SERT!

Viime viikonloppu (8.-9.11.) alkoi vauhdikkaasti huristelemalla agilitytreeneihin Lempäälään. Treenit ei menneet erityisen hyvin, multa oli vähän veto poissa intensiivisen kouluviikon jäljiltä ja Sumissa puolestaan näkyi viikon tekemättömyys yli-energisyytenä. Ei hyvä yhdistelmä perjantai-illan treeneihin! Yö vietettiin porukoitten luona Tampereella ja seuraavana aamuna startattiin Sumin kanssa kohti Keski-Suomea. Ensin ajettiin Viitasaarelle moikkaamaan kaveria, jonka kanssa nähdään nykyisin ihan liian harvoin ja paluumatkalla Jyväskylään poikettiin vielä tätini perheen luona Äänekoskella. Viitasaarella Sumi pääsi pitkän ajomatkan päätteeksi lenkkeilemään ja Äänekoskella sai hetken juosta ja riehua pihalla. Tampereella ja Keski-Suomessa oli jopa kiitettävästi lunta, oli mukava matkata viikolopun ajaksi synkästä ja pimeästä Helsingistä keskelle talvea :). Nämä kuvat tosin ovat vanhoja, nostalgia-fiilistelykuvia Jyväskylästä neljän vuoden takaa. Valitettavasti kamera ei tällä reissulla päässyt ulkoilemaan.

Illaksi suunnattiin Jyväskylään tuttuihin Kortepohjan maisemiin ja yövyttiin Tarjan solukämpässä, mikä ei ollenkaan vastannut niitä kauhukuvia mitä olin kyseisistä DDR:ksikin ristityistä opiskelija-asunnoista omina Jyväskylä-aikoinani kuullut! Tai sitten olin liian hyvin valmistautunut kohtaamaan torakoita :D. Käytiin me myös iltalenkin yhteydessä pyörähtämässä meidän vanhan kotitalon pihalla, joka kuuluu samaiseen Kortepohjan Ylioppilaskylään, mutta eipä Sumi tunnistanut tuttua F-talon C-rappua enää omakseen. Aika jännä fiilis siellä oli pyöriä, tuntui kuin olisi siirtynyt menneisyydestä tulevaisuuteen, jossa kaikki oli samanaikaisesti säilynyt ennallaan ja kuitenkin muuttunut paljon. Ikävä Jyväskylään ei tullut, vaikka vähän olikin pakko leikitellä ajatuksella, että mitäs jos ei olisikaan koskaan lähtenyt pois ja mitäs jos asuisi siellä vieläkin. Mutta nykyisin muistelen vain lämmöllä sitä jäätävän kylmää ja runsas lumista pakkastalvea sekä pitkiä lenkkejä Laajavuoressa ja Tuomiojärven jäällä. Sumi ei ole varmasti ikinä ollut niin hyvässä kunnossa kuin tuon talven jälkeen! 

Seuraavana aamuna suuntasin ensin Jyväskylä KV -näyttelyyn katselemaan lagottokehää, joka olikin varsin nopeasti ohi ripeän italialaissedän tuomaroimana. Kehän jälkeen tehtiin pieni shoppailukierros, minkä jälkeen kaikki muut lähtivät kotimatkalle ja minä & Sumi kohti Killeriä ja JAT:in agilitykisoja. JAT:in halli oli jäätävän kylmä, hurr! Ei lämmitystä ja ovet auki koko kisojen ajan. Tuomarina kakkosluokilla oli Kari Jalonen ja radat oli just sen näköiset, sopivasti kaikkea ja jännät rataprofiilit. Ekalla radalla Sumppu loikkasi TAAS puomin kontaktin yli, ARG! Tehtiin kuitenkin rata loppuun ja otettiin loppuradasta vielä yksi kielto kun lähdin ennakoimaan käännöstä putkeen ja Sumi tuli hypystä ohi. Tuloksena siis 10 virhepistettä ja sijoitus kolmas. Toiselle radalla lähtiessä ei ollut kovin hyvä fiilis, olin itse ihan kohmeessa ja puomi vaatii selvästikin treeniä. Lisäksi Sumi oli sekä lähdössä että radalla hieman outo, ihan kuin se olisi säikähtänyt jotakin ennen radan alkua/rataantutustumisen aikana (startattiin ekana, eli suunnattiin tutustumisen jälkeen suoraan radalle) ja sama jatkui vielä radan jälkeenkin. Epätavallista käyttäytymistä Sumilta, se on kyllä paukkuarka eli olisi hyvinkin voinut reagoida johonkin kovaan tai yllättävään ääneen, mutta tavallisesti Sumi työskentelee agilityssa niin korkeassa vireessä ettei se kiinnitä mihinkään pamauksiin yms. huomiota. Radalla Sumi kulki suurimmaksi osaksi ihan hyvin, mutta pari kertaa se irtosi tavallista huonommin ja kiellot oli lähellä. Sellaista pelastelua koko rata, ei ollenkaan meidän parasta, mutta taisteltiin loppuun asti. Maaliin päästiin ilman virheitä eli tehtiin NOLLA-tulos, mutta arvasin ettei meidän aika ollut erityisen hyvä, joten jouduttiin jännittämään sijoitusta loppujen medikoirakoiden ajan. Lopulta sijoituttiin täpärästi toiseksi eli  

Sumille  SERT ja siirto kolmosluokkaan!!!


Jyväskylä 09.11.2014 JAT

Tuomari Kari Jalonen

B-agilityrata

Aika 50,27 s / Nopeus 3,46 m/s / Aikavirhe -1,73 s / Ratavirheet 10 / Tulos 10 / Sijoitus 3.


Jyväskylä 09.11.2014 JAT

Tuomari Kari Jalonen

A-agilityrata

Aika 45,41 s / Nopeus 3,61 m/s / Aikavirhe -4,59 s / Ratavirheet 0 / Tulos 0 / Sijoitus 2. / SERT

Uusi Medi3-luokkalainen :)

Olisi sitä voinut kolmosiin nousta paremmallakin ratasuorituksella, mutta tällä mennään! Tämän eteen on tehty niin paljon töitä ja tästä on haaveiltu niin kauan, että pakko sitä on olla tyytyväinen ja onnellinen :). Ja Sumi on paras, se on tavallisesti aina täysillä mukana, se ei ikinä luovuta ja se tekee aina parhaansa, hieno pieni lagotto! Nyt olisi tämän vuoden tavoite saavutettu ja oikeastaan koko meidän agilityuran suurin tavoite, sillä tämän pidemmälle en ole uskaltanut tavoitteita asettaa, ainoastaan haaveilla. Saa nähdä korkataanko kolmosten kisat vielä tänä vuonna vai aloitetaanko kisaaminen uudessa luokassa vasta ensi vuoden puolella. Agilityradoille tuskin osallistutaan, loppuvuosi menee nimittäin kontaktitreenien parissa, mutta josko sitä kävisi yhden hypärin katsastamassa parin viikon päästä... Vaikka mitäpä tässä kiirehtimään, kun ensi vuonnakin ehtii hyvin kisata :).

360 astetta

Viime lauantaina startattiin auton nokka kohti Lahtea kello kahdeksalta aamulla ja poimittiin Pauliina & Nova Kellokoskelta kyytiin. Kisapaikalle saavuttiin hieman ennen puolta kymmentä, kannettiin tavarat & koirat sisään ja käytiin ilmoittautumassa. Pauliina & Nova kisasivat jo ensimmäisessä ALO-ryhmässä ja me vasta toisessa, jonka rataantutustuminen oli klo. 12.15. Ehdittiin siis hyvin käydä aamulenkillä, purkaa jännitystä ja totuttaa Sumi kisapaikkaan. Kisat olivat Sumin ensimmäiset viralliset, joten se myös mitattiin kilpailukirjan varmentamisen yhteydessä. Meni melkein alle 40 senttisestä, mutta raksi laitettiin kuitenkin kohtaan 40-50 cm ;).

Sumin kanssa startattiin toisen ryhmän toisena koirakkona ja Sennan kanssa viimeisenä, joten hyvin ehti vaihtaa koiran välissä. Sumin kanssa oli kiva olla radalla, saatiin kaikki liikkeet suoritettua oikeaoppisesti ja hyvällä vireellä! Jotain pieniä virheitä kuitenkin tuli, spiraalin kohdalla Sumi meinasi alkaa nuuskimaan kaksi kertaa samaa kohtaa ja sen jälkeen yritti vielä pari kertaa uudestaan laittaa kuonon maahan, veikkaisin että spiraalin kohdalle oli joskus maailmassa tippunut jokin nami ja tämän jälkeen Sumppu keksi että namijälkiä saattaisi löytyä vielä lisää :P. Maaliin päästessä olo oli huojentunut, pisteitä en tiennyt, mutta veikkasin että kyllä sieltä hyväksytty tulos pitäisi tulla ellen vahingossa itse söhlinyt jotakin liikettä (rally-tokossa enemmän kuin todennäköistä).

Senna-raukka joutui odottelemaan omaa vuoroaan pitkälle iltapäivään, näytti aika loukkaantuneelta makoillessaan häkissään, ei ehkä ihan sen lemppari tapa viettää lauantaipäivää :D. Ilmeisesti Senna oli kuitenkin kerännyt koko päivän kierroksia ja mustasukkaisuuspuuskassaan se olikin todella kivassa vireessä! Lisäksi se oli saanut aamulla vain miniannoksen ruokaa, joten ahnerohmatti yritti koko ajan roikkua taskussa ja varastaa nameja, mahtavaa :D. Käytiin vähän pihalla tekemässä liikkeitä ja hieman ennen meidän suoritusta lykkäsin Sennan hetkeksi Pauliinalle ja menin itse kauemmaksi odottamaan. Edellisen koirakon suorituksen ollessa puolivälissä nappasin Sennan, siirryttiin odottelualueelle ja melkein samantien päästiin kehään. Lähdössä Senna tuntui todella kivalta, se oli tosi täpäkänoloinen! Eikä Sennan keskittyminen ja vire lopahtanut suorituksen aikana hetkeksikään, se teki kaiken todella hienosti!

Tuloksia jouduttiin hetki odottelemaan, mutta lopulta saatiin kilpailukirjat takaisin. Tuloslaput olivat mukavaa luettavaa, Sumille pisteitä 89/100 ja Sennalle peräti 95/100!! Molemmat saivat myös kommentteja -osioon maininnan iloisesta suorituksesta :). Kummallakaan ei ollut suurempia virheitä, ainoastaan joitakin yhden pisteen virheitä. Sumin virheet johtuivat lähinnä tuosta nuuskimisesta, puutteellista yhteistyötä ja kontrollin puutetta sekä pari hihnan kiristymistä (tästä ollaan ilmeisesti tosi tarkkoja!). Sennan pisteet lähtivät yhdestä eteentulon kosketuksesta, pienestä pompusta spiraalin aikana ja pujottelusta jossa itse tein liian äkkinäisen liikkeen eikä Senna pysynyt mukana, jolloin remmi kiristyi ja koira jäi jälkeen. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tosi tyytyväinen molempien suorituksiin, Sennan virheet menee lähes kokonaan ohjaajan piikkiin ja Sumi taas kaipaa vielä lisää varmuutta ja kokemusta tekemiseen, ensimmäiseksi viralliseksi kisaksi kuitenkin aika jees :).

Kisojen jälkeen käytiin vielä nopeasti moikkaamassa Sumin ja Novan kasvattajaa, ja Nova pääsi trimmattavaksi ensi viikonlopun näyttelyä varten. Ehdittiin siinä samalla vaihtamaan nopeasti kuulumiset, ei oltukaan käyty Sumin kanssa Lahdessa varmaan neljään vuoteen! Kiirettä heillä riittää Tryffdeli-kahvilan pyörittämisessä, Sumin äitikoira, 9-vuotias Siiri oli nytkin ollut koko päivän tryffelijahdissa :).

Sunnuntaina huristeltiin ensin kahdeksitoista Hyvinkäälle koirauintiin ja sieltä suoraan Tuusulaan KAT:n uuden hallin avaisepiksiin. Onneksi ajoin koirien turkit (tällä kertaa vitosterällä/0,6 mm) maanantaina, joten turkkien kuivuminen ei kauaa kestänyt. Kisaavien rata oli aika jees, pari haastavampaa kohtaa ja sopivasti suoraa. Minien rataa seuratessa haastavimmaksi osoittautui A:n alle sijoitettuun putkeen vienti, jonka toisella puolella oli pituus houkuttimena/ohjaajan tiellä (olis tehnyt mieli siirtää sitä puolimetriä oikealle :D). Koira siis piti ohjata melko ahtaassa paikassa A:n ja pituuden välissä olevaan putkeen. Mulla oli tavoitteena tehdä oikea-aikainen persjättö, mutta toteutuksesta tuli, yllätysyllätys, vääräaikainen persjättö ja Sumi luki pituuden -> HYL. Loppurata ok. Uusinnassa päätin blokata pituuden paremmin ja siten ottaa riskin että Sumi karkaa A:lle, mutta pikkukoira olikin SUPERhieno ja meni kiltisti putkeen!! Pitäisi oikeasti luottaa siihen enemmän, se kyllä suorittaa oikeat esteet ilman turhaa murehtimista jos vain itse ohjaa selkeästi ja riittävän napakasti! Tästä onnistumisesta saatiin tosi kiva draivi loppuradalle, harmi vain että puomin kontakti meni pipariksi (!!!) ja hyllytin tarkoituksella ottamalla sen uusiksi.

 

Kulunut viikko onkin ollut varsin kiireinen, mulla on ollut pitkästä aikaa koulua 8-16 melkein joka päivä kiitos riistaeläintieteen intensiivikurssin, mutta en valita! On nimittäin ollut tosi mielenkiintoinen kurssi ja tarjonnut taas mukavasti uusia kokemuksia tällaiselle kaupunkilaistytölle :D. Tästä johtuen ei kuitenkaan olla ehditty käydä Ojangossa kertaakaan, mutta tiistai-iltana treenattiin Kelkkapuistossa rally-tokoa ja eilen käytiin AKK:n agilityssa pohtimassa kontaktiongelmaa. Todettiin kouluttajamme Dean kanssa, että kokeillaan vaihtaa 2on2offien palkkaustapaa A:lle ja puomille, nykyisellään kun edistymistä ei ole tapahtunut pitkään aikaan ja junnataan paikoillaan. Tästä ehkä myöhemmin lisää!



Huomenna otetaan suunnaksi Tampere ja lauantaiaamuna matka jatkuu Sumin kanssa kohti Keski-Suomea!

Aina ei voi onnistua

Viikonloppuna käytiin hakemassa HSKH:n kisoista pari kappaletta hylkyjä. Sumilla vähän liikaa kierroksia ja itsellä ehkä pieniä nousupaineita, joten eihän se lopputulos kovin hyvä voi olla. Ekalla radalla Sumi ei pysynyt lapasessa yhtään, taisi mennä kaksi putkea kolmesta väärään suuntaan ja muutenkin aika kaoottista menoa. Tokalla radalla törkimys-lagotto pomppas puomin kontaktin yli ja radan loppupuolella hyllytettiin Sumin karatessa väärälle hypylle, mikä tosin menee ohjaajan piikkiin. Että semmoista, ei meillä kakkosluokassa ole näin huonosti mennytkään! Hyllytettiin lahjakkaasti ja tuota kontaktin yli pomppimista ei ole tapahtunut sitten Janakkalan kisojen 2011. Oikeasti. Nyt olisi vajaat kaksi viikkoa aikaa palata maanpinnalle, treenata kontakteja, asennoitua oikein ja unohtaa nousupaineet. 

Vantaa 25.10.2014 HSKH

Tuomari Minna Räsänen

A-agilityrata  

HYL

Vantaa 25.10.2014 HSKH

Tuomari Minna Räsänen

B-agilityrata

HYL

Agilityn lisäksi ollaan treenattu taas vaihteeksi rally-tokoa. Sain houkuteltua Pauliinan & Nova-lagoton ilmoittautumaan meidän seuraksi Lahteen kisoihin tulevalle viikonlopulle ja viimeiset kolme tiistai-iltaa ollaankin vietetty lagottoporukalla Kelkkapuistossa treenaten. Lisäksi kävimme viime sunnuntaina kertaalleen treenaamassa Konalassa ja eilen suuntasimme "kenraaliharjoituksiin" Ojankoon. Jonkin verran ollaan treenattu myös kotioloissa ilman kylttejä, Sennan kanssa lähinnä eteentuloja ja Sumin kanssa liikkeitä joissa ohjaaja kiertää koiran ympäri. Pikkukoira kun yrittää itsepintaisesti pitää katsekontaktia koko kierroksen ajan eli toisin sanoen leikkiä pöllöä. Ja tietäähän sen miten siinä käy, peppu "vahingossa" liikkuu aina vähäsen. Eikä aina niin vähääkään. Toinen suuri ongelma Sumin kanssa on se ettei se oikein ole hoksannut että remmissäkin voi tehdä "töitä". Vapaana se työskentelee huomattavasti intensiivisemmin, kun taas remmissä keskittymiskyky meinaa rakoilla. Senna sen sijaan on tehnyt ratoja tosi hienosti! Ja sen kanssa on niin älyttömän helppoa ja vaivatonta treenata. Mutta Sennan ongelma onkin se kisatilanne, se miten se jäätyy kehässä täysin kun itse jännitän. Eli saas nähdä miten käy, voi olla että lauantain jälkeen tarvitsen taas pienen hermoloman tästä lajista :D.

Aiemmin on jäänyt rustaamatta ylös Sennan mejä-treenit syksyn ajalta. Kaksi kertaa ollaan oltu Tappien kanssa treenaamassa, syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Sääksjärvellä ja lokakuun toisena Niihamassa. Syyskuussa Sennan jäljen pituudeksi tuli 170 askelta eli noin 100 m (?). Jälki kulki helpossa maastossa, eikä ongelmia juurikaan ollut, Senna ajoi jäljen alusta loppuun asti hienosti! Toisella kerralla olikin sitten ongelmia senkin edestä. Jälki oli hieman alle 200 m pitkä ja sisälsi pari loivaa kulmaa, ei siis mitenkään erityisen vaikea. Maastokin oli ok. Jostain syystä jäljen ajo oli kuitenkin koko matkan ajan melkoista sähläämistä, Senna kyllä yritti ihan hirmuisesti ja intoa oli, mutta sillä oli selvästi vaikeuksia pysyä jäljellä. Jokunen parempi pätkäkin saatiin, mutta enemmän tuli eksymisiä. Itse en mejästä hirveästi ymmärrä ja tehdäänkin tätä vain omaksi iloksi, joten paha lähteä tarkemmin analysoimaan... Ehkä seuraavalla kerralla taas paremmalla menestyksellä. Sorkka kuitenkin löytyi ja Senna tykkäisi ihan hirmuisesti pitää aarteet itsellään, ehkä sillekin täytyy ensi kesäksi hankkia oma sorkka jos ja kun mejäilyä jatketaan :D. 

Kuvat kuukauden takaiselta Team Minilagottojen lenkiltä eli niissä esiintyvät Sumi ja sukulaistyttö Nova (Cantharellin Evviva la Luna Nuova). 

Sieniretkellä

Sunnuntaina teimme jotain historiallista - lähdimme sienestämään! Hullua. Mun toinen sienestysreissu koskaan (tai en ainakaan muista kuin yhden ennen tätä) ja koirien ensimmäinen. Olen jo aiemmin tiedostanut olevani tältä(kin) osin varsin epätyypillinen lagotonomistaja, mutta kerrankos tätäkin "lajia" on kokeiltava! Eikä se nyt erityisen kamalaa ollut, joskaan ei myöskään kovin palkitsevaa sillä sienisaldo jäi omalta osaltani varsin pieneksi. Sumi sen sijaan esitti potentiaalista sienikoiraa, pari kertaa näytettiin koirille suppiksia ja palkkasin haistelusta, eikä mennyt kauaakaan kun Sumi jo pysähtyi nuuskimaan sammaleista rinnettä ja pienen tutkimisen jälkeen sieltä löytyikin pikkuisia suppiksia! Tämän jälkeen löysi vielä pari muutakin rykelmää, eli ei ollut ainakaan täysin sattumaa. Meinasi tosin myös maistella sieniä, mikä täytynee kitkeä jotenkin pois. Senna keskittyi vahtimaan ettei kukaan eksy metsään ja syömään (=varastamaan) eväitä, eikä ainakaan toistaiseksi kiinnostunut sienistä.

Senna: "Oliks meillä niit eväitä? NÄLKÄ!!" :D

Oppia hakemassa

Syyskuussa kävimme kahdessa agilitykoulutuksessa, Tampereen Pikkukoirien järjestämässä Sanna Lehtosen koulutuksessa SDP:llä ja Jenna Caloanderin koulutuksessa AST:llä Espoossa. 

Sanna Lehtosen koulutuksessa (07.09.2014) teimme useampaa lyhyttä radan pätkää ja keskityimme perusohjaustekniikoiden eli persjättöjen, valssien ja takaaleikkausten hiomiseen. Ratojen välissä käytimme runsaasti aikaa keskusteluun ryhmän ja kouluttajan kesken, mikä oli varsin antoisaa! Kokonaisuudessaan koulutuksessa keskityttiinkin paljon perusasioihin ja niiden toimimiseen kisatilanteissa. Vähän keskustelimme myös kisaamisen psyykkisestä puolesta ja tavoitteiden asettamisesta kisa- ja treeniradoille. Sen sijaan vaikeat ja erikoisemmat ohjauskuviot eivät kuuluneet koulutuksen sisältöön. Tein koulutuksesta yksinkertaiset muistiinpanot parin päivän viiveellä:

-Perusojaustekniikat (valssit, persjätöt, takaaleikkaukset) ja rytminvaihdokset riittävät

-Rytmitys: ohjaaja kiihdyttää 

-> koira etenee hidastamatta kunnes ohjaaja tekee rytmin muutoksen 

-> ohjaajan vauhdin hidastuminen merkki koiralle suunnanvaihdosta

-Agilityssa ei jaeta tyylipisteitä vaan voittaja on se joka suorittaa kaikki esteet oikein ja oikeassa järjestyksessä kaikista nopeiten

-"Hienojen" ohjaustekniikoiden viljely radalla on siis suurimmaksi osaksi turhaa, joskin tietyissä tapauksissa toimivia

-Koiran palkkauksesta: ns. "kuollut palkka", kun esteen jälkeen on tarkoitus kääntyä/hidastaa koiran vauhtia ja lentävä/liikkuva palkka, kun tarkoituksena on jatkaa suoraan hidastamatta

-Palkkaus virheen jälkeen: jos koiran virhe -> ei palkkaa, jos ohjaajan virhe -> palkka, jos et tiedä kumman virhe -> jatka virheen jälkeen parin esteen verran ja palkkaa onnistuneesta suorituksesta

-Kokeneenkin koiran kanssa kannattaa tehdä helppoja irtoamisharjoituksia ja palkata niistä heitettävällä lelulla 

-> vahvistaa koiran perusosaamista ja on koiran mielestä hauskaa -> VAUHTI!

-Kisaamisesta & treenaamisesta: sama asenne kisoihin ja treeneihin

Jenna Caloanderin koulutuksessa (20.09.2014) teimme sopivan haastavaa 21 esteistä rataa, mikä sisälsi monipuolisesti erilaisia ohjauskuvioita. Treenit vedettiin läpi yhdessä sessiossa ja rata muutamassa osassa. Alkua jännitin hieman ts. esteitä 4-6, mutta 5-hypyn leijeröinti puomin takaa onnistuikin vallanmainiosti! Sen sijaan eniten vaikeuksia tuotti 10-kepeille vienti, alkuunsa Sumi sujahti putkeen ja sen jälkeen olin monella toistolla liian myöhässä enkä ehtinyt lähettämään Sumia kepeille kunnolla. Jennan hyvillä vinkeillä tästä kuitenkin selvittiin! Loppuradasta ei ollut kovin suuria ongelmia, 14-kepeille treenattiin tiukkaa pakkovalssia ja parin toiston jälkeen se alkoi sujumaan mukavasti. 16-hypylle tehtiin poispäinkäännös, mistä saatiin Jennalta kehuja! Kysyi miten se on Sumille opetettu kun kääntyy niin kivasti :). Kouluttajana Jenna oli muutenkin todella kannustava ja mukava, mutta kuitenkin vaativa ja neuvoi kaiken loppuun asti huolella & selkeästi.  Sumi sai myös kehuja vauhdistaan ja asenteestaan, lisäksi Jenna kyseli treenien lomassa meidän agilitytaustoista, tulevaisuuden suunnitelmista ja ihmetteli miten ollaan vasta kakkosissa kun Sumin teknisenosaamisen puolesta voitaisiin jo hyvinkin kisata kolmosissa. Kaiken kaikkiaan tykkäsin Jennan koulutuksesta todella paljon, pakko päästä pian uudestaan!

Näiden koulutusten lisäksi ollaan käyty nyt lokakuun puolella kahdesti Annen treeneissä ja kerran HSKH:n tehiskouluttaa -teematreeneissä harjoittelemassa serpentiiniä ja välistävetoja. Säännöllisten ohjattujen treenien puuttuessa päädyin myös ottamaan syksyksi paikan AKK:n (eli ainejärjestömme alakerhon) treeniryhmään, jossa kouluttajana toimii Dea Ivanov ja treenit ovat aina keskiviikkoisin Purinalla. Todelliset yötreenit, joka toinen viikko 21-22 ja joka toinen 22-23 eli kotona olemme siinä puolenyön tienoilla ;).