Osallistuttiin Sennan kanssa 8.6. Hyvinkäällä järjestettyyn Roturace -juoksukilpailuun, kun Sennan kasvattaja Sallis kokosi sinne kaksi kasvateistaan koostunutta joukkuetta, Wildfinn Girls ja Wildfinn Boys. Ratajuoksu on selkeästi Sennan juttu ja vieheen jahtaaminen superhauskaa! Valitettavasti meidän suoritus ei vain tällä kertaa ihan onnistunut, koska viehe pysähtyi kesken juoksun. Tai ilmeisesti se pysäytettiin tarkoituksella, koska astuin itse liian lähelle viehenarua... Ja kyllä pikkuisen harmitti! Olisi pitänyt vain pysyä paikallaan eikä liikkua mihinkään, mutta en tajunnut että naru menee niin jännästi maalialueen poikki eikä sitä myöskään erottanut hiekasta kunnolla. Vieheen pysähtyessä Senna tietenkin myös pysähtyi ja jäi katselemaan vähän ihmetellen että "mitäs nyt?" ja tuli sitten kutsusta luokse ylittäen maaliviivan. Loppuajaksi saatiin reilut 14 sekuntia. Vähän harmittaa, olisi ollut kiva saada Sennalle kunnon aika, mutta ehkä sitten ensi vuonna uudestaan jos Senna on silloin edelleen juoksukunnossa :).
![]() |
| (c) Salla-Mari Kuusinen |
Kokonaistuloksissa Wildfinn Girlsin sijoitus oli 34. ja Wildfinn Boysin 36. eli jäsenten välinen voitto tuli kuitenkin tytöille ;). Ja hienosti kaikki juoksivat ja suurin osa innostui jahtaamaan viehettäkin!
Lopuksi käytiin vielä turisti-Sumin kanssa pyörähtämässä Roturace Match Showssa. Näyttelyremmiä meillä ei tietenkään ollut mukana ja näyttelyjuttuja ollaan treenattu viimeksi ehkä pari-kolme vuotta sitten, mutta väliäkös sillä! Sumin esiintyminen meni vähän sinne päin, juostessa nenä veti maahan ja seisotuksessa yritti tarjota istumista. Ja tuomari ei meinannut uskoa Sumin täyttävän elokuussa seitsemän, luuli pennuksi! Kehästä poistuessa sain myös kuulla parilta kehää seuranneelta kilpakumppanilta Sumilla olevan mahtava elämänasenne, kun on ikäisekseen niin virkeä ja energinen! Ja onhan sen asenne ihan huikea, ei voi kiistää :D. Vähän jäi hämäräksi miten kehä käytännössä pyöri, mutta ilmeisesti sijoituttiin oman erämme punaisen nauhan saaneissa kolmanneksi. Palkinnoksi saatiin joku parvekekukkanen, jota ollaan nyt epätoivoisesti yritetty pitää hengissä. Pientä välikuihtumista (=viikonloppu Tampereella) lukuunottamatta se on säilynyt varsin kivasti, myös siihen nähden ettei meillä ole parveketta ja kukkanen on saanut tyytyä majailemaan keittiön pöydällä :D. Ja kyllä, en tiedä kasveista mitään.
![]() |
| (c) Vanhaenglanninlammaskoirat ry. |


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti