Ollaanko tämä kesä näin?

Aika kiitää. Aika kiitää ihan liian nopeasti. Keväällä mietin, että Nesin tulon myötä voisi alkaa päivittää blogiakin ahkerammin, jotta kaikki pentuajan touhut säilyisivät varmasti muistissa. Tänään kuitenkin tajusin, että mun pienestä koiravauvasta on kasvanut jo "iso" koiralapsi. Lainausmerkeissä iso, koska oikeasti siitä tuskin kovin isoa koskaan kasvaa. Nesi on saanut mm. lisänimet "kääpiö", "hyttynen" ja "kirppu". Omasta mielestään pentu on ISO koira. Sille on jo hankittu isojen koirien panta (pentupannasta joku puri lukon rikki), se on ollut nyt kolme viikkoa sisäsiisti (!!) ja muutenkin sen tekemisissä alkaa olla jo jotakin tolkkua. Viikon päästä Nesi täyttää jo 5 kk! Strategiset mitat tällä hetkellä (= 20 viikkoisena) on n. 6,5-7 kg ja 35 cm. Eli ei sen pitäisi ainakaan miniksi jäädä ;). Turkin ajelin ensimmäisen kerran toukokuun puolessa välissä Nesin ollessa noin 13 viikkoa. Nyt sekin on jo kasvanut ja pitäisi päättää ilmoittaako loppukesästä pentunäyttelyyn vai vetääkö kohta uudestaan lyhyeksi.

Viimeisen 1,5 kk aikana ei ole tapahtunut mitään suurta ja ihmeellistä, aika perusarkea ollaan elelty. Arkipäivät menee töissä ja illat lenkkeillessä, treenatessa tai pentutreffeillä. Treenit on ollut pitkälti aksapainoitteisia (yllätysyllätys) vaikka oikeasti tokoilu tekisi hyvää koko laumalle, erityisesti Sumille ja Nesille. Tokon SM-kisoistakin käytiin kesäkuun alussa hakemassa motivaatiota ja uusia treenitarvikkeita (ruutumerkit ja -nauha), mutta seuraavaksi pitäisi tassutella sinne kentälle asti! Kisaturistina mulla oli mukana Nesi sekä siskonsa Elma, pennut saivat katsella ja ihmetellä ihmis- ja koiravilinää, ja aika monet tuli pentuja moikkaamaan :). Samaisena päivänä kävimme myös ensimmäistä kertaa Koirakahvila Vainussa, jossa pennut saivat omat luun muotoiset keksit ja syömisen jälkeen olikin hyvä käydä kahvilan sohvalle nukkumaan, oli rankka päivä pienillä! 

Touko-kesäkuussa tuli muutenkin vietettyä pitkästä aikaa viikonloppuja Tampereella. Toukokuun lopulla oli myös Sennan Wildfinn-tapaaminen Ruovedellä ja myös juhannus oltiin Tampereella. Yhtenä viikonloppuna kävimme myös Nesin kanssa PiVesien eli Pirkanmaan Vesikoirien tapaamisessa. Uimisen makuun päästiin myös Tampere-viikonloppujen aikana, Sumi kastoi talviturkkinsa jo toukokuun puolella, me muut juhannuksena. Oli kylmää!! Nesin kanssa käytiin jo toukokuussa ihmettelemässä järven rannalla ja vähän se innostui kepin perässä kahlailemaan jo silloin, mutta juhannusviikonloppuna se innostui hakemaan lelua kauempaakin järvestä ja ui ensimmäisen kerran kunnolla! Hieno pentu ja alusta asti hyvä uintitekniikka :). Sennakin kävi uimassa, karkasi suoraan kohti ulappaa kunnes jossain vaiheessa suvaitsi palata takaisin rantaan ;). Ei tullut kutinaoireita, onneksi. Ne kun ovat olleet Sennan vitsauksena parin viime kesän ajan ja uiminen luonnonvesissä on jäänyt tästä syystä vähemmälle.

 

Agilitya ollaan tosiaan treenattu, mutta ei mitenkään hullun aktiivisesti. Normaali tahti on ollut 1-2 viikossa, kerran ohjatut ja kerran omatoimi. Olen tykännyt meidän tämän kesän treeniryhmästä kovasti, harmi vain ettei toukokuussa päästy ihan kaikille kerroille ja pari kertaa on jouduttu perumaan sääolosuhteiden takia. Sumi on ollut pääasiassa tosi kiva treenikaveri ja tehnyt hienosti hommia! Muutama viikko sitten tehtiin takaaleikkaustreeniä, SM-viikonlopun jälkeen medien yksilöhypäriä (nollana puoleen väliin, lopussa pari kinkkisempää kohtaa, mutta aika jees silti!) ja tällä viikolla keskityttiin yksittäisiin osa-alueisiin: valsseja & tiukkoja käännöksiä erikoisesteillä (pituus, okseri, muuri), puomi-putki -erottelua ja keppi-putki -erottelua. Meni aika kivasti! Putki-puomi -erottelussa sai aika voimakkaasti tyrkätä putkeen, mutta puomin suorittaa hienosti pelkällä kiipeekiipee -käskyllä, hyvä! Kepeille haki myös hienosti vähän haastavammista kulmista, ei mennyt kertaakaan ohi eikä myöskään avokulmasta läpi, vaan kääntyi hienosti! Meillä oli siis putki hämäyksenä ihan keppien takana, suu suoraan näkyvissä ykkösväliin, mutta Sumi ei edes yrittänyt putkeen, superhyvä :). Omatoimitreeneissä ollaa keskitytty peruskontakti- ja keppitreeniin sekä irtoamisiin. 

Nesikin on pikkuhiljaa lekin ohessa aloitellut aksaamista. Asenne sillä on jo nyt täyskymppi, en käsitä miten se voikin olla niin liekeissä jo parin treenikerran jälkeen! Pentu tietää täsmälleen mitä kentälle on tullut tekemään, keskittyy tosi hienosti ja tekee hommia täysillä. Nyt ollaan tehty lähinnä putkea, parin esteen läpijuoksua ja siivekkeen kiertoja. Nyt vain pitäisi alkaa etenemään suunnitelmallisemmin, erityisesti palkkausta pitäisi pohtia sillä Nesi odottaa nyt saavansa palkan (lelun) multa kädestä ja on siten aika kiinni, vaikka haluaisin että se oppisi alusta asti irtoamaan. Kuollut palkka ei toistaiseksi kiinnosta, mutta pitää alkaa voimakkaammin hetsaamaan ja tehdä siitä kiinnostavampi. Lisäksi appari + heittopalkka vois olla aika jees. Mutta liikaa en jaksa vielä näistä stressata, meillä ei ole kiire :). 

Pari viimeistä viikonloppua on vietetty Helsingissä. Viime lauantaina kokousteltiin Lohjalla, jossa mulla oli mukana vain Nesi. Pentu sai leikkiä koko illan kolmisen viikkoa nuoremman lagottotyttö Demin ja 9 kk ikäisen lagottotyttö Tinken kanssa. Omatoimiset pennut puuhastelivat keskenään ulkona, kun me kokousteltiin sisällä... Välillä käytiin vain katsomassa, ettei mitään kiellettyä ollut meneillään. Yleensä siellä painittiin, kisattiin luusta ja juostiin pitkin pihaa. Jossain vaiheessa iltaa koko porukka tassutteli peräkanaa sisälle keittiöön, naamat ja tassut mudassa tottakai! Ja sitten hetkeksi keittiön pöydän alle nukkumaan kunnes taas oli aika herättää kaverit ja suunnata uudestaan ulos ;). Sunnuntaina suunnattiin hiukan extempore Sennan ja Nesin kanssa Citylagottojen tapaamiseen Siltamäkeen. Senna tapansa mukaan hengasi pitkälti itestään (ja söi ruohoa, mur), Nesi riehui ja juoksenteli sekä keräsi pentumaiseen tapaan runsaasti huomiota. Kaikki olettivat sen olevan lagotto ja saatoin hieman kyllästyä korjaamaan "tää on itseasiassa perro..." :D.

Tänä viikonloppuna ohjelmaa on ollut enempi, eilen suunnattiin heti töitten jälkeen Toppelundin koirarannalle viilentymään helteiden paahtaessa. Sennan ilme sen juostessa rantaveteen oli niiin onnellinen etten hetkeen ole sitä niin onnellisena nähnyt, ai että se rakastaa uimista! Se polskisi, lilluttelisi ja jahtaisi vesikuplia vaikka kuinka kauan. Nytkin kävi vain pari kertaa rannassa ja suostui lähtemään pois lähinnä siksi että alkoi tulla kylmä, joskaan en usko sen paljoa Sennaa haitanneen. Toppelundin ranta on tosi matala, joten koirat saivat mennä aika pitkälle kunnes jalat eivät enää yltäneet pohjaan ja näin ollen itsekin pystyi kahlaamaan melko kauas rannasta. Sumi ja Nesi tulivat hienosti mukana ja uivat myös, mutta kävivät välillä rannassa josta taas hetken päästä kutsuin ne uimaan. Muita koiria rannalla oli paljon ja meno & vilske melkoista. Meitä ei kuitenkaan haitannut, kun meressä riitti tilaa ja rannassa oltiin niin vähän. Sumi kesti koirapaljouden superhyvin, en tiedä onko Nesin tulo pidentänyt sen pinnaa vai oliko sen huomio niin hyvin kaikessa muussa ettei vieraat koirat herättäneet ahdistusta. Voisi hyvinkin ottaa joskus uusiksi! Tämän jälkeen suunnattiin vielä Ojankoon treenaamaan ja kun lopulta päästiin puoli kympin jälkeen kotiin oltiin kaikki lähes valmiita kömpimään yöunille. Rankka ilta!

Tänään puolestaan tehtiin Nesin kanssa retki Suomenlinnaan, seurana Pauliina & Nova. Nesi oli tapansa mukaan koko reissun ajan tosi reipas ja osasi käyttäytyä superhienosti. Keskustassa oli tosi paljon porukkaa ja vähän sai pieni pentu väistellä väenpaljoudessa jottei jäisi jalkoihin, mutta hyvin selvittiin Kauppatorille. Lautta Suomenlinnaan oli juuri lähdössä ja täpötäysi, mutta jotenkin saatiin itsemme ja koirat sullottua kannelle. Nesi on niin rauhallinen ja välinpitämätön, ettei edes vieressä istunutta nuorta poikaa tuntunut haittaavan vaikka yksi pieni vesikoira istui melkein kyljessä kiinni ;). Suomenlinnassa käytiin tietty ostamassa pehmikset (jostain syystä Nesi tietää jo saavansa tötteröosan, ai miten niin hemmoteltu...), tassuteltiin ympäriinsä, tutkittiin pimeitä käytäviä (ei aiheuttanut ihmetystä) ja käytiin kallioilla istumassa & kuvailemassa. Japanilaisturistit ja muutamat ohikulkijat laukaisivat koirissa hetkellisesti jonkin vahtimisvietin ja ensimmäistä kertaa Nesi ei meinannut jättää pöhisemistä yhteen kertaan vaan jäi kyttäämään. Murr. Nesi ei nimittäin ole juurikaan vahtihaukkunut tai pöhissyt, yleensä se reagoi uusiin asioihin pohtimalla hetken ja lähestyy sitten häntä heiluen ja vähän mielistellen. Kyllä se nytkin rauhoittui ja oli ihan ok, mutta silti saa olla tarkkana jatkossa. Paluumatka sujui väsyneissä merkeissä ja taitaa pentu vedellä loppuillan sikeitä :).

Siinäpä kaikki mitä mieleen juolahti, romaanihan tästä tuli mutta olkoot :D. 

Blogin päivittyessä harvakseltaan mainittakoon vielä että meidät löytää myös instagramista nimimerkillä @anyidannu. Sinne päivittyy tosin muitakin kuin koirajuttuja, mutta koska koirat on sen verran iso osa elämää niin on ne sitä myös instagramissa ;). 

 

Kuulumisia

Huh, kun aika kuluu nopeasti ja katoaa kummasti jonnekin. Meille ei kuulu mitään ihmeempää, hieman kiireistä nyt kun kesätyöt/harjoittelu alkoi pari viikkoa sitten ja lisäksi olen koulutellut lagotoille agilitya ja rally-tokoa, muuten yrittänyt touhuta kaikkea pientä omien koirien kanssa :). Kesäkuun puolen välin jälkeen onneksi helpottaa, kun koulujutut vähenee ja kouluttamiset päättyy, saa muutaman tunnin enemmän aikaa viikkoon!

Käytännössä ollaa treenattu viimeisen kuukauden aikana ainoastaan agilitya ja sitäkin suunnilleen kerran viikossa, paitsi nyt treenimäärä lisääntyy kun Sumilla alkoi tällä viikolla kesäkauden ohjatut treenit - kaatosateessa ja myrskyssä tottakai! Sumppu kulki aika kivasti ja ensimmäinen palaute uudelta kouluttajalta oli, ettei näe mitään syytä miksei voitaisi Sumin kanssa saada nollia kolmosista ja kisata vuoden päässä SM-kisoissa. Olin nimittäin puhunut asiasta aiemmin ja listannut suurimmaksi ongelmaksi kokonaisuuden hallinnan radalla. Meiltä kun sujuu esim. kaikki ohjaustekniset jutut hyvin silloin kun pystyn keskittymään vain niihin, mutta kun pitää hallita ohjaus ja rytmitys kaikilla yli 20 esteellä niin  multa hajoaa pakka kolmosluokan tasoisilla radoilla. Mutta suunta on ylöspäin, nyt vain kesä kunnolla treeniä ja syksyllä lähdetään metsästämään nollia! 

Pentu kasvaa ja kehittyy, tai noh miten sen nyt ottaa :D. Kirppu se on, siitä ei pääse mihinkään ja viimeisten kahden viikon aikana ei olla taidettu ehtiä treenata mitään uutta. Temppuvalikoima on pienempi kuin mitä kuvittelin sen olevan 13 viikon ikäisenä, mutta toisaalta olen tyytyväinen moneen muuhun asiaan ja vaikka on ollut kiireistä, niin arki sujuu olosuhteisiin nähden pennun ja kahden aikuisen koiran kanssa varsin mutkattomasti. Uusia kokemuksiakaan ei ole ehtinyt oikein järjestämään, mutta olen laskenut sen varaan että kyllä niitä normiarjessakin tulee ja yrittänyt ottaa pennun mukaan kaikkialle. Autoilu sujuu erinomaisesti, kouluttamisten ajan odottaa hallilla hiljaa häkissään, vappuna matkustettiin metrolla ongelmitta, eilen kuljettiin melko vaivattomasti kaikkien kolmen kanssa bussilla Vantaalle, torstaina oltiin Tuomarinkartanolla näyttelyssä ja liikkui reippaasti ihmisten ja koirien seassa, samoin vappuna tassutteli keskustassa reippaasti ja viihtyi paremmin omilla jaloillaan kuin sylissä. 

Toisia koiriakin on päässyt tapaamaan, aikuisiin suhtautuu edelleen pidättyväisesti, mutta pentujen kanssa on rohkaistunut hienosti leikkimään :). Ollaan treffattu pari kertaa Nesin kanssa saman ikäistä Iona-shelttiä, pari viikkoa nuorempaa Börje-perroa, Nesin omia sisaruksia sekä muutaman viikon nuorempia Caraydan S-pentuja ja eilen innostui leikkimään kunnolla 7 kk ikäisen lagoton kanssa eikä koko- ja ikäero haitannut! Myös samassa kerroksessa asuva 10 kk ikäinen Nala-lagotto olisi kiva leikkikaveri :). Äitikoira Mila käväisi myös Helsingissä muutama viikko sitten ja iskäkoira Ralphia ollaan tavattu useammankin kerran. 

Kotona Nesi on edelleen aikamoinen riiwiö, mutta jonkin verran on pureminen ja kaikkeen mahdolliseen tarttuminen vähentynyt. Murahdus ja "ei" tehoaa jo aika hyvin, lenkille lähtöä ja ruoanantamista helpottaa suuresti se miten hienosti Nesi osaa jo odottaa kiltisti paikallaan, malttaa jopa paremmin kuin lagotot! Lenkkeily sujuu myös kivasti, vaikka olenkin joutunut nyt lenkkeilemään paljon koko lauman kanssa. Lyhyillä hihnalenkeillä Nesi kulkee kivasti mukana, on onneksi sen verran kasvanut ettei enää tuota ongelmia pysyä mukana lagottojen vauhdissa. Kävelee myös remmissä pääsääntöisesti vetämättä ja suoraan, olen yrittänyt olla tarkka ja korjata heti jos remmi vähänkin kiristyy. Vapaana kulkee porukan mukana, tulee luokse kutsusta ja on selkeästi vähentänyt vieraitten ihmisten perään juoksemista. Ainoastaan tuossa omassa pihassa on kunnolla kokeillut, pitääkö kutsuja noudattaa ja karkaillut ohikulkijoitten luokse.

Julkisilla paikoilla, kylässä ja treeneissä Nesi on käyttäytynyt aina hienosti, sopivan reipas ja helppo pentu paikassa kuin paikassa. Suhtautuu mietiskelevästi ja rauhallisesti uusiin asioihin, mutta on reipas ja vaikka jännittäisi niin pääsee asioista nopeasti yli. Aika pian löytyy myös se riiwiö-vaihde jos vähän yllyttää ;). Ihmiset on edelleen superihania, mutta onneksi malttiakin on alkanut löytymään eikä hyökkää enää kaikkien kimppuun vaan huomioi ihmiset jos ne huomioivat hänet. Syliin rauhoittuu myös hienosti, eilenkin hämmästeltiin miten se jaksaa olla niin kauan sylissä ja on niin tyytyväinen :D. Ja taas parin minuutin päästä juoksee jo rallia toisen koiran kanssa ja kaivaa kuoppia. Nesillä ei myöskään ole toistaiseksi esiintynyt minkäänlaista pöhinää tms. uusia jännittäviä asioita kohtaan, vaikka velipojat taitaakin jo käyttää hieman ääntään jos jokin asia epäilyttää. Nesi ei myöskään ole keksinyt vahtihaukkua, vaan räksyttää vain satunnaisesti leikin yhteydessä. Hyvä vaan! Saa nähdä keksiikö vahtimisen kun mennään viikon päästä ensimmäistä kertaa käymään porukoilla Tampereella, lagotot kun vahtivat siellä vähän turhankin äänekkäästi välillä :P. Opettavat vielä pahoja tapoja pienelle!

Aika vapaata lapsuutta on siis Nesi saanut viettää, ei ainakaan ole treenien määrällä pilattu... Mutta ei se mitään, antaa kasvaa rauhassa ja oikeasti tärkeintä on se että arki toimii, treenata ehtii myöhemminkin. Multa on nyt myös pari ihmistä kyselleet, että mitä olen tykännyt pennusta ja millainen se on ollut. Tuohon on ollut helppo vastata, koska käytännössä Nesi on ollut juuri sellainen pentu mitä olen toivonutkin! Reipas, taistelutahtoinen, tasapainoinen ja sopivan pehmeä/herkkä. Superenerginen, mutta ei liian vilkas vaan osaa myös olla rauhassa, keskittyä ja malttiakin löytyy. Ainoastaan yksinjäämistä protestoi edelleen äänekkäästi, mutta ainakaan toistaiseksi kukaan naapureista ei ole valittanut että täältä kuuluisi päiväsaikaan liikaa melua, eli todennäköisesti kitisee vain silloin kun lähden ja rahoittuu sitten. Sisäsiisteys on vielä myös vaiheessa, ei tunnu paljoa pentua haittaavan tekeekö sisälle vai ulos, tosin mitenkään kovin holtiton sisälle tekijä se ei ole missään vaiheessa ollut. Nyt olen alkanut vähän huomauttamaan asiasta jos jää kiinni itseteosta, semmoinen pieni vihjaus ettei tarpeiden tekeminen sisälle ole sallittua. Pari kertaa onkin nyt mennyt ovelle istumaan sen näköisenä, että nyt olisi hei hätä ;). 

Lagotoille kuuluu myös hyvää ja tavallista, Sennalla on ollut ehkä taas vähän enempi vatsan kanssa ongelmia mutta ei mitään suuresti normaalista poikkeavaa. Pennun kanssa tulevat ok hyvin toimeen, Sennaa lähinnä ärsyttää Nesin mielistely, se kun pörrää aina aamuisin innoissaan Sennan ympärillä lelu suussa ja jos lelua ei ole, niin se yrittää nuolla ja antaa pusuja :D. Ja sekös vasta Sennan mielestä onkin ällöttävää! Sumi välttelee edelleen Nesiä ja Nesi pääsääntöisesti tietää ettei Sumia kannata härnätä. Pari kertaa Sumi on sanonut tiukemmin, mutta välillä ollut yllättävänkin lepsu. Ulkona se ei välitä pennusta käytännössä yhtään ja Nesin mielestä onkin ihan parasta juosta täysiä Sumin perässä! Sumi on sen idoli, sopivasti vauhtia ja asennetta! Eilen Sumi jopa innostui vähän juoksuleikkiin Nesin kanssa ja pitivät keskenään juoksuhepuli- ja kuopankaivuukilpailuja. 

On mulla kyllä hieno kolmikko, ei sitä enää osaisi elää kahden kanssa ja ilman Nesiä. Tiistaina tosin lagotot ottavat varaslähdön viikonlopun viettoon ja lähtevät Tampere-lomalle, joten jäädään pennun kanssa muutamaksi päiväksi kahdestaan. Tekee varmaan ihan hyvää vaihtelua meille kaikille :).

Tokoilua & sosiaalistamista

Tiistaina kävimme lagottojen tokotreeneissä Kelkkapuistossa, Sumin olin ilmoittanut koulutukseen, mutta loppuen lopuksi tein kaikkien kolmen kanssa. Sumin kanssa luoksetuloa, seuraamista, jääviä, noutokapulan pitämistä ja kaukoja. Luoksetulossa oli tosi malttamaton varastelija, tätä ei pitäisi tehdä ensimmäisenä. Tai ehkä juuri pitäisikin, jotta pääsee huomauttamaan ja puuttumaan ylivireisyyteen? Seuraaminen oli tosi kivantuntuista, niin kuin Sumin kanssa aina. Käännökset on ollut ainoa selkeä heikkous ja niistä olen nyt palkkaillut, parantaa koko ajan! Jäävät ok, maahanmenossa yrittää ryömiä vastaan kun palaan luokse... Hmm. Rasittavan malttamaton tyyppi! Seisomisen treenaamista aloiteltiin nyt uudestaan pallon kanssa, tuntuis toimivan! Viime viikolla tehtiin Ojangossa muutama toisto ja nyt Sumi muisti idean heti, jee. Noutokapulan pitäminen on aika katastrofaalista, vähän ongelma mitä sen kanssa tekee... Kiihtyy lievästi sanottuna liikaa kapulasta. Kaukoja tehtiin muutama (istu-maahan) vaihto ihan läheltä, ok. Sennan kanssa tein myös kaikkea edellä mainittua, mutta VOI-versioina, ihan jees. Kaukot tosi makeet, seuruu, jäävät ja nouto ok, luoksari surkea... Saatiin kyllä pari tosi hyvää stoppia ja maahanmenoa, mutta välillä tukki korvat totaalisesti. Lopuksi vielä Nesi pääsi kentälle pyörimään, kierreltiin ensin kenttää ympäri jotta sai rauhassa tutustua paikkaan, toiset koirat taas vähän jänskätti, mutta kouluttaja-Hannan luokse karkasi häntä kiivaasti vispaten. Kenttäkierroksen jälkeen mentiin sivummalle leikkimään ja ensimmäistä kertaa Nesi leikki vieraassa paikassa oikeasti hyvin! Heittelin tennispalloa ja palkkasin takaisin tuonnista narupallolla, vaihtoi hyvin ja taisteli hienosti! Sitten taas palloa palkaksi jne. Lisäksi treenattiin vähän katsekontaktia, on jo aika hyvin tajunnut ettei nami tule koskaan käden tuijottamisesta vaan aina pitää ensin katsoa silmiin. Tätä olen yrittänyt vahvistaa ihan joka tilanteessa ja kaikessa palkkaamisessa missä se vain on loogista ja mahdollista. 

Keskiviikkona käytiin Nesin kanssa bussilla Itiksessä, meni aikas kivasti! Bussissa matkasi ongelmitta. Enimmäkseen katseli uteliaana ikkunasta ulos, ei kiinnostunut vieraista ihmisistä ja rauhoittui kiltisti syliin. Vähän ehkä aluksi jännitti, mutta ihan pienesti vain. Sama juttu kauppakeskuksen sisällä, tuntui että sylissä aluksi jännitti, mutta kun laskin rauhallisessa paikassa maahan niin istahti paikalleen katselemaan ja ihmettelemään, ja kun lähdettiin liikkeelle niin käveli hienosti remmissä häntä heiluen. Ei yrittänyt mennä ihmisten luokse, kulki vain vierellä niin kuin kävisi useinkin shoppailemassa ;). Hieno pentu! Tykkään niin tuosta sen asenteesta uusia juttuja kohtaan, mikään ei jännitä tai pelota hirveästi, mutta kaikkea uutta pitää hetki ihmetellä eli ei ryntää minnekään suinpäin. Hetken ihmettelyn jälkeen on kuitenkin hurjan reipas, mutta ei mitenkään rasittavan reipas tai ylisosiaalinen. Tietty tilanne voi muuttua suuntaan tai toiseen, mutta ainakin tällä hetkellä näyttää lupaavalta :). 

Eilen kävimme kasvattaja-Kaisin luona Espoossa leikittämässä 6-viikkoisia Mutru-Essoja. Tosin ei ne Nesin mielestä tarpeeksi leikkineet, taisi olla vähän ulkopuolinen vaikka pentuja olikin sen kanssa aitauksessa aina vain 2-3 kerrallaan. Yritti kyllä hakea leikkimään ja pari kertaa taklasi pieniä, mutta ei ne oikein syttyneet yritykselle :D. Ja kerrankin Nesi näytti isolta, oikea jättiläispentu ja suuri karvakasa niihin verrattuna! Todellisuus kuitenkin selvisi punnittaessa, Nesi 9 viikkoa painoi tasan 3,0 kg. Pieni se on, ei voi muuta sanoa! 300 g tullut viikossa lisää. Korkeutta en ole nyt yrittänyt mitata, mutta alkuviikosta oli noin 23 cm korkea. Voisi tuonne Nesin omalle sivulla alkaa kerätä punnitus- ja mittaustuloksia, samoin Sumin kasvutulokset voisi jostain etsiä kun sitä aika ahkerasti pentuna punnitsin ja mittasin.

Kuvituksena puhelimeen tallentuneita ei-niin-laadukkaita otoksia viimeisen kahden viikon ajalta.

Ensimmäinen viikko

Nesi on ollut meillä nyt reilun viikon ja arki alkaa vähitellen rullaamaan kolmen koiran voimin :). Sennan kanssa pentu tulee jo kivasti toimeen, vaikka Senna aika mustasukkainen onkin pennun saamasta huomiosta ja tulee jatkuvasti lelu suussa hakemaan huomiota jos pennun kanssa leikkii ;). Senna pitää myös tarkasti huolen omasta ruoastaan ja omista leluistaan, mutta silleen nätisti pienellä murinalla. Tosin nyt loppuviikosta Senna on alkanut kiusaamaan pentua leluilla, oikein ällyyttää juoksemaan perässä :D. Ja muutenkin on hakenut leikkiin, mutta toistaiseksi eivät ole päässeet kunnolla yhteisymmärrykseen leikkimistavasta. Sumi ja Nesi ovat olleet samassa tilassa lähinnä silloin kun pentu on ollut väsynyt sekä aamulenkit olen alusta asti tehnyt koko porukan kanssa yhdessä. Sumin mielestä pentu on ahdistava ja ensimmäiset päivät se juoksi muristen karkuun joko möksäänsä tai jonnekin nurkkaan. Nyt suurin ahdistus on alkanut mennä ohitse ja vaikuttaisi siltä että Sumin pennun sietokyky olisi pikkuhiljaa kasvamassa. Edetään asenteella "maltti on valttia" eli kaikessa rauhassa, turha kiirehtiä :)

Millainen pentu Nesi sitten on?

- Reipas ja vauhdikas, tutustuu uusiin asioihin yleensä oma-aloitteisesti ja mikäli jokin asia jännittää niin se menee yleensä hetkessä ohitse

- Rakastaa ihmisiä ja tervehtii kaikkia häntä heiluen

- Koiriin suhtautuu kohteliaasti, aluksi hieman varautuneesti ja pian yrittää hakea nätisti leikkimään

- Liikkuu mielellään erilaisilla alustoilla ja on utelias

- Tarttuu hampaillaan kiinni ihan kaikkeen! Matot on parhaita retuutuskohteita, kumisaappaiden kanssa on kiva painia ja kenkiä raahaa eteisestä olkkariin heti kun silmä välttää. On myös keksinyt, että jos kerta kengät pitää vaihtaa leluun, niin on ihan okei ottaa olkkarista pallo mukaan, viedä se eteiseen ja vaihtaa se kenkään. Liian fiksu..?!

- Leikkii myös leluilla hienosti, jahtaa ja tarttuu kiinni hyvällä otteella. Tuo myös lelun mielellään kutsuttaessa takaisin.

- Todella ahne ja perso ruoalle, tosin palkkana lelu toistaiseksi vähän mieluisampi

- Nukkuu 8 h yöunia, jippiii! Tosin sammuu jo yhdeksältä illalla, joten puoliväkisin olen yrittänyt valvottaa yhteentoista asti ettei tarttisi ihan hirveän aikaisin herätä. Nukkuu siis 23-07, eli ihan jees

- Tekee tarpeensa kiltisti ulos ja sisälle vain pakosta. Öisin ei ole tehnyt ollenkaan ja päivälläkin vain pidempien yksinolojen aikana

- Läheisriippuvainen ja mukavuudenhaluinen, tykkää olla siellä missä muut ja nukkuu mieluiten mahdollisimman pehmeässä & muhkeassa paikassa

- Ei tykkää portin taakse tai häkkiin telkeämisestä, kompostikehikot ei pidättele vaan kiipeää ketterästi yli

- Protestoi äänekkäästi yksinjäämistä, mutta parempaan suuntaan on menty! Ei muutenkaan se kaikista hiljaisin tyyppi

- Automatkustus sujuu jo hyvin, vaikka tätäkin vähän mietin sen jälkeen kun pentu hakureissulla Tampereelta Helsinkiin huusi lähes koko matkan oli sitten sylissä tai boksissa, rauhoittui vasta kehä ykkösellä. Nyt on kuitenkin matkustanut kiltisti ja hiljaa boksissaan takakontissa!

- Kävelee hihnassa jo kivasti, vaikka edelleen onkin suurimmaksi osaksi vapaana. Tulee kutsusta luokse ja alkaa vähitellen tajuta ettei kaikkien ohikulkijoiden luokse rynnätä

- Tykkää ilmeisesti vedestä. Suihku on jees ja eilen ratkaisin mysteerin, miksi pennun takatassut ovat märät ja miksi koirien vesikippo on aina nykyisin täynnä hiekkaa ja roskia. Laskin yhteen 1 + 1 ja sain teorialleni vahvistuksen kun löysin pennun puoliksi vesikiposta :D

- Draama Queen. Kauhea huuto ja kiljunta kynsienleikkuusta. Vaikkei sakset edes osuneet koko kynteen! Ja leikatessa oli hiljaa. Draama Queen. 

Tämmöisiä havaintoja tähän mennessä, katsotaan miltä näyttää viikon, kuukauden tai vuoden päästä :D. Tällä hetkellä vaikuttaisi todella kivalta ja lupaavalta pennulta, hauska, reipas ja ovela tyyppi! Yksinolot kun saisi vielä sujumaan niin sanoisin täydelliseksi ;)

Pääsiäinen meni kotiutuessa, mutta tällä viikolla olen yrittänyt keksiä jo joka päivälle jotain uutta tekemistä. Tiistaina käytiin kylässä, keskiviikko huilattiin, torstaina kyläiltiin ja tavattiin kaverin aikuista lagottoa, perjantaina käytiin ensimmäistä kertaa treenihallilla, lauantaina treffattiin Robin & Mauri -veljiä ja tänään käytiin Ojangossa ihmettelemässä agilitykisoja sekä katsomassa (=häiriköimässä :D) Ralph-iskän kettistreenejä. 

Painoa Nesille ei ole viikossa tullut paljoakaan lisää, ainoastaan 200 g. Painoi siis 7-viikkoisena 2,5 kg ja nyt 8 viikkoisena 2,7 kg. Pikkuinen tyttö siis! Eikä varmaan kovin suureksi kasvakaan, olen asettanut tavoitteeksi että korkeutta olisi aikuisena edes 38 cm ;). Mieluiten kuitenkin vähän enemmän. 

"Isojen koirien" kanssa ollaan tottakai myös touhuttu. Alkuviikosta tehtiin pidempää lenkkiä ja heräteltiin kadoksissa ollutta tokomotivaatiota, perjantaina Sumppu pääsi pitkästä aikaa aksaamaan ja molemmat tekivät ulkokentällä tokoa. Senna on komenteleva kaikkitietäjä ja Sumi ylivireinen sähläri, mutta vielä en ole menettänyt toivoani tokon suhteen :D. Lauantaipäivä puolestaan vietettiin Sennan kanssa PetExpossa Suomen Lagottoklubin ständillä. Ei onneksi oltu kuin kolme tuntia, sillä oli aika stressaava meno Sennan mielestä... Se on selvästi alkanut vanhemmiten stressaamaan herkemmin, vaikka onkin aina ollut tosi helppo ja välinpitämätön kaikissa tilanteissa. Ehkei myöskään ihan noin suuri väkimäärä, jatkuvasti rapsuttavat ihmiset ja lääppivät lapset ole muutenkaan ihan sen juttu. Senna kun ei koskaan ole ollut erityisen ihmisrakas, ei se vihaa muttei se myöskään rakasta. Omat ihmiset on tosi tosi tärkeitä, mutta muista se ei niin välitä :). Antoi kuitenkin hienosti rapsuttaa ja meni itse ihmisten luokse. Sennan mielestä reissussa parasta oli selkeesti se kun sai olla mun kanssa kahdestaan ja matkustaa bussissa! Iloinen se oli ja häntä heilui ;D

Kisoja tai tapahtumia ei tällä hetkellä ole juurikaan tiedossa, pidetään taukoa. Senna ja Sumi oli ilmoitettu pääsiäiselle rally-tokokisoihin tarkoituksena hakea molemmille koularit alokkaasta, mutta jätettiin erään pennunhakureissun vuoksi kisat lopulta väliin ;). Vähän harmitti, koska alokasluokan rally-tokokisapaikkoja on rasittava metsästää ja lisäksi nyt alkaa ulkokausi ja olen niiiin paljon enempi hallikisaaja. Sama pätee agilityyn, en vain tykkää :D. Aina paistaa aurinko, on kuuma ja häikäisee, tai sitten sataa vettä ja on märkää ja kuraista ;D. Ei siis tulla kisaamaan agilityssakaan varmaan hetkeen, tosin sääolosuhteiden vaihtelut eivät ole ainoa tai saatika tärkein syy, vaan yksinkertaisesti meidän ei kannata just nyt käyttää aikaa ja rahaa kisaamiseen. Sumille kevät & kesä on ollut hengitystiejuttujen toteamisen jälkeen aina pahinta aikaa, kai se reagoi johonkin siitepölyyn tms. joten ei oikein järkevää kisailla. Lisäksi meillä on vielä paljon treenattavaa jotta voitaisiin oikeasti tehdä hyviä ratoja kolmosissa ja kun ei olla lähdetty SM-nolliakaan keräämään niin ei senkään takia kannata. Treenataan nyt kevät & kesä rauhassa ja kisaillaan ahkerammin sitten syksymmällä :) 

 

(c) Taneli Pekkanen

Caraydan Romneya "Nesi"

Meille kotiutui viime viikon perjantaina uusi perheenjäsen, espanjanvesikoiratyttö Nesi :)

(c) Jaana Katajalehto

Nesi on monen sattuman summa, eikä espanjanvesikoira rotuna ollut mitenkään itsestään selvä valinta. Ensimmäisen kerran muistan kiinnittäneeni rotuun enempi huomiota kesällä 2006, kun näin oikein pätevänoloisen nuoren perron tokokokeen alokasluokassa Luopioisissa. Ihailin koiran tekemisenintoa, maltillisuutta ja leikkisyyttä. Alkuvuodesta 2007 kun aloin tosissani haaveilla toisesta koirasta, sain porukoilta ehdoksi, että koiralla tulisi olla samantyyppinen turkki kuin lagotolla eli karvaa ei saisi lähteä. Vaihtoehdot rajasin lagottoon ja perroon, joista lopulta meille tuli lagotto eli Sumi :). En kuitenkaan muista varsinaisesti valinneeni lagottoa, vaan pikemminkin kohdalle sattui sopiva yhdistelmä. Sen verran ehdin kuitenkin espanjanvesikoiraa rotuna tutkia, että olin kiinnittänyt jo silloin kotisivujen perusteella huomiota erääseen kasvattajaan ja puolella silmällä jäin seuraamaan kasvattiensa tekemisiä, mikäli sattuivat olemaan esimerkiksi samoissa kisoissa. 

Pentuprojektin voisi jollain tapaa katsoa käynnistyneen jo kesällä 2012, koska silloin aloin ensimmäistä kertaa miettiä vakavammin kolmannen koiran ottamista. Ajankohtaista se ei kuitenkaan ollut, mutta ajattelin että pohjatyö olisi hyvä aloittaa ajoissa, jotta ehtisi päästä hyvin sisälle uuteen rotuun. Rotuakin mietin aika paljon, tein listoja ja mietin hyviä & huonoja puolia. Koko ajan oli kuitenkin mielessä yksi tietty rotu ja se vaikuttikin kaikin puolin kivalta ja sopivalta, rodulta josta olen haaveillut jo useamman vuoden ajan. Alkuvuodesta 2014 kuitenkin totesin, ettei se ehkä sittenkään sykähdytä tarpeeksi. Jotain puuttui ja pari pikkujuttua häiritsi. Suunnitelmat meni hetkeksi jäihin, kunnes löytyi uusi rotuvaihtoehto, espanjanvesikoira. Maaliskuun lopussa oltiin sattumalta samoissa agilitytreeneissä erään perron kanssa, juttelin jonkin verran koiran omistajan kanssa ja treenien jälkeen mieleen oli herännyt ajatus "entäs jos sittenkin...?" ja päätin ennakkoluuloistani huolimatta antaa rodulle mahdollisuuden. 

Kasvattajaa ei tarvinnut kauaan miettiä, vaan otin melkein samantien yhteyttä Kennel Caraydaniin eli Kaisiin. Mitä enemmän juteltiin ja mitä enemmän näin Caraydanin kasvatteja, niin sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että tässä olisi se mitä olen etsinyt ja mitä juuri tällä hetkellä haluan. Jokin vain sykähdytti ja kipinä roihahti, se oli menoa se! Muistaakseni heinäkuussa ilmoitin olevani tosissani ottamassa pentua sitten kun sopiva syntyisi ja siitä hetkestä alkoi piinaava odotus. Yhdistelmäksi valikoitui Mila & Ralph, jotka ovat molemmat luonteelta todella miellyttäviä ja mutkattomia koiria arkielämässä sekä vauhdikkaita ja keskittymiskykyisiä treeni- ja kisakentillä :). Mila kilpailee tokossa EVL:ssä ja agilityssä medi3-luokassa, josta sillä on kaksi agility- ja kaksi hyppysertiä. Ralph on vasta reilu 2-vuotias hurmuripoika, joka harrastaa agilitya ja pelastuskoirajuttuja.

Pennut syntyivät 12.2, viisi urosta ja kaksi narttua, joista mulle luvattiin alustavasti toinen, mikäli luonne olisi toivotunlainen. Pennut syntyivät Mila-emän kotona Tampereella, joten siellä tulikin muutaman kerran vierailtua helmi-maaliskuun aikana :). Pentujen ollessa vasta reilu 2-viikkoisia, ihastuin jo ruskeavalkoiseen tyttöön, vaikkei luonteesta ollut siinä vaiheessa mitään tietoa... Mutta pennusta kasvoikin touhukas ja vauhdikas tyyppi, raivottareksikin taidettiin jossain vaiheessa kuvailla ;). Ja tänne se sitten lopulta viime viikon perjantaina kotiutui! Nimekseen pentu sai Nesi ja virallisemmin Caraydan Romneya :).

Nesistä kasvaa toivottavasti monipuolinen harrastuskaveri, josta löytyisi vauhtia, säpäkkyyttä ja tekemisen intoa. Lajivalikoimaan tulee kuulumaan ainakin agility, mutta myös tokoa aletaan tekemään "vakavissamme", rally-tokoa varmasti myös siinä ohessa. Lisäksi pientä kiinnostusta olisi pelastuskoirapuolta ja mejää kohtaan, mutta saa nähdä miten ehditään ja päästään kaikkea harrastamaan ;). Kiire ei ole ja tarkoitus olisikin antaa pennun kasvaa kaikessa rauhassa :).