Ville Liukan agilitykoulutus 08.03.2015

Pääsimme lyhyellä varoitusajalla osallistumaan Keravan Agility Teamin järjestämään agilitykoulutukseen, jossa kouluttajana toimi MM-kisoissakin Suomea edustanut Ville Liukka. Treeniaikaa oli mukavasti, ryhmässä treenasi 8 koirakkoa ja aikaa oli 4 tuntia. Aluksi tutustuimme itsenäisesti rataan, minkä jälkeen kävimme yhdessä läpi joitakin kohtia. Ennen ensimmäisen koiran suoritusvuoroa saimme vielä ohjeet treenien lomassa tehtäviin fysiikkatreeneihin, joista taisin unohtaa puolet jo heti kättelyssä :D. Suoritusjärjestys oli mini-medi-maksi ja jokainen pääsi tekemään radalla kaksi sessiota. Yhdessä medi- ja maksiohjaajien kanssa aloitettin fysiikkatreenillä, oli varsin hauskaa ja mielenkiintoista! 

Itse rata oli aika ristiriitainen, toisaalta ihan hirveä ja toisaalta todella kiva. Hirveä siksi, että se oli profiililtaan todella nopea. Koira sai juosta satalasissa, kun ite piti keskittyä koko ajan ohjaamiseen ja olemaan ajoissa. Kiva siksi, että parempaa kisatreeniä saa hakea! Joutui oikeasti laittamaan töppöstä toisen eteen samalla kun keskittyi ohjaamiseen ja rytmitykseen. Huh! Meille eniten vaikeuksia tuotti pätkä 15-18. Ei Sumi kovin montaa kertaa A:lle ehtinyt karata, ei sen jälkeen kun tein selkeän putkijarrun 16-putkelle. Ongelma oli se, että putkijarrun vuoksi jäin jälkeen ja koira pinkoi metrien päässä. 17-putken Sumi tajusi hakea vielä varsin mallikkaasti, mutta tuo 18-takaakierto... Juu ei. Ei mitään toivoa ehtiä. Ennen ensimmäisen session päättymistä kokeiltiin vielä pari kertaa pelkkä 17-18 väli sylkkärillä, mikä toimi ihan jees kun olin lähellä ja vauhtia ei ollut niin paljoa. Heti toisen session aluksi tökättiin tikulla jäätä ja otettiin koko pätkä 15-18. Ja sehän toimi!!! Vaikka olin kaukana, Sumi haki putken ja se lähti sylkkärillä takaa-kiertoon, jipiiii!!! Ehkä yksi suurimmista onnistumisen kokemuksista pitkään aikaan. Oli kuulemma näyttänytkin hienolta, jes!

Yleisilmeeltään meidän tekeminen oli kuitenkin aika sähläämistä, oltaisiin pystytty parempaankin. Lisäksi tuntui ettei omat jalat liiku minnekään, Sumi kulki ihan kamalan lujaa ja itseltä loppui viime hetkillä kunto ihan kesken. Ainakin oli treenien päätteeksi kaikkensa antanut fiilis, jos ei muuta! En tiedä painoiko fysiikkatreenikin vähän alla, ehkä.


Tässä vielä joitakin yksittäisiä huomioita koulutuksesta, lähinnä siitä miten Ville asiat tekee:


-treenit 1-2 krt/vko (sis. kisat!)

-syyskausi tekniikkaa, kevät kisanomaista

-tekniikka opetellaan erikseen, kisatreenit erikseen

 -> kisatreeneissä AINA täysiä ja kisanomaisesti alusta loppuun (vauhti!)

-80% treenisuorituksista/radasta oltava onnistunutta (osa koirista vaatii enemmän)

-koira menee aina täysiä, omalla kehonkielellä kerrotaan milloin ja minne käännytään

-käsi kertoo minne mennään, rintamasuunta minne seuraavaksi 

-ero lähetyksissä takaakiertoon ja irtoamiseen

 -> normi irtoamisessa saman puolen käsi & jalka eteen -> koiralle merkki siitä että jatketaan täysillä eteen päin

 -> takaakierroissa vastakkainen käsi & jalka -> merkki koiralle takaakierrosta

 -> lisäksi erottelu milloin käännytään siivekkeen ympäri (vastakkainen käsi) ja milloin hypätään ristiin (koiran puoleinen käsi)

-vastakäännös tietyissä tilanteissä välttämätön, joissakin riski että tulee esteestä ohi (peruskäännös/sylkkäri varmempi)

 -> riippuu myös koirasta

Ville korosti myös paljon sitä, että vaikka hän tekee itse jonkin asian tietyllä tavalla, niin joku toinen kouluttaja saattaa tehdä saman asian täysin toisella tapaa. Jokaisen pitäisikin koulutuksissa käydessään tunnistaa ja valkata ne jutut, mitkä omalla koiralla toimii eikä orjallisesti noudattaa kouluttajan jokaista sanaa saatika mennä seuraavalle kouluttajalle sanomaan "mutta kun se ja se sano niin ja näin" mikäli neuvot eroavatkin edellisen kouluttajan neuvoista. Kaikkea voi kokeilla ja neuvoja kuunnella, mutta käyttöön valkataan ne itselle ja omalle koiralle parhaiten sopivat jutut :). 

Kolmoset korkattu!

Tervehdys! Blogin päivittäminen on taas mystisesti jäänyt, vaikka luonnoksiin olenkin pari keskeneräistä päivitystä saanut rustattua. Ajattelin nyt purkaa arkistoja aikajärjestyksessä, eli ensimmäisenä kisaraportti helmikuun kisoista :). Näitten jälkeen ollaan käyty toisetkin kisat maaliskuussa sekä oltu Ville Liukan agilitykoulutuksessa, mutta niistä lisää myöhemmin. Muuten meille ei kuulu mitään ihmeempää, ainakaan vielä ;).


Ystävänpäivänä päättyi meidän reilun 3 kk kisatauko agilityssa ja debyytti medi3-luokassa on nyt takana päin! Vähän tosin oli vaakalaudalla meidän osallistuminen, kun onnistuin itse saamaan kisoja edeltävällä viikolla kunnon flunssan ja vielä torstaina olo oli sellainen kuin ei olisi puoleen vuoteen liikuttanut yhtäkään lihasta ja hengästytti jo pienenkin (kävely)lenkin jälkeen. Noh, ei sitä parhaassa hapessa vielä kisapäivänäkään oltu, mutta kisaamaan oli päästävä. 

Heti ensimmäisen radan nähdessäni olin aikeissa pakata koiran ja tavarat takaisin autoon ja huristella kotiin... Noh okei, ei ihan sentäs, mutta oli tuo alku vähän shokki ensimmäistä kertaa kolmosissa kisaavalle :D. Otettiinkin hylky heti alkuunsa, Sumi sujahti nätisti selän takaa putkeen. Kepeille tiukka avokulma oli liian vaikea ja itse sössin pakkovalssin ennen puomia, joten vähän tuli sählättyä. 

Toinen rata oli helpompi ja tsemppasin itseni juoksemaan radan täysillä alusta loppuun vaikka tuntuisi miten ikävältä, selkeesti saatiinkin tälle radalle kaikista parhain draivi ja asenne! Esteelle 16 asti meni todella kivasti, kunnes Sumi meni totaalisesti läpi putkijarrusta, toinen putki suoraan edessä oli ilmeisesti liian suuri houkutin. Sumi kääntyi juuri ennen putken suuta, eli nollana jatkettiin, mutta jouduin sen verran odottelemaan ja korjailemaan ettei millään saatu tehtyä loppurataa niillä linjoilla ja rytmityksillä mitä olin suunnitellut vaan olin myöhässä enkä ehtinyt ohjata Sumia esteelle 20 vaan meni kepeesti ohi. Kutsuin takaisin, sählättiin aikamme paikallaan kunnes lopulta sain käännettyä Sumin hyppäämään hyppy oikeaan suuntaan ja maaliinkin päästiin. Tuloksena 5 ja hieman alle kolme sekuntia yliaikaa johtuen kaikesta sähläämisesti. Muuten vauhti radalla oli kyllä hyvä.

Viimeisestä radasta tykkäsin profiililtaan eniten ja ajattelin että se voisi mennä ihan kivasti meiltä, mutta sählättiinkin taas oikein kunnolla... Jotenkin sorruin taas siihen samaan mihin aina aikoinaan ykkösissä, että kun virhe tulee, ohjaus ja keskittyminen lopahtaa eikä mistään tule mitään. Päätin joskus vuosi sitten puuttua tuohon ja virheistä huolimatta ollaan vedetty radat aika kivasti loppuun asti. Tosin, ei oma mieli ja kroppakaan ollut ihan parhaassa ja virkeimmässä terässä, joten ehkä asenne kärsi jo siitäkin.  

Vantaa 14.02.2015 HSKH

Tuomari Janne Karstunen

A-agilityrata  

HYL

Vantaa 14.02.2015 HSKH

Tuomari Janne Karstunen

B-hyppyrata

Aika 52,74 s / Nopeus 3,60 m/s / Aikavirhe 2,74 s / Ratavirheet 5 / Tulos 7,74 / Sijoitus 13.

Vantaa 14.02.2015 HSKH

Tuomari Janne Karstunen

C-agilityrata  

HYL

Ainakin Sumppu oli liekeissä kun pääsi pitkästä aikaa kisaamaan, semmonen "vähäks mä olin hyvä" -ilme viimeisen sähläysradan jälkeen ;D. 

Alkuvuoden kujeita

Aloitetaan meidän tämän vuoden kisakauden avauksesta, mikä tapahtui tällä kertaa rally-tokon merkeissä Ylöjärvellä 10.1. Molemmat koirat olivat ensimmäisessä alokasluokan ryhmässä eli päästiin tositoimiin heti aamusta. Tällä kertaa Senna oli suoritusvuorossa ensin, mitä hieman jännitin, mutta täysin turhaan! Sennuska suoritti radan läpi todella hienosti ja meiltä rokotettiin vain pari pistettä pikkuvirheistä, toinen taisi lähteä vinosta eteentulosta ja toinen väljästä vasemmasta täyskäännöksestä. Senna oli ensimmäisen ryhmän jälkeen toisena, joten jouduttiin odottelemaan kisakirjaa toisen ryhmän päättymiseen asti. Toisen ryhmän aikana pudottiin palkintosijoilta, Sennan lopputulos oli siten ALOHYV 98/100 p. ja sij. 5. Lisäksi Sennalla taisi olla koko kisan toiseksi tai ainakin kolmanneksi nopein aika, huippua! 

Sumin kanssa ei mennyt tuloksellisesti ihan niin hyvin, mutta olen silti erittäin tyytyväinen pikkukoiran työskentelyyn radalla. Virheitä ei loppuen lopuksi tullut paljoa, mutta pisteitä lähti runsaasti ja suurin osa menee kyllä omaan piikkiin. Heti lähdössä mentiin metsään, kun Sumi varasti ja lähti liikkeelle samantien kun olin saanut lähtöluvan. Sumi kävi siis tökkäämässä lähtökylttiä enkä tajunnut että tämäkin olisi pitänyt uusia vaan jatkettiin matkaa eli tästä -10 p. Heti toisella kyltillä (koira eteen, oikealta sivulle) sössittiin lisää, ensimmäisellä yrityksella eteentulo oli huono ja uusin sen eli -3 p., toisella yrittämällä Sumi ei pysähtynyt takaakierron jälkeen perusasentoon enkä lähtenyt enää uusimaan joten taas -10 p. Tämän jälkeen tsempattiin ja kolmannelta kyltiltä maaliin asti meni todella kivasti! Jotain pikkuvirheitä tuli -3 p. verran, mutta ei mitään suurempaa, onneksi. Sumin tulos lopulta ALOHYV 74/100 p. Tiukille meni, mutta hyväksytty kuitenkin! Harmittaa vain nuo alun mokailut, typeriä virheitä.

Muuten ei ole tullut rally-tokoa treenattua, mutta agilitya senkin edestä! Treenimotivaatio on koko alkuvuoden ollut huipussaan ja ollaankin käyty hallilla 2-3 kertaa viikossa. Saatiin nyt myös vakkaritreeniseuraa kun Pauliina & Nova hankkivat vapaatreenikortin Ojanko Areenalle. Joten mikäs siinä treenatessa kun on kerrankin palkkaus- ja kuvausapua paikalla! Lisäksi treenit tulee suunniteltua huomattavasti paremmin kuin yksin treenatessa. Ollaan pyritty tekemään nyt niin, että kerran viikossa olisi ns. ratatreenit jolloin rakennetaan lyhyehkö rata jonkin teeman ympärille, ja kerran viikossa estetreenit joissa treenataan yksittäisiä esteitä eli Sumin kanssa lähinnä kontakteja ja keppejä. Hyvin on sujunut, kontaktit alkaa taas vähitellen toimia haluamallani tavalla ja ratatreeneissä Sumi on liikkunut hyvin. Aika paljon on tehty vauhti- ja irtoamisharjoituksia helpoilla ja suorilla radan pätkillä, ja viime treenien jälkeen alkoikin vähän epäilyttää saanko Sumia hetkeen kääntymään kun toinen painaa tuhatta ja sataa eteenpäin :D.

HSKH:n epiksissäkin käytiin tammikuussa. Alunperin mun oli tarkoitus kisata ainoastaan Sumin kanssa kisaavien radalla ja Sennan kanssa putkirallissa, mutta suunnitelmat menikin uusiksi. Lopulta päädyin ohjaamaan Novaa medimöllien radalle ja Pauliina Sennaa putkiralliin, kunnon koiranvaihtoepikset! Aiemmin olin ohjannut Novaa ehkä kaksi kertaa marraskuussa ja ottaen huomioon että Nova on aloittanut agilityn kunnolla vasta lokakuussa, niin meidän episdebyytti meni vallanmainiosti! Nova on oikeasti todella potentiaalinen aksakoira, hakee jo nyt kivasti esteitä ja menee lujaa, sen kanssa oli ilo kisata :). Tulokseksi ekalta radalta kymppi ja tokalta HYL eli X-määrä virhepisteitä kun ei mölleissä oikeita hylkyjä jaettu. Pauliinan ja Sennan yhteistyö sujui myös loistavasti, ei noita meidän koiria näytä lainaohjaajat häiritsevän kun itse tekeminen on niin huippu kivaa ;). Loppuillasta päästiin vielä Suminkin kanssa radalle, jolla lähinnä seinään päättyvät kepit ja 180 asteen käännös pituudelle tuotti ongelmia :P. Tiedetään ainakin mitä treenata!

Tokon osalta otettiin tänään ensimmäinen askel kohti ALO1-tulosta eli aloitettiin treenaaminen. Olimme Sumin kanssa Suomen Lagottoklubin järkkäämässä tokokoulutuksessa Tuusulassa Keravan Agility Teamin hallilla, kouluttajana Hanna Salovuori. Oli aika hektistä alkuunsa, kun koirakkoja oli kahdeksan kahden tunnin treeneissä, yksi kerrallaan kentän perällä suorittamassa liikkeitä kouluttajan kanssa ja loput seitsemän yritti mahtua kentän toiselle puolikkaalle. Juu ei onnistunut, ei varsinkaan kun Sumi kävi jo valmiiksi kierroksilla oletettuaan että hallissa tehdään agilitya. Ensimmäinen tunti menikin odotellessa ja rauhoittuessa, vasta 1,5 tunnin jälkeen aloin oikeasti tekemään Sumin kanssa. Otettiin vähän seuraamista (väljää...), liikkeestä maahanmenoa (aika jees!), kaukoja (siirteli toista takajalkaansa maahan-istu -vaihdossa)) ja noutokapulan pitoa (pyörittelee kapulaa sennamaisesti takahampaissa :P). 

Kouluttajan luokse mentiin viimeisenä. Jokainen sai valita yhden ongelmaliikkeen, mutta itse totesin heti ettei meillä semmoista ole kun ei olla treenattu, vaan suurin ongelma on vire ja rauhoittuminen erityisesti liikkeiden välissä sekä korkeasta vireestä johtuva äänenkäyttö suorituksen aikana. Sumi kyllä tekee täysillä, mutta tasan silloin kun tehdään ja kun ei tehdä sen huomio on kaikessa muussa (agilityesteissä, toisissa koirissa, hajuissa jne.) eikä se keskity saatika rauhoitu. Päädyttiin tekemään yksinkertaista harjoitusta, jossa Sumin oli tarkoitus maata hiljaa paikallaan reagoimatta mihinkään ympärillä tapahtuvaan ja pitää katsekontaktia yllä. Ääntelystä kielsin ja jos yritti karata käskin tiukasti takaisin makuulle. Palkka etujalkojen väliin aina kun oli hiljaa ja piti katsekontaktia. Samalla Hanna häiriköi, kulki ihan Sumin vierestä, tömisteli, kuljetti kättä sen edessä, jutteli sille, yritti houkutella luokseen jne. mihin Sumi reagoi yllättävän vähän! Korkeintaan katsoi, mutta ei noussut edes houkuteltaessa vaikka Hanna oli kyykyssä Sumin nenän edessä. Oikeastaan Sumin keskittyminen vain parani ja tuntui että se oikein tsemppasi mitä enemmän häiriötä oli. Kouluttajan loppupuhuttelun ajankin Sumi makasi hienosti hiljaa paikallaan, ihan kuin oikea tokokoira! En muista milloin se olisi ollut noin levollinen ja rauhallinen, varsinkaan kun vieressä oli agilityesteet :D. Oikeasti me ei siis tehty koulutuksessa mitään, harjoiteltiin vain miten käyttäydytään silloin kun ei tehdä mitään. Ja tämä sai mun oman tokomotivaation nousemaan varmasti enemmän kuin kympin arvoinen liikesuoritus! Ensi viikolla uudestaan, josko siihen mennessä saataisiin jotain treenattuakin ja päästäisiin tekemään liikkeitäkin.

Tulipas taas romaani. Pitäisi ehkä päivitellä useammin niin saisi aikaiseksi lyhyempiä postauksia. Kuvat on otettu eilen Itä-Uudenmaan Lagottojen tapaamisessa Askolassa Kylänpäänjärvellä. Kannatti ajaa Helsingistä asti, oli kivaa ja koirillakin selvästi hauskaa :).

Tavoitteet 2015

Senna

- Rally-tokossa RTK1 & RTK2

- 1-2 näyttelykäyntiä
- treenata MEJÄä useamman kerran vuoden aikana
- käydään koirakylpylässä säännöllisen epäsäännöllisesti

Sennan kanssa edetään päivä kerrallaan sen ehdoilla, ei 11 vuotta täyttävälle koiralle oikein voi totisia tavoitteita edes asettaa. Ikäisekseen Senna on erinomaisessa kunnossa ja mieleltään virkeä, ei siitä ikä juurikaan näy ja hyvä niin! Tosiasia kuitenkin on, että moni tuon ikäinen koira on jo eläkkeellä kaikesta harrastamisesta ja usein tulee pohdittua mitä sen kanssa kannattaa enää tehdä ja mitä ei. Senna pääsee edelleen pari kertaa viikossa hallille tekemään tokoa/rally-tokoa/putki-siivekeagilitya ja kestoltaan treenit ovat n. 5-10 min. Vähän toistoja ja paljon iloista mieltä :). Lenkit tehdään edelleen normaalisti, joskin loppusyksystä totesin etten ota sitä enää jatkossa mukaan pidemmille metsälenkeille. En siksi etteikö se jaksaisi, vaan siksi ettei se itse tajua hidastaa tahtia. Tosin, kun kerroin joulukuussa fyssarille Sennan toilailuista kolmen tunnin metsälenkillä (siitä miten se hyppii, pomppii ja kiipeilee kuin mikäkin kakara) niin fyssari totesi "Anna sen olla koira" ja sanoi, että jos Senna itse haluaa juosta ja riehua niin ei sen tekemisiä pitäisi liikaa rajoittaa. Joten me jatketaan normaalia elämää järkevissä rajoissa, kaikista pisimmät lenkit jätetään pois ohjelmasta, mutta pientä treenaamista ja normaaleja lenkkejä jatketaan niin kauan kuin Senna niistä nauttii. Ainakin tällä hetkellä treenaaminen tekee sen superiloiseksi ja talvi & lumipallot saa hännän vispaamaan lenkillä propellinlailla, joten ihan heti en usko sen kyllästyvän ;). Sillä on takuuvarmasti jokin Peter Pan -syndrooma! 

Rally-tokossa aiotaan edelleen kisata ja näyttelyissä käydä omaksi iloksi. Alunperin tarkoitus oli hakea Sennalle vain RTK1-koulutustunnus, mutta koska se on tällä hetkellä vain yhden hyväksytyn tuloksen päässä ja Senna osaa jo periaatteessa kaikki avoimen luokan liikkeet niin eiköhän me vielä kokeilla sitä avoimessakin kisaamista :). Sen pidemmälle tuskin edetään, mutta jotta treenaaminen ei kävisi liian tylsäksi ja yksitoikkoiseksi niin aloitellaan varmaan myös VOI-MES -liikkeiden treenaamista ihan vain omaksi iloksi. Näyttelyissä käydään myös mikäli jaksan turkkia kasvatella ja sopivia näyttelyitä tulee vastaan, mutta tämä jää luultavasti loppukesään tai syksyyn. MEJÄstä puolestaan innostuttiin viime kesänä ja sen treenaamista olisi tarkoitus jatkaa, juuri sopivaa puuhaa Sennalle! 

Tärkeimpänä toivoisin, että Senna pysyisi tänäkin vuonna mahdollisimman terveenä & hyvä kuntoisena ja saisimme nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä :).

Sumi

- Agilityssa nollatuloksia & hyviä ratoja

- Rally-tokossa RTK1
- Tokosta ALO1
- 1-2 näyttelykäyntiä
- Päästä treenaamaan hakua

Sumin päälaji tulee ainakin vielä tämän vuoden olemaan agility, mutta vähitellen aletaan hidastamaan treeni- ja kisatahtia. Olisi hienoa voida listata tavoitteeksi SM-nollien saamisen kasaan SERT:eistä puhumattakaan, mutta eiköhän ne ole meidän tavoittamattomissa. SM-nollat olisi periaatteessa mahdollista saada kasaa mikäli treenaisi ja kisaisi ahkerasti, mutta meidän nollaprosentin ja kokemattomuuden kolmosissa huomioonottaen tuosta tulisi vain pakkopullaa nollien metsästystä ja sitä en halua. SERT:ien kohdalla taas tulee vastaan Sumin vauhti, hyvällä onnella ja tuurilla ehkä joskus jostakin voitaisiin yksi saada, mutta koska valioitumiseen niitä tarvitsisi vielä kaksi lisää ja ensimmäisen & kolmannen välillä pitäisi kulua vuosi, niin siinä vaiheessa alkaa jo Sumilla tulla ikä vastaan. Ja mielestäni en ole tässä asiassa pessimisti, vaan realisti. Sumi täyttää elokuussa 8 v. ja tärkein toive olisikin, että saataisiin vielä tämä vuosi treenata ja kisata melko ahkerasti ja saisimme tehtyä kolmosissa hyviä, onnistuneita ratoja ja mielellään edes pari-kolme puhdasta nollarataa :). Starttien määrä tulee todennäköisesti olemaan pienempi kuin viime vuonna, mutta kokeillaan josko laatu korvaisi määrän ;).

Rally-tokossa on ollut nyt ajatuksena edetä Sumin kanssa koulutustunnus/vuosi -taktiikalla, eli nyt yritetään kevään aikana saada se viimeinen ALOHYV-tulos alokasluokan koulutustunnusta varten ja avoinluokka olisi sitten vuorossa ensi vuonna. Sinänsä ei olisi mitenkään mahdotonta kisata Suminkin kanssa vielä tämän vuoden aikana avoimessa, oikeastaan täysin mahdollista eikä se vaatisi edes hirveästi treeniä, mutta haluan edetä rauhassa ja olla ahnehtimatta liikaa, täytyyhän Sumin agilityeläkepäivillekin jotain säästää ;).

Kolmaskohta lienee yllättävin (tai neljäs... :D), eli ALO1-tulos tokosta. Tämän tavoitteen innostuin asettamaan puhtaasti uusien tokosääntöjen julkaisun myötä, sillä alokasluokka, ja itseasiassa myös avoinluokka, näyttää uusien suoritusohjeiden valossa huomattavasti paremmin Sumille sopivalta. Samalla oma motivaatiokin hiukan kasvoi ja katsotaan josko lähdettäisiin oikeasti kokeilemaan syksyllä tokossa kisaamista. Sumi ja toko eivät ole koskaan oikein sopineet yhteen ja tästä syystä en sen kanssa ole tokoa juurikaan tehnyt, mutta alusta asti mulla on ollut tavoitteena että Sumi kisaisi tokossa edes yhden ALO1-tuloksen verran. Mutta jos nyt innostutaan treenaamaan ja saadaan kokonaisuus pysymään kasassa, niin en pitäisi mitenkään mahdottomana hakea tokosta koulutustunnusta alokasluokasta tai kisata jopa avoimessa joskus tulevaisuudessa. Katsotaan katsotaan, tälle vuodelle riittää kuitenkin tuo yksi tulos, ihan riittävän suuri tavoite meille ;).

Sumi täyttää tosiaan elokuun lopussa 8 v. ja tästä syystä olisi ajatuksena käyttää Sumikin loppuvuodesta yhdessä tai kahdessa näyttelyssä veteraaniluokassa. Sumi on ollut elämänsä aikana neljä kertaa virallisessa näyttelyssä ja edellisen kerran vuonna 2009... Eli yli viisi vuotta sitten. Esiintymisen uskoisin sujuvan ihan ok hyvin, tottakai olisi hyvä käydä parissa mätsärissä kevään ja kesän aikana treenaamassa, ei siitä ainakaan haittaa olisi. Suurempi ongelma on Sumin turkki, se miten sen saisi ylipäänsä kasvamaan riittävän pitkäksi ja kiharaksi sekä se miten maltan olla leikkaamatta sitä :D.

Viimeisenä tavoitteena olisi päästä taas pitkästä aikaa treenaamaan hakua. Meidän hakuharrastus on ollut hyvin painottuneena Tampereelle ja kun siellä ei nykyisin tule niin paljoa vietettyä aikaa niin ei tule sitten hakuiltuakaan... Mutta tänä vuonna voisi edes yrittää ahkerammin :).  

Kaiken kaikkiaan odotan tätä vuotta innolla, niin treenejä kuin myös kisoja ja kaikkea muuta kivaa ja yllättävää ;)

Vuosi 2014

Hauskaa Uutta Vuotta! Me ollaan lomailtu kunnolla ja nyt vähitellen palailtu normiarkeen. Tällä viikolla on jo kertaalleen treenattu agilitya ja eilen kisattiin vuoden ensimmäiset kisat rally-tokossa, mutta niistä lisää myöhemmin :).

Vuosi sitten listasin koirille pitkästä aikaa tavoitteita ja ihme kyllä, tällä kertaa me jopa toteutettiin niistä ainakin puolet ja osa moninkertaisesti, jes!

Tavoitteet vuodelle 2014 olivat:

Senna

-Rally-tokosta RTK1

-Yksi näyttelykäynti veteraaniluokassa

Sumi

-Agilityssa puuttuvat LUVA:t ykkösistä -> nousu kakkosiin

-Rally-tokosta RTK1 

-Ilmaisun opettaminen hakutreeneihin

Ja ne toteutuivat seuraavasti:

Senna

Rally-toko

Sennan kanssa ei viime vuonna saavutettu rally-tokosta alokasluokan koulutustunnusta ja kisaaminenkin jäi loppuvuoteen. Vuosi sitten ajatuksena oli lähteä kisaamaan heti kun laji virallistuisi toukokuun alussa, mutta yrityksestä huolimatta ei saatu koepaikkaa ennen kuin vasta elokuussa. Ensimmäiset viralliset kisat menikin sitten kaikkea muuta paitsi hyvin, 67 pistettä ja hylätty. Tämän jälkeen ei kuukauteen edes ajateltu koko lajia, kunnes lokakuussa aloitettiin oikeasti tavoitteellinen treenaaminen ja marraskuun alussa saavutettiin ensimmäinen hyväksytty tulos saaden hienot 95 pistettä :). 

Toko

Tämän vuoden suurin yllättäjä - me käytiin kahdessa tokokokeessa! Ei voi sanoa että kokeet olisivat menneet millään tapaa hyvin, mutta tärkeintä tässä onkin oman tokokoekammoni voittaminen. Viisi vuotta sitä haudottiin mielessä ja maaliskuun kokeessa jännitys hipoi pilviä, mutta selvittiin hengissä! Elokuussa puolestaan voitettiin Spanieliliiton joukkuemestaruus, kiitos hienoja tuloksia tehneen joukkueemme ;).

Näyttelyt

Tavoitteena oli käydä yhdessä näyttelyssä, mutta tämä saavutettiin kolminkertaisesti. Ensimmäinen näyttely oli heti helmikuussa Jyväskylä KV, josta tuloksena veteraaniluokasta ERI2. Toinen näyttely oli Helsingin kesänäyttely, jossa Senna yllätti tuloksella ERI1, SA, PN4, Vara-Sert & ROP-vet! Hieno prinsessa :). Erkkarista tuli myös ERI, mutta ei sijoitusta. Senna sai siis kaikista näyttelyistä erinomaisen, joten tyytyväisiä ollaan!

Näiden lajien lisäksi tutustuttiin viime vuoden aikana MEJÄän, käytiin säännöllisesti koirakylpylässä ja Senna pääsi myös tekemään paljon putki-siivekeagilitya :).

Sumi

Agility

Agilitya treenattiin paljon ja me myös kisattiin paljon. Tehtiin täysillä ja asenteella, epäonnistuttiin, kehityttiin ja onnistuttiin. Sumi oli mahtava treeni- ja kisakaveri! Tavoitteeksi olin vuosi sitten asettanut kakkosiin nousun, joskin haaveilin kolmosiin noususta ja uskoin sen olevan mahdollista mikäli saataisiin ehjä kisakausi ilman sairasteluja ja suurempia taukoja. Vuosi sitten meillä oli ykkösistä yksi LUVA ja takana pitkä kisatauko, mutta heti vuoden ensimmäisestä startista saatiin meidän toinen LUVA. Tämän jälkeen sählättiin vitosia ja kymppejä, kunnes maaliskuussa vedettiin pakkonollalla SERT ja siirryttiin kakkosiin eli tavoite tuli saavutettua! Keväällä ehdittiin hakea tuntumaa parista kakkosluokan startista ennen kesän hiljaisempaa treeni- ja kisakautta, joskin Agirodusta käytiin nappaamassa yksi luvaton nollatulos Open SM-karsintaradalta. Finaaliradalla oli hienoa juosta, mutta vielä hienompaa oli lagottoporukan keskuudessa vallinnut yhteishenki, mahtava viikonloppu! Elokuussa lähdettiin sitten kunnolla nollajahtiin, mutta kun niitä puhtaita ratoja ei saatu tehdyksi alkoi jossain vaiheessa oma kärsivällisyys ja usko tekemiseen hiipua. Syyskuussa käytiin parissa loistavassa koulutuksessa hakemassa oppia ja luottoa tekemiseen sekä taisin myös Annelle vuodattaa meidän nollatonta kakkosissa tahkoamista, kun alkoi yhä enemmän tuntua siltä että ongelma on henkinen eikä fyysinen. Tämän jälkeen jokin loksahti paikoilleen ja syyskuun viimeisenä viikonloppuna napattiin meidän ensimmäinen kakkosten LUVA! Myös tekeminen kisaradoilla parani ja jo seuraavista kisoista saatiin toinen LUVA nollavoitolla :D. Ehdottomasti meidän paras kisoissa tehty nollarata, fiilis oli huikea! Tähän väliin mahtui yhdet epäonnisemmat kisat, kunnes marraskuussa käytiin Jyväskylässä tekemässä nollarata, saatiin SERT ja noustiin kuin noustiinkin kolmosiin! Kokonaisuudessaan meillä oli loistava agilityvuosi.

Rally-Toko

Sumin vuosi oli hyvin agilitypainotteinen, mutta rally-tokoa treenattiin lokakuun aikana sen verran että uskaltauduin ilmoittamaan Suminkin yhteen rally-tokokisaan. Sähläri-Sumppu yllätti ja nappasi marraskuussa Lahden kisoista 89 pistettä ja sai kisakirjaansa hyväksytyn tuloksen! Tästä on hyvä jatkaa :).

Muita lajeja Sumi ei viime vuonna tainnutkaan treenata, hakua ei tehty yhtään (harmi!) ja tokoilukin rajoittui pariin yksittäiseen kertaan. 

Kokonaisuudessaan meidän vuosi oli erittäin aktiivinen ja kisa- & koekäyntejä tuli varmasti enemmän kuin koskaan ennen. Tähän vaikutti varmasti myös se, että molemmat koirat pysyivät koko vuoden ajan melko terveinä. Itseasiassa Senna ei käynyt viime vuoden aikana kertaakaan eläinlääkärissä, mikä on vähintäänkin historiallista ja tosi jees kymmenvuotiaalta :). Sumi kävi lääkärissä kerran, kun se sattui saamaan ilmeisesti Agirotu-tuliaisena erittäin ärhäkän ripuli-oksennustaudin juuri pahimpien helteiden aikaan. Joulukuussa sillä oli myös reilun viikonlopun kestänyt yskä, mutta se meni onneksi nopeasti ohitse.

Vuoden alussa vaihdettiin myös seuraa ja siirryttiin HSKH:n riveihin. Iso seura ja paljon jäseniä, mutta vähitellen on päästy sisälle porukkaan ja saatu uusia tuttavuuksia. Lagottotoiminnassa on myös tullut oltua aktiivisesti mukana ja vaikka viime vuosi menikin todella pitkälti Helsingissä ehdittiin me myös osallistua Tampereen Pikkukoirien MEJÄ-treeneihin sekä tapaamaan koirallisia Tampere-kavereita lenkkeilyn ja kisojen merkeissä. 

Vuosi 2014 oli hieno koirailuvuosi, toivottavasti vuosi 2015 olisi vieläkin parempi!