Ensimmäinen viikko

Nesi on ollut meillä nyt reilun viikon ja arki alkaa vähitellen rullaamaan kolmen koiran voimin :). Sennan kanssa pentu tulee jo kivasti toimeen, vaikka Senna aika mustasukkainen onkin pennun saamasta huomiosta ja tulee jatkuvasti lelu suussa hakemaan huomiota jos pennun kanssa leikkii ;). Senna pitää myös tarkasti huolen omasta ruoastaan ja omista leluistaan, mutta silleen nätisti pienellä murinalla. Tosin nyt loppuviikosta Senna on alkanut kiusaamaan pentua leluilla, oikein ällyyttää juoksemaan perässä :D. Ja muutenkin on hakenut leikkiin, mutta toistaiseksi eivät ole päässeet kunnolla yhteisymmärrykseen leikkimistavasta. Sumi ja Nesi ovat olleet samassa tilassa lähinnä silloin kun pentu on ollut väsynyt sekä aamulenkit olen alusta asti tehnyt koko porukan kanssa yhdessä. Sumin mielestä pentu on ahdistava ja ensimmäiset päivät se juoksi muristen karkuun joko möksäänsä tai jonnekin nurkkaan. Nyt suurin ahdistus on alkanut mennä ohitse ja vaikuttaisi siltä että Sumin pennun sietokyky olisi pikkuhiljaa kasvamassa. Edetään asenteella "maltti on valttia" eli kaikessa rauhassa, turha kiirehtiä :)

Millainen pentu Nesi sitten on?

- Reipas ja vauhdikas, tutustuu uusiin asioihin yleensä oma-aloitteisesti ja mikäli jokin asia jännittää niin se menee yleensä hetkessä ohitse

- Rakastaa ihmisiä ja tervehtii kaikkia häntä heiluen

- Koiriin suhtautuu kohteliaasti, aluksi hieman varautuneesti ja pian yrittää hakea nätisti leikkimään

- Liikkuu mielellään erilaisilla alustoilla ja on utelias

- Tarttuu hampaillaan kiinni ihan kaikkeen! Matot on parhaita retuutuskohteita, kumisaappaiden kanssa on kiva painia ja kenkiä raahaa eteisestä olkkariin heti kun silmä välttää. On myös keksinyt, että jos kerta kengät pitää vaihtaa leluun, niin on ihan okei ottaa olkkarista pallo mukaan, viedä se eteiseen ja vaihtaa se kenkään. Liian fiksu..?!

- Leikkii myös leluilla hienosti, jahtaa ja tarttuu kiinni hyvällä otteella. Tuo myös lelun mielellään kutsuttaessa takaisin.

- Todella ahne ja perso ruoalle, tosin palkkana lelu toistaiseksi vähän mieluisampi

- Nukkuu 8 h yöunia, jippiii! Tosin sammuu jo yhdeksältä illalla, joten puoliväkisin olen yrittänyt valvottaa yhteentoista asti ettei tarttisi ihan hirveän aikaisin herätä. Nukkuu siis 23-07, eli ihan jees

- Tekee tarpeensa kiltisti ulos ja sisälle vain pakosta. Öisin ei ole tehnyt ollenkaan ja päivälläkin vain pidempien yksinolojen aikana

- Läheisriippuvainen ja mukavuudenhaluinen, tykkää olla siellä missä muut ja nukkuu mieluiten mahdollisimman pehmeässä & muhkeassa paikassa

- Ei tykkää portin taakse tai häkkiin telkeämisestä, kompostikehikot ei pidättele vaan kiipeää ketterästi yli

- Protestoi äänekkäästi yksinjäämistä, mutta parempaan suuntaan on menty! Ei muutenkaan se kaikista hiljaisin tyyppi

- Automatkustus sujuu jo hyvin, vaikka tätäkin vähän mietin sen jälkeen kun pentu hakureissulla Tampereelta Helsinkiin huusi lähes koko matkan oli sitten sylissä tai boksissa, rauhoittui vasta kehä ykkösellä. Nyt on kuitenkin matkustanut kiltisti ja hiljaa boksissaan takakontissa!

- Kävelee hihnassa jo kivasti, vaikka edelleen onkin suurimmaksi osaksi vapaana. Tulee kutsusta luokse ja alkaa vähitellen tajuta ettei kaikkien ohikulkijoiden luokse rynnätä

- Tykkää ilmeisesti vedestä. Suihku on jees ja eilen ratkaisin mysteerin, miksi pennun takatassut ovat märät ja miksi koirien vesikippo on aina nykyisin täynnä hiekkaa ja roskia. Laskin yhteen 1 + 1 ja sain teorialleni vahvistuksen kun löysin pennun puoliksi vesikiposta :D

- Draama Queen. Kauhea huuto ja kiljunta kynsienleikkuusta. Vaikkei sakset edes osuneet koko kynteen! Ja leikatessa oli hiljaa. Draama Queen. 

Tämmöisiä havaintoja tähän mennessä, katsotaan miltä näyttää viikon, kuukauden tai vuoden päästä :D. Tällä hetkellä vaikuttaisi todella kivalta ja lupaavalta pennulta, hauska, reipas ja ovela tyyppi! Yksinolot kun saisi vielä sujumaan niin sanoisin täydelliseksi ;)

Pääsiäinen meni kotiutuessa, mutta tällä viikolla olen yrittänyt keksiä jo joka päivälle jotain uutta tekemistä. Tiistaina käytiin kylässä, keskiviikko huilattiin, torstaina kyläiltiin ja tavattiin kaverin aikuista lagottoa, perjantaina käytiin ensimmäistä kertaa treenihallilla, lauantaina treffattiin Robin & Mauri -veljiä ja tänään käytiin Ojangossa ihmettelemässä agilitykisoja sekä katsomassa (=häiriköimässä :D) Ralph-iskän kettistreenejä. 

Painoa Nesille ei ole viikossa tullut paljoakaan lisää, ainoastaan 200 g. Painoi siis 7-viikkoisena 2,5 kg ja nyt 8 viikkoisena 2,7 kg. Pikkuinen tyttö siis! Eikä varmaan kovin suureksi kasvakaan, olen asettanut tavoitteeksi että korkeutta olisi aikuisena edes 38 cm ;). Mieluiten kuitenkin vähän enemmän. 

"Isojen koirien" kanssa ollaan tottakai myös touhuttu. Alkuviikosta tehtiin pidempää lenkkiä ja heräteltiin kadoksissa ollutta tokomotivaatiota, perjantaina Sumppu pääsi pitkästä aikaa aksaamaan ja molemmat tekivät ulkokentällä tokoa. Senna on komenteleva kaikkitietäjä ja Sumi ylivireinen sähläri, mutta vielä en ole menettänyt toivoani tokon suhteen :D. Lauantaipäivä puolestaan vietettiin Sennan kanssa PetExpossa Suomen Lagottoklubin ständillä. Ei onneksi oltu kuin kolme tuntia, sillä oli aika stressaava meno Sennan mielestä... Se on selvästi alkanut vanhemmiten stressaamaan herkemmin, vaikka onkin aina ollut tosi helppo ja välinpitämätön kaikissa tilanteissa. Ehkei myöskään ihan noin suuri väkimäärä, jatkuvasti rapsuttavat ihmiset ja lääppivät lapset ole muutenkaan ihan sen juttu. Senna kun ei koskaan ole ollut erityisen ihmisrakas, ei se vihaa muttei se myöskään rakasta. Omat ihmiset on tosi tosi tärkeitä, mutta muista se ei niin välitä :). Antoi kuitenkin hienosti rapsuttaa ja meni itse ihmisten luokse. Sennan mielestä reissussa parasta oli selkeesti se kun sai olla mun kanssa kahdestaan ja matkustaa bussissa! Iloinen se oli ja häntä heilui ;D

Kisoja tai tapahtumia ei tällä hetkellä ole juurikaan tiedossa, pidetään taukoa. Senna ja Sumi oli ilmoitettu pääsiäiselle rally-tokokisoihin tarkoituksena hakea molemmille koularit alokkaasta, mutta jätettiin erään pennunhakureissun vuoksi kisat lopulta väliin ;). Vähän harmitti, koska alokasluokan rally-tokokisapaikkoja on rasittava metsästää ja lisäksi nyt alkaa ulkokausi ja olen niiiin paljon enempi hallikisaaja. Sama pätee agilityyn, en vain tykkää :D. Aina paistaa aurinko, on kuuma ja häikäisee, tai sitten sataa vettä ja on märkää ja kuraista ;D. Ei siis tulla kisaamaan agilityssakaan varmaan hetkeen, tosin sääolosuhteiden vaihtelut eivät ole ainoa tai saatika tärkein syy, vaan yksinkertaisesti meidän ei kannata just nyt käyttää aikaa ja rahaa kisaamiseen. Sumille kevät & kesä on ollut hengitystiejuttujen toteamisen jälkeen aina pahinta aikaa, kai se reagoi johonkin siitepölyyn tms. joten ei oikein järkevää kisailla. Lisäksi meillä on vielä paljon treenattavaa jotta voitaisiin oikeasti tehdä hyviä ratoja kolmosissa ja kun ei olla lähdetty SM-nolliakaan keräämään niin ei senkään takia kannata. Treenataan nyt kevät & kesä rauhassa ja kisaillaan ahkerammin sitten syksymmällä :) 

 

(c) Taneli Pekkanen

Caraydan Romneya "Nesi"

Meille kotiutui viime viikon perjantaina uusi perheenjäsen, espanjanvesikoiratyttö Nesi :)

(c) Jaana Katajalehto

Nesi on monen sattuman summa, eikä espanjanvesikoira rotuna ollut mitenkään itsestään selvä valinta. Ensimmäisen kerran muistan kiinnittäneeni rotuun enempi huomiota kesällä 2006, kun näin oikein pätevänoloisen nuoren perron tokokokeen alokasluokassa Luopioisissa. Ihailin koiran tekemisenintoa, maltillisuutta ja leikkisyyttä. Alkuvuodesta 2007 kun aloin tosissani haaveilla toisesta koirasta, sain porukoilta ehdoksi, että koiralla tulisi olla samantyyppinen turkki kuin lagotolla eli karvaa ei saisi lähteä. Vaihtoehdot rajasin lagottoon ja perroon, joista lopulta meille tuli lagotto eli Sumi :). En kuitenkaan muista varsinaisesti valinneeni lagottoa, vaan pikemminkin kohdalle sattui sopiva yhdistelmä. Sen verran ehdin kuitenkin espanjanvesikoiraa rotuna tutkia, että olin kiinnittänyt jo silloin kotisivujen perusteella huomiota erääseen kasvattajaan ja puolella silmällä jäin seuraamaan kasvattiensa tekemisiä, mikäli sattuivat olemaan esimerkiksi samoissa kisoissa. 

Pentuprojektin voisi jollain tapaa katsoa käynnistyneen jo kesällä 2012, koska silloin aloin ensimmäistä kertaa miettiä vakavammin kolmannen koiran ottamista. Ajankohtaista se ei kuitenkaan ollut, mutta ajattelin että pohjatyö olisi hyvä aloittaa ajoissa, jotta ehtisi päästä hyvin sisälle uuteen rotuun. Rotuakin mietin aika paljon, tein listoja ja mietin hyviä & huonoja puolia. Koko ajan oli kuitenkin mielessä yksi tietty rotu ja se vaikuttikin kaikin puolin kivalta ja sopivalta, rodulta josta olen haaveillut jo useamman vuoden ajan. Alkuvuodesta 2014 kuitenkin totesin, ettei se ehkä sittenkään sykähdytä tarpeeksi. Jotain puuttui ja pari pikkujuttua häiritsi. Suunnitelmat meni hetkeksi jäihin, kunnes löytyi uusi rotuvaihtoehto, espanjanvesikoira. Maaliskuun lopussa oltiin sattumalta samoissa agilitytreeneissä erään perron kanssa, juttelin jonkin verran koiran omistajan kanssa ja treenien jälkeen mieleen oli herännyt ajatus "entäs jos sittenkin...?" ja päätin ennakkoluuloistani huolimatta antaa rodulle mahdollisuuden. 

Kasvattajaa ei tarvinnut kauaan miettiä, vaan otin melkein samantien yhteyttä Kennel Caraydaniin eli Kaisiin. Mitä enemmän juteltiin ja mitä enemmän näin Caraydanin kasvatteja, niin sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että tässä olisi se mitä olen etsinyt ja mitä juuri tällä hetkellä haluan. Jokin vain sykähdytti ja kipinä roihahti, se oli menoa se! Muistaakseni heinäkuussa ilmoitin olevani tosissani ottamassa pentua sitten kun sopiva syntyisi ja siitä hetkestä alkoi piinaava odotus. Yhdistelmäksi valikoitui Mila & Ralph, jotka ovat molemmat luonteelta todella miellyttäviä ja mutkattomia koiria arkielämässä sekä vauhdikkaita ja keskittymiskykyisiä treeni- ja kisakentillä :). Mila kilpailee tokossa EVL:ssä ja agilityssä medi3-luokassa, josta sillä on kaksi agility- ja kaksi hyppysertiä. Ralph on vasta reilu 2-vuotias hurmuripoika, joka harrastaa agilitya ja pelastuskoirajuttuja.

Pennut syntyivät 12.2, viisi urosta ja kaksi narttua, joista mulle luvattiin alustavasti toinen, mikäli luonne olisi toivotunlainen. Pennut syntyivät Mila-emän kotona Tampereella, joten siellä tulikin muutaman kerran vierailtua helmi-maaliskuun aikana :). Pentujen ollessa vasta reilu 2-viikkoisia, ihastuin jo ruskeavalkoiseen tyttöön, vaikkei luonteesta ollut siinä vaiheessa mitään tietoa... Mutta pennusta kasvoikin touhukas ja vauhdikas tyyppi, raivottareksikin taidettiin jossain vaiheessa kuvailla ;). Ja tänne se sitten lopulta viime viikon perjantaina kotiutui! Nimekseen pentu sai Nesi ja virallisemmin Caraydan Romneya :).

Nesistä kasvaa toivottavasti monipuolinen harrastuskaveri, josta löytyisi vauhtia, säpäkkyyttä ja tekemisen intoa. Lajivalikoimaan tulee kuulumaan ainakin agility, mutta myös tokoa aletaan tekemään "vakavissamme", rally-tokoa varmasti myös siinä ohessa. Lisäksi pientä kiinnostusta olisi pelastuskoirapuolta ja mejää kohtaan, mutta saa nähdä miten ehditään ja päästään kaikkea harrastamaan ;). Kiire ei ole ja tarkoitus olisikin antaa pennun kasvaa kaikessa rauhassa :).  

Ville Liukan agilitykoulutus 08.03.2015

Pääsimme lyhyellä varoitusajalla osallistumaan Keravan Agility Teamin järjestämään agilitykoulutukseen, jossa kouluttajana toimi MM-kisoissakin Suomea edustanut Ville Liukka. Treeniaikaa oli mukavasti, ryhmässä treenasi 8 koirakkoa ja aikaa oli 4 tuntia. Aluksi tutustuimme itsenäisesti rataan, minkä jälkeen kävimme yhdessä läpi joitakin kohtia. Ennen ensimmäisen koiran suoritusvuoroa saimme vielä ohjeet treenien lomassa tehtäviin fysiikkatreeneihin, joista taisin unohtaa puolet jo heti kättelyssä :D. Suoritusjärjestys oli mini-medi-maksi ja jokainen pääsi tekemään radalla kaksi sessiota. Yhdessä medi- ja maksiohjaajien kanssa aloitettin fysiikkatreenillä, oli varsin hauskaa ja mielenkiintoista! 

Itse rata oli aika ristiriitainen, toisaalta ihan hirveä ja toisaalta todella kiva. Hirveä siksi, että se oli profiililtaan todella nopea. Koira sai juosta satalasissa, kun ite piti keskittyä koko ajan ohjaamiseen ja olemaan ajoissa. Kiva siksi, että parempaa kisatreeniä saa hakea! Joutui oikeasti laittamaan töppöstä toisen eteen samalla kun keskittyi ohjaamiseen ja rytmitykseen. Huh! Meille eniten vaikeuksia tuotti pätkä 15-18. Ei Sumi kovin montaa kertaa A:lle ehtinyt karata, ei sen jälkeen kun tein selkeän putkijarrun 16-putkelle. Ongelma oli se, että putkijarrun vuoksi jäin jälkeen ja koira pinkoi metrien päässä. 17-putken Sumi tajusi hakea vielä varsin mallikkaasti, mutta tuo 18-takaakierto... Juu ei. Ei mitään toivoa ehtiä. Ennen ensimmäisen session päättymistä kokeiltiin vielä pari kertaa pelkkä 17-18 väli sylkkärillä, mikä toimi ihan jees kun olin lähellä ja vauhtia ei ollut niin paljoa. Heti toisen session aluksi tökättiin tikulla jäätä ja otettiin koko pätkä 15-18. Ja sehän toimi!!! Vaikka olin kaukana, Sumi haki putken ja se lähti sylkkärillä takaa-kiertoon, jipiiii!!! Ehkä yksi suurimmista onnistumisen kokemuksista pitkään aikaan. Oli kuulemma näyttänytkin hienolta, jes!

Yleisilmeeltään meidän tekeminen oli kuitenkin aika sähläämistä, oltaisiin pystytty parempaankin. Lisäksi tuntui ettei omat jalat liiku minnekään, Sumi kulki ihan kamalan lujaa ja itseltä loppui viime hetkillä kunto ihan kesken. Ainakin oli treenien päätteeksi kaikkensa antanut fiilis, jos ei muuta! En tiedä painoiko fysiikkatreenikin vähän alla, ehkä.


Tässä vielä joitakin yksittäisiä huomioita koulutuksesta, lähinnä siitä miten Ville asiat tekee:


-treenit 1-2 krt/vko (sis. kisat!)

-syyskausi tekniikkaa, kevät kisanomaista

-tekniikka opetellaan erikseen, kisatreenit erikseen

 -> kisatreeneissä AINA täysiä ja kisanomaisesti alusta loppuun (vauhti!)

-80% treenisuorituksista/radasta oltava onnistunutta (osa koirista vaatii enemmän)

-koira menee aina täysiä, omalla kehonkielellä kerrotaan milloin ja minne käännytään

-käsi kertoo minne mennään, rintamasuunta minne seuraavaksi 

-ero lähetyksissä takaakiertoon ja irtoamiseen

 -> normi irtoamisessa saman puolen käsi & jalka eteen -> koiralle merkki siitä että jatketaan täysillä eteen päin

 -> takaakierroissa vastakkainen käsi & jalka -> merkki koiralle takaakierrosta

 -> lisäksi erottelu milloin käännytään siivekkeen ympäri (vastakkainen käsi) ja milloin hypätään ristiin (koiran puoleinen käsi)

-vastakäännös tietyissä tilanteissä välttämätön, joissakin riski että tulee esteestä ohi (peruskäännös/sylkkäri varmempi)

 -> riippuu myös koirasta

Ville korosti myös paljon sitä, että vaikka hän tekee itse jonkin asian tietyllä tavalla, niin joku toinen kouluttaja saattaa tehdä saman asian täysin toisella tapaa. Jokaisen pitäisikin koulutuksissa käydessään tunnistaa ja valkata ne jutut, mitkä omalla koiralla toimii eikä orjallisesti noudattaa kouluttajan jokaista sanaa saatika mennä seuraavalle kouluttajalle sanomaan "mutta kun se ja se sano niin ja näin" mikäli neuvot eroavatkin edellisen kouluttajan neuvoista. Kaikkea voi kokeilla ja neuvoja kuunnella, mutta käyttöön valkataan ne itselle ja omalle koiralle parhaiten sopivat jutut :). 

Kolmoset korkattu!

Tervehdys! Blogin päivittäminen on taas mystisesti jäänyt, vaikka luonnoksiin olenkin pari keskeneräistä päivitystä saanut rustattua. Ajattelin nyt purkaa arkistoja aikajärjestyksessä, eli ensimmäisenä kisaraportti helmikuun kisoista :). Näitten jälkeen ollaan käyty toisetkin kisat maaliskuussa sekä oltu Ville Liukan agilitykoulutuksessa, mutta niistä lisää myöhemmin. Muuten meille ei kuulu mitään ihmeempää, ainakaan vielä ;).


Ystävänpäivänä päättyi meidän reilun 3 kk kisatauko agilityssa ja debyytti medi3-luokassa on nyt takana päin! Vähän tosin oli vaakalaudalla meidän osallistuminen, kun onnistuin itse saamaan kisoja edeltävällä viikolla kunnon flunssan ja vielä torstaina olo oli sellainen kuin ei olisi puoleen vuoteen liikuttanut yhtäkään lihasta ja hengästytti jo pienenkin (kävely)lenkin jälkeen. Noh, ei sitä parhaassa hapessa vielä kisapäivänäkään oltu, mutta kisaamaan oli päästävä. 

Heti ensimmäisen radan nähdessäni olin aikeissa pakata koiran ja tavarat takaisin autoon ja huristella kotiin... Noh okei, ei ihan sentäs, mutta oli tuo alku vähän shokki ensimmäistä kertaa kolmosissa kisaavalle :D. Otettiinkin hylky heti alkuunsa, Sumi sujahti nätisti selän takaa putkeen. Kepeille tiukka avokulma oli liian vaikea ja itse sössin pakkovalssin ennen puomia, joten vähän tuli sählättyä. 

Toinen rata oli helpompi ja tsemppasin itseni juoksemaan radan täysillä alusta loppuun vaikka tuntuisi miten ikävältä, selkeesti saatiinkin tälle radalle kaikista parhain draivi ja asenne! Esteelle 16 asti meni todella kivasti, kunnes Sumi meni totaalisesti läpi putkijarrusta, toinen putki suoraan edessä oli ilmeisesti liian suuri houkutin. Sumi kääntyi juuri ennen putken suuta, eli nollana jatkettiin, mutta jouduin sen verran odottelemaan ja korjailemaan ettei millään saatu tehtyä loppurataa niillä linjoilla ja rytmityksillä mitä olin suunnitellut vaan olin myöhässä enkä ehtinyt ohjata Sumia esteelle 20 vaan meni kepeesti ohi. Kutsuin takaisin, sählättiin aikamme paikallaan kunnes lopulta sain käännettyä Sumin hyppäämään hyppy oikeaan suuntaan ja maaliinkin päästiin. Tuloksena 5 ja hieman alle kolme sekuntia yliaikaa johtuen kaikesta sähläämisesti. Muuten vauhti radalla oli kyllä hyvä.

Viimeisestä radasta tykkäsin profiililtaan eniten ja ajattelin että se voisi mennä ihan kivasti meiltä, mutta sählättiinkin taas oikein kunnolla... Jotenkin sorruin taas siihen samaan mihin aina aikoinaan ykkösissä, että kun virhe tulee, ohjaus ja keskittyminen lopahtaa eikä mistään tule mitään. Päätin joskus vuosi sitten puuttua tuohon ja virheistä huolimatta ollaan vedetty radat aika kivasti loppuun asti. Tosin, ei oma mieli ja kroppakaan ollut ihan parhaassa ja virkeimmässä terässä, joten ehkä asenne kärsi jo siitäkin.  

Vantaa 14.02.2015 HSKH

Tuomari Janne Karstunen

A-agilityrata  

HYL

Vantaa 14.02.2015 HSKH

Tuomari Janne Karstunen

B-hyppyrata

Aika 52,74 s / Nopeus 3,60 m/s / Aikavirhe 2,74 s / Ratavirheet 5 / Tulos 7,74 / Sijoitus 13.

Vantaa 14.02.2015 HSKH

Tuomari Janne Karstunen

C-agilityrata  

HYL

Ainakin Sumppu oli liekeissä kun pääsi pitkästä aikaa kisaamaan, semmonen "vähäks mä olin hyvä" -ilme viimeisen sähläysradan jälkeen ;D. 

Alkuvuoden kujeita

Aloitetaan meidän tämän vuoden kisakauden avauksesta, mikä tapahtui tällä kertaa rally-tokon merkeissä Ylöjärvellä 10.1. Molemmat koirat olivat ensimmäisessä alokasluokan ryhmässä eli päästiin tositoimiin heti aamusta. Tällä kertaa Senna oli suoritusvuorossa ensin, mitä hieman jännitin, mutta täysin turhaan! Sennuska suoritti radan läpi todella hienosti ja meiltä rokotettiin vain pari pistettä pikkuvirheistä, toinen taisi lähteä vinosta eteentulosta ja toinen väljästä vasemmasta täyskäännöksestä. Senna oli ensimmäisen ryhmän jälkeen toisena, joten jouduttiin odottelemaan kisakirjaa toisen ryhmän päättymiseen asti. Toisen ryhmän aikana pudottiin palkintosijoilta, Sennan lopputulos oli siten ALOHYV 98/100 p. ja sij. 5. Lisäksi Sennalla taisi olla koko kisan toiseksi tai ainakin kolmanneksi nopein aika, huippua! 

Sumin kanssa ei mennyt tuloksellisesti ihan niin hyvin, mutta olen silti erittäin tyytyväinen pikkukoiran työskentelyyn radalla. Virheitä ei loppuen lopuksi tullut paljoa, mutta pisteitä lähti runsaasti ja suurin osa menee kyllä omaan piikkiin. Heti lähdössä mentiin metsään, kun Sumi varasti ja lähti liikkeelle samantien kun olin saanut lähtöluvan. Sumi kävi siis tökkäämässä lähtökylttiä enkä tajunnut että tämäkin olisi pitänyt uusia vaan jatkettiin matkaa eli tästä -10 p. Heti toisella kyltillä (koira eteen, oikealta sivulle) sössittiin lisää, ensimmäisellä yrityksella eteentulo oli huono ja uusin sen eli -3 p., toisella yrittämällä Sumi ei pysähtynyt takaakierron jälkeen perusasentoon enkä lähtenyt enää uusimaan joten taas -10 p. Tämän jälkeen tsempattiin ja kolmannelta kyltiltä maaliin asti meni todella kivasti! Jotain pikkuvirheitä tuli -3 p. verran, mutta ei mitään suurempaa, onneksi. Sumin tulos lopulta ALOHYV 74/100 p. Tiukille meni, mutta hyväksytty kuitenkin! Harmittaa vain nuo alun mokailut, typeriä virheitä.

Muuten ei ole tullut rally-tokoa treenattua, mutta agilitya senkin edestä! Treenimotivaatio on koko alkuvuoden ollut huipussaan ja ollaankin käyty hallilla 2-3 kertaa viikossa. Saatiin nyt myös vakkaritreeniseuraa kun Pauliina & Nova hankkivat vapaatreenikortin Ojanko Areenalle. Joten mikäs siinä treenatessa kun on kerrankin palkkaus- ja kuvausapua paikalla! Lisäksi treenit tulee suunniteltua huomattavasti paremmin kuin yksin treenatessa. Ollaan pyritty tekemään nyt niin, että kerran viikossa olisi ns. ratatreenit jolloin rakennetaan lyhyehkö rata jonkin teeman ympärille, ja kerran viikossa estetreenit joissa treenataan yksittäisiä esteitä eli Sumin kanssa lähinnä kontakteja ja keppejä. Hyvin on sujunut, kontaktit alkaa taas vähitellen toimia haluamallani tavalla ja ratatreeneissä Sumi on liikkunut hyvin. Aika paljon on tehty vauhti- ja irtoamisharjoituksia helpoilla ja suorilla radan pätkillä, ja viime treenien jälkeen alkoikin vähän epäilyttää saanko Sumia hetkeen kääntymään kun toinen painaa tuhatta ja sataa eteenpäin :D.

HSKH:n epiksissäkin käytiin tammikuussa. Alunperin mun oli tarkoitus kisata ainoastaan Sumin kanssa kisaavien radalla ja Sennan kanssa putkirallissa, mutta suunnitelmat menikin uusiksi. Lopulta päädyin ohjaamaan Novaa medimöllien radalle ja Pauliina Sennaa putkiralliin, kunnon koiranvaihtoepikset! Aiemmin olin ohjannut Novaa ehkä kaksi kertaa marraskuussa ja ottaen huomioon että Nova on aloittanut agilityn kunnolla vasta lokakuussa, niin meidän episdebyytti meni vallanmainiosti! Nova on oikeasti todella potentiaalinen aksakoira, hakee jo nyt kivasti esteitä ja menee lujaa, sen kanssa oli ilo kisata :). Tulokseksi ekalta radalta kymppi ja tokalta HYL eli X-määrä virhepisteitä kun ei mölleissä oikeita hylkyjä jaettu. Pauliinan ja Sennan yhteistyö sujui myös loistavasti, ei noita meidän koiria näytä lainaohjaajat häiritsevän kun itse tekeminen on niin huippu kivaa ;). Loppuillasta päästiin vielä Suminkin kanssa radalle, jolla lähinnä seinään päättyvät kepit ja 180 asteen käännös pituudelle tuotti ongelmia :P. Tiedetään ainakin mitä treenata!

Tokon osalta otettiin tänään ensimmäinen askel kohti ALO1-tulosta eli aloitettiin treenaaminen. Olimme Sumin kanssa Suomen Lagottoklubin järkkäämässä tokokoulutuksessa Tuusulassa Keravan Agility Teamin hallilla, kouluttajana Hanna Salovuori. Oli aika hektistä alkuunsa, kun koirakkoja oli kahdeksan kahden tunnin treeneissä, yksi kerrallaan kentän perällä suorittamassa liikkeitä kouluttajan kanssa ja loput seitsemän yritti mahtua kentän toiselle puolikkaalle. Juu ei onnistunut, ei varsinkaan kun Sumi kävi jo valmiiksi kierroksilla oletettuaan että hallissa tehdään agilitya. Ensimmäinen tunti menikin odotellessa ja rauhoittuessa, vasta 1,5 tunnin jälkeen aloin oikeasti tekemään Sumin kanssa. Otettiin vähän seuraamista (väljää...), liikkeestä maahanmenoa (aika jees!), kaukoja (siirteli toista takajalkaansa maahan-istu -vaihdossa)) ja noutokapulan pitoa (pyörittelee kapulaa sennamaisesti takahampaissa :P). 

Kouluttajan luokse mentiin viimeisenä. Jokainen sai valita yhden ongelmaliikkeen, mutta itse totesin heti ettei meillä semmoista ole kun ei olla treenattu, vaan suurin ongelma on vire ja rauhoittuminen erityisesti liikkeiden välissä sekä korkeasta vireestä johtuva äänenkäyttö suorituksen aikana. Sumi kyllä tekee täysillä, mutta tasan silloin kun tehdään ja kun ei tehdä sen huomio on kaikessa muussa (agilityesteissä, toisissa koirissa, hajuissa jne.) eikä se keskity saatika rauhoitu. Päädyttiin tekemään yksinkertaista harjoitusta, jossa Sumin oli tarkoitus maata hiljaa paikallaan reagoimatta mihinkään ympärillä tapahtuvaan ja pitää katsekontaktia yllä. Ääntelystä kielsin ja jos yritti karata käskin tiukasti takaisin makuulle. Palkka etujalkojen väliin aina kun oli hiljaa ja piti katsekontaktia. Samalla Hanna häiriköi, kulki ihan Sumin vierestä, tömisteli, kuljetti kättä sen edessä, jutteli sille, yritti houkutella luokseen jne. mihin Sumi reagoi yllättävän vähän! Korkeintaan katsoi, mutta ei noussut edes houkuteltaessa vaikka Hanna oli kyykyssä Sumin nenän edessä. Oikeastaan Sumin keskittyminen vain parani ja tuntui että se oikein tsemppasi mitä enemmän häiriötä oli. Kouluttajan loppupuhuttelun ajankin Sumi makasi hienosti hiljaa paikallaan, ihan kuin oikea tokokoira! En muista milloin se olisi ollut noin levollinen ja rauhallinen, varsinkaan kun vieressä oli agilityesteet :D. Oikeasti me ei siis tehty koulutuksessa mitään, harjoiteltiin vain miten käyttäydytään silloin kun ei tehdä mitään. Ja tämä sai mun oman tokomotivaation nousemaan varmasti enemmän kuin kympin arvoinen liikesuoritus! Ensi viikolla uudestaan, josko siihen mennessä saataisiin jotain treenattuakin ja päästäisiin tekemään liikkeitäkin.

Tulipas taas romaani. Pitäisi ehkä päivitellä useammin niin saisi aikaiseksi lyhyempiä postauksia. Kuvat on otettu eilen Itä-Uudenmaan Lagottojen tapaamisessa Askolassa Kylänpäänjärvellä. Kannatti ajaa Helsingistä asti, oli kivaa ja koirillakin selvästi hauskaa :).