Lagottoklubin kesäpäivät 2012

Viime viikon perjantaina huristeltiin Sennan kanssa viikonlopun viettoon Suomen Lagottoklubin kesäpäiville Kvarnuddeniin, merenrannalle Pernajaan. Perjantain ohjelmassa ei varsinaisesti ollut muuta kuin majoittuminen sekä grillaamista ja yhdessäoloa, joista Sennan kesäpäivien jokavuotinen kohokohta on ehdottomasti tuo grillaaminen. Ja tietysti uiminen! Senna otti selvästi ilon irti kesäpäiville pääsystä, se innostui riehumaan pihanurmella ihan kunnolla, leikki ja juoksi 8 kk:n ikäisen Nalle -lagoton kanssa ja liehitteli komeaa Lenniä ;). 

Lauantaiaamu alkoi Sennan osalta aamu-uinnilla, Agirodusta ostettu vesifrisbee osoittautui vallanmainioksi vesileluksi ja jopa minä huonona heittäjänä sain frisbeen lentämään varsin kauaksi! Rannasta palattuamme paikalle olikin saapunut runsaasti lisää lagottoväkeä ja klubin puheenjohtajan toivotettua kaikki tervetulleeksi pidettiin pieni esittelykierros. Muuten lauantaipäivään sisältyi mm. koirien trimmaamista, näyttelykoulutusta, leikkimielinen kesäpäiväshow, hajutunnistusesittely (onnistuin jotenkin jättämään tämän välistä! oli kuulemma ollut näyttävä esitys...), luontopolkukilpailu sekä tietenkin uimista, grillaamista, kuulumisten vaihtamista ja uusiin ihmisiin & koiriin tutustumista. 

Me Sennan kanssa keskityttiin enempi noihin jälkimmäisiin juttuihin ja lähinnä vain oltiin. Tai oikeastaan minä lusmuilin, Sennalla riitti puuhaa kun se osallistui 12-vuotiaan Sallan kanssa näyttelykoulutukseen sekä klubishowhun :). Sallan perhe omistaa Sennan sukulaispoika Elmon (Wildfinn Bianco), mutta Sallan isosiskon esittäessä Elmoa annoin Sallan lainata Sennaa. Vähän jännitin, miten Senna mahtaa käyttäytyä (lähinnä että miten ronskisti se syö namit kädestä ja hyppii vasten), mutta Salla osasi käsitellä Sennaa hienosti ja parin yhteistyö ei olisi voinut juuri paremmin sujua. Oli mukava katsella vierestä, kun molemmilla oli selvästi hauskaa :). Klubishown jälkeen käytiin kiertämässä luontopolku, joka koostui yhdeksästä lagottoaiheisesta tietokilpailukysymyksestä, lagottoaiheisen runon kirjoittamisesta sekä lagoton askartelemisesta vapaavalintaisista tarvikkeista. Askartelu taisi tosin olla etupäässä lapsia varten, mutta itsekin innostuin väsäämään lagoton Elmon karvoista :D. Lopputulos oli kuitenkin jokseenkin huteraa sorttia eikä jalat meinanneet pysyä paikoillaan... Hups! Illalla saunottiin, uitiin ja grillattiin (ja Senna yritti käyttää kaikki tilaisuudet hyväkseen varastaakseen ruokaa..!!).

Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä ehdittiin vielä touhuta kaikenlaista. Heti aamupalan jälkeen vuorossa oli leikkimielinen temppurata -kilpailu, jossa koiran piti osata odottaa, tulla luokse, mennä putkeen, pujotella tötsiä, mennä renkaan läpi, omistajan kuljettaa lusikalla kananmunaa suussa sekä koiran syödä nami (muilla oli nakki, Sennalla pala hevospihviä) vesivadista. Moni koirista suoritti itse temppuradan hienosti, mutta viimeisenä ollut naminsyönti vesivadista koitui monelle ongelmaksi, mikä taas oli selvästi meidän vahvuus sillä Senna ei jäänyt empimään vaan sukelsi namin vedestä lähes välittömästi. Yllättäen voitettiinkin kilpailu useammalla sekunnilla, kiitos Sennan ahneuden ;). 

Temppuradan jälkeen käytiin vielä kokeilemassa koirien jumppapalloa, rally-tokoa sekä flyballia. Jumppapalloa Senna aluksi hieman ihmetteli eikä meinannut millään päästä pallon päälle vaan hyppäsi aina ohi, mutta lopulta se onnistui ja pääsi tasapainoilemaan pallolla. Tehtiin istu-maahan-seiso -harjoitusta, mikä sujuikin varsin kivasti. Seuraavaksi haahuiltiin rally-tokokentälle ja päädyttiin kokeilemaan molempia kahdesta valmiiksi tehdystä radasta. Sennalle homma oli varsin helppoa, ainoastaan sivulta eteentulo oli sille uusi juttu. Enempi vaikeuksia oli mulla, kun en meinannut millään sisäistää kaikkien kylttien suoritusohjeita tai oikeaa paikkaa suorittaa liikkeitä. Lopuksi kokeiltiin vielä flyball -telinettä, jolla saatiin tehtyä muutama oikeaoppinen tassukosketus, joista Senna sai pallon palkaksi.

Kokonaisuudessaan hyvin toiminnalliset kesäpäivät ja oli taas kiva pitkästä aikaa viettää aikaa lagottoporukassa :). Senna herätti jonkin verran ihmetystä nuorekkaan ja hoikan olemuksensa vuoksi, eipä meinanneet ihmiset uskoa sen olevan jo kahdeksanvuotias! Kun sen ikää kyseltiin ja annoin vastaukseksi "kahdeksan" niin lähes aina taisi reaktio olla "ai kahdeksan kuukautta?" ja joku jopa totesi, että "sehän on sitten vasta ihan pentu!" :D. Mutta parempi näin päin ;).

Agirotu 2012

Tänä vuonna Agirotu järjestettiin Kuopiossa 29.6-1.7 ja me kisattiin Sumin kanssa yhteensä kolme virallista starttia sekä osallistuttiin joukkuekisaan lagottojen medijoukkueessa. Tulossaldo ei ollut mitenkään kehuttava, perjantain radalta 10 ja molemmilta lauantain radoilta hyl. Osaamisesta ei jäänyt kiinni (ei ainakaan omasta mielestäni), radat olivat varsin helppoja ja suoria, mikä taas toisaalta tuotti meille hankaluuksia. Lisäksi Sumi otti ihan ihmeellisiä kieltoja, lähti nuuskimaan kesken kaiken eikä sen vire ollut muutenkaan ihan kohdillaan, jotenkin tosi flegmaattista meininkiä eikä se kerännyt radanlaidallakaan sellaisia kierroksia kuin yleensä ennen startteja :(. Vasta sunnuntain joukkuerata alkoi olemaan sellaista normaalia Sumia. Itse ratakin oli paljon kivempi (suunnilleen kakosluokan tasoa), tuntui että pääsi oikeasti ohjaamaan ja tekemään meidän tasoista suoritusta. Ja ilmeisesti kaatosade sopii meille kisasääksi paljon paremmin kuin kuumuus ja auringonpaiste ;). Tuloksena joukkueradalta 5 (puomilta) ja ihan hyvä aika. Joukkueemme kokonaistulos taisi olla 23/29. 

Matkaseuraksi Kuopioon saatiin Hellu & Syke :). Yövyttiin Kuopion keskustassa Sokos Hotel Puijonsarvessa, joka ei sijaintinsa puolesta olisi voinut olla parempi. Viereisessä puistossa oli hyvä tehdä lyhyet aamulenkit, torille (tai sille mitä siitä oli jäljellä, ammottava aukko) käveli hetkessä ja perjantai-iltana käytiin lenkillä satamassa sekä tutustumassa Kuopion tuomiokirkkoon eli kulttuuriakaan ei reissusta puuttunut! ;)

Kuvia on vähän kehnosti, kisapaikalta ei yhtään, eikä myöskään itse kisaajasta, ainoastaan noista kahdesta turistikoiruudesta.

Hotellista sai tämmöset, jokainen koira omansa!

Ohjaustekniikkakurssi

Kävimme Sumin kanssa toukokuussa Tampereen Pikkukoirien järjestämän neljän kerran ohjaustekniikkakurssin, jonka vetäjänä toimi agilitytuomari Harri Huittinen. Tarkoitus oli kirjoittaa jokaisesta kerrasta erikseen, mutta noh, ei sitten tullut kirjoitettua ja näin jälkikäteen on paha lähteä muistelemaan treenejä yksityiskohtia myöten. Halusin kuitenkin (lähinnä itseäni varten) tehdä listan jokaisella kurssikerralla läpikäydyistä asioista, ettei ihan kaikki unohdu. Ensimmäisestä treenikerrasta tosin löytyy oma postauksensa täältä.

1. Kerta

- valssi

- persjättö

- takaaleikkaus

2. Kerta

- takaakierto

- twisti

- saksalainen

3. Kerta 

- ihmisnuoli

- viskileikkaus

- putkijarrutus

4. Kerta

- erilaisia kepeille menokulmia

- jaakotus

- välistäveto

- päällejuoksu

Kokonaisuudessaan kurssi oli erittäin antoisa ja mukava, Harrin koulutustyyli sopi meille todella hyvin. Tunnissa ehti käymään hyvin kolme eri tekniikkaa läpi, kun harjoitukset pidettiin lyhyinä ja helppoina. Monet tekniikat olivat meille jo jossain määrin tuttuja, mutta oli silti hyödyllistä treenata niitä valvovan silmän alla ja saada palautetta suorituksista, mikä meni hyvin ja missä olisi vielä parannettavaa. Mikään asia ei ollut meille erityisen vaikea, mutta ehkä itselläni on eniten opeteltavaa twistissä ja saksalaisessa, lähinnä liikkeen saamisessa sujuvammaksi. Sumin kanssa taas pitäisi harjoitella erityisesti kokoamista sekä putkijarrustusta, meinasi jokaisella kerralla kaarrokset levitä. Kepeille tarvitsisi myös lisää itsenäisyyttä, mutta sitä ollaankin nyt kevään & kesän aikana treenattu. Muutenkin Sumi toimi koko kurssin ajan tosi kivasti, oli helppoa keskittyä omaan liikkumiseen, virheitten korjaamiseen ja ohjauksen hiomiseen, kun koira kulki niin hyvin :).

Paljon agilitya ja vähän muutakin

Sunnuntaina käytiin hakemassa hiukan lisää treenimotivaatiota agilityn sm-kisoista ja siellä vierähtikin kivasti koko päivä. Auton nokka startattiin kohti Tikkakoskea klo. 5.30 aamulla ja takaisin kotona oltiin siinä kymmenen aikaan illalla! Sää suosi iltapäivän puolelle asti, kunnes medien finaalin jälkeen taivas repäsi ja (mukamas) sadevarustuksesta huolimatta tuli hieman kastuttua... Mutta ei haitannut yhtään, kun sai katsella hienoja suorituksia!! Oli aika huikeeta ihan vain näin turistinkin näkökulmasta, saatika jos vielä jonakin päivänä pääsisi itse osallistumaan kyseisiin karkeloihin... Tosin siihen voi mennä vielä hetki ;).

Uuden motivaatiopuuskan turvin ollaan treenattu koko viikko varsin ahkerasti, maanantaina käytiin ensin Levekin kentällä treenaamassa kontakteja ja lähtöjä, minkä jälkeen huristeltiin Pirkkalaan Tampereen Pikkukoirien juoksutreeneihin. Juoksutreenejä on ollut pitkin kevättä, mutta itse pääsin vasta nyt mukaan ensimmäistä kertaa. Ideana siis ohjaajan juoksukestävyyden ja -tyylin kehittäminen agilitya silmällä pitäen sekä yleinen kunnon kohottaminen. Tällä kertaa treenattiin kuitenkin koirien kanssa, tehtiin kolme helppoa "juoksurataa", joilla rimat olivat alhaalla ja koirien toivottiin irtoavan esteille mahdollisimman hyvin, jotta itse pystyisi keskittymään juoksemiseen. Noh, yllättävän vaikeaa se koiran kanssa oli :P. Alkuunsa meni kyllä ihan kivasti, Sumi oli hyvä, nopea ja irtoavainen, mutta loppua kohti kun oma kunto ja keskittyminen alkoi hiipumaan niin alkoi mennä sähläämiseksi. Mutta muuten ihan jees treenit. 

Tiistaina käytiin Hellun & Syken kanssa treenaamassa, Sumpun kanssa aloitettiin lähtötreeneillä (nää meni tosi hyvin!!), niitten jälkeen kontakteja ja lopuksi tehtiin pätkä (esteet 5-12) viikonlopun medien sm-hypäriltä. Syken treenisessioiden välissä Senna pääsi tekemään samaista radan pätkää kuin Sumi ja sehän meni kivasti! Ennen rataa Senna kävi ihan kierroksilla, haukkui, vinkui ja häsläsi, ja radalla se oli NOPEA! Pätkä ei siis sisältänyt kuin hyppyjä ja putkia, ja hypyistäkin laitoin rimat maahan. Perjantaina vielä juhannusagilityt, Sumi teki taas ensi viikonlopun kisoja (Agirotu ja 4 kk kisatauolta paluu, jaiks!) ajatellen lähtötreeniä, A:n kontakteja sekä pientä radanpätkää.

Torstaina käytiin pitkästä aikaa jäljestämässä, jälleen treeniseurana Hellu & Syke ja mulla mukana vain Senna. Oma kokemukseni jäljen treenaamisesta on melkoisen suppea, joten edetään aikalailla mututuntumalla ja ajatuksella, että koiran aktivointi on se pääasia. Hellun ehdotuksesta aikomuksena oli tehdä Sennalle 250 m jälki, mutta mun huonon etäisyysarvioinnin ja laskukyvyn takia jäljestä tuli vain n. 150 m pitkä. Hups. Nameja oli ripoteltu jäljelle muutamia + loppupalkka, muuten se oli kävelty normaalipituisilla askelilla ja mietinkin vähän, että onko se liian vaikea kun ennen Senna on ajanut huomattavasti namitetumpaa jälkeä. Noh, taisin hiukan aliarvioida koirani jäljestystaitoja! Senna eteni kuin juna kuono kiinni maassa, kaksi kertaa se hieman eksyi jäljeltä mutta palasi pienen koukkauksen jälkeen takaisin ja loppupalkka tuli vastaan ihan liian nopeasti. Hellu arvioi, että Sennalle voisi tehdä ensi kerralla huomattavasti pidemmän jäljen ja mahdollisesti aletaan aika pian ajamaan myös muiden tekemiä jälkiä.

Tokoa ei olla tehty pariin viikkoon juuri yhtään ja koko lajin suhteen on fiilis tällä hetkellä hyvin ristiriitainen. Toisaalta tekisi mieli yrittää päästä kisaamaan, toisaalta taas olisi kiva lopettaa koko lajin treenaaminen. Tuntuu, ettei oma motivaatio vain yksinkertaisesti riitä siihen, että saisin koirat kisakuntoon ja jotenkaan taas en osaa tätä lajia treenata säännöllisesti ellei tavoitteena ole kisoihin meno. Tällä hetkellä taidetaan vain vetäytyä määrittelemättön pituiselle treenitauolle ja unohtaa kisasuunnitelmat, muuten katsotaan myöhemmin mitä tehdään. Sennan kanssa tosin varmaan jatketaan tokoilua jossain määrin aktivointimielessä ja Sumin kanssa edelleen aion jonakin päivänä lähteä kokeilemaan sitä ALO1:stä, muita tavoitteita mulla ei sen kanssa tokossa ole. Mutta tavoitteellisesta treenaamisesta otetaan nyt pitkä hengähdystauko ja keskitytään muihin lajeihin!

Ensimmäiset kuvat ovat jo melkein kahden viikon takaa, kun käytiin Kaupissa tokoilemassa, uimassa ja lenkillä Hellun & Syken kanssa ja viimeiset kuvat puolestaan eilisillalta kun saatiin juhannusvieraaksi norwichinterrieri Taika :).

Hakukurssin viimeiset kolme kertaa

3. Kerta 26.5.12

Hakuiltiin Niihamassa ja Sumilla oli kolme maalimiestä melko pienellä alueella. Sumi oli autosta otettaessa ja liivejä päälle laitettaessa todella kiihtyneessä mielentilassa, lämpimän sään vuoksi peräkontin luukku oli nimittäin ollut auki ja Sumi oli häkistään päässyt katselemaan toisten koirien sekä maalimiesten menoa metsään. Tietenkin se on aina vähän seko, mutta nyt vielä enempi kierroksilla. No, jokatapauksessa Sumi pääsi varastamaan kun puin sille liivejä päälle ja se ehtikin juosta useamman metrin metsän puolelle ennen kuin tuli kutsusta takaisin. Toisella yrittämällä se pääsi etsintöihin luvan kanssa, mutta tälläkin kertaa Sumi paineli täysiä polkua pitkin eteenpäin ohittaen kaikkien maalimiesten piilot. Viimeisen maalimiehen ohitettuaan se ilmeisesti kuitenkin tajusi etsintäalueen loppuvan ja palattiin taaksepäin. Jos oikein muistan, niin kaikki kolme maalimiestä löytyi melko pienellä vaivalla, joskin jonkin verran taisi olla yliyrittämistä ja hösläämistä ilmassa. Ihan jees treenit kuitenkin. 

4. Kerta 2.6.12

Oltiin mun lempparitreenipaikassa (sama kuin toisella kerralla), Ylöjärven puuvuorella. Ne maastot vaan on tosi kivat! Tällä kertaa jokaiselle koiralle otettiin kaksi maalimiestä + tyhjä alue. Käytännössä treeni toteutettiin siten, että ensin tehtiin etsintää tyhjällä alueella n. 10 min, minkä aikana maalimiehet odottivat autossa ja vasta puhelinsoiton saatuansa menivät piiloon parkkiksen toiselle puolelle (eri puolelle siis kuin jossa tyhjäalue oli). Sumi lähti etsintään vauhdilla ja todella innokkaasti, kauheeta rallia ja suuria loikkia pitkin poikin metsää :D. Aika pian se kuitenkin alkoi rauhoittumaan ja selvästi keskittymään etsintään. Uutena juttuna Sumi alkoi tehdä ns. "hakukaarroksia" eli kun kävelimme puolulla ja hetkeä myöhemmin tiellä vaihtaessamme toiselle puolelle metsää, Sumi teki vuorotellen kävelyreittimme molemmin puolin U:n muotoisia kaarroksia. Tiellä kävellessämmekin se hakeutui koko ajan metsän puolelle ja jäi aina välillä tuijottamaan meitä kuin sanoen "mitä ihmettä te siellä teette, ne eksyneet on täällä metsässä, ei tiellä!!". Lopulta Sumi sai tahtonsa läpi ja pääsi tositoimiin, se oli nyt tyhjän alueen jälkeen selvästi keskittyneempi kuin mitä aiemmilla treenikerroilla ja maalimiehet löytyivät nopeasti. Tosin piilot olivat muutenkin melko helppoja johtuen tavallista pidemmästä etsinnästä. Oli ehkä kevään parhaat treenit, vaikka välillä sitä miettikin onko koko lauantaiaamupäivän viettäminen metsässä kaatosaateessa kovinkaan järkevää ;D. Mutta oli se sen arvoista (ehdottomasti!) ja loppuen lopuksi sade ei edes haitannut juuri yhtään, tehtiin vielä soramontulla lenkkikin treenien päätteeksi :).

5. Kerta 10.6.12

Kurssin viimeisellä kerralla treenattiin hyttysten joukkohyökkäyksen armoilla (niitä oli ihan tajuttomasti!) Kirskaanniemessä ja tällä kertaa meitä olikin paikalla iso joukko, kaikki kurssilaiset + mun isä joka lähti treeneihin mukaan miesmaalimieheksi ;). Sumi pääsi heti toisena koirana metsään ja vaikka paikka oli tällä kertaa uusi, niin heti liivit päälle saatuansa se oli valmis etsintään ja ihan tärisi innosta! Maalimiehiä oli jälleen kolme, alue ei ollut hirveän iso, mutta kuitenkin isompi kuin jolla Niihamassa ollaan treenattu. Heti luvan saatuansa Sumi ampaisi täysiä metsään ja juoksi polkua pitkin lähes suoraan kauimmaisen maalimiehen luokse! Hyvä kun siinä ehti itse edes tajuamaan mitä tapahtui, kuuli vain miten maalimies alkoi jossain kaukana kehumaan koiraa. Sumi tosin oli tällä kertaa sitä mieltä, ettei palkkana olleet nakit olleet kovinkaan kiinnostavia, vaan sillä oli kauhea kiire päästä jatkamaan etsintää. Toinen maalimies löytyi melkein yhtä nopeasti, mutta taas sama juttu, Sumi ei meinannut malttaa syödä nameja :P. Kolmas maalimies oli piilossa kiven päällä, eikä se (onneksi) löytynyt ihan niin helposti kuin kaksi aiempaa, vaan Sumi joutui tekemään hieman töitäkin. Ja löytyihän se maalimies sinnikkään etsinnän jälkeen ja siinä vaiheessa myös namitkin maistuivat :). Kaikin puolin kiva treeni, mitä nyt täytyy jatkossa ottaa mukaan vähän mielekkäämpiä nameja, joskin nakkien korvaajaa voi olla vaikea löytää... hmm. Isäkin selvisi treeneistä hyvin ja oli selvästi suosituin maalimies ;). Koko kurssi kun on treenattu samalla kuuden koirakon + kouluttajan porukalla, niin ajateltiin että olisi hyvä saada vaihteeksi maalimieheksi joku vieras ihminen ja mielellään miespuolinen sellainen. Isä pääsi sitten viimeiselle kerralle mukaan ja taisi ihan tykätä touhusta (hyttysistä huolimatta), kun kotimatkalla totesi, että "olihan se ihan mielenkiintoista, voisi lähteä toistekin" :D.

Tämä oli siis kurssin viimeinen kerta, yhteensähän kurssi kesti kuusi kertaa, mutta meiltä jäi yhdet treenit välistä. Kurssi oli todella onnistunut, suuri kiitos kouluttaja Tiinalle ja muille kurssilaisille! Ollaan Sumin kanssa enemmän kuin innokkaita jatkamaan lajin harrastamista omatoimitreenien merkeissä :). Itse olen myös täysin tykästynyt tähän "pelastuskoira" -tyyppiseen tapaan treenata, vie kyllä voiton pk-puolesta mennen tullen! Varsinkin jos treenaa vain omaksi iloksi niin kuin me, eikä ole aikomustakaan lähteä kisaamaan lajissa. Sumi kehittyi kurssin aikana selvästi ja oli hauska huomata miten hyvin laji sille sopii. Jos Sumpulta kysyisi, niin haku taitaisi voittaa jopa agilityn!