Kesän tapahtumat, kisat ja näyttelyt

Blogi taukoili lahjakkaasti kaksi kuukautta kirjoittajan paiskiessa töitä ja koirien läkähtyessä helteisiin, mutta nyt kun (kesä)lomaa on viikko takana ja viikko edessä niin voisi yrittää koota kesän tekemiset tännekin!

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna (27.-29.6.) suuntasimme Lagottoklubin kesäpäiville Kaarinaan Piispanrantaan. Paikka oli upea, laajat nurmikentät omenapuineen ja runsaasti tilaa koirien temmeltää. Majoitustilat oli tilavat, ruoka hyvää ja merenrantakin löytyi. Ohjelmaa oli tyypilliseen tapaan runsaasti ja parista aiemmasta vuodesta poiketen osallistuttiinkin aika ahkerasti. Lauantaina käytiin rally-tokoilemassa, temppu-/koiratanssikoulutuksessa ja Sumi ilmaisi myös halunsa osallistua uimakouluun treenaamalla uimahyppyjä iiiisolta laiturilta! Illalla kokoonnuttiin perinteiseen tapaan grillaamaan hyvässä seurassa, lagottoporukka on oikeasti paras! Sunnuntaina kisailtiin vielä rally-tokossa ja temppukisassa, joista molemmista Senna meni ja vei voiton... Hups. Sumppu tuli rally-tokossa kakkoseksi, aika pätevä sekin! Ensi vuonna taas uudestaan, silloin oliskin vuorossa mun ja Sennan kymmenennet Kesäpäivät, hullua! 

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna (5.-6.7.) oli vuorossa kesän ehkä odotetuin tapahtuma eli Agirotu 2014. Viikonloppu meni lagottomaisissa merkeissä, sunnuntain joukkuekisassa mukana oli peräti viisi lagottojoukkuetta eli yhteensä 20 lagottoa ja hyvä edustus saatiin jo lauantain yksilökisoihinkin. Lauantaina startattiin liikkeelle aikaisin aamulla ja haettiin matkaseuralaisemme Charlotte & Usva-lagotto kyytiin Espoosta ennen kuin suuntasimme kohti Janakkalaa. Kisapaikalla vallattiin nopeasti Peterin teltta (suuri kiitos vielä!) koirinemme ja kaikkine tavaroinemme. Kolmosluokkalaiset olivat aloittaneet oman urakkansa jo aikaisin aamulla, mutta meillä kävi Sumin kanssa tuuri ja saimme kaikessa rauhassa odotella omaa vuoroamme melkein puoleen päivään asti. Ensimmäinen rata oli aika tasaisen varmaa menoa, edettiin koko ajan, mutta jotenkin tuntui hitaalta ja tahmealta. Tehtiin kuitenkin meidän ensimmäinen kakkosten nollarata ja lunastettiin paikkamme Open SM-finaaliin! Aika oli kuitenkin huono, nollia tuli aika paljon ja sijoitus vasta 9. eli ei LUVAa. Finaalista ei jäänyt paljoa kerrottavaa, yksi kielto jo aika alussa ja hylky Sumin karatessa A:lle. Päivän viimeisestä radasta tykkäsin eniten, illan viiletessä saatiin jo päälle vähän parempi vauhti ja asenne. Tehtiin hyvää nollarataa aina viimeiselle suoralle asti, kunnes Sumi sujahti suoraan keppien kakkosväliin eli vitonen napsahti tulokseksi. Harmituksesta huolimatta päivän saldo virallisilta radoilta oli kuitenkin hyvä: nolla ja vitonen, ainoana virheenä keppien kakkosväli. Sunnuntaina oli vuorossa joukkuekilpailut, joista päällimmäisenä jäi mieleen hyvä fiilis, mahtavat lagottojoukkuelaiset, armoton kiire ja sähläys sekä omat mokailut radalla... Hienosti Sumi sujahti "putkeenputkeenputkeen" kunnes tajusin ettei se rata niin mennytkään... Totaalinen HUPS! Mutta saatiin ainakin tuomari nauramaan ja joukkuekaverit turhautumaan :D. Kiitos vielä hienosta viikonlopusta kaikille lagotoille omistajineen, teidän kanssa oli mukava kisata!

Janakkala 05.07.2014 JanKK

Tuomari Anne Viitanen

A-agilityrata  

Nopeus 3,69 m/s / Aikavirhe -6,39 s / Ratavirheet 0 / Tulos 0 / Sijoitus 9.

Janakkala 05.07.2014 JanKK

Tuomari Henri Luomala

B-agilityrata

Aika 44,80 s / Nopeus 3,55 m/s / Aikavirhe -4,20 s / Ratavirheet 5 / Tulos 5 / Sijoitus 6.

Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina eli 27.7. käytiin pyörähtämässä Sennan kanssa Helsingin Kesänäyttelyssä Tuomarinkartanossa. Näyttelyä edeltävä viikko sisälsi pientä kriiseilyä turkin kanssa, kun totesin ettei ehditä Sallikselle trimmiin vaan oli tartuttava saksiin itse. Senna on käynyt elämänsä aikana varmaan parissakymmenessä näyttelyssä, mutta koskaan aiemmin en ollut sitä itse näyttelyitä varten trimmannut, joten pientä paniikkia ilmassa. Kaiken huipuksi olin kesäkuussa leikannut turkin vähän turhan lyhyeksi, joten ihan hirveästi ei ollut tehtävissä vaan mentiin sillä turkilla mitä oli. Päivä oli todella helteinen ja kuuma, tuntui ikuisuudelta odottaa omaa vuoroa kehän laidalla. Kehässä Senna esiintyi kohtalaisesti, malttoi seistä hyvin mutta olisi voinut liikkua reippaammin. Tuloksena ERI1 SA PN4 vara-SERT ROP-vet! :). Arvostelu on saksaksi, joten itse ymmärrän siitä ehkä kaksi sanaa, mutta ilmeisesti arvostelukin oli varsin hyvä!

Helsinki KR 27.07.2014

Tuomari Hana Ahrens, Itävalta

Wildfinn Aleksiina VET ERI1 SA PN4 vara-SERT ROP-vet

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna kisasimme Sennan kanssa Spanieliliiton tokomestaruuskisoissa Tuusulassa. Tuloksena AVO3 113 p. mikä ei hirveästi herättänyt tunteita puoleen eikä toiseen. Käytiin vain tekemässä liikkeet, yritettiin saada mahdollisimman paljon pisteitä kasaan ja suoriutua kokeesta läpi. Tulos ei missään nimessä ole hyvä, mutta se on parempi kuin edellisen kokeen tulos. Olimme mukana myös Suomen Lagottoklubin joukkueessa, joka hienoja suorituksia tehneiden joukkuetovereiden ansiosta voitti mestaruuden :).

Tuusula 02.08.2014

Tuomari Salme Mujunen

AVO3, 113 p.

Tokokokeesta seuraavana päivänä oli vuorossa Lagottojen erikoisnäyttely Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksella. Päivästä oli odotettavissa pitkä ja helteinen, joten raahasin mukanani molemmat koirat, kaksi häkkiä ja kauhean määrän muuta tavaraa. Kehiä ei tullut juurikaan seurattua, mutta pääasia olikin viettää mukava päivä lagottomaisessa seurassa ja vaihtaa kuulumisia :). Tosin tänäkin vuonna aika tuntui loppuvan kesken, olisin voinut viipyä erkkarissa vielä muutaman tunnin :D. Omista koirista Senna pääsi makkaranpaiston ja myyntikojun hoitamisen lisäksi pyörähtämään kehässä saaden erinomaisen, mutta ilman luokkasijoitusta.

Helsinki Erikoisnäyttely 03.08.2014

Tuomari Adriana Griffa Bocca, Italia

Wildfinn Aleksiina VET ERI

Takaisku

Ei mennyt Sennan tokokoe ihan niin kuin piti. Yritin pitää odotukset matalalla etten pettyisi, mutta odotin kuitenkin että oltaisiin tulos saatu ja Senna olisi ollut edes suurinpiirtein mukana. Juu ei. Alku oli ihan lupaava, aina siihen asti kunnes Senna seuraamisen viimeisessä täyskäännöksessä ennen liikkeen päättymistä keksi, että kehäsihteereillä on tosi monta avonaista laukkua, niistä voisi löytyä vaikka mitä hyvää! Joten ei kun penkomaan. ARG. Tästä lähti sitten alamäki. Hajut, äänet, ihmiset yms. kiinnosti ihan hirveästi ja Senna suhtautui kaikkeen niin kuin se olisi vuoden ikäinen, hieman ujo pieni lagotto täysin vieraassa paikassa. Pisteitä taidettiin saada neljästä liikkeestä: paikallamakuusta, maahanmenosta, seisomisesta ja noudosta. 

Nykyisin Sennan toilailuihin osaa jo suhtautua huumorilla - tiedän, että sen kanssa kaikki on mahdollista. Sen kanssa on tehty paljon virheitä, olen väkisin vienyt sitä kokeesta toiseen, laiminlyönyt motivoinnin (jota Senna tarvitsee PALJON) ja tartuttanut siihen oman koekammoni. Erityisesti motivaation eteen on tehty viimeisten viiden vuoden aikana töitä ja treeneissä Senna tekeekin tavallisesti todella hyvällä ilmeellä. Mutta koemainen treenaaminen häiriössä ja oma jännittäminen sekä sen tartuttaminen koiraan taitaa olla ne meidän suurimmat ongelmat nyt. Se, miten sen iloisesti treeneissä työskentelevän koiran saisi siirrettyä sinne koekehään. 

Tässä herääkin kysymys, että mitäs sitten? Väitin itselleni ja kaikille muillekin, että ilmoitin Sennan kokeeseen siksi että meillä oli viime syksyn möllikisoista saatu kisalahjakortti käyttämättä. Todellisuudessa tajusin eilen illalla, että toivoin enemmän. Toivoin, että Senna olisi työskennellyt hyvin ja liikkeet olisivat sujuneet mallikkaasti. Toivoin, että me voitaisiin vielä Sennan elämän aikana käydä edes yhdessä voittajaluokan tokokokeessa, jonne sillä on ollut kilpailuoikeus jo seitsemän vuotta. Mutta eilinen todisti, että sinne on vielä pitkä matka. Todella pitkä. 

Vaihtoehtoja on kaksi: jatkaa tai luovuttaa. Luovuttaminen olisi ehdottomasti helpompaa ja luultavasti järkevämpääkin, mitä sitä enää 10-vuotiaan koiran kanssa kisaamaan kun taukoakin on ollut jo melkein viisi vuotta ja viime vuosina meidän tokon treenaaminen on muutenkin ollut vähäistä. Mutta jostain kumpuaa myös se halu onnistua, ja saada meidän yhteistyö ja luottamus toimimaan myös kisoissa. Tuntuu, että ollaan kuljettu Sennan kanssa liian pitkä matka yhdessä, jotta tyydyttäisiin nykyiseen tilanteeseen. Haluaisin saada meidän tokouralle arvoisensa päätöksen. Mutta se vaatisi paljon treeniä. Jaksetaanko me? En tiedä.

Sumin torstaisista kisoista kirjoittelen lyhyesti myöhemmin, mutta täytyy sanoa että näiden tokomietiskelyjen jälkeen on ihan mukava lähteä kohta hallille treenaamaan agilitya ja pitkästä aikaa vieläpä ohjattuihin treeneihin. On se vaan enempi mun juttu.