tiistai 10. marraskuuta 2015

Fysioterapiassa

Nesi kävi viime viikon torstaina fysioterapiassa Elina Karhumäellä, koska halusin saada tietoa Nesin lihaksiston kehittymisestä sekä tietää, onko Nesi mahdollisesti keventänyt OCD-epäilyksen saanutta vasenta kyynäräänsäSelkeää ontumista kun en ole missään vaiheessa huomannut.

Fyssarin mukaan Nesin lihaksisto on kehittynyt tasaisesta, eikä kropasta huomaa että vasemmassa etujalassa olisi jotain vikaa, kroppa on kuulemma hyvässä kunnossa. Ainoastaan vasemmassa kyljessä oli hieman kireyttä, sanoi selkeäksi törmäyskohdaksi eli joko Nesi on juossut jotain päin tai joku on juossut Nesiä päin. Fyssari myös venytteli molemmat etujalat ääriasennosta toiseen pitäen hetken paikallaan, Nesi ei aristanut eikä näyttänyt kipua millään tavalla ja liikeradat oli erinomaiset. 

Mukaan saatiin jumppaohjeet syvien lihasten, erityisesti selkä- ja vatsalihasten kehittämistä/vahvistamista varten, jotta Nesi pystyisi kannattelemaan kroppaansa oikein eikä varaisi liikaa painoa etupäälle. Metsälenkkejä tasaisessa/helppo kulkuisessa umpimetsässä mahdollisimman paljon ja asfaltilla kävelyä mahdollisimman vähän. Uimista suositteli kovasti, on kuulemma monella koiralla ainoa keino vahvistaa kunnolla etupään/etupäätä tukevia lihaksia. Totesi kuitenkin, että näin nuorta ja kehittymätöntä ei voi vielä kovin pitkää aikaa uittaa, joten suositteli nyt parin kuukauden ajan treenaamaan muilla tavoilla ja vuoden vaihteen jälkeen aloittamaan pikkuhiljaa säännöllisen uimisen. 

Käytin viime viikolla lagotot samalla fyssarilla ja kerroin jo silloin Nesin OCD-epäilyksestä, ja nyt viikon aikana fyssari oli jutellut parin eläinlääkärin kanssa aiheesta ts. lähinnä röntgenkuvien luotettavuudesta vrt. CT-kuvat. Kuulemma nyt kun koiria on alettu enemmän CT-kuvaamaan, niin on tullut ilmi useampiakin tapauksia, joissa röntgenkuvassa on näkynyt muutosta, mutta CT-kuva on ollut puhdas. Fyssari myös kertoi oman mielipiteensä kyynärpäitten tähystyksestä eikä omien kokemustensa (asiakkaittensa ja oman saksanpaimenkoiransa) perusteella suosittelisi oireettomalle koiralle. Tähystyksestä kun seuraa aina kuntoutus, koira todnäk ontuu jalkaa jonkin aikaa (mikä taas vaikuttaa muuhun kroppaan ja lihaksistoon) ja nivelen turha sörkkiminen voi lisätä nivelrikon riskiä. Lähtiessä fyssari sanoikin mulle, että "unohda hetkeksi koko OCD, seuraa koiraa, jumppaa, lenkkeile ja treenaa". Kuulemma järkevällä lenkittämisellä ja treenaamisella en koiraa saa rikottua ja vaikka jotain ongelmaa olisikin, niin liikunta ja lihaksiston kehittäminen on paras mitä tässä vaiheessa voi tehdä. Ei myöskään nähnyt estettä agilityn treenaamiselle, koska Nesi ei vielä hetkeen voisi kuitenkaan mitään kroppaa tai etupäätä rasittavaa tehdä. 

Vielä en ole itse huokaissut helpotuksesta, mutta jos tuohon on luottamista niin olihan tuo positiivinen käynti. Kaiken huipuksi Nesi oli käynnillä SUPER hienosti, malttoi maata koko ajan (40 min) rennosti ja rauhallisesti. Fyssari kehui sitä todella hienoksi ja reippaaksi nuoreksi koiraksi. Harvoin kuulemma tapaa pääkopaltaan noin kivoja nuoria koiria, jotka malttaisivat olla käsiteltävänä sen kummemmin stressaamatta uutta tilannetta. Kuulemma hieno koira, jonka kanssa on tehty hyvää työtä. Liikutus! 

Joten ehkä me nyt näillä tiedoilla mennään eteen päin, päivä kerrallaan, mutta ehkä astetta levollisemmin mielin. Fyssarin toteamukset tähystyksestä olivat pitkälti samoja, mitä olimme jo Nesin kasvattajan kanssa pohtineet. Joten, jos oireita ei talven aikana esiinny, niin en näe toistaiseksi syytä tähystykselle tai uusille kuville. Nesi on joka tapauksessa menossa kevään aikana virallisiin luustotutkimuksiin ja aion silloin ottaa koko paketin eli lonkat, kyynärät, polvet, selkä, silmät ja kilppari sekä mahdollisesti myös olkanivelet. Lisäksi harkitsen CT-kuvien otattamista Nesin kyynäristä tai ainakin vasemmasta kyynärästä, jos se vain on mahdollista tehdä virallisten kuvien yhteydessä. En siis haluaisi myöskään rauhoittaa Nesiä ylimääräistä kertaa ellei ole pakko, vaan otetaan kaikki sitten kerralla jos mahdollista.

Senna ja Sumi kävivät myös toissa viikolla fyssarilla. Molemmat olivat rintarangan seudulta aikas pahasti jumissa, selvästi ikä alkaa näkyä kummankin kropassa. Senna sai matkaansa piikkipallon, jotta voidaan kotona hieroa ja vilkastuttaa verenkiertoa lihaksissa.  Sumin aksailuja on taas tullut pohdittua ja treenailu tuleekin jatkossa olemaan enempi omaksi iloksi tekemistä kuin tavoitteellista harrastamista, agilitysta yritän oikeasti kirjoittaa joku päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti