Varastettua aikaa

Viimeiset kaksi kuukautta on mennyt sellaisella vauhdilla ja kiireellä, etten edes tiedä mitä tänne pitäisi kirjoittaa! Aloitin elokuun lopussa opiskelut Helsingissä, jossa asuin ensimmäisen kuukauden ajan soluasunnossa kunnes muutin lokakuun alussa pieneen kaksioon Vantaalle eli koiratkin pääsivät vihdoinkin muuttamaan Tampereelta pääkaupunkiseudulle. Treenirintamalle kuuluu hyvää, saimme talveksi treenipaikan Itä-Helsingin agilityharrastajista eli agilityn treenaaminen jatkuu ilman suurempia taukoja. Nyt takana on kolme treenikertaa I-HAH:ssa ja olen kyllä tykännyt, vaikka Levekin treenejä ja tuttua treeniporukkaa onkin vähän ikävä.

Tokoakin ollaan jonkin verran treenattu, lähinnä kouluporukalla Viikissä. Varsinkin Sennan kanssa on ollut tosi kiva treenata, tuntuu että se jaksaisi tehdä hommia vaikka kuinka kauan ja suurella innolla, mikä ei Sennan kohdalla ole ollenkaan itsestäänselvä juttu. Sumin kanssa on lähinnä vain höntsäilty, mulla ei vain itsellä riitä kärsivällisyys sen kanssa kunnon treenaamiseen. On vain niin paljon helpompi keskittyä Sennaan ja lohduttautua ajatuksella, että Sumin ykkösjuttu on agility, ei toko. 

  

Elokuun kuulumisia

Kisasimme Sumin kanssa kesän viimeiset agilityt Janakkalassa heinäkuun viimeisenä lauantaina. Päivä oli kuuma ja kisapaikka & lenkkimaastot loistavat, mutta tulospuoli jäi laimeaksi, 2xhyl. Ekalta radalta törkeä puomin kontaktin yli hyppääminen, pari virhettä kepeiltä ja sen jälkeen hypyn ohi suoraan putkeen -> hyl. Toiselta radalta hylky tuli heti tokalta esteeltä ja muutenkin rata mentiin aika lusmuillen läpi, fiilis oli tuon ekan radan jäljiltä ihan hukassa. Liikaa kisoja lyhyen ajan sisällä ja liian vähän treeniä, niin ei pakka pysy kasassa. Parasta siis siirtyä kisatauolle.

Viime viikolla vietimme sunnuntaista keskiviikkoon mökkilomaa Keski-Suomessa, joskin 6-vuotias serkkuni piti huolen siitä ettei rauhallisesta ja rentouttavasta lomasta ollut tietoakaan ;). Koirat kuitenkin nauttivat suuresti, varsinkin Sumi otti kaiken ilon irti mökkielämästä juosten ja riehuen, sekä hyppimällä säännöllisin väliajoin laiturilta järveen. Senna puolestaan keskittyi uimiseen, se vietti helpostikin 10 min yhteenputkeen järvessä, minkä jälkeen täytyi tietenkin päästä saunaan lämmittelemään ;). 

Mutta oli mökkireissusta vähän ikäviäkin seurauksia, sillä keskiviikkona huomasin Sumin silmän punoittavan & rähmivän, ja seuraavana aamuna silmä oli melkein kokonaan ummessa. Saatiin samaiselle iltapäivälle aika eläinkääkäriin, missä lääkäri totesi jonkin risun tms. tökänneen Sumia silmään. Hoidoksi saatiin silmätipat 4 krt/pvä kahden viikon ajan sekä kipulääkitys neljäksi päiväksi. Nyt tuosta on kulunut viisi päivää ja silmä on lähtenyt paranemaan hyvin.

Silmäepisodin takia Sumilta jäi kuitenkin Suomen Lagottoklubin kesäpäivät väliin, joten suuntasimme sinne tällä kertaa Sennan kanssa kahdestaan. Kesäpäivät järjestettiin tänä vuonna Kvarnuddenissa, Pernajassa. Paikka osoittautui varsin kivaksi, perjantai-iltaa lukuunottamatta saimme olla lagottoporukalla täysin keskenämme eikä muista ihmisistä ollut tietoakaan. Kvarnuddenissa oli myös mukava hiekkaranta ja koirat saivatkin aika vapaasti polskia meressä. Lauantain ohjelmaan kuului turkkien trimmausta, koirien uimaopetusta, kesäpäiväshow (eli eräänlainen mätsäri) sekä lagottoaiheinen tietokilpailu, josta onnistuin voittamaan koirille aktivointipallon :). Sunnuntaina luvassa oli hakua ja rally-tokoa, joista sai osallistua joko toiseen tai molempiin. Itse tein sen päätöksen että osallistutaan vain rally-tokoon, hakua kun on tullut kokeiltua ennenkin. Lounaan jälkeen koittikin jo kotiinlähdön aika, hauskaa oli tänäkin vuonna, suuret kiitokset siitä järjestäjille sekä kaikille osallistujille! Ensi vuonna taas uudestaan :).

Agirotu 2011

Agirotu 2011 kisattiin Lappeenrannassa, minne starttasimme Sumin kanssa aikaisin lauantaiaamuna. Ensimmäinen startti kisattiin puolenpäivän aikaan melkoisessa hellesäässä, jo rataantutustumisen jälkeen oli niin kuuma ja voimatonolo ettei mitään rajaa... Sumi yllättävää kyllä jaksoi hyvin ja teki hommia olosuhteisiin nähden kivasti. Oma keskittyminen sen sijaan oli jossain ihan muualla ja sen jälkeen kun heti tokalta esteeltä tuli kielto mentiinkin loppurata varsin huolimattomasti läpi, mikä näkyi myös virhepisteiden määrässä: rv 20 av +3,15 s tulos 23,15 sij. 11/39. Ei hyvä.

Radan jälkeen sai onneksi rauhassa kerätä voimia päivän toista koitosta varten ja samalla fiilistellä Agirodun tunnelmaa & katsella upeiden koirakoiden menoa Finnish Open SM -finaalissa. Oli kyllä hienoja suorituksia!

Meidän seuraava startti oli vuorossa vasta kuuden jälkeen illalla. Valssit meinasivat levitä vähän turhan pitkiksi, kepeiltä tuli kielto ja joku mystinen vitonen saatiin jostakin (mulle on vieläkin epäselvää mistä se tuli?), mutta muuten ihan kivaa ja vauhdikasta menoa. Lopputulos rv 10 av -4,53 sij. 10/30.

Illaksi suuntasimme mökkeilemään tuttujemme luokse Suomenniemelle eli noin tunnin ajomatkan päähän Lappeenrannasta. Saimme Sumin kanssa yöpyä varsin viihtyisässä pikkuaitassa ja koiraseuraa Sumille piti norwichinterrieri Taika :). Mökkielämä oli selvästi Sumin mieleen, ehdottomasti parasta hupia oli ottaa kunnolla vauhtia ja hypätä laiturilta järveen! Seuraavana aamuna pikkukoira oli vakaasti sitä mieltä, että hän jää mökille eikä lähde minnekään kisaamaan ;).

Sunnuntaina oli vuorossa joukkuekilpailut, joihin saatiin tänä vuonna muodostettua peräti kaksi lagottojoukkuetta: Lentävät Lagotot osallistuivat medikilpailevien luokkaan ja Tryffelikuonot maksikilpaileviin. Lentävät Lagotot olivat vuorossa ensin ja joukkueeseen kuului mun ja Sumin lisäksi Sirpa & Ambra, Tanja & Alma sekä Satu & Zida. Menestystä ei tullut, mutta hauskaa oli ja ainakin jäi parannettavaa ensivuotta ajatellen! Ainoastaan Sirpa & Ambra onnistuivat tekemään puhtaan nollaradan, muut joukkueen jäsenet keskittyivätkin enemmän tai vähemmän pisteiden keruuseen ;). Sumpun kanssa mm. kierrettiin yksi hyppy, mentiin putki ylimääräisenä esteenä edestakaisin ja taisi sitä yksi rimakin tulla alas... Kaikki tuo tapahtui ihan alkuradasta, Sumi kävi pikkuisen kierroksilla, mutta onneksi meno rauhoittui loppua kohti ja suurinosa radasta mentiin ihan nätisti. 

Tuloksellisesti ei siis mitenkään loistokas viikonloppu mun ja Sumin osalta, mutta toisaalta tuonne lähdettiinkin pitämään hauskaa. Muuten viikonloppu olikin todella onnistunut ja seura oli ihan parasta! Ja vaikka lagottojoukkueet jäivätkin sijoituksissa häntäpäähän niin yksilöradoilla lagotot tekivät hienoja nollatuloksia sijoitusten kera, mikä on noin isoissa kisoissa ihan huippu juttu! Ja ensi vuonna uudestaan, tottakai :D.

Sumpun ensimmäinen nolla & LUVA!

Kisasimme Sumin kanssa toissapäivänä eli 5.7. Tamskin kisoissa Eteläpuistossa, tuomarina toimi Kari Jalonen. Ensimmäinen rata oli agirata ja jotenkin erikoinen, ei oikein mun mieleinen rata. Rataantutustumisessa ehkä eniten päänvaivaa aiheutti kepeille vienti, joka oli mielestäni hieman haastava ottaen huomioon että kyseessä oli ykkösten rata. Noh, mun ja Sumpun ensimmäinen virhe sattui jo heti alussa, nimittäin ensimmäinen rima tuli alas... Ja Sumihan ei yleensä syyttä rimoja tiputtele. Kepeille vienti sen sijaan onnistui! Se suurin virhe sattui kuitenkin heti keppien jälkeen viidennellä esteellä, en ollut jostain syystä ottanut rataantutustumisessa ollenkaan huomioon kuinka helposti koira (varsinkin kontaktihullu sellainen) lukee keppien jälkeen puomin, kun sen sijaan olisi pitänyt hypätä puomin viereinen hyppy... Ja Sumihan meni puomille. Olisin ihan hyvin voinut valssata tai tehdä persjätön keppien jälkeen, jolloin olisin helposti saanut ohjattua Sumin hypylle (jääden itse puomin ja hypyn väliin), mutta ei, en tajunnut tuota! Harmittaa, sillä loppurata sujui kivasti ja ilman virheitä.

Toinen rata oli hypäri ja varsin vauhdikas sellainen, sai pinkoa ihan tosissaan! Pelkäsin etten pysyisi tällä radalla Sumin vauhdissa ja rataantutustumisen jälkeen oli sellainen olo, ettei hommasta tule yhtään mitään... Ainoa keino selviytyä oli luottaa Sumin irtoamiseen esteille tai lähinnä putkiin, jolloin sain itse aina hieman etumatkaa ja pystyin juoksemaan jo valmiiksi seuraaville esteille. Riskinotto kannatti, Sumi toimi hienosti ja rata mentiin varsin sutjakasti läpi, ilman virheitä!! Aikakin oli hyvä, 30,36 sek. ihanneajan ollessa 40 sek. Tuloksemme oli siis rv 0 av -9,64 sij. 3.! Ja kilpailukirjaan ilmestyi ensimmäinen LUVA -merkintä, jee :D. 

Huomisesta alkaakin sitten ehkäpä tämän kesän paras viikonloppu, jota ollaankin jo ehditty odottaa. Huomenna suuntaan ensin itse Turkuun ja Ruisrockiin katsomaan maailman parasta bändiä eli Paramorea, mistä illalla takaisin Tampereelle ja lauantaiaamuna matka jatkuu kera Sumpun kohti Lappeenrantaa ja elämämme ensimmäistä Agirotua. Huippu viikonloppu siis tiedossa!

Kuvat jälleen (c) Tytti Käyhkö, suuri kiitos!

Joka Koiran Sprinttimestaruus

Joka Koiran Sprinttimestaruus 2011 ratkottiin tänään Kaupin vinttikoiraradalla ja kilpailun järjestäjänä toimi Tampereen Seudun Greyhoundklubi ry (TSGK). Senna osallistui kilpailussa yli 40 cm luokkaan ja Sumin olin ilmoittanut alle 40 cm luokkaan.

Alle 40 senttiset kisasivat ensin, Sumi juoksi porukan keskivaiheilla numerolla 20. Ilmoittatuneita oli tässä luokassa muistaakseni 36 ja muutama oli jättänyt tulematta, mahdollisesti kovan helteen vuoksi. Torstain treenien perusteella tiesin, ettei Sumi vieheestä kiinnostu, joten jätin sen lähtöön ja juoksin itse maaliin vastaanottamaan sitä. Sumppu juoksi hienosti, joskin vähän ennen maalia/maalin kohdilla se hieman hidasti vauhtia, mikä saattoi näkyä ajassa. Koirien juoksema matka oli 80 m ja Sumin aika tuolla matkalla 9,22 s. :).

Senna puolestaan juoksi isoissa koirissa numerolla seitsemän. Mietin ennen meidän vuoroa että jätänkö sen lähtöviivalle ja juoksen itse maaliin vastaanottamaan (niin kuin olen aina tehnyt Rotu Racessa ja Mansen Murressa), mutta lopulta päätin ottaa riskin ja lähettää Sennan itse vieheen perään. Torstaina se juoksi sen n. 40 m matkan hienosti, mutta epäilin että 80 m olisi sille vielä liian pitkä matka ja että Senna jäisi puolenvälin paikkeilla odottamaan mua, mutta ei! Mun lagotoksi naamioitunut pikkuvinttikoira ampaisi vauhdilla vieheen perään ja juoksi täysiä koko matkan, ilman että sitä oli kukaan tuttu ihminen vastaanottamassa maalissa :D. Ja voi että se tykkää tuosta touhusta, pakko alkaa käymään radalla useamminkin sen kanssa! Täytyy vain toivoa että sen mielenkiinto rajoittuu noihin elottomiin vieheisiin, ettei jonakin päivänä käy niin että Senna päättää lähteä esim. jäniksen perään... Se ei enää oliskaan kiva juttu.

Ja Sennan aika oli tosiaan 8,65 s. eli se ei ihan päässyt muutama vuosi sitten Mansen Murressa juoksemaansa aikaan 7,95 s. mutta onhan tuokin tosi hyvä aika 7-vuotiaalle koiralle :). Sijoituksia en tiedä, paitsi sen ettei kummankaan ajalla ylletty kolmen parhaan joukkoon.