Caraydan Romneya "Nesi"

Meille kotiutui viime viikon perjantaina uusi perheenjäsen, espanjanvesikoiratyttö Nesi :)

(c) Jaana Katajalehto

Nesi on monen sattuman summa, eikä espanjanvesikoira rotuna ollut mitenkään itsestään selvä valinta. Ensimmäisen kerran muistan kiinnittäneeni rotuun enempi huomiota kesällä 2006, kun näin oikein pätevänoloisen nuoren perron tokokokeen alokasluokassa Luopioisissa. Ihailin koiran tekemisenintoa, maltillisuutta ja leikkisyyttä. Alkuvuodesta 2007 kun aloin tosissani haaveilla toisesta koirasta, sain porukoilta ehdoksi, että koiralla tulisi olla samantyyppinen turkki kuin lagotolla eli karvaa ei saisi lähteä. Vaihtoehdot rajasin lagottoon ja perroon, joista lopulta meille tuli lagotto eli Sumi :). En kuitenkaan muista varsinaisesti valinneeni lagottoa, vaan pikemminkin kohdalle sattui sopiva yhdistelmä. Sen verran ehdin kuitenkin espanjanvesikoiraa rotuna tutkia, että olin kiinnittänyt jo silloin kotisivujen perusteella huomiota erääseen kasvattajaan ja puolella silmällä jäin seuraamaan kasvattiensa tekemisiä, mikäli sattuivat olemaan esimerkiksi samoissa kisoissa. 

Pentuprojektin voisi jollain tapaa katsoa käynnistyneen jo kesällä 2012, koska silloin aloin ensimmäistä kertaa miettiä vakavammin kolmannen koiran ottamista. Ajankohtaista se ei kuitenkaan ollut, mutta ajattelin että pohjatyö olisi hyvä aloittaa ajoissa, jotta ehtisi päästä hyvin sisälle uuteen rotuun. Rotuakin mietin aika paljon, tein listoja ja mietin hyviä & huonoja puolia. Koko ajan oli kuitenkin mielessä yksi tietty rotu ja se vaikuttikin kaikin puolin kivalta ja sopivalta, rodulta josta olen haaveillut jo useamman vuoden ajan. Alkuvuodesta 2014 kuitenkin totesin, ettei se ehkä sittenkään sykähdytä tarpeeksi. Jotain puuttui ja pari pikkujuttua häiritsi. Suunnitelmat meni hetkeksi jäihin, kunnes löytyi uusi rotuvaihtoehto, espanjanvesikoira. Maaliskuun lopussa oltiin sattumalta samoissa agilitytreeneissä erään perron kanssa, juttelin jonkin verran koiran omistajan kanssa ja treenien jälkeen mieleen oli herännyt ajatus "entäs jos sittenkin...?" ja päätin ennakkoluuloistani huolimatta antaa rodulle mahdollisuuden. 

Kasvattajaa ei tarvinnut kauaan miettiä, vaan otin melkein samantien yhteyttä Kennel Caraydaniin eli Kaisiin. Mitä enemmän juteltiin ja mitä enemmän näin Caraydanin kasvatteja, niin sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että tässä olisi se mitä olen etsinyt ja mitä juuri tällä hetkellä haluan. Jokin vain sykähdytti ja kipinä roihahti, se oli menoa se! Muistaakseni heinäkuussa ilmoitin olevani tosissani ottamassa pentua sitten kun sopiva syntyisi ja siitä hetkestä alkoi piinaava odotus. Yhdistelmäksi valikoitui Mila & Ralph, jotka ovat molemmat luonteelta todella miellyttäviä ja mutkattomia koiria arkielämässä sekä vauhdikkaita ja keskittymiskykyisiä treeni- ja kisakentillä :). Mila kilpailee tokossa EVL:ssä ja agilityssä medi3-luokassa, josta sillä on kaksi agility- ja kaksi hyppysertiä. Ralph on vasta reilu 2-vuotias hurmuripoika, joka harrastaa agilitya ja pelastuskoirajuttuja.

Pennut syntyivät 12.2, viisi urosta ja kaksi narttua, joista mulle luvattiin alustavasti toinen, mikäli luonne olisi toivotunlainen. Pennut syntyivät Mila-emän kotona Tampereella, joten siellä tulikin muutaman kerran vierailtua helmi-maaliskuun aikana :). Pentujen ollessa vasta reilu 2-viikkoisia, ihastuin jo ruskeavalkoiseen tyttöön, vaikkei luonteesta ollut siinä vaiheessa mitään tietoa... Mutta pennusta kasvoikin touhukas ja vauhdikas tyyppi, raivottareksikin taidettiin jossain vaiheessa kuvailla ;). Ja tänne se sitten lopulta viime viikon perjantaina kotiutui! Nimekseen pentu sai Nesi ja virallisemmin Caraydan Romneya :).

Nesistä kasvaa toivottavasti monipuolinen harrastuskaveri, josta löytyisi vauhtia, säpäkkyyttä ja tekemisen intoa. Lajivalikoimaan tulee kuulumaan ainakin agility, mutta myös tokoa aletaan tekemään "vakavissamme", rally-tokoa varmasti myös siinä ohessa. Lisäksi pientä kiinnostusta olisi pelastuskoirapuolta ja mejää kohtaan, mutta saa nähdä miten ehditään ja päästään kaikkea harrastamaan ;). Kiire ei ole ja tarkoitus olisikin antaa pennun kasvaa kaikessa rauhassa :).