Nesi kävi viime viikon torstaina fysioterapiassa Elina Karhumäellä, koska halusin saada tietoa Nesin lihaksiston kehittymisestä sekä tietää, onko Nesi mahdollisesti keventänyt OCD-epäilyksen saanutta vasenta kyynäräänsä. Selkeää ontumista kun en ole missään vaiheessa huomannut.
Fyssarin mukaan Nesin lihaksisto
on kehittynyt tasaisesta, eikä kropasta huomaa että vasemmassa
etujalassa olisi jotain vikaa, kroppa on kuulemma hyvässä kunnossa. Ainoastaan
vasemmassa kyljessä oli hieman kireyttä, sanoi selkeäksi törmäyskohdaksi
eli joko Nesi on juossut jotain päin tai joku on juossut Nesiä päin.
Fyssari myös venytteli molemmat etujalat ääriasennosta toiseen pitäen
hetken paikallaan, Nesi ei aristanut eikä näyttänyt kipua millään
tavalla ja liikeradat oli erinomaiset.
Mukaan saatiin
jumppaohjeet syvien lihasten, erityisesti selkä- ja vatsalihasten
kehittämistä/vahvistamista varten, jotta Nesi pystyisi kannattelemaan
kroppaansa oikein eikä varaisi liikaa painoa etupäälle. Metsälenkkejä
tasaisessa/helppo kulkuisessa umpimetsässä mahdollisimman paljon ja
asfaltilla kävelyä mahdollisimman vähän. Uimista suositteli kovasti, on
kuulemma monella koiralla ainoa keino vahvistaa kunnolla
etupään/etupäätä tukevia lihaksia. Totesi kuitenkin, että näin nuorta ja
kehittymätöntä ei voi vielä kovin pitkää aikaa uittaa, joten suositteli
nyt parin kuukauden ajan treenaamaan muilla tavoilla ja vuoden vaihteen
jälkeen aloittamaan pikkuhiljaa säännöllisen uimisen.
Käytin
viime viikolla lagotot samalla fyssarilla ja kerroin jo silloin Nesin
OCD-epäilyksestä, ja nyt viikon aikana fyssari oli jutellut parin
eläinlääkärin kanssa aiheesta ts. lähinnä röntgenkuvien luotettavuudesta
vrt. CT-kuvat. Kuulemma nyt kun koiria on alettu enemmän CT-kuvaamaan,
niin on tullut ilmi useampiakin tapauksia, joissa röntgenkuvassa on
näkynyt muutosta, mutta CT-kuva on ollut puhdas. Fyssari myös kertoi
oman mielipiteensä kyynärpäitten tähystyksestä eikä omien kokemustensa
(asiakkaittensa ja oman saksanpaimenkoiransa) perusteella suosittelisi
oireettomalle koiralle. Tähystyksestä kun seuraa aina kuntoutus, koira
todnäk ontuu jalkaa jonkin aikaa (mikä taas vaikuttaa muuhun kroppaan ja
lihaksistoon) ja nivelen turha sörkkiminen voi lisätä nivelrikon
riskiä. Lähtiessä fyssari sanoikin mulle, että "unohda hetkeksi koko
OCD, seuraa koiraa, jumppaa, lenkkeile ja treenaa". Kuulemma järkevällä
lenkittämisellä ja treenaamisella en koiraa saa rikottua ja vaikka
jotain ongelmaa olisikin, niin liikunta ja lihaksiston kehittäminen on
paras mitä tässä vaiheessa voi tehdä. Ei myöskään nähnyt estettä
agilityn treenaamiselle, koska Nesi ei vielä hetkeen voisi kuitenkaan
mitään kroppaa tai etupäätä rasittavaa tehdä.
Vielä en ole itse huokaissut helpotuksesta, mutta jos tuohon on luottamista niin olihan tuo positiivinen käynti.
Kaiken huipuksi Nesi oli käynnillä SUPER hienosti, malttoi maata koko
ajan (40 min) rennosti ja rauhallisesti. Fyssari kehui sitä todella
hienoksi ja reippaaksi nuoreksi koiraksi. Harvoin kuulemma tapaa pääkopaltaan noin kivoja nuoria koiria, jotka malttaisivat olla käsiteltävänä sen kummemmin
stressaamatta uutta tilannetta. Kuulemma hieno koira, jonka kanssa on
tehty hyvää työtä. Liikutus!
Joten ehkä me nyt näillä tiedoilla mennään eteen päin, päivä kerrallaan, mutta ehkä astetta levollisemmin mielin. Fyssarin toteamukset tähystyksestä olivat pitkälti samoja, mitä olimme jo Nesin kasvattajan kanssa pohtineet. Joten, jos oireita ei talven aikana esiinny, niin en näe toistaiseksi syytä tähystykselle tai uusille kuville. Nesi on joka tapauksessa menossa kevään aikana virallisiin luustotutkimuksiin ja aion silloin ottaa koko paketin eli lonkat, kyynärät, polvet, selkä, silmät ja kilppari sekä mahdollisesti myös olkanivelet. Lisäksi harkitsen CT-kuvien otattamista Nesin kyynäristä tai ainakin vasemmasta kyynärästä, jos se vain on mahdollista tehdä virallisten kuvien yhteydessä. En siis haluaisi myöskään rauhoittaa Nesiä ylimääräistä kertaa ellei ole pakko, vaan otetaan kaikki sitten kerralla jos mahdollista.
Senna ja Sumi kävivät myös toissa viikolla fyssarilla. Molemmat olivat rintarangan seudulta aikas pahasti jumissa, selvästi ikä alkaa näkyä kummankin kropassa. Senna sai matkaansa piikkipallon, jotta voidaan kotona hieroa ja vilkastuttaa verenkiertoa lihaksissa. Sumin aksailuja on taas tullut pohdittua ja treenailu tuleekin jatkossa olemaan enempi omaksi iloksi tekemistä kuin tavoitteellista harrastamista, agilitysta yritän oikeasti kirjoittaa joku päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti