Alkuvuoden kujeita

Aloitetaan meidän tämän vuoden kisakauden avauksesta, mikä tapahtui tällä kertaa rally-tokon merkeissä Ylöjärvellä 10.1. Molemmat koirat olivat ensimmäisessä alokasluokan ryhmässä eli päästiin tositoimiin heti aamusta. Tällä kertaa Senna oli suoritusvuorossa ensin, mitä hieman jännitin, mutta täysin turhaan! Sennuska suoritti radan läpi todella hienosti ja meiltä rokotettiin vain pari pistettä pikkuvirheistä, toinen taisi lähteä vinosta eteentulosta ja toinen väljästä vasemmasta täyskäännöksestä. Senna oli ensimmäisen ryhmän jälkeen toisena, joten jouduttiin odottelemaan kisakirjaa toisen ryhmän päättymiseen asti. Toisen ryhmän aikana pudottiin palkintosijoilta, Sennan lopputulos oli siten ALOHYV 98/100 p. ja sij. 5. Lisäksi Sennalla taisi olla koko kisan toiseksi tai ainakin kolmanneksi nopein aika, huippua! 

Sumin kanssa ei mennyt tuloksellisesti ihan niin hyvin, mutta olen silti erittäin tyytyväinen pikkukoiran työskentelyyn radalla. Virheitä ei loppuen lopuksi tullut paljoa, mutta pisteitä lähti runsaasti ja suurin osa menee kyllä omaan piikkiin. Heti lähdössä mentiin metsään, kun Sumi varasti ja lähti liikkeelle samantien kun olin saanut lähtöluvan. Sumi kävi siis tökkäämässä lähtökylttiä enkä tajunnut että tämäkin olisi pitänyt uusia vaan jatkettiin matkaa eli tästä -10 p. Heti toisella kyltillä (koira eteen, oikealta sivulle) sössittiin lisää, ensimmäisellä yrityksella eteentulo oli huono ja uusin sen eli -3 p., toisella yrittämällä Sumi ei pysähtynyt takaakierron jälkeen perusasentoon enkä lähtenyt enää uusimaan joten taas -10 p. Tämän jälkeen tsempattiin ja kolmannelta kyltiltä maaliin asti meni todella kivasti! Jotain pikkuvirheitä tuli -3 p. verran, mutta ei mitään suurempaa, onneksi. Sumin tulos lopulta ALOHYV 74/100 p. Tiukille meni, mutta hyväksytty kuitenkin! Harmittaa vain nuo alun mokailut, typeriä virheitä.

Muuten ei ole tullut rally-tokoa treenattua, mutta agilitya senkin edestä! Treenimotivaatio on koko alkuvuoden ollut huipussaan ja ollaankin käyty hallilla 2-3 kertaa viikossa. Saatiin nyt myös vakkaritreeniseuraa kun Pauliina & Nova hankkivat vapaatreenikortin Ojanko Areenalle. Joten mikäs siinä treenatessa kun on kerrankin palkkaus- ja kuvausapua paikalla! Lisäksi treenit tulee suunniteltua huomattavasti paremmin kuin yksin treenatessa. Ollaan pyritty tekemään nyt niin, että kerran viikossa olisi ns. ratatreenit jolloin rakennetaan lyhyehkö rata jonkin teeman ympärille, ja kerran viikossa estetreenit joissa treenataan yksittäisiä esteitä eli Sumin kanssa lähinnä kontakteja ja keppejä. Hyvin on sujunut, kontaktit alkaa taas vähitellen toimia haluamallani tavalla ja ratatreeneissä Sumi on liikkunut hyvin. Aika paljon on tehty vauhti- ja irtoamisharjoituksia helpoilla ja suorilla radan pätkillä, ja viime treenien jälkeen alkoikin vähän epäilyttää saanko Sumia hetkeen kääntymään kun toinen painaa tuhatta ja sataa eteenpäin :D.

HSKH:n epiksissäkin käytiin tammikuussa. Alunperin mun oli tarkoitus kisata ainoastaan Sumin kanssa kisaavien radalla ja Sennan kanssa putkirallissa, mutta suunnitelmat menikin uusiksi. Lopulta päädyin ohjaamaan Novaa medimöllien radalle ja Pauliina Sennaa putkiralliin, kunnon koiranvaihtoepikset! Aiemmin olin ohjannut Novaa ehkä kaksi kertaa marraskuussa ja ottaen huomioon että Nova on aloittanut agilityn kunnolla vasta lokakuussa, niin meidän episdebyytti meni vallanmainiosti! Nova on oikeasti todella potentiaalinen aksakoira, hakee jo nyt kivasti esteitä ja menee lujaa, sen kanssa oli ilo kisata :). Tulokseksi ekalta radalta kymppi ja tokalta HYL eli X-määrä virhepisteitä kun ei mölleissä oikeita hylkyjä jaettu. Pauliinan ja Sennan yhteistyö sujui myös loistavasti, ei noita meidän koiria näytä lainaohjaajat häiritsevän kun itse tekeminen on niin huippu kivaa ;). Loppuillasta päästiin vielä Suminkin kanssa radalle, jolla lähinnä seinään päättyvät kepit ja 180 asteen käännös pituudelle tuotti ongelmia :P. Tiedetään ainakin mitä treenata!

Tokon osalta otettiin tänään ensimmäinen askel kohti ALO1-tulosta eli aloitettiin treenaaminen. Olimme Sumin kanssa Suomen Lagottoklubin järkkäämässä tokokoulutuksessa Tuusulassa Keravan Agility Teamin hallilla, kouluttajana Hanna Salovuori. Oli aika hektistä alkuunsa, kun koirakkoja oli kahdeksan kahden tunnin treeneissä, yksi kerrallaan kentän perällä suorittamassa liikkeitä kouluttajan kanssa ja loput seitsemän yritti mahtua kentän toiselle puolikkaalle. Juu ei onnistunut, ei varsinkaan kun Sumi kävi jo valmiiksi kierroksilla oletettuaan että hallissa tehdään agilitya. Ensimmäinen tunti menikin odotellessa ja rauhoittuessa, vasta 1,5 tunnin jälkeen aloin oikeasti tekemään Sumin kanssa. Otettiin vähän seuraamista (väljää...), liikkeestä maahanmenoa (aika jees!), kaukoja (siirteli toista takajalkaansa maahan-istu -vaihdossa)) ja noutokapulan pitoa (pyörittelee kapulaa sennamaisesti takahampaissa :P). 

Kouluttajan luokse mentiin viimeisenä. Jokainen sai valita yhden ongelmaliikkeen, mutta itse totesin heti ettei meillä semmoista ole kun ei olla treenattu, vaan suurin ongelma on vire ja rauhoittuminen erityisesti liikkeiden välissä sekä korkeasta vireestä johtuva äänenkäyttö suorituksen aikana. Sumi kyllä tekee täysillä, mutta tasan silloin kun tehdään ja kun ei tehdä sen huomio on kaikessa muussa (agilityesteissä, toisissa koirissa, hajuissa jne.) eikä se keskity saatika rauhoitu. Päädyttiin tekemään yksinkertaista harjoitusta, jossa Sumin oli tarkoitus maata hiljaa paikallaan reagoimatta mihinkään ympärillä tapahtuvaan ja pitää katsekontaktia yllä. Ääntelystä kielsin ja jos yritti karata käskin tiukasti takaisin makuulle. Palkka etujalkojen väliin aina kun oli hiljaa ja piti katsekontaktia. Samalla Hanna häiriköi, kulki ihan Sumin vierestä, tömisteli, kuljetti kättä sen edessä, jutteli sille, yritti houkutella luokseen jne. mihin Sumi reagoi yllättävän vähän! Korkeintaan katsoi, mutta ei noussut edes houkuteltaessa vaikka Hanna oli kyykyssä Sumin nenän edessä. Oikeastaan Sumin keskittyminen vain parani ja tuntui että se oikein tsemppasi mitä enemmän häiriötä oli. Kouluttajan loppupuhuttelun ajankin Sumi makasi hienosti hiljaa paikallaan, ihan kuin oikea tokokoira! En muista milloin se olisi ollut noin levollinen ja rauhallinen, varsinkaan kun vieressä oli agilityesteet :D. Oikeasti me ei siis tehty koulutuksessa mitään, harjoiteltiin vain miten käyttäydytään silloin kun ei tehdä mitään. Ja tämä sai mun oman tokomotivaation nousemaan varmasti enemmän kuin kympin arvoinen liikesuoritus! Ensi viikolla uudestaan, josko siihen mennessä saataisiin jotain treenattuakin ja päästäisiin tekemään liikkeitäkin.

Tulipas taas romaani. Pitäisi ehkä päivitellä useammin niin saisi aikaiseksi lyhyempiä postauksia. Kuvat on otettu eilen Itä-Uudenmaan Lagottojen tapaamisessa Askolassa Kylänpäänjärvellä. Kannatti ajaa Helsingistä asti, oli kivaa ja koirillakin selvästi hauskaa :).

Tavoitteet 2015

Senna

- Rally-tokossa RTK1 & RTK2

- 1-2 näyttelykäyntiä
- treenata MEJÄä useamman kerran vuoden aikana
- käydään koirakylpylässä säännöllisen epäsäännöllisesti

Sennan kanssa edetään päivä kerrallaan sen ehdoilla, ei 11 vuotta täyttävälle koiralle oikein voi totisia tavoitteita edes asettaa. Ikäisekseen Senna on erinomaisessa kunnossa ja mieleltään virkeä, ei siitä ikä juurikaan näy ja hyvä niin! Tosiasia kuitenkin on, että moni tuon ikäinen koira on jo eläkkeellä kaikesta harrastamisesta ja usein tulee pohdittua mitä sen kanssa kannattaa enää tehdä ja mitä ei. Senna pääsee edelleen pari kertaa viikossa hallille tekemään tokoa/rally-tokoa/putki-siivekeagilitya ja kestoltaan treenit ovat n. 5-10 min. Vähän toistoja ja paljon iloista mieltä :). Lenkit tehdään edelleen normaalisti, joskin loppusyksystä totesin etten ota sitä enää jatkossa mukaan pidemmille metsälenkeille. En siksi etteikö se jaksaisi, vaan siksi ettei se itse tajua hidastaa tahtia. Tosin, kun kerroin joulukuussa fyssarille Sennan toilailuista kolmen tunnin metsälenkillä (siitä miten se hyppii, pomppii ja kiipeilee kuin mikäkin kakara) niin fyssari totesi "Anna sen olla koira" ja sanoi, että jos Senna itse haluaa juosta ja riehua niin ei sen tekemisiä pitäisi liikaa rajoittaa. Joten me jatketaan normaalia elämää järkevissä rajoissa, kaikista pisimmät lenkit jätetään pois ohjelmasta, mutta pientä treenaamista ja normaaleja lenkkejä jatketaan niin kauan kuin Senna niistä nauttii. Ainakin tällä hetkellä treenaaminen tekee sen superiloiseksi ja talvi & lumipallot saa hännän vispaamaan lenkillä propellinlailla, joten ihan heti en usko sen kyllästyvän ;). Sillä on takuuvarmasti jokin Peter Pan -syndrooma! 

Rally-tokossa aiotaan edelleen kisata ja näyttelyissä käydä omaksi iloksi. Alunperin tarkoitus oli hakea Sennalle vain RTK1-koulutustunnus, mutta koska se on tällä hetkellä vain yhden hyväksytyn tuloksen päässä ja Senna osaa jo periaatteessa kaikki avoimen luokan liikkeet niin eiköhän me vielä kokeilla sitä avoimessakin kisaamista :). Sen pidemmälle tuskin edetään, mutta jotta treenaaminen ei kävisi liian tylsäksi ja yksitoikkoiseksi niin aloitellaan varmaan myös VOI-MES -liikkeiden treenaamista ihan vain omaksi iloksi. Näyttelyissä käydään myös mikäli jaksan turkkia kasvatella ja sopivia näyttelyitä tulee vastaan, mutta tämä jää luultavasti loppukesään tai syksyyn. MEJÄstä puolestaan innostuttiin viime kesänä ja sen treenaamista olisi tarkoitus jatkaa, juuri sopivaa puuhaa Sennalle! 

Tärkeimpänä toivoisin, että Senna pysyisi tänäkin vuonna mahdollisimman terveenä & hyvä kuntoisena ja saisimme nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä :).

Sumi

- Agilityssa nollatuloksia & hyviä ratoja

- Rally-tokossa RTK1
- Tokosta ALO1
- 1-2 näyttelykäyntiä
- Päästä treenaamaan hakua

Sumin päälaji tulee ainakin vielä tämän vuoden olemaan agility, mutta vähitellen aletaan hidastamaan treeni- ja kisatahtia. Olisi hienoa voida listata tavoitteeksi SM-nollien saamisen kasaan SERT:eistä puhumattakaan, mutta eiköhän ne ole meidän tavoittamattomissa. SM-nollat olisi periaatteessa mahdollista saada kasaa mikäli treenaisi ja kisaisi ahkerasti, mutta meidän nollaprosentin ja kokemattomuuden kolmosissa huomioonottaen tuosta tulisi vain pakkopullaa nollien metsästystä ja sitä en halua. SERT:ien kohdalla taas tulee vastaan Sumin vauhti, hyvällä onnella ja tuurilla ehkä joskus jostakin voitaisiin yksi saada, mutta koska valioitumiseen niitä tarvitsisi vielä kaksi lisää ja ensimmäisen & kolmannen välillä pitäisi kulua vuosi, niin siinä vaiheessa alkaa jo Sumilla tulla ikä vastaan. Ja mielestäni en ole tässä asiassa pessimisti, vaan realisti. Sumi täyttää elokuussa 8 v. ja tärkein toive olisikin, että saataisiin vielä tämä vuosi treenata ja kisata melko ahkerasti ja saisimme tehtyä kolmosissa hyviä, onnistuneita ratoja ja mielellään edes pari-kolme puhdasta nollarataa :). Starttien määrä tulee todennäköisesti olemaan pienempi kuin viime vuonna, mutta kokeillaan josko laatu korvaisi määrän ;).

Rally-tokossa on ollut nyt ajatuksena edetä Sumin kanssa koulutustunnus/vuosi -taktiikalla, eli nyt yritetään kevään aikana saada se viimeinen ALOHYV-tulos alokasluokan koulutustunnusta varten ja avoinluokka olisi sitten vuorossa ensi vuonna. Sinänsä ei olisi mitenkään mahdotonta kisata Suminkin kanssa vielä tämän vuoden aikana avoimessa, oikeastaan täysin mahdollista eikä se vaatisi edes hirveästi treeniä, mutta haluan edetä rauhassa ja olla ahnehtimatta liikaa, täytyyhän Sumin agilityeläkepäivillekin jotain säästää ;).

Kolmaskohta lienee yllättävin (tai neljäs... :D), eli ALO1-tulos tokosta. Tämän tavoitteen innostuin asettamaan puhtaasti uusien tokosääntöjen julkaisun myötä, sillä alokasluokka, ja itseasiassa myös avoinluokka, näyttää uusien suoritusohjeiden valossa huomattavasti paremmin Sumille sopivalta. Samalla oma motivaatiokin hiukan kasvoi ja katsotaan josko lähdettäisiin oikeasti kokeilemaan syksyllä tokossa kisaamista. Sumi ja toko eivät ole koskaan oikein sopineet yhteen ja tästä syystä en sen kanssa ole tokoa juurikaan tehnyt, mutta alusta asti mulla on ollut tavoitteena että Sumi kisaisi tokossa edes yhden ALO1-tuloksen verran. Mutta jos nyt innostutaan treenaamaan ja saadaan kokonaisuus pysymään kasassa, niin en pitäisi mitenkään mahdottomana hakea tokosta koulutustunnusta alokasluokasta tai kisata jopa avoimessa joskus tulevaisuudessa. Katsotaan katsotaan, tälle vuodelle riittää kuitenkin tuo yksi tulos, ihan riittävän suuri tavoite meille ;).

Sumi täyttää tosiaan elokuun lopussa 8 v. ja tästä syystä olisi ajatuksena käyttää Sumikin loppuvuodesta yhdessä tai kahdessa näyttelyssä veteraaniluokassa. Sumi on ollut elämänsä aikana neljä kertaa virallisessa näyttelyssä ja edellisen kerran vuonna 2009... Eli yli viisi vuotta sitten. Esiintymisen uskoisin sujuvan ihan ok hyvin, tottakai olisi hyvä käydä parissa mätsärissä kevään ja kesän aikana treenaamassa, ei siitä ainakaan haittaa olisi. Suurempi ongelma on Sumin turkki, se miten sen saisi ylipäänsä kasvamaan riittävän pitkäksi ja kiharaksi sekä se miten maltan olla leikkaamatta sitä :D.

Viimeisenä tavoitteena olisi päästä taas pitkästä aikaa treenaamaan hakua. Meidän hakuharrastus on ollut hyvin painottuneena Tampereelle ja kun siellä ei nykyisin tule niin paljoa vietettyä aikaa niin ei tule sitten hakuiltuakaan... Mutta tänä vuonna voisi edes yrittää ahkerammin :).  

Kaiken kaikkiaan odotan tätä vuotta innolla, niin treenejä kuin myös kisoja ja kaikkea muuta kivaa ja yllättävää ;)

Vuosi 2014

Hauskaa Uutta Vuotta! Me ollaan lomailtu kunnolla ja nyt vähitellen palailtu normiarkeen. Tällä viikolla on jo kertaalleen treenattu agilitya ja eilen kisattiin vuoden ensimmäiset kisat rally-tokossa, mutta niistä lisää myöhemmin :).

Vuosi sitten listasin koirille pitkästä aikaa tavoitteita ja ihme kyllä, tällä kertaa me jopa toteutettiin niistä ainakin puolet ja osa moninkertaisesti, jes!

Tavoitteet vuodelle 2014 olivat:

Senna

-Rally-tokosta RTK1

-Yksi näyttelykäynti veteraaniluokassa

Sumi

-Agilityssa puuttuvat LUVA:t ykkösistä -> nousu kakkosiin

-Rally-tokosta RTK1 

-Ilmaisun opettaminen hakutreeneihin

Ja ne toteutuivat seuraavasti:

Senna

Rally-toko

Sennan kanssa ei viime vuonna saavutettu rally-tokosta alokasluokan koulutustunnusta ja kisaaminenkin jäi loppuvuoteen. Vuosi sitten ajatuksena oli lähteä kisaamaan heti kun laji virallistuisi toukokuun alussa, mutta yrityksestä huolimatta ei saatu koepaikkaa ennen kuin vasta elokuussa. Ensimmäiset viralliset kisat menikin sitten kaikkea muuta paitsi hyvin, 67 pistettä ja hylätty. Tämän jälkeen ei kuukauteen edes ajateltu koko lajia, kunnes lokakuussa aloitettiin oikeasti tavoitteellinen treenaaminen ja marraskuun alussa saavutettiin ensimmäinen hyväksytty tulos saaden hienot 95 pistettä :). 

Toko

Tämän vuoden suurin yllättäjä - me käytiin kahdessa tokokokeessa! Ei voi sanoa että kokeet olisivat menneet millään tapaa hyvin, mutta tärkeintä tässä onkin oman tokokoekammoni voittaminen. Viisi vuotta sitä haudottiin mielessä ja maaliskuun kokeessa jännitys hipoi pilviä, mutta selvittiin hengissä! Elokuussa puolestaan voitettiin Spanieliliiton joukkuemestaruus, kiitos hienoja tuloksia tehneen joukkueemme ;).

Näyttelyt

Tavoitteena oli käydä yhdessä näyttelyssä, mutta tämä saavutettiin kolminkertaisesti. Ensimmäinen näyttely oli heti helmikuussa Jyväskylä KV, josta tuloksena veteraaniluokasta ERI2. Toinen näyttely oli Helsingin kesänäyttely, jossa Senna yllätti tuloksella ERI1, SA, PN4, Vara-Sert & ROP-vet! Hieno prinsessa :). Erkkarista tuli myös ERI, mutta ei sijoitusta. Senna sai siis kaikista näyttelyistä erinomaisen, joten tyytyväisiä ollaan!

Näiden lajien lisäksi tutustuttiin viime vuoden aikana MEJÄän, käytiin säännöllisesti koirakylpylässä ja Senna pääsi myös tekemään paljon putki-siivekeagilitya :).

Sumi

Agility

Agilitya treenattiin paljon ja me myös kisattiin paljon. Tehtiin täysillä ja asenteella, epäonnistuttiin, kehityttiin ja onnistuttiin. Sumi oli mahtava treeni- ja kisakaveri! Tavoitteeksi olin vuosi sitten asettanut kakkosiin nousun, joskin haaveilin kolmosiin noususta ja uskoin sen olevan mahdollista mikäli saataisiin ehjä kisakausi ilman sairasteluja ja suurempia taukoja. Vuosi sitten meillä oli ykkösistä yksi LUVA ja takana pitkä kisatauko, mutta heti vuoden ensimmäisestä startista saatiin meidän toinen LUVA. Tämän jälkeen sählättiin vitosia ja kymppejä, kunnes maaliskuussa vedettiin pakkonollalla SERT ja siirryttiin kakkosiin eli tavoite tuli saavutettua! Keväällä ehdittiin hakea tuntumaa parista kakkosluokan startista ennen kesän hiljaisempaa treeni- ja kisakautta, joskin Agirodusta käytiin nappaamassa yksi luvaton nollatulos Open SM-karsintaradalta. Finaaliradalla oli hienoa juosta, mutta vielä hienompaa oli lagottoporukan keskuudessa vallinnut yhteishenki, mahtava viikonloppu! Elokuussa lähdettiin sitten kunnolla nollajahtiin, mutta kun niitä puhtaita ratoja ei saatu tehdyksi alkoi jossain vaiheessa oma kärsivällisyys ja usko tekemiseen hiipua. Syyskuussa käytiin parissa loistavassa koulutuksessa hakemassa oppia ja luottoa tekemiseen sekä taisin myös Annelle vuodattaa meidän nollatonta kakkosissa tahkoamista, kun alkoi yhä enemmän tuntua siltä että ongelma on henkinen eikä fyysinen. Tämän jälkeen jokin loksahti paikoilleen ja syyskuun viimeisenä viikonloppuna napattiin meidän ensimmäinen kakkosten LUVA! Myös tekeminen kisaradoilla parani ja jo seuraavista kisoista saatiin toinen LUVA nollavoitolla :D. Ehdottomasti meidän paras kisoissa tehty nollarata, fiilis oli huikea! Tähän väliin mahtui yhdet epäonnisemmat kisat, kunnes marraskuussa käytiin Jyväskylässä tekemässä nollarata, saatiin SERT ja noustiin kuin noustiinkin kolmosiin! Kokonaisuudessaan meillä oli loistava agilityvuosi.

Rally-Toko

Sumin vuosi oli hyvin agilitypainotteinen, mutta rally-tokoa treenattiin lokakuun aikana sen verran että uskaltauduin ilmoittamaan Suminkin yhteen rally-tokokisaan. Sähläri-Sumppu yllätti ja nappasi marraskuussa Lahden kisoista 89 pistettä ja sai kisakirjaansa hyväksytyn tuloksen! Tästä on hyvä jatkaa :).

Muita lajeja Sumi ei viime vuonna tainnutkaan treenata, hakua ei tehty yhtään (harmi!) ja tokoilukin rajoittui pariin yksittäiseen kertaan. 

Kokonaisuudessaan meidän vuosi oli erittäin aktiivinen ja kisa- & koekäyntejä tuli varmasti enemmän kuin koskaan ennen. Tähän vaikutti varmasti myös se, että molemmat koirat pysyivät koko vuoden ajan melko terveinä. Itseasiassa Senna ei käynyt viime vuoden aikana kertaakaan eläinlääkärissä, mikä on vähintäänkin historiallista ja tosi jees kymmenvuotiaalta :). Sumi kävi lääkärissä kerran, kun se sattui saamaan ilmeisesti Agirotu-tuliaisena erittäin ärhäkän ripuli-oksennustaudin juuri pahimpien helteiden aikaan. Joulukuussa sillä oli myös reilun viikonlopun kestänyt yskä, mutta se meni onneksi nopeasti ohitse.

Vuoden alussa vaihdettiin myös seuraa ja siirryttiin HSKH:n riveihin. Iso seura ja paljon jäseniä, mutta vähitellen on päästy sisälle porukkaan ja saatu uusia tuttavuuksia. Lagottotoiminnassa on myös tullut oltua aktiivisesti mukana ja vaikka viime vuosi menikin todella pitkälti Helsingissä ehdittiin me myös osallistua Tampereen Pikkukoirien MEJÄ-treeneihin sekä tapaamaan koirallisia Tampere-kavereita lenkkeilyn ja kisojen merkeissä. 

Vuosi 2014 oli hieno koirailuvuosi, toivottavasti vuosi 2015 olisi vieläkin parempi!

SERT!

Viime viikonloppu (8.-9.11.) alkoi vauhdikkaasti huristelemalla agilitytreeneihin Lempäälään. Treenit ei menneet erityisen hyvin, multa oli vähän veto poissa intensiivisen kouluviikon jäljiltä ja Sumissa puolestaan näkyi viikon tekemättömyys yli-energisyytenä. Ei hyvä yhdistelmä perjantai-illan treeneihin! Yö vietettiin porukoitten luona Tampereella ja seuraavana aamuna startattiin Sumin kanssa kohti Keski-Suomea. Ensin ajettiin Viitasaarelle moikkaamaan kaveria, jonka kanssa nähdään nykyisin ihan liian harvoin ja paluumatkalla Jyväskylään poikettiin vielä tätini perheen luona Äänekoskella. Viitasaarella Sumi pääsi pitkän ajomatkan päätteeksi lenkkeilemään ja Äänekoskella sai hetken juosta ja riehua pihalla. Tampereella ja Keski-Suomessa oli jopa kiitettävästi lunta, oli mukava matkata viikolopun ajaksi synkästä ja pimeästä Helsingistä keskelle talvea :). Nämä kuvat tosin ovat vanhoja, nostalgia-fiilistelykuvia Jyväskylästä neljän vuoden takaa. Valitettavasti kamera ei tällä reissulla päässyt ulkoilemaan.

Illaksi suunnattiin Jyväskylään tuttuihin Kortepohjan maisemiin ja yövyttiin Tarjan solukämpässä, mikä ei ollenkaan vastannut niitä kauhukuvia mitä olin kyseisistä DDR:ksikin ristityistä opiskelija-asunnoista omina Jyväskylä-aikoinani kuullut! Tai sitten olin liian hyvin valmistautunut kohtaamaan torakoita :D. Käytiin me myös iltalenkin yhteydessä pyörähtämässä meidän vanhan kotitalon pihalla, joka kuuluu samaiseen Kortepohjan Ylioppilaskylään, mutta eipä Sumi tunnistanut tuttua F-talon C-rappua enää omakseen. Aika jännä fiilis siellä oli pyöriä, tuntui kuin olisi siirtynyt menneisyydestä tulevaisuuteen, jossa kaikki oli samanaikaisesti säilynyt ennallaan ja kuitenkin muuttunut paljon. Ikävä Jyväskylään ei tullut, vaikka vähän olikin pakko leikitellä ajatuksella, että mitäs jos ei olisikaan koskaan lähtenyt pois ja mitäs jos asuisi siellä vieläkin. Mutta nykyisin muistelen vain lämmöllä sitä jäätävän kylmää ja runsas lumista pakkastalvea sekä pitkiä lenkkejä Laajavuoressa ja Tuomiojärven jäällä. Sumi ei ole varmasti ikinä ollut niin hyvässä kunnossa kuin tuon talven jälkeen! 

Seuraavana aamuna suuntasin ensin Jyväskylä KV -näyttelyyn katselemaan lagottokehää, joka olikin varsin nopeasti ohi ripeän italialaissedän tuomaroimana. Kehän jälkeen tehtiin pieni shoppailukierros, minkä jälkeen kaikki muut lähtivät kotimatkalle ja minä & Sumi kohti Killeriä ja JAT:in agilitykisoja. JAT:in halli oli jäätävän kylmä, hurr! Ei lämmitystä ja ovet auki koko kisojen ajan. Tuomarina kakkosluokilla oli Kari Jalonen ja radat oli just sen näköiset, sopivasti kaikkea ja jännät rataprofiilit. Ekalla radalla Sumppu loikkasi TAAS puomin kontaktin yli, ARG! Tehtiin kuitenkin rata loppuun ja otettiin loppuradasta vielä yksi kielto kun lähdin ennakoimaan käännöstä putkeen ja Sumi tuli hypystä ohi. Tuloksena siis 10 virhepistettä ja sijoitus kolmas. Toiselle radalla lähtiessä ei ollut kovin hyvä fiilis, olin itse ihan kohmeessa ja puomi vaatii selvästikin treeniä. Lisäksi Sumi oli sekä lähdössä että radalla hieman outo, ihan kuin se olisi säikähtänyt jotakin ennen radan alkua/rataantutustumisen aikana (startattiin ekana, eli suunnattiin tutustumisen jälkeen suoraan radalle) ja sama jatkui vielä radan jälkeenkin. Epätavallista käyttäytymistä Sumilta, se on kyllä paukkuarka eli olisi hyvinkin voinut reagoida johonkin kovaan tai yllättävään ääneen, mutta tavallisesti Sumi työskentelee agilityssa niin korkeassa vireessä ettei se kiinnitä mihinkään pamauksiin yms. huomiota. Radalla Sumi kulki suurimmaksi osaksi ihan hyvin, mutta pari kertaa se irtosi tavallista huonommin ja kiellot oli lähellä. Sellaista pelastelua koko rata, ei ollenkaan meidän parasta, mutta taisteltiin loppuun asti. Maaliin päästiin ilman virheitä eli tehtiin NOLLA-tulos, mutta arvasin ettei meidän aika ollut erityisen hyvä, joten jouduttiin jännittämään sijoitusta loppujen medikoirakoiden ajan. Lopulta sijoituttiin täpärästi toiseksi eli  

Sumille  SERT ja siirto kolmosluokkaan!!!


Jyväskylä 09.11.2014 JAT

Tuomari Kari Jalonen

B-agilityrata

Aika 50,27 s / Nopeus 3,46 m/s / Aikavirhe -1,73 s / Ratavirheet 10 / Tulos 10 / Sijoitus 3.


Jyväskylä 09.11.2014 JAT

Tuomari Kari Jalonen

A-agilityrata

Aika 45,41 s / Nopeus 3,61 m/s / Aikavirhe -4,59 s / Ratavirheet 0 / Tulos 0 / Sijoitus 2. / SERT

Uusi Medi3-luokkalainen :)

Olisi sitä voinut kolmosiin nousta paremmallakin ratasuorituksella, mutta tällä mennään! Tämän eteen on tehty niin paljon töitä ja tästä on haaveiltu niin kauan, että pakko sitä on olla tyytyväinen ja onnellinen :). Ja Sumi on paras, se on tavallisesti aina täysillä mukana, se ei ikinä luovuta ja se tekee aina parhaansa, hieno pieni lagotto! Nyt olisi tämän vuoden tavoite saavutettu ja oikeastaan koko meidän agilityuran suurin tavoite, sillä tämän pidemmälle en ole uskaltanut tavoitteita asettaa, ainoastaan haaveilla. Saa nähdä korkataanko kolmosten kisat vielä tänä vuonna vai aloitetaanko kisaaminen uudessa luokassa vasta ensi vuoden puolella. Agilityradoille tuskin osallistutaan, loppuvuosi menee nimittäin kontaktitreenien parissa, mutta josko sitä kävisi yhden hypärin katsastamassa parin viikon päästä... Vaikka mitäpä tässä kiirehtimään, kun ensi vuonnakin ehtii hyvin kisata :).

360 astetta

Viime lauantaina startattiin auton nokka kohti Lahtea kello kahdeksalta aamulla ja poimittiin Pauliina & Nova Kellokoskelta kyytiin. Kisapaikalle saavuttiin hieman ennen puolta kymmentä, kannettiin tavarat & koirat sisään ja käytiin ilmoittautumassa. Pauliina & Nova kisasivat jo ensimmäisessä ALO-ryhmässä ja me vasta toisessa, jonka rataantutustuminen oli klo. 12.15. Ehdittiin siis hyvin käydä aamulenkillä, purkaa jännitystä ja totuttaa Sumi kisapaikkaan. Kisat olivat Sumin ensimmäiset viralliset, joten se myös mitattiin kilpailukirjan varmentamisen yhteydessä. Meni melkein alle 40 senttisestä, mutta raksi laitettiin kuitenkin kohtaan 40-50 cm ;).

Sumin kanssa startattiin toisen ryhmän toisena koirakkona ja Sennan kanssa viimeisenä, joten hyvin ehti vaihtaa koiran välissä. Sumin kanssa oli kiva olla radalla, saatiin kaikki liikkeet suoritettua oikeaoppisesti ja hyvällä vireellä! Jotain pieniä virheitä kuitenkin tuli, spiraalin kohdalla Sumi meinasi alkaa nuuskimaan kaksi kertaa samaa kohtaa ja sen jälkeen yritti vielä pari kertaa uudestaan laittaa kuonon maahan, veikkaisin että spiraalin kohdalle oli joskus maailmassa tippunut jokin nami ja tämän jälkeen Sumppu keksi että namijälkiä saattaisi löytyä vielä lisää :P. Maaliin päästessä olo oli huojentunut, pisteitä en tiennyt, mutta veikkasin että kyllä sieltä hyväksytty tulos pitäisi tulla ellen vahingossa itse söhlinyt jotakin liikettä (rally-tokossa enemmän kuin todennäköistä).

Senna-raukka joutui odottelemaan omaa vuoroaan pitkälle iltapäivään, näytti aika loukkaantuneelta makoillessaan häkissään, ei ehkä ihan sen lemppari tapa viettää lauantaipäivää :D. Ilmeisesti Senna oli kuitenkin kerännyt koko päivän kierroksia ja mustasukkaisuuspuuskassaan se olikin todella kivassa vireessä! Lisäksi se oli saanut aamulla vain miniannoksen ruokaa, joten ahnerohmatti yritti koko ajan roikkua taskussa ja varastaa nameja, mahtavaa :D. Käytiin vähän pihalla tekemässä liikkeitä ja hieman ennen meidän suoritusta lykkäsin Sennan hetkeksi Pauliinalle ja menin itse kauemmaksi odottamaan. Edellisen koirakon suorituksen ollessa puolivälissä nappasin Sennan, siirryttiin odottelualueelle ja melkein samantien päästiin kehään. Lähdössä Senna tuntui todella kivalta, se oli tosi täpäkänoloinen! Eikä Sennan keskittyminen ja vire lopahtanut suorituksen aikana hetkeksikään, se teki kaiken todella hienosti!

Tuloksia jouduttiin hetki odottelemaan, mutta lopulta saatiin kilpailukirjat takaisin. Tuloslaput olivat mukavaa luettavaa, Sumille pisteitä 89/100 ja Sennalle peräti 95/100!! Molemmat saivat myös kommentteja -osioon maininnan iloisesta suorituksesta :). Kummallakaan ei ollut suurempia virheitä, ainoastaan joitakin yhden pisteen virheitä. Sumin virheet johtuivat lähinnä tuosta nuuskimisesta, puutteellista yhteistyötä ja kontrollin puutetta sekä pari hihnan kiristymistä (tästä ollaan ilmeisesti tosi tarkkoja!). Sennan pisteet lähtivät yhdestä eteentulon kosketuksesta, pienestä pompusta spiraalin aikana ja pujottelusta jossa itse tein liian äkkinäisen liikkeen eikä Senna pysynyt mukana, jolloin remmi kiristyi ja koira jäi jälkeen. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tosi tyytyväinen molempien suorituksiin, Sennan virheet menee lähes kokonaan ohjaajan piikkiin ja Sumi taas kaipaa vielä lisää varmuutta ja kokemusta tekemiseen, ensimmäiseksi viralliseksi kisaksi kuitenkin aika jees :).

Kisojen jälkeen käytiin vielä nopeasti moikkaamassa Sumin ja Novan kasvattajaa, ja Nova pääsi trimmattavaksi ensi viikonlopun näyttelyä varten. Ehdittiin siinä samalla vaihtamaan nopeasti kuulumiset, ei oltukaan käyty Sumin kanssa Lahdessa varmaan neljään vuoteen! Kiirettä heillä riittää Tryffdeli-kahvilan pyörittämisessä, Sumin äitikoira, 9-vuotias Siiri oli nytkin ollut koko päivän tryffelijahdissa :).

Sunnuntaina huristeltiin ensin kahdeksitoista Hyvinkäälle koirauintiin ja sieltä suoraan Tuusulaan KAT:n uuden hallin avaisepiksiin. Onneksi ajoin koirien turkit (tällä kertaa vitosterällä/0,6 mm) maanantaina, joten turkkien kuivuminen ei kauaa kestänyt. Kisaavien rata oli aika jees, pari haastavampaa kohtaa ja sopivasti suoraa. Minien rataa seuratessa haastavimmaksi osoittautui A:n alle sijoitettuun putkeen vienti, jonka toisella puolella oli pituus houkuttimena/ohjaajan tiellä (olis tehnyt mieli siirtää sitä puolimetriä oikealle :D). Koira siis piti ohjata melko ahtaassa paikassa A:n ja pituuden välissä olevaan putkeen. Mulla oli tavoitteena tehdä oikea-aikainen persjättö, mutta toteutuksesta tuli, yllätysyllätys, vääräaikainen persjättö ja Sumi luki pituuden -> HYL. Loppurata ok. Uusinnassa päätin blokata pituuden paremmin ja siten ottaa riskin että Sumi karkaa A:lle, mutta pikkukoira olikin SUPERhieno ja meni kiltisti putkeen!! Pitäisi oikeasti luottaa siihen enemmän, se kyllä suorittaa oikeat esteet ilman turhaa murehtimista jos vain itse ohjaa selkeästi ja riittävän napakasti! Tästä onnistumisesta saatiin tosi kiva draivi loppuradalle, harmi vain että puomin kontakti meni pipariksi (!!!) ja hyllytin tarkoituksella ottamalla sen uusiksi.

 

Kulunut viikko onkin ollut varsin kiireinen, mulla on ollut pitkästä aikaa koulua 8-16 melkein joka päivä kiitos riistaeläintieteen intensiivikurssin, mutta en valita! On nimittäin ollut tosi mielenkiintoinen kurssi ja tarjonnut taas mukavasti uusia kokemuksia tällaiselle kaupunkilaistytölle :D. Tästä johtuen ei kuitenkaan olla ehditty käydä Ojangossa kertaakaan, mutta tiistai-iltana treenattiin Kelkkapuistossa rally-tokoa ja eilen käytiin AKK:n agilityssa pohtimassa kontaktiongelmaa. Todettiin kouluttajamme Dean kanssa, että kokeillaan vaihtaa 2on2offien palkkaustapaa A:lle ja puomille, nykyisellään kun edistymistä ei ole tapahtunut pitkään aikaan ja junnataan paikoillaan. Tästä ehkä myöhemmin lisää!



Huomenna otetaan suunnaksi Tampere ja lauantaiaamuna matka jatkuu Sumin kanssa kohti Keski-Suomea!