Mummokoiran näyttelyturnee

Päivitettävää taas riittäisi, mutta jaetaan nämä selkeyden vuoksi nyt ainakin pariin postaukseen ja aloitetaan Sennan huhti-toukokuun näyttelyvisiiteistä :).

Kerimäen jälkeen Senna oli ilmoitettu huhtikuun loppupuolella vielä Ruoveden ryhmikseen ja Tampere KV-näyttelyyn. Näistä jouduimme kuitenkin jättämään Ruoveden välistä, koska Nesi sairastui ilmeisesti kennelyskään ja jouduimme pitämään koko lauman kolmisen viikkoa karenssissa. Ruovedellä olin kuitenkin mukana turistina ja ihan toimettomana ei siellä tarvinnut pyöriä, sillä sain esittää ihanaa Tiltua (Wildfinn LaFerrari) paras narttu -kehässä sekä kasvattajaryhmässä. Paras narttu -kehästä lähti Tiltun matkaan sijoitus PN2 ja serti, kasvattajaryhmässä kennel Wildfinn oli ensin ROP-kasvattaja ja vielä sen jälkeen isossa kehässä BIS1-kasvattaja! Huikeeta :).

(c) Ossi Närvänen

Tampereen kansainväliseen pääsi jo Sennakin mukaan, mikä oli mummokoiran mielestä aika jännää. Senna ei esiintynyt normaalin iloisesti ja rennosti, mikä oli itselle pettymys, mutta tuloslistaa vilkaistessa sitä ei kyllä huomaa. Veteraaninarttuja oli yhteensä kolme, joista yhdelle EH ja kahdelle ERI. Senna sai ERI:n ja mun hämmästykseksi se osoitettiin luokkansa ykköseksi kera SA:n! ROP- ja VSP-vet sijoitukset oli aika läpihuutojuttu, olihan meillä vastassa yksi Suomen voitokkaimmista lagotoista, upea Matias. Eli Senna oli lopulta VSP-veteraani. Kehän jälkeen käytiin hakemassa palkintopossu ja siirryttiin sen jälkeen odottelemaan isoja kehiä eli siis parhaan kasvattajaryhmän valintaa. Esitin Tampereella yksilökehässä myös Tiltun (Wildfinn LaFerrari) junnunartuissa ja Reenan (Wildfinn Modena) valionartuissa, sekä jäin tosiaan vielä avuksi parhaan kasvattajaryhmän esittämiseen isossa kehässä sillä kennel Wildfinn oli jälleen ROP-kasvattaja. Myöhään iltapäivästä meno oli jo aika hysteeristä, liekö vappumunkeista ja saman henkisestä seurasta johtuvaa, joten treenaamisetkin päättyi kauheeseen hekotukseen ja messuhallin lattialla koirien kanssa istuskeluun :D. Lopulta päästiin sinne isoonkin kehään, oli se aika hienoa tuollaisessa isommassa KV-näyttelyssä! Mulla oli tällä kertaa remmin päässä ihana Bertta (Wildfinn Babera), joka esiintyi erittäin mallikkaasti :). Jatkoon päästiin ja kaikeksi yllätykseksi lopullinen sijoitus oli BIS3!!! 

Tampere KV 30.04.2016

Tuomari Juha Putkonen

Wildfinn Aleksiina ERI1 SA VSP-vet

"12 v. kookkaan puoleinen, erinomaisessa kunnossa esitetty veteraani. Narttumainen, hieman pitkä kuonoinen pää. Sopivasti kaareutunut kallo. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä rintakehä. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä, tiivis karva. Saisi nostaa häntäänsä paremmin liikkeessä. Liikkuu hyvin halutessaan."

Seuraavana näyttelynä vuorossa oli Spanieliliiton II-erikoisnäyttely Levekin kentällä Lempäälässä. Lagottoja oli ilmoitettu harvinaisen vähän, ainoastaan 7 joista kehässä pyörähti 6. Senna esiintyi hyvin ja sai hienon arvostelun ollen ERI1 PN3 vara-SERT ROP-vet. Näin ollen päästiin myös isoon kehään pyörähtämään ja lopulta Senna oli vielä BIS3-veteraani :D. Kaikin puolin hieno ja hyvä päivä siis!

Lempäälä 05.05.2016

Tuomari Kirsi Nieminen

Wildfinn Aleksiina ERI1 SA PN3 VASERT ROP-vet

"12-vuotias, erinomaisessa kunnossa oleva veteraani. Oikea koko ja hyvät mittasuhteet. Feminiinen, jo hieman kuivunut pää. Edelleen erinomainen ylälinja. Hyvä, tiivis runko. Hyvät kulmaukset. Erinomainen karvanlaatu. Liikkuu ikäisekseen erinomaisesti. Esitetään hyvin."

(c) Salla-Mari Kuusinen

Lahden ryhmikseen meidän ei pitänyt lähteä tuomarinmuutoksen takia, mutta jotenkin sinne vain päädyttiin. Odotukset ei olleet kovin korkealla, mutta Sennan fiilis oli loistava ja se esiintyi kehässä iloisesti. Ilmeisesti teki vaikutuksen myös tuomariin, koska vastoin odotuksia Senna sai ERI:n, voitti luokkansa ja oli VSP-veteraani.

Lahti RN 08.05.2016

Tuomari Reia Leikola-Walden

Wildfinn Aleksiina ERI1 VSP-vet

"12-vuotias, isokokoinen veteraani. Naisellinen, kauttaaltaan kapea pää. Riittävä luusto. Hyvä ylälinja. Niukasti kulmautunut edestä, normaalisti takaa. Liikkuu kovin ahtaasti takaa. Riittävällä sivuaskeleella. Turkki ok. Iloinen luonne."

Palkintojätski :D

Kevään viimeiseksi näyttelyksi jäi Reisjärven ryhmis, josta positiivinen fiilis taisi jäädä ainoastaan Sennalle :D. Helkutin pitkä matka, pilvinen ja vilpoinen sää, tuomarinmuutos tuomari jolle ei olisi pitänyt koiraa viedä ja mitäs vielä... Noh, käytiin hakemassa H ja arvostelu, jossa ei ollut oikeastaan mitään hyvää. Mulle sinänsä aika sama, koska näyttelyt nyt on näyttelyitä, niissä on huvikseen kiva käydä mutta ei niillä mulle ole sen suurempaa merkitystä. Lähinnä oli harmi, että Sennan hieno tulosputki päättyi näin ;).

Reisjärvi 14.05.2016

Tuomari Harry Tast

Wildfinn Aleksiina H

"Säkäkorkeus ylärajalla. Kokonaisuus korkearaajainen ja ilmava. Pää kevyt suhteessa runkoon. Hyvä profiili ja kirsu. Niukat etukulmaukset. Puutteellinen eturinta ja kehittymätön rintakehä. Liikkuu hyvin takaa, etuliikkeet leveät ja kyynärpäistä sidotut. Hyvä karvanlaatu."

Seuraavia näyttelyitä ei ole suunnitelmissa ihan hetkeen, näillä näkymin erkkari on seuraava ja sekin on vasta elokuun puolessa välissä. Sennan piti saada nyt kesätukkakin, mutta enhän mää uskaltanut sen pörröturkkia leikata näyttelypituutta lyhyemmäksi :D. Takkuja selvitellessä ja pohjavillaa poistaessa tosin kävi aikas monta kertaa mielessä, että pitäisikö tarttua vaan trimmeriin ja vetäistä koko turkki alas. Noh, saa odotella sinne elokuun lopulle... Mutta sitten lähtee turkki! 

 

ROPpikoira, mätsäri ja Nääsin aksakoulutus

Roppikoira :)

Senna aloitti kevään näyttelyturneen toissa viikonloppuna Kerimäellä ja paljoa paremmin ei olisi voinut mennä! Tuomari jakoi melko paljon H:ta ja EH:ta, olisiko 9 koirasta vain kolme saanut ERI:n. Senna oli vetskunarttuna luonnollisesti viimeisenä arvosteluvuorossa ja tuomaripöydän edessä seistessä ei ollut ehkä se itsevarminolo, varsinkaan kun kuulin sanelusta sanat "maksimikokoinen" ja "kuivunut pää". Ööh. Hämmennys olikin melkoisen suuri, kun tuomari totesi kehäsihteerille "ja se saa kaiken" ja sen jälkeen kysyi multa "kelpaako serti?". No tottahan toki! Seuraavaksi mulle lykättiin pino ruusukkeita käteen ja poseerattiin Sennan kanssa tuomarin vieressä kameralle. Mites tässä näin kävi?! Senna sai siis erinomaisen ja ainoana lagottona SA:n, eli näin ollen se sai myös SERTin, oli ROP-veteraani ja ROP!! Ei ollenkaan hullumpi saavutus 12-vuotiaalta :). Itseasiassa Sennan ikään nähden hyvä kunto taisikin olla yksi syy siihen, miksi tuomari halusi Sennan palkita sen lisäksi että tykkäsi muutenkin kevyemmästä tyypistä. Tuomari nimittäin totesi kysyttyään Sennan ikää arvostelun alussa, että "sehän on sitten ihan oikea veteraani, eikä mikään 8 vuotta ja 3 päivää" :D. 

Kerimäki RN 02.04.2016

Tuomari Elena Ruskovaara

Wildfinn Aleksiina ERI1 SA PN1 SERT ROP ROP-vet

"12 v. Mittasuhteiltaan hyvä. Hyvä solakka runko ja kohtuulliset kulmaukset. Pää vaikuttaa jo kuivuneelta ja kapealta. Pitkähkö kuono. Maksimikoko. Ikään nähden hyvä karva ja oikein asettunut häntä. Liikkuu sujuvasti ja yhdensuuntaisesti."

Lauantaina käytiin koko porukalla treenaamassa Racinel -areenalla järjestetyssä mätsärissä. Tulokset näytti erittäin siniseltä:
 

Senna veteraanien SIN1

Sumi veteraanien SIN2

Hilja isojen aikuisten SIN3

Nesi pienten aikuisten SIN, ei sijoitusta
 

Senna siis jatkoi voittoputkeaan hienolla ja innokkaalla esiintymisellä, sai taas kehuja hyvästä kunnosta ja hämmästelyjä miten sillä voi edelleen olla kaikki hampaat suussa :D. Sumi kävi pitkästä aikaa treenaamassa näyttelyjuttuja, vähän turhan paljon kierroksia pikkukoiralla, mutta kykeni silti esiintymään ihan ok hyvin. Nesiltä sujui seisominen ja pöydällä kopelointi todella hyvin, mutta liikkuminen ei... Harjoiteltiin vielä ennen kehää ja se meni hyvin, mutta kehässä Nesi luuli vissiin olevansa kenguruitten mätsärissä :P. Sinisten kehään tsempattiin ja Nesi oli super kiltisti ja niin kovin hieno, mutta eipä sillä tuomaria enää hurmattu. Hyvää treeniä kuitenkin :). 

Sumi, Hilja ja Nesi kävivät myös makkaransyöntikilpailussa. Nesin suoritus kariutui maisteluun, mikä olikin vähän arvattavissa... Ehkä maailman ennakkoluuloisin pikkuperro jonka täytyy ensin maistella ennen kuin voi todeta että tarjottu ruoka on oikeasti hyvää :D. Tosin, tällä logiikalla se käy läpi ihan kaiken muunkin, kävyt, puunpalaset, nenäliinat, lelut, kivet... Siis ihan kaiken mitä vain voi maistaa! Rasitus. Noh, Hilja ja Sumppu olivat paremmin kartalla makkaransyönnistä, Sumin aika oli luokkaa 5.75 sek ja Hiljan aika hieman reilut 6 sek. Voitto meni eräälle lagottopennulle, jonka aika oli jotain alle 4 sek!

Mätsärikaverikuva, Hilja ja Nesi!

Vaikka Sumppu kävi tänään mätsärissä treenaamassa, niin aiemmista suunnitelmista poiketen sen viralliseen näyttelyyn osallistuminen lykkääntyykin syksymmälle. En uskaltanut vielä ilmoittaa sitä Spankkuliiton II-erikoisnäyttelyyn, vaikka se olisi ollut lähellä ja tutulla kentällä. Sumin turkki on nimittäin vielä aika onneton, se ei ole kasvanut niin nopeasti kuin oletin ja kiharat loistavat poissaolollaan. Voi olla, että se olisi toukokuun alussa näyttänyt jo ihan hyvältä tai sitten ei. 
 

  

Nesin kanssa osallistuttiin pääsiäisenä Tamskin hallilla järjestettyyn Hanna Hyvärisen rytmitysseminaariin. Saadessani radan etukäteen sähköpostiin mietin jo, että olikohan sittenkään hyvä idea ilmoittaa Nesiä vielä oikeaan agilitykoulutukseen kun eihän se osaa vielä oikein mitään. Ja jos rehellisiä ollaan, niin vielä Nesin ensimmäisen treenisession jälkeenkin kävi mielessä vaihtaa koiraa, mutta päätin että suunta on vain ylös päin ja se kannatti! Sähläävästä ja kierroksilla käyvästä pikkuperrosta kuoriutui varsin pätevä aksakoiran alku, joka alkoi oikeasti toimia niin kuin pitäisi! Mehän ollaan tähän asti tehty lähinnä vain suoria pätkiä, helppoja linjoja, irtoamista ja yritetty siten vahvistaa estefokusta. Nesi ei siis ole ennen joutunut juurikaan kiinnittämään huomiota mun liikkeeseen tai ohjaukseen, eikä mun sen puoleen ole tarvinnut miettiä miten oikeasti ohjaisin nimenomaan Nesiä jotta saisin sen toimimaan haluammallani tavalla. Monta kertaa oli mielessä, miten helppoa Sumin kanssa on tehdä töitä radalla, kun koiransa oikeasti tuntee. Tietää milloin pitää hidastaa ja milloin voi kääntyä, jotta koira vielä suorittaa esteen mutta kääntyy samalla sujuvasti. Tai miten paljon pitää kiihdyttää, jotta ehtii tehdä suunnittelemansa ohjaukset. Ja huomasi senkin, miten kokematon sitä on ohjaajana, kun on aiemmin ohjannut vain yhtä aksakoiraa, joka on oppinut lukemaan nimenomaan mun liikettä ja antamaan niin kovin paljon anteeksi virheitä. 

Ei siis ihan helpot lähtökohdat aloittaa uuden koiran kanssa, mutta Nesi kyllä loppuen lopuksi yllätti pätevyydellään. Saatiin toisessa sessiossa todella hyviä onnistumisia, irtoamisia esteille, tiukkoja käännöksiä ja ohjaukseen mukaan lähtemistä. Ehkä hieman kokeneemman koiran kanssa olisi saanut enempi irti rytmitys-teemasta, mutta toisaalta tuo teki nimenomaan mun ja Nesin yhteistyölle todella hyvää. Lisäksi Hannalta saatiin vinkkejä jatkoa ajatellen, tärkeimpänä se että Nesin kanssa treenit pitää suunnitella aina alusta loppuun asti huolella. Mitä tekee, millaisissa osissa ja miten monta toistoa. Treenin tulee olla hallittu kokonaisuus, jotta Nesi ei pääse missään vaiheessa riekkumaan, turhautumaan ja rallattelemaan omiaan. Lisäksi Hanna kehotti lisäämään irtoamistreeniin myös kääntymisiä ja rytmitystä, jotta Nesi oppisi vähitellen lukemaan mun liikettä ja kokoamaan itsensä käännöksiin. Kaiken kaikkiaan koulutuksesta jäi siis todella positiivinen fiilis :).

Tavoitteet 2015

Senna

- Rally-tokossa RTK1 & RTK2

- 1-2 näyttelykäyntiä
- treenata MEJÄä useamman kerran vuoden aikana
- käydään koirakylpylässä säännöllisen epäsäännöllisesti

Sennan kanssa edetään päivä kerrallaan sen ehdoilla, ei 11 vuotta täyttävälle koiralle oikein voi totisia tavoitteita edes asettaa. Ikäisekseen Senna on erinomaisessa kunnossa ja mieleltään virkeä, ei siitä ikä juurikaan näy ja hyvä niin! Tosiasia kuitenkin on, että moni tuon ikäinen koira on jo eläkkeellä kaikesta harrastamisesta ja usein tulee pohdittua mitä sen kanssa kannattaa enää tehdä ja mitä ei. Senna pääsee edelleen pari kertaa viikossa hallille tekemään tokoa/rally-tokoa/putki-siivekeagilitya ja kestoltaan treenit ovat n. 5-10 min. Vähän toistoja ja paljon iloista mieltä :). Lenkit tehdään edelleen normaalisti, joskin loppusyksystä totesin etten ota sitä enää jatkossa mukaan pidemmille metsälenkeille. En siksi etteikö se jaksaisi, vaan siksi ettei se itse tajua hidastaa tahtia. Tosin, kun kerroin joulukuussa fyssarille Sennan toilailuista kolmen tunnin metsälenkillä (siitä miten se hyppii, pomppii ja kiipeilee kuin mikäkin kakara) niin fyssari totesi "Anna sen olla koira" ja sanoi, että jos Senna itse haluaa juosta ja riehua niin ei sen tekemisiä pitäisi liikaa rajoittaa. Joten me jatketaan normaalia elämää järkevissä rajoissa, kaikista pisimmät lenkit jätetään pois ohjelmasta, mutta pientä treenaamista ja normaaleja lenkkejä jatketaan niin kauan kuin Senna niistä nauttii. Ainakin tällä hetkellä treenaaminen tekee sen superiloiseksi ja talvi & lumipallot saa hännän vispaamaan lenkillä propellinlailla, joten ihan heti en usko sen kyllästyvän ;). Sillä on takuuvarmasti jokin Peter Pan -syndrooma! 

Rally-tokossa aiotaan edelleen kisata ja näyttelyissä käydä omaksi iloksi. Alunperin tarkoitus oli hakea Sennalle vain RTK1-koulutustunnus, mutta koska se on tällä hetkellä vain yhden hyväksytyn tuloksen päässä ja Senna osaa jo periaatteessa kaikki avoimen luokan liikkeet niin eiköhän me vielä kokeilla sitä avoimessakin kisaamista :). Sen pidemmälle tuskin edetään, mutta jotta treenaaminen ei kävisi liian tylsäksi ja yksitoikkoiseksi niin aloitellaan varmaan myös VOI-MES -liikkeiden treenaamista ihan vain omaksi iloksi. Näyttelyissä käydään myös mikäli jaksan turkkia kasvatella ja sopivia näyttelyitä tulee vastaan, mutta tämä jää luultavasti loppukesään tai syksyyn. MEJÄstä puolestaan innostuttiin viime kesänä ja sen treenaamista olisi tarkoitus jatkaa, juuri sopivaa puuhaa Sennalle! 

Tärkeimpänä toivoisin, että Senna pysyisi tänäkin vuonna mahdollisimman terveenä & hyvä kuntoisena ja saisimme nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä :).

Sumi

- Agilityssa nollatuloksia & hyviä ratoja

- Rally-tokossa RTK1
- Tokosta ALO1
- 1-2 näyttelykäyntiä
- Päästä treenaamaan hakua

Sumin päälaji tulee ainakin vielä tämän vuoden olemaan agility, mutta vähitellen aletaan hidastamaan treeni- ja kisatahtia. Olisi hienoa voida listata tavoitteeksi SM-nollien saamisen kasaan SERT:eistä puhumattakaan, mutta eiköhän ne ole meidän tavoittamattomissa. SM-nollat olisi periaatteessa mahdollista saada kasaa mikäli treenaisi ja kisaisi ahkerasti, mutta meidän nollaprosentin ja kokemattomuuden kolmosissa huomioonottaen tuosta tulisi vain pakkopullaa nollien metsästystä ja sitä en halua. SERT:ien kohdalla taas tulee vastaan Sumin vauhti, hyvällä onnella ja tuurilla ehkä joskus jostakin voitaisiin yksi saada, mutta koska valioitumiseen niitä tarvitsisi vielä kaksi lisää ja ensimmäisen & kolmannen välillä pitäisi kulua vuosi, niin siinä vaiheessa alkaa jo Sumilla tulla ikä vastaan. Ja mielestäni en ole tässä asiassa pessimisti, vaan realisti. Sumi täyttää elokuussa 8 v. ja tärkein toive olisikin, että saataisiin vielä tämä vuosi treenata ja kisata melko ahkerasti ja saisimme tehtyä kolmosissa hyviä, onnistuneita ratoja ja mielellään edes pari-kolme puhdasta nollarataa :). Starttien määrä tulee todennäköisesti olemaan pienempi kuin viime vuonna, mutta kokeillaan josko laatu korvaisi määrän ;).

Rally-tokossa on ollut nyt ajatuksena edetä Sumin kanssa koulutustunnus/vuosi -taktiikalla, eli nyt yritetään kevään aikana saada se viimeinen ALOHYV-tulos alokasluokan koulutustunnusta varten ja avoinluokka olisi sitten vuorossa ensi vuonna. Sinänsä ei olisi mitenkään mahdotonta kisata Suminkin kanssa vielä tämän vuoden aikana avoimessa, oikeastaan täysin mahdollista eikä se vaatisi edes hirveästi treeniä, mutta haluan edetä rauhassa ja olla ahnehtimatta liikaa, täytyyhän Sumin agilityeläkepäivillekin jotain säästää ;).

Kolmaskohta lienee yllättävin (tai neljäs... :D), eli ALO1-tulos tokosta. Tämän tavoitteen innostuin asettamaan puhtaasti uusien tokosääntöjen julkaisun myötä, sillä alokasluokka, ja itseasiassa myös avoinluokka, näyttää uusien suoritusohjeiden valossa huomattavasti paremmin Sumille sopivalta. Samalla oma motivaatiokin hiukan kasvoi ja katsotaan josko lähdettäisiin oikeasti kokeilemaan syksyllä tokossa kisaamista. Sumi ja toko eivät ole koskaan oikein sopineet yhteen ja tästä syystä en sen kanssa ole tokoa juurikaan tehnyt, mutta alusta asti mulla on ollut tavoitteena että Sumi kisaisi tokossa edes yhden ALO1-tuloksen verran. Mutta jos nyt innostutaan treenaamaan ja saadaan kokonaisuus pysymään kasassa, niin en pitäisi mitenkään mahdottomana hakea tokosta koulutustunnusta alokasluokasta tai kisata jopa avoimessa joskus tulevaisuudessa. Katsotaan katsotaan, tälle vuodelle riittää kuitenkin tuo yksi tulos, ihan riittävän suuri tavoite meille ;).

Sumi täyttää tosiaan elokuun lopussa 8 v. ja tästä syystä olisi ajatuksena käyttää Sumikin loppuvuodesta yhdessä tai kahdessa näyttelyssä veteraaniluokassa. Sumi on ollut elämänsä aikana neljä kertaa virallisessa näyttelyssä ja edellisen kerran vuonna 2009... Eli yli viisi vuotta sitten. Esiintymisen uskoisin sujuvan ihan ok hyvin, tottakai olisi hyvä käydä parissa mätsärissä kevään ja kesän aikana treenaamassa, ei siitä ainakaan haittaa olisi. Suurempi ongelma on Sumin turkki, se miten sen saisi ylipäänsä kasvamaan riittävän pitkäksi ja kiharaksi sekä se miten maltan olla leikkaamatta sitä :D.

Viimeisenä tavoitteena olisi päästä taas pitkästä aikaa treenaamaan hakua. Meidän hakuharrastus on ollut hyvin painottuneena Tampereelle ja kun siellä ei nykyisin tule niin paljoa vietettyä aikaa niin ei tule sitten hakuiltuakaan... Mutta tänä vuonna voisi edes yrittää ahkerammin :).  

Kaiken kaikkiaan odotan tätä vuotta innolla, niin treenejä kuin myös kisoja ja kaikkea muuta kivaa ja yllättävää ;)

Kesän tapahtumat, kisat ja näyttelyt

Blogi taukoili lahjakkaasti kaksi kuukautta kirjoittajan paiskiessa töitä ja koirien läkähtyessä helteisiin, mutta nyt kun (kesä)lomaa on viikko takana ja viikko edessä niin voisi yrittää koota kesän tekemiset tännekin!

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna (27.-29.6.) suuntasimme Lagottoklubin kesäpäiville Kaarinaan Piispanrantaan. Paikka oli upea, laajat nurmikentät omenapuineen ja runsaasti tilaa koirien temmeltää. Majoitustilat oli tilavat, ruoka hyvää ja merenrantakin löytyi. Ohjelmaa oli tyypilliseen tapaan runsaasti ja parista aiemmasta vuodesta poiketen osallistuttiinkin aika ahkerasti. Lauantaina käytiin rally-tokoilemassa, temppu-/koiratanssikoulutuksessa ja Sumi ilmaisi myös halunsa osallistua uimakouluun treenaamalla uimahyppyjä iiiisolta laiturilta! Illalla kokoonnuttiin perinteiseen tapaan grillaamaan hyvässä seurassa, lagottoporukka on oikeasti paras! Sunnuntaina kisailtiin vielä rally-tokossa ja temppukisassa, joista molemmista Senna meni ja vei voiton... Hups. Sumppu tuli rally-tokossa kakkoseksi, aika pätevä sekin! Ensi vuonna taas uudestaan, silloin oliskin vuorossa mun ja Sennan kymmenennet Kesäpäivät, hullua! 

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna (5.-6.7.) oli vuorossa kesän ehkä odotetuin tapahtuma eli Agirotu 2014. Viikonloppu meni lagottomaisissa merkeissä, sunnuntain joukkuekisassa mukana oli peräti viisi lagottojoukkuetta eli yhteensä 20 lagottoa ja hyvä edustus saatiin jo lauantain yksilökisoihinkin. Lauantaina startattiin liikkeelle aikaisin aamulla ja haettiin matkaseuralaisemme Charlotte & Usva-lagotto kyytiin Espoosta ennen kuin suuntasimme kohti Janakkalaa. Kisapaikalla vallattiin nopeasti Peterin teltta (suuri kiitos vielä!) koirinemme ja kaikkine tavaroinemme. Kolmosluokkalaiset olivat aloittaneet oman urakkansa jo aikaisin aamulla, mutta meillä kävi Sumin kanssa tuuri ja saimme kaikessa rauhassa odotella omaa vuoroamme melkein puoleen päivään asti. Ensimmäinen rata oli aika tasaisen varmaa menoa, edettiin koko ajan, mutta jotenkin tuntui hitaalta ja tahmealta. Tehtiin kuitenkin meidän ensimmäinen kakkosten nollarata ja lunastettiin paikkamme Open SM-finaaliin! Aika oli kuitenkin huono, nollia tuli aika paljon ja sijoitus vasta 9. eli ei LUVAa. Finaalista ei jäänyt paljoa kerrottavaa, yksi kielto jo aika alussa ja hylky Sumin karatessa A:lle. Päivän viimeisestä radasta tykkäsin eniten, illan viiletessä saatiin jo päälle vähän parempi vauhti ja asenne. Tehtiin hyvää nollarataa aina viimeiselle suoralle asti, kunnes Sumi sujahti suoraan keppien kakkosväliin eli vitonen napsahti tulokseksi. Harmituksesta huolimatta päivän saldo virallisilta radoilta oli kuitenkin hyvä: nolla ja vitonen, ainoana virheenä keppien kakkosväli. Sunnuntaina oli vuorossa joukkuekilpailut, joista päällimmäisenä jäi mieleen hyvä fiilis, mahtavat lagottojoukkuelaiset, armoton kiire ja sähläys sekä omat mokailut radalla... Hienosti Sumi sujahti "putkeenputkeenputkeen" kunnes tajusin ettei se rata niin mennytkään... Totaalinen HUPS! Mutta saatiin ainakin tuomari nauramaan ja joukkuekaverit turhautumaan :D. Kiitos vielä hienosta viikonlopusta kaikille lagotoille omistajineen, teidän kanssa oli mukava kisata!

Janakkala 05.07.2014 JanKK

Tuomari Anne Viitanen

A-agilityrata  

Nopeus 3,69 m/s / Aikavirhe -6,39 s / Ratavirheet 0 / Tulos 0 / Sijoitus 9.

Janakkala 05.07.2014 JanKK

Tuomari Henri Luomala

B-agilityrata

Aika 44,80 s / Nopeus 3,55 m/s / Aikavirhe -4,20 s / Ratavirheet 5 / Tulos 5 / Sijoitus 6.

Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina eli 27.7. käytiin pyörähtämässä Sennan kanssa Helsingin Kesänäyttelyssä Tuomarinkartanossa. Näyttelyä edeltävä viikko sisälsi pientä kriiseilyä turkin kanssa, kun totesin ettei ehditä Sallikselle trimmiin vaan oli tartuttava saksiin itse. Senna on käynyt elämänsä aikana varmaan parissakymmenessä näyttelyssä, mutta koskaan aiemmin en ollut sitä itse näyttelyitä varten trimmannut, joten pientä paniikkia ilmassa. Kaiken huipuksi olin kesäkuussa leikannut turkin vähän turhan lyhyeksi, joten ihan hirveästi ei ollut tehtävissä vaan mentiin sillä turkilla mitä oli. Päivä oli todella helteinen ja kuuma, tuntui ikuisuudelta odottaa omaa vuoroa kehän laidalla. Kehässä Senna esiintyi kohtalaisesti, malttoi seistä hyvin mutta olisi voinut liikkua reippaammin. Tuloksena ERI1 SA PN4 vara-SERT ROP-vet! :). Arvostelu on saksaksi, joten itse ymmärrän siitä ehkä kaksi sanaa, mutta ilmeisesti arvostelukin oli varsin hyvä!

Helsinki KR 27.07.2014

Tuomari Hana Ahrens, Itävalta

Wildfinn Aleksiina VET ERI1 SA PN4 vara-SERT ROP-vet

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna kisasimme Sennan kanssa Spanieliliiton tokomestaruuskisoissa Tuusulassa. Tuloksena AVO3 113 p. mikä ei hirveästi herättänyt tunteita puoleen eikä toiseen. Käytiin vain tekemässä liikkeet, yritettiin saada mahdollisimman paljon pisteitä kasaan ja suoriutua kokeesta läpi. Tulos ei missään nimessä ole hyvä, mutta se on parempi kuin edellisen kokeen tulos. Olimme mukana myös Suomen Lagottoklubin joukkueessa, joka hienoja suorituksia tehneiden joukkuetovereiden ansiosta voitti mestaruuden :).

Tuusula 02.08.2014

Tuomari Salme Mujunen

AVO3, 113 p.

Tokokokeesta seuraavana päivänä oli vuorossa Lagottojen erikoisnäyttely Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksella. Päivästä oli odotettavissa pitkä ja helteinen, joten raahasin mukanani molemmat koirat, kaksi häkkiä ja kauhean määrän muuta tavaraa. Kehiä ei tullut juurikaan seurattua, mutta pääasia olikin viettää mukava päivä lagottomaisessa seurassa ja vaihtaa kuulumisia :). Tosin tänäkin vuonna aika tuntui loppuvan kesken, olisin voinut viipyä erkkarissa vielä muutaman tunnin :D. Omista koirista Senna pääsi makkaranpaiston ja myyntikojun hoitamisen lisäksi pyörähtämään kehässä saaden erinomaisen, mutta ilman luokkasijoitusta.

Helsinki Erikoisnäyttely 03.08.2014

Tuomari Adriana Griffa Bocca, Italia

Wildfinn Aleksiina VET ERI

Helmikuu

Treenejä, kisoja, ja yksi näyttely eli ihan hyvä helmikuu. Tosin tuosta ulkona vallitsevasta säätilasta olen toista mieltä, missä on lumi, missä pakkaset ja missä talvi?! Rakastan talvea ja inhoan kevättä, erityisesti märkää maata ja kurakelejä. Kahden viikon talvi ei ole riittävä, ei jos on edellisestä keväästä asti haaveillut korkeista hangista ja pikkupakkasista. Jonakin päivänä muutan vielä Lappiin.

Se säästä, seuraavaksi niihin treeneihin. Tässä kuussa meillä on ollut kahdet Harrin treenit ja Annen valmennus, jotka on menneet ihan jees. Tai no, välillä tuntuu että me vain sählätään läpi treenien, koira sinkoilee ja itse ohjaan miten sattuu. Keskiviikkona Annen valmennuksessa päätin jo etukäteen tsempata ja suunnittelinkin ensimmäisen osan treeneistä aika hyvin etukäteen. Tai ainakin siihen nähden hyvin, että yleensä en suunnittele juuri mitään, heh. No, tällä kertaa kuitenkin päätin, että tehdään ensimmäisessä osassa ensimmäiset 17 estettä eli noin puolet radasta siten, että esteet 1-10 melko sutjakkaasti läpi ja sen jälkeen tahkotaan esteet 11-17 huolella, johtuen ihan siitä että tuo pätkä oli mulle melkoista kieputusta ja kun en tunnetustikaan osaa tehdä valsseja ajoissa. Mutta tällä kertaa päätin tosissani yrittää ja toisto toiston jälkeen alkoikin sujumaan ihan kivasti! Sen jälkeen pidettiin ansaittu tauko. Loppuradan alkuosa eli esteet 18-26 meni vielä ihan jees, valssit oli ok ja persjättö kuulemma jopa hyvä! Sen jälkeen tultiinkin meidän treenien suurimpaan ongelmaan... Väsyneeseen ja keskittymiskyvyttömään ohjaajaan, joka ei vaan saanut käsiään ja jalkojaan toimimaan yhdessä. Köh. Sitähän sitten hinkattiin miten se muuri pitäisikään ohjata, eikä loppuen lopuksi taidettu päästä edes kelvolliseen suoritukseen. Eli suunnitelmallisuuden seuraksi voisi listalle lisätä keskittymisen loppuun asti. Koira jaksaa, ohjaaja ei.

Helmikuun aikana kisattiin vain yhdet kisat ja ihan hyvä niin, Janakkalan sähläämisen jälkeen pieni kisatauko tuntui hyvältä. Viime lauantaina oltiin jälleen kerran Tamskin kisoissa SDP:llä, vähän jännitin millaiset kierrokset Sumi mahtaa nostattaa yli viikon treenitauon jälkeen, mutta se olikin varsin kiltisti! Oma meno vain oli jotenkin tosi jäykkää, en tiedä johtuiko helpohkoista radoista vai mistä ettei jaksanut panostaa täysillä. Tehtiin molemmilla radoilla pari ärsyttävää virhettä, sellaisia jotka olisi voinut helposti välttää. A-radalta kieto kepeiltä sekä yksi ylimääräinen mutka (mistä ei kuitenkaan kieltoa, ihme kyllä) ja B-radalta kielto keinulta ja lopuksi rikottiin vielä rengas. Medeissä oli todella vähän osallistujia, joten onnistuttiin sijoittumaan molemmilla radoilla kolmansiksi. Eipä se paljoa lohduta, vaikka tottakai kisalahjakortit on ihan jees, samoin kuin M&M:n lahjakortit. Sumppu aikoo ostaa koko summalla herkkuja, pikkukoira oli niin pettynyt kun ei saanut palkinnoksi mitään syötävää!

Lempäälä 22.02.2014 Tamsk

Tuomari Salme Mujunen

A-agilityrata

Aika 37,57 s / Nopeus 3,86 m/s / Aikavirhe -12,43 s / Ratavirheet 5 / Tulos 5 / Sijoitus 3. 

video

B-agilityrata

Aika 36,48 s / Nopeus 4,00 m/s / Aikavirhe -13,52 / Ratavirheet 10 / Tulos 10 / Sijoitus 3.

video

Viikonloppu oli oikea koirailuviikonloppu, sillä seuraavana aamuna herätyskello soi 5.15 ja 6.05 starttasi matka kohti Jyväskylää ja koiranäyttelyä. Kyllä, koiranäyttelyä ja mulla oli jopa koira mukana! Kauan siitä oli puhuttu, mutta tammikuussa vihdoinkin toimin ja ilmoitin Sennan näyttelyyn yli kolmen vuoden tauon jälkeen ja ensimmäistä kertaa veteraaniluokkaan. Mentiin Salliksen kyydillä ja oltiin siten näyttelypaikalla jo hyvissä ajoin, noin kolme tuntia ennen meidän vuoroa. Itse jännitin eniten Sennan esiintymistä, tuloksella ei ollut oikeastaan väliä jos koira kulkisi kehässä edes kohtalaisesti. Ja menihän se ihan jees, tottakai Senna saisi olla kehässä iloisempi ja vapautuneempi, mutta ainakin se liikkui ja seisoi silloin kuin piti. Veteraaninarttuja oli yhteensä kaksi ja arvostelu oli nopeasti ohi, Sennalle ERI2 ja tyytyväisiä oltiin :). Arvostelussa ei ollut mitään uutta, oikeastaan se kuvaa Sennaa varsin hyvin.

Jyväskylä KV 23.02.2014

Tuomari Tino Pehar, Kroatia

Wildfinn Aleksiina VET ERI2

10 years old, good size, feminine head, I prefer a little stronger muzzle and a little wides skull, could have a little longer neck, good argulation, good movement for veteran.

Jos ei oltu käyty näyttelyissä yli kolmeen vuoteen, niin vielä pidempi aika on kulunut meidän viimeisimmästä tokokokeesta, melkein viisi vuotta. Tulimpa tässä aktiivisuuspuuskassa ilmoittaneeksi Sennan nyt myös tokokokeeseen maaliskuulle, luokkana AVO. Luultavasti kuolen jännityksestä, mutta joskus se tokokoekammo on kohdattava.