Tokoilua & sosiaalistamista

Tiistaina kävimme lagottojen tokotreeneissä Kelkkapuistossa, Sumin olin ilmoittanut koulutukseen, mutta loppuen lopuksi tein kaikkien kolmen kanssa. Sumin kanssa luoksetuloa, seuraamista, jääviä, noutokapulan pitämistä ja kaukoja. Luoksetulossa oli tosi malttamaton varastelija, tätä ei pitäisi tehdä ensimmäisenä. Tai ehkä juuri pitäisikin, jotta pääsee huomauttamaan ja puuttumaan ylivireisyyteen? Seuraaminen oli tosi kivantuntuista, niin kuin Sumin kanssa aina. Käännökset on ollut ainoa selkeä heikkous ja niistä olen nyt palkkaillut, parantaa koko ajan! Jäävät ok, maahanmenossa yrittää ryömiä vastaan kun palaan luokse... Hmm. Rasittavan malttamaton tyyppi! Seisomisen treenaamista aloiteltiin nyt uudestaan pallon kanssa, tuntuis toimivan! Viime viikolla tehtiin Ojangossa muutama toisto ja nyt Sumi muisti idean heti, jee. Noutokapulan pitäminen on aika katastrofaalista, vähän ongelma mitä sen kanssa tekee... Kiihtyy lievästi sanottuna liikaa kapulasta. Kaukoja tehtiin muutama (istu-maahan) vaihto ihan läheltä, ok. Sennan kanssa tein myös kaikkea edellä mainittua, mutta VOI-versioina, ihan jees. Kaukot tosi makeet, seuruu, jäävät ja nouto ok, luoksari surkea... Saatiin kyllä pari tosi hyvää stoppia ja maahanmenoa, mutta välillä tukki korvat totaalisesti. Lopuksi vielä Nesi pääsi kentälle pyörimään, kierreltiin ensin kenttää ympäri jotta sai rauhassa tutustua paikkaan, toiset koirat taas vähän jänskätti, mutta kouluttaja-Hannan luokse karkasi häntä kiivaasti vispaten. Kenttäkierroksen jälkeen mentiin sivummalle leikkimään ja ensimmäistä kertaa Nesi leikki vieraassa paikassa oikeasti hyvin! Heittelin tennispalloa ja palkkasin takaisin tuonnista narupallolla, vaihtoi hyvin ja taisteli hienosti! Sitten taas palloa palkaksi jne. Lisäksi treenattiin vähän katsekontaktia, on jo aika hyvin tajunnut ettei nami tule koskaan käden tuijottamisesta vaan aina pitää ensin katsoa silmiin. Tätä olen yrittänyt vahvistaa ihan joka tilanteessa ja kaikessa palkkaamisessa missä se vain on loogista ja mahdollista. 

Keskiviikkona käytiin Nesin kanssa bussilla Itiksessä, meni aikas kivasti! Bussissa matkasi ongelmitta. Enimmäkseen katseli uteliaana ikkunasta ulos, ei kiinnostunut vieraista ihmisistä ja rauhoittui kiltisti syliin. Vähän ehkä aluksi jännitti, mutta ihan pienesti vain. Sama juttu kauppakeskuksen sisällä, tuntui että sylissä aluksi jännitti, mutta kun laskin rauhallisessa paikassa maahan niin istahti paikalleen katselemaan ja ihmettelemään, ja kun lähdettiin liikkeelle niin käveli hienosti remmissä häntä heiluen. Ei yrittänyt mennä ihmisten luokse, kulki vain vierellä niin kuin kävisi useinkin shoppailemassa ;). Hieno pentu! Tykkään niin tuosta sen asenteesta uusia juttuja kohtaan, mikään ei jännitä tai pelota hirveästi, mutta kaikkea uutta pitää hetki ihmetellä eli ei ryntää minnekään suinpäin. Hetken ihmettelyn jälkeen on kuitenkin hurjan reipas, mutta ei mitenkään rasittavan reipas tai ylisosiaalinen. Tietty tilanne voi muuttua suuntaan tai toiseen, mutta ainakin tällä hetkellä näyttää lupaavalta :). 

Eilen kävimme kasvattaja-Kaisin luona Espoossa leikittämässä 6-viikkoisia Mutru-Essoja. Tosin ei ne Nesin mielestä tarpeeksi leikkineet, taisi olla vähän ulkopuolinen vaikka pentuja olikin sen kanssa aitauksessa aina vain 2-3 kerrallaan. Yritti kyllä hakea leikkimään ja pari kertaa taklasi pieniä, mutta ei ne oikein syttyneet yritykselle :D. Ja kerrankin Nesi näytti isolta, oikea jättiläispentu ja suuri karvakasa niihin verrattuna! Todellisuus kuitenkin selvisi punnittaessa, Nesi 9 viikkoa painoi tasan 3,0 kg. Pieni se on, ei voi muuta sanoa! 300 g tullut viikossa lisää. Korkeutta en ole nyt yrittänyt mitata, mutta alkuviikosta oli noin 23 cm korkea. Voisi tuonne Nesin omalle sivulla alkaa kerätä punnitus- ja mittaustuloksia, samoin Sumin kasvutulokset voisi jostain etsiä kun sitä aika ahkerasti pentuna punnitsin ja mittasin.

Kuvituksena puhelimeen tallentuneita ei-niin-laadukkaita otoksia viimeisen kahden viikon ajalta.

Ensimmäinen viikko

Nesi on ollut meillä nyt reilun viikon ja arki alkaa vähitellen rullaamaan kolmen koiran voimin :). Sennan kanssa pentu tulee jo kivasti toimeen, vaikka Senna aika mustasukkainen onkin pennun saamasta huomiosta ja tulee jatkuvasti lelu suussa hakemaan huomiota jos pennun kanssa leikkii ;). Senna pitää myös tarkasti huolen omasta ruoastaan ja omista leluistaan, mutta silleen nätisti pienellä murinalla. Tosin nyt loppuviikosta Senna on alkanut kiusaamaan pentua leluilla, oikein ällyyttää juoksemaan perässä :D. Ja muutenkin on hakenut leikkiin, mutta toistaiseksi eivät ole päässeet kunnolla yhteisymmärrykseen leikkimistavasta. Sumi ja Nesi ovat olleet samassa tilassa lähinnä silloin kun pentu on ollut väsynyt sekä aamulenkit olen alusta asti tehnyt koko porukan kanssa yhdessä. Sumin mielestä pentu on ahdistava ja ensimmäiset päivät se juoksi muristen karkuun joko möksäänsä tai jonnekin nurkkaan. Nyt suurin ahdistus on alkanut mennä ohitse ja vaikuttaisi siltä että Sumin pennun sietokyky olisi pikkuhiljaa kasvamassa. Edetään asenteella "maltti on valttia" eli kaikessa rauhassa, turha kiirehtiä :)

Millainen pentu Nesi sitten on?

- Reipas ja vauhdikas, tutustuu uusiin asioihin yleensä oma-aloitteisesti ja mikäli jokin asia jännittää niin se menee yleensä hetkessä ohitse

- Rakastaa ihmisiä ja tervehtii kaikkia häntä heiluen

- Koiriin suhtautuu kohteliaasti, aluksi hieman varautuneesti ja pian yrittää hakea nätisti leikkimään

- Liikkuu mielellään erilaisilla alustoilla ja on utelias

- Tarttuu hampaillaan kiinni ihan kaikkeen! Matot on parhaita retuutuskohteita, kumisaappaiden kanssa on kiva painia ja kenkiä raahaa eteisestä olkkariin heti kun silmä välttää. On myös keksinyt, että jos kerta kengät pitää vaihtaa leluun, niin on ihan okei ottaa olkkarista pallo mukaan, viedä se eteiseen ja vaihtaa se kenkään. Liian fiksu..?!

- Leikkii myös leluilla hienosti, jahtaa ja tarttuu kiinni hyvällä otteella. Tuo myös lelun mielellään kutsuttaessa takaisin.

- Todella ahne ja perso ruoalle, tosin palkkana lelu toistaiseksi vähän mieluisampi

- Nukkuu 8 h yöunia, jippiii! Tosin sammuu jo yhdeksältä illalla, joten puoliväkisin olen yrittänyt valvottaa yhteentoista asti ettei tarttisi ihan hirveän aikaisin herätä. Nukkuu siis 23-07, eli ihan jees

- Tekee tarpeensa kiltisti ulos ja sisälle vain pakosta. Öisin ei ole tehnyt ollenkaan ja päivälläkin vain pidempien yksinolojen aikana

- Läheisriippuvainen ja mukavuudenhaluinen, tykkää olla siellä missä muut ja nukkuu mieluiten mahdollisimman pehmeässä & muhkeassa paikassa

- Ei tykkää portin taakse tai häkkiin telkeämisestä, kompostikehikot ei pidättele vaan kiipeää ketterästi yli

- Protestoi äänekkäästi yksinjäämistä, mutta parempaan suuntaan on menty! Ei muutenkaan se kaikista hiljaisin tyyppi

- Automatkustus sujuu jo hyvin, vaikka tätäkin vähän mietin sen jälkeen kun pentu hakureissulla Tampereelta Helsinkiin huusi lähes koko matkan oli sitten sylissä tai boksissa, rauhoittui vasta kehä ykkösellä. Nyt on kuitenkin matkustanut kiltisti ja hiljaa boksissaan takakontissa!

- Kävelee hihnassa jo kivasti, vaikka edelleen onkin suurimmaksi osaksi vapaana. Tulee kutsusta luokse ja alkaa vähitellen tajuta ettei kaikkien ohikulkijoiden luokse rynnätä

- Tykkää ilmeisesti vedestä. Suihku on jees ja eilen ratkaisin mysteerin, miksi pennun takatassut ovat märät ja miksi koirien vesikippo on aina nykyisin täynnä hiekkaa ja roskia. Laskin yhteen 1 + 1 ja sain teorialleni vahvistuksen kun löysin pennun puoliksi vesikiposta :D

- Draama Queen. Kauhea huuto ja kiljunta kynsienleikkuusta. Vaikkei sakset edes osuneet koko kynteen! Ja leikatessa oli hiljaa. Draama Queen. 

Tämmöisiä havaintoja tähän mennessä, katsotaan miltä näyttää viikon, kuukauden tai vuoden päästä :D. Tällä hetkellä vaikuttaisi todella kivalta ja lupaavalta pennulta, hauska, reipas ja ovela tyyppi! Yksinolot kun saisi vielä sujumaan niin sanoisin täydelliseksi ;)

Pääsiäinen meni kotiutuessa, mutta tällä viikolla olen yrittänyt keksiä jo joka päivälle jotain uutta tekemistä. Tiistaina käytiin kylässä, keskiviikko huilattiin, torstaina kyläiltiin ja tavattiin kaverin aikuista lagottoa, perjantaina käytiin ensimmäistä kertaa treenihallilla, lauantaina treffattiin Robin & Mauri -veljiä ja tänään käytiin Ojangossa ihmettelemässä agilitykisoja sekä katsomassa (=häiriköimässä :D) Ralph-iskän kettistreenejä. 

Painoa Nesille ei ole viikossa tullut paljoakaan lisää, ainoastaan 200 g. Painoi siis 7-viikkoisena 2,5 kg ja nyt 8 viikkoisena 2,7 kg. Pikkuinen tyttö siis! Eikä varmaan kovin suureksi kasvakaan, olen asettanut tavoitteeksi että korkeutta olisi aikuisena edes 38 cm ;). Mieluiten kuitenkin vähän enemmän. 

"Isojen koirien" kanssa ollaan tottakai myös touhuttu. Alkuviikosta tehtiin pidempää lenkkiä ja heräteltiin kadoksissa ollutta tokomotivaatiota, perjantaina Sumppu pääsi pitkästä aikaa aksaamaan ja molemmat tekivät ulkokentällä tokoa. Senna on komenteleva kaikkitietäjä ja Sumi ylivireinen sähläri, mutta vielä en ole menettänyt toivoani tokon suhteen :D. Lauantaipäivä puolestaan vietettiin Sennan kanssa PetExpossa Suomen Lagottoklubin ständillä. Ei onneksi oltu kuin kolme tuntia, sillä oli aika stressaava meno Sennan mielestä... Se on selvästi alkanut vanhemmiten stressaamaan herkemmin, vaikka onkin aina ollut tosi helppo ja välinpitämätön kaikissa tilanteissa. Ehkei myöskään ihan noin suuri väkimäärä, jatkuvasti rapsuttavat ihmiset ja lääppivät lapset ole muutenkaan ihan sen juttu. Senna kun ei koskaan ole ollut erityisen ihmisrakas, ei se vihaa muttei se myöskään rakasta. Omat ihmiset on tosi tosi tärkeitä, mutta muista se ei niin välitä :). Antoi kuitenkin hienosti rapsuttaa ja meni itse ihmisten luokse. Sennan mielestä reissussa parasta oli selkeesti se kun sai olla mun kanssa kahdestaan ja matkustaa bussissa! Iloinen se oli ja häntä heilui ;D

Kisoja tai tapahtumia ei tällä hetkellä ole juurikaan tiedossa, pidetään taukoa. Senna ja Sumi oli ilmoitettu pääsiäiselle rally-tokokisoihin tarkoituksena hakea molemmille koularit alokkaasta, mutta jätettiin erään pennunhakureissun vuoksi kisat lopulta väliin ;). Vähän harmitti, koska alokasluokan rally-tokokisapaikkoja on rasittava metsästää ja lisäksi nyt alkaa ulkokausi ja olen niiiin paljon enempi hallikisaaja. Sama pätee agilityyn, en vain tykkää :D. Aina paistaa aurinko, on kuuma ja häikäisee, tai sitten sataa vettä ja on märkää ja kuraista ;D. Ei siis tulla kisaamaan agilityssakaan varmaan hetkeen, tosin sääolosuhteiden vaihtelut eivät ole ainoa tai saatika tärkein syy, vaan yksinkertaisesti meidän ei kannata just nyt käyttää aikaa ja rahaa kisaamiseen. Sumille kevät & kesä on ollut hengitystiejuttujen toteamisen jälkeen aina pahinta aikaa, kai se reagoi johonkin siitepölyyn tms. joten ei oikein järkevää kisailla. Lisäksi meillä on vielä paljon treenattavaa jotta voitaisiin oikeasti tehdä hyviä ratoja kolmosissa ja kun ei olla lähdetty SM-nolliakaan keräämään niin ei senkään takia kannata. Treenataan nyt kevät & kesä rauhassa ja kisaillaan ahkerammin sitten syksymmällä :) 

 

(c) Taneli Pekkanen

Caraydan Romneya "Nesi"

Meille kotiutui viime viikon perjantaina uusi perheenjäsen, espanjanvesikoiratyttö Nesi :)

(c) Jaana Katajalehto

Nesi on monen sattuman summa, eikä espanjanvesikoira rotuna ollut mitenkään itsestään selvä valinta. Ensimmäisen kerran muistan kiinnittäneeni rotuun enempi huomiota kesällä 2006, kun näin oikein pätevänoloisen nuoren perron tokokokeen alokasluokassa Luopioisissa. Ihailin koiran tekemisenintoa, maltillisuutta ja leikkisyyttä. Alkuvuodesta 2007 kun aloin tosissani haaveilla toisesta koirasta, sain porukoilta ehdoksi, että koiralla tulisi olla samantyyppinen turkki kuin lagotolla eli karvaa ei saisi lähteä. Vaihtoehdot rajasin lagottoon ja perroon, joista lopulta meille tuli lagotto eli Sumi :). En kuitenkaan muista varsinaisesti valinneeni lagottoa, vaan pikemminkin kohdalle sattui sopiva yhdistelmä. Sen verran ehdin kuitenkin espanjanvesikoiraa rotuna tutkia, että olin kiinnittänyt jo silloin kotisivujen perusteella huomiota erääseen kasvattajaan ja puolella silmällä jäin seuraamaan kasvattiensa tekemisiä, mikäli sattuivat olemaan esimerkiksi samoissa kisoissa. 

Pentuprojektin voisi jollain tapaa katsoa käynnistyneen jo kesällä 2012, koska silloin aloin ensimmäistä kertaa miettiä vakavammin kolmannen koiran ottamista. Ajankohtaista se ei kuitenkaan ollut, mutta ajattelin että pohjatyö olisi hyvä aloittaa ajoissa, jotta ehtisi päästä hyvin sisälle uuteen rotuun. Rotuakin mietin aika paljon, tein listoja ja mietin hyviä & huonoja puolia. Koko ajan oli kuitenkin mielessä yksi tietty rotu ja se vaikuttikin kaikin puolin kivalta ja sopivalta, rodulta josta olen haaveillut jo useamman vuoden ajan. Alkuvuodesta 2014 kuitenkin totesin, ettei se ehkä sittenkään sykähdytä tarpeeksi. Jotain puuttui ja pari pikkujuttua häiritsi. Suunnitelmat meni hetkeksi jäihin, kunnes löytyi uusi rotuvaihtoehto, espanjanvesikoira. Maaliskuun lopussa oltiin sattumalta samoissa agilitytreeneissä erään perron kanssa, juttelin jonkin verran koiran omistajan kanssa ja treenien jälkeen mieleen oli herännyt ajatus "entäs jos sittenkin...?" ja päätin ennakkoluuloistani huolimatta antaa rodulle mahdollisuuden. 

Kasvattajaa ei tarvinnut kauaan miettiä, vaan otin melkein samantien yhteyttä Kennel Caraydaniin eli Kaisiin. Mitä enemmän juteltiin ja mitä enemmän näin Caraydanin kasvatteja, niin sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että tässä olisi se mitä olen etsinyt ja mitä juuri tällä hetkellä haluan. Jokin vain sykähdytti ja kipinä roihahti, se oli menoa se! Muistaakseni heinäkuussa ilmoitin olevani tosissani ottamassa pentua sitten kun sopiva syntyisi ja siitä hetkestä alkoi piinaava odotus. Yhdistelmäksi valikoitui Mila & Ralph, jotka ovat molemmat luonteelta todella miellyttäviä ja mutkattomia koiria arkielämässä sekä vauhdikkaita ja keskittymiskykyisiä treeni- ja kisakentillä :). Mila kilpailee tokossa EVL:ssä ja agilityssä medi3-luokassa, josta sillä on kaksi agility- ja kaksi hyppysertiä. Ralph on vasta reilu 2-vuotias hurmuripoika, joka harrastaa agilitya ja pelastuskoirajuttuja.

Pennut syntyivät 12.2, viisi urosta ja kaksi narttua, joista mulle luvattiin alustavasti toinen, mikäli luonne olisi toivotunlainen. Pennut syntyivät Mila-emän kotona Tampereella, joten siellä tulikin muutaman kerran vierailtua helmi-maaliskuun aikana :). Pentujen ollessa vasta reilu 2-viikkoisia, ihastuin jo ruskeavalkoiseen tyttöön, vaikkei luonteesta ollut siinä vaiheessa mitään tietoa... Mutta pennusta kasvoikin touhukas ja vauhdikas tyyppi, raivottareksikin taidettiin jossain vaiheessa kuvailla ;). Ja tänne se sitten lopulta viime viikon perjantaina kotiutui! Nimekseen pentu sai Nesi ja virallisemmin Caraydan Romneya :).

Nesistä kasvaa toivottavasti monipuolinen harrastuskaveri, josta löytyisi vauhtia, säpäkkyyttä ja tekemisen intoa. Lajivalikoimaan tulee kuulumaan ainakin agility, mutta myös tokoa aletaan tekemään "vakavissamme", rally-tokoa varmasti myös siinä ohessa. Lisäksi pientä kiinnostusta olisi pelastuskoirapuolta ja mejää kohtaan, mutta saa nähdä miten ehditään ja päästään kaikkea harrastamaan ;). Kiire ei ole ja tarkoitus olisikin antaa pennun kasvaa kaikessa rauhassa :).