Ensimmäiset ja viimeiset

Kiva aktiiviviikonloppu takana, perjantai-iltana agilitya, lauantaina tokoa sekä lenkkeilyä Kaupissa ja sunnuntaina kisat heti aamusta :).

Oikeastaan treenattiin agilitya jo torstaina I-HAH:n treeneissä, mutta niistä treeneistä ei jäänyt paljoakaan kerrottavaa. Paitsi että meidän viime viikkojen aikana kontaktien eteen tekemä työ tuntui valuvan hukkaan. Perjantaina yritettiin sitten Siljan treeneissä korjata tilannetta, mutta ei ne kontaktit olleet enää entisellään vaikka ne hieman paremmin sujuikin. Arg, mä niin odotan että lumet sulaa ja päästään kentälle omatoimitreenaamaan lähtöjä ja noita kontakteja! Tuntuu, ettei olla edistytty koko talvena yhtään, kun ollaan tehty pitkälti vain ratatreeniä.

Lauantaina suunnattiin Hellun & Syken kanssa Kauppiin treenaamaan tokoa ja lenkkeilemään Näsijärven jäälle. Senna aloitti tekemällä vähän seuraamista, kaukot ja jääviä. Oli ihan jees, ei ehkä aluksi niin hyvin mukana kuin olisin toivonut, mutta loppua kohti parani. Sumppukin pääsi tekemään pitkästä aikaa tokoa, tosin sen treenaamiset loppui lyhyeen kun olin ilmeisesti onnistunut kylvämään parkkiksen täyteen Sennan hevospullia ja homma meni nenäkoiralta enemmän tai vähemmän nuuskimisen puolelle :P. Saatiin kuitenkin naksuteltua muutama toisto kosketusalustaa ja seuraamista. Treenaamisen jälkeen suunnattiin ensin jäälle ja sen jälkeen epämääräisen haahuilun ja taskusta pudonneen lapasen hakureissun jälkeen metsään. Kaiken kaikkiaan reissuun kului kolmisen tuntia, eli aika jees lenkki :).

Ja sunnuntaina tosiaan kisattiin pitkästä aikaa, edellisistä kisoista olikin aikaa melkein kaksi kuukautta. Ensimmäisen radan tuomaroi Marjo Heino, jonka tekemästä radasta pidin jo rataantutustumisessa, joskin se sisälsi pari aika haastavaa kohtaa ja tottakai sellainen koitui meidänkin kohtaloksi. Keppien jälkeen oli laitettu U-putki, jonka väärä pää oli täysin suorassa linjassa keppeihin nähden ja välimatkakin näiden esteiden välillä oli varsin lyhyt. Eli toisin sanoen, oma liike olisi täytynyt ajoittaa juuri oikein jotta en olisi vetänyt Sumia kepeiltä pois liian aikaisin, mutta kuitenkin riittävän ajoissa ennen kuin se ehtisi lukitsemaan väärän pään. Noh, ei onnistunut eli hylky tuli. Tuosta radasta jäi kuitenkin harvinaisen hyvä fiilis, sillä muuten meno tuntui radalla hyvältä, kontaktit toimi ja Sumi haki kepit hienosti. Meidän paras hylky tähän mennessä ;). 

Henri Luomalan tuomaroimalla ja varsin nopealla radalla sählättiinkin sitten vähän enemmän, Sumi varasti lähdöstä -> kielto ekalta hylpyltä. Itselläni on aina vähän se ongelma, että jos radalta tulee virhe, niin se tosissaan yrittäminen hiipuu ja huolimattomuus kasvaa, ja niin kävi nytkin. Otettiin ihan typerä kielto radan puolivälin paikkeilla olleelta putkelta, en vienyt Sumia tarpeeksi pitkälle vaan oletin sen irtoavan. Lisäksi Sumi vielä veti puomin alastulon läpijuoksuna, eikä edes aikonut pysähtyä! Törkimys. Tokalta radalta siis rv 10 av -2.45. Kokonaisuutena näistä kisoista jäi kuitenkin aika kiva fiilis, Sumi työskenteli sopivassa vireessä, kepit oli hienot molemmilla radoilla, vauhtia oli ja Sumi irtosi esteille hyvin :).

Otsikko viittaa meidän seuranvaihtosekoiluihin, siirryttiin vuoden vaihteessa edustamaan I-HAH:a, mutta erinäisistä syistä johtuen laitan seuranvaihtoilmoituksen menemään ja palataan Levekin riveihin. Joten nämä kisat olivat ensimmäiset ja viimeiset kun lähtölistassa lukee meidän nimien perässä I-HAH. Kesä treenataan Levekillä ja ensi talvena katsotaan mitä tehdään, missä ja miten treenataan.

Laskiaispuuhia

(c) Tytti Käyhkö

 

Sunnuntaina suunnattiin Sumin kanssa Tampereen Pikkukoirien laskiaisretkelle Kirskaanniemen laavulle. Paikalle saapui mukavasti pikkukoiria, olisiko meitä ihmisiä ollut noin kaksitoista ja koiria muutama enemmän. Laavulle ei ollut parkkikselta kuin reilu kilometri matkaa, mutta aikaa reissuun kului kolmisen tuntia kun paistettiin nuotiolla makkaraa, syötiin laskiaispullia ja tutkittiin lämmittelyksi laavun ympäristöä. Sumin mielestä reissun kohokohta oli ehdottomasti makkaranpaisto, mikäs muukaan!

Sumin elämä on muutenkin ollut viimeiset pari päivää aika luksusta, kun se on saanut nauttia ainoana koirana olosta sekä lenkkeilystä pakkasen kovettamilla hangilla. Sumppu juoksee, kierii, kaivaa ja taas juoksee... Että voikin olla pikkukoiralla hauskaa! Omistajalla sen sijaan on vaikeuksia pysyä perässä, kun viikonlopun lumisateiden jäljiltä meidän lähipellon polut ovat osittain hävinneet näkyvistä ja sokkona on yllättävän hankalaa pysytellä kovaksi tallatulla alueella. Lähes joka toisella askeleella astuu harhaan ja huomaa putoavansa hankeen niin että lunta on puoleen väliin reittä... Melkoista kuntoliikuntaa!

Tuulta, tuiskua ja pakkasta

Perjantaina päästiin pitkästä aikaa treenaamaan agilitya, ja vaikka sää olikin hurjan kylmä niin sisällä hallissa oli onneksi lämmin. Sumin lisäksi matkaan lähti myös Senna, joka vähäisen treenaajamäärän vuoksi pääsi pitkästä aikaa tekemään rataa (miniesteillä tosin) ja toimimaan nollakoirana! Senna oli ihan täpinöissään ja vielä kotonakin sen naamalta loisti iloinen virne ja häntä heilui, hassu koira :). Itse ratakin meni Sennan osalta melko hyvin, itse en vain osannut sitä ohjata ja meno oli töksähtelevää, Sennaa on niin erilaista viedä verrattuna Sumiin. Sumpunkin treenit meni suhteellisen hyvin, ei mitään kovin suurta ongelmaa ilmennyt, mutta ei me ihan täydellisestikään suoriuduttu. Lopuksi jäi treeniaikaa vielä sen verran jäljelle, että ehdittiin treenaamaan itsenäisesti kontakteja, keppejä ja irtoamisia. A:lla kontaktit sujui todella kivasti, mutta puomilla Sumin keskittyminen herpaantui mahdollisesti vieressä treenanneen koiran takia ja vähän oli hakemista. Kepit oli ihan huiput ja maltoin lopettaa jo parin toiston jälkeen, kun menivät niin hienosti! 

Kaaos

Että semmoiset agilitykisat, eipä jäänyt paljoa kerrottavaa. Hyvä jos edes muistan kaikkia virheitä tai melkein virheitä, sen verran kaoottista oli meidän meno tänään. Päällimmäisenä jäi mieleen Sumin temppuilu keinun kanssa, ekalla radalla se ei suostunut menemään keinua ja tokalla radalla se teki lentokeinun! Oikeastaan ainoa mihin olen oikeasti tyytyväinen meidän suorituksessa oli kepit, ne toimi! Jes :). Tuloksena siis tältä päivältä 2 x HYL.

Omatoimitreenit olisivat nyt todellakin tarpeen, pitäisi treenata kaikkea pientä ja PALJON. Ainakin nämä pääsivät treenattavien asioiden listalle:

- varmuutta esteille irtoamisiin (irtoaa ihan jees, mutta varmuutta lisää!)

- keinu!!! (mikä on ongelma?)

- radanlukutaitoa meille molemmille

Eli puutteita osaamisessa on enemmän kuin riittävästi, voitas ehkä seuraavaksi vetäytyä pitkälle kisatauolle ja vain treenata, treenata ja treenata. Ei me osata vielä tarpeeksi, vaikka välillä luullaankin osaavamme.

Kisatuliainen Sennuskalle, eihän jääkarhua voinut jättää ostamatta! :D

2011

Vuodelle 2011 meillä oli ainoastaan yksi tavoite, olla aktiivisempia kuin vuonna 2010. Tulostavoitteita en ole asettanut pitkään aikaan ja jopa tuo yksinkertainen tavoite tuntui vuosi sitten ihan riittävän haasteelliselta.

Helmikuu 2011

Vuoden alussa asuimme vielä Jyväskylässä, josta mieleen jäi lähinnä tajuttoman kylmä ja runsasluminen talvi sekä olosuhteiden salliessa tehdyt pitkät lenkit jäällä. Harrastusrintamalla oli hiljaista ja koirakavereita ei ollut. Oikeastaan ainoa asia, mitä Jyväskylästä kaipaan on juurikin hyvät lenkkeilymahdollisuudet ja se, ettei tarvinnut kävellä kuin sata metriä ja koirat pystyi laskemaan irti vaikka koko lenkin ajaksi, jäätä ja metsää riitti tallusteltavaksi.

Toukokuu 2011

Huhtikuussa muutimme takaisin Tampereelle. Agilityssa siirryimme Siljan ryhmästä Jyrkin ryhmään ja treenipäivä muuttui perjantaista keskiviikkoon. Tokoakin jatkoimme Levekillä lähes vuoden taon jälkeen, minkä lisäksi olin ilmoittautunut helmikuun alussa tokon koulutusohjaajakurssille. Viikonloppukoulutukset järjestettiin kahtena viikonloppuna maalis-huhtikuun aikana, kesällä suoritin vaadittavat 10 koulutuskertaa kouluttamalla seuramme tokotreeneissä ja lokakuussa kävin seuraamassa VOI- ja EVL-luokkien tokokokeet eli ne luokat joissa en itse ole kilpaillut. Lisäksi kouluttelin vielä kouluporukalle tokoa loppuvuodesta.

Kesäkuu 2011

Koulutusohjaajakurssin kautta tutustuin Tampereen Pikkukoiriin, kun kuulin eräältä kurssikaverilta yhdistyksestä ja sen toiminnasta. Jonkin aikaa mietittyäni päädyin  rekisteröitymään yhdistyksen foorumille ja hakemaan jäsenyyttä, sillä Sumi täytti pikkukoirille vaaditun kriteerin ollen alle 43 cm korkea. Lähdimmekin heti touko-kesäkuussa aktiivisesti mukaan toimintaan ja hetkeäkään en ole katunut! Pikkukoirien kautta olemme päässeet harrastamaan/kokeilemaan mm. agilitya, jälkeä, koiratanssia, vinttikoirajuoksua ja flyballia sekä osallistumaan useille yhteislenkeille, mökkiviikonloppuun ja koirakylpyläreissuun. Ennen kaikkea yhdistyksen toimintaan osallistuminen on tuonut mukanaan monia uusia tuttavuuksia ja samanhenkisiä kavereita, joihin tuskin olisin muuten tutustunut.

Tamskin agilitykisat 5.7.2011

Aktiivisimmin olemme harrastaneet agilitya, jossa aloitimme Sumin kanssa kisaamisen toukokuussa. Ensimmäiset startit lähentelivät katastrofia, mutta "vahingossa" päädyimme seuraaviin kisoihin jo juhannuksena seurakaverini yllyttämänä. Juhannuskisoja seurasi vielä pari muuta isompaa agilitytapahtumaa, joihin osallistumisesta olin aiempina vuosina vain haaveillut, erityisesti Agirotu oli tämän vuoden kohokohta! Lokakuun alussa aloitimme treenamisen Itä-Helsingin Agilityharrastajissa ja loppuvuodesta kisasimme vielä kolme starttia. Vuoden kokonaistarttimäärä oli 18, joiden joukossa yksi nollatulos & LUVA. Agilityn lisäksi Sumi treenasi vuoden aikana tokoa ja osallistuimme kerran möllikisoihin. Kävimme myös muutaman kerran näyttelytreeneissä sekä yhdessä mätsärissä.

Elokuu 2011 (Lagottoklubin kesäpäivät)

Sennan vuosi oli vähemmän aktiivinen, virallisissa kisoissa tai näyttelyissä ei käyty kertaakaan. Epävirallisesti kisasimme kaksi kertaa agilityssa ja kerran tokossa sekä kävimme yhdessä mätsärissä. Muuten Sennan kanssa keskityttiin tokon treenaamiseen, mutta sitäkin teimme enemmän omaksi iloksi kuin tavoitteellisesti.

Alkuvuoden hiljaiselosta huolimatta meidän tämän vuoden tavoite täyttyi täysin ja kokonaisuudessaan vuosi oli erittäin aktiivinen. Parin hiljaisemman vuoden jälkeen muistin taas, miksi koiraharrastus on niin mahtava juttu ja kuinka hyviä kavereita & tuttuja koirapiireistä voi parhaimmillaan löytää :).