkkejä (mukavaa vaihtelua perinteisille hihnalenkeille), aloitettu Sennan kanssa uusi harrastus, käyty kaksi kertaa koirakylpylässä uimassa, agilitya treenattu pääsääntöisesti kaksi kertaa viikossa omatoimisesti Ojangossa sekä joka toinen viikko Levekillä ohjatusti ja Sumin kanssa käyty parissa agilitykoulutuksessa.

Senna on ollut koko alkuvuoden terve, energinen ja erinomainen "harjoituspentu" agilityssa, tuurasi Sumiakin hienosti sen sairasloman ajan :). Agilityssa mennään lujaa ja kehitystä on tapahtunut, ollaan jopa unohdettu tokon treenaaminen kokonaan kun agility on niin kivaa! Senna on siis tehnyt helppoja irtoamisharjoituksia siivekkeillä ja putkilla sekä treenannut jonkin verran ohjaustekniikkaa.

Lisäksi aloitettiin Sennan kanssa helmikuun alussa hajutunnistustreenit, jotka saivat alkunsa kun eräs lagottoihminen päätti järjestää lagotoille viiden kerran kurssin ja tutustuttaa halukkaat lajin pariin. Ideana tuossa on siis opettaa koira tunnistamaan tietyn ihmisen haju useamman häiriöhajun joukosta ja jossain vaiheessa edetä aina tunnistusjäljestykseen asti. Me ollaan vasta ihan alkutekijöissä, tällä hetkellä Senna osaa nuuskia lähtöhajun purkista ja löytää sitä vastaavan kohdehajun hajutunnistusradalta jossa häiriönä on kaksi täysin tyhjää ja puhdasta purkkia. Jos saisin itseni motivoitua päivittämään blogia vähän useammin, niin tästä voisi melkein kirjoittaa kokonaan oman juttunsa :).

Sumin kanssa puolestaan on yritetty ahertaa agilityn parissa, mutta ihan hirveästi ei olla tuon kynsiepisodin takia saatu treenikertoja tälle vuodelle. Omatoimitreeneissä ollaan keskitytty lähinnä helppoihin irtoamisharjoituksiin ja ihan alkuvuodesta tehtiin ohjaustekniikkaa ja keppejä jonkin verran. Levekin treeneissä on taidettu käydä kolmesti, Harri Huittisen treeneissä kerran ja tänään ajettiin Kaarinaan Jaakko Suoknuutin koulutukseen, mikä olikin yksi alkuvuoden odotetuimmista treeneistä ja vastasi kyllä odotuksia! Treenattavaa on paljon (yllätysyllätys!), mutta ihmeen paljon jaksoi ilahduttaa ihan pienetkin onnistumiset, tein mm. tänään elämäni ehdottomasti parhaan valssin!! :D Rataa ei taidettu tehdä kuin noin 15 esteen verran, enimmäkseen keskityttiin ensimmäisiin seitsemään esteeseen, valsseihin, kokoamiseen ja käännöksiin. 

This is Christmas!

Viikko lomaa takana, kolme viikkoa edessä ja huomenna jouluaatto! Aika menee taas ihan liian nopeasti, opintoja takana 1,5 vuotta, kandivaiheesta jo puolet... Ja lomastakin tosiaan mennyt jo viikko, vaikka vastahan se alkoi. Meidän loma menee pitkälti treenien, lenkkeilyn, leffojen katselun ja lukemisen merkeissä (ja loppulomasta ehkä myös vähän kouluhommien...). Varsinkin pitkät iltalenkit raikkaassa pakkassäässä on ollut meidän juttu. Otin loman ajaksi myös kuukausikortin SDP:lle eli hallilla tulee varmasti vietettyä aikaa agilityn ja vähän myös tokon merkeissä :).

 

Joulukorttikuvan ottaminen jäi jälleen viime tippaan, tänä iltana ei onnistunut, mutta katsotaan jaksanko vielä huomenna yrittää valoisaan aikaan ulkona... Tänään kuvat olivat tätä luokkaa:

 

Edustavaa porukkaa ja hyvä kuvanlaatu... Juu-u. Mutta jos ja kun meidän lauma ei tänä jouluna parempaan kykene, niin toivotetaan nyt kaikille 

Hauskaa ja Riemukasta Joulua!

 

Sumppu 5 v. !!!

Tuskin kukaan Sumin tunteva uskoo, että se täytti tänään jo viisi vuotta... Mutta niin se vain on! Synttäreitten kunniaksi täytyi arkistojen kätköistä etsiä pari pentukuvaa, ensimmäinen on otettu heti seuraavana päivänä kotiutumisesta ja alempi kuukautta myöhemmin. Sumi oli ehkä maailman söpöin, fiksuin ja helpoin pentu ikinä, tuntuu ettei se ole ikinä pentu ollutkaan. Se ei tuhonnut mitään, se jäi aina pentuportin taakse kiltisti nukkumaan kun sen sinne laittoi, se oppi todella nopeasti sisäsiistiksi ja sen kanssa pystyi jo pentuna treenaamaan melkein kuin aikuisen koiran kanssa. Mutta silti sitä edelleen luullaan käytöksensä (ja kokonsa) takia pennuksi ja vaikuttaa siltä ettei se ole kasvanut päivääkään näiden viiden vuoden aikana. Ja jotenkin uskon, ettei henkistä kehitystä ole ihan heti odotettavissakaan, jos koskaan ;).

Hyvää syntymäpäivää Sumpulle sekä kaikille Sumin sisaruksille!

Senna 8 v. !!!

Senna 4 vko (saa arvata kumpi se noista on ;))

10 vko

11 vko

1 v.

2 v.

3 v.

4 v.

5 v.

6 v.

7 v.

8 v.

Ainakin siitä asti kun Senna täytti viisi vuotta, olen potenut jatkuvasti kasvavaa ikäkriisiä sen vanhenemisesta. Miten sitä onkin niin vaikea hyväksyä, että koira vanhenee vuosi vuodelta? Ja aika menee ihan liian nopeasti. Vastahan Senna oli pentu ja minä 14-vuotias onnellinen ensimmäisen koiran omistaja. Ja nyt se täyttää jo kahdeksan. Kahdeksan, ei ole todellista! Varsinkin kun Sennan käytös antaa ymmärtää ihan muuta. Sen päivittäisiä touhuja ja tempauksia seuratessa tuntuu, ettei se ole vanhentunut näiden vuosien aikana päivääkään. Mieleltään se on ikuinen pentu, koira joka ei koskaan kasva aikuiseksi. Väkisinkin tulee haikea olo, vaikka oikeasti pitäisi iloita pikkuisen päivänsankarin puolesta :).

Paljon onnea maailman parhaalle synttärisankarille!!

 

2011

Vuodelle 2011 meillä oli ainoastaan yksi tavoite, olla aktiivisempia kuin vuonna 2010. Tulostavoitteita en ole asettanut pitkään aikaan ja jopa tuo yksinkertainen tavoite tuntui vuosi sitten ihan riittävän haasteelliselta.

Helmikuu 2011

Vuoden alussa asuimme vielä Jyväskylässä, josta mieleen jäi lähinnä tajuttoman kylmä ja runsasluminen talvi sekä olosuhteiden salliessa tehdyt pitkät lenkit jäällä. Harrastusrintamalla oli hiljaista ja koirakavereita ei ollut. Oikeastaan ainoa asia, mitä Jyväskylästä kaipaan on juurikin hyvät lenkkeilymahdollisuudet ja se, ettei tarvinnut kävellä kuin sata metriä ja koirat pystyi laskemaan irti vaikka koko lenkin ajaksi, jäätä ja metsää riitti tallusteltavaksi.

Toukokuu 2011

Huhtikuussa muutimme takaisin Tampereelle. Agilityssa siirryimme Siljan ryhmästä Jyrkin ryhmään ja treenipäivä muuttui perjantaista keskiviikkoon. Tokoakin jatkoimme Levekillä lähes vuoden taon jälkeen, minkä lisäksi olin ilmoittautunut helmikuun alussa tokon koulutusohjaajakurssille. Viikonloppukoulutukset järjestettiin kahtena viikonloppuna maalis-huhtikuun aikana, kesällä suoritin vaadittavat 10 koulutuskertaa kouluttamalla seuramme tokotreeneissä ja lokakuussa kävin seuraamassa VOI- ja EVL-luokkien tokokokeet eli ne luokat joissa en itse ole kilpaillut. Lisäksi kouluttelin vielä kouluporukalle tokoa loppuvuodesta.

Kesäkuu 2011

Koulutusohjaajakurssin kautta tutustuin Tampereen Pikkukoiriin, kun kuulin eräältä kurssikaverilta yhdistyksestä ja sen toiminnasta. Jonkin aikaa mietittyäni päädyin  rekisteröitymään yhdistyksen foorumille ja hakemaan jäsenyyttä, sillä Sumi täytti pikkukoirille vaaditun kriteerin ollen alle 43 cm korkea. Lähdimmekin heti touko-kesäkuussa aktiivisesti mukaan toimintaan ja hetkeäkään en ole katunut! Pikkukoirien kautta olemme päässeet harrastamaan/kokeilemaan mm. agilitya, jälkeä, koiratanssia, vinttikoirajuoksua ja flyballia sekä osallistumaan useille yhteislenkeille, mökkiviikonloppuun ja koirakylpyläreissuun. Ennen kaikkea yhdistyksen toimintaan osallistuminen on tuonut mukanaan monia uusia tuttavuuksia ja samanhenkisiä kavereita, joihin tuskin olisin muuten tutustunut.

Tamskin agilitykisat 5.7.2011

Aktiivisimmin olemme harrastaneet agilitya, jossa aloitimme Sumin kanssa kisaamisen toukokuussa. Ensimmäiset startit lähentelivät katastrofia, mutta "vahingossa" päädyimme seuraaviin kisoihin jo juhannuksena seurakaverini yllyttämänä. Juhannuskisoja seurasi vielä pari muuta isompaa agilitytapahtumaa, joihin osallistumisesta olin aiempina vuosina vain haaveillut, erityisesti Agirotu oli tämän vuoden kohokohta! Lokakuun alussa aloitimme treenamisen Itä-Helsingin Agilityharrastajissa ja loppuvuodesta kisasimme vielä kolme starttia. Vuoden kokonaistarttimäärä oli 18, joiden joukossa yksi nollatulos & LUVA. Agilityn lisäksi Sumi treenasi vuoden aikana tokoa ja osallistuimme kerran möllikisoihin. Kävimme myös muutaman kerran näyttelytreeneissä sekä yhdessä mätsärissä.

Elokuu 2011 (Lagottoklubin kesäpäivät)

Sennan vuosi oli vähemmän aktiivinen, virallisissa kisoissa tai näyttelyissä ei käyty kertaakaan. Epävirallisesti kisasimme kaksi kertaa agilityssa ja kerran tokossa sekä kävimme yhdessä mätsärissä. Muuten Sennan kanssa keskityttiin tokon treenaamiseen, mutta sitäkin teimme enemmän omaksi iloksi kuin tavoitteellisesti.

Alkuvuoden hiljaiselosta huolimatta meidän tämän vuoden tavoite täyttyi täysin ja kokonaisuudessaan vuosi oli erittäin aktiivinen. Parin hiljaisemman vuoden jälkeen muistin taas, miksi koiraharrastus on niin mahtava juttu ja kuinka hyviä kavereita & tuttuja koirapiireistä voi parhaimmillaan löytää :).

Joulutervehdys!