Helsingissä on satanut jo toista päivää ja tottakai meidän agilityn kesäkauden avaus osui juuri tälle päivälle. Oltiin astuttu jo ulko-ovesta ulos, kun peräännyin ja palasin vaihtamaan kengät, pakkaamaan lenkkarit treenikassiin ja kiskomaan tuulitakin päälle vielä goretextakin. Ja siitä huolimatta kotiuduin treeneistä läpimärissä ja erittäin kuraisissa vaatteissa kera kahden uitetun lagoton. Varma kesän merkki siis!
Treenit sujuivat kehnosta säästä huolimatta hyvin, nämä olivat siis meidän ensimmäiset treenit HSKH:lla uudessa ryhmässä ja uudella kouluttajalla. Ryhmän viidestä koirakosta paikalla oli kolme, mutta saatiin silti kulutettua 1,5 tunnin treeniaika varsin tehokkaasti. Olin ihan unohtanut, miten paljon aikaa jo pelkkä radan rakentaminen vie ja ehkä senkin millaista esteiden raahaaminen paikasta toiseen on... Heh, talven aikana tuli totuttua ehkä vähän liian hyvään, treeneihin tullessa rata oli valmiiksi rakennettuna ja itse ei tarvinnut tehdä mitään, paitsi tutustua rataan :D. Mutta ehkä näihin ulkotreeneihin taas tottuu ;).
Rata oli melko yksinkertainen, 24 estettä ja aika perusmenoa. Sumi kulki aikas nätisti, reagoi liikkeeseen hyvin, oli todella innoissaan ja juoksi lujaa. Puomilla Sumi ensin vähän empi etutassujen laskemista märälle hiekalle, en tiedä hämmensikö hiekka alustana sitä, kun ollaan treenattu pysäytyskontaktit täysin keinonurmella..? Mutta helposti uskoi ja hetken päästä yritti jopa vähän testata, miten kauan kontakteilla pitikään pysyä... Oli aika malttamattomalla tuulella! Keppejä Sumi ei hakenut ekalla yrittämällä, taisi vähän vilkuilla takana ollutta A:ta.
Rataa ajatellen meidän suurin ongelma oli viimeinen viiden esteen pätkä, jossa koira lähetettiin välistä vetojen jälkeen suoraan putkeen ja sen jälkeen kahdelle suorassa linjassa olleelle hypylle ja niiden jälkeen takaakiertoon kolmannelle hypylle. Yksinkertaisesti en vain ehtinyt ohjata takaakiertoa, vaikka yritin tyrkätä Sumin ajoissa suoraan putkeen ja juosta itse karkuun. Vaikeaa! Muutenkin tuntui ettei omat jalat oikein kulkeneet märällä ja pehmellä kivituhkalla, varsinkin loppu oli semmoista tarpomista ja kompurointia että huhhuh..! Tarttis ehkä alkaa treenaamaan tota juoksemistakin :D. Sumi sen sijaan viiletti minkä jaloistaan pääsi, olisi voinut edes vähän hidastaa niin oltais saatu vedettyä rata nollana loppuun asti ;). Mutta ei, vauhti ennen kaikkea!
Treeneistä jäi kiva fiilis, oli ihan jees päästä pitkästä aikaa tekemään vähän lyhyempää ja helpompaa ratatreeniä. Tuli sellainen olo, että oltaisiin oikeasti kehitytty talven aikana Harrin ja Annen treeneissä, joskin tekemistä on vielä paljon. Erityisesti omassa ohjauksessa ja rytmityksessä, ja siinä miten Sumin saisi oikeissa tilanteissa irtoamaan paremmin ja toisaalta tietyissä tilanteissa pysymään hallussa. Sekä tietenkin teknisessä osaamisessa on aina kehitettävää. Mutta ehkä se on osa agilityn hohtoa, ettei koskaan voi olla täysin valmis ja aina löytyy parannettavaa!
Seuraavaksi voisikin alkaa suunnittelemaan kesän treenejä! Helmi-maaliskuun ahkeran kisaamisen jälkeen oli mieli aika tyhjä, huhtikuu otettiin varsin rennosti ja treenatiin vain muutaman kerran, pisimmillään taukoa ollut pari viikkoa. Toisaalta olisi ollut ihan jees pitää nyt pidempikin tauko, mutta koska kesä on edessä, Sumin kunto arvoitus ja treenimotivaatio taas nousussa, niin ehkei me nyt toistaiseksi ainakaan tämän pidemmälle tauolle vetäydytä. Nyt kun viileät ilmat on jatkuneet, niin suunnittelin jopa ilmoittavani Sumin kisoihin parin viikon päähän, joskin meidän tuurilla juuri silloin iskee kauheat helteet... Mutta sen näkee sitten, turha murehtia etukäteen asioita joille ei mitään mahda!
Tulipas pitkä ja sekava sepustus, todellista tajunnanvirtaa treeneistä ja agilitystä :D. Hmm. Treeneistä kotiutumisen, koirien pesemisen, märkien & kuraisten vaatteiden pesukoneeseen laittamisen ja kuuman suihkun jälkeen avasin telkkarin ja tajusin, etten ole ainakaan kahteen kuukauteen viettänyt perjantai-iltaa kotona. Outoa. Ei niin mitään tekemistä, mutta toisaalta ihan mukavaa vaihtelua. Telkkarista tosin ei tullut oikein mitään katsomisen arvoista, paitsi ehkä Kuolleen miehen kirstu, mutta ehkä sitä voisi pitää jonkin Pirates -maratonin seuraavaksi kun ollaan saatu Star Wars -maraton loppuun! Ja kyllä, tajunnanvirta jatkuu ja kyllä, kello on sen verran että kannattaisi ennemmin mennä nukkumaan kuin jatkaa tämän kirjoittamista. Huomisillaksi saadaan onneksi vieraita, niin ei tarvitse tänne purkaa tylsyyttä, Euroviisukatsomoa siis luvassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti