Kadonnutta sorkkaa metsästämässä

(c) Tanja Malmberg

Senna pääsi toissa viikonloppuna (14.-15.6) mukaan Tampereen Pikkukoirien järjestämälle MEJÄ-kurssille. Aika montaa lajia on tullut Sennan kanssa kokeiltua näiden kymmenen vuoden aikana, mutta verijälkeä ei koskaan ennen tätä. Kurssi pidettiin Kangasalan Ruutanassa ja kouluttajana meillä toimi Tanja Kortelainen. 

Kurssi jakautui kahdelle päivälle, kun ensin käytiin lauantai-iltana tekemässä jäljet ja sunnuntaiaamuna ajamassa ne. Jälkien teko oli vähintäänkin mielenkiintoista, olen aina vähän naureskellut ajatukselle verisen sienen ulkoiluttamisesta keskellä metsää ja nyt pääsin itse tositoimiin! Hyvässä seurassa jälkien teko oli kuitenkin hauskaa, suuremmilta veritahroilta vältyttiin ja kuuset saivat latvaansa kauniiit punaiset rusetit. Jälkien pituudeksi tuli noin 50 metriä.

(c) Tanja Malmberg

(c) Tanja Malmberg

Seuraavana aamuna suunnattiin metsään koirien kanssa ja jaettiin jokaiselle ajettava jälki. Senna taisi olla vuorossa kolmantena. Verijälkeä ei tosiaan oltu aiemmin ajettu, mutta koska Senna on tehnyt jonkin verran tavallista pk-jälkeä niin sillä oli selkeästi jo metsään mentäessä oletus siitä että kyse on jäljestämisestä. Makauksen Senna nuuski huolella ja näyttäessäni sille jäljen suunnan lähti se määrätietoisesti ajamaan jälkeä. Alussa oli hieman haparointia ja ehkäpä 15 metrin kohdalla se hieman ajautui jäljeltä pois, mutta samantien kun kouluttaja huomautti meidän menevän väärään suuntaan Senna korjasi itse ja jatkoi vauhdilla eteenpäin. Itse en ehtinyt edes merkkinauhoja katselemaan, Senna eteni lopun sen verran määrätietoisesti ettei oikeasta suunnasta ollut epäilystäkään! Varmuuskin selvästi kasvoi mitä pidemmälle päästin ja loppumakauksella odottanut sorkka osoittautui todella kiinnostavaksi. Eli Sennan työskentely vaikutti varsin lupaavalta ja saatiin myös kouluttajalta hyvää palautetta:

"Sennaa ei ikä paina vaan alkumakauksen tutkimisen jälkeen alkaa määrätietoinen ja reipasvauhtinen jäljestys. Ei juuri suunnan tarkistuksia, vaan jäljen päällä edetään rivakkaa vauhtia suoraan sorkalle, joka kiinnostaa. Sennalle voi rohkeasti tehdä pidempiä jälkiä, joihin lisää kulmia ja katkoksia jo muutaman harjoituksen jälkeen. Reipas veteraani!"

Lisäksi suullisena palautteena saatiin heti jäljen jälkeen, että seuraavalla kerralla voisi kiinnittää myös vauhtiin vähän huomiota ettei tarvitsisi perässä juosta :D. Malttia siis lisää..! Ja jatko-ohjeistuksen perusteella meidän täytynee lähteä uudestaankin mejäilemään, Sennalta ainakin vaikuttaisi löytyvän potentiaalia tähän lajiin :). 


 

(c) Tanja Malmberg

Kuvista kiitos Tanjalle!

Roturace 2014

Osallistuttiin Sennan kanssa 8.6. Hyvinkäällä järjestettyyn Roturace -juoksukilpailuun, kun Sennan kasvattaja Sallis kokosi sinne kaksi kasvateistaan koostunutta joukkuetta, Wildfinn Girls ja Wildfinn Boys. Ratajuoksu on selkeästi Sennan juttu ja vieheen jahtaaminen superhauskaa! Valitettavasti meidän suoritus ei vain tällä kertaa ihan onnistunut, koska viehe pysähtyi kesken juoksun. Tai ilmeisesti se pysäytettiin tarkoituksella, koska astuin itse liian lähelle viehenarua... Ja kyllä pikkuisen harmitti! Olisi pitänyt vain pysyä paikallaan eikä liikkua mihinkään, mutta en tajunnut että naru menee niin jännästi maalialueen poikki eikä sitä myöskään erottanut hiekasta kunnolla. Vieheen pysähtyessä Senna tietenkin myös pysähtyi ja jäi katselemaan vähän ihmetellen että "mitäs nyt?" ja tuli sitten kutsusta luokse ylittäen maaliviivan. Loppuajaksi saatiin reilut 14 sekuntia. Vähän harmittaa, olisi ollut kiva saada Sennalle kunnon aika, mutta ehkä sitten ensi vuonna uudestaan jos Senna on silloin edelleen juoksukunnossa :). 

(c) Salla-Mari Kuusinen

Kokonaistuloksissa Wildfinn Girlsin sijoitus oli 34. ja Wildfinn Boysin 36. eli jäsenten välinen voitto tuli kuitenkin tytöille ;). Ja hienosti kaikki juoksivat ja suurin osa innostui jahtaamaan viehettäkin!

Lopuksi käytiin vielä turisti-Sumin kanssa pyörähtämässä Roturace Match Showssa. Näyttelyremmiä meillä ei tietenkään ollut mukana ja näyttelyjuttuja ollaan treenattu viimeksi ehkä pari-kolme vuotta sitten, mutta väliäkös sillä! Sumin esiintyminen meni vähän sinne päin, juostessa nenä veti maahan ja seisotuksessa yritti tarjota istumista. Ja tuomari ei meinannut uskoa Sumin täyttävän elokuussa seitsemän, luuli pennuksi! Kehästä poistuessa sain myös kuulla parilta kehää seuranneelta kilpakumppanilta Sumilla olevan mahtava elämänasenne, kun on ikäisekseen niin virkeä ja energinen! Ja onhan sen asenne ihan huikea, ei voi kiistää :D. Vähän jäi hämäräksi miten kehä käytännössä pyöri, mutta ilmeisesti sijoituttiin oman erämme punaisen nauhan saaneissa kolmanneksi. Palkinnoksi saatiin joku parvekekukkanen, jota ollaan nyt epätoivoisesti yritetty pitää hengissä. Pientä välikuihtumista (=viikonloppu Tampereella) lukuunottamatta se on säilynyt varsin kivasti, myös siihen nähden ettei meillä ole parveketta ja kukkanen on saanut tyytyä majailemaan keittiön pöydällä :D. Ja kyllä, en tiedä kasveista mitään.

(c) Vanhaenglanninlammaskoirat ry.

Alkukesän liitelyt

Agilitya ollaan edelleen treenattu liian vähän. Kevään viimeisessä Annen valmennuksessa käytiin kolmisen viikkoa sitten, yhdet treenit HSKH:lla Maijan valvovan silmän alla ja kahdet omatoimitreenit. Kisatauolta palattiin toissa viikolla ja käytiin hakemassa Purinalta yksi huono ja yksi hyvä hylky. 

Annen treeneistä suurimpana juttuna käteen jäi onnistunut putkesta puomin yli leijeröinti kepeille, oli hieno! Tosin sanomattakin lienee selvää ettei se noin vain onnistunut, vaan muutaman kerran jouduttiin sitä treenaamaan tuloksetta ennen kuin lopulta saatiin Sumi hoksaamaan mitä siltä vaadittiin. Ja sen jälkeen se tekikin ainoastaan onnistuneita toistoja, hieno Sumppu! Poikkeuksellisesti tehtiin nyt koko rata yhdessä sessiossa läpi ja hienosti jaksettiin, pientä sähläystä mutta ei muistaakseni mitään suurempaa ongelmaa. Lopuksi vedettiin rata vielä nopeasti läpi melkein nollana, ongelmana taisi olla lähinnä Sumin hakeutuminen puomille kun olisi pitänyt mennä putkeen nro 13.

Toissa viikolla kisattiin HAU:n järjestämässä Purina Openissa kahden radan verran. Ensimmäisenä ulkokentällä Anne Saviojan varsin sujuvalla hypärillä, jolla Sumi kuitenkin meni ja varasti lähdöstä kaikista aamun paniikkitreeneistä ja lämppäriesteillä valmistelusta huolimatta. ARG. Kävi sitten hyppäämässä väärän esteen eli hylky heti kättelyssä. Otettiin alusta ja tehtiin rata läpi, mutta tuntui ettei Sumi ollut oikein ohjauksessa mukana, kaarrokset levisi ja yritti hakea vääriä esteitä. Tämän jälkeen painuttiin nopealle lenkille ja päätin että katsotaan nyt vielä se toinen rata, vaikka olin varma ettei siitäkään mitään tulisi. Koira ei ollut mukana ja itseä ärsytti.


Helsinki 03.06.2014, HAU

Tuomari Anne Savioja

B-hyppyrata

HYL

Lenkin jälkeen suunnattiin sisälle tarkastelemaan Esa Muotkan agilityrataa ja aika nopeasti totesin sen melko vaativaksi. Tai lähinnä pitkäksi ja vaikeasti muistettavaksi. Odotellessa yritin koota itseni ja kaivaa paremman asenteen tekemiseen. Päätin, etten mieti liikoja vaan mennään pitämään radalle hauskaa niin kuin aina ennenkin ja katsotaan mitä tulee. Ekan radan jäljiltä odotukset ei olleet kovinkaan korkealla. Sumi yritti taas temppuilla lähdössä, mutta maltoin mieleni ja odotin niin kauan kunnes se alkoi rauhoittumaan. Ja kyllä, se pysyi! Valitettavasti vain kolmantena esteenä ollut putken pää ei jostain syystä Sumille hahmottunut ja se meni vetämään siitä ohi hakeutuen väärään päähän eli taas hylky kolmannelta esteeltä. Putki oli siis puomin alla ja sille oli täysin suora linja esteiltä 1 ja 2, mutta jostain syystä Sumi ei sitä löytänyt, en tiedä vedinkö itse jo liikaa pois päin vai oliko putki niin hämärässä kohtaa ettei Sumi nähnyt sitä kunnolla.

Rataantutustumisessa olin varma että hyllytetään useammassakin kohtaa, putken kauempaan päähän viennit (radalla x2), putki/puomi -erottelut ja tiukat valssit kun eivät lukeudu meidän vahvuuksiin. Yllättäen kuitenkin selvittiin loppuradasta, eli siis esteeltä kolme eteen päin, varsin mallikkaasti! Vedettiin oikeasti täysillä loppuun asti, ihan eri asenteella kuin tavallisesti kisoissa. Ja Sumppu kulki hienosti, oli todella hyvin mukana ja lähti ohjaukseen, ihan eri koira kuin ekalla radalla! Vaikka todellisuudessa suurempi muutos tapahtui varmastikin omassa ohjaamisessani eikä niinkään koirassa, en antanut Sumille tilaisuutta hakeutua väärille esteille ja olin sen verran edellä että ehdin viedä sen oikeaan suuntaan. Tai siltä se ainakin tuntui, olisi ollut kiva saada tämä rata videolle.


Helsinki 03.06.2014, HAU

Tuomari Esa Muotka

A-agilityrata

HYL

Mitä tästä opimme, jatkossa vedetään kisoissakin täysillä eikä varota ja varmistella! Annekin itseasiassa totesi viime treeneissä, ettei meidän meno näyttänyt niin hyvältä kuin yleensä, koska mulla itsellä oli käsijarru päällä. Nyt siitä on vain päästävä eroon! Saatiin muutenkin lista asioita, joita kesän aikana pitäisi treenata, mm. nuo putken kauempaan päähän viennit, liikkeestä irrottautuminen kontakteilla (valssit & persjätöt), heittopalkat putkien jälkeen (hakeutuu liikaa käteen) ja putkijarrut vahvemmiksi.


Kuvat on viime viikkoiselta lenkiltä Laajasalosta, kun käytiin Riikan kanssa tutustumassa Kruunuvuoren hylättyihin huviloihin.   

Arkistojen kätköistä

= Treenikassin pohjalta löytyi ratapiirroksia parin viikon takaa, joten julkaistaan ne nyt vaikkei treenit enää tuoreessa muistissa olekaan.

Annen valmennuksessa oltiin 23.4 ja muistaakseni treenit meni melko kivasti, varsinkin kepit nro 18 oli hienot! Pystyin siirtymään muurin kulmalle Sumin vielä pujotellessa ja se kesti sen hyvin. Otettiin tuota kohtaa vieläpä useampi toisto, sillä valssin ajoittaminen muurille, sen jälkeinen takaakierto esteelle nro 20 ja vienti putkeen nro 22 tuotti vaikeuksia. Tarkoitus oli tehdä persjättö esteen nro 21 jälkeen, mutta Sumi lukitsi aina putken väärän pään, johtuen siitä että olin itse aina hitusen liian myöhässä. Lopulta sain Sumin lukemaan persjätön ja se sujahti nätisti putkeen nro 30. Joo-o. Mutta edistystä kai sekin..? Muuten ei tainnut suurempia ongelmakohtia olla, tuo nyt jäi päällimmäisenä mieleen. Lisäksi kokeiltiin persjättöjä puomin jälkeiseen elämään, ei kestänyt ei... Eli tuli läpi ja tämä päätyi treenilistalle.

Kevään viimeiset Harrin treenit oli 26.4 ja meillä meni aikas kivasti! Tai ainakin sählättiin selvästi tavallista vähemmän, saatiin tehtyä pitkiäkin pätkiä täysin puhtaasti ja jopa melko sujuvasti. Ainoa mikä näissä treeneissä tökki kunnolla oli kepit, Sumi ei meinannut millään kestää vedätystä sivuttaissuunnassa. Se taisi jo heti ekalla toistolla bongata renkaan kun tuli kolmanneksi viimeisestä välistä ulos ja tämän jälkeen teki tuota pariinkin otteeseen. Veikkaan että tekemisessä näkyi nuo Annen treenit, joissa oli myös kepeillä vedätystä ja irtoamista, kepit nimittäin sujui niissä treeneissä jopa liiankin hyvin niin tottakai se nyt sitten kostautui. Mutta tuo on onneksi sellainen asia, joka vaatii vain treeniä ja varmuutta, eli en ole huolissani.

Huomiselle ilmoitin molemmat koirat HSKH:n Femman päivä -epiksiin ja tottakai sääennuste lupaa sadetta, niin meidän tuuria :D. Sumppu menee hyppimään kisaavien radan kertaalleen ja Sennalle olisi tiedossa kaksi starttia putkirallissa!

Sataa sataa ropisee...

Helsingissä on satanut jo toista päivää ja tottakai meidän agilityn kesäkauden avaus osui juuri tälle päivälle. Oltiin astuttu jo ulko-ovesta ulos, kun peräännyin ja palasin vaihtamaan kengät, pakkaamaan lenkkarit treenikassiin ja kiskomaan tuulitakin päälle vielä goretextakin. Ja siitä huolimatta kotiuduin treeneistä läpimärissä ja erittäin kuraisissa vaatteissa kera kahden uitetun lagoton. Varma kesän merkki siis!

Treenit sujuivat kehnosta säästä huolimatta hyvin, nämä olivat siis meidän ensimmäiset treenit HSKH:lla uudessa ryhmässä ja uudella kouluttajalla. Ryhmän viidestä koirakosta paikalla oli kolme, mutta saatiin silti kulutettua 1,5 tunnin treeniaika varsin tehokkaasti. Olin ihan unohtanut, miten paljon aikaa jo pelkkä radan rakentaminen vie ja ehkä senkin millaista esteiden raahaaminen paikasta toiseen on... Heh, talven aikana tuli totuttua ehkä vähän liian hyvään, treeneihin tullessa rata oli valmiiksi rakennettuna ja itse ei tarvinnut tehdä mitään, paitsi tutustua rataan :D. Mutta ehkä näihin ulkotreeneihin taas tottuu ;). 

Rata oli melko yksinkertainen, 24 estettä ja aika perusmenoa. Sumi kulki aikas nätisti, reagoi liikkeeseen hyvin, oli todella innoissaan ja juoksi lujaa. Puomilla Sumi ensin vähän empi etutassujen laskemista märälle hiekalle, en tiedä hämmensikö hiekka alustana sitä, kun ollaan treenattu pysäytyskontaktit täysin keinonurmella..? Mutta helposti uskoi ja hetken päästä yritti jopa vähän testata, miten kauan kontakteilla pitikään pysyä... Oli aika malttamattomalla tuulella! Keppejä Sumi ei hakenut ekalla yrittämällä, taisi vähän vilkuilla takana ollutta A:ta. 

Rataa ajatellen meidän suurin ongelma oli viimeinen viiden esteen pätkä, jossa koira lähetettiin välistä vetojen jälkeen suoraan putkeen ja sen jälkeen kahdelle suorassa linjassa olleelle hypylle ja niiden jälkeen takaakiertoon kolmannelle hypylle. Yksinkertaisesti en vain ehtinyt ohjata takaakiertoa, vaikka yritin tyrkätä Sumin ajoissa suoraan putkeen ja juosta itse karkuun. Vaikeaa! Muutenkin tuntui ettei omat jalat oikein kulkeneet märällä ja pehmellä kivituhkalla, varsinkin loppu oli semmoista tarpomista ja kompurointia että huhhuh..! Tarttis ehkä alkaa treenaamaan tota juoksemistakin :D. Sumi sen sijaan viiletti minkä jaloistaan pääsi, olisi voinut edes vähän hidastaa niin oltais saatu vedettyä rata nollana loppuun asti ;). Mutta ei, vauhti ennen kaikkea!

Treeneistä jäi kiva fiilis, oli ihan jees päästä pitkästä aikaa tekemään vähän lyhyempää ja helpompaa ratatreeniä. Tuli sellainen olo, että oltaisiin oikeasti kehitytty talven aikana Harrin ja Annen treeneissä, joskin tekemistä on vielä paljon. Erityisesti omassa ohjauksessa ja rytmityksessä, ja siinä miten Sumin saisi oikeissa tilanteissa irtoamaan paremmin ja toisaalta tietyissä tilanteissa pysymään hallussa. Sekä tietenkin teknisessä osaamisessa on aina kehitettävää. Mutta ehkä se on osa agilityn hohtoa, ettei koskaan voi olla täysin valmis ja aina löytyy parannettavaa!

Seuraavaksi voisikin alkaa suunnittelemaan kesän treenejä! Helmi-maaliskuun ahkeran kisaamisen jälkeen oli mieli aika tyhjä, huhtikuu otettiin varsin rennosti ja treenatiin vain muutaman kerran, pisimmillään taukoa ollut pari viikkoa. Toisaalta olisi ollut ihan jees pitää nyt pidempikin tauko, mutta koska kesä on edessä, Sumin kunto arvoitus ja treenimotivaatio taas nousussa, niin ehkei me nyt toistaiseksi ainakaan tämän pidemmälle tauolle vetäydytä. Nyt kun viileät ilmat on jatkuneet, niin suunnittelin jopa ilmoittavani Sumin kisoihin parin viikon päähän, joskin meidän tuurilla juuri silloin iskee kauheat helteet... Mutta sen näkee sitten, turha murehtia etukäteen asioita joille ei mitään mahda!

Tulipas pitkä ja sekava sepustus, todellista tajunnanvirtaa treeneistä ja agilitystä :D. Hmm. Treeneistä kotiutumisen, koirien pesemisen, märkien & kuraisten vaatteiden pesukoneeseen laittamisen ja kuuman suihkun jälkeen avasin telkkarin ja tajusin, etten ole ainakaan kahteen kuukauteen viettänyt perjantai-iltaa kotona. Outoa. Ei niin mitään tekemistä, mutta toisaalta ihan mukavaa vaihtelua. Telkkarista tosin ei tullut oikein mitään katsomisen arvoista, paitsi ehkä Kuolleen miehen kirstu, mutta ehkä sitä voisi pitää jonkin Pirates -maratonin seuraavaksi kun ollaan saatu Star Wars -maraton loppuun! Ja kyllä, tajunnanvirta jatkuu ja kyllä, kello on sen verran että kannattaisi ennemmin mennä nukkumaan kuin jatkaa tämän kirjoittamista. Huomisillaksi saadaan onneksi vieraita, niin ei tarvitse tänne purkaa tylsyyttä, Euroviisukatsomoa siis luvassa!