Muutettiin koirien kanssa vuodenvaihteessa Vantaalta Helsingin Viikkiin. Asuntohakemus lähti marraskuun lopulla, viikkoa myöhemmin tuli asuntotarjous ja parin päivän miettimisajan jälkeen vastaanotin asunnon. Melkoisen nopeaa toimintaa, varsinkin kun hakemuksen jättäminen oli varsin spontaaniteko. Järjellä ajateltuna edellinen asunto oli todella hyvä ja täysin toimiva. Vielä muuttopäivänä katsellessani tyhjentyvää Vantaan asuntoa mietin olinko ihan hullu luopuessani siitä. Mutta se ei vain tuntunut enää hyvältä. Vantaa-elämä oli jo nähty ja oli muutoksen aika.
Tavarat pakkasin yhdessä yössä ja seuraavana päivänä ne siirrettiin asunnosta toiseen parissa tunnissa, tehokasta sanoisinko! Muuton ehdottomasti aikaavievin osuus oli uuden asunnon siivoaminen, mutta lopulta kaiken pinttyneen lian ja pölyn alta paljastui mitä mukavin pieni asunto. Juuri sopiva yhdelle ihmiselle ja kahdelle koiralle. Kuusi neliötä lähti, mutta eipä ole ollut ikävä, kun tilalle saatiin selkeästi paremmat lenkkimaastot ja koulumatka lyheni merkittävästi.
Ensimmäiset Viikki-viikot ovat sisältäneet melkoisia pakkaspäiviä, mutta eipä ole tahtia haitannut. Olen iloinnut kouluun kävelemisestä, bussiaikatauluista luopumisesta, lähikaupasta ja pitkistä metsä- & peltolenkeistä. Treenattu on myös, ojankolenkkeilty ja yhtenä iltana suunnattiin Paloheinän lenkkipoluille, josta pakkanen oli karkoittanut lähes kaikki lenkkeilijät ja koirat saivat riehua vapaasti. Tosin vapaasti ne on hilluneet viime aikoina muutenkin, varsinkin Sumi on ottanut ilon irti uusista maastoista.
Ehkä tästä vielä koti tulee. Ainakin nyt Viikki tuntuu hyvältä eikä Vantaalle ole ikävä.
